Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

Keskustelua Ulvilan tapauksesta
Niilo23
Lauri Hanhivaara
Viestit: 145
Liittynyt: Pe Syys 09, 2011 2:08 pm
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Niilo23 »

Niilo23 kirjoitti:
Ei poliisilla ole oikeutta siirtää virkatehtäviään tuolla tavoin toiselle viranomaiselle, vaikka juuri tässä tapauksessa tuollainen "neuvottelutulos" voisi tuntua luontavaltakin selitykseltä. Esitutkintalaki velvoittaa poliisia toimiin :
Arska kirjoitti: Terävänä miehenä (tai naisena) olet varmaan jo huomannut, että juttu oli tuossa vaiheessa jo käsitelty käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Asian esitutkimus oli aikaa sitten päättynyt. Minulla on kourassani jutun esitutkintapöytäkirja, joka laadittiin esitutkinnan päätyttyä keväällä 2010.

Niin... on esitutkinta ja sitä säätelevä esitutkintalaki.

Tässähän on jo nähty se, ettei esitutkinta ole mihinkään päättynyt – siis murhatutkinnan osalta. AA:n asianajaja Juha Mannerhan päivitteli julkisuudessa joskus oikeudenkäyntiruletin jo pyöriessä sitä, että esitutkintapöytäkirjan lisäksi oli laadittu kuusi lisätutkintapöytäkirjaa matkan varrella. Edelleen nyt niiden viime uutistenkin perusteella, joissa kerrottiin Satakunnan poliisin Ulvilan surmatalossa tekemistä tutkimuksista – niin siitäkin syntyy jälleen uusi lisätutkintapöytäkirja!

Poliisi voi aina avata uuden rikostutkinnan, vaikka kyseisestä rikoksesta olisi jo annettu lainvoimainenkin tuomio! Rikostapaus ei siis poliisin kannalta sulkeudu koskaan täydellisesti.

Et, Arska, ottanut edellä lainkaan suoraan käsittelyyn sitä mitä todella lausuin :
Ei poliisilla ole oikeutta siirtää virkatehtäviään tuolla tavoin toiselle viranomaiselle.

Edellä sanomasti pidän yhä kiinni. Siirtää tarkoittaa tuossa yhteydessä sitä Valhallan spekuloimaa mahdollisuutta, että poliisi olisi käskenyt AA:n veljeä soittamaan suoraan syyttäjälle. Asian on, niin väitän edelleen, siten että poliisi olisi toimittanut AA:n veljen kuulemisen ja häneltä saamansa tiedot oma-aloitteisesti syyttäjälle ilman mitään kuultavalle jaettavaa soittokehoitusta. Eikö ihan arkijärki jo sano, että näinhän se poliisi olisi toiminut?

Uutismateriaalista tiedämme jo sen (ihan varmuudella), että AA:n veli alkoi videokuvaamaan lapsia ja jäi odottamaan Valkaman lomaltapaluuta. Olen jostakin uutismateriaalista ollut havaitsevani, että AA:n veli asuu Turussa tai sen lähellä. Niinpä hänen oikea menettelynsä olisi ollut ottaa välittömästi Turun (Varsinais-Suomen) poliisilaitokseen yhteys ja kertoa sinne tietonsa. Toinen käypä vaihtoehto olisi ollut ottaa yhteyttä lasten edunvalvojaan, jonka kanssa hän muutenkin joutui asioimaan. Kolmas vaihtoehto olisi ollut ottaa yhteys paikalliseen sosiaalitoimistoon, jossa lastensuojelua hoitavat viranomaiset olisivat vieneet prosessin oikein eteenpäin. Jossittelulle jää aika ikävästi tilaa...

Arska kirjoitti: Juttua hoiti siis siinä vaiheessa esitutkintalain 43 pykälän perusteella syyttäjä. Poliisi ei voi silloin pitää asiaa koskevia lisätietoja omassa tiedossaan, vaan ne pitää toimittaa syyttäjälle, jolloin syyttäjä voi esimerkiksi lopettaa asian ajaminen nykyistä syytettyä vastaan ja/tai pyytää lisätutkimusta asiassa. Tietysti poliisi ja syyttäjä (ja puolustus) voivat päätyä siihen, että asiassa pitää tehdä uusi esitutkinta.

Tähän jo paljolti vastasin, mutta mietipä vielä mistä jutusta on kysymys. Median välittämistä tiedoista nousee kaksikin juttua : Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja murhatapausta sivuavat kertomukset. Tosin juttu on niinkin, että vanhin lapsi esittää tapahtumakuvaukset jyrkästi eri tavalla kuin hänen kolme nuorempaa sisarustaan. Eli juttu koostuu ristiriitaisista kertomuksista.

Nyt ne puolet jutusta, johon Satakunnan syyttäjät (Valkama&Kulmala) voivat puuttua on vain murhatapaukseen liittyvät lasten kertomukset. Sen sijaan hyväksikäyttöön liittyvät jutun osat kuuluvat Varsinais-Suomen syyttäjille (jotka on ehkä jo nimetty). Jotta tutkinta- ja käsittelykuvio ei olisi turhan selkeä molempia rikoksia tutkii yksi ja sama poliisi eli Satakunnan poliisi, tutkinnanjohtajana Erik Salonsaari. Hänen vastuullaan on, että rikostapaukset pysyvät erillään.

Corruptissima res publica plurimae leges.
— Tacitus
Valhalla
Watson itse
Viestit: 5897
Liittynyt: La Heinä 03, 2010 2:18 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Valhalla »

Valhalla kirjoitti:
STT–HS, 5.9.2011 14:13 | Päivitetty: 5.9.2011 14:59

Uuden Auer-tutkinnan taustalla oli veljen vinkki

Ulvilan murhajutussa tapahtuneen yllätyskäänteen taustalla on Anneli Auerin veli, käy ilmi korkeimmalle oikeudelle jätetystä valituslupahakemuksesta.

Syyttäjien mukaan veli otti viranomaisiin yhteyttä elokuun alussa ja toisti sen, mitä Auerin kaksi lasta olivat kertoneet hänelle murhan tapahtumakulusta. Syyttäjien mukaan uusi todistelu sulkee pois sen mahdollisuuden, että murhapaikalla olisi ollut perheen ulkopuolinen ihminen.

Ylen Satakunnan mukaan Auer on kieltänyt lapsiaan useaan eri kertaan kertomasta muun muassa sosiaalityöntekijöille ja poliisille siitä, mitä he olivat havainneet. Sen sijaan lasten oli kerrottava muun muassa ulkopuolisesta tekijästä ja Auerin soittamasta hätäpuhelusta.

Syyttäjät vaativat Anneli Auerille edelleen murhasta elinkautista vankeutta.

KKO pitää toistaiseksi salassa osan syyttäjien Aueria koskevasta valituslupahakemuksesta. Lopullinen ratkaisu valituslupahakemuksen julkisuudesta tehdään myöhemmin.

Syyttäjät yrittävät saada jutun korkeimman oikeuden käsiteltäväksi.

KKO:n harkinta valitusluvan antamisessa oikeusjutuille kestää yleensä keskimäärin nelisen kuukautta.

Hovioikeus vapautti Auerin syytteistä aiemmin kesällä.
Taidat olla Niilo jo ihan sekaisin. Tuossa jutussasi ei ole päätä ei häntää. Mitä sinä edes väität - ei kyllä tuosta aukea. Kertaapa tuossa yllä tuo Hesarin ja STT:n muotoilu asiasta. Ja sitten mieti mitä se voi tarkoittaa, että veli oli yhteydessä syyttäjään valitusluvan sisällössä - tämä parin muun median muotoilemana. Ihme ikupotkupukuraivareita - eikö tuo jo hellitä.
Niilo23
Lauri Hanhivaara
Viestit: 145
Liittynyt: Pe Syys 09, 2011 2:08 pm
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Niilo23 »

Valhalla kirjoitti: Taidat olla Niilo jo ihan sekaisin. Tuossa jutussasi ei ole päätä ei häntää.

Luetko sinä luupää vain omat tekstisi?

Sinun osanasi ei ole ollut enää pitkään aikaan oikeutta arvioida kirjoittamaani. Sen tekevät muut foorumin lukijat.

Corruptissima res publica plurimae leges.
— Tacitus
Sirpa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11958
Liittynyt: Ma Huhti 09, 2007 8:07 pm

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Sirpa »

Olen mielissäni, että Niilo tässä läiskii palikoita ojennukseen - suomalaiset elävät omituisten luulojen ja kuvitelmien varassa (johtuu varmaan joulupukkiuskosta ja ikkunoista vakoilevista risuja lupaavista tontuista), että mututuntumalla menee koko maa, ja laintuntemus ja ymmärrys on ihan peestä.

Arska, juttu on auki ja sillä sipuli. Löysin sen uutisen.
Auer-tutkintaa käytetty varoittavana esimerkkinä poliisikoulussa

Turun Sanomat 27.9.2011 16:53:30

Anneli Auerin tapauksen yhteydestä tutuksi tulleesta Ulvilan surmateosta on yritetty ottaa oppia Tampereen poliisiammattikorkeakoulussa. Poliisiammattikorkeakoulun koulutusjohtaja Petri Alkiora myöntää, että Auer-tapaus on ollut esillä sivulauseissa, kun oppilaille on opetettu ensipartion toimintaa rikospaikalla.

– Tällä on haluttu herättää huomiota siihen, että ensipartion tehtävä on hoitaa rikospaikan eristys ja tilata tutkinta paikalle, Alkiora toteaa.

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella poliisille sattui Ulvilan surmapaikalla tutkinnan alkuvaiheessa virheitä, jotka ovat ilmeisesti vaikeuttaneet jutun tutkintaa jatkossa.

Alkioran mukaan Auer-tapaus ei kuitenkaan ole ollut koulun opetuksessa esillä sen enempää – eikä oikein olisi voinut ollakaan.

– Me olemme Auer-tapauksen suhteen ihan yleisen tiedon varassa. Auki olevia juttuja yleensäkin otetaan aika varovaisesti esille koulutuksessa. Tapaus on edelleen operatiivisen tutkimuksen alla, joten edes me emme näe rekisteristämme tutkinnan yksityiskohtia, Alkiora toteaa.

TS

http://www.ts.fi/online/kotimaa/261178.html
Eikä tuo mututuntuma ja lain sekaisinpano ole vain tämän palstan kirjoittajien ongelma - itse poliisylijohtaja paateroi lausunnoillaan minkä kerkiää - myös tämän tapauksen osalta jo Auerin pidätyksen aikoihin - vaikka tiedotusvastuu kussakin tapauksessa kuuluisi tutkinnanjohtajalle tai vastaavasti syyttäjälle. Syyttömyysolettamaa rikotaan toistuvasti niin että kolina käy! Ja niin sekä poliisiylijohtaja Paatero itse kuin hallinto-oikeuden presidentti Hallberginkin ovat joutuneet oikeuskanslerisyyniin (kevät 2010, juuri ennen Ulvila-oikeudenkäynnin alkua), kun katsoivat asiakseen eräässä asiassa kääntyä poliitikkojen puoleen kävelläkseen KKO:n päätöksen yli, joten onko se ihme, ettei tälläkään palstalla sen enempää faktat kuin yleensäkään marssijärjestykset pysy hanskassa, mutta kaikkien edun mukaista (oikeusturvankin) kannalta olisi ottaa vastaan edes annettu tieto.
Alethes doksa meta logu
Veristi
Christopher Lorenzo
Viestit: 1512
Liittynyt: Pe Loka 14, 2011 10:37 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Veristi »

Ehkäpä tässäkin ketjussa voisi pitkästä aikaa pohtia 'psykologiaa', mikä ei tosin ole vahvuusaluettani.

Kun miettii noita surmaillan tapahtumia ja siihen liittyneitä ääniä, näköhavaintoja ja takkahuoneessa liikkumisia, herää kysymys, mikä saattaisi olla Annelin tai lasten kullekin ominainen hallitseva aistikanava. Tunnettuahan on, että eri aistialueet (näkö, kuulo, liike) hallitsevat eri yksilöiden kognitiivisissa toiminnoissa. Tältä pohjalta on esimerkiksi hahmoteltu erilaisia oppimistyylejä. Mieleen painaminen ja muistaminen liittyvät myös keskeisesti silminnäkijähavaintoihin. Ns. visuaaliset yksilöt muistavat parhaiten näkemäänsä, auditiiviset kuulemaansa ja kinesteettiset liikkeen tuntemusten kautta. Periaatteessa tämä hallitseva miellejärjestelmä voitaisiin testein mitata ja soveltaa sitä sitten vaikkapa kuulustelujen tekemiseen ja tulkintaan.

Mikään ei tietenkään estä nytkään lukemasta kuulustelukertomuksia tällä silmällä. Voi esimerkiksi tarkastella, muistelevatko asianomaiset enemmän sitä, mitä näkyi, mistä puhuttiin tai mitä ääniä kuului, vai sitä mitä teki tai tehtiin. Voi katsoa, mitä sanoja kuulusteluissa ja puhutteluissa kukin käyttää ilmaisussaan: liittyvätkö ne enemmän näkemiseen, kuulemiseen vai tuntemiseen.

Tämä tuli mieleeni siitä, kun yhtenä päivänä kännykän soidessa en oivaltanut, missä suunnassa se soi ja juoksin ihan sen ohi. Omat hallitsevat aistialueeni ovatkin visuaalinen ja kinesteettinen, mikä osin selittää senkin, etten taustanauhaa pohtiessani ole kovinkaan kiinnostunut heijasteiden ja äänimaailman olemassaolosta vaan jätän sen suosiolla äänitutkijan huoleksi, joka varmaan on auditiivisesti suuntautunut henkilö. Minä käytän vain mielikuvitustani ja näen mieleni silmin Annelin teatteriesityksen pääroolissaan Diabolika.
cicero
Michael Knight
Viestit: 4160
Liittynyt: Pe Syys 07, 2007 2:40 pm
Paikkakunta: ulkomaat

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja cicero »

MInun mielestäni taasen kannattaa nojata pelkkään faktatietoon ja todennäköiseen käyttäytymiseen ja reagoimiseen tilanteessa. On jo käynyt melko selväksi että lapsilla on ollut melko raskasta jo ennen tätä tapausta hieman erillaisen äidin kyydissä kasvaessa. Tarkoittaa sitä että esikoisena tyttö on oppinut jo valehtelemaan nopeasti äitinsä puolesta ja on yrittänyt paikata tilannetta itse. Varmasti itse tapahtuma ja sen tajuaminen on ollut traumaattista myös hänelle sekä vuodet sen jälkeen.
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Veristi
Christopher Lorenzo
Viestit: 1512
Liittynyt: Pe Loka 14, 2011 10:37 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Veristi »

^Myönnän, etten aivan ymmärrä, mitä cicero tarkoittaa 'pelkällä faktatiedolla' ja 'todennäköisellä käyttäytymisellä', mutta vastaanpa silti.

Pyrkimykseni on siis arvioida silminnäkijähavaintojen luotettavuutta sellaisin tavoin, joita voitaisiin soveltaa puhuttelujen litterointeihin. Yllä esittämäni tapa on vain yksi vaihtoehto, jota en itsekään ole vielä kokeillut. Oma tähänastinen näkemykseni on, ettei lapsi ole suoranaisesti valehdellut äitinsä puolesta, vaan hänen kertomuksensa voivat olla luotettavampia kuin tähän asti on ajateltukaan. Johan käräjillä arvioitiin, ettei tuon ikäinen osaa vielä pysyä johdonmukaisesti valheellisessa silminnäkijäkertomuksessa. Lapselta on kysytty lukuisia kertoja samoja asioita ja hän on huppiksen poistumista lukuunottamatta kertonut asioista samalla tavalla. Sen sijaan Annelin puhuttelujen litteroinneissa näkee useita kielellisiä nyrjähdyksiä, jotka nähdäkseni viittaavat valehteluun.

Kuulustelukertomusten uskottavuuden arvioinnissa on mielestäni otettava käyttöön myös tällaiset tekstianalyyttiset keinot, koska tekninen tutkinta on ollut tunnetusti puutteellista.
Mileva
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Su Syys 18, 2011 12:47 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Mileva »

Minua ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut tämän tapauksen yhteydessä niinkään AA:n käyttäytyminen ja toiminta, vaan ennemminkin sellainen suuren väkijoukon ns. "tuomitsemisen psykologia", jota en koskaan ole kunnolla pystynyt sanoin määrittelemään. Törmäsin taannoin erään Daniel Nylundin blogiin, jossa hän käsittelee René Girardin kirjoituksia. Seuraava katkelma muistutti minua jälleen tapaus Anneli Auerista, median vaikutuksista meidän ihmisparkojen ajatteluun ja siitä, miten yksi yhteinen vihollinen näyttääkin ihmisiä yhdistävän. Tästä tekstistä voi löytää kaksinkertaisen sanoman, kun ajattelee Ulvila-tapausta ja siitä kiinnostuneita ihmisiä: löytyy niin tuomitsijoita kuin tuomitsijoidenkin tuomitsijoita.
Ihmisjoukko ei koskaan tietoisesti etsi syntipukkia. Se etsii ihan vilpittömästi syyllistä ongelmiinsa ja osoitetta keskinäisille ongelmilleen. Tarpeeksi valistunut ulkopuolinen tarkkailija voi kutsua uhria yhteisön syntipukiksi. Sen jälkeen hänellä on kiusaus omiensa kanssa tehdä uhraajista syntipukkeja. Siinä vaiheessa tarkkanäköisyys loppuu. Vain koko mekanismista tietoiseksi tullut joukon johtaja voi olla pahuudessaan niin kyyninen, että tietoisesti tarjoaa raivostuneelle joukolle sopivan syntipukin.

...

Jos joukko näkisi uhrin syntipukkina, herännyt tietoisuus pilaisi uhraamisen kokoavan vaikutukset yhteisöön. Jotta uhraaminen toimisi, joukon täytyy olla täysin vakuuttunut uhrin syyllisyydestä. Syntipukki pitää nähdä poikkeuksellisen pahana ja vaarallisena. Siksi hänelle on kuviteltu suorastaan maagisia pahuuden voimia ja yliluonnollisia kykyjä aiheuttaa vahinkoa. Sekulaarisemmassa yhteisössä syntipukille annetaan ylivoimainen valta ärsyttää, suututtaa ja manipuloida melkein kaikki. Mitä pahemmaksi ja vaarallisemmaksi hänet on kuviteltu, sitä perustellumpi on yhteisön yhtenäinen kääntyminen häntä vastaan.

Syntipukin pitää mieluiten olla osa meitä, voidakseen olla tarpeeksi uskottavasti syypää meidän ongelmiimme. Silti syntipukin pitää olla myös tarpeeksi marginaalinen, jotta joukon ei tarvitse tuhota itseään, eikä kajota omiinsa. Silloin myös minimoituu riski, että joku heräisi näkemään uhrissa kaltaisensa ja menisi hänen rinnalleen. Syntipukki voi olla halveksittu sivullinen, epäsuosioon joutunut hallitsija tai kadehdittu menestyjä. Syrjäytyneitä löytyy yhteiskuntaluokkien kummassakin ääripäässä. Tärkeintä on, ettei kukaan lähde hänen uhraamistaan kostamaan, ja ettei hänellä yksin jätettynä ole voimavaroja puolustaa itseään.

Syntipukin täytyy siis täyttää hyvinkin ristiriitaisia odotuksia. Hänen täytyy olla tarpeeksi erilainen ja riittävän samanlainen. Hänen täytyy olla tarpeeksi vaarallinen ja samalla riittävän puolustuskyvytön. Ehkä siksi myös itsensä kanssa avoimesti ristiriidassa olevat ihmiset kelpaavat muita paremmin koko yhteisön ristiriitojen kantajiksi.

...

Syntipukiksi valitun kuviteltu tai todellinen rikos kohdistui muinoin korkeimpaan auktoriteettiin, heimon johtajiin, kuninkaallisiin tai jumaliin. Evankeliumien vaikutusalueilla syntipukeiksi joutuvat helpommin ne, jotka ovat rikkoneet lasten, vammaisten ja puolustuskyvyttömien uhrien oikeuksia. Pedofiili on ansainnut ankaran rangaistuksen, mutta häneen kohdistuva silmitön lynkkaushimo on ikivanhan ja väkivaltaisen pyhän jälkeläinen.

Siinä vaiheessa kun syntipukin uhraaminen ritualisoitui, uhriksi valitulle annettiin usein vapaus loukata auktoriteetteja ja rikkoa kaikkia seksuaalisia tabuja, jotta uhraaminen olisi selkeämmin ja varmemmin perusteltu.

Sama dynamiikka näkyy edelleen. Eivät vain naiset rakasta renttuja. Koko kansalla on aina ollut lempihulttioita joiden kaikki synnit annetaan anteeksi. Tuntuu suorastaan hyvältä, kun seuraavassa lööpissä löytyy vielä enemmän törttöilyä joita säälivän hekotuksen säestämänä saamme antaa anteeksi. Heitä suorastaan usutetaan tekemään mitä muut eivät uskalla tehdä, tai eivät kehtaa myöntää tekevänsä. Mitä pahempia ja hölmömpiä valtakunnanrentut ovat, sitä fiksummaksi tuntee itsensä heille naurava kansa. Heitä lihotetaan synneillä, kunnes ovat valmiita teuraiksi. Ei heitä tarvitse tappaa. Riittää että julkisuus, jolla he ovat eläneet, kääntyy heitä vastaan, tai yksinkertaisesti vain unohtaa heidät.

Kun he sitten ovat juoneet itsensä kuoliaiksi tai muulla tavalla hankkiutuneet tuonpuoleiseen, heistä tehdään valtakunnanpyhimyksiä, paljon kärsineitä sankareita, joita voimme yhdessä haikeina muistella. Olivathan he monessakin mielessä kantaneet meidän syntejämme omassa lihassaan. Uhreiksi he joutuivat tavalla, jota kukaan ei edes huomannut.

Oikea lynkkaus on aina tarvinnut moraalisia syitä. Uhraaminen tapahtuu aina ”oikeista” ja ”välttämättömistä” syistä. Se on nimenomaan hyvin pyhitettyä väkivaltaa. Sitä tehdään mitä syvimmällä moraalisella vakaumuksella, täysin varmoina siitä että uhri on ansainnut kohtalonsa.

Uhri kantaa yhteisön synnit. Myös se, että yhteisö panee hänet kantamaan syntinsä, on uhrin oma vika. Uhri on täysin syypää kaikkeen siihen väkivaltaan, joka häneen kohdistuu. Parasta olisi että hän itsekin tulee vakuuttuneeksi omasta syyllisyydestään. Silloin hän pysyy vaiti, eivätkä hänen silmänsä kohoa kohtaamaan uhraajien katsetta.
LÄHDE: http://www.teoblogi.fi/category/girardi ... rinmerkki/

Tummennukset minun. Lyhensin myös tekstiä huomattavasti, sillä uskonnollisesta/teologisesta kontekstista huolimatta löysin tekstistä hyvin tiivistettynä sellaisia ihmisen ajatusmaailmalle ominaisia piirteitä, että teksti voisi olla pikemmin poimittu jostakin psykologian oppikirjasta. Miten olisi, jos täällä kyökissä kääntäisimmekin edes kerran tarkastelumme kohteeksi itsemme -Ulvilan tapaukseen suhtautumista peilinämme käyttäen? Mitähän mahtaisimmekaan löytää?
Valhalla
Watson itse
Viestit: 5897
Liittynyt: La Heinä 03, 2010 2:18 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Valhalla »

Minä en näe Annelissa lainkaan minkään kollektiivisen vihan tai tuomion kohdetta. Useimmille on varmasti yhdentekevää sinällään onko yksi leskirouva vapaana oleva mutta muille vaaraton murhaaja. Sen sijaan uskon, että useimpien oikeustajua häiritsee ne tiedot mitä saatu on, poliisin puutteellinen toiminta ja oikeuslaitoksen haparoiva toiminta. Myös hovi antoi sellaisen päätöksen, joka maallikoiden silmin ei vapauttanut Annelia syyllisyydestä vaikka hän fyysisesti vapautettiinkin. Kun tähän yhdistää lasten kärsivät roolit asiassa niin uskon, että tapaus nimenomaan koettelee oikeustajua.

Nykyiset tutkinnan alla olevat epäilyt tähän päälle sitten enemmänkin hiljentävät. Mitään ajojahtia eivät ainakaan herätä vaan moni jättää johtopäätösten tekemisen tykkänään ja odottavat edes joitakin selityksiä asialle. Toki kauhu lasten suhteen ei ainakaan laannu näillä epäilyillä.

Eli se mikä asiassa puhuttaa on kaksi voimakasta perusarvoa: oikeustaju ja lasten vaaliminen. Tottakai roolien poikkeuksellinen jako myös puhuttaa näiden em arvojen jälkeen.
Mileva
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Su Syys 18, 2011 12:47 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Mileva »

Valhallan vastauksesta pääsisi kätevästi puimaan käsitettä "oikeus" ja sitä, miten käsitteemme ovat muodostuneet, mutta koska asia ei kuulu tälle aihealueelle, jätän pohdinnan tältä osin väliin.

Niin, Valhalla, sinähän ylivertaisessa tietoudessasi olet jo päättänyt, että Auer on syyllinen kaikkeen, mitä häntä vastaan on esitetty. Oletetaan, että näin olisi (totuushan on toki toisenlainen, mutta en puutu siihenkään nyt). Mikä "oikeus" sinulla olisi kyseinen henkilö tuomita? "Tuomitsemisen psykologiahan" perustuu havaintojeni mukaan siihen, että jollakin tapaa tuomitsija kokee olevansa (tai ainakin kovasti haluaa olla) parempi ihminen, kuin kivittämänsä syyllinen. Nyt kysyisinkin, millä perusteella juuri sinä oletat olevasi Aueria -tai ketä tahansa- parempi ihminen? Koeta nyt unohtaa häntä vastaan esitetyt syytteet ja epäilyt, ja katso itseäsi ja löytämääsi syyllistä "riisuttuina ihmisinä". Mitä eroa teillä loppujen lopuksi edes on? Mikä oikeus sinulla on tuomita yhtään ketään, kun olet itsekin aivan yhtä onneton, vajavainen, mistäänmitääntietämätön, fyysisten rajoitteidesi määrittelemä ihmisen kuva kuin kuka tahansa meistä muistakin?

Lisäpohdintana, nyt kun lasten suojelemiseen on puututtu: oletko koskaan ajatellut, että joskus Auerkin on ollut vain pieni, viaton, "ymmärtämätön" lapsi? Jossakin vaiheessa niin hänelle, sinulle kuin minullekin on syötetty nämä vallitsevat arvomme ja moraalikäsityksemme, jotka olemme suurin osa mukisematta nielleet. Joillakin on jotakin mennyt ns. "vikaan" (enkä viittaa nyt Aueriin), mutta missä vaiheessa? Kuka sen on saanut aikaiseksi? Kyseinen henkilö itsekö, vai me kaikki, toinen toisiamme vihaten, halveksien ja ruoskien? Onko tuomitsemisen tie todella oikea tie, kun pohdimme arvojemme ja moraalikäsitystemme toteutumista koko ihmiskunnan näkökulmasta asiaa ajatellen? Onko "oikeutettua tuomitsemista" edes olemassa? Kuka meistä on todella kyllin hyvä nostaakseen itsensä ihmisyyden yläpuolelle ja määrittelemään uhrin ja syyllisen?
Lähtöruutu
Neuvoja-Jack
Viestit: 533
Liittynyt: La Joulu 10, 2011 11:44 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Lähtöruutu »

Milevan esimerkki ei oikein istu Ulvila-juttuun, sillä tässä tarinassa on monta pahista: AA, töpeksivä poliisi, pedofiiliringit, välillä JL ja vapauttava hovi, Huppis. Jokaiselle jotakin. Itsetarkastelu on tärkeää, siitä olen samaa mieltä.
Mileva
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Su Syys 18, 2011 12:47 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Mileva »

Jos Lähtöruutu ottaisi puun pois silmästään, saattaisi hän nähdä, mitä ajan takaa. Sitä odotellessa voisi olla hyvä todella syventyä linkittämääni tekstiin ja tarkastella sen jälkeen omaa tuotostasi, missä toki ilmaiset asian hyvin. "Monta pahista" ja "jokaiselle jotakin", siinäpä se. Etsikää toki oma vihollisenne ja taistelkaa sitä vastaan, mutta se tie ei johda mihinkään muuhun kuin aina vain pahempaan tuhoon ja tuomitsemiseen. Meissä itsessämmehän ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa. Eihän... EIHÄN?
Lähtöruutu
Neuvoja-Jack
Viestit: 533
Liittynyt: La Joulu 10, 2011 11:44 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Lähtöruutu »

Mileva kirjoitti:Jos Lähtöruutu ottaisi puun pois silmästään, saattaisi hän nähdä, mitä ajan takaa. Sitä odotellessa voisi olla hyvä todella syventyä linkittämääni tekstiin ja tarkastella sen jälkeen omaa tuotostasi, missä toki ilmaiset asian hyvin. "Monta pahista" ja "jokaiselle jotakin", siinäpä se. Etsikää toki oma vihollisenne ja taistelkaa sitä vastaan, mutta se tie ei johda mihinkään muuhun kuin aina vain pahempaan tuhoon ja tuomitsemiseen. Meissä itsessämmehän ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa. Eihän... EIHÄN?
Minussa ainakin on joitakin vikoja. :wink:
Valhalla
Watson itse
Viestit: 5897
Liittynyt: La Heinä 03, 2010 2:18 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Valhalla »

Mileva provosoi - tai luulee olevansa fiksumpi montaa muuta.

Minun on vaikea vertailla itseäni Anneliin. En ole ollut epäiltynä murhasta ja enkä tunne Annelia lainkaan. Toisaalta kansalaisuuteen ja osallistumiseen - ihan niin kuin lehdistölläkin - kuuluu tälläisten syyllisyyskysymysten pohtiminen. Tiedostaen, että kaikkea emme tiedä, mutta silti. Kaikkien yhteiskuntarakenteiden rooliin kuuluu kestää kritiikki ja niin on oikeuslaitoksenkin suhteen. En ole silti Milevan tapaan naivi - en usko mielipiteeni täällä esitettynä paljoa oikeutta hetkauttavan.

Julkisuudessa olleiden tietojen valossa minä olen samaa mieltä kuin käräjäoikeus ( jotka milevan hourinnan mukaan kokivat olevansa Annelia parempia ) ja eri mieltä kuin hovi. Pidän siis Annelia syyllisenä. Tuntien monen täällä lailla jotakin asiasta niin ymmärrän, että todisteiden valossa Anneli voi jäädä silti tuomitsematta. Näyttö on ohut mitä suoriin todisteisiin tulee. Lasten kannalta toivon, ettei näin käy.
Mileva
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Su Syys 18, 2011 12:47 am

Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju

Viesti Kirjoittaja Mileva »

No niin, ja taas mennään. Valhalla haluaa nähdä minun joko provosoivan tai pitävän itseäni montaa muuta viisaampana, mutta kas kun en harrasta kumpaakaan. Itse asiassa olen tässä viime aikoina tiedostanut olevani varsinainen typerys, mutta se ei minua häiritse. En myöskään houri: yritin haastaa sinut ajattelemaan. Epäonnistuin, mikä ei sinänsä yllätä minua.

Et tainnut edes syventyä pohtimaan vastaustasi, kun kiersit käytännössä kaikki esittämäni kysymykset. Sinä pidät Aueria syyllisenä: mikä olisi mielestäsi riittävän kova tuomio hänelle? Loppuelämä telkien takana, erotettuna lapsistaan ja yhteiskunnasta, ilman minkäänlaista mahdollisuutta vapautukseen? "Nukutuspiikki"? Sähkötuoli? Vaiko peräti noitarovio? Kun olet päättänyt tuomiosi, kerro myös, millä perusteilla koet olevasi pätevä tuomiosta päättämään.

Kai tiedät, että nykyisen oikeuslaitoksemme juuret ovat itse asiassa hyvin kaukana historiassa? Toki linja on heltynyt vuosisatojen saatossa, mutta yhtä kaikki, jokin ajattelussamme ei edelleenkään toimi. Vai kuinka monta sataa/tuhatta vuotta meidän täytyy nykyistä oikeuskäytäntöämme toteuttaa, jotta saamme edes vähennettyä ihmisen sisäänrakennettua pahuutta ja sen myötä syntyvää rikollisuutta? En minä mistään utopiasta haaveile, enkä ole idealisti (mutten myöskään kyynikko). Sitä en kuitenkaan lakkaa ihmettelemästä, että mikä saa meidät aina vain kuvittelemaan olevamme parempia/viisaampia/lempeämpiä/oikeudenmukaisempia ihmisiä kuin vaikkapa keskiajalla eläneet noitien vainoojat? Emme me siitä mihinkään ole muuttuneet, ja tämä asia olisi oleellista ymmärtää ennen kuin alkaa kenellekään tuomioita jakelemaan. Sadan vuoden päästä ihmiset lukevat historiankirjoja ja pohtivat hiljaa mielessään, mitä typeriä moukkia olemmekaan olleet. Sama toistuu, aina vain uudestaan, niin kauan kun todella luulemme suuressa viisaudessamme olevamme parempia ihmisiä kuin noitien vainoojat, natsit, tai vaikkapa tähän päivään peilaten perussuomalaiset/lahkouskovaiset/amerikkalaiset/ketkätahansaviholliset.
Vastaa Viestiin