Mat-Lock kirjoitti:
Aina näillä ei edes ole erityisen "paha olla". Lapsensa surmanneista on tehty suomalainen tutkimus, jonka mukaan isolla osalla näistä isistä on persoonallisuushäiriö ja/tai päihdeongelma. Vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ei tunne mitään rakkautta omia lapsiaan kohtaan, vaan pitää heitä lähinnä omaisuutena.
Ohessa ihan kiinnostava artikkeli (englanniksi), jossa asiaa käsitellään ja vertaillaan myös muihin tutkimuksiin:
http://www.jaapl.org/content/33/4/496.full
Se mikä on haasteena on, että pakostakin otokset ovat pieniä, jolloin on vaikea luoda mitään kovin selviä trendejä - tuostakin tekstistä käy ilmi, että on hyvin monenlaisia taustoja ja motivaatioita. Mielenterveysongelmat kyllä korostuvat, mutta enemmän masennus ja paranoia kun muut tekijät. Perheensä tappajilla saattaa olla myös esiintynyt muuta väkivaltaa läheisiään kohtaan, mutta tausta voi olla myös täysin "normaali" - siis ainakin ulkonaisesti. Merkittävä jako on myös, että motivoiko itseään aggressiolla ja vihalla vai (harhaisella ja kieroutuneella) ajattelulla lasten parhaasta.
Kai on myöskin olennainen ero on siinä, että tappaako tai yrittääkö vakavasti tappaa itsensä vai eikö edes yritä. Vaikea on kuvitella, miten elämä jatkuu siitä, että on murhannut pieniä suojattomia lapsia ja oman elämänkumppaninsa, jolloin laajennettu itsemurha on ikään kuin edes vähän "ymmärrettävämpi" tilanne kuin että suunnitteleekin jäävänsä eloon moninkertaisena murhaajana. Ehkä sitten näissä jälkimmäisissä tapauksissa on enemmän näitä persoonallisuushäiriöisiä?
Nämä ovat kyllä sellaisia uutisia, että puistattaa edes ajatella tapahtumia. Järkyttävää että lapset joutuvat kokemaan murhaavaa väkivaltaa siltä, jolta he automaattisesti odottavat suojaa ja rakkautta... Maailma voi olla äärimmäisen paha. Tai siis ihminen.
