Ihmeelliset sattumat

[R.aven]

Muutama vuosi sitten istuin äitini kanssa autossa jutellen niitä näitä. Jostain syystä otin puheeksi painajaisen, jota olin lapsena nähnyt toistuvasti. Kerroin tarkasti mitä unessa tapahtuu, millainen yöpuku ja miten lopuksi putoan kerrostalomme portaikon välistä alas ja herään juuri ennen kuin osun lattiaan.
No äitee siinä sitten tuumas nähneensä samaa painajaista lapsena ja useamman kerran.

Kiinnostais kyl tietää et miten ihmees tollanen on mahdollista?

[wistania1]

Olin joskus ystäväni kanssa iltayöstä Martinlaakson asemalla.Vähän pelotti viikonloppuna meno siellä.Meitä lähestyi joku pitkätukka ja sanoin ystävälleni,että katsellaan ihan muualle,ettei tule harmia.Kohdalle tultua tajusin,että pitkätukka on oma esikoiseni!

[wistania1]

^ Tarkentaakseni edellistä viestiäni kerron vielä,että kumpikaan meistä (esikoiseni ja minä) ei asunut lähelläkään Vantaata. Päädyin asemalle kaverini kanssa,kun näimme Helsingissä ostosreissulla sattumalta entisen koulukaverini,joka kutsui meidät kylään Vantaalle. Joten jos tämä ei ole ihmeellinen sattuma,niin mikä sitten?

[suke]

Pieniä juttuja, mitä tuli mieleen.

Sairastuin vakavasti 19.5.2010. Toivuttuani äitini päätti hankkia minulle koiran sinnikkyyteni vuoksi. Koira oli syntynyt 19.5.2010. Pikkusiskoni vietti myös nimi- että syntymäpäiväänsä samana päivänä, ja koirani sai nimekseen hellittelynimen siskoni nimestä (saimme tietää tämän vasta myöhemmin).

Muistaakseni vanhin veljeni syntyi kaksi päivää ennen laskettua aikaa, toinen taas tasan laskettuna päivänä ja minä taas kaksi päivää lasketun ajan jälkeen. Lisäksi me kolme olemme syntyneet neljän vuoden välein.

Ja onhan se Suomi pieni maailma, kuten olemme jo todenneet. Asun Suomen toisiksi suurimmassa kaupungissa, ja kaikki täällä ovat linkittyneitä toisiinsa. Minä myös tunnen ulkopaikkakuntalaisen miehen, joka taas tuntee tytön, johon olin vuosia sitten tutustunut, ja kyseiseltä ulkopaikkakunnalta muuttanut tyttö tunsi myös kyseisen ihmisen. Tällaista pientä.

[JiiJoo]

Menetin isäni isän ja äitini äidin 3 päivän välillä. Toinen kuoli sydänkohtaukseen hieman yllättäin. Toisen kuolemaa oli odoteltu pari vuotta hankalan sairauden takia ja hän olikin pääasiassa ihan muissa maailmoissa loppuaikansa. Järkytti nuo kuolemat yhdessä supussa. Olihan se erikoinen sattuma, että noin lähekkäin kuolivat, kun yhteinen linkki oli vain vanhempani.

Olin pari viikkoa sitten kaverini luona, jossa otin erääseen mainokseen ylös erään tanssiopettajan puhelinnumeron. Pois lähdettyäni kaverini mies tuli kotiin ja oli kysynyt kaveriltani, mikäs tuo numero on. Kaverini selitti ja mies oli sanonut, että sehän on hänen numero. Tarkemmin katsottuaan totesi, että keskellä olevat kaksi numeroa olivatkin toisinpäin. Muuten numero oli ihan sama. Ei nyt mitään ihmetaikuutta, mutta hauskasti sattui

Minusta on myös pelottavaa, että asiat käyvät usein kuten äiti sanoo. Siis eihän näe mitään näkyjä tms., mutta muuten tekee tulkintoja, veikkailee asioiden kulkua oikein.

Asuin ensimmäiset 25 elinvuottani samalla paikkakunnalla, joista 19 v lapsuudenkodissani, 2 vuotta itsekseen ensimmäisessä asunnossani, loput vuodet toisessa omassa asunnossani. Eräs tyttö sattui lähinaapurikseni kahdessa ensimmäisessä asuinpaikassa aivan sattumanvaraisesti. Kyseessä oli reilun 20 000 ihmisen kaupunki.

[Spekultantti]

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/tule ... 81411.html

Anteeksi, jos tämä on jo käsitelty täällä. Mutta laitan kuitenkin; ihmeellinen sattuma, että tuleva aviopari on osunut sattumalta samaan valokuvaan lapsina Disney Worldissa. Amerikassa ja Kanadassa on satoja miljoonia ihmisiä, ja nämäkin olivat ihan tavallisia matkailijoita, jotka olivat paikalla sattumalta.

[SidoMinut]

Menetin isäni isän ja äitini äidin 3 päivän välillä. Toinen kuoli sydänkohtaukseen hieman yllättäin. Toisen kuolemaa oli odoteltu pari vuotta hankalan sairauden takia ja hän olikin pääasiassa ihan muissa maailmoissa loppuaikansa. Järkytti nuo kuolemat yhdessä supussa. Olihan se erikoinen sattuma, että noin lähekkäin kuolivat, kun yhteinen linkki oli vain vanhempani.

Njaa, menetin äitini isän ja isäni äidin myös tuolla tavalla. Toinen kuoli syyskuun lopussa, toinen lokakuun alussa. Hautajaisten välillä oli 2 viikkoa. Tuosta on jo toistakymmentä vuotta aikaa, että en enää muista niin tarkasti. Toinen oli syöpäsairas ja käytännössä saattohoidossa, toinen vuodeosaston potilaana ollut jo vuosia.

[JiiJoo]

Menetin isäni isän ja äitini äidin 3 päivän välillä. Toinen kuoli sydänkohtaukseen hieman yllättäin. Toisen kuolemaa oli odoteltu pari vuotta hankalan sairauden takia ja hän olikin pääasiassa ihan muissa maailmoissa loppuaikansa. Järkytti nuo kuolemat yhdessä supussa. Olihan se erikoinen sattuma, että noin lähekkäin kuolivat, kun yhteinen linkki oli vain vanhempani.

Njaa, menetin äitini isän ja isäni äidin myös tuolla tavalla. Toinen kuoli syyskuun lopussa, toinen lokakuun alussa. Hautajaisten välillä oli 2 viikkoa. Tuosta on jo toistakymmentä vuotta aikaa, että en enää muista niin tarkasti. Toinen oli syöpäsairas ja käytännössä saattohoidossa, toinen vuodeosaston potilaana ollut jo vuosia.

Pakko mainita sattuman takia, että nämä omat isovanhempani kuolivat myös syyskuun lopussa ja lokakuun alussa! Sopivassa ketjussa tämäkin yhtäläisyys.

[suke]

Kai se nyt on pakko myöntää, että meillä on äitini kanssa jokin suurempi yhteys...

Mieheni kanssa puhuimme niitä näitä ja totesin, että aivan kuin lukisimme äitini kanssa toistemme ajatuksia. Mieheni myönsi asian ja kovaan ääneen selitti, kuinka hän ei välillä voi ymmärtää yhteyttämme.
Hän mainitsi, että monesti hän ei esimerkiksi tiedä, mille äitini kanssa nauramme, sillä emme tarvitse sanoja keskusteluun. Saatan vain katsoa äitiä ja kysyä "Muistaksä?" ja sitten molemmat räjähdämme nauruun nauraen samalle asialle. Lisäksi meillä on hulluja yhteisiä tapoja, kuten tavaroiden unohtelu ja outoihin paikkoihin jättäminen, monet eleet ja liikkeet jne. Olen isäni kaksoisolento, mutta äitini työkaveri tunnisti minut liikkeistäni kun hän vieraili työpaikallani.
Monesti löydän minut ja äitini tilanteesta, missä ajattelemme täysin samaa asiaa. Esim kerran äiti antoi minulle kyydin kotiin ja kesken hiljaisuuden sanoimme samaan aikaan, että koirat täytyy muistaa harjata. Kaiken tämän lisäksi vielä tunnemme, milloin toinen aikoo soittaa. Yleensä keskustelumme puhelimessa alkavatkin "Mä just mietin sua", "meinasin just soittaa sulle!" tai "mä niiiin tiesin, että sä soitat kohta". Toki näille kaikille on täysin loogiset selitykset, mutta onhan näille hauska naureskella..

[Tiina]

Tänään kun aamulla tuli uutisissa, että Rovaniemellä on kuollut pakettauton ja rekan törmäyksessä neljä miestä, niin totesin pojalleni ohimennen, että varmaan virolaisia rakennusmiehiä. Parin tunnin päästä tuli tieto, että niin oli ollut. Hui.

[Dr Bergmeister]

Tajusinpas muuten, että katson kelloa huomattavan usein silloin, kun se näyttää 15:06 . Syntymäpäiväni on 15.6. ja nimpparini taas 16.5. Ja tänään näin auton, jonka takaosassa luki 156.

Eräs mulle läheinen henkilö on syntynyt 16.5 ja hänen nimipäivänsä on 15.6 eli just päin vastoin kuin kidillä.

[kid]

Tajusinpas muuten, että katson kelloa huomattavan usein silloin, kun se näyttää 15:06 . Syntymäpäiväni on 15.6. ja nimpparini taas 16.5. Ja tänään näin auton, jonka takaosassa luki 156.

Eräs mulle läheinen henkilö on syntynyt 16.5 ja hänen nimipäivänsä on 15.6 eli just päin vastoin kuin kidillä.

Tähän vielä lisätäkseni eräs mulle läheinen tyyppi asuu osoitteessa jonka postinumero alkaa 156 Loppuosa taas muodostaa mun onnennumeron.

[Hexan]

Nyt kun aikaa on kulunut niin ehkä kehtaan jo laittaa tämän tänne.

Sinä aamuna, jolloin viime syksyinen Tyrnävän perhesurma tapahtui, olin aamulla menossa asioita hoitamaan ja lähdin kotoa autolla. Oli kuitenkin kaunis, sumuinen ja surumielinen aamu ja jonkun ajan päästä päätin siirtää asiointia toiselle päivälle ja käännyin ajelemaan kokonaan toiseen suuntaan. Porvoon ja Hyvinkään väliselle tielle ehdittyäni kuuntelin moneen kertaan peräkkäin Viikate-yhtyeen kappaleita Avoimen maan äärellä ja Eräs kaunis päivä. Ensimmäinen kertoo mielestäni avioerosta ja siitä seuraavasta suomalaisen miehen yksinäisyydestä lakeuksien ja soiden äärellä, kun taas tuo seuraava kertoo puolison ja oman itsen surmaamisesta ja miten sen jälkeen tulee pappi taloon jne. Näitä kuuntelin ja ajelin hiljakseen miettien, miten ne kertovat niin monesti toistunutta melankolista Suomi-miehen ja -naisen tarinaa, niin monista taloista metsien ja peltojen äärillä.

Kun pääsin kotiin takaisin, luin uutisistä Tyrnävän perhesurmasta. Sitten kun tämä viimeisin eli Bulevardin perhesurma tapahtui, sain lukea uutisista että hän ajoi päin rekkaa juuri sillä tieosuudella, jolla olin ajellut ja kuunnellut noita kappaleita tuona viime syksyn aamuna. Todella karmaiseva sattuma näin raskaiden tapahtumien äärellä - voiko mustempaa sielunmaisemaa olla kuin perhesurmaajan? Ikään kuin olisin tuona aamuna saanut jonkinlaisen kaiun siitä käsittämättömään pahaan ajautuneen ihmisen synkästä sielunmaisemasta, josta ei voi olla muuta ulospääsyä kuin täydellinen unohdus. Olen miettinyt paljon noita tekoja, ja tullut siihen tulokseen, että ne vaativat tietynlaisen tekijän: äärimmäinen läheisriippuvuus ja narsismi yhdistyvät empatiakyvyttömyyteen, julmuuteen ja irrationaalisiin kuvitelmiin. Omien lasten tappaminen on niin karmea juttu, ettei sellaisen teon tehneelle ole enää olemassa pelastusta omissa(kaan) silmissään - hänen osansa on ikuinen pimeys.

[Veristi]

Tulin jokin aika sitten kotiin ostoksilta. Kauppareissulla näin kolmen auton rekkarit loppupäätteiltään 777, 888 ja 999. Lisäksi näin numerosarjan 000. Yritin bongata lisääkin, mutten enempiä nähnyt. Samalla reissulla törmäsin kaupassa timanttivahvisteiseen kynsilakkaan. Olin menossa ostamaan pinkkiä lakkaa, koska olin nähnyt lehdessä juttua Marsin pinkki -timantin myynnistä ennätyshintaan. Sitten kun tulin minfoon, joku oli laittanut linkkiä Elävän arkiston Hyvinkää-juttuun. Siellä näkyi jonkun jäpikän taustalla kynsistudio. No, kai tää oli vain pelkkää sattumaa. Sattumien summalla ei kai ole merkitystä; kukin erillinen sattuma on vain sattuma. Mutta ihmeelliseltä tuntui.

[Tara]

Tämä pitää kertoa..

Kiukun voima

Kauan sitten olin yhden tyypin kanssa retkellä Ahvenanmaalla. Löysin sieltä jostakin ihania pyöreitä kiviä, ja ajattelin, että voisin kai ottaa mukaani niistä ihan muutaman, tai edes pari kappaletta. Niitä oli siellä valtavasti, kokonainen vuorellinen tai kaksi, ja merenrannat täynnä. Tuli kotiinlähdön päivä. Lastasin kauneimmat löytämäni pyöreät kivet autoon. Tyyppi sanoi ei, heitä pois ne. Alkoi niuhottaa kimeällä äänellä, oikein inhottavasti, suu napinläpenä, silmätkin viirulla. Et ota kiviä minun autoon, se sanoi. Tämä auto ei liikahda niin kauan kuin autossa on yksikin kivi. Naputti sormella ohjauspyörää rystyset valkoisina, tuijotti eteensä. Ulos ne kivet.

Suututti, kiukutti, kerta kaikkiaan, olin aivan että mitä... Teki mieli melkein lyödä sitä. Mietin, mietin.. Kipinöitä sinkoili mykkäkoulussa. Ajettiin siinä jotakin vain maantietä. Lähestyttiin satamaa. Silloin yhtäkkiä kuului pamaus ja lasin helinää. Auton tuulilasi oli mennyt paskaksi, sen tuhanneksi pieneksi sirpaleeksi yhdessä sekunnissa. Voi että helpotti. ---(Siitäs sait, senkin kitupiikki!)--- Eikä minun tarvinnut sanoa sanaakaan. Näin että se ymmärsi.

Vastaan tulleen auton renkaasta oli singahtanut pieni pyöreä kivi suoraan tuulilasista sisälle, ihan pieni, aivan pyöreä. Mikä lie paikallinen menninkäinen, maahinen tai tonttu, ymmärtänyt yskäni.