Vuodesta 1969 lähtien "Kyynelten valtatiellä" on kadonnut tai surmattu todennäköisesti yli 40 naista. Täysin tarkkaa lukua on hankala arvioida, mutta joidenkin arvelujen mukaan valtatie 16:n varrella on odottanut jopa 43 liftarinaisen viimeinen pysäkki. Vain 18 kadoneen ruumiit on löydetty. Vuonna 2007 Kanadassa aloitettiin laajat poliisitutkimukset, joissa määränä oli selvittää katoamisten ja henkirikosten välisiä yhteyksiä. Löydettyjen uhrien tapausten väliltä on löydetty yhtäläisyyksiä. Poliisitutkimusten valossa on täysin mahdollista, että yksi ja sama sarjamurhaaja on vaaninut naisuhreja Kyynelten valtatiellä jo 60-luvun lopulta lähtien. Viimeisin katoaminen on peräisin toukokuulta 2011, jolloin 20-vuotias Madison Scott hävisi jäljettömiin liftatessaan valtatie 16:n varrella. Kyynelten valtatien mysteeriä dramatisoi entisestään murhenäytelmien karu ympäristö lumisine vuorenhuippuineen ja koskemattomine erämaineen. Mysteeri on järkyttänyt koko Kanadaa, eikä vähiten siksi, että maassa tehtaillaan asukaslukuun nähden poikkeuksellisen vähän henkirikoksia.
On melko epätodennäköistä, että kaikkien selvittämättömien tapausten takana olisi sama sarjamurhaaja, mutta tutkijat pitävät täysi mahdollisena, että ainakin suurin osa uhreista on päätynyt yksittäisen mielipuolen murhaamaksi. Poliisilla ei ole olemassa teknisiä todisteita, jotka tukisivat yhden tekijän teoriaa, mutta lukuisissa tapauksissa on selkeitä yhtäläisyyksiä. Monia uhreja yhdistää etninen tausta ja katoamisolosuhteet.
Tutkijat myöntävät, ettei kaikkia kadonneita tulla todennäköisesti koskaan löytämään, sillä ruumiita voi olla missä tahansa. Järjestelmällisiä ja tarkkoja etsintöjä on mahdotonta suorittaa alueen laajuuden ja vaikeakulkuisen maaston vuoksi. Kyynelten valtatien mysteeriä aikoinaan tutkinut ja nyt jo eläkkeellä oleva etsivä Ken Leibel antoi vuonna 2009 haastattelun, jossa hän myönsi tapauksen olevan poikkeuksellisen hankala mysteeri. "Se voi olla kuka tahansa", Leibel kommentoi epäilyjä tekijän henkilöllisyydestä. "Tämä erilainen kuin tapaukset, joissa voidaan epäillä mustasukkaista aviomiestä tai poikaystävää". Poliisi on kuulustellut vuosikymmenten varrella valtavan määrän henkilöitä ja käyttänyt tutkimuksiin rutkasti rahaa. Mutta poikkeuksetta jokainen lupaava linja on osoittautunut ennemmin tai myöhemmin vääräksi.
Poliisi on saanut vuosien varrella osakseen paljon kritiikkiä tutkimusten hitaasta etenemisestä. Kaikkia katoamisia ei tutkittu heti tuoreeltaan ja yhteistyö alueella asuvan alkuperäisväestön kanssa on ollut hankalaa. Tutkijat eivät kuitenkaan heitä hanskoja tiskiin. Vuoden 2011 aikana poliisi keräsi Prince Georgen kaupungissa 100 taksikuskilta DNA-näytteet. Poliisia ovat auttaneet monet vapaaehtoiset, jotka ovat muun muassa pystyttäneet valtatien varrelle kylttejä varoittaakseen ihmisiä liftaamisen vaaroista ja perustaneet aiheeseen liittyviä nettisivustoja. Tunnetuin sivusto on highwayoftears.ca, josta löytyy myös lisää tietoa uhreista kuvien ja nimien kera: http://www.highwayoftears.ca/
Tutkimukset jatkuvat edelleen. Aavevaltatien arvoitusta ei voida lakaista maton alle samalla tavalla kuin ehkä joitain "tavallisia" vanhoja henkirikostapauksia, sillä valtatie 16:n varrella katoaa naisia edelleen. Mysteeri ei katoa mihinkään. Se ei katoa, koska murhaaja ei katoa, monet uskovat.
