13-vuotias Nicholas Patrick Barclay-1994 San Antonio TX

[Hissukka]

Perjantaina 10. kesäkuuta 1994, 13-vuotias Nicholas Barclay soitti kotiinsa ja pyysi kyyditsemään autolla kotiin, hän oli ollut kavereiden kanssa pelaamassa koripalloa.
Puhelimeen vastannut velipuoli Jason käski Nicholasin kävelemään kotiin, eikä suostunut herättämään äitiä joka nukkui oltuaan yön töissä. Heidän äitinsä Beverly Dollarhide oli heroiiniaddikti joka työskenteli yövuoroja donitsipuodissa, hänellä oli vaikeuksia selviytyä Nickyn kanssa.

Nickyllä oli ADD ja hänelle oli alkanut kehittyä rikollisia taipumuksia, poika oli myös tavanomaista teiniä vihamielisempi. Nickyn isällä ei ollut juuri mitään roolia poikansa elämässä. Nickyn 24-vuotias velipuoli Jason oli kokaiiniaddikti.


Nicholas Patrick Barclay

Miltä Nicholas olisi saattanut näyttää 26-vuotiaana

Aikaisemmin samana vuonna Nicky oli jäänyt kiinni murtauduttuaan myymälään, tuomion kuuleminen olisi ollut tiistaina 14. kesäkuuta, Beverly oli harkinnut pojan laittamista sijaiskotiin.
Kotona oli keskusteltu mahdollisesta sijoittamisesta ryhmäkotiin, Nicky oli ollut hyvin vastahankainen. Tuskin ketään olisi yllättänyt Nicholasin mahdollinen karkureissu, ehkä tämän vuoksi Beverly ilmoitti hänet kadonneeksi vasta maanantaina 13. kesäkuuta.

Nicholas oli epätavanomainen lapsi. Hänellä oli pieniä kotitekoisia tatuointeja, kirjaimet A ja T lähellä vasenta peukaloa, J tatuoituna toiseen olkapäähän, kirjaimet N ja L nilkassa. Koulussa hän käytti pinkin väristä reppua. Nicholasin lempinimiä oli 'Icky Nicky', mutta useimmiten häntä kutsuttiin nimellä Nicky. Poika oli pienikokoinen ikäisekseen, pituutta hänellä oli noin 142-145cm ja hän painoi vain hieman yli 36kg. Nicky olisi ollut helppo tunnistaa jos joku olisi hänet nähnyt vaikka kahvilassa tai huoltoasemalla, kukaan ei ilmoittanut nähneensä häntä.

Nickyn katoamisen jälkeen Beverly alkoi käyttää metamfetamiinia ja Jasonin kokaiinin käyttö paheni. Kahden Nickyn katoamista seuranneen kuukauden aikana, poliisit kutsuttiin kaksi kertaa rauhoittelemaan Beverlyn ja Jasonin väkivaltaisiksi äityneitä riitoja. Syyskuun 25. päivä Jason havaitsi jonkun yrittävän murtautua taloon autotallin kautta, Jasonin mukaan murtautuja oli Nicky. Jasonin yrittäessä tavoitaa veljensä tämä juoksi pakoon, se oli viimeinen havainto Nicholasista.

Poliisi luokitteli Nicholasin karkulaiseksi jonka turvallisuuden ja hyvinvoinnin katsotaan olevan vaarassa, rikoksen mahdollisuuutta ei ole suljettu pois, Nicholas olisi nyt 31-vuotias.

http://www.charleyproject.org/cases/b/b ... holas.html


'Nantesin kameleontti'

Lokakuussa 1997, kun Nicholas Barclayn katoamisesta oli kulunut yli kolme vuotta, viranomaiset saivat puhelun Linaresista, Espanjasta. Mies puhelimessa kertoi että kadonnut poika Nicholas Barclay asuu paikallisessa turvakodissa, paettuaan hänet siepanneelta pedofiiliringiltä. Poika oli kertonut että hänet oli kaapattu kansainvälisen pedofiiliringin toimesta ja että nämä olivat kuljettaneet hänet Eurooppaan.

Sieppaajat olivat kertomuksen mukaan pakottaneet pojan puhumaan vain käyttämäänsä kieltä, ranskaa. Seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi hänelle oli tehty outoja lääketieteellisiä kokeita. Hän väitti näiden kokeiden muuttaneen hänen ulkonäköään. Nicholas Barclaylla oli maantienväriset hiukset ja siniset silmät, Espanjasta löytyneellä Nicholasilla oli tummat hiukset ja ruskeat silmät, lisäksi hän puhui englantia ranskalaisella korostuksella.

Kaikki eivät vakuuttuneet kertomuksista, mutta saatuaan tiedon että poika on mahdollisesti löytynyt, Nicholas Barclayn äiti Beverly oli varma että sen täytyy olla hänen poikansa.
Beverly Dollarhide lähetti Nickyn 31-vuotiaan sisarpuolen Carey Gibsonin Espanjaan hakemaan pojan kotiin.

Kotiin tuotu poika herätti joissakin epäilyjä, perhe oli kaikesta huolimatta vakuuttunut että tulokas on Nicky. Poika ei suostunut vapaaehtoisesti antamaan verinäytettä tai sormenjälkiä, FBI sai kuitenkin lopulta oikeuden päätöksellä luvan näytteiden ottoon.

Sormenjäljet kuuluivat 23-vuotiaalle ranskalaismiehelle, huijarille nimeltä Frédéric Bourdin.
Frédéric Bourdinille tämä ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen kerta kun hän onnistui harhauttamaan ihmisiä uskomaan olevansa hädänalainen lapsi.
Tyyppi on suoraan sanottuna uskomaton, tässä tarkempi selostus Bourdinin elämästä Nicky Barclayna ja muita huijauksia
http://swallowingthecamel.blogspot.com/ ... ce-to.html
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/ ... itedstates
http://en.wikipedia.org/wiki/Fr%C3%A9d%C3%A9ric_Bourdin

[Nooruska]

^ No jo on mielenkiintoinen katoamistapaus!

Ja Nicky oli kyllä harvinaisen pienikokoinen 13-vuotiaaksi, mutta noissa oloissa ei sitten välttis oikee noi kasvuedellytykset olleetkaan ihan...

En noista tatuointi-jutuista oikein mitään tiedä niin kuinka tuon ikäinen tekee itse itselleen tatuointeja?

[Jarno-T]

^ No jo on mielenkiintoinen katoamistapaus!

Ja Nicky oli kyllä harvinaisen pienikokoinen 13-vuotiaaksi, mutta noissa oloissa ei sitten välttis oikee noi kasvuedellytykset olleetkaan ihan...

En noista tatuointi-jutuista oikein mitään tiedä niin kuinka tuon ikäinen tekee itse itselleen tatuointeja?

Esim. Perhosneulalla ja millä tahansa musteella, tussilla jne...

[koskisen masa]

Olikohan nuo tatuoinnitkin "kadonneet lääketieteellisissä kokeissa ". Pohdin myös, että mistä tuo sisar pouli haki pojan kun "asui turvakodissa"

[Nooruska]

Omituista, että äidillä ei edes kellot soineet sen silmienvärin poikkeavuuden suhteen. Joko
a) Usko ja halu pojan löytymiseen oli niin kova, että ne yhdessä pimensivät sen faktojen kohtaamisen
b) Äidillä itsellään sormet pelissä pojan katoamisen suhteen ja ajatteli ottavansa pojan, jotta saataisiin koko juttu haudattua.
c) Huumeet pilanneet niin kiitettävästi tuota päänuppia ettei tämä silmienväri-juttu tullut edes mieleen.

[koskisen masa]

Bourdin wondered why Jason had not met him at the airport and had initially made no effort to see him at Carey's. After a month-and-a-half, Bourdin and family members say, Jason finally came for a visit. Even then, Codey says, 'Jason was standoffish.' Though Jason gave him a hug in front of the others, Bourdin says, he seemed to eye him warily. After a few minutes, Jason told him to come outside, and held out his hand to Bourdin. A necklace with a gold cross glittered in his palm. Jason said that it was for him. 'It was like he had to give it to me,' Bourdin says. Jason put it around his neck. Then he said goodbye, and never returned.

Bourdin told me: 'It was clear that Jason knew what had happened to Nicholas.' For the first time, Bourdin began to wonder who was conning who.
-----

Fisher next wanted to interview Jason, but he resisted. When he finally agreed to meet her, several weeks after Bourdin had been arrested, Fisher says, she had to 'pull words out of him'. They spoke about the fact that he had not gone to see his alleged brother for nearly two months: 'I said, "Here's your brother, long gone, kidnapped, and aren't you eager to see him?" He said, "Well, no." I said, "Did he look like your brother to you?" "Well, I guess."' Fisher found his responses grudging, and developed a 'very strong suspicion that Jason had participated in the disappearance of his brother'. Stick, too, believed that Jason either had been 'involved in Nicholas's disappearance or had information that could tell us what had happened'. Fisher even suspected that Beverly knew what had happened to Nicholas and might have helped cover up the crime in order to protect Jason.

After the interview, Jason refused to speak to the authorities again without a lawyer or unless he was under arrest. But Parker, who as a private investigator was not bound by the same legal restrictions as Stick and Fisher, continued to press Jason. On one occasion, he accused him of murder. 'I think you did it,' Parker says he told him. 'I don't think you meant to do it, but you did.' In response, Parker says Jason 'just looked at me'.

Several weeks after Fisher and Parker questioned Jason, Parker was driving through downtown San Antonio and saw Beverly on the sidewalk. He asked her if she wanted a ride. When she got in, she told him that Jason had died of an overdose of cocaine. Parker, who knew that Jason had been off drugs for more than a year, says that he asked if she thought he had taken his life on purpose. She said, 'I don't know.'

http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/ ... itedstates

[Hissukka]

Bourdin asui Carey Gibsonin perheessä kolmen kuukauden ajan, mennen vain syvemmälle Nicholasin rooliin. Tuona aikana Bourdin oli alkanut pohtia oikean Nickyn kohtaloa, hän todellakin alkoi epäillä pojan äidillä ja veljellä olleen jotain tekemistä tämän katoamisessa, ei meinannut itsekkään uskoa huijauksensa läpimenoon.

Guardianin toimittaja haastatteli sekä Bourdinia että Nickyn äitiä ja siskoa. Toimittajalle jäi ilmeisesti sellainen käsitys että Beverly oli saattanut epäillä, tai tietää että Jason oli vastuussa veljensä katoamisesta. Beverly vaikutti kuitenkin vilpittömältä ja kummankin poikansa menetystä aidosti surevalta, elämän murjomalta naiselta.

Beverly Dollarhide oli tyttärensä Careyn mukaan huumeongelmastaan riippumatta hyvin toimintakykyinen, Beverly teki yötöitä seitsemänä päivänä viikossa ja piti työnteolla ja rutiineilla itseänsä koossa. Carey joka on jo itsekin isoäiti on ottanut takaisin tyttönimensä Dollarhide.

Jasonin yliannostuskuolema vaikuttaa aika epäilyttävältä, siihen nähden että tämä oli jo saanut itsensä kuiville. Jos Jasonin omaatuntoa painoi veljensä surma niin tuo itsemurha saattaisi toki viitata siihen, mutta toisaalta se voisi olla muutakin syyllisyyttä tai huonosti päättynyt retkahdus.

Jasonin sanomiset on aika suuressa roolissa kun tarkastellaan Nickyn katoamisolosuhteita.

Bourdinin tapaus

Frédéric Bourdin oli alkanut esiintyä keksimillään henkilöllisyyksillä jo 12-vuotiaana.
Kesäkuun 13. päivä 1992, esitettyään fiktiivisiä lapsia useammin kuin tusinan verran,
Frédéric täytti 18 vuotta, hänestä oli tullut lain mukaan aikuinen.
"Olin viettänyt valtaosan elämästäni nuoriso- ja sijaiskodeissa, ja yht'äkkiä minulle kerrottiin:
Tässä se nyt on. Olet vapaa menemään," Bourdin muistelee.
"Kuinka minä voisin olla joku jota en pysty kuvittelemaan?"

90-luvun puolivälissä Bourdin oli kotimaassaan Ranskassa jo tunnettu henkilö, rikosrekisterin kanssa viranomaisille ja median kautta myös suurelle yleisölle. Hän oli esiintynyt tv-ohjelmissa ja hänen muodonmuutoksilleen oli netissä omistettu oma sivustonsakin. Interpol pyrki seuraamaan hänen liikkeitään ja Bourdinin sormenjäljet olivat rekisterissä. Kaikesta huolimatta Bourdin jatkoi huijauksiaan.

Lokakuussa 1997, Bourdin oli nuorisokodissa Linaresissa, Espanjassa. Lastensuojeluviranomainen joka käsitteli hänen tapaustaan, oli antanut hänelle 24-tuntia aikaa osoittaa olevansa alaikäinen, tai muuten häneltä otettaisiin sormenjäljet. Bourdin jonka sormenjäljet olivat Interpolin rekisterissä, halusi keinolla millä hyvänsä välttää sormenjälkien antamisen, aikuisena rikoksenuusijana kiinnijääminen olisi tiennyt vankilatuomiota. Hän oli jo kerran yrittänyt paeta nuorisokodista ja työntekijät pitivät häntä erityisen tarkasti silmällä.

Tässä tilanteessa hän teki sen, mikä venytti sekä herkkäuskoisuuden rajoja, että uhkasi muuttaa hänet sellaiseksi 'hirviöksi', minkä kaltaiseksi hän ei omien sanojensa mukaan olisi koskaan halunnut muuttua. Sensijaan että hän olisi kehittänyt fiktiivisen henkilön, hän varasti oikean henkilöllisyyden. Omaksuessaan 16-vuotiaan teksasilaispojan henkilöllisyyden, Bourdinin joka oli tuolloin 23, täytyi vakuuttaa viranomaisten lisäksi myös kadonneen pojan omaiset.

Ajatus oli juolahtanut Bourdinin mieleen keskellä yötä: jos hän pystyisi vakuuttamaan viranomaiset siitä että hän on amerikkalainen, he päästäisivät hänet ehkä vapaaksi. Hän pyysi lupaa käyttää nuorisokodin toimiston puhelinta ja soitti yhdysvaltalaiseen kadonneiden ja riistettyjen lasten keskuksen(National Center for Missing & Exploited Children) toimistoon joka sijaitsee Virginian Alexandriassa, hän alkoi kalastella oikeaa henkilöllisyyttä. Hän esittäytyi Jean Dureaniksi ja väitti olevansa Linaresin nuorisokodin johtaja. Hän kertoi heille tulleen pelokkaan lapsen, joka ei suostunut kertomaan henkilöllisyyttään mutta joka puhui englantia amerikkalaisella aksentilla. Bourdin tarjosi pojasta kuvausta joka päti häneen itseensä -lyhyt, hento, ulkoneva leuka, ruskeat hiukset ja rako etuhampaiden välissä- ja kysyi sitten onko heidän tiedoissaan ketään kuvausta vastaavaa. Etsittyään tovin, nainen puhelimessa ehdotti Nicholas Barclayta, hän se voisi olla, kadonnut San Antoniosta 13 kesäkuuta 1994, ikä tuolloin 13. Viimeksi nähty valkoiseen t-paitaan, violetin värisiin housuihin ja mustiin lenkkareihin pukeutuneena, lisäksi hän kantoi vaaleanpunaista reppua.

Bourdin otti ääneensä epäilevämmän sävyn ja pyysi keskuksesta enemmän tietoja tästä kadonneesta pojasta. Nainen lupasi lähettää hänelle postissa Barclayn kadonnut-julisteen ja faksata hänelle yhden välittömästi. Annettuaan lainaamansa toimistohuoneen faksin numeron naiselle, hän sulki puhelimen ja jäi odottamaan faksia. Saatuaan viimein mustavalkoisen, haalean ja hädintuskin luettavan tulosteen, Bourdin tarkasteli kuvaa joka ei näyttänyt niin kovin erinäköiseltä häneen verratessa. 'Minä pystyn tähän,' Bourdin muistaa ajatelleensa. Hän soitti välittömästi takaisin Virginiaan ja sanoi 'Minulla on hyviä uutisia. Nicholas Barclay seisoo tässä vierelläni.'

Rimastuneena nainen antoi hänelle San Antoniossa juttua hoitavan kostaapelin puhelinnumeron.
Tällä kertaa esiintyen espanjalaisena poliisina, Bourdin soitti konstaapelille ja tiputteli tälle niitä tietoja joita hän oli jo saanut kadonneiden lasten keskuksen työntekijältä -kuten vaaleanpunaisen repun- julistaen kadonneen pojan löytyneeksi. Konstaapeli sanoi että hän ottaisi yhteyttä FBI:in ja Yhdysvaltain Madridin lähetystöön. Bourdin ei ollut ajatellut aivan loppuun asti sitä mitä tulisi päästämään valloilleen.

Seuraavana päivänä Bourdin nappasi yötävasten kulkeneen paketin joka sisälsi Barclayn kadonnut-julisteen. Kuvassa oli pieni vaaleaihoinen poika sinisine silmineen ja ruskea tukka joka näytti lähes vaalealta. Julisteessa annettiin useita lisätietoja, kuten tatuoinnit. Bourdin ajatteli juonen tyssäävän siihen. Ei ainoastaan tatuointien puuttuminen vaan myös Bourdinin ruskeat silmät ja hiukset aiheuttivat ongelman suunnitelmassa. Pikaisesti hän tuhosi julisteen polttaen sen nuorisokodin pihalla. Yrittämättä ei... Bourdin vaalensi hiuksensa ja pyysi ystäväänsä tekemään hänelle tatuoinnit neulalla ja kynän musteella, vastaaman Barclayn tatuointeja.

Tuossa oli Guardianin jutusta käännettynä, selvittää ehkä enemmin Bourdinin toimintaa
kuin Nicholasin katoamista.
muokattu: pieni poisto, faktan tarkistus

[mirgi]

Todella kiinnostava. Toivottavasti tulisi pian jatkoa.

[Valoviikate]

Olin ihan wtf kun luin Frédéric Bourdinista. Harrastuksensa kullakin... aika erikoista, miten pitkälle hän on ollut valmis menemään saadakseen esittää muita ihmisiä. Monilla nuorilla on joskus identiteettikriisi, mutta onneksi useimmilla ei näin vakava.

Vähän tuntuu, että Nicholas Barclayn katoaminen ei tosiasiassa selviä koskaan.

[Nooruska]

Vähän tuntuu, että Nicholas Barclayn katoaminen ei tosiasiassa selviä koskaan.

Näin uskon minäkin ellei kukaan tee tunnustusta tms.

[Nemesia]

Nicholasin äiti oli aikanaan katoamisen johdosta 2:ssa eri valheenpaljastustestissä, joista ensimmäisen läpäisi ja toisen reputti. Uskon Jasonin tietävän katoamisesta enemmän kuin mitä on antanut ymmärtää. Poliisi ja poikien äiti uskovat yksissä tuumin, että veli Jason olisi sepittänyt tarinan jonka mukaan Nicholas olisi pyörinyt heidän autotallinsa liepeillä katoamisen jälkeen.

[Destiny]

Tuli vuokrattua leffavuokraamosta aiheesta tehty dokkari The Imposter. Paljon oli tähtiä ja palkintoja saanut,mutta minusta se oli todella tylsä,eikä siinä mitään uutta ja ihmeelistäkään ollut.
Dokkarissa haastateltiin mm. Nicolasin äitiä, siskoa, sisaren miestä, viranomaisia, yksityisetsivää,joka oli ensimmäisenä huomannut huijauksen vertailemalla korvia, ystävään.

Äiti ja sisko pitivät kiinni siitä, että huijari on Nicolas, vaikka viranomaiset sanoivat,ettei ole (jätkä puhui mm. englantia ranskalaisella korostuksella ja lapsena englanninkielisessä kodissa kasvanut ei näin tee) ja tällä oli ruskeat silmät, Nicolasilla siniset. Sisko tuli silti hakemaan "poikaa" kuulusteluista ja äiti kieri lattialla ja kieltäytyi antamasta DNA-näytettä, jota pyydetttiin todisteeksi siitä, kuka poika on.Näytteet otettiin lopulta oikeuden luvalla.
Tämä kaikki kyllä kieltämättä viittaa siihen, että äiti ja sisko tietävät, mitä Nicolasille on tapahtunut ja heille oli enemmän kuin sopivaa, että huijari ilmaantui ja tästä oli pidettävä kiinni, vaikka väkisin.

Bourdin jatkoi huijailujaan vankilasta käsin, soitellen eri lasten katoamisista tutkiville viranomaisille yms. ja väittäen, että tietää tapauksista jotain. Kysyttäessä tosin myöntää,ettei tiedä mistään katoamisesta mitään.Lisäksi hän yritti vielä kerran varastaa erään kadonneen identiteetin. Nykyään Bourdin on naimisissa ja kolmen lapsen isä.

[Täysi Purenta]

Kun samoilta huudeilta kadonnutta Hailey Dunnia etsittiin, löytyi myös toinen kestenkasvuinen vainaja jota hetken luultiin tavaroiden perusteella tytöksi, mutta joka osoittautui pojaksi. Silloin tuon pinkin repun perusteella arvelin, että tuntematon vainaja olisi voinut olla Nicky. Tulikohan siihen ruumislöytöön ikinä mitään selkeätä vastausta ja saatiinko lapsikalmolle henkilöllisyys?
Linkki Haileyn ketjuun jossa aiheesta spekuloitiin.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=3&t=10196

[Helmie]

15.8.2012 ei ollut ainakaan Nicholasta löytynyt. Yksityisetsivä on melko varma, että perheenjäsenillä on jotain tekemistä katoamisen kanssa. Nicholasin kerrotaan olleen välillä hyvin väkivaltainen, oli mm. lyönyt opettajaansa. Ns. "hankala" lapsi.

Bourdin also claimed Beverly told him she believed that Jason had killed Nicholas. 'She started crying like crazy, and went to her room. She was in despair."

In custody, he told the police that he believed Jason and Beverly might have been implicated in Nicholas’s disappearance.

http://www.telegraph.co.uk/culture/film ... ctive.html

[kid]

Oikein mielenkiintoinen ja hyvin tehty dokkari aiheesta löytyy ainakin Netflixistä nimellä The Imposter. Kannattaa katsoa!

edit: Kappas, joku olikin maininnut jo pari postausta ylempänä k.o. dokkarin. En kyllä yhdy mielipiteeseen että olisi tylsä ollut: dokkarihan oli teknisesti, visuaalisesti ja tarinallisesti oikein hyvin toteutettu, kuin elokuva mutta oikeaa elämää.