Käsitellään tätä "ulkopuolista tekijää" nyt sitten pidempäänkin melko...väljästi.
Pardon kirjoitti:
Luulen että tämä keskustelu on ikuinen ja ratkaisematon.
Luulen, että tämä keskustelu loppuu, kun maailma loppuu. Se, ovatko asiat ratkaisemattomia, selviää tuonpuoleisessa. Se, onko tuonpuoleista olemassa, selviää kuoleman jälkeen.
Pardon kirjoitti:
Minusta pahan henkilöiminen on tavallaan sen latistamista.
Minusta pahan henkilöiminen ja pahan motiivien pohtiminen tyydyttää toisaalta lapsenuskoista ja toisaalta rationaalista osaa ihmisestä. Personoimalla pahuuden ihminen saa kehiteltyä hyvän ja pahan taistelulle syy-seuraussuhteista rakentuvan, loogisen "maailmantarinan", jonka puitteissa oma olemassaolo ja pään sisällä jatkuvasti risteilevä valintojen ristituli saavat selkeämmät kehykset. Toisille hyvä ja paha ovat merkityksettömiä.
Uskon personifioituneeseen pahuuteen, jolla on tavattoman moninaisia ja hierarkisia ilmenemismuotoja ja inkarnaatioita. Käsitys on kypsynyt vuosikymmenten saatossa. Koskaan en mitään
suurempaa "pahan ilmentymää" ole kohdannut - tai loihtinut esiin esim. suggestiivisesti tai pirulaudoilla. Lapsena näin kyllä ikäviä näkyjä. Ne olivat varmasti ihan tavallisia kokemuksia; vilkkaan mielikuvituksen ja irrationaalisten pelkojen tulosta. Pyörivät kuitenkin edelleen mielessä. En ole niistä pahemmin kaveripiirissä jutellut.
Pardon kirjoitti:
Minusta ei ole yhtään vähemmän henkistä ajatella, että meistä jokainen pystyy pahaan.
Olet kuitenkin näin sanoessasi muodostanut itsellesi ainakin tekoihin sidotun käsityksen pahasta. Se on jo itsessään henkistä, vaikkei siihen sisältyisi laajempaa filosofista pohdintaa; kaikilla ei yksinkertaisesti ole aikaakaan pohdiskeluun. Olen vakuuttunut, että meissä kaikissa on mahdollisuuksia sekä hyvään että pahaan.
Elämä on monimutkaista. Muokatakseni henkisen maailman infantiilille ja itselleni helposti omaksuttavalle tasolle, olen yksinkertaistanut "henkisyyden" kollektiiviseksi hyvän ja pahan taisteluksi. Tämä taistelu on personoidun hyvän (Jumalan) ja pahan pojan (Saatanan) rajua perheriitaa. Kun maailma loppuu, sanoutuu Jumala irti öykkäristä pervomurhaajapojastaan Saatanasta, joka hallinnoi nyt maailmaa Isänsä kärsivän katseen alla. Kun maailma loppuu, loppuu myös Jumalan kärsivällisyys. Tuhlaajapoika saa mennä - jonnekin, en tiedä minne. (Ikuiseen) kuumaan suihkuun? Me poloiset perheriidan marttyyrit; ihmiset, pääsemme taivaaseen, koska olemme olleet koko elämämme paitsi Jumalan, myös Saatanan "ohjauksessa"; alttiita sekä hyvään että pahaan. Jumala kävi täällä maan päällä osoittamassa, että välittää meistä kaikista. Näin se menee, jos sen niin haluaa nähdä
.
Pardon kirjoitti:
Minusta olisi lain tasapuolisuuden kannalta kohtuulliselta pysytellä tämän maailman laeissa.
Totta; ainakin suhteellisesti. Mitattavat ja punnittavat seikat ensin, mutta tulkinnallisissa ja motivaatiota pohtivissa ratkaisuissa myös tekijän henkiset arvot tulevat väkisin puntariin. Lait itsessään perustuvat lähinnä henkisiin arvoihin ja yksilön tai yhteisön perustarpeisiin; muuhun kuin talouteen tai tekniikkaan. Perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen on valintojen takana aina yksilöllinen elämänkatsomus: usko, luulo tai arvostus jotakin tai jotakuta kohtaan. Auktoriteetti voi olla oma minä, kasvu- ja kulttuuriympäristö, isoveli, jengi, kvanttifysiikka IV:n 9. laitos, noidan oppikirja tai Raamattu.
Pardon kirjoitti:
Vihjaat kirjoituksellasi kristilliseen taustaasi tai vakaumukseesi. Luinko oikein?
Luit. Taustani on rivikristillinen. Kuulun ev-lut. kirkkoon, mutta vierastan huonoja saarnoja ja
hirrrveetä muzakia epävireisellä kitaralla ja karseissa pellavakuteissa. Kirkossakäynti jää yleensä siihen ´lähes jokatoisvuotiseen´ joulukirkkoon ja vuosittaiseen pääsiäisrequiemiin.
Pardon kirjoitti:
Pitää myös nähdä, että on monella eri tavalla ajattelevia totisia kristittyjä. - - -Minusta fiksu kristitty ymmärtää, että hän ei yksin edusta kristillisyyttä.
Niin ymmärtää. En ole järin fiksu, mutta pohdiskelen paljon. Kärsin myös ilmavaivoista. Huono yhdistelmä – ainakin ympäristön kannalta. Metaanin lisäksi haisee tautologia ja ajoittainen omahyväisyys. Tuppaan myös unohtumaan omiin maailmoihini – esim. minfoon!
Kannatan uskonvapautta. Uskoni on subjektiivinen ja fiksoitunut noihin em. kaavoihin, mutta pyrin kehittymään paremmaksi ihmiseksi. Kerron uskostani avoimesti, vaikka se saa toisen olkapään nykimään (
kielikuva 
). Ikinä en menisi soittelemaan kenenkään ovikelloa Jeesus-brosyyri kädessä
.
Pardon kirjoitti:
Minusta Ahorinta on huono valinta syyttäjän todistajaksi.
En ota kantaa. En ole perehtynyt satanismin tai saatananpalvonnan tieteelliseen tutkimukseen. Voi olla, että tiedemiehiltä puuttuisi ns. kadunmiehen näkökulma, jota Ahorinta varmasti kokemuksellaan edustaa. Tottahan tieteentekoon kuuluvat myös kenttätutkimukset, mutta silti… Ja vaikka Ahorinnalla olisikin katu-uskottavuutta, toivon, etteivät julkisuudessa esitetyt ´todisteet´ ja Ahorinnan lausunnot todellakaan ole sitä ´vankinta osaa´ syyttäjän lisäaineistosta.
Pardon kirjoitti:
...Valkaman heikko esiintyminen on minusta suoraa seurausta hänen heikosta ajattelustaan.
Minäkään en vakuuttunut hänen retoriikastaan radiohaastattelussa. Ajattelun tasosta en osaa sanoa, mutta yleisvaikutelma oli huono ja jotkin kommentit (tahattoman) koomisia. Onneksi syyttäjiä on isompi kööri.
Yritän jättää nämä uskontoaiheet sikseen tämän viestin jälkeen. Huom.
yritän. En takaa, että onnistun.
Yksi ulkopuolinen tekijä, joka ei liity surmaan, mutta on vaikuttanut surman
jälkeiseen aikaan hyvinkin merkittävästi, on
Juha Joutsenlahti.
- ei ehkä tekemässäsi lainauksessa, mutta ... hmmm, joissakin ´samansuuntaisissa´. Täytyy nyt kuitenkin toistaa, ettei uskonasioista voi kiistellä, kun ei ole mitään esp-laitteitakaan tässä ihan käsillä 
