Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 2)

[Tara]

î niinpä, miksi aivan kuin tarkoituksella kynänkärki pyörittänyt sen pallukan juuri siihen? Miksi myös Hello on kirjoitettu väärin, HELOU?? Kai nyt Auer sen verran enkkua..
.. onko se aivan oikeasti lainkaan sana hello niin kuin ensin luulisi?

Haluaisinpa nähdä ne tatskakortit jotka Auer oli piirtänyt jokaiselle lapselleen, kullekin omansa.
Saiko esim pienin Hello Kittyn??

[Pardon]

pidän lähes mahdottomana, että nykymaailmassa joku oikeasti uskoisi voivansa pelotella saatanalla. Edes uskonnonopettajani koulussa eivät ymmärtääkseni uskoneet saatanaan, vaan pitivät sitä jonain symbolisena juttuna. Ja siitä on jo sentään jonkin verran aikaa. Enemmänkin oli vallalla tämä linja: pahuus on hyvyyden puuttumista.

Aina uudestaan saa kuulla argumentteja, joissa sanotaan, että "eihän enää nykyaikana..." tai "eihän nykyihminen..." Niinhän sitä luulisi. Suomalaisiin kaupunkeihin on kuitenkin tullut perinteisten vapaiden suuntien (helluntailaiset, vapaakirkko, adventistit yms.) lisäksi ihan uusia - aika amerikkalaishenkisiä - seurakuntia. Niillä voi olla löyhä kansallinen joku yhteiselin, mutta aika itsenäisiä nuo nayttävät olevan.

Tästä jo kerran Rouva_Etsivälle ja nuusku-nellalle vastasin, ehkä et lukenut. Otin googlaamalla esimerkiksi Joensuun Cityseurakunnan. Näitä Cityseurakuntia on monissa kaupungeissa, googlaamalla huomaat. Varmaan ihan muutamasta henkilöstä riippuu, mikä missäkin on moodi. Joensuun Cityseurakunta kertoo seurakuntansa näystä seuraavasti (kohta 2):

"2. VAIKUTTAA PIMEYDEN MAAILMAAN

Jumalan palvonta ja ylistys; esirukous ja hengellinen sodankäynti, evankelioiminen ja riivaajien ulosajaminen, sairaiden parantaminen ja ihmeteot tuovat Jumalan valtakuntaa maan päälle, ja seurauksena syntyy yhteenotto pimeyden valtakunnan kanssa.
Meidän ei tule säikähtää sitä, tai yrittää väistää sitä, koska näin Jeesus on tarkoittanutkin sen olevan, Matt.16:18
- Jeesus rakentaa seurakuntaansa, ja tuonelan portit = pimeyden voimat asettuvat sitä vastustamaan
- tulee väistämättä yhteenottoja pimeyden voimien kanssa, mutta ne -tuonelan portit- eivät kykene estämään
seurakunnan etenemistä, koska seurakunta voittaa Jeesuksen kanssa; Jeesus rakentaa voittoisaa seurakuntaa!"

Tämä on vain yksi esimerkki eikä mitenkään äärisellainen. Ääripäässä ovat sitten jotkut koivuniemeläiset, jotka eivät päästä lapsiaan edes kouluun (edes kristilliseen kouluun) etteivät saastuisi.

Minusta vedät vesiperän tässä, että vertaat saamaasi uskonnonopetukseen. Amerikkalaisen mallin mukaan suomalaisessakin uskonnollisessa kentässä on tilanne huomattavasti kärjistynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Luterilainen kirkko on monella tapaa liberalisoitunut. Toisaalla on kuitenkin niitä, joille se merkitsee kaikkea pahaa. Heidän mielestään teologisesssa tiedekunnassa ei enää muita olekaan kuin ateisteja opettamassa ja sitä rataa. Olet varmaan huomannut luterilaiseen kirkkoon vielä toistaiseksi kuuluvan Luther-säätiön, joka vihkii omia pappeja ja tässä taannoin piispankin. Ihan omin luvin. Ei taatusti ole liberaalia menoa siellä.

Tätä tilannetta kuvasi mielestäni osuvasti muutamia vuosia sitten Juha Jokelan Fundamentalisti-näytelmä. Se osui ajan hermoon. Sitä esitettiin niin monessa kaupungissa, että luulisinpa että täälläkin on moni sen nähnyt. Perusasetelma on siinä juuri liberaaliteologi vs. fundamentalistisen raamatuntulkinnan edustaja.

Otapa TiiaStiina pääsi pois pensaasta. Suomessa on kristillisten koulujen määrä kasvussa, ja niitä ajaa usein juuri näiden vapaiden suuntien ihmiset. Sieltä kun vähän raaputtaa, eikä tarvi edes raaputtaa, niin löytyy kreationismia ja muuta Raamatun kirjaimellista tulkintaa. On paljon ihmisiä, joille Saatanasta puhutaan hyvin konkreettiseen sävyyn ja jotka uskovat, että on käytävä taistelua Saatanaa vastaan. Internetin aikakaudella porukka on hyvin yhtenäistä sen suhteen, että mikä on epäilyttävää tai jopa saatanallista. Yleensä Suomessa ja Amerikassa vastustetaan samoja populäärikulttuurin ilmiöitä. Harry Potter on yksi. Se voi tuntua vitsiltä, mutta näille ihmisille se ei sitä ole.

Tälle oikeusjutulle ei ole yhtään eduksi, jos lähdetään kaivelemaan jotain saatananpalvontaa. Tämä on mielipiteeni. Valkama on lähtenyt ja mielestäni aika olemattomin tiedoin ja naivisti (Radio Rockin haastattelu):

"NT: Kuka... kuka, anteeksi, kuka tän on huomannut tän väärinpäin olevan...?
JV: No mä en muista, se on tutkinnassa huo... joku kun... sen jälkeen kun tää koko asia tuli esille viime elokuun jälkeen, niin tiätysti näitä vainajan vammoja ruvettiin sitte olemassaolevien valokuvien perusteella vähän tarkemmin kattomaan ja hakemaan siitä jotain miältä että... krrh... kun niitä on paljon, että onk siin jotaki tämmöst logiikkaa ja... se on nyt siellä aineistossa mukana.
MT: Jarmo Valkama, syyttäjän todistajana tuntuu olevan eläkkeellä oleva erityisopettaja Keijo Ahorinta, joka on todennut kaikennäköistä saatananpalvontaan liittyen. Hänellä ei kuitenkaan minkäännäköistä akateemista pätevyyttä tähän aiheeseen ole. Mistä tämä Ahorinta on oikein löydetty?
JV: No se on jälleen tuota meille tullu lähinnä tutkijoitten öö taholta, et heillä on ollu tieto henkilöstä joka on tähän asiaan niinku perehtyny. E... emmä tiedä, saattaa olla että tästä on olemassaki jotaki öö en tiedä onko ihan väitöskirjatasosta tavaraa, voi olla, mutta se nyt tässä kuitenkaa ei oo oleellista. Viime kädessä oleellista on, tulee olemaan, se, että mitä kukin näkee silmillään ja mitä kukin sitten kuulee korvillaan, et et se et se et jos joku asiaan vähän perehtynyt niin tulee sitten antamaan siihen jotakin lausuntoja, niin sekin on jälleen siinä rikkana rokassa."

Minä en ymmärrä, miksi Valkama lähtee tälle tielle. Ei hän taida itsekään tietää.

[Laulava salapoliisi]

Sanoisin, että yhteiskunta on kaikilla osa-aluilla epäonnistunut pitämään lapsista huolta, jos yksikin esitetyistä syytöksistä on totta.

Täytyy todeta tähän, että jos syytökset eivät pidäkään paikkaansa, on yhteiskunnalla myöskin korvattavaa lapsille. Miten voisi korvata lapselle sen, että hänen aiemmat normaalit muistonsa äidistä ovat korvautuneet valemuistoilla saatananpalvonnasta, hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä ja pimeistä rituaaleista?

Tässä tapauksessa on ratkaisevan tärkeää se, ovatko lasten muistot olleet koko ajan aktiivisia, vai ovatko muistot nousseet uusina esiin vasta puhuttelujen jälkeen. Lapsille on helppo vahingossakin saada aikaan valemuistoja, ja nyt tilanne on ollut erityisen herkkä, sillä äidistä, jonka kanssa oloon liittyy surua ja vaikeita aikoja, on vieraannuttu ja on saatu uudet läheiset ihmiset, joita ei haluta menettää ja joita halutaan miellyttää. Puolustus saattaa olla yllättävänkin vahvoilla kiistäessään kaikki lasten todistukset.

[Valhalla]

Minä en ole oikein langalla tämän saatanallisen keskustelun kanssa. Saatanan palvontahan on vain termi jolla kuvataan riitteihin ja seremonioihin verhoiltua sadismia ja väkivaltaa. Sitähän se siinä äärimmäisessä mahdollisessa merkityksessään oli Annelillekin. Verho ja seremonia jolla pyritään oikeuttamaan sadistisia taipumuksia.

Pääpaino siis epäilyksienkin suhteen on näissä teoissa. Lopuksi yhdentekevää millä hömpällä tekijät on niitä oikeuttaneet itselleen. Eikä syyttäjällekään merkityksellistä muuta kuin motiivin, mahdollisten yhteyksien, tapahtumakuvan ja käytösmallin ymmärtämisen vuoksi.

[Mariacka]

Jossain puhuttiin valemuistoista. Tässä yksi, tosin melko vanha artikkeli aiheesta. http://users.utu.fi/shakal/laakari2.spml

Toinen muistikuvien muuntumiseen liittyvä ilmiö on lähdevääristymä (source misattribution). Tällöin jotakin epätodellista tapahtumaa (esim. alun perin kuviteltua tai uneksittua) aletaankin myöhemmin pitää muistikuvana todellisesta tapahtumasta tai kuvitteellinen ja todellinen tapahtuma muutoin sekoittuvat muistikuvissa muistelijan itse tätä tiedostamatta. Erityisesti pikkulasten on epäilty olevan alttiita muistin lähdevääristymille. Eräässä tutkimuksessa 3-6-vuotiaille lapsille kerrottiin tosia ja keksittyjä tapahtumia toistuvasti, ja heidän piti pohtia kertomuksia sekä arvioida, olivatko kertomusten tapahtumat todella tapahtuneet heille (7). Ilman mitään suggestioita 30- 40 % lapsista jatkuvasti uskoi jonkin keksityn tapahtuman todeksi. Pelkästään kertomusten läpikäynti mielessä useaan kertaan riitti siis muuntamaan kuvitteelliset tapahtumat valemuistoiksi. Kun toisessa tutkimuksessa mukaan lisättiin suggestio siitä, että kaikkien kertomusten tapahtumat olivat todella tapahtuneet lapselle, valemuistamisen määrä kasvoi huomattavasti - sitä enemmän mitä useammin suggestio annettiin. Vaikka lapsille lopuksi kerrottiin, että haastattelija oli erehtynyt useasti, valemuistojen määrä jäi tämän tiedonannon jälkeenkin 50 % suuremmaksi kuin ilman suggestioita. Huomattava osa valemuistoista oli siis muuttunut pysyviksi muistikuviksi.

Tutkimusta jatkettiin mielenkiintoisella tavalla. Lasten kertomukset todellisista ja valemuistetuista tapahtumista oli nauhoitettu videolle ja ne annettiin neljän ammattiryhmän edustajien arvioitaviksi: psykologit, lainoppineet, sosiaalityöntekijät ja psykiatrit. Heidän tehtävänään oli luokitella lasten kertomukset sen perusteella, mikä kertomus oli todellinen muistikuva ja mikä valemuisto. Arvioijat eivät kuitenkaan kyenneet erottamaan valemuistoja todellisista sattumaa paremmin; kaikki kertomukset vaikuttivat hyvin aidoilta. Onkin huomattava, että kyseessä ei ole mikään "valheenpaljastus": tutkittavina olleet lapset eivät suinkaan valehdelleet, vaan he olivat itsekin alkaneet vakaasti uskoa valemuistikuviensa todenperäisyyteen (5).

Oletan, että lasten kertomuksen luotettavuutta arvioineet asiantuntijat ovat artikkelissa mainituista asioista tietoisia. Lehtijutuista päätellen myös jotain fyysisiä todisteita olisi löytynyt kertomusten tueksi.

[MissHolmes]

Kiitos. Tuo oli hyvä.

Uskon henkilökohtaisesti, ettei tuon ikäinen voi keksiä kovinkaan villejä lsh-juttuja omasta päästään. Mutta voivatko nuo muistot sekoittua hullun tuntuisiksi, jos siihen lisätään ''terapiaistuntoja'' ja muuta ''koulutusta''?

Olisi mielenkiintoista tietää miten traumatilanteessa olleeseen vanhempaankin lapseen uppoaa 'valemuisto', jos sitä hoetaan 2 vuorokautta 'putkeen' monen arvovaltaisen aikuisen taholta?
Uskoisin, että seuraamus on aika vastaava.

[Tara]

Minä en ole oikein langalla tämän saatanallisen keskustelun kanssa. Saatanan palvontahan on vain termi jolla kuvataan riitteihin ja seremonioihin verhoiltua sadismia ja väkivaltaa. Sitähän se siinä äärimmäisessä mahdollisessa merkityksessään oli Annelillekin. Verho ja seremonia jolla pyritään oikeuttamaan sadistisia taipumuksia.

Pääpaino siis epäilyksienkin suhteen on näissä teoissa. Lopuksi yhdentekevää millä hömpällä tekijät on niitä oikeuttaneet itselleen. Eikä syyttäjällekään merkityksellistä muuta kuin motiivin, mahdollisten yhteyksien, tapahtumakuvan ja käytösmallin ymmärtämisen vuoksi.

lih tara

Juuri noin. Nyt jotkut niistä jotka herkeämättä jauhavat tuota sp-asiaa, alkavat näyttää siltä kuin se 'saatana' todella merkitsisi heille itselleen jotakin 'todellista'. En tajua enää mitään.. Kuinka voi jaksaa tuosta aiheesta, vaikka se ei varsinaisen ongelman kohdalla, sen ratkaisun, paina mitään. Ihan samantekevää mitkä murhaajan motiivit ovat olleet - eihän kukaan hänen päänsä sisälle voi mennäkään, motiivi mikä motiivi, siellä on ja pysyy.

'Vankilassa on ihan mukavia ihmisiä, ei siellä niin ikävää ole' vai miten se meni..tatska tätejä ym..

(tänne uskalla tullakaan kohta, pelkkää jauhamista yhdestä mitättömästä tutkintamateriaalin liitteestä, JL:n runnellun kehon sekavista pistojäljistä, mitä lie harakan varpaita...mihin nää 'saatanan palvonta viittauksen paisuttelijat oikein pyrkivät?

[Severin A]

Kiitos. Tuo oli hyvä.

Uskon henkilökohtaisesti, ettei tuon ikäinen voi keksiä kovinkaan villejä lsh-juttuja omasta päästään. Mutta voivatko nuo muistot sekoittua hullun tuntuisiksi, jos siihen lisätään ''terapiaistuntoja'' ja muuta ''koulutusta''?

Olisi mielenkiintoista tietää miten traumatilanteessa olleeseen vanhempaankin lapseen uppoaa 'valemuisto', jos sitä hoetaan 2 vuorokautta 'putkeen' monen arvovaltaisen aikuisen taholta?
Uskoisin, että seuraamus on aika vastaava.

Kokemukseni perusteella, joillakin lapsilla ilmeisen helposti tuossa 9-10 vuoden tietämillä eikä kaikkiin tarvinnut edes traumaattista tilannetta. Ja mikä mielenkiintoista, väärästä muistosta (havainto) vielä pidetään kiinni ja intetään vastaan.

[ruusutarha]

Kirjasta 'Yksi ainoa elama'. Tama on helluntailaisseurakunnan kirja johon itsekin reagoin negatiivisesti. Uskon Jumalaan ja meilla luetaan joka ilta iltarukous. En ole ateisti tai uskonnon vastainen.

Helluntailaisoppi on erikseen. He saarnaavat tuomiota kaikille, jotka eivat anna kastaa itseaan juuri heidan oppeihinsa.

[Pardon]

Minä en ole oikein langalla tämän saatanallisen keskustelun kanssa. Saatanan palvontahan on vain termi jolla kuvataan riitteihin ja seremonioihin verhoiltua sadismia ja väkivaltaa.

Ei, kyllä Saatanan kanssa puuhastelee myös koko joukko kristillisiä seurakuntia ja seurakuntalaisia. On ihmisiä, joille Saatana on jotain niin keskeistä kristinuskossa, että siitä pitää puhua vähintään yhtä paljon kuin Jeesuksesta. Samat tyypit ovat yleensä myös sitä mieltä, että elämme lopunaikoja ja merkit ovat selvät.

Wikipediasta luin näin:

"Niin sanottua saatanapaniikkia arvostelleiden tutkijoiden mukaan länsimaissa on kristillisessä kulttuuripiirissä 1970-luvulta lähtien ylläpidetty noitavainotyyppistä satanismipaniikkia yhteisöjen vihamielisyyden varoventtiilinä. Saatanahysterian avulla on pidetty yllä yhteisöjen omaksumaa moraalijärjestelmää. Yleinen epävarmuus ja näkymättömät uhkakuvat on liitetty saatanaan.[5]
Suomessa Merja Hermonen julkaisi uskontotieteen alan väitöskirjan Pimeä hehku: Saatananpalvonta ja satanismi 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa vuonna 2006.
Suomalaisissa tiedotusvälineissä rakentunutta kuvaa saatananpalvonnasta on tutkinut muun muassa uskontotieteilijä Titus Hjelm vuonna 2005 ilmestyneessä väitöskirjassaan Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta. Hjelmin väitöskirjassa käy ilmi muun muassa, kuinka herätyskristilliset piirit olivat mukana yhdessä median kanssa synnyttämässä 1990-luvun alun saatananpalvontailmiötä: suurin osa median haastattelemista saatananpalvonnan asiantuntijoista olivat herätyskristillisiä.[6]
Tutkijoiden mukaan satanismia on Suomessakin lähestytty lähinnä uskonnollisesta (kristillisestä) tai uskonnollistavasta näkökulmasta.[7]"

Tästä syystä kun syyttäjä alkoi epäillä AA:ta saatananpalvonnasta, niin minua rupesi kiinnostamaan, että mitenkäköhän tällaiseen epäilyyn on päädytty? Valkama minusta siihen jotenkin vastasikin Radio Rockin haastattelussa:

"NT: Kuka... kuka, anteeksi, kuka tän on huomannut tän väärinpäin olevan...?
JV: No mä en muista, se on tutkinnassa huo... joku kun... sen jälkeen kun tää koko asia tuli esille viime elokuun jälkeen, niin tiätysti näitä vainajan vammoja ruvettiin sitte olemassaolevien valokuvien perusteella vähän tarkemmin kattomaan ja hakemaan siitä jotain miältä että... krrh... kun niitä on paljon, että onk siin jotaki tämmöst logiikkaa ja... se on nyt siellä aineistossa mukana.
MT: Jarmo Valkama, syyttäjän todistajana tuntuu olevan eläkkeellä oleva erityisopettaja Keijo Ahorinta, joka on todennut kaikennäköistä saatananpalvontaan liittyen. Hänellä ei kuitenkaan minkäännäköistä akateemista pätevyyttä tähän aiheeseen ole. Mistä tämä Ahorinta on oikein löydetty?
JV: No se on jälleen tuota meille tullu lähinnä tutkijoitten öö taholta, et heillä on ollu tieto henkilöstä joka on tähän asiaan niinku perehtyny. E... emmä tiedä, saattaa olla että tästä on olemassaki jotaki öö en tiedä onko ihan väitöskirjatasosta tavaraa, voi olla, mutta se nyt tässä kuitenkaa ei oo oleellista. Viime kädessä oleellista on, tulee olemaan, se, että mitä kukin näkee silmillään ja mitä kukin sitten kuulee korvillaan, et et se et se et jos joku asiaan vähän perehtynyt niin tulee sitten antamaan siihen jotakin lausuntoja, niin sekin on jälleen siinä rikkana rokassa."

Saatananpalvontaa ei löydy ellei sitä etsi. Minusta on ihan hyvät perusteet epäillä, että etsijöiden oma uskonnollinen vakaumus voi vaikuttaa siihen, mitä he etsivät, löytävät, näkevät. Miten tätä pointtia on, Valhalla, vaikea ymmärtää?

[Pardon]

Minä en ole oikein langalla tämän saatanallisen keskustelun kanssa. Saatanan palvontahan on vain termi jolla kuvataan riitteihin ja seremonioihin verhoiltua sadismia ja väkivaltaa. Sitähän se siinä äärimmäisessä mahdollisessa merkityksessään oli Annelillekin. Verho ja seremonia jolla pyritään oikeuttamaan sadistisia taipumuksia.

Pääpaino siis epäilyksienkin suhteen on näissä teoissa. Lopuksi yhdentekevää millä hömpällä tekijät on niitä oikeuttaneet itselleen. Eikä syyttäjällekään merkityksellistä muuta kuin motiivin, mahdollisten yhteyksien, tapahtumakuvan ja käytösmallin ymmärtämisen vuoksi.

lih tara

Juuri noin. Nyt jotkut niistä jotka herkeämättä jauhavat tuota sp-asiaa, alkavat näyttää siltä kuin se 'saatana' todella merkitsisi heille itselleen jotakin 'todellista'. En tajua enää mitään.. Kuinka voi jaksaa tuosta aiheesta, vaikka se ei varsinaisen ongelman kohdalla, sen ratkaisun, paina mitään. Ihan samantekevää mitkä murhaajan motiivit ovat olleet - eihän kukaan hänen päänsä sisälle voi mennäkään, motiivi mikä motiivi, siellä on ja pysyy.

'Vankilassa on ihan mukavia ihmisiä, ei siellä niin ikävää ole' vai miten se meni..tatska tätejä ym..

(tänne uskalla tullakaan kohta, pelkkää jauhamista yhdestä mitättömästä tutkintamateriaalin liitteestä, JL:n runnellun kehon sekavista pistojäljistä, mitä lie harakan varpaita...mihin nää 'saatanan palvonta viittauksen paisuttelijat oikein pyrkivät?

Lue, Tara, mitä vastasin edellä Valhalle. Mistä ihmeestä sinä rupeat niin ajattelemaan, että Saatana merkitsee jotain vaikka minulle? En pysy kärryillä. Tässä ei ole kyse mistään tutkintamateriaalin liitteestä. Se on yksi tutkintateema, johon on nimetty todistajakin.

Minusta ne pistojäljet tosiaankin ovat harakanvarpaita, samoin kai Radio Rockin toimittajien mielestä. Mutta Valkaman matskussa ne nähdään toisin. Tämä luonnollisesti kiinnostaa toimittajia, minusta ihan valpasta heidän taholtaan.

[Milana]

Kyökkipsykologiaa harrastan nyt minäkin...

Eli AA ja koko juttu taitaa olla suurimman osan huulilla tänä päivänä. Monien työpaikkojen kahvipöytäkeskustelujen aihe, niin minun työpaikallani. Ja lähestulkoon kaikki ovat ihmetelleen Annelin totaalista tunnekylmyyttä. "Jos meidän kotiimme olisi keskellä yötä tunkeuduttu, ja minun mieheni tapettu, ja sitten minä olisin siitä syytettynä, samoin kuin lastenhyväksikäytöstä, ja itse tietäisin olevani syytön...niin en olisi noin rauhallinen ja kylmä, vaan itkisin ja huutaisin, että EI, EI, EN MINÄ OLE SYYLLINEN!!!"

Olen ilmeisesti työyhteisöni ainoa (ainakaan kukaan muu ei ole tullut kaapista ulos), joka on edes jonkin verran perehtynyt ko. tapaukseen, ja tämän foorumin mittapuun mukaan olen surkea aloittelija. Mutta siis hekin, jotka eivät ole asiaa aktiivisesti seuranneet, tuomitsevat AA:n jo silkan mediakäyttäytymisen perusteella.

Kysymys kuuluukin: onko AA noin 110% varma siitä, että hän on a) syytön, b) tietää, ettei kukaan ikinä pääse häntä teosta tuomitsemaan vai c) todellakin kokee olevansa niin kaikkivoipa ja on aidosti niin tunnekylmä, kuin miltä nyt näyttää?

[annijatta]

Miksiköhän jotakin etsitään tai tutkitaan? Eikö juuri siksi että etsitään vastauksia. Kun menet lääkäriin ja sinua koskee vaikka vatsaan niin lääkäri tutkii, siis etsii syytä kipuun. Tunnustelee käsillään, painelee, kyselee tuntemuksia. Ei saa tällä tutkimuksella selkoa asiasta. Määrää laboratorio kokeita ja verta lasketaan monta putkiloa. Nämä analysoidaan ja suuressa verikartoituksessa saadaan arvoja joita verrataan normaaleihin ja etsitään poikkeamia. Kaikki tämä vain poissulkemisen vuoksi. Siis voidaan varmuudella sulkea pois monia mahdollisia kivun aiheuttajia. Ei löydy vikaa. Otetaan ultra koko vatsanseudun alueelta. Taas suljetaan pois mahdollisia kivun aiheuttajia koska ei nähdä poikkeamia. Ollaan ymmällään ja potilaan kivut vain pahenevat, morfiinikaan ei enää auta. Lopulta kokenut ja taitava lääkäri tekee vaistonvaraisen ratkaisun. Leikkaussaliin ja vatsa auki ja taivas varjele mikä siellä oli. No umpisuolen lisäke oli kaksi kertaa suurempi kuin normaalisti ja pahasti tulehtunut. Syy löytyy ja kivun aiheuttaja poistetaan.
Tukimuksien loppuarvioinnissa opittiin jotain uutta. Umpisuolen tulehdustakaan ei pidä sulkea pois vaikka kaiken todennäköisyyden mukaan se olisi pitänyt jo huomata palpeerauksessa viimeistään labratulosten jälkeen ja ainakin kaikella varmuudella ultralla. Ei merkkiäkään. Mutta se oli sittenkin se umpisuoli ja hengen pelasti rohkea kirurgi joka vaistonvaraisesti vaan päätti avata ja katsoa.
Samoin tekevät poliisit etsivät ja tutkijat. Normaaleissa tapauksissa rutiinihomma.
Vaikeissa tapauksissa on uskallettava sukeltaa tuntemattomaan jos vaisto sanoo niin, löytääkseen etsimänsä. Luojalle kiitos lääkäristä joka pelasti tyttäreni hengen. Nähtäväksi jää pelastuuko muutamien lasten mielenrauha rohkeiden tutkijoiden ja etsivien ansiosta. Muuten meissä kaikissa asuu jonkinasteinen paholainen joka saa pahan veren kuohahtamaan kun tunnemme itsemme loukatuiksi. Olisi hyvä tunnistaa se itsessään ja käydä hyvän ja pahan välinen taistelu sisällään niin että sille pikkupirulle ei antaisi pikkusormeaan niin ettei se veisi koko kättä ja muuttuisi saatanalliseksi paholaiseksi.

[TiiaStiina]

---Otapa TiiaStiina pääsi pois pensaasta.---

osalainaus http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 40#p479170

Kyllä niitä vanhan testamentin jonkin tietyn kohdan kirjaimellisia tulkitsijoita oli jo silloin kun minä olin lapsi, valtameren takaa kulkeutuneita oppeja piti sitten yrittää pohtia lapsenaivoilla. Muistan olleeni max 13 v. kun oli jo moniakin havaintoja sellaisista. Tein jo tuolloin omat johtopäätökseni jotka pätevät yhä.

Sopulilaumoja on siellä sun täällä, siispä Suomessakin, mutta miksi sen pitäisi antaa vaikuttaa mihinkään niin kauan kuin he eivät ole päättämässä valtakunnan asioista? Päätöksenteossa kun on erittäin huolestuttavia piirteitä myös ilman tätä nimenomaista ulottuvuutta.

Itse en olisi havainnut ylösalaisia ristejä kuvissa, näin ne vain avustettuna. En kuitenkaan ymmärrä, miksi se, että joku on havainnut sellaisia, olisi osoitus taipumuksesta saatanahysteriaan. Hyvin monessa kuvassakin on mahdollista havaita monia päällekkäisiä kuvia, eikä se ole osoitus hysteriasta, jakomielisyydestä tms. Tapetissa voi helposti nähdä pilviä jne. Joku vain havaitsee aina enemmän kuin joku toinen, ehkä myös siksi että on tottunut vertailemaan. Olen kyllä sitä mieltä, että ristihavainto olisi voitu sivuuttaa ilman pienintäkään vahinkoa.

Uskonnon tai muun syyn vuoksi eristyksissä elävät yksilöt ja varsinkin lapset ovat varmasti todellinen huolenaihe.

Eilen täällä paljastui, että erään uskontokunnan, jonka nimeä en ole kelvollinen edes mainitsemaan, tietyt yksittäiset edustajat ovat ilmeisesti projisoineet oman uskontonsa erään keskeisen piirteen (tai kyseisen piirteen virheellisen tulkinnan) kristikunnan ongelmaksi. Jos olen taas ymmärtänyt täysin väärin, saan siitä varmaan pian palautetta. Eräs täällä selitti jotain sensuuntaista, että sellaista sattuu, koska kusipäiltä, joita on joka uskonnon edustajissa, voi odottaa mitä tahansa. Itse näkisin pikemminkin, että kyse oli jonkin asteen intellektuelleista (ei kuitenkaan mistään puhdasoppisuuden perikuvista, mutta koulutetuista henkilöistä kuitenkin), jotka kai sitten ovat halunneet sanoutua irti tietystä oman uskontonsa vaikeasta kohdasta ja projisoida sen ulkopuolisiin sekoittamalla kaiken lisäksi asiayhteyksiä.

Jos projisointia tapahtuu niin helposti, ongelma on varmasti yleismaailmallinen ja sitä esiintyy täälläkin. Kyse ei nimittäin ollut ainakaan silkasta sikamaisuudesta.

Projisointi tarkoittaa yleensä vikojen heijastamista, mutta kyse voi olla muustakin. Lopulta asiat kärjistyvät vastapoolien kamppailuksi. Myös yleistäminen käy käden käänteessä.

Kun henkilössä on havaittu tietty luonteenpiirre, kaikkia hänen lausahduksiaan tarkastellaan helposti sen valossa, ja mielestäni se on ymmärrettävää. Esimerkiksi tuo lause ”Lapset eivät enää isästään puhu, eivätkä muistele häntä” nähdään helposti dominoivan äidin lausahduksena, jos sensuuntaisia havaintoja on muutenkin. Isästä ei saa enää puhua, piste. Voidaan silti kysyä, olisiko se voinut kuitenkin olla vain toimittajille annettu viesti siitä, että lapsia suojellaan julkisuudelta. Toisaalta kun tiedetään, että äiti olisi myöhemmin halunnut julkistaa lasten puheet (eikö niin ollut?), lasten suojeleminen julkisuudelta ei ole enää uskottava selitys. Pähkäilyjä voidaan jatkaa vähäistenkin tiedonmurujen varassa.

Jospa joku lopultakin huomaisi yritteliäisyytemme ja palkitsisi kattavalla tietopaketilla. Pääsisimme pois pensaikosta.

[Lähtöruutu]

Kiitos. Tuo oli hyvä.

Uskon henkilökohtaisesti, ettei tuon ikäinen voi keksiä kovinkaan villejä lsh-juttuja omasta päästään. Mutta voivatko nuo muistot sekoittua hullun tuntuisiksi, jos siihen lisätään ''terapiaistuntoja'' ja muuta ''koulutusta''?

Olisi mielenkiintoista tietää miten traumatilanteessa olleeseen vanhempaankin lapseen uppoaa 'valemuisto', jos sitä hoetaan 2 vuorokautta 'putkeen' monen arvovaltaisen aikuisen taholta?
Uskoisin, että seuraamus on aika vastaava.

Olen kyllä armottomasti tipahtanut tästä keskustelusta, mutta mitä tarkoitat tällä "2 vuorokautta 'putkeen' monen arvovaltaisen aikuisen taholta hokemisella"? Ammatti-terapeutteja, kuulustelleita poliiseja vai AA:a? Nyt minua kyllä kovasti kiinnostaisi tietää, keitä psykologeja tai psykiatreja on nyt syyttäjän todistajina. Hekö ovat näitä valemuistoja aiheuttaneita hokijoita?