Mielikuvituksen ylistys:
Sanoisin yksioikoista ja yksiulotteista ajattelua mielikuvituksettomaksi ajatteluksi. Karseimmillaan yksioikoinen mielikuvituseton öykkäri käy suoraan toimintaan kun jokin asia ei itseä miellytä, hän käy päälle. Kyky ratkaista ongelmia muilla keinoilla kuin astaloilla ja fileerausveitsellä olisi edellyttänyt toiminnan seurausten ajattelua. Siihen olisi tarvittu mielikuvitusta. Kammottavimmat teot taitavat olla niitä kaikkein mielikuvituksettomimpia.
Kyky eläytyä toisen tunteisiin edellyttää mielikuvitusta ja herkkyyttä, kykyä asettua omien tunteittensa ja mielikuvituksensa avulla toisen asemaan, kykyä ylittää omat hetkelliset ärtymyksen tunteet. Laskelmointi, monimutkaiseltakaan vaikuttava, ei edellytä tunteita eikä luovaa mielikuvitusta, jos kaiken toiminnan koodi, esim da Auer koodi, on aina yksi ja sama, oma etu sekä hetkellisyys, lyhytnäköisyys.
Vain mielikuvituksettomat äidit pahoinpitelevät lapsiaan ja kontrolloivat heitä uhkailun avulla. Auer kenties tuhlaa mielikuvituksensa rippeet erilaisten uhkailukeinojen keksimiseen? Minusta tällainen on ihmisyyden rappiota. Kyky kuvitella tekojensa seurauksia on inhimillisyyden perusta. Ihminen ei ole kone, laskukone..
Jos mielikuvituksen edessä on seula, jonka reijistä mahtuvat vain sellaiset tiedon sirpaleet, jotka vahvistavat pro-annelistin vakaumusta, seurauksena on että se järkielin, pyörittelee samoja nippeleitä edes takaisin kuin vanhanajan helmitaulun pallosia langalla, ahtaitten rajojen sisäpuolella. Vanha mielikuva suloisesta Annelista sen kun leijuu omassa todellisuudessaan ja siinä sitä on sitten roikuttava, Annelin helmoissa, omat jalat mukavasti ilmassa. Annelifantasiasta on tullut maailman napa. Sen, jonka tarkasteluun käytetään kiikaria väärinpäin.
