Huijaako poliisi tutkinnoissa ?

[nuusku-nella]

No niin, tässä se tuli mistä aina joskus kirjoitan! Annelin ja lapsen kertomuksissa ei ole tässä kohtaa ristiriitaa, Anneli sanoo lähettäneensä lapsen katsomaan eikä lapsikaan sitä kysyttäessä kiellä. Monia muita asioita lapsi kyllä kuulusteluissa kieltää/korjaa mutta ei tätä. Miksei? Muistaako lapsikin väärin?

Meinaat, että yhdeksänvuotias lapsi lähtee kyseenalaistamaan sellaista auktoriteettia kuin poliisi, joka väittää yksiselitteisesti, että pyyntö mennä katsomaan on tallentunut nauhalle?

No kuten kirjoitinkin jo niin muissa asioissa lapsi on osannut olla erimieltä ja kyseenalaistaa poliisin auktoriteetin. Miksei siis tässä kohtaa?

Sinun pointtisi keskustelussa voi olla että kuuluko kehotus nauhalla vai ei vaikka en ymmärräkään on sillä joku elämää suurempi merkitys tapauksessa. Kuten myös aiemmin kirjoitin niin kantani lasten kuulusteluihin ja niissä käytettyihin metodeihin olen jo muissa ketjuissa tuonut esiin. (Lyhyesti, joskus se nyt vaan menee niin että aikuiset valehtelee lapsille ja joskus se nyt vaan menee niin että murhaa selvittäessä tarvitsee myös valehdella) Minun pointtini tässä on nyt kuitenkin se että mikä järki tästä on vääntää että käskikö Anneli mennä katsomaan vai ei kun kukaan, ei Anneli, ei lapsi eikä poliisi kiistä etteikö olisi käskenyt.

Yleinen pointti taas tuntuu olevan se että Anneli voi muistaa väärin jos joku myöhemmin osoittautuukin menneen eri tavalla kun Anneli kertoi sen menneen.

[Kuolemannaakka]

Mun mielestä on tosi kummallista "tutkimista" sellainen, että kun meillä on käytettävissä nauha tapahtumasta, eikä siinä kuulu minkäänsortin lähettämistä minnekään, täytyy täällä väkisin jankata, että lähetti, lähetti.

Aina vaan , uudestaan, vuosia ja vuosia.

Kyse on siitä, että ihmiset eivät muista kaikkea mitä tapahtui, mutta nauha muistaa aina kaiken. Ihmiset voivat muistaa väärin, heitä voidaan johdatella ja painostaa muistamaan , mutta se nauha/tallenne ei muutu miksikään. Se kertoo sen, mitä tapahtui. Siksi sen mukaisesti pitää mennä.

AA ja lapsi kertoivat myös ulkopuolisesta murhaajasta. Miksi TÄMÄ nyt sitten on valhetta, vaikka Jukka tuntuisi siellä jonkun kanssa tappelevan ja jälkiä jäi paljon paikalle? Mutta SE on kyllä totta, jos AA muistelee lähettäneensä lapsen jonkun mystisen syyn takia jonnekin, vaikka siitä ei ole minkäänlaista todistetta ja koko tapahtuma on tallentunut nauhalle? Missä vaiheessa ko. lähettäminen edes tapahtui, kun tyttö ja AA eivät olleet tekemisissäkään suurimman osan aikaa. Toinen oli puhelimessa, toinen juoksenteli eestaas.

Täähän on ihan sama asia, kuin jos pankkiryöstäjän auton nähnyt muistelisi, että kyseessä oli punainen Volvo. Nauhalta nähtäisiin, että kyseessä olikin sininen Mersu. Ei silloin aleta etsimään punaista Volvoa eikä vänkäämään, että kyllä se Volvo oli, kun se silminnäkijä sanoi niin.


Ja kertokaa nyt vihdoin ja viimein mikä tämmöisen ihmeellisen "lähettämisen" motiivi olisi ollut????? Viittaako se jotenkin AA:n syyllistyneen murhaan, vai miksi tämä on niin tärkeä asia vuosi toisensa perään? Mitä AA tällä olisi tavoitellut? Miksei lapsi kertonut kuulustelussaan 2006, että äiti käski hänet katsomaan? Tuo poliisin valheellinen harhauttaminen on vuodelta 2009 ja litteroinnistakin nähdään, että lapsi empii vastauksessaan, koska oikeasti ei tapahtumaa muista. Ikäänkuin nyt parin minuutin tapahtumasta voisi jäädä päähän joka sekunti, sana ja ele kolmen vuoden päästä.

Tämä koko "lähettämistapahtuma" on suuren yleisön mielipiteeseen vaikuttamista: "Kyllä sen täytyy olla murhaaja, kun ei välittänyt lapsestaan!" Kun näillä perusteilla mielipiteitä muodostetaan, niin tottakai kannattaa poliisin näitä jauhaa ja lehdissä kertoa.

[Instigator]

No kuten kirjoitinkin jo niin muissa asioissa lapsi on osannut olla erimieltä ja kyseenalaistaa poliisin auktoriteetin. Miksei siis tässä kohtaa?

OK. Voitko vielä yksilöidä ne kohdat, joissa lapsi kyseenalaisti poliisin lausuman, jonka tämä oli vahvistanut sanomalla ko. kohdan tallentuneen nauhalle?

Sinun pointtisi keskustelussa voi olla että kuuluko kehotus nauhalla vai ei vaikka en ymmärräkään on sillä joku elämää suurempi merkitys tapauksessa.

Minun alkuperäinen osallistumiseni keskustelun tähän osaan oli vitsiksi tarkoitettu one-liner-vastaus Taralle hänen kysymykseensä, miltä kuulostaa ääninauhalla käsillä viitottu tai muuten elehditty pyyntö katsoa takkahuoneeseen. Vastasin että sitä pitänee kysäistä siltä poliisilta, joka tuon pyynnön kuuli nauhalta. Vastineeksi sain rivitolkulla jotain diipadaapaa prosesseista, mikä ei poista sitä tosiasiaa, että nauhalla tällaista pyyntöä ei ole.

Yleinen pointti taas tuntuu olevan se että Anneli voi muistaa väärin jos joku myöhemmin osoittautuukin menneen eri tavalla kun Anneli kertoi sen menneen.

Yleinen pointti tuntuu olevan, että poliisi voi muistaa väärin jos joku rekonstruktio ei yksiselitteisesti osoitakaan Annelin syyllisyyteen. Ei muuta kuin uutta rekoa tekemään. MINUN verorahoillani! Siitähän tässä ketjussa on kyse, eikä mistään tytön takkahuonevisiitistä. Keskustelu jälkimmäisestä lähti liikkeelle, kun Tara (jälleen kerran) ymmärsi täysin väärin sen, mistä aiheesta Kuolemannaakka oli edes kirjoittanut. Sivuraiteille mentiin oikein helähtäen, ja minun puolestani tämä keskustelu voidaan päättää tähän ja tarpeen tullen palata siihen oikeammassa ketjussa.

[Teleksi]

Tarttee päivitellä vaikka keskustelu on tästä aiheesta jo mennyt vähän eteenpäin.

Siis Anneli ihan oikeasti sanoo, että hän "ei viittinyt mennä Jukan luo kun oli lasinpaloja". Siinä menee vanha lause, että hakisin vaikka kuun taivaalta vuoksesi, kun ei viitsi lasinsirujen keskellä hyppiä kuolevan aviomiehensä luo. Ei tullut mieleen laittaa kenkiä jalkaan, mutta laittoiko siinä vaiheessa kun meni ambumiehiä vastaan vai loikkiko tällöinkin vielä avojaloin ulkona? Teoriassahan Jukka olisi esim. pystynyt sanomaan vielä viimeisenä henkäyksenään kuka hänet tappoi niinkuin dekkareissa. Tai Anneli olisi voinut helpottaa Jukan viimeisiä hetkiä esim. laittamalla Jukan pään parempaan asentoon tms. Tai jos ei muuta, niin pitää viimeisen kerran miestään kädestä ja saattaa tämän rajan toiselle puolelle niin että Jukka tietäisi että joku on hänen lähelllään.

[HerloCCi Solmunen]

Teleksi, samoja ajatuksia olen pohtinut.
Ja minusta ne kertovat paljon pariskunnan keskinäisen suhteen tilasta tuolloin.


Analyyttinen ja älykäs, kuten Anneli on itseään luonnehtinut. Kylmä, sanon minä.

[ulkosuomalainen]

Ihmiset toki reagoivat väivaltaisiin tapahtumiin hyvin eri lailla mutta oletan, että harva antaa noin helposti periksi ja uskoo läheisen olevan avun tuolla puolen. Kyseessä oli kuitenkin hänen aviopuolisonsa, elämänsä mies, paras ystävänsä ja lastensa isä. Moni yrittäisi viimeiseen saakka pitää hengissä. Tuoda takaisin. Tai ainakin olla läsnä ja hyvästellä.

Mä aiemmin ajattelin, että Annelilla saattoi olla joku verifobia, mutta nuo perhekerhon kuvat eivät kyllä kerro siitä. Harva haluaa myös nähdä rakkaan ruhjottuna mutta kun Anneli ei Jukan päävammoista tiennyt niin sekään ei voinut olla este.

Hyvin olisi voinut kuvitella tämän yrittävän vaikka pahimman verenvuodon tyrehdyttämistä tai tekohengitystä sen sijaan, että kiersi lasinsirpaleiden pelossa kokeilemaan pulssia oven raosta. Tämäkin jäi yritykseksi kun käsiin tuli verta ja ne piti mennä kiireesti pesemään.

Joku kiirehtii tähän taas selittämään kuinka Annelia tuomitaan sen perusteella mitä ihmiset kuvittelevat itse vastaavassa tilanteessa tekevänsä mutta kukaan ei tiedä miten itse toimisi. Näin toki on. Jokainen meistä tulkitsee maailmaa omien kokemustensa kautta.

[Valhalla]

Tavallisesti kuoleman mahdollisuus kielletään viimeiseen asti. Ei pidetä kuolemaa vaihtoehtona vaan takerrutaan kaikkeen mikä vain mahdollista ja syrjäyttää tuon pelon. Näin tapahtuu vaikka omaiselle kerrottaisiin läheisen jo kuolleen - epäusko painaa päälle. Mm siksi myös vainajan näkemistä pidetään tarpeellisena lyhentämään tämän tietoiseksi tulemisen prosessia ja aloittamaan surutyö.

Oven avauksessa ei varota miten se osuu vaan hätä vie vauhdilla eteenpäin. Lasinsiruja ei huomata kun adreanaliini täyttää suonet ja jalkapohjat rikkoutuvat haavoille. Miestä pidetään sylissä ja tuska pyrkii ulos.

Näin normaalisti. Paitsi tietenkin jos toivoo miehensä kuolemaa saati tietää.

[nuusku-nella]

Mun mielestä on tosi kummallista "tutkimista" sellainen, että kun meillä on käytettävissä nauha tapahtumasta, eikä siinä kuulu minkäänsortin lähettämistä minnekään, täytyy täällä väkisin jankata, että lähetti, lähetti.

Aina vaan , uudestaan, vuosia ja vuosia.

Kyse on siitä, että ihmiset eivät muista kaikkea mitä tapahtui, mutta nauha muistaa aina kaiken. Ihmiset voivat muistaa väärin, heitä voidaan johdatella ja painostaa muistamaan , mutta se nauha/tallenne ei muutu miksikään. Se kertoo sen, mitä tapahtui. Siksi sen mukaisesti pitää mennä.

AA ja lapsi kertoivat myös ulkopuolisesta murhaajasta. Miksi TÄMÄ nyt sitten on valhetta, vaikka Jukka tuntuisi siellä jonkun kanssa tappelevan ja jälkiä jäi paljon paikalle? Mutta SE on kyllä totta, jos AA muistelee lähettäneensä lapsen jonkun mystisen syyn takia jonnekin, vaikka siitä ei ole minkäänlaista todistetta ja koko tapahtuma on tallentunut nauhalle? Missä vaiheessa ko. lähettäminen edes tapahtui, kun tyttö ja AA eivät olleet tekemisissäkään suurimman osan aikaa. Toinen oli puhelimessa, toinen juoksenteli eestaas.

Täähän on ihan sama asia, kuin jos pankkiryöstäjän auton nähnyt muistelisi, että kyseessä oli punainen Volvo. Nauhalta nähtäisiin, että kyseessä olikin sininen Mersu. Ei silloin aleta etsimään punaista Volvoa eikä vänkäämään, että kyllä se Volvo oli, kun se silminnäkijä sanoi niin.


Ja kertokaa nyt vihdoin ja viimein mikä tämmöisen ihmeellisen "lähettämisen" motiivi olisi ollut????? Viittaako se jotenkin AA:n syyllistyneen murhaan, vai miksi tämä on niin tärkeä asia vuosi toisensa perään? Mitä AA tällä olisi tavoitellut? Miksei lapsi kertonut kuulustelussaan 2006, että äiti käski hänet katsomaan? Tuo poliisin valheellinen harhauttaminen on vuodelta 2009 ja litteroinnistakin nähdään, että lapsi empii vastauksessaan, koska oikeasti ei tapahtumaa muista. Ikäänkuin nyt parin minuutin tapahtumasta voisi jäädä päähän joka sekunti, sana ja ele kolmen vuoden päästä.

Tämä koko "lähettämistapahtuma" on suuren yleisön mielipiteeseen vaikuttamista: "Kyllä sen täytyy olla murhaaja, kun ei välittänyt lapsestaan!" Kun näillä perusteilla mielipiteitä muodostetaan, niin tottakai kannattaa poliisin näitä jauhaa ja lehdissä kertoa.

No niin. Katsos kun minä olenkin sitä mieltä että Anneli valehtelee useassa asiassa ja jatkuvasti. Minulle tässä lähetti katsomaan-asiassa ei ole millään lailla kyse siitä lähettikö vai ei, eihän se mitään todista suuntaan tai toiseen. Kyse onkin siitä että joillekin osassa asioita Annelin sana on kun raamattu ja osassa taas Anneli voi muistaa väärin jos voidaan muita teitä todeta että Annelin kertoma ei pidäkään paikkaansa. Minä kun en luota Annelin sanaan juuri missään asiassa sen suhteen miten surmatyö on tapahtunut ja mielestäni on ihan selkeitä, jopa kiistattomia todisteita jotka osoittavat ettei se ole voinut mennä niinkuin Anneli sanoi. (Ja kun seuraavaksi joku kysyy että mitä ne sitten on ja miksi hovi vapautti niin ne on todistus siitä että Jukan vammat on syntyneet pidemmän ajan kuluessa kuin mitä huppisteoria sallii ja sama koskee veren valumista sänkyyn. En tiedä miksi hovi vapautti.)

Mutta keskustele täällä nyt sitten kun osa porukasta lähtee joka keskusteluun liikkeelle sanoin "Annelin mukaan.." Jos Anneli on murhaaja niin eihän sen sanaan voi luottaa murhatutkinnassa.

[cicero]

Kyllä asiat menevät AINA poikkeuksetta tiettyä polkua pitkin. Anneli ei surrut eikä myöskään ollut viileän systemaattinen, hän käyttäytyi tunteettomasti jopa halveksien. "Me unohdetaan tää juttu" on Jukkaa halveksiva lause, hyvin törkeä sellainen, vähän niinkuin tupakan tumppaaminen ja tallominen lopuksi jalalla. Puolison vähättely ja mollaaminen tämän kuoleman jälkeen.

[annaanna]

On tässä sekin mahdollisuus, että esimerkiksi keittiöpsykologia -ketjussa kerrotte kuinka esimerkillisiä ihmisiä olette ja kuinka syvä tietoisuus teillä on normaaliudesta. Ja kuinka paljon olette katsoneet teeveetä.
Eletystä elämästä voisi olla tarina vaimosta, jolle viedään tieto puolison menehtymisestä yövuorosta palatessaan. Vaimo aloittasi kuitenkin paistamaan munia miehelleen.
Olettaisin sen hetken kun ihminen tajuaa menettäneensä puolisonsa tai lapsensa olevan yksi ihmisen elämän irrationaalisimmista hetkistä. Se hetki kun takkahuoneessa tuskasta huutanut puoliso vaikenee, kertoo mitä lopullista on tapahtunut.

[cicero]

On tässä sekin mahdollisuus, että esimerkiksi keittiöpsykologia -ketjussa kerrotte kuinka esimerkillisiä ihmisiä olette ja kuinka syvä tietoisuus teillä on normaaliudesta. Ja kuinka paljon olette katsoneet teeveetä.
Eletystä elämästä voisi olla tarina vaimosta, jolle viedään tieto puolison menehtymisestä yövuorosta palatessaan. Vaimo aloittasi kuitenkin paistamaan munia miehelleen.
Olettaisin sen hetken kun ihminen tajuaa menettäneensä puolisonsa tai lapsensa olevan yksi ihmisen elämän irrationaalisimmista hetkistä. Se hetki kun takkahuoneessa tuskasta huutanut puoliso vaikenee, kertoo mitä lopullista on tapahtunut.

Mä en ole katsonut teeveetä moneen vuoteen. JA tiedän että kaikki eivät karju tuskasta. Tuoki juttu että vaimo alkaisis paistaa munia miehelleen kertoo että henkinen puoli ei oo niin tasapainossa kuin ulkokuori osoittaa, Annelihan ei osoita tätäkään puolta itsestään, ei hän Jukalle mitään munia paista, eikä jatka arkea moksiskaan vaan paras unohtaa koko häiskä ja pistää tuulemaan hän ajattelee. ..

[ulkosuomalainen]

Tuota, minulle tuo munien paisto on ihan ymmärrettävä reaktio. Vaimo a) ei heti tajua, että mies on kuollut, b) on autopilootilla ja aloittaa munien paiston, koska on aina näin tehnyt, c) kyseessä on tietyntyyppinen yritys palata normaaliin todellisuuteen, herätä suruviestin painajaisesta, jopa tuoda mies takaisin.

Itse asiassa Tuplan anekdootti todistaa juuri päinvastaista kuin tämä tarkoittaa. Anneli ei yrittänyt herätä painajaisestaan tai jatkaa normaalielämää. Sen sijaan hän oli Tuplan mukaan tajunnut ja hyvaksynyt Jukan kuolleen jo kun "siel hiljeni," Annelin sanoja käyttääkseni. Jukkaa edes näkemättä. Tämä on minusta epätavallista.

[kuolema]

Nii-ih, mutkun Anneli ei voinut astaloida Jukkaa se paita päällään... Jos paita olisi ollut päällä ennen puhelun alkua, siihen olisi roiskunut verta, kun AA löi Jukkaa.

Näin on. Ja mielestäni on selvää, että Anneli on käyttänyt suojaa tässä vaiheessa myös - ja siitä puhuvat molemmissa hihoissa olleet veritahrat.

[Veristi]

Anneli on päästetty aika helpolla, kun ei ole koskaan oikein vaadittu kunnolla selittämään kenkien vaihto-operaatioitaan. Jos häketallenteelta kuullaan vanhoihin rekoihin verrattuna kengät jalassa juoksua, pitäisi Annelin pystyä selvittämään, milloin oli ne jalkaansa laittanut ja milloin riisunut, miksi kenkiä ei ollut jalassa enää siinä vaiheessa, kun oli pitänyt muka mennä pulssia kokeilemaan, ja kuitenkin kai oletettavasti taas puki ne poliisia odotellessa. Jo tällainen yksinkertainen reko toisi nähdäkseni paljon selvyyttä asiaan. Ja tämä on niin yksinkertainen juttu, että kotonakin onnistuu kokeilla..

[Kuolemannaakka]

Tuota, minulle tuo munien paisto on ihan ymmärrettävä reaktio. Vaimo a) ei heti tajua, että mies on kuollut, b) on autopilootilla ja aloittaa munien paiston, koska on aina näin tehnyt, c) kyseessä on tietyntyyppinen yritys palata normaaliin todellisuuteen, herätä suruviestin painajaisesta, jopa tuoda mies takaisin.

Itse asiassa Tuplan anekdootti todistaa juuri päinvastaista kuin tämä tarkoittaa. Anneli ei yrittänyt herätä painajaisestaan tai jatkaa normaalielämää. Sen sijaan hän oli Tuplan mukaan tajunnut ja hyvaksynyt Jukan kuolleen jo kun "siel hiljeni," Annelin sanoja käyttääkseni. Jukkaa edes näkemättä. Tämä on minusta epätavallista.

Esim AA:n lause "Kun Jukalla ei ole enää täällä työtä" osoittaa minusta aivan selvästi, ettei hän vielä edes käsitä tapahtunutta täysin. Minusta on käsittämätöntä, että täällä kaivellaan edellisenä päivänä miehensä menettäneen ihmisen kertomuksessa olevia lauseita ja etsitään niistä jotain, mitä "normaali sureva" tekisi tai sanoisi. Se semmonen elämää ymmärtämätön ilkeys mikä täällä monen ihmisen jutuissa näkyy... se on jotenkin masentavaa.

Ihan riippumatta kuka on syyllinen. Ei KAIKESTA tarvitse sitä syyllisyyttä kaivaa. Hiukan voisi edes pyrkiä tasapuoliseen arviointiin.