Olin istuttanut pihan kukkalaatikoihin orvokkeja. Kannoin yhden laatikoista sireenipensaan lähistölle ja olin kumartuneena sen äärellä. Takaani kuului kummallinen ääni: Kjäh, kjäh, kjäh!
Mielessäni vilahti ajatus, josko joku laitapuolen kulkija olisi poikennut kadulta kähisemään taakseni. Käännyin ja kähisijä olikin Herra Paisti eli fasaaniuros! Siinä se uhosi parin metrin päässä levitellen siipiään ja pöyhistellen.
Minulla oli ylläni ruskea pusero, joten se luultavasti luuli minua Neiti Fasaaniksi ja yritti tehdä vaikutusta ja iskeä juttua. Kurkku sillä varmaan oli kipeä, kun ääni oli muuttunut niin käheäksi.
Nousin seisomaan ja Herra Paisti lähti tympääntyneen näköisenä tien yli. Muistipa vielä kadun reunassa tarkistaa molempiin suuntiin, ettei autoja tule.
