Pomarkun perhesurma: 3 lasta ja isä kuolivat 2012

[Rauno]

Eli kuolinilmoituksessa vaimo ja vaimon vanhemmat lausuvat kauniita kaipaavia sanoja.
Miksi vaimon vanhempien värssyssä puhutaan tyhjästä ja hiljaisesta kotipihasta? Ymmärsin, että siellä olisivat asuneet miehen omat vanhemmat. Siis täh?

Oliko noita miehen omia vanhempia mainittu kuolinilmoituksessa millään tavalla?

Oletettu ( käytän tätä ilmausta, kun emme ole toistaiseksi saaneet viranomaisilta vahvistusta tapahtumien kulusta... ) surmaaja, eli perheen isä, ja tilan ylläpitäjä, lienee kuitenkin ollut sekä vaimolleen että appivanhemmilleen hyvin rakas ihminen...ja hekin ovat yhtä ymmällään tapahtuneesta kuin me muutkin; onko siinä jotain ihmeellistä ? Ehkä vaimon vanhemmat ovat olleet säännöllisen taajaan käyneitä vieraita, ja heillekin ko. maatilan pihapiiri, miljöö ja tunnelma ovat tulleet tutuiksi, ja nyt he eivät voi ymmärtää vävynsä ja kolmen lapsenlapsensa poismenoa, näin suunnattoman järkyttävällä tavalla...

Miehen vanhempien osuudesta kuolinilmoitkusessa kommentoin vain, että kenties tuska, ja mahdollinen häpeäkin, on niin sanoinkuvaamaton, ettei heiltä löydy sanoja niitä ilmaisemaan...

Empatia, tuo sukupuuttoon kuollut tunneälyn ilmenemismuoto; tule takaisin...

Olen pari kuukautta seurannut tätä foorumia, enkä ole näiden aktiivikeskustelijoiden postauksissa kovinkaan paljoa empatiaa huomannut. Ehkä nykyteinit vaan elää siellä Miss Marple tai neitietsivämaailmassa ilman oikeita ihmiskontakteja, josta johtuen samaistumiskyky on suurinpiirtein sama, kuin hamsterilla. Toivottavasti tämän foorumin sisältö on tallella vielä 10vuoden päästä, niin voivat posket punoittaen lukea omia "totuuksiaan".

[Gladys]

Oliko noita miehen omia vanhempia mainittu kuolinilmoituksessa millään tavalla?

Oletettu ( käytän tätä ilmausta, kun emme ole toistaiseksi saaneet viranomaisilta vahvistusta tapahtumien kulusta... ) surmaaja, eli perheen isä, ja tilan ylläpitäjä, lienee kuitenkin ollut sekä vaimolleen että appivanhemmilleen hyvin rakas ihminen...ja hekin ovat yhtä ymmällään tapahtuneesta kuin me muutkin; onko siinä jotain ihmeellistä ? ...

...Empatia, tuo sukupuuttoon kuollut tunneälyn ilmenemismuoto; tule takaisin...

On siinä sen verran ihmeellistä, että kovin moni meistä tuskin laittaisi rakastavia ja kaipaavia muistokirjoituksia miehelle, joka on juuri ampunut kolme pientä viatonta lasta/lastenlasta. Mutta mitäpä tässä sanomaan, kun ei tiedä tragedian taustoista tai syistä sitä mitä vaimo ja appivanhemmat tietävät. Kunhan yleisellä tasolla pohdin. Enkä usko olevani ainoa.

Ihmettelyä nämä kysymykset enemmän ovat kuin empatiakyvyttömyyttä. Ihmismieli janoaa vastauksia kysymyksiin, joita ei oikein pysty ymmärtämään. Ja itse asiassa eniten pohdin sitä, kummat vanhemmat siellä pihapiirissä oikeasti asuivatkaan. Kiitos kun selvensit.

[Gladys]

Olen pari kuukautta seurannut tätä foorumia, enkä ole näiden aktiivikeskustelijoiden postauksissa kovinkaan paljoa empatiaa huomannut. Ehkä nykyteinit vaan elää siellä Miss Marple tai neitietsivämaailmassa ilman oikeita ihmiskontakteja, josta johtuen samaistumiskyky on suurinpiirtein sama, kuin hamsterilla. Toivottavasti tämän foorumin sisältö on tallella vielä 10vuoden päästä, niin voivat posket punoittaen lukea omia "totuuksiaan".

Tämä ei ole empatiafoorumi. Tämä on Minfo.

[Rezah]

Onko kukaan lukenut viimeistä Alibia, kannessa lukee "Pormarkun perhesurmaajan outo tausta", mikä siinä oli outoa?

[Kyllikki S]

Onko kukaan lukenut viimeistä Alibia, kannessa lukee "Pormarkun perhesurmaajan outo tausta", mikä siinä oli outoa?

Tiina näyttää vastanneen kysymykseen jo tuolla:
http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=16&p=488836

Eilen ilmestyneessä Alibissa oli muuten otsikkona: Pomarkun tragedia (ja kissankorkuisilla) PERHESURMAAJAN OUTO TAUSTA.
Innostuin jo, että jaa-a, mitäköhän kamalaa tyyppi on aiemmin hommaillut.
Luin jutun kaksi kertaa läpi ja EI NIIN SITTEN YHTÄÄN MITÄÄN selitystä tälle otsikolle.

[Kyllikki S]

Olen pari kuukautta seurannut tätä foorumia, enkä ole näiden aktiivikeskustelijoiden postauksissa kovinkaan paljoa empatiaa huomannut. Ehkä nykyteinit vaan elää siellä Miss Marple tai neitietsivämaailmassa ilman oikeita ihmiskontakteja, josta johtuen samaistumiskyky on suurinpiirtein sama, kuin hamsterilla. Toivottavasti tämän foorumin sisältö on tallella vielä 10vuoden päästä, niin voivat posket punoittaen lukea omia "totuuksiaan".

Sinua Rauno varmaankin ahdistaa, että täällä retostellaan tätäkin asiaa ihan kuolinilmoituksia myöden. Omasta puolestani sanon, että tämä tapaus on aiheuttanut isohkonkin empatiaryöpyn, mutta samalla tapaus on niin erikoinen, että pelkällä sympatialla ja empatialla ei selvitä. Kuten (esim.) Pekka Sauri mainitsi, niin tälläisessä tapauksessa ei tosiaan ole enää kyse kenenkään henkilökohtaisesta ongelmasta mistä muiden pitäisi olla hiljaa ja vaieta. Tämä tapaus on julkinen kannanotto. Tämä omien lastensa murhaaja tiesi varsin hyvin, että tämän tempun tekemällä pääsee valtakunnan puheenaiheeksi. Siksi itse hiljaa mielessäni olen vakuuttunut siitä, että tälläisten tekojen tekijät itseasiassa haluavat nimenomaan huomiota osakseen.

Näitä kuolinilmoituksia lukiessa on todellakin vaikea samaistua, koska mikään mahti maailmassa ei saisi minua kirjoittamaan kaunista ja kaipaavaa runoelmaa lasteni murhaajalle, miehelle joka otti minulta kaiken ja vielä jätti minut henkiin, ja jätti omat vanhempansa henkiin, siskonsa ja veljensä ja kaikki läheisensä jätti henkiin loppuelämäksensä kärsimään.
Tämä jätkä halusi huomiota. Itsekäs ja saatanan paha.
Iljettävä juttu!

Olen pahoillani, ettei empatiaa juuri nyt löydy, mutta mielestäni se on pelkästään inhimillistä.

On siinä sen verran ihmeellistä, että kovin moni meistä tuskin laittaisi rakastavia ja kaipaavia muistokirjoituksia miehelle, joka on juuri ampunut kolme pientä viatonta lasta/lastenlasta. Mutta mitäpä tässä sanomaan, kun ei tiedä tragedian taustoista tai syistä sitä mitä vaimo ja appivanhemmat tietävät. Kunhan yleisellä tasolla pohdin. Enkä usko olevani ainoa.

Ihmettelyä nämä kysymykset enemmän ovat kuin empatiakyvyttömyyttä. Ihmismieli janoaa vastauksia kysymyksiin, joita ei oikein pysty ymmärtämään.

Komppaan.

[Poiroska]

Kyllikki S: "Muutenkin tuo Spekultantin luonnehdinta isän väsähtämisestä saattaa liipata hyvinkin läheltä. Tapaushan sattui juurikin kun tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos."

Onko niin, että sukupolvenvaihdoksissa, tilan uusi isäntäväki saa perintötilan lisäksi niskaansa mahdollisten sisarusten osuuksista juontuvat valtavat velat?
Voiko perinteen ja sukutilan säilyttämisen paine kasvaa niin valtavaksi, että päähän ei juuri muuta enää mahdukaan? Ajatukset kiertävät tilan asioiden ympärillä? Voiko tilan jatkamisesta vielä omien lastenkin osalta kasvaa niin suuri möykky, että tilan mahdollinen jakaminen tulevaisuudessa pitää estää keinolla millä hyvänsä? Ei terve mieli noin toimi. Masennus, ajatusmaailman kutistuminen, valtavat paineet ja lopullinen sekoaminen?

[maija turjukka]

Kyllikki S: "Muutenkin tuo Spekultantin luonnehdinta isän väsähtämisestä saattaa liipata hyvinkin läheltä. Tapaushan sattui juurikin kun tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos."

Onko niin, että sukupolvenvaihdoksissa, tilan uusi isäntäväki saa perintötilan lisäksi niskaansa mahdollisten sisarusten osuuksista juontuvat valtavat velat?
Voiko perinteen ja sukutilan säilyttämisen paine kasvaa niin valtavaksi, että päähän ei juuri muuta enää mahdukaan? Ajatukset kiertävät tilan asioiden ympärillä? Voiko tilan jatkamisesta vielä omien lastenkin osalta kasvaa niin suuri möykky, että tilan mahdollinen jakaminen tulevaisuudessa pitää estää keinolla millä hyvänsä? Ei terve mieli noin toimi. Masennus, ajatusmaailman kutistuminen, valtavat paineet ja lopullinen sekoaminen?

Onhan se tavallaan noinkin, mutta eiköhän nuo sukupolvenvaihdoskauppojen kauppasummat ole ihan kohtuullisia siihen nähden, kuinka paljon omaisuutta niissä siirtyy uudelle isäntäväelle. Sisaruksille maksettavat osuudet ovat ainakin meilläpäin aika pieniä, sillä kauppahinta muodostuu pitkälti tilan (=kiinteistöt+koneet ym. kalusto) verotusarvon perusteella, eikä viljatilalla varmaan ole paljoakaan investoinneista aiheutuneita velkoja, jotka uusi isäntä joutuu ottamaan kontolleen.
Tämä siis sillä oletuksella, että kaupassa ei siirry kymmeniä-satoja hehtaareja metsää, jonka arvo saattaa vaihdella suurestikin.

[Muori]

Poiroskalta hieno tiivistelmä siitä mitä hyvinkin on voinut käydä.

Koitan ymmärtää vaimon surua. Jos koko tapahtuma on tullut aivan puun takaa, kaikki on ollut hyvin ja ehkä vasta jälkikäteen ymmärtää sen että se puoliso on oikeasti ollut vaan aivan totaalisen rikki. Pystyisi jollain tasolla ymmärtämään sen, että kaikki on vaan ollut niin liikaa että sairaassa mielessään on kuvitellut tekevänsä jotain oikein..
Ei silti, en vaan pysty ymmärtämään. Kuitenkin omat lapset on niin "pyhiä". Jos kyse olisi sisarussurmasta ymmärtäisin että äiti surisi myös sitä surmaajaa, mutta niin paljon kun häntä nyt rakastankin minulta ei ikipäivänä heruisi empatiaa puolisolleni jos meidän lapsille jotain tekisi. Siinä on niin monta kohtaa väärin, lapset on niin avuttomia ja riippuvaisia, koko elämä edessä ja sitten se jonka pitäisi auttaa, suojella ja kasvattaa tekee jotain tuollaista.

Eikö lapsille ollut kaipaavia sanoja, vain miehelle?

[nuusku-nella]

Kyllikki S: "Muutenkin tuo Spekultantin luonnehdinta isän väsähtämisestä saattaa liipata hyvinkin läheltä. Tapaushan sattui juurikin kun tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos."

Onko niin, että sukupolvenvaihdoksissa, tilan uusi isäntäväki saa perintötilan lisäksi niskaansa mahdollisten sisarusten osuuksista juontuvat valtavat velat?
Voiko perinteen ja sukutilan säilyttämisen paine kasvaa niin valtavaksi, että päähän ei juuri muuta enää mahdukaan? Ajatukset kiertävät tilan asioiden ympärillä? Voiko tilan jatkamisesta vielä omien lastenkin osalta kasvaa niin suuri möykky, että tilan mahdollinen jakaminen tulevaisuudessa pitää estää keinolla millä hyvänsä? Ei terve mieli noin toimi. Masennus, ajatusmaailman kutistuminen, valtavat paineet ja lopullinen sekoaminen?

Onhan se tavallaan noinkin, mutta eiköhän nuo sukupolvenvaihdoskauppojen kauppasummat ole ihan kohtuullisia siihen nähden, kuinka paljon omaisuutta niissä siirtyy uudelle isäntäväelle. Sisaruksille maksettavat osuudet ovat ainakin meilläpäin aika pieniä, sillä kauppahinta muodostuu pitkälti tilan (=kiinteistöt+koneet ym. kalusto) verotusarvon perusteella, eikä viljatilalla varmaan ole paljoakaan investoinneista aiheutuneita velkoja, jotka uusi isäntä joutuu ottamaan kontolleen.
Tämä siis sillä oletuksella, että kaupassa ei siirry kymmeniä-satoja hehtaareja metsää, jonka arvo saattaa vaihdella suurestikin.

Niin harvemminhan sukupolvenvaihdoksessa sitä tilaa varsinaisesti peritään, se ostetaan. Mukana saattaa olla ennakkoperintönä jotain mutta useimmiten kyllä raha vaihtaa omistajaa. Eli sisaruksia ei välttämättä tarvitse millään muotoa "ostaa ulos", he perivät vanhempansa sitten aikanaan ja perintö on se mitä vanhemmilla silloin on. Tai sitten saavat kauppasummasta ennakkoperintöä. Mutta kun vanhemmat myyvät tilansa yhdelle lapsistaan niin ei siinä millään muotoa jää osuutta tai ulosostettavaa muiden sisarusten osalta.

[J.V.V.]

Edellinen postaukseni saattoi joidenkin mielestä olla turhan kärkevästi kirjoitettu "muurahaispesän sohaisu", mutta kuten Tekin, kanssafoorumilaiset, kirjoitin vain omaa sen hetken ajatustenvirtaa tähän tragediaan liittyen...

"Syyn" tapahtuneelle tietää vain surmaaja; me voimme vain spekuloida ja kommentoida täällä Minfo:ssa. Viimeinen lauseeni ei kohdistunut kehenkään erityisesti. Ajoittain vain ihmettelen nyky-yhteiskunnassa versovaa välinpitämättömyyttä läheisen terveydestä ja hyvinvoinnista...

[Diiel]

Kirjoittaja J.V.V. päivämäärä Ma Heinä 02, 2012 10:43 pm

Oletettu ( käytän tätä ilmausta, kun emme ole toistaiseksi saaneet viranomaisilta vahvistusta tapahtumien kulusta... ) surmaaja, eli perheen isä, ja tilan ylläpitäjä, lienee kuitenkin ollut sekä vaimolleen että appivanhemmilleen hyvin rakas ihminen...ja hekin ovat yhtä ymmällään tapahtuneesta kuin me muutkin; onko siinä jotain ihmeellistä ? Ehkä vaimon vanhemmat ovat olleet säännöllisen taajaan käyneitä vieraita, ja heillekin ko. maatilan pihapiiri, miljöö ja tunnelma ovat tulleet tutuiksi, ja nyt he eivät voi ymmärtää vävynsä ja kolmen lapsenlapsensa poismenoa, näin suunnattoman järkyttävällä tavalla...

Miehen vanhempien osuudesta kuolinilmoitkusessa kommentoin vain, että kenties tuska, ja mahdollinen häpeäkin, on niin sanoinkuvaamaton, ettei heiltä löydy sanoja niitä ilmaisemaan...

Empatia, tuo sukupuuttoon kuollut tunneälyn ilmenemismuoto; tule takaisin...[/quote]

Olen ajatellut aivan samoin kuten J.V.V. Kaikki ei ole niin yksinkertaista tässä elämässä, miltä päällepäin voi vaikuttaa...

[Heinäsirkka]

Muistettiinko lapsia kuolinilmoituksissa mitenkään?

[Michelangela]

Jospa lapsia muistetaan heidän omissa kuolinilmoituksissaan. Lisäksi, voisi kuvitella, että äidin tunteet ovat vaikkapa joko tyystin sumussa tai sitten aivan sekaisin, ja hän on voinut pyytää vaikkapa jotakuta läheistään kirjoittamaan puolestaan muistosanat miehensä kuolinilmoitukseen. Luultavasti äiti myös kunnioittaa mies-vainaansa vanhempien surua sen verran, ettei halua osoittaa heidän tietensä mitään mahdollista antipatiaa edesmennyttä miestään kohtaan.

[skoone]

Muistettiinko lapsia kuolinilmoituksissa mitenkään?

Kuolinilmoituksessa oli persoonalliset ja kauniit (ja erilliset) muistosäkeet kaikilta omaisilta sekä isälle että lapsille. Siis vaimolta ja vauvalta, isänvanhemmilta ja äidinvanhemmilta sekä sisaren perheeltä (lapset serkkuja tytöille).