MITEN KAIKKI MENI (ketju 2)

[Valhalla]

No voi jehnä kun on huono muisti. Tuo kuvahan tuli silloinkin tarkisteltua - siis aiemmin. Ja nyt ilman de ja vuuta koko homma uudestaan. Ei tuu vanhuus yksinään - tulee dementian kanssa.

Eri tyttö, sama nimi. Puhelinmalli voi olla sama vaan samapa se.

[Tara]

Î Jep, mutta kaikki kivet käännetään, vastakin. Eihän joka kiven alla mitään tarvitse ollakaan.

[MurderMama]

Mä oon edelleen sillä kannalla, että Jukka tuli kotiin ja heille tuli Annelin kanssa riitaa jostakin ja riidan aikana jompikumpi joutui terassille takapihalle jäähylle ja tuli sieltä kiveä käyttäen ikkunasta sisään. (Onko Jukan haavoja tutkittu että ei ole tullut ikkunasta kömpimisestä? No vaikka ei ois tullutkaan, onhan oven voinut avata varmaan rikkoontuneesta ikkunasta) Tyttö tullut katsomaan miks rikkovat ikkunaa ja myöhemmin kysynytkin äidiltä, et miks te sen ikkunan rikkositte, eli tyttö tiesi kuka rikko ikkunan. Tyttö komennettu huoneeseen. (Jos vieras tappaja talossa, tyttö ois nähnyt? ja ainakin aikuset luultavasti sanoneet et mee naapuriin hae apua tai koittaneet mennä itse suojelemaan/saattamaan lapsen turvaan?)
Riita on jatkunut, sanaharkkaa keittiössäkin ehkä (joko ennen ikkunaa tai jälkeen) sieltä veitsi jommallekummalla luultavasti Annelille, jolla "palanut käpy" jossakin vaiheessa riitaa ja paloi tälläkertaa hiukan liikaa ja tuli tappaneeksi Jukan. Ainakin luulee niin kun Jukka makaa ja vuotaa sängylle.
Onko tyttö herännyt jo tässä kohtaa ja äiti ehkä pyytänyt auttamaan siivoamisessa tai jotain?
Anneli soittaa HÄKEen
Jukka herää
Annelin hoitelee loppuun ettei käy ilmi että puukotellut kiukuissaan ?
Piilottaa kengät ja vaatteensa pakastimeen? Ehkä sen astalonkin? tai sitten se on nökyvillä mutta urpot poliisit ei huomaa sitä ja myöhemmin sen Anneli hävittää?

[annijatta]

Mä oon edelleen sillä kannalla, että Jukka tuli kotiin ja heille tuli Annelin kanssa riitaa jostakin ja riidan aikana jompikumpi joutui terassille takapihalle jäähylle ja tuli sieltä kiveä käyttäen ikkunasta sisään. (Onko Jukan haavoja tutkittu että ei ole tullut ikkunasta kömpimisestä? No vaikka ei ois tullutkaan, onhan oven voinut avata varmaan rikkoontuneesta ikkunasta) Tyttö tullut katsomaan miks rikkovat ikkunaa ja myöhemmin kysynytkin äidiltä, et miks te sen ikkunan rikkositte, eli tyttö tiesi kuka rikko ikkunan. Tyttö komennettu huoneeseen. (Jos vieras tappaja talossa, tyttö ois nähnyt? ja ainakin aikuset luultavasti sanoneet et mee naapuriin hae apua tai koittaneet mennä itse suojelemaan/saattamaan lapsen turvaan?)
Riita on jatkunut, sanaharkkaa keittiössäkin ehkä (joko ennen ikkunaa tai jälkeen) sieltä veitsi jommallekummalla luultavasti Annelille, jolla "palanut käpy" jossakin vaiheessa riitaa ja paloi tälläkertaa hiukan liikaa ja tuli tappaneeksi Jukan. Ainakin luulee niin kun Jukka makaa ja vuotaa sängylle.
Onko tyttö herännyt jo tässä kohtaa ja äiti ehkä pyytänyt auttamaan siivoamisessa tai jotain?
Anneli soittaa HÄKEen
Jukka herää
Annelin hoitelee loppuun ettei käy ilmi että puukotellut kiukuissaan ?
Piilottaa kengät ja vaatteensa pakastimeen? Ehkä sen astalonkin? tai sitten se on nökyvillä mutta urpot poliisit ei huomaa sitä ja myöhemmin sen Anneli hävittää?

Ei ole voinut rikkoa ikkunaa ennen kello yhtä ja Jukka tuli kotiin klo 23:00.
Riidelty olisi kaksi tuntia ennenkuin tapahtumat kehittyisivät niinkuin oletat.
On todistajanlausunto jonka mukaan ikkuna oli ehyt vielä kello yksi yöllä. Valot kylläkin olivat päällä.

[MurderMama]

Ei ole voinut rikkoa ikkunaa ennen kello yhtä ja Jukka tuli kotiin klo 23:00.
Riidelty olisi kaksi tuntia ennenkuin tapahtumat kehittyisivät niinkuin oletat.
On todistajanlausunto jonka mukaan ikkuna oli ehyt vielä kello yksi yöllä. Valot kylläkin olivat päällä.

No mitä sitten? En edes väittänyt että riita olisi alkanut heti kun Jukka tuli kotiin Alko millon alko ja rikkoivat ikkunan millon rikkoivat, ehkä Jukka laittoi Annelin jäähylle kun Anneli tuli veisti kädessä makkariin tms Tai toisinpäin

[annijatta]

Niin jos tarinoita halutaan kertoa niin Jukka ehkä sanoi että Annu nyt loppu tämä pienempien kiusaaminen ja nyt vihdoinkin tyhjennän nuo matkalaukutkin pesuhuoneen lattialle. Siinäpä pyykkäile ja mieti kun pakkaan rääsyni ja lasten myös ja me lähdetään just ny turvakotiin ja jatketaan huomenna Turkkuseen. Sinä jäät tänne ja syö itte ruohos ja jäätelös.
Tästäkö Annulla pisti niin vihaksi, että otti halon ja kumautti Jukkaa päähän kun se istu matkalaukun päällä, ku ei meinannu saada sitä kiinni.
Ja sinä et sitte lähe mihinkään muuta ku mun ruumini yli, tuumi Anneli, huomasi osan Jukan purukalustosta sinkoutuneen sängyn alle, kurkottui ottamaan niitä ja silloin Jukka tarrasi letistä ja veti. Vittikö mun tukkaa revit, huusi Annu, riistäytyen irti. Juoksi keittiöön ja otti kalaveitten tiskialtaasta ja lennossa vasaran piironkin päältä. Jukka oli ryöminyt sängylle istumaan, kun Annu tuli ja löi vasaralla ottaan. Jukka keikahti sängylle jolloin Annu pisti veitsellä ainakin kolme kertaa samalla raivokkaasti huutaen pitääkö ja riittääkö senki mitätön. Rauhoittuu ja kyselee itseltään lähtisekse jo? Kokeilee pulssia ja katsoo silmiin. No elottomalta näyttää.
No lähtiks se, no joo meni, henki lähti.
Ja loppu onkin sitten legendaarista rikoshistoriaa.

[Tara]

î

..Ja sinä et sitte lähe mihinkään muuta ku mun ruumini yli, tuumi Anneli, ...

Annelihan muuten on julistanut jo kauan ennen Ulvilan surmaa, että hän on valmis vaikka kuolemaan lastensa puolesta.

kotiäiditnetissä n 2005.. ennen 2006 kuitenkin.

[annijatta]

î

..Ja sinä et sitte lähe mihinkään muuta ku mun ruumini yli, tuumi Anneli, ...

Annelihan muuten on julistanut jo kauan ennen Ulvilan surmaa, että hän on valmis vaikka kuolemaan lastensa puolesta.

kotiäiditnetissä n 2005.. ennen 2006 kuitenkin.

Niin lapset olivat Annumammalle suorastaan elämisenehto. Mitenkään vihjailematta

[Tara]

î

..Ja sinä et sitte lähe mihinkään muuta ku mun ruumini yli, tuumi Anneli, ...

Annelihan muuten on julistanut jo kauan ennen Ulvilan surmaa, että hän on valmis vaikka kuolemaan lastensa puolesta.

kotiäiditnetissä n 2005.. ennen 2006 kuitenkin.

Niin lapset olivat Annumammalle suorastaan elämisenehto. Mitenkään vihjailematta

Niin, on olemassa myös jokun uutinen, jonka otsake kuuluu jotenkin näin: 'Elän vain lapsiani varten', sanoo Anneli Auer. Tai oliko se niin, että hän 'antoi ymmärtää elävänsä vain lapsiaan varten'.

Tätä joskus täällä minfossa ihmettelin, että mitäs nyt kun hänellä ei ole lapsia enää.. no en muista tarkemmin. Ketjuja on niin monta eli hakeminen on hidasta ja kinkkistä, joskus mahdotonta, ellei satu muistamaan jotain erityistä avainsanaa.

Ei tosiaan tarvitse vihjailla. Annelin viesti on aika selvä, vai monellako tavalla tuon voisi ymmärtää, että jos ei ole lapsia joitten vuoksi elää, niin sitten..?? En todellakaan toivo mitään sellaista mikä tästä voisi jollekin tulla mieleen, että 'minä vihjailen'. En vihjaile, vaan Anneli, hän se on vihjaillut kaiken aikaa jos vaikka mitä..

PS: Oli mulla selittämistä eilen myöhään illalla kun luin kertomustasi, että mikäs mua niin hihityttää keskellä yötä..

..yksi ote vain : Jukka oli ryöminyt sängylle istumaan, kun Annu tuli ja löi vasaralla ottaan. Jukka keikahti sängylle jolloin Annu pisti veitsellä ainakin kolme kertaa samalla raivokkaasti huutaen pitääkö ja riittääkö senki mitätön. Rauhoittuu ja kyselee itseltään lähtisekse jo? Kokeilee pulssia ja katsoo silmiin. No elottomalta näyttää.
No lähtiks se, no joo meni, henki lähti.

[A.W]

Riita on jatkunut, sanaharkkaa keittiössäkin ehkä (joko ennen ikkunaa tai jälkeen) sieltä veitsi jommallekummalla luultavasti Annelille, jolla "palanut käpy" jossakin vaiheessa riitaa ja paloi tälläkertaa hiukan liikaa ja tuli tappaneeksi Jukan. Ainakin luulee niin kun Jukka makaa ja vuotaa sängylle.

Muuten hyvä teoria, mutten usko, että jos he keittiössä ovat olleet, että Anneli heikonpana osapuolena olisi pystynyt saamaan Jukan niin pahaan kuntoon ja miksi Jukka olisi mennyt sänkyyn lepäilemään?
Mielummin uskon siihen, että riitaa on ollut ja Jukka painanut sitten jossainvaiheessa nukkumaan ja Anneli kerännyt raivoaan ja kun Jukka on ollut nukkumassa niin hän on veitsen kanssa yllättänyt nukkuvan Jukan.

[annijatta]

No nämä ekonomiset asiathan yleensä ekonomeilla on päällimmäisenä. Rahan tuloa ei saa mitenkään estää. Jos imago on Annumamma ja foorumi perhekerho, edellyttää se myöskin perhettä ja lapsia. Nyt ei ole lapsia eikä perhettä.
Jos sitten sille harmaalle alueelle mennään, ehkä jopa sivubisneksiin, niin niissäkin tarvitaan lapsia, puhumattakaan omien tarpeiden tyydyttämisestä ja agressioiden purkausten kohteista.
Huono on olla mukana kotiäitien rekisteröidyssä yhdistyksessäkään jos aviopuoliso on ottanut hatkat ja vienyt lapset muassaan.
Mitä jäljelle jää.. vain tuhkaa menneistä onnen hetkistä.

PS. Tara Voitko nähdä tarinassa kuvaillun tilanteen sielusi silmillä?? Omassa mielessäni se oli paljon hassumpi, mutta en oikein osannut pukea sitä sanoiksi

[Elizzza]

Entä jos AA olisi heti tunnustanut? Huolehtinut että lapset ei näe vainajaa, soittanut Häkeen ja tunnustanut jo siinä? Kertonut väsymyksestä. Katunut poliisissa ja oikeudessa, tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon.
Lapset olisi heti annettu veljelle ja olisiko AA tällä hetkellä jo vapaa? Lehdissä olisi ollut vain vähän, silloin aluksi ja sitten ei mitään. Kun olisi sitten vapauduttuaan vielä vaihtanut nimensä, olisi saanut elää loppuelämänsä yksityishenkilönä. Ei lehdet tee artikkeleita ja käy kuvaamassa ihmisiä, jotka ovat sovittaneet rikoksensa.

[Elizzza]

Tuntematon mies pyrki sisään rullalaudan avulla: Perhe pakeni vessaan

Mies ilmestyi vantaalaisperheen ovelle ja alkoi riehua silmittömästi.

Vantaalaisperheen kotirauha rikkoutui ikävällä tavalla lauantaina aamupäivällä, kun perheen ulko-ovelle ilmestyi yhtäkkiä täysin tuntematon aggressiivinen mies. Tapaus sattui Vantaan Asolassa lauantaina kello 11.10.

Riehunut mies heitteli pihalla polkupyöriä ja muita tavaroita. Uhkaava tilanne kävi vielä vaarallisemmaksi, kun mies hakkasi ulko-oven lasin rikki rullalaudalla ja yritti päästä sisään asuntoon.

Perhe pakeni turvaan asunnon wc-tiloihin ja soitti hätäkeskukseen. Paikalle tullut poliisipartio tarkisti asunnon, joka paljastui tyhjäksi. Poliisipartio vapautti perheen piilostaan. Ilmeisesti riehuva mies oli kuitenkin käynyt sisällä asunnossa ja poistunut terassin oven kautta, jonka hän oli jättänyt auki.Tekijä otettiin kiinni noin noin 150 metrin päästä, kun hän oli kolkuttelemassa muiden asuntojen ovia. Tapahtumapaikan lähistöllä oli tehty muutakin ilkivaltaa. Poliisi selvittää, littyykö kyseinen tekijä niihinkin.

IL
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012071 ... 8_uu.shtml

Ei näin. Isin ja äidin pitää pällistellä lasinsirujen lentäessä päälle, että mitäs nyt. Isin pitää antautua uhriksi. Äidin pitää oleskella keittiössä ja lasten makuuhuoneissa. Vanhin lapsi saa sitten selvittää, joko se lähti. Vessassa ei soitella, vaan keskeltä taloa. Ovi käydään vetämässä kiinni ennen poliisien tuloa.

Huppis ratsastaa jälleen.

[Elizzza]

Tämä Perhekerhon matkakuva on noin kuukautta ennen JL kuolemaa.
A kädet näyttävät voimakkailta, koko keho näyttäisi voimakkaalta ja jäntevältä. Onko tämä vain minun näkemykseni - miten kuvaa luonnehtisi esim fysioterapeutti tai voimistelukerhon ohjaaja?
Millainen kunto mielestänne?

http://www.perhekerho.net/matkakertomuk ... a_cruz.htm

Mihin kunnon kohotus tähtäsi?

[Saag@]

Hei kaikille. Olen pari vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti ollut kiinnostunut tästä casesta ja lueskellut teidän muiden juttuja täältä. Ajattelin vihdoin heittää myös omat panokseni kehiin (Naakan innoittamana) eräällä vaihtoehtoisella tarinalla siitä, miten kaikki meni.

Pohjustukseksi sanottakoon, että tarina sisältää tiedettyjen faktojen lisäksi fiktiota, mitäpä muutakaan meistä kellään on aukkojen täytteeksi? Auerin perheen perhedynamiikan ja valtasuhteet sekä piirteitä henkilöiden luonteista olen lainannut eräästä erittäin läheisestä perheestä, jonka elämää olen joutunut sydän syrjällään sivusta seuraamaan. (Elossa ovat, vielä toistaiseksi) Tämä olikin ehkä alkusysäys kiinnostukselleni tätä mysteeriä kohtaan. Nimittäin Annelin ja tämän tuntemani perheen äidillä tuntuu olevan paljon yhteistä ja se herätti ensimmäisenä mielenkiintoni. No, hakekaahan poppareita ja punakynät, tarina alkaa:

Ulvila, Tähtisentie, 30.11.2006

22.00 Anneli istuu tietokoneella, huudellen lapsille välillä nukkumaanmeno-ohjeita kiukkuisesti. Jokainen lapsi tietää, että äitiä ei kannata ärsyttää silloin, kun hän on tuossa mielentilassa, joten isoin auttaa pienempiä hampaiden pesussa ja yökkäreiden laitossa. Isoin lapsista on muutenkin se, joka lukee äitinsä mielentiloja parhaiten ja on tottunut toimimaan niiden mukaan. Hänelle on jo selvää, että illasta tulee pitkä, koska isä ei ole vieläkään tullut ja koska yleensä äiti on silloin vihainen isälle, kun isä on myöhään poissa (1).
Viimein tyttö saa nuoremmat nukkumaan ja menee itsekin sänkyyn, jolloin talo hiljenee ja Anneli pääsee rauhassa kasaamaan raivoaan. Mitäköhän Jukka tekee parhaillaan? Varmasti tanssii intiimisti jonkun sutturan kanssa. Vai ovatkohan he jo tositoimissa? Anneli ei voi sietää yksinoloa, hän tarvitsisi jonkun johon purkaa raivoaan, mutta ei jaksa nousta ja mennä enää herättämään vanhinta lastakaan sitä varten, kuten joskus tekee. Sen sijaan hän istuu tietokoneella pelaten pasianssia ja suunnittelee mitä sanoo sille paskiaiselle, joka ei vieläkään ole suvainnut saapua. Tästä se ei pääse helpolla! Saatanan mitätön mies!

23.00 Jukka ajaa pihaan ja astuu sisään huutaen moin. Anneli ei vastaa, vaan pelaa pasianssia. Jukka kurkistaa työhuoneen ovelta ja huokaisee. Jo Annelin niskan asennosta Jukka tietää, että illasta on tulossa pitkä. Lisäksi Annelilla taitaa olla se aika kuukaudestakin, joka tunnetusti vielä pahentaa tilannetta. (2) Jukkaa turhauttaa koko tilanne. Vaimo ei tee mitään, eikä huolehdi mistään - edes itsestään. Nytkin päällä on se sama punainen T-paita, jota Anneli on pitänyt viikkotolkulla. Kotona ei siivota ja muutenkin Anneli on apaattinen ja viettää päivät koneella - muka töitä tehden, mutta kyllä Jukka tietää, että kyse ei ole töistä, vaan nettiriippuvuudesta. Ei kukaan normaali ihminen voi pelata pasianssia tuntitolkulla putkeen välittämättä mistään muusta. Jukka on ehdottanut lääkäriinmenoa, juttelemista, siivousapua ja vaikka mitä, mutta jokainen ehdotus saa Annelin raivoihinsa ja huutamaan ”Minäkö tässä muka hullu olen?!” Jukka laittaa itselleen iltapalaa ja miettii keittiössä samalla tilannetta. Mukava ilta työkavereiden kanssa on vielä tuoreessa muistissa. Ja erään naispuoleisen työkaverin kyselyt siitä, onko kotona kaikki hyvin. Kaitpa se näkyy jo päällepäinkin, että Jukka alkaa olemaan väsynyt tilanteeseen. Anneli on ajanut hänet niin ahtaalle, että pari kertaa hän on jo meinannut menettää hermonsa, vaikka ei mielestään olekaan väkivaltainen tai hermostuvaa sorttia. Annelin mielialat ovat vain niin häilyviä ja koko perhe on niin pitkään joutunut elämään varpaillaan Annelia varoen. Ja kuinka Annelin ollessa kiukkuinen koko talo oikein tihkuu painostavaa ilmapiiriä. Hän sairastuttaa meidät kaikki, Jukka miettii vakavana. Mitäköhän tästä vielä tulee?
Hän tuntee vieläkin sen lämmön ja välittämisen, mikä huokui työkaverista heidän tanssiessaan viimeisiä tansseja. Miksei Anneli voi olla sellainen? Miksei Anneli voisi olla edes vähän normaalimpi? Läheisyyskin Annelia kiinnostaa vain silloin, kun hän haluaa uuden lapsen. Uuden pompoteltavan ja uuden uhrin, joka on viattomuudessaan riippuvainen hänestä ja hänen oikuistaan. Ja silti häpeä on niin voimakas, että Jukka ei ole uskaltanut puuttua asiaan, vaikka on nähnyt jäljet
lapsissa ja kuullut jutut milloin mistäkin nöyryyttävästä rangaistuksesta. Lapset. Ne viattomat rassut, jotka ovat kärsineet tilanteesta jo liian pitkään ja joiden takia Jukka ei ole uskaltanut erota. Mitä jos Anneli saisikin lapset jos he eroaisivat?

Häntä on myös pidätellyt pelko siitä, että kukaan ei uskokaan häntä ja lapset eivät uskalla kertoa totuutta. Eiväthän lapset muutenkaan uskalla asettua äitiään vastaan tai edes puhua vieraille tai edes sukulaisille ilman äidin lupaa. Eivät he uskalla myöntää edes Jukalle itselleen kaikkea, mitä päivän aikana kotona tapahtuu. Miten voisi vakuuttaa poliisille, että tuo järkevänoloinen, rauhallinen ja vakuuttavasti puhuva nainen osaa olla myös täysi hirviö, joka pystyy kiduttamaan lapsia (ja häntä) niin henkisesti kuin fyysisestikin mitä ihmeellisimmillä tempuilla.
(1) Naapureiden kertomaa jonkun lehden mukaan. (2) Anneli kertonut tunnustaessaan, että menkat olivat tulossa ja että hän on herkkänä silloin.

Pitäisikö hänen vain erota... Joskus tuntuu siltä, että hän voisi vain lähteä ja unohtaa jopa lapset. Tosin, Anneli on kyllä uhannut tappaa itsensä ja lapset, jos hän niin tekisi. Jukasta tuntuu siltä, että hän on häkissä, josta ei ole ulospääsyä. Voi vain kestää ja laskea vuosia siihen, jolloin lapset ovat täysi-ikäisiä. Ja toivoa, että he selviävät tästä psyykeen vahingoittumatta. Jukka on jopa katsonut asuntoja ja villeimmissä unelmissaan hän vain lähtee ja jättää koko paskan. Mutta ei kait hän edes tosissaan ole ollut niiden asuntojen kanssa. Miten hän muka voisi jättää lapset?

00.00 Jukka on syönyt ja peseytynyt. Hän tuijottaa hetken Annelin selkää ja pasianssia, ennen kuin siirtyy sänkyyn. Jospa Anneli ei tänään hermostuisikaan. Jospa tuo pasianssin pelaaminen rauhoittaisi Annelia niin, että tästä selvittäisiinkin ilman riitaa. Tosin, Annelille on ihan tyypillistä hermostua vasta siinä vaiheessa, kun hän on jo nukkumassa. Ihan niinkuin Anneli nauttisi siitä, että viivyttää riitaa ja pitää sillä tavalla Jukkaa otteessaan. Puhumattakaan siitä, että Anneli nauttii Jukan valvottamisesta. ”Et sä paska mitään unta tarvitse, mikäs sulla on siellä töissä ollessa, kun ei tarvitse edes siivota ja hoitaa lapsia. Jos mäkin valvon, niin saat kyllä sinäkin valvoa.” ”Jos nyt menet nukkumaan, niin mä herätän sitten tytön mun seuraksi.”

00.00-01.45 Anneli miettii estäisikö Jukan nukkumaanmenon. No, jos ei se v*ttu sen vertaa edes välitä, että tulisi pyytämään anteeksi tekosiaan, niin olkoon. Anneli pelailee ja rauhoittuukin hieman. Pelit venyvät ja viimein puoli kahden maissa hän riisuu paitansa ja menee alasti Jukan viereen. Kun Jukka edes joskus näyttäisi haluavansa häntä. Koskettaisi kuten ennen ja kehuisi kauniiksi. Mutta ei. Jukka kääntää kylkeään Annelin saapuessa, eikä näytä edes heräävän. Se herättää Annelin raivon uudelleen. Miten se kehtaa nukkua tällaisessa tilanteessa, kun hänellä on paha olla!? Oli varmasti väsyttävä pano sen sutturan kanssa! Anneli nousee ylös ja alkaa paiskomaan tavaroita hyllystä pelkät pikkuhousut jalassaan. Jukka herää siihen, katsoo hetken ja kysyy sitten kuuliaisesti, mitä Anneli oikein tekee. ”Sitähän se odottaa kuitenkin” Jukka ajattelee unenpöpperössä. Kysymys ei aiheutakaan räjähdystä, kuten Jukka on odottanut. Anneli vastaa yllättävän tyynesti, että hän muuttaa lasten kanssa pois. Hän ei tuollaisen petturin kanssa elä, jolle mikään muu ei ole tärkeää kuin oma mulkku ja sen kastaminen vieraassa p*llussa. Anneli pakkaa tavaroita matkalaukkuun ja Jukka miettii, mitä tehdä. Usein Anneli rauhoittuu saadessaan räjähtää ja lyödä häntä, joten Jukka alkaa provosoimaan. ”Mihin sä Tyhjäpää muka lähtisit? Millä te pärjäisitte, sun pasianssinpeluulla vai?” Tyhjäpää on Jukan lempinimi Annelille heidän riidellessään. Jukka tietää, että se sattuu oikeasti älykkääseen Anneliin parhaiten ja saa tyydytystä siitä, että pystyy edes jollain tavalla antamaan Annelille takaisin kaikki ne nöyryytykset. Vastavuoroisesti Mitätön on Annelin ”hellittelynimi” Jukalle.
”Tyhjäpää” Annelin sisällä kiehuu! Miten tuollainen keskinkertaisella älyllä varustettu mitätön rampa kehtaa nimitellä häntä noin! Se saa vielä maksaa tämän! Anneli kääntyy Jukkaan päin ja huitaisee. Jukka oli kuitenkin varautunut ja ottaa Annelia ranteesta kiinni. Anneli sähisee, riehuu ja yrittää lyödä siinä kuitenkaan onnistumatta. Se nostattaa raivoa entisestään. Jukalla on yllättävän paljon käsivoimia pienestä koostaan huolimatta ja hän pystyy pitelemään Annelia hyvin. Hetken päästä hän yrittää irrottaa otteensa ja Anneli syöksyy taas kimppuun. Tästä turhautuneena Jukka avaa terassin oven ja työntää rimpuilevan Annelin ulos jäähylle. ”Näinhän Annelikin tekee lapsille silloin, kun lapset ovat muka tehneet jotain väärää.” Jukka ajattelee. Anneli seisoo ulkona pelkissä pikkuhousuissa ja tuntee sellaista raivoa ja nöyryytystä, jota ei ikinä ennen ole kokenut. Hän ottaa pihakiven ja alkaa hakkaamaan ikkunaa rikki. Siinä vaiheessa Jukka tajuaa, että Annelin ulosnostaminen ei välttämättä ollutkaan kaikkein fiksuin ratkaisu, nyt on kallis ikkunakin rikki. Hän avaa oven, kiskoo yllättyneen Annelin sisälle ja heittää hänet sängylle.

1.50 Samassa he kuulevat oven aukeamisen äänen aulasta. Anneli vetää peiton päällensä ja Jukka jää seisomaan lattialle, kun esikoinen kävelee ovelle. ”Kaikki on hyvin, se on vain ukkonen” - sanoo Jukka kireästi ja ohjaa esikoisen takaisin omaan huoneeseensa. Jukka kävelee takaisin takkahuoneeseen ja saa yllättäen kovan iskun naamaansa, joka lennättää tekarit lattialle. Anneli on ottanut kaksi halkoa ja pitelee niitä käsissään. Jukan silmissä sumenee, joko kivusta tai raivosta tai molemmista. ”Nyt sä viimeisen temppusi teit, Tyhjäpää!” huutaa Jukka ja hyökkää Annelin kurkkuun kiinni, jolloin Anneli tiputtaa halot (toinen putoaa sängylle) ja yrittää irroittaa Jukan otetta.
”Nyt sä lopetat ton riehumisen ja menet hakemaan siivousvälineitä ja jotain, millä voi peittää ikkunan tai mä kuristan susta ilmat pihalle!” Jukka uhkaa ja jatkaa ”Huomenna mä teen susta ilmoituksen poliisille ja me muutetaan lasten kanssa. Mä olen katsonut jo asunnonkin meille valmiiksi ja maksanut käsirahan.” No, viimeinen ei pitänyt paikkansa, mutta sitähän Anneli ei tiedä. Annelin olemus lysähtää avuttomana ja Jukka päästää irti. Ei Jukka edes satuttanut, tarkoitus oli vain peloitella ja siinä hän onnistui - ensimmäistä kertaa heidän yhteisen elämänsä aikana. Anneli perääntyy olohuoneeseen ja kävelee keittiöön ontto olo sisällään. Mukaansa hän nappaa sängynlaidalla olleen Jukan tummanruskean/mustan hupparin, jonka kiskoo päälleen pysyäkseen lämpimänä. Pystyisikö Jukka oikeasti siihen, ottamaan lapset ja lähtemään? Kuka häntä uskoisi enää sen jälkeen, kun hän on murjonut Jukan naaman halolla. Hän saattaa jopa joutua vankilaan tästä! Ja varmasti ainakin hän menettää lapset. ”Mitä se paskiainen mulle oikein tekee! Tämä ei ole oikein, että mää kärsin sen k*sipään petturuudesta!” Anneli miettii.

Jukka nostaa puoliksi pakatut matkalaukut olkkariin, jotta lasinsirut saa pois lattialta ja heittäytyy sängylle epätoivoisena kivusta ja itse tilanteesta. Ei tästä hullusta elämästä tule näin mitään. Anneli on taas ottanut askeleen eteenpäin hulluudessaan, kun rikkoi ikkunan ja hyökkäsi hänen kimppuunsa halon kanssa. Tekarit täytyy nyt uusia ja lääkäriin mennä joka tapauksessa. Mitäköhän hän lääkärille selittäisi? Ei hän oikeasti mitään ilmoitusta poliisille tekisi, kunhan vain uhkaili. Tätä miettien Jukka vaipuu jonkunlaiseen kivun sekaiseen horrokseen sängylle.

2.10 Anneli hakee Jukan talvikengät jalkaansa, jottei satuttaisi itseään lasiin ja lähtee keittiöstä etsimään rikkalapiota. Kesken matkan hän kuitenkin lysähtää istumaan keittiön pödän ääreen kasvavan epätoivon vallassa. Mitä jos tappaisi itsensä? Siinä olisi Jukalla ihmettelemistä, siitähän saisi! Tai jos vahingoittaisikin vain itseään ja väittäisi Jukan tehneen sen? Onnistuisikohan se? Anneli kuitenkin hylkää ajatuksen ajatellen, että saisi joka tapauksessa syytteen halolla lyömisestä ja Jukkakin osaa olla vakuuttava jo ammattinsakin puolesta, vaikka ei kovin älykäs olekaan. Kaikki on lopussa, Anneli ymmärtää. Huomenna Jukka menee poliisille ja hän menettää kaiken. Jukan. Lapset. Asunnon. Hallinnan. Epätoivoissaan hän ottaa laatikosta veitsen ja ajattelee satuttavansa itseään sillä. Josko Jukka säikähtäisi ja heltyisi. Hän sohaisee veitsen hupparin läpi osuen kipeästi rintaan ja lähtee makuuhuoneeseen päin. Hän pääsee makuuhuoneen ovelle ja kutsuu Jukkaa. Jukka ei vastaa, vaan makaa vain sängyllä naama poispäin Annelista. ”Se mitätön paska on taas nukahtanut, vaikka mää ole nii onneton, että mietin itseni tappamista!” ajattelee Anneli ja raivo sumentaa järjen ja silmät. Hän hyökkää Jukan päälle sängylle ja alkaa hakkaamaan veitsellä silmittömästi. Jukka karjuu kivusta ja hyppää ylös sängystä. Hän on kuitenkin saanut pari pahaa osumaa ja kaatuu takaisin sängylle, jolloin Annelin käteen osuu sängyllä ollut halko. Anneli kalauttaa Jukkaa sillä. (3) Jukka menettää tajunsa ja pikkuhiljaa Annelin järki alkaa palaamaan. Voihan helvetti, mitä sitä tulikaan tehtyä! Itse tekoa Anneli ei kadu, eipähän Jukka ainakaan koskaan enää kutsu häntä Tyhjäpääksi. Mutta miten tästä selvitään?

2.20 Anneli miettii ja pikkuhiljaa suunnitelma muotoutuu. Onneksi hän huomasi tavaroita heitellessään näppylähanskanipun. Hän laittaa hanskat käteensä ja tönäisee Jukan sängyltä alas varmistaakseen, että Jukka on kuollut/tajuton. Ei muuta kuin huppu päähän ja hommiin. Hän on jo lähdössä pois takkahuoneesta verisillä kengillä, mutta huomaa että kengästä jää jälki, niinpä hän astuukin ulos terassinovesta (4), tekee veriset jäljet terassille ja hakee vasaran. (5) Hän hakkaa lasin rikki, asettaa tuolin paikalleen ja lähtee ulkokautta sisäänpäin. Sisäpuolelta Anneli vielä testaa, ylettyykö ikkunasta kulkemaan ulos. (6)

2.30 Sen jälkeen onkin peseytymisen aika. Anneli riisuu hupparinsa ja muistaa taas haavansa. Hän ottaa varovasti veitsen toiseen käteen sekä aiemmin päällä olleen paitansa toiseen käteen, (7) menee peseytymään ja pesee samalla veitsenkin. Peseytyminen saa jälleen veren vuotamaan haavasta, hän laittaa punaisen paidan päällensä ja tekee veitsellä jäljen paitaan oikeaan kohtaan ja pitää hetken paitaa kiinni haavassa saadakseen riittävän ison läiskän. (8) Hän pyyhkii suihkun lattian pyyhkeellä, laittaa lattialämmityksen täysille ja lähtee viemään veistä paikalleen. Pesuhuoneen ovesta kulkien hän heittää takanreunalla olleen lehden lattialle, jotta pääsee kulkemaan jäljittä, sotkee varovasti veistä vereen ja viskaa sen takaisin takkahuoneen lattialle pyyhe/hanska tms. käsissään, jotta ei jätä sormenjälkiä. Sen jälkeen hän käärii hupparin ja hanskat rullalle, työntää ne muovipussiin tiukkaan myttyyn ja vie kenkien kanssa piiloon ulos roskikseen/naapurin roskikseen/ terassin alle/autotalliin, jolloin hän ottaa eteisestä omat kengät jalkaansa. Takaisin sisään tullessa Jukka virkoaa ja valittelee, kolistelee ja huutaa kivuissaan. Se sopii Annelille hyvin ja hän päättää keksiä, että tappaja olisi edelleen sisällä. Anneli uskoo, että veitseniskut ja halollalyönti ovat kuolettavat ja että Jukka hiljenee ihan pian. On myös mahdollista, että Jukka virkoaa vasta puhelun alettua ja että se ei kuulunut Annelin suunnitelmiin.

(3) Osa lattian taistelujäljistä on tullut tästä, osa siitä, kun Jukka ”taisteli” siellä itsekseen. (4) Tästä tuli olohuoneen jälki. Lasia ei ollut vielä paljon sisällä, joten oven sai auki. (5) Tällä välin esikoinen käy katsomassa toisen kerran, näkee isän ja veitsen muttei äitiä. (6) Tästä tulivat verijäljet ovenpieliin. Mutaiset kengänjäljet tulivat vasaranhakureissulla. On myös mahdollista, että Annelin ikkunassa taiteillessa esikoinen on käynyt katsomassa ovella ja nähnyt hupparin, mutta ei mitenkään välttämätöntä tarinan kannalta. (7) Ottaessaan paitaa, Anneli jättää vahingossa siihen Jukan verijäljet. (8) Tässä vaiheessa Annelin jalalle putoaa tippa omaa verta, joka ehtii kuivahtaa ennen omien kenkien jalkaan laittamista. Kengät saattavat myös olla jotkut jalkapöydästä avoimet tossut, jolloin verta saattaa olla tippunut missä tahansa myöhemmässäkin vaiheessa joko Annelin haavasta tai Jukan verta astalosta.

2.43 Anneli tarkistaa vielä pikaisesti, että kaikki on niinkuin pitää ja ottaa puhelimen käteensä. ”Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeasti.”

Puhelu alkaa normaalisti ja kaikki menee suunnitelmien mukaan. Jukka yrittää nousta takkahuoneessa, karjuu, voihkii ja kolistaa huonekaluja. Annelin mielestä kuulostaa ihan siltä kuin huoneessa olisi joku tappaja ja hetken hän melkein itsekin uskoo siihen. ”Hei nopeesti.” hän sanoo Häkeen eläytyen hätääntyneenä. Hän näkee esikoisen harhailevan epätietoisena ovellaan ja kohdistaa sanansa myös hänelle painottaen sanaa ”tappaja” ja muita ulkopuolista tunkeutujaa tukevia asioita. Häke jättää hänet linjalle odottamaan ja aika nopeasti Annelille selviää, että Jukan puheesta saa vielä selvän. Jälleen kerran Anneli sanoo linjoille ”Nopeesti”, jotta pääsisi jo irti puhelimesta ja pääsisi tarkistamaan tilanteen, ennen kuin Jukka sanoo jotain paljastavaa. Kuuleekohan ne Jukan sanat? ”Kuuleksä kun mun mieheni huutaa?” Häkestä ei kuitenkaan vastata ja siinä vaiheessa kun Jukka alkaa puhumaan hälytyksestä ja avusta, Anneli yrittää epätoivoissaan katkaista puhelun painamalla linjan kiinni - tuloksetta. Nyt Annelia alkaa jo pelottamaan, joten hän pyytää lähellä olleen esikoisen puhelimeen ja lähtee takkahuoneen ovelle katsomaan tilannetta. Jukka huomaa Annelin ja osoittaa selväpäisyytensä sanomalla: ”Tyhjäpää” (pyyjäpää). Siitä Anneli ymmärtää, että jos Jukka selviää hengissä, hän on mennyttä. Jukan aivot ovat vielä kunnossa ja hän muistaa tapahtuneen. Hän miettii hetken paniikissa mitä tekee sillä välin, kun Jukka yrittää nousta ylös. ”Lähtikse jo” Anneli muka kysyy Jukalta nähdessään esikoisen kuikuilevan takkahuoneeseen päin, jotta esikoinen nielisi tarinan. Jukka pääsee hetkellisesti ylös ”kylhä nous” ja Annelille tulee kiire, hän juoksee pois takkahuoneen ovelta, nappaa mennessään vasaran ja kiertää kodinhoitohuoneen (9) kautta takkahuoneeseen hypäten rojujen yli. (10) Mukaansa hän ottaa pesuhuoneesta käyttämänsä ruskean pyyhkeen, heittää sen uudelleen kaatuneen Jukan pään peitoksi, jottei veri roisku ja viimeistelee työnsä pesuhuoneen ovelta. Viimeisen voitelunsa Jukka saa kohdassa 2:02. Tämän jälkeen Anneli tönäisee vihaisesti Jukan lähemmäs ovea ja samalla ”Kuole!” lipsahtaa Annelin suusta. Vasara kopsahtaa maahan takkahuoneen oven nurkalle (2:05) ja Anneli ähkäisee samaan aikaan harpatessaan ovelle osumatta jälkiin. (Voimakkaan ponnistuksen aiheuttama äännähdys) Tällä välin tytär on kulkenut puhelimen johdon verran lähemmäs ja Anneli lähtee tytärtään kohti sanomalla samalla ”Tuleeksielt kettää?” ja ohjaa samalla tytärtä kauemmaksi keittiöön. Onneksi vanhimmat verijäljetkin ovat jo kuivuneet, joten jälkiä ei jää, kun käyttää aiemmin laitettua lehteä askelmana. Tuoretta verta on toki runsaasti vielä, sekä Jukan pahimmista pistohaavoista jotka alkavat uudelleen vuotamaan liikkeestä, että pään ruhjeista. Samalla takkahuoneesta kuuluu vielä valitusta, johon Anneli huutaa ”Hei lopeta” turhautuneena. Eikö se kuole millään! Tässä välissä Anneli käy hakemassa pyyhkeen ja vasaran, pyyhkeen hän kietoo rullalle ja laittaa pakastimeen muovipussissa. Ovi kolahtaa kiinni tai vasara kolahtaa oveen ”kolahdus”. Vasara täytyy vielä pestä, joten Anneli laittaa sen tiskialtaaseen kärki edellä ja kahva perässä ”metallinen kolahdus+vaimeampi kolahdus” samalla, kun tytär pyytääkin häntä palaamaan puhelimeen.
Anneli tajuaa, että hän ei ole ollut puhelimessa oikeaan aikaan. Alibi pitäisi olla, joten hän selittelee Häkeen juosseensa ulos juuri murhan aikaan. Hänhän tosiaan juoksi ja avasi jonkun ovenkin, ei kait Häke nyt voi tietää, että se oli pesuhuoneen ovi... Hän vielä lisää, että Jukka oli äsken vielä hengissä tehostaakseen sitä vaikutelmaa, että hän ei ainakaan Jukkaa ole ehtinyt tappamaan.
(9) Oven kolahdus oli siis pesuhuoneen ovi. Mutta tämän takia Anneli kehittää jälkeenpäin sen tarinan sykkeen testaamisesta. Hän pelkää, että hänen käyntinsä paljastuu jostain syystä tai jos esikoinen kertoo hänen käyneen siellä. (10) ”Kuoleman” kertoma tasahyppy.

Toinen vakuutettava on tyttö, joka on tosin niin sekaisin, että uskoo melkein mitä vain. Siksi Anneli kysyy tytöltä, lähtikö se mies jo. Mitäpä tuohon pieni tyttö muuta vastaisi kuin että lähti. Tokihan se varmasti lähti, kun ei sitä enää näy. Mutta mikä lähti? Puhelun jälkeen Anneli vielä briiffaa tytön pikaisesti. Täällä oli ulkopuolinen tummavaatteinen mies, joka teki pahaa iskälle. Sinä taisit nähdä, kun se lähti ikkunasta ulos, vai mitä? Olisit iso apu poliisille, jos osaisit kertoa, että se lähti tuosta ikkunasta loikaten. Vaihtoehtoisesti Anneli on voinut sanoa ”Hei kato, menikö se tossa?!” Jolloin tyttö kääntyy ja kuvittelee näkevänsä myös hupun lähtevän, koska haluaa nähdä. Huomasitko sitä miestä silloin kun äiti juoksi sitä pakoon? Tyttö pudistaa päätään, jolloin Anneli kertoo juosseensa miestä kerran jopa ulos asti pakoon. Ja näin on istutettu tytön mieleen ajatus siitä, että äiti juoksi ulos. ”Sovitaanko, ettei kerrota äidin ja iskän riidasta mitään, ettei poliisit vie äitiä pois niin, että joudutte johonkin vieraaseen perheeseen, jooko?” ”Äiti ja isä vain vähän riitelivät, mutta se ei ollut vakavaa. Mutta se tuntematon teki iskälle tuon, se pitää saada kiinni.”
Tytön pää on muutenkin sekaisin. Toisaalta hän on kuullut äidin raivoavan ja kaikkea muuta pelottavaa ja sitten toisaalta taas äiti on nyt ainoa, johon voi tukea. Lisäksi kerrankin äiti tuntuu huomioivan tyttöä. Halaa ja kertoo, että poliisit kyllä saa sen pahan miehen kiinni. Ehkä kaikki muuttuukin hyväksi, jos poliisit saavat miehen kiinni. Ehkä äidistä tulee sitten tuollainen halaileva. Lisäksi tyttö on tottunut tekemään kuten sanotaan, kyseenalaistamatta, joten niin hän tekee nytkin.

Ennen poliiseja Anneli vielä tarkistaa, että kaikki on hyvin. Pesee kädet ja vasaran jättäen sen hyllyn päälle näkyviin, joko vahingossa ajatellen, että vie sen varastoon kun ehtii tai sitten tarkoituksella. Onhan se kuitenkin jo pesty. Sen jälkeen hän lähtee ulos vastaanottamaan poliiseja.

Tytön pää on ihan sekaisin, hän ei ole varma mitä on tapahtunut ja mitä on nähnyt. Tapahtumat menevät sekaisin ja äiti sekoittaa tilannetta entisestään puhumisillaan. Juoksiko äiti ulos katsomaan poliiseja? Missä vaiheessa? Kesken puhelun vai sen jälkeen? Äidillä oli jotain tavaroita välillä kädessään, mutta tyttö ei ymmärtänyt niiden liittyvän mitenkään mihinkään. Äiti saattoi vaikka sanoa, että pitää vähän siivota ennen poliiseja, jottei olisi niin sotkuista. Äiti saattoi myös ohimennen muistuttaa, että onpa harmi, että kodinhoitohuone on niin sotkuinen, ettei sitä kautta voi kulkea. Jo tuollainen ”harmiton” heitto riittää siihen, että tyttö uskoo, ettei sitä kautta kukaan kulkenut tänäkään iltana. Ja ennen kaikkea, tyttö on elänyt koko elämänsä tietäen, että äitiä pitää totella ja että äidin ylivallalle ei mahda mitään. Tämä tulee tytöltä niin selkärangasta, että hän ei kyseenalaista mitään illan tapahtumia eikä hänelle tule mieleenkään kertoa poliiseille mitään ei-toivottavaa. Eihän hän ole kertonut mistään kenellekään aiemminkaan lukuunottamatta sitä yhtä kertaa, jolloin paljasti ystävälleen kuulemansa riidan sisällön - ”mun äiti ja iskä ehkä eroo.”

Myöhemmin tyttö miettii illan tapahtumia ja sisimmässään tietää totuuden. Mutta myös äiti tietää, että tyttö tietää. Eikä tarvita kuin puolikkaita vihjailuja siitä, mitä poliisit tekevät valehtelijoille ja kuinka vankilassa on tilaa kaikenikäisille, eikä tytön päätä hupparin näkemisestä saa käännettyä ketään. Tämä jatkuva paljastumisen pelko ja turhautuminen saa tytön hulluuden partaalle ja purkautuu kovina puheina poliisien ja sukulaisten tappamisesta. Miksi ne eivät vain usko ja jätä meitä rauhaan?!
Tosin, palkinnoksi kauhujen yön avusta ja uudesta liittolaisuudesta, äiti on alkanut kohtelemaan tyttöä paljon paremmin ja kohdistamaan oikkujaan enemmän pienempiin. Joskus äiti on jopa käskenyt/antanut tytönkin rankaista pikkusisariaan. Tavallaan tyttö tietää tämän olevan väärin ja tuntee pahaa mieltä sisarusten puolesta, mutta silti jollain tavalla se valta vie myös mukanaan. Sisaruksia kurittaessa se oma ikuinen paha olo helpottaa hetkeksi, kun sen saa purkaa lyöntinä tai simputuksena johonkin pienempään ja avuttomampaan. Tällä tavalla tyttö kietoutuu entistä enemmän äidin vaikutuspiiriin liittolaisena ja muka tasavertaisena osallisena.
Äiti löytää myös uuden poikaystävän, joka vie tuon ”kurittamisen” ihan uudelle tasolle ja siitä saa tyttökin osansa. Äiti ei estä poikaystävää, vaan päinvastoin toimii apuna. Jälkeenpäin äiti tosin aina sovittelee ja kohtelee tyttöä erityisen lempeästi, joten tyttö kestää tuonkin pettämättä äidin luottamusta.

Jälkisanat: Aika paljonhan tässä tarinassa on samaa kuin mitä moni muukin täällä miettii. Eli murha on sekoitus äkkipikaisuutta ja suunnitelmallisuutta. Ja lavastus on sekoitus hyvää tuuria ja älykkyyttä. Uskon, että Anneli on miettinyt ”leikillään” tällaisia ennenkin. Samaten hän on jo aiemmin miettinyt itsensä vahingoittamista, joten tiesi, mihin kohtaan pitää itseään pistää ilman vakavaa vauriota. Mitään etukäteistä ”nauhaan sovittamista” Annelilta ei tarvita, sillä paras valhe syntyy siitä, että puhutaan asioita mahdollisimman läheltä totuutta. Siksi Annelin oli helppo keksiä mm. juoksunsa ulos, johonkinhan hän juoksi joka tapauksessa. Anneli vain siis improvisoi tarinansa mahdollisimman lähelle totuutta ja kuitenkin johdattaen jälkiä poispäin itsestään. Ja tässä JJ on tehnyt erinomaista työtä Annelin hyväksi täyttäen aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia omilla johdattelevilla kysymyksillään.

Sitten ne kuuluisat ”kolme sekuntia”: Totuushan lienee se, että kukaan meistä ei pysty varmaksi sanomaan, kuinka lähellä puhelinta Anneli on sanoessaan ”tuleeksielt kettää?” Selvästikin nauhalla on paljon eri voimakkuudella sanottuja ääniä, joiden sijaintia on vaikea päätellä, jos kerran äänitutkijakin oli sitä mieltä, että Jukan olisi melkeinpä pitänyt välillä olla poissa takkahuoneesta, kun äänet ovat niin voimakkaat. Minun lukemani mukaan myöskään kenelläkään ei ole varmaa tietoa puhelimen luurin johdon pituudesta? Eli siitä kuinka pitkälle tytär pääsi luurin kanssa. Itse pikaisen testaamisen jälkeen olen valmis uskomaan, että tuon matkan takkahuoneen ovelta puhelimen lähelle pystyy tekemään kolmessa sekuntissa. Enkä edes hengästynyt sitä testatessani. Tosin tässä tarinassa kuolettava isku tulee jo ajassa 2:02 eikä 2:05. Siinä on ratkaisevat kolme sekuntia lisää aikaa siirtyä takkahuoneen ovelle ja siitä eteenpäin.

En ole kuullut häkenauhaa, ikävä kyllä. Tarina voisi toki elää, jos pääsisin siihen käsiksi, mutta niin epätoivoinen en ole, että liittyisin jonkun epämääräisen yhdistyksen jäseneksi saadakseni pääsyn kirjastoon. Eli näillä mennään.