Enkeli-Elisan tapaus

[irmuska]

En nyt oikein osaa edes kuvata tuntemuksiani kun tämä meidän monen jo tietämä totuus tuli viimein ilmi.

Kuvottaa. Kuvottaa se, että tämä rouva on kehdannut vedättää ihmisiä. Kuvottaa että hän on kirjoittanut blogia milloin Miksuna, milloin Riikkana. Kuvottaa se, että hän on ollut suuri hyväntekijä jota Elisan isä on jaksanut kehua blogissa. Kuinka sairas on ihminen joka perustaa blogin jossa kehuu itseään muiden nimissä? Oikeasti?

Vituttaa, anteeksi ruma sanamuoto. Vituttaa suunnattoman paljon kun ajattelen niitä nuoria jotka "vanhempien" blogia luki ja vuodatti sinne ajatuksiaan ja kiitti jopa "vanhempia" siitä että tajusivat kuinka karmeaa heidän kuolemansa olisi läheisille ja muille ihmisille, jopa niille kiusaajille. Vituttaa kun ajattelenkin sitä mahdollisuutta että joku heistä toteaa tämän jälkeen että kas, se olikin valetta, ei ketään oikeasti kiinnosta ja ranteet auki vaan.

Enkä todellakaan pysty mitenkään vääntämään tätä asiaa päässäni niin, että tarkoitus pyhittäisi keinot. Eikö "kirjailija" ole omalla tavallaan ollut nyt pahimman luokan kiusaaja...

[Teresa Banks]

Vielä pieniä paloja menneisyydestä:

http://webcache.googleusercontent.com/s ... og/3003706


Enkelin äidin puheenvuoro

06.09.2011 - 08:13 / Kategoriat: Elämää Elisan jälkeen, Itsemurha, Riikan puheenvuoro
Miksu on pitänyt tätä blogia nyt melkein kaksi viikkoa. Olen seurannut sivusta sitä ja Minttiksen kirjoituksia. Nyt, Miksun pyynnöstä, päätin kirjoittaa edes pienen palan omaa ajatusmaailmaani tähän soppaan.

Elisan kuollessa luulin kuolevani itse. Tuntui, että maailma vain yksinkertaisesti pimeni, kaikki menetti merkityksensä ja olisi parempi lähteä vain Elisan perään. Saisimme sentään olla yhdessä siellä missä Elisa nyt sitten ikinä onkaan. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet itkuntäytteisiä, eikä sitä tahdo vieläkään uskoa oikeasti, että Elisa on poissa. Elisaa odottaa kotiin. Sitä saattaa kurkistaa tytön huoneeseen ajatuksissaan ja odottaa, että hän istuisi sängyllä kuuntelemassa musiikkia tai lukemassa. Niinä hetkinä jalat pettävät alta, kun tajuaa, että Elisa ei ole. Ei istu enää ikinä siinä.

Kaikista pahinta on ollut tajuta miten vähän me tiesimme Elisan elämästä ja tunteista. Minua on repinyt rikki ajatus siitä, että miten paha olla Elisalla on täytynyt olla, että hän päätyi tappamaan itsensä. Elisa oli minusta oma itsensä loppuun asti. Minä en huomannut mitään ja siinä kaikilta piilossa Elisa on suunn itellut itsensä tappamista, kerännyt lääkkeet ja päättänyt päivän. Sekin ajatus hajottaa minut, että oliko siinä yhdessä päivässä jotain erityistä? Oliko joku syy miksi se oli juuri se päivä? Oliko Elisa vain päättänyt sen etukäteen vai tuliko päätös jostain tietystä tapahtumasta? Me emme saa vastauksia.

Elisan kuolemasta tuntuu olevan ikuisuus, mutta toisena hetkenä tajuan, että olemme kulkeneet vasta ihan pikkuruisen matkan. Olemme vasta ensimmäisen vuoden puolessa välissä. Ensimmäinen joulu ilman Elisaa on vasta tulossa. Tätä surua, tätä itkua riittää. Jonakin päivänä tuntuu, että sydän halkeaa siihen. Useimmiten tuntuu siltä.

Projekti-Elisa herättää minussa monenlaisia tunteita. Vaan sitten tajuan, että tämä on nyt meidän polkumme, jonka kuljemme selvitäksemme edes jollakin tapaa takaisin kiinni tähän maailmaan. Sanoin, että ensimmäinen joulu on tulossa. Jouluna me varmasti suremme ja kaipaamme, pelkkä ajatus tuntuu pahalta, mutta jouluna me toivottavasti myös katsomme mitä Minttis ja Miksu ovat saaneet aikaan.

Jonakin päivänä elämä jatkuu.

** Riikka , Enkeli-Elisan äiti ***

Kommentteja en tähän kopioi, lukekaa ne itse tuolta linkin kautta.

[Arlene]

Lueskelin facebookin Enkeli-Elisa- ja kirjailija M.V. sivua. Kuvittelikohan M.V. että esitutkintamateriaali ei ole julkista?
Jokatapauksessa, ei tarvitse enää epäillä, nyt se on varma; kusetus mikä kusetus.

[irmuska]

Lueskelin facebookin Enkeli-Elisa- ja kirjailija M.V. sivua. Kuvittelikohan M.V. että esitutkintamateriaali ei ole julkista?
Jokatapauksessa, ei tarvitse enää epäillä, nyt se on varma; kusetus mikä kusetus.

Tyhmyydestä pitäisi ehdottomasti sakottaa!

[kanelia]

Lueskelin facebookin Enkeli-Elisa- ja kirjailija M.V. sivua. Kuvittelikohan M.V. että esitutkintamateriaali ei ole julkista?
Jokatapauksessa, ei tarvitse enää epäillä, nyt se on varma; kusetus mikä kusetus.

Minäkin vähän uumoilen, ettei Minttis tajunnut materiaalin olevan julkista. Oli kuitenkin sen verran kova sössötys vielä Radio Novan haastattelussakin kaiken maailman tunnistetietojen muuttamisesta "Elisan perheen" suojelemiseksi.

Ainakin on "kirjailija"profiiliinsa fbssä postannut poliisin sivuilta jonkin pienen uutisen siitä, ettei häntä epäillä rikoksesta. Tämänpäiväiseen ei kuitenkaan ole Minttiksen suunnalta kuulunut vielä pihaustakaan. Luulempa, että rouva ehti jo myhäillä tämän olevan tässä.

[irmuska]

Vielä pieniä paloja menneisyydestä:

http://webcache.googleusercontent.com/s ... og/3003706


Enkelin äidin puheenvuoro

06.09.2011 - 08:13 / Kategoriat: Elämää Elisan jälkeen, Itsemurha, Riikan puheenvuoro
Miksu on pitänyt tätä blogia nyt melkein kaksi viikkoa. Olen seurannut sivusta sitä ja Minttiksen kirjoituksia. Nyt, Miksun pyynnöstä, päätin kirjoittaa edes pienen palan omaa ajatusmaailmaani tähän soppaan.

Elisan kuollessa luulin kuolevani itse. Tuntui, että maailma vain yksinkertaisesti pimeni, kaikki menetti merkityksensä ja olisi parempi lähteä vain Elisan perään. Saisimme sentään olla yhdessä siellä missä Elisa nyt sitten ikinä onkaan. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet itkuntäytteisiä, eikä sitä tahdo vieläkään uskoa oikeasti, että Elisa on poissa. Elisaa odottaa kotiin. Sitä saattaa kurkistaa tytön huoneeseen ajatuksissaan ja odottaa, että hän istuisi sängyllä kuuntelemassa musiikkia tai lukemassa. Niinä hetkinä jalat pettävät alta, kun tajuaa, että Elisa ei ole. Ei istu enää ikinä siinä.

Kaikista pahinta on ollut tajuta miten vähän me tiesimme Elisan elämästä ja tunteista. Minua on repinyt rikki ajatus siitä, että miten paha olla Elisalla on täytynyt olla, että hän päätyi tappamaan itsensä. Elisa oli minusta oma itsensä loppuun asti. Minä en huomannut mitään ja siinä kaikilta piilossa Elisa on suunn itellut itsensä tappamista, kerännyt lääkkeet ja päättänyt päivän. Sekin ajatus hajottaa minut, että oliko siinä yhdessä päivässä jotain erityistä? Oliko joku syy miksi se oli juuri se päivä? Oliko Elisa vain päättänyt sen etukäteen vai tuliko päätös jostain tietystä tapahtumasta? Me emme saa vastauksia.

Elisan kuolemasta tuntuu olevan ikuisuus, mutta toisena hetkenä tajuan, että olemme kulkeneet vasta ihan pikkuruisen matkan. Olemme vasta ensimmäisen vuoden puolessa välissä. Ensimmäinen joulu ilman Elisaa on vasta tulossa. Tätä surua, tätä itkua riittää. Jonakin päivänä tuntuu, että sydän halkeaa siihen. Useimmiten tuntuu siltä.

Projekti-Elisa herättää minussa monenlaisia tunteita. Vaan sitten tajuan, että tämä on nyt meidän polkumme, jonka kuljemme selvitäksemme edes jollakin tapaa takaisin kiinni tähän maailmaan. Sanoin, että ensimmäinen joulu on tulossa. Jouluna me varmasti suremme ja kaipaamme, pelkkä ajatus tuntuu pahalta, mutta jouluna me toivottavasti myös katsomme mitä Minttis ja Miksu ovat saaneet aikaan.

Jonakin päivänä elämä jatkuu.

** Riikka , Enkeli-Elisan äiti ***

Kommentteja en tähän kopioi, lukekaa ne itse tuolta linkin kautta.

J.A.n kommentti todella sai kiukun ja surun yhtäaikaa kiehahtamaan. Kiitos kun linkitit.

[irmuska]

Vai olisiko sittenkin niin että J.A. on minttis ihan ite?

[mikkopoika]

Että näin...

Mulle Minttis on aina selviytyjä. Mä en ollu niitä pahimpii kiusaajii, mut mä olin mukana. Mä tiedän, et Minttiksellä oli kovaa koulus ja kovaa sen jälkeenkin, mut nyt se loistaa. Mä oon tutustunu moneen Minttiksen kaveriin ja kaikki on samaa mieltä. Siinä on ihminen, jolle voi sanoo mitä tahansa ja se saa huonoimmanki päivän näyttämään paremmalta. Meistä jokaisella pitäs olla oma Minttis (mä tiedän Minttis, et sä murmutat siel nyt, se kuuluu tänne asti). Pistäkää nimi mieleen. Tästä tytöstä me tullaan vielä kuulemaan, iha niin ku Juha Tapio laulaa.

-miksu

[irmuska]

Miksi ihmeessä meillä täällä ei ole taputushymiötä? Tähän mikkopoika-kommentin perään se sopisi kuin nenä päähän!

Oikeasti, ei harhaanjohtavaa markkinointia? Ja kirjoitellut blogia vanhempien nimissä, häärännyt siellä täällä facessa. Siis oikeasti? Ja kuinka moni meni retkuun? Myönnän, jopa minä aina maalis-huhtikuulle asti olin mukana uskomassa, sitten tuli jokin joka sai epäilemään ja hesarin juttu sai totaalisti menettämään luoton...

Kirjaa en onneksi tilannut ja ei, edelleenkään tarkoitus ei pyhitä keinoja. Toivonpa tosiaan ettei "kirjailija" joudu vastakkain sen tosiasian kanssa että joku "vanhempien" blogia lukenut toteaakin että so what, valhetta, ja kukaan ei kaipaa.

[elli72]

Ei tainnut Minttu tosiaankaan tajuta, että kuulustelupöytäkirjat ovat julkisia. Heti kun muutama päivä sitten poliisi vihjaisi, että asia ei mene pidemmälle, aukesi uusi blogi ja kirjailijan fb-sivut. Kuvitteli varmasti siinä vaiheessa, että nyt pääsi pälkähästä. Viimeiset pari päivää blogiaan päivitteli kovin nopeaan tahtiin ja fb:ssä vielä eilen julisti olevansa syytön. Mahtaa nyt ottaa päähän aika tavalla.

Eniten tässä ottaa päähän se, että moni kiusattu nuori on varmasti ennättänyt samaistua asiaan. Itse jaksoin vielä pari viikkoa kuukausiliitteen jälkeen uskoa, että Minttu on syytön. Mutta sittent totuus hiljalleen valkeni.

En tajua, että minkä takia tähän alun perin piti lähteä. Miksi ei voinut kertoa, että kyseessä on fiktio. Minä itse en jaksa uskoa, että Minttu halusi niinkään rahallista hyötyä enkä välttämättä kuuluisuuttakaan. Oletan hänen saaneen jonkinlaisia kiksejä siitä, että pääsi vihdoinkin kertomaan kaikille "Hei mua on kiusattu". Sitten kun julkisuutta alkoi hiljalleen tulemaan lisää ja lisää, ei kehdannut enää myöntää keksineensä koko jutun.

Elisan kaltaisia lapsia varmasti on. Nyt tämä koko kohu on todellisuudessa vienyt huomion kiusaamisesta. Kuka enää tämän jälkeen kehtaa tunnustaa, että olen ollut kiusattu. Tai kuka uskoo, kun joku kertoo joutuneensa kiusatuksi. Jos Mintulla olikin alunperin hyvä tarkoitus, niin kylläpä sai sotkettua asiat ihan totaalisesti.

[irmuska]

Minttiksen uusi blogi löytyytuolta. Että jaksoi selitellä vielä tuossa kohtaa. Kumma juttu, kirjailijan naamissivut on auki mutta eipä kirjailijaa itseään ole siellä enää pariin päivään näkynyt...

[kanelia]

^Voi vaan arvata, kuinka moni tuonkin blogin kommenteista on Minttiksen itsensä kirjoittamia...

EDIT:// Huvittaa myös, että on 10 kommenttia tullut kirjoitukseen, mutta vain kolme on kirjoittajan toimesta julkaistu - toisin sanoen vain ne, jotka kehuvat/puolustelevat Minttistä.

[Belker]

Olipas halpamainen case, sitä pelkäsinkin. Julkisuudenhalu ja oman edun tavoittelu yhteisen hyvän instrumentilla.

14.8. eli tiistaina julkaistu vuodatuksessa:

Lupasin ko. lehdelle todisteita, mutta he olisivat halunneet todisteet sähköpostitse. Kun ilmoitin, etten noita todisteita aio heidän haltuunsa luovuttaa, vaan voin henkilökohtaisesti käydä ne esittämässä, todisteet eivät enää kelvanneetkaan. Kuitenkin olen näitä todisteita valmis epäilijöille esittelemään lomani jälkeen elokuussa sovittaessa.

Täytyy sanoa, että olen joutunut tämän asian kanssa perimmäisten kysymysten äärelle. Toisessa vaakakupissa on itse antamani lupaus jo pahasti rikki oleville ihmisille ja toisessa oman perheeni hyvinvointi sekä mahdollisesti kaiken sen hyvän, mitä olemme saaneet aikaan, kyseenalaistaminen. Olen kuitenkin saanut niin paljon tukea pitää lupauksestani kiinni, että niin aion tehdä. Tässä vastineessa aion kuitenkin käsitellä muutamia Elisaan liittyviä huhuja.

Pyysin facessa apua tämän kirjoittamiseen. Ajatuksena oli, että ihmisillä olisi ollut mahdollisuus kysyä mitä tahansa Elisaan liittyen ja minä olisin voinut niihin vastata. En kuitenkaan saanut kysymyksiä. Sain vain tukea. Yritän nyt siis kehittää kysymyksiä itse. Ja osin myös poimia niitä keskustelufoorumeilta, joita en tähän mennessä ole lukenut projektiin liittyen juuri ollenkaan, koska tiedän, että suurin osa kirjoituksista on paskan puhumista. Anonyyminä, kun on niin helppo huudella.

Tarjoan kuitenkin yhä mahdollisuutta kysymyksille. Pistä kysymyksesi tämän tekstin kommentteihin. Käsittelen niitä ensi viikon alussa ja sitten myöhemmin ehtiessäni. Pääasiallisesti meidän perhe jää kuitenkin ensi viikosta lomille.


Onko Elisaa olemassa?
On. Paitsi, että tarinamme Elisa on ollut olemassa, vastaavanlaisia tapahtumia tästä maasta riittää. Viime vuosista minulla ei ole tilastoja, mutta vuosina 2000-2010 on itsemurhan tehnyt 111 15-19 vuotiasta. Tämä voisi olla ihan kenen tahansa heistä tarina.

Pienellä googlettamisella löytyy mm. seuraavia uutisia:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009121 ... 3_uu.shtml
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/320984 ... Paraisilla
Murha.infon keskustelu kuolemaan johtaneesta kiusaamisesta: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&t=9282

Lisää löytyy vaikka kuinka paljon, mutta en halua vieraiden ihmisten tragedioita lähteä repimään tänne yhtään enempää. Elisa voisi olla kuka tahansa heistä.

Miksi Elisan vanhemmat eivät tule julkisuuteen?
Minä haluaisin kysyä, että miksi heidä pitäisi? He eivät ole halunneet tulla henkilökohtaisesti revittäväksi, ainoastaan antaa meille tyttärensä tarinan kerrottavaksi, jotta edes joku havahtuisi tajuamaan mistä kiusaamisessa pahimmillaan voi olla kyse. Elisan isä on saanut puheidensa vuoksi myös hyvin paljon negatiivista palautetta - ihan suoranaista vihaa ja uhkailua. Tämä ei suoranaisesti kannusta tulemaan puhumaan omilla kasvoillaan asioista.

Lisäksi siihen on syynsä miksi Miksun ja Riikan blogimerkinnät päättyivät jo alkuvuodesta. Projektista tuli liian raskas ja heidän oli vetäydyttävä pitämään huolta itsestään. Myös median viime aikainen "hyökkäys" ei ole herättänyt suuremmin luottamusta. Media tahtoo sensaatiojutun, jossa ihmisten yksityisyydellä ja oikeudella omaan rauhaan, ei ole mitään merkitystä. Nyt jokainen voi miettiä kuinka moni olisi valmis antamaan haastattelua lapsensa haudalla?

Miksi kukaan ei netissä osaa kertoa kuka Elisa oli tai mistä koulusta?
Tämä on ollut yksi projektimme suurimpia haasteita. Nettikirjoitteluja on aina - myös Elisan kuolemasta on ollut. Elisan kuolemaan liittyviä tietoja on muutettu, jotta Elisa ei olisi tunnistettavissa. Olemme projektin alusta asti painottaneet, että kyse on fiktiivisestä tarinasta tosielämän ihmisistä. Elisa on ollut olemassa. Tämän vanhemmat ovat olemassa. Elisaa kiusattiin koulussa ja Elisa tappoi itsensä. Elisan isä on ollut koulukiusaaja ja hän on pyytänyt anteeksi vanhoilta kiusatuiltaan. Tässä minun nähdäkseni tarinamme pääasiat. Ne voin vannoa ja vakuuttaa kaikki todeksi.

Kirjóittaja on melkoinen peli-ihminen. Suuri "tuki" ja siiä tuleva mielihyvä ovat ajaneet toiminaa eteenpäin. Kirjoittaja venkuloi vanhempien ja "Elisan" olemassaoloilla hyvin sitkeästi.

Pitäisi ymmärtää, että paljon paremmin ovat ihmiselämää kuvanneet, mm. Dostojevski, Tolstoi, Waltari, Sartre, Camus, Hemingway (aukollisuuksistaan huolimatta), Vonnegut, Bellow, Neruda, Singer, Baudelaire, Márquez, Hamsun, Camus, Goethe ja Schiller, Leino, Maupassant, Kundera, Flaubert, Hugo, Mann, Voltaire, Solzenytzin, Ngugi, Lagerlöf, Tuuri ja Sillanpää tekivät teoksia, joista LUKEMATTOMIEN romaanihenkilöiden vastineita löytyy. Kuvaaminen on tehty tuhatkertaa paremmin kuin tämä roskanlevittäjä on väsännyt.

Silti noiden kirjailijoiden ei tarvinnut valehdella, että henkilöt ovat autenttisia kuten sukulaisetkin. Ei, sellaiseen ryhtyy vain roskantekijä, kuten esim. eräs naissotkuntekijä valehtelee (ei todistettu faktoja), että jokin porukka yritti napata hänet pakuun.

Kun ei taidot riitä, tulee aika röyhkeyden ja saastaisen valheenlevityksen. Ihmisen ja eläimen eräs ero on, että ihminen tuntee sääliä. Säälillä ratsastamalla on tämäkin case luotu, ja historian roskatunkiolle vie tällaisen roskaharrastelijakirjoittajan tie. Nolla on nolla.

[Huippuyksilö]

Nyt jälkikäteen tapaus tuntuu todella säälittävältä, sepustetaan kaunis ja ihmisten tunteisiin vetoava teos ja saadaan aikaan valtaisa keskustelu. Kuitenkaan ketään ei ole kuollut vaan "kirjailija" on leikkinyt niin omilla, kuin muidenkin tunteilla, SÄÄLITTÄVÄÄ!!

[irmuska]

^Voi vaan arvata, kuinka moni tuonkin blogin kommenteista on Minttiksen itsensä kirjoittamia...

EDIT:// Huvittaa myös, että on 10 kommenttia tullut kirjoitukseen, mutta vain kolme on kirjoittajan toimesta julkaistu - toisin sanoen vain ne, jotka kehuvat/puolustelevat Minttistä.

Samaa katselin ja naureskelin, kommasinpa jopa itsekin. Julkaistiinko se No ei tietenkään kun kysyin miksi teki kuten teki