Ingrid Viola "Vivi" Widegren, katosi Ruotsissa 5.12.1948

[Ailar]

Viola Widegrenin katoaminen joulukuussa 1948 on Ruotsin puhutuimpia katoamistapauksia.

Viola ja hänen perheensä

Ingrid Viola "Vivi" Widegren syntyi 2.5.1931. Hän oli talollinen Carl Wilhelm Wetzdorff Widegrenin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Ingrid Maria (s. Hägglund) ainoa lapsi.
Vanhemmat pitivät pientä kauppaa Reselessä, kunnes äiti sairastui. Isä ei kyennyt yksin hoitamaan kauppaa ja perhe muutti Sollefteån ulkopuolelle Björkängiin. Isä aloitti metsätyöt, mutta joutui hoitamaan myös kodin ja pienen tyttärensä vaimon maatessa sairaana.
Violan äiti kuoli joulupäivänä 1937. Seuraavan vuoden aikana Viola vieraili vuoroin Sollefteån tätinsä, vuoroin Upsalan tätinsä luona.
Syksyllä 1938 isä Carl meni naimisiin Agnes Kristina Petterssonin kanssa ja he muuttivat Österåsiin. Viola tuli hyvin toimeen äitipuolensa kanssa. Tammikuussa 1944 perhe osti Widegrenin tilan Holmstrandin. Perheeseen oli tuolloin syntynyt jo Violalle siskopuolikin.
1946 Carl osti kiinteistön, jolla seisovan torpan hän vuokrasi eräälle yksinhuoltajaäidille ja tämän kahdelle lapselle. Torpan maat olivat tien toisella puolella naapurin maitten takana.
Isä Carl oli mittamies ja joutui olemaan työnsä vuoksi paljon pois kotoaan. Hänet oli nopeasti ylennetty esimieheksi ja talonmieheksi Österåsin Uittoyhdistyksessä.
Perhettä pidettiin tasapainoisena; lapset kasvatettiin kurissa ja Herran nuhteessa. Viola valitti ystävilleen, kuin kuka tahansa nuori, ettei saanut olla iltaisin toisten nuorten parissa. Widegrenejä pidettiin kunnon ihmisinä. Joskin Carl W erottui muista kyläläisistä vahvan rakenteensa, tummaverisen ulkomuotonsa ja pistävän katseensa vuoksi ja siksi, ettei hän ollut alkuperäisiä paikkakuntalaisia.
Carlille oli annettu pilkkanimi "kreivi", mikä johtui hänen sukujuuristaan. Hän oli tarkalleen ottaen aatelismies. Jotkut sanoivat häntä myös "kissakreiviksi", mikä taas tuli siitä, että eräs mies oli usuttanut koiriaan kissojen kimppuun ja Carl oli seurannut tätä tapausta sivusta puuttumatta siihen. Carl sai tuomion jutusta osasyyllisenä.

Isä halusi Violan suorittavan reaalitutkinnon ja hankkivan ammatin. Viola opiskelikin reaalitutkintoa varten jo kesällä 1946 Hermodsissa. Opintoihin sisältyi englantia ja saksaa. Kesäkuussa 1947 Viola oli lähettänyt viikkolehteen "hela Världen" ilmoituksen saadakseen kirjeystäviä ulkomailta ja näin syvennettyä kielitaitoaan. Hän saikin vastauksia aina Intiaa myöten.
Viola asusteli Sollefteåssa oppilaskodissa ja oli solminut uuden sopimuksen työstä sairaanhoitaja-apulaisena. Viikon sijaisuus olisi alkanut katoamista seuraavana päivänä. Viola oli ollut innoissaan uudesta pestistään.

Ihmiset tekivät Violasta katoamisen jälkeen lähes pyhimyksen. Hän oli kuitenkin vain tavallinen tyttö; Violan kirjeistä ystävilleen selvisi kiinnostus "ihaniin lääkäreihin" sekä nuoreen miespotilaaseen. Viola oli myös unelmoinut romanttisesta karkaamisesta kaukomaille.
Viola oli 1947 joutunut sairaalaan kahdeksi kuukaudeksi, koska hänen umpisuolensa oli puhjennut ja aiheuttanut kovia vatsakipuja. Komplikaatioiden vuoksi hän joutui vielä tämän jälkeenkin kuukaudeksi hoitoon. Tällöin hän oli ihastunut lääkäriinsä. Tätä lääkäriä oli jopa moitittu siitä, että hän kylvi turhia toiveita nuoreen tytön mieleen suhtautumalla tähän liian läheisesti. Lääkäri oli kertonut nimismiehelle, ettei ollut mitään syytä olettaa, että Violaa olisi millään tavoin "lähestytty seksuaalisesti" hänen tullessaan osastolle.

Violan katoamispäivä 5.12.1948

Carl-isä soitti oppilaskotiin ja pyysi Violaa puhelimeen. Violan olisi vielä samaisena päivänä matkustettava kotiinsa Västerbrännaan, 40 kilometrin päähän. Viola vastusti ajatusta. Nyt oli hänen vapaapäivänsä ja oli järjetöntä lähteä vain pariksi tunniksi kotiin käymään, koska bussien aikataulut eivät antaneet varaa muuhun ja taksimatka tulisi liian kalliiksi.
Bussi lähti heti klo 17 jälkeen ja oli perillä 18.30. Viimeinen auto Violan asuntolan suuntaan lähti takaisin kaksi tuntia myöhemmin.

Viola kertoi ystävilleen, että isä oli sanonut puhelimessa: "Jollet tule kotiin tänään, sinun ei tarvitse tulla enää koskaan!".
-Jos saan kotona selkääni, ei teidän tarvitse odottaa minua yhdeltätoista. Pitäkää minulle peukkuja!
Lähtiessään Viola osti konditoriasta makeisia pikkusiskolleen vietäväksi.
Bussissa oli matkustanut myös Violan entinen opettaja maisteri Lövén. Hän oli nähnyt Violan kulkevan suoraan kotiovelleen bussista jäädessään.

Viola oli perheen mukaan tullut kotiin pahalla päällä ja uhmakkaana. Isä oli suuttunut hänen käytöksestään, tarttunut tyttöä lujalla otteella käsivarresta ja istuttanut tytön sohvalle. Hän oli moittinut tyttöä ja kieltänyt tätä enää palaamasta sairaalaan töihin. Hän oli sen sijaan vaatinut tyttöä lukemaan reaalitutkintoon, ilmoittaen vaimolleen, että tämä saisi soittaa sairaalaan ja kertoa emännälle, ettei Viola otakaan vastaan sijaisuutta.
-Ei, lähden kotoa enkä koskaan palaa! Viola oli huudahtanut.
Isä antoi tälle kaksi raikuvaa korvapuustia, jolloin Violan päästä oli lentänyt hattu ja nenästä alkanut valua verta. Violan asettuessa makuulle sohvalle, myös äitipuoli oli moittinut häntä siitä, että he ovat niin usein pyytäneet Violaa useammin käymään kotonaan. Hän myös pyysi tyttöä jäämään kotiin.

Violan katse kirkastui, aivankuin olisi saanut jonkun uuden idean.
-Hyvä on, minä jään, hän vastasi. Samalla hän nousi pystyyn, meni kuistille, avasi ulko-oven ja lähti talosta. Hän oli ollut kotona vain 15 minuuttia. Hattu ja käsilaukku jäi hänen jälkeensä. Viola katosi.

Etsinnät

Ulkona oli 2-3 astetta lämmintä. Yöstä oli tulossa kylmä. Maa oli roudassa, mutta lunta ei tuolloin ollut. Lumi satoi maahan vasta 8.päivä (keskiviikkona).
Isä Carl lähti iltakahvinsa jälkeen etsimään Violaa tehden kierroksen naapuritaloille kurkkiakseen sisälle valaistuista ikkunoista. Sisälle hän ei kehdannut mennä tyttöä kyselemään. Hän nousi pyörän selkään ja polki postille katsomaan, olisiko Viola siellä odottamassa linja-autoa, minkä jälkeen hän polki hyvän matkaan Holmstaan päin. Kun linja-autokin oli jo mennyt, vanhemmat huolestuivat entistä enemmän. He miettivät, olisiko Viola saanut kyydin takaisin Solleftåhon, tai kävellyt. He jättivät oven lukitsematta ja valon päälle, jos tämä sattuisi palaamaan kotiin.

Maanantai-aamuna rouva Widegren soitti Violan työpaikalle Varuskuntasairaalaan sekä oppilaskotiin tiedustellakseen tyttöä. Hän ei kertonut, mitä asia koski. Hän oli sanonut emännälle, että Viola oli lähtenyt paluumatkalle, joten sairaalassa oltiin hyvin huolestuneita, koska tyttö ei ollut saapunut perille. Sairaalan emäntä puolestaan oli ottanut yhteyttä Helgumin rovastiin kysyen Violasta.

Tiistaina Carl W soitti langolleen Sollefteåhon ja kertoi kaiken tapahtuneen. Tämä lupasi kysellä ympäriinsä ja oli sitä mieltä, että katoamisesta tulisi mitä pikimmin tehdä ilmoitus.
Carl lähti vaimonsa kanssa etsimään Violaa maastosta ottaen vapaata töistään. He katsoivat kaikki piharakennukset, lähimaaston ja joenrannan.

Keskiviikkona 8.12. kunnallisvaltuuston puheenjohtaja Georg Sandberg sai tiedon tytön katoamisesta. Hän vaati rouva Widegreniä ilmoittamaan asiasta välittömästi poliisille, tai muutoin hän tekisi itse ilmoituksen.
Rouva soittikin asiasta Ramselen nimismiehelle klo 15 aikaan.

Poliisi piti mahdollisena, että tyttö palaisi tuota pikaa, joten etsintöjen aloittamisen kanssa ei pidetty kiirettä. Keskiviikkoiltana kuitenkin Violan katoamisilmoitus luettiin radiossa ja jo seuraavana päivänä muutamassa lehdessä oli katoamisilmoitus.

Ensimmäisissä kuulusteluissa Violan vanhemmat eivät kertoneet nenäverenvuodosta. Kolmen viikon ajan kuulusteltiin naapureita, työtovereita, sukulaisia ja muita. Myös Violan pikkusisarta kuultiin asian johdosta.

Perjantaina 10.12. naarattiin iso luonnonavanto siinä kohdin Faxjokea, missä joki kaartaa Västerbrännaa kohden. Sen jälkeen järjestettiin suuretsintä sadan miehen voimin.

Juorut Carl W:stä voimistuivat. Hänen kerrottiin kiduttaneen ensimmäisen vaimonsa hengiltä ja naulanneen kissoja seiniin. Nämä jutut eivät kuitenkaan täsmänneet miltään osin totuuden kanssa. Monien mielestä silti oli päivänselvää, että isä oli surmannut tyttärensä ja piilottanut tämän ruumiin. Kyläläiset eivät ymmärtäneet sitäkään, että Carl palasi töihinsä ja hänen vaimonsa aloitti jouluvalmistelut, vaikka tytär oli kateissa.

Violaa oli myös nähty siellä jos täälläkin, mutta näköhavainnot eivät sitten pitäneetkään paikkaansa, kun niitä alettiin lähemmin tutkia.
Kolme henkilöä oli myös havainnut lepattavan lyhdyn jäällä sunnuntai-iltana klo 19 (jolloin Viola oli kadonnut). Tähänkin löytyi selitys; eräs isäntä oli vienyt jään yli lehmäänsä astutettavaksi.
Yhden havainnon teki Renaldo Edlund. Hän oli ollut morsiamensa ja muiden nuorten kanssa tanssimassa. Palattuaan tansseista puoli yhden aikaan yöllä, hän oli havainnut Widegrenien ikkunassa valon. Edlund oli jäänyt vielä hetkeksi ulos. Tällöin hän oli havainnut miehen kävelemässä maantien suunnasta oikaisevan Söderbergien pihan läpi vain noin viiden metrin päästä hänestä. Mies oli kulkenut hitaasti Widegrenien vuokralle antaman torpan suuntaan. Mies oli pitkä, luultavasti keski-ikäinen ja hänellä oli yllään villatakki ja pitkät housut.
Mies ei koskaan ilmoittautunut poliisille. Ehkä hän oli menossa vierailemaan naisen luokse, eikä siksi voinut kertoa öisistä retkistään.

Tutkijoiden tutkintalinjat olivat lähinnä murha, itsemurha ja karkaaminen. Widegrenit itse olivat sitä mieltä, että tyttö oli karannut ja olisi yhä elossa jossakin. Janne Sundin, tutkinnanjohtaja, kallistui sille kannalle, että tyttö olisi syystä tai toisesta menehtynyt joella ja, ettei vanhemmilla olisi asian kanssa mitään tekemistä.

Violan ruumista etsittiin sukeltamalla useitakin kertoja eri paikoista. Armeijan koirankoulutusosasto tutki maastot. Selvännäkijät otettiin käyttöön ja jos joillakin hokkus-pokkus-menetelmiltä yritettiin saada selvyyttä Violan katoamiseen. Kaikki oli turhaa.

10.2.1950 kaksi miestä seisoi kalastamassa Ångermanjoessa Granvågissa. Toisen uistimeen tarttui jotakin, mikä muistutti hiustuppoa. Hän heitti sen takaisin ennenkuin tuli ajatelleeksi Violan katoamista. Joitakin hiussuortuvia ja hieman ihoa jäi kuitenkin jäljelle ja ne tutkittiin Tukhoman rikosteknisessä laboratoriossa. Hiukset olivat tuhkanvaaleat. Violalla oli tummanruskea tukka. Mitään muuta analyysista ei kostuttu. Tuohon aikaan ei ollut keinoa määritellä ihmisen henkilöllisyyttä hiuksista. Sitäpaitsi matka katoamispaikalta olisi ollut 40 km ja ruumiin olisi tullut ohittaa sekä tukinerottelupaikka että voimalapadot, mikäli se olisi vesitse ajautunut paikkaan.

Violan katoaminen muodostui siinä määrin legendaariseksi, että esim. eri hotelleista löytyi kirjelappusia, jotka "olivat Violan kirjoittamia ja joissa hän kertoi voivansa hyvin" ym.

Lähde: pääosin tiedot on koottu Poliisi kertoo 2001 -kirjasta

------
Kiinnostukseni Violan katoamiseen heräsi, kun Maybrick oli kirjoittanut vapaaseen osioon saaneensa käsiinsä Violan katoamisesta kertovan kirjan. Olisi mielenkiintoista kuulla Maybrickin mielipide tapauksesta kirjan perusteella.

[elli72]

Olipas todella mielenkiintoinen juttu ja sellainen josta en ole koskaan kuullutkaan.

Tässä tapauksessa kyllä kovasti kallistuisin siihen, että tekijä on isä. Pahoinpitely ei varmaan ole jäänyt vaan läpsäisyys ja vaimo on valehdellut miehensä puolesta. Tuohon aikaan ei varmasti olla osattu mitään verijälkiäkään etsiä kunnolla.

Oudolta kuulostaa se, että isä on käynyt lähitaloissa kurkkimassa ikkunasta sisään. Minkä ihmeen takia ei ole mennyt ovelle koputtamaan. Jotenkin tuntuu karmaisevalta ajatukselta - joku kurkkii ikkunasta sisään illalla.

[Täysi Purenta]

Minä taas ymmärrän oikein hyvin miksei isä ole kehdannut käydä iltasella kolkuttelemaan naapurien ovia. Se on se julkisivu joka on pidettävä kunnossa. Jos tyttö olisi istunut naapurin pirtissä itkemässä saamaansa kohtelua, olisi ovelle tyttöä hakemaan tullut isä joutunut ikävään asemaan. Kaiketi hän olisi halunnut vain varmistua kurkkaamalla että tyttö on sisällä jossain ja turvassa.
On kyllä kiehtova juttu. Kaikki mahdollisuudet ovat suurin piirtein yhtä hyviä. Sulana ollut joen paikka voisi hyvinkin houkutella Violaa jos hän on ollut kyllin onneton. Samoin en pitäisi ihmeenä sitä että hän olisi suutuspäissään suostunut hyppäämään jonkun ohi ajavan reissumiehen autoon tai kärryille. Ihan vain isäänsä uhmatakseen. Ja jos mies olisi ollut menossa kauemmas niin mikäpä siinä! Kotiin hän ei aikoisi palata.
Siinä tapauksessa olisin kyllä taipuvainen uskomaan että Vivi olisi kirjoittanut kotiin. Edes kerran. Tai pyytänyt asuntolasta jotakuta postittamaan tavaransa edelleen.
Sitten on tietysti murha. Se on ehkä helpoin selitys. Ei ehkä ehdoin tahdoin mutta perheväkivalta tuppaa päättymään niin. Varsinkin kun vaakakupissa painaa isän jäykkä ja väkivaltaan taipuvainen luonne. Siitä on esimerkkinä eläinrääkkäystuomio. Tuohon aikaan ei maa ole vielä roudassa ja kuopan saa kaivettua. Ruumista toki etsitään, mutta harvemmin ihan pihapiiristä.
Minuakin kiinnostaisi kuulla, mihin Vivin katoamisesta kirjan kirjoittanut kirjailija on päätynyt?

[Ailar]

Itse mietin, tarkoittiko Viola tuolla sanonnallaan, että hän jää vanhempiensa luokse sitä, että hän päätti tehdä itsemurhan ja sikäli "jäisi" vanhempien luokse, mutta ruumiina. Ruumis kuitenkin olisi ajautunut johonkin. Outoa silti, ettei häntä koskaan ole löydetty.
Huomioitavaa on, että Violan sisarpuoltakin kuultiin, eikä hän kertonut mitään, mikä olisi ristiriidassa vanhempien kertoman mukaan.
Minulla ei nyt tässä ole tuota kirjaa, mutta muistan, että varsinaisesti perheen kotia ei edes erityisesti tutkittu. Rakennukset katsottiin ja ajatuksena oli myös tutkia maasto kaivamalla pihapiirin rakennusten lattiatiloja. Isä oli kovasti sitä mieltä, että kaikki mahdollinen, josta kyläläiset juorusivat, tulisi tarkistaa. Poliisi tutkikin maastoa voimavarojensa puitteissa, mutta työlääntyi vihdoin ja luopui ajatuksesta kaivella mitään ulkorakennusten lattioita. Isäkin jossain vaiheessa kielsi moisen, mutta tähän olisi ollut mahdollisuus ilman isän lupaa. (Tarkistan tämän kohdan myöhemmin)
Isä todellakin vaikutti ankaralta (toisaalta vanhemmat olivat kertoneet Violan olleen hemmoteltu lapsi). Hän halusi, että Viola saisi kunnollisen koulutuksen ja ammatin, kuten suvun arvolle olisi sopivaa, jotkut suvusta kun olivat hairahtuneet toisenlaiseen elämään.
Violalla oli myös varakkuutta melkoisesti ikäänsä nähden. Käsittääkseni hänellä oli perintöjä, joten mikään tyhjätasku hän ei ollut.
Eikö Viola sitten täyttänyt vanhempien odotuksia?
Voisiko todella olla, että Viola olisi karannut kotoa? Miksi hän olisi siinä tapauksessa edes mennyt kotiinsa? Helpompaa olisi ollut karata suoraan asuntolasta?
Olisiko joku lääkäri tms. tullut hakemaan Violan tämän ilmoittaessa, mitä kotona oli tapahtunut?
Millä Viola olisi ottanut yhteyttä tähän henkilöön? Jos olisi käynyt jostain soittamasta, kai tästä olisi tietoa jollakulla. Violalla ei tietääkseni ollut lainkaan rahaa mukanaan, koska hänen laukkunsa (ja lakkinsa) jäi kotiin.
Isä oli kuitenkin lyönyt Violaa. Oliko se ensimmäinen kerta? Tuskin. Violahan kertoi ystävilleen lähtiessään käymään kotonaan, että hän saattaisi saada selkäsaunan. Kärjistyikö pahoinpitely siinä määrin, että Viola kuoli ja vanhemmat salasivat teon?
Olisiko pikkusisko ollut hiljaa tapahtumista kaikki vuodet?

[Tampereen Tyttö]

Entä jos isä löysi tyttären myöhemmin ja alkoi uusi tappelu? Mihin ruumis olisi tullut kätketyksi?

[Ailar]

TT:n esiintuoma ajatus on kyllä tosi hyvä.
Isähän lähti tyttärensä perään. Kirjassa oli ihmetelty sitä, että isä mietti, josko tytär olisi lähtenyt jopa kävellen asuntolan suuntaan, eikä isä siitä huolimatta pyöräillyt pidemmälle tarkistaakseen asiaa. Lisäksi isällä olisi ollut käytössään myös moottoripyörä.
Miten kauan isä sitten mahtoi viipyä tällä "etsimisreissullaan"?

[Maybrick]

^ja^^ tuohon suuntaan kallistun luettuani jutusta siitä aiemminmainitusta ruotsalaisesta kirjasta. Kummalliselta tuntuu mm.se, kun vanhemmat kertoivat Violan rynnänneen sisällä käydyn riidan jälkeen ulkorakennukseen hyyssiin ja paiskanneen oven perässään kiinni. Kun tyttöä ei sitten alkanut kuulumaan pois vessasta, äitipuoli meni ja avasi oven, jolloin nähtiin että tyttö ei ollut enää siellä. Sen jälkeen isä lähti nuohoamaan lähitaloja sisälle kurkistellen ja myös pyörällä ajellen ja itse uskon, että hän tällaisella reissulla löysi tytön jostain ulkosalta. Tytöllä oli kuitenkin nenäverenvuotoa toisen tunnustetun iskun jäljiltä. Maa oli jäässä, tytöllä ei kovin kaksiset ulkovaatteet ollut eikä rahatkaan mukana. Uskon että syntyi uusi riita tai vanhaa jatkettiin. Isä viipyi hakureissullaan sen verran, että ehti tytön piilottaa. Mihin, se on iso kysymys. Tarkkaa "etsimiseen" käytettyä aikaa isä ei ilmeisesti ole ilmoittanut. Ladon lattiaa haluttiin tutkimuksissa avata, mutta kirjan mukaan isä ei siihen suostunut. Ei ilmeisesti ole tiedossa, avattiinko sitä koskaan myöhemminkään.
Toinen kirjassakin ollut teoria oli, että pelkän pitkin hampain tunnustetun korvapuustin ja toisen lyönnin lisäksi tyttöä olisi nujuutettu enemmänkin, jolloin hän olisi kaatunut ja lyönyt itsensä pahasti, mistä olisi seurannut kuolema ja ruumiin piilotus.
Kylällä on samana yönä liikkunut "keskiyönmies", jota ei ole tunnistettu ja jonka erään teorian mukaan epäillään sattumalta törmänneen Violaan ja tappaneen tämän.

Kirjaan on haastateltu Violan pikkusisarpuolen Eva-Marien luokkakaveria, jonka mukaan Evan kanssa ei koskaan puhuttu tragediasta. Hän myös kävi perheessä kylässä usein ja sanoo isän olleen mukava ja huolehtiva ihminen eikä usko isän syyllistyneen rikokseen.

Lähtikö Viola koskaan kotoaan elävänä? Viimeinen varmasti todistettava fakta on, kun kaksi ihmistä (toinen näistä tytön entinen opettaja) näki Violan menevän kotiovestaan sisälle tuona sunnuntai-iltana kello 18.30. Sen jälkeen kukaan perheen ulkopuolinen ei ole häntä nähnyt lähipäivinä. Myöhemmät huhut Violan oleskelusta milloin missäkin ovat asia erikseen.
Yksi kummallinen asia: Aikalaistutkijalle antoi eräs rouva Ekman niinkin myöhään kuin juhannuksena 1975 lappusen, jonka hän oli löytänyt olohuoneessaan olevasta kirstusta (!). Hän ei tiennyt, mistä lappu oli sinne ilmestynyt. Teksti kuului "Tack för husrummet. Sök mig ej i Vanncover. Viola Videgren"(sic) Tästä lähti ns.Kanada-linja tutkimuksiin. Rouva Ekman asui 10 peninkulman päässä (n.100 km.) Violan kotipaikasta, ja koulujakäyneen tytön tekemät kirjoitusvirheet pistävät kyllä hieman silmään. Vancouver-sanan kirjoitusasu olisi vielä selitettävissä, mutta oman sukunimen kirjoittaminen tavallisella V:llä on kyllä omituista. Se kirjoitettiin aivan vakiintuneesti W:llä. Kirjassa on hyvä kuva kuva siitä lapusta. Itse en usko, että lappunen oli Violan kirjoittama.

Vielä yksi linja: huhuttiin että Viola oli suhteissa työpaikallaan nuoreen lääkäriin, ja tällä olisi tekemistä tytön katoamisen kanssa (vrt.keskiyönmies) Näitä huhuja ei koskaan voitu vahvistaa.

Violan isää pitivät kyläläiset väkivaltaisena (paitsi ainakin pikkusiskon koulukaveri (perheineen?)oli toista mieltä) ja villit huhut alkoivat liikkua, että hän olisi tappanut myös ensimmäisen vaimonsa, Violan äidin. Tämä kuitenkin todistettavasti kuoli sairaalassa tuberkuloosiin. Se, että kului kolme päivää ennenkuin ilmoitus kadonneesta tytöstä tehtiin, aiheutti epäilysten suuntautumisen isään. Silloinkin ilmoitus tehtiin vasta erään silmäätekevän kuntalaisen uhattua, että hän itse tekee ilmoituksen, jos Violan vanhemmat eivät siihen ryhdy. (Tästä tarkempaa ylempänä ensimmäisessä viestissä)
Mitään kovin uutta ei "Brott vi minns" jutusta tuo esille. Ailarin ja muiden ylempänä kirjoittaneiden viestit tuovat tärkeimmän esille. Kirjan lopputulema tuntuu olevan joko isän syyllisyys tai Violan oma onnettomuus esim.jäillä.

[elli72]

Jos vanhemmat ovat olleet syyttömiä, miksi ihmeessä ei ole annettu lupaa ladon lattian purkuun? Kummallista mielestäni.

Rouva Ekmanin löytämä lappu ei kyllä varmaankaan ollut aito. Luulisi että Viola olisi oman sukunimensä kirjoittanut oikein. Mitä enemmän asiaa miettii, sen enemmän tulee mieleen että isä on kyllä jotain tytölle tehnyt.

[Maybrick]

^ Rikostutkimus ei tuohon aikaan Ruotsissakaan ollut kummoista, vaikka siellä muuten kaikki oli edistyneempää kuin meillä Suomessa. Kirjasessa muuten tulee todella loistavasti esille se suuri ero, mikä oli tuohon aikaan sotien jälkeisen Suomen ja naapurimaan Ruotsin oloissa. Vaikka sen tietää periaatteessa, kirjassa se konkretisoituu hyvin.
Kirjasessa on se kuuluisa kuva Widegrenin vanhemmistä kuuntelemassa, mitä kuuluisa hollantilainen "selvänäkijä" Violan asiasta kertoo. Minusta tuo kuva on jotenkin paljastava. Syyllisyys suorastaan paistaa herra Widegrenin kasvoilta, ja samalla tukahdutettu huvittuneisuus koko selvänäkijäkarusellia ja kaikkea kohtaan.

Perheen olot paikkakunnalla eivät olleet kehuttavat tapauksen jälkeisinä pitkinä vuosikymmeninä, koska suurin osa ihmisistä piti herra Widegreniä syyllisenä, tavalla tai toisella. Syy siihen, että he kaikesta huolimatta sinnittelivät siellä kuolemaansa asti, voisi olla juuri tuo jossain mainittu rikospaikan "suojelu" enemmältä penkomiselta. Ei ole tiedossa, onko Widegrenin pariskunnan kuoleman jälkeenkään tehty mitään lattianavauksia tai muita etsintöjä heidän tilallaan. Violan pikkusiskopuoli Eva häipyi paikkakunnalta heti kun aikuiseksi tultuaan pystyi, eikä ilmeisesti ole koskaan sittemmin edes sylkäissyt seutuun päin. Hänellä kerrotaan jääneen melkoiset traumat tapauksesta, mikä ei ole ihme. Kaiken mahdollisen muun lisäksi hän oli erittäin kiintynyt siskoonsa Violaan (Viola osti viimeisenä päivänään pikkusiskolleen lämpimäisiä konditoriasta ja oli aina hartaasti odotettu kotiin) emmekä tiedä mitä hän näki/kuuli katoamisiltana. Kuitenkin se lienee ollut niin pienelle tytölle järkyttävää. Siihen aikaan ei ollut mitään kriisiapuja tarjolla, vaan jokaisen (lapsenkin) piti selvitä pääasiassa yksin, parhaansa mukaan.

[Ailar]

Mielenkiintoisia nämä Maybrickin kirjoitukset.
Tuossa PPK:ssa, josta aloituksen kirjoitin ei mainittu tuota vessa-juttua (siis että Viola meni ulkohuussiin ja katosi). Tämä Violan katoaminenhan kirvoitti enemmänkin näitä löytyneitä "Violan kirjoittamia" viestejä milloin mistäkin. Koko katoamisesta tuli sellainen legenda, että ehkä siitä halusi yksi jos toinenkin repiä irti viihdykettä.
Mahtoikohan Violan sisko pitää vanhempiinsa missä määrin yhteyttä paikkakunnalta lähtönsä jälkeen.

[Tuomion Pasuuna]

Jos vanhemmat ovat olleet syyttömiä, miksi ihmeessä ei ole annettu lupaa ladon lattian purkuun? Kummallista mielestäni.

Jos vanhemmat olivat syyttömiä, niin silloinhan Viola ei käytännössä mitenkään olisi voinut löytyä ladon lattian alta. Ehkä he halusivat tässä vaiheessa vain jättää tapahtuman taakseen.

Onkohan ladon lattian alustaa myöhemmin tutkittu. Ja miksi juuri sieltä ajateltiin ylipäänsä etsiä kaiksita mahdollisista paikoista. Vanhemmillahan oli kuitenkin 3 päivää aikaa piilottaa ruumis, jos olivat syyllisiä.

Tässä tapauksessa kaikki mahdollisuudet tuntuvat huomioon otettavilta. Murha, itsemurha/onnettomuus vedessä ja karkaaminen tuntuvat tässä järjestyksessä todennäköisimmiltä.

[elli72]

Minäkin ihmettelen tuota navetan lattiaa, että minkä takia sieltä on haluttu Violaa etsiä? Onko ollut jotain epäillyksiä, että sieltä mahdollisesti löytyy. Entä kuinka tarkkaan on tutkittu kotitalo?

Ailar tuolla kirjoittaa, että katoamisella on haluttu repiä viihdykettä. Tuo on varmasti totta ja sen takia niitä kummallisia viestejä onkin löydetty. Mikäli Viola on oikeasti halunnut kadota kokonaan, niin minkä takia hän olisi jättänyt mitään viestejä kummallisiin paikkoihin.

[Maybrick]

http://sverigesradio.se/sida/artikel.as ... el=4374056

Tuosta pitäisi löytyä haastattelu (n.18 min.), jossa aikalaispoliisi Janne Sundin kertoo tutkimuksistaan ja varsinkin siitä, mitä itse ajattelee Viola Widegrenin tapauksesta. Haastattelu on vuodelta 1988. Yllättävää minulle oli, että hän pitää itsemurhaa todennäköisenä ratkaisuna, ja että Viola on hävinnyt kokonaan (ehkä jokeen), niin ettei hänestä ole löytynyt pienintäkään merkkiä.
Violahan oli työtovereilleen varuskuntasairaalassa sanonut jotain, ettei tule enää takaisin (en muista tarkkaa sanamuotoa enkä jaksa nyt etsiä sitä) ja ollut hyvin katkera isälleen. Isä oli soittanut sunnuntaiaamuna 8.30 ja vaatinut, että jos Viola haluaa edelleen asua Sollefteåssa asuntolassa, hänen tulee käydä säännöllisesti kotonaan näyttäytymässä ja nyt heti samana sunnuntaina. Yhteenotto kotona oli sitten aika raju, sohvalta löytyi verta lyöntien seurauksena. Selkäsaunan jälkeen tyttö katosi ulos hyvin kiihtyneessä tilassa ilman ulkovaatteita.
Poliisi kertoo, että Violan kotia ympäröivistä suurista metsistä olisi joskus löytynyt vaatteenjäänteitä, mutta ne olisivat olleet paljon tuoreempia eivätkä sovi Violan omiksi. Poliisi Janne Sundin ei myöskään usko huhuihin, joissa Viola olisi nähty milloin missäkin päin maailmaa. Hän sanoo epäsuorasti uskovansa, että tyttö ei koskaan poistunut maasta.
Siihen, miksi Violan isä oli hidas käynnistämään laajempia ja julkisia tutkimuksia, (ja mikä sitten kohdisti epäilyksiä häneen), Janne Sundin sanoo, että isä todella uskoi tytön löytyvän ja tulevan kotiin, kun pahin kiihtymys olisi ohi. Sen aikaiset ihmiset eivät kuulemma halunneet mitään skandaaleja omaan perheeseen liittyen ja yritys oli etsiä ja löytää tyttö omin avuin ja saada asia rauhoittumaan.

Tuon ^linkin alta löytyy kaksi muutakin haastattelupätkää Violan arvoituksesta, niissä tapausta isänsä jälkeen jo toisessa polvessa tutkinut Christer Johansson kertoo tapauksen aiheuttamasta valtavasta kohusta ja arvoituksellisuudesta.

Siis se mikä tästä tapauksesta tekee todella ainutlaatuisen jopa verrattuna samantapaiseen Alvar Larssonin katoamiseen, on että Viola Widegrenistä ei jäänyt yhtään jälkeä, ei yhtään mitään. Edes jälkikoirat eivät saaneet mitään vainua mihinkään suuntaan. Yhtään luunsirua tai metallisolkea tai vaatteenriekaletta ei ole tähän päivään mennessä löytynyt. Alvar Larssonin pääkallo sentään löytyi toistakymmentä vuotta katoamisen jälkeen, vaikkakin arvoituksellisesti saaresta kaukana katoamispaikasta. Ruotsin minfoissa on kiintoisaa keskustelua Violan tapauksesta eikä se ole unohtunut.