Muistelen että muutama vuosi sitten jossakin lehdessä pohdittiin sarjamurhaajan 'syntyä' ja kerrottiin, että useimmilla psykopaateilla/murhamiehillä on muutoksia aivoissa otsalohkon alueella, joka muistaakseni säätelee mm. tunteita. Oletan, että muutokset sillä alueella voisivat mm. aiheuttaa sen, että ihminen ei tunne empatiaa, jolloin on 'helpompi' tehdä pahaa toisille, kun ei osaa asettua toisen asemaan. Tutkimus ei ainakaan siihen mennessä ollut saanut selville, onko esim. murhaajan aivoissa muutoksia jo perustavanlaatuisesti vai syntyvätkö muutokset vasta tekojen jälkeen. Ensimmäisessä vaihtoehdossahan voisi ajatella, että pahuus olisi tavallaan myötäsyntyistä.
Olisikohan mahdollista, että jos ensimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa ja jollakin ihmisellä on noita muutoksia aivoissa jo luonnostaan, niin ihmisestä ei kuitenkaan tule murhaajaa tms. vaikka olisikin ehkä joitain tällaisia luonteenpiirteitä, jos esim. ympäristö on hyvä, rakastava ja suotuisa.
Eikös Eino Leinokin runoillut että 'paha ei ole kenkään ihminen, toinen on vain heikompi toista...' ?
Voiko ihminen olla pohjimmmiltaan hyvä tai paha
Re: Voiko ihminen olla pohjimmmiltaan hyvä tai paha
Jotenkin tuntuu,että jotkut ihmiset saavat jo geeneissään s..tanallisen luonteen. Lähipiirissäni on tytär,joka kiduttaa äitiään kaikin mahdollisin tavoin. Muistuttaa isäänsä,josta tämä äitipaha onneksi aikoinaan pääsi eroon. Mutta miten erota lapsestaan? Henkinen väkivalta on jatkunut vuosia,mutta nyt on alkanut lyöminen. Tytär on selvästi sairas ihminen,joka ihme kyllä pystyy hoitamaan hyväpalkkaisen ammattinsa. Siispä hoitoon ei mennä,ettei julkisivu rikkoudu. Sivullisena olen kädetön. Voin vain kuunnella ja ottaa osaa. Mitä voin tehdä?
Re: Voiko ihminen olla pohjimmmiltaan hyvä tai paha
Mielenkiintoinen ketju ja vielä kytkeytyykin palstan perusaiheeseen.
Hyvä ja paha ovat määrittelykyksymyksiä ja liittyvät aina ihmisyhteisön ja -yksilön arvomaailmaan. Hyvää tai pahaa ei siis voi mitenkään määritellä luonnontieteellisin menetelmin samalla tavalla kuin vaikkapa absoluuttista nollapistettä. Se on aina määre joka on suhteessa meihin.
Perinteinen ajatus kussakin paikassa, yhteisössä tai valtiossa vallitsevasta jaetusta käsityksestä hyvästä ja pahasta ei oikeastaan ole enää totta. Ja vaikka olisikin monessa mielessä, se käsitys muuttuu ajan kuluessa. Vanhassa Suomessa Eugen Schauman oli jonkinlainen sankari, mutta tämän päivän virallinen Suomi tuomitsisi tämän terroristina. Ja tekee niin esimerkiksi palestiinalaislle, jotka oman yhteisönsä arvomaailman mukaan ovat sankareita.
Kysymys ihmisen kyvystä/taipumuksista hyvään tai pahaan asettuukin oikeastaan pohjimmiltaan kysymykseksi ihmisen kyvystä tai pakosta noudattaa yhteisönsä moraalikoodia. Päivänselvää taitaa olla, että ihmiset rikkovat yhteisöidensä (ja aivan erityisesti muiden yhteisöjen) käsityksiä oikeasta ja väärästä. Liittyykö se jotenkin ihmisen perusolemukseen onkin vaikea kysymys.
Suurin osa ihmisistä noudattaa tunnollisesti yhteisönsä isoja sääntöjä. Sama koskee ihmiskunnan sääntöjä. Toisen ihmisen tappamisen tabuluonne läpiäseen käytännössä kaikki ihmisyhteisöt, mutta ei jokaista yksilöä. Ihmisyhteisö on kuitenkin keksinyt tämänkin tabun rikkomiseen "hyväksytyn" tilanteen, joka on sota. Ne yksilöt, jotka kyseenalaistavat tämän poikkeuksien, nauttivat arvostelua tästä valinnastaan. Tämä näkyy esimerkiksi Suomessa sivarien ja totaalikieltäytyjien arvostelussa. Jossain muualla se näkyy paljon brutaalimmin.
Tappamisen tabuluonnetta haastaa myös kuolemantuomio, jonka kannatajaksi olen itse tunnustautunut. Mutta aika moni täälläkin hyväksyy esimerkiksi vangin pahoinpitelyn, jos tämä on syyllistynyt kuohuttavaan tekoon. Käytännössä lähes kukaan näistä henkilöistä ei koskaan syyllisty kuitenkaan tällaisen tekemiseen.
Minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen lajinsa edustaja voi valita sääntöjen noudattamisen ja noudattamatta jättämisen välillä melkein aina. Sitten on yksilöitä, joilla ei tätä palikkaa ole tai on kyky olla välittämättä näistä säännöistä. Tässä luotan Lauermankin usein julkisuudessa esiintyneisiin sääntöihin. Eli melkein kaikissa on pyrkimys noudattaa sääntöjä, mutta pieneltä osalta se puuttu. Säännöt voivat viedä hyvään tai pahaan, mutta jos ne vievät pahaankin, niistä on yksilön todella vaikeaa irottautua.
Hyvä ja paha ovat määrittelykyksymyksiä ja liittyvät aina ihmisyhteisön ja -yksilön arvomaailmaan. Hyvää tai pahaa ei siis voi mitenkään määritellä luonnontieteellisin menetelmin samalla tavalla kuin vaikkapa absoluuttista nollapistettä. Se on aina määre joka on suhteessa meihin.
Perinteinen ajatus kussakin paikassa, yhteisössä tai valtiossa vallitsevasta jaetusta käsityksestä hyvästä ja pahasta ei oikeastaan ole enää totta. Ja vaikka olisikin monessa mielessä, se käsitys muuttuu ajan kuluessa. Vanhassa Suomessa Eugen Schauman oli jonkinlainen sankari, mutta tämän päivän virallinen Suomi tuomitsisi tämän terroristina. Ja tekee niin esimerkiksi palestiinalaislle, jotka oman yhteisönsä arvomaailman mukaan ovat sankareita.
Kysymys ihmisen kyvystä/taipumuksista hyvään tai pahaan asettuukin oikeastaan pohjimmiltaan kysymykseksi ihmisen kyvystä tai pakosta noudattaa yhteisönsä moraalikoodia. Päivänselvää taitaa olla, että ihmiset rikkovat yhteisöidensä (ja aivan erityisesti muiden yhteisöjen) käsityksiä oikeasta ja väärästä. Liittyykö se jotenkin ihmisen perusolemukseen onkin vaikea kysymys.
Suurin osa ihmisistä noudattaa tunnollisesti yhteisönsä isoja sääntöjä. Sama koskee ihmiskunnan sääntöjä. Toisen ihmisen tappamisen tabuluonne läpiäseen käytännössä kaikki ihmisyhteisöt, mutta ei jokaista yksilöä. Ihmisyhteisö on kuitenkin keksinyt tämänkin tabun rikkomiseen "hyväksytyn" tilanteen, joka on sota. Ne yksilöt, jotka kyseenalaistavat tämän poikkeuksien, nauttivat arvostelua tästä valinnastaan. Tämä näkyy esimerkiksi Suomessa sivarien ja totaalikieltäytyjien arvostelussa. Jossain muualla se näkyy paljon brutaalimmin.
Tappamisen tabuluonnetta haastaa myös kuolemantuomio, jonka kannatajaksi olen itse tunnustautunut. Mutta aika moni täälläkin hyväksyy esimerkiksi vangin pahoinpitelyn, jos tämä on syyllistynyt kuohuttavaan tekoon. Käytännössä lähes kukaan näistä henkilöistä ei koskaan syyllisty kuitenkaan tällaisen tekemiseen.
Minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen lajinsa edustaja voi valita sääntöjen noudattamisen ja noudattamatta jättämisen välillä melkein aina. Sitten on yksilöitä, joilla ei tätä palikkaa ole tai on kyky olla välittämättä näistä säännöistä. Tässä luotan Lauermankin usein julkisuudessa esiintyneisiin sääntöihin. Eli melkein kaikissa on pyrkimys noudattaa sääntöjä, mutta pieneltä osalta se puuttu. Säännöt voivat viedä hyvään tai pahaan, mutta jos ne vievät pahaankin, niistä on yksilön todella vaikeaa irottautua.