Gustafssonin vammat (ketju 2)

[awa]

Et muistanut mainita sitä, että Gustafsson muisti asioita hypnoosissa kahden eri hypnotisoijan toimesta.

Kerro tästä kahdesta hopnotisoijasta lisää. Erittäin mielenkiintoinen tieto.

[Misri]

Niin varmasti ymmärrät sen, että tuo "totaalinen muistamattomuus", ei ole minun keksintöäni. Sen on kirjoittanut kirjoittanut NGtä hoitanut lääkäri. Näinhän se on ollut, mitään elimellistä syytä ei muistamattomuudelle löytynyt.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että "totaalinen muistamattomuus" olisi sinun keksintö . Mutta kyseinen henkilö ei myöskään väitä, että Gustafsson teeskentelisi tahallaan muistamattomuutta.

Sen sijaan ei voida todistaa, että Gustafssonin muistamattomuuden syy ei olisi elimellinen. Tätä mieltä olivat vain syyttäjäpuolen lääkärit, eivätkä hekään kaikki täysin allekirjoittaneet tuota. Gustafssonin alkuperäinen diagnoosi oli aivoruhje, jota ei ole tähän päivään mennessä kumottu. Gustafsson sai sen verran pahan iskun päähänsä, että elimellinen muistinmenetys on täysin mahdollinen siinä missä psyykkinenkin.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että syy muistamattomuuteen, löytyy psyyken puolelta. Asiatunteva terapeutti pystyy koputtelemaan tätä suljettua muistia. Se kuitenkin edellyttää sitä, että henkilö haluaa myös itse todella muistaa.

Et muistanut mainita sitä, että Gustafsson muisti asioita hypnoosissa kahden eri hypnotisoijan toimesta. Se, että Gustafsson olisi huijannut hypnoosissa ei ole kovin todennäköistä. Se, että Gustafsson teeskentelisi muistinemenetystä on myös epätodennäköistä. Tähän päätyi myös käräjäoikeus. Eli tuo Misrin teoria Gustafssonin muistamattomuuden teeskentelemisestä on yhtä lailla teoria ilman todisteita, kuin minunkin "ajurinlakkimies"-teoria, jota Misri väittää hömpäksi ja vanhan toistoksi.

-------------------------------------------------


Muistikuvien manipuloiminen on helppoa


Bodom-järven murhaoikeudenkäynnin syytetty kiistää muistavansa mitään kohtalokkaan aamuyön tapahtumista telttaleirillä. Voiko tuollainen asia todella kadota ihmisen muistista. Entä voidaanko tapahtumat "kaivaa esille" esimerkiksi hypnoosin avulla, Turun yliopiston psykiatrian dosentti, Vankimielisairaalan ylilääkäri ja Tieteellinen Hypnoosi ry:n puheenjohtaja Hannu Lauerma?

- Osallistun itse elokuun lopussa todistajana Bodom-oikeudenkäyntiin. Siksi käsittelen tässä kysymyksiä vain yleisellä tasolla. Kokeellisen muistitutkimuksen tulokset eivät tue sitä näkemystä, että traumaattiset tapahtumat yleisesti "torjuttaisiin" tietoisuudesta. Tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää koskemaan kaikenlaisia traumoja, kuten syvää häpeäntunnetta aiheuttaneita kokemuksia.

Muistikuvien värittyminen, muokkautuminen ja vääristyminen on lievänä osana normaalia psyyken toimintaa. Psyykkisten kriisien yhteydessä sekä intensiivisissä vuorovaikutustilanteissa, kuten psykoterapia- tai hypnoosi-istunnoissa, ilmiö voimistuu. Niinpä muistikuvien manipuloiminen hypnoosin tai psykoterapiana markkinoitavan puoskaroinnin keinoin on mahdollista, eikä edes erityisen vaikeaa.
Muistikuvat rakentuvat muistellessa

Muistitutkimus on tehnyt yksiselitteisen selväksi sen, että muistikuvat eivät tallennu aivoihimme videonauhan tai kovalevyllä olevan tiedoston kaltaisena kopiona alkuperäisistä tapahtumainkuluista, vaan ne rakennetaan muistelemisen aikana heränneistä mielikuvista. Muistikuvien rakentamisessa taas käytetään hyväksi monenlaisia vihjeitä ja olettamuksia. Meillä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia totuudenmukaisesti.

Muisti jaetaan erilaisiin alajärjestelmiin sen mukaan, minkälaista informaatiota järjestelmä tallettaa. Proseduraalinen muisti tallettaa motorisia taitojamme, vaikkapa polkupyörällä ajamisen. Semanttinen eli asiamuisti puolestaan tallettaa asiatietoja. Episodinen eli tapahtumamuisti ja omaelämäkerrallinen muisti sen sijaan tallentavat tietoa elämistämme hetkistä ja kokemuksista. Omaelämäkerralliseen muistiin vaikuttaa olennaisesti se, minkälainen käsitys yksilöllä on itsestään ja missä rajoissa tämä käsitys voi muuttua suistamatta ihmistä esimerkiksi hallitsemattomaan raivoon, epätoivoon tai itsemurhaan.
Hypnoosi on todisteena absurdi

Muistikuvien luotettavuutta arvioitaessa pitää huomiota kiinnittää sekä niihin olosuhteisiin, joissa ne ovat syntyneet, että niihin joissa mieleen palauttaminen on tapahtunut. Hypnoosin käyttö luo olosuhteet, joissa syntyy erittäin eläviä visuaalisia mielikuvia ja jossa ollaan taipuvaisia pitämään mitä tahansa heränneitä mielikuvia aitoina muistikuvina. Suomessa ei ole hypnoosilainsäädäntöä, ja eräät asiantuntijoina esiintyneet maallikot ovatkin pyrkineet esittelemään rikoksesta syytetyn hypnotisointia keinona tuottaa"autenttisia"muistikuvia, joilla todistettaisiin syyttömyyttä tai syyllisyyttä jopa henkirikokseen. Menettely on absurdi.

Hypnoosia on käytetty rikosten esitutkinnassa puolueettomien todistajien muistisuoritusten parantamiseen. Siinä todistajia autetaan muistamaan rikoksen selvittämisen kannalta tärkeitä yksityiskohtia, jotka eivät spontaanisti palaudu heidän mieleensä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi satunnaisesti havaitun auton väri, tyyppi ja rekisterinumero. Keskeinen periaate on, että syyllisyyden toteamiseen johtava päättely tapahtuu hypnoosista riippumattoman aineiston varassa, jolloin hypnoosi toimii vain keinona mahdollistaa tutkimusten eteneminen. Se ei tuota itsenäisiä langettavia todisteita, sillä hypnoosissa syntyy myös paljon todentuntuisia valemuistoja.
Uskottavuusongelman ohella muitakin vaaroja

Näyttö hypnoosin kelpoisuudesta esitutkinnassa on pitkästä historiastaan huolimatta edelleen anekdotaalista. Rikoksesta syytetyn hypnotisointia voidaan harkita, jos tarkoituksena on saada hänet muistamaan vaikkapa syyttömyyttä todistavan mutta kadonneen materiaalisen todisteen sijainti, jolloin esimerkiksi asiapaperin löytyminen itsessään on pitävä todiste. Syytetyn hypnotisointiin siinä tarkoituksessa, että hänen muistinsa manipuloitaisiin kokemaan uudelleen itse rikostapahtuma, liittyy puolestaan uskottavuusongelmien lisäksi muitakin vaaroja.

Hypnoosissa saaduista harhaanjohtavista todistuksista on lukuisia esimerkkejä puolueettomienkin todistajien kohdalta. Eräässä murhaoikeudenkäynnissä hypnoosin avulla lausuntonsa antanut todistaja pysyi istunnon jälkeenkin vakuuttuneena siitä, että hän oli antanut tarkat tiedot murhaajan kasvoista, vaikka silmälääkärin lausunnon mukaan havaintojen tekeminen 75 metrin päästä puolipimeässä oli täysin mahdotonta.

Hypnoosissa syntyneiden muistikuvien jäykistyminen osaksi henkilön kokemusta voikin viedä mielekkyyden todistajan ristikuulustelulta. Asiantuntijat eivät ole pystyneet erottamaan toisistaan aitoja muistoja, tahallista valehtelua, muistiaukkojen spontaania täyttymistä eli konfabulointia, ja hypnotisoijan huomaamattomiin vihjeisiin perustuvia valemuistoja. Hypnoosin vaarana on valemuistojen tai konfabuloinnin jäykistyminen osaksi todelta tuntuvaa kokemusmaailmaa.
Muistia voi virkistää

Todistajien muistisuoritusten parantamisessa hypnoosilla on siis harvinaisissa tilanteissa paikkansa. Olennaista on kuitenkin ensin harkita muita muistinvirkistyskeinoja, joita pidetään vähemmän alttiina provosoimaan vääristymiä. On mahdollista, että hypnoosilla saavutetut tulokset olisi joissain tapauksissa saatu yksinkertaisesti antamalla ajan kulua ja toistamalla yhä uudestaan ja uudestaan pyyntö muistaa, mitä tietyssä tilanteessa on tapahtunut.

Myös sijoittamalla todistaja uudestaan siihen fyysiseen ympäristöön, missä muistijäljen oletetaan syntyneen, voidaan olennaisesti auttaa muistikuvien palautumista. Tutkijan asenne ja olemuskin voivat vaikuttaa siihen, kuinka kuulusteltava pystyy palauttamaan mieleensä asioita. Poliisi on enenevästi kiinnittänyt huomiota rauhallisen, ei-autoritaarisen kuulustelutavan hyötyihin. Kokeellinen muistitutkimus ei tue käsitystä hypnoosin ainutlaatuisuudesta.

[Puliukko]

Et muistanut mainita sitä, että Gustafsson muisti asioita hypnoosissa kahden eri hypnotisoijan toimesta.

Kerro tästä kahdesta hopnotisoijasta lisää. Erittäin mielenkiintoinen tieto.

Vastasin kommenttiisi tuolla hypnoosi-ketjussa.

[Puliukko]

Mielestäni Lauerma puhuu hyvin asiallisesti hypnoosiin liittyen ja olen melko lailla samaa mieltä hänen kanssaan. Hän vihjaa siihen, että NG:llä ei nimenomaan olisi psykogeenistä muistinmenetystä, vaan nimenomaan elimellinen päähän kohdistuneesta iskusta johtuva. Hän kuvailee hyvin selkeästi psykogeenistä muistinmenetystä termillä hyvin harvinainen.

Tuhon se oikeastaan kiteytyy. Elimellistä syytä kun ei löytynyt, tähän neurokirurgi Öhmankin viittasi. Todennäköisyyksistä puhutaan. Sattumoisin ortopedian ylilääkäri Eero Hisvensalo sanoi tämän. Eli keksiä pitää hyvin erikoinen selitys Gustafssonin muistamattomuudelle.

Öhman piti aivovammaa mahdollisena, vaikka olikin syyttäjän puolella. Epäili NG:llä olleen diffuusi aivovamma, joka ei edes näy kuvauksissa. Tämä unohtui awalta mainita.

Neurokirurgi Öhmanin lausunto käräjäoikeuden tuomion mukaan

Lausunnot vuosina 2003 ja 2004 antaneen ja todistajana kuullun neurokirurgi Juha Öhmanin mukaan Gustafssonilla on ollut murtumat vasemmalla alaleuassa hampaiden välissä ja nivelnastan kohdalla, vasemmassa poskiluussa sivuseinämässä ja katossa sekä poskikaaressa, minkä lisäksi otsaluun ja poskiluun liitos on auennut sekä ohimoluun ääriviivassa korvan takana vasemmalla on ollut murtuma. Lisäksi Gustafssonilla on ollut ruhjehaavat ohimon-päälaen seudussa, poskessa ja leuassa sekä viiltohaava oikeassa kyynärvarressa. Vammat on voitu aiheuttaa nyrkillä mutta myös tylpällä astalolla tai potkaisemalla. On epätodennäköistä, että neljän vuorokauden muistinmenetyksen aiheuttaneessa vaikeaksi luokiteltavassa aivovammassa ei verta aivoselkäydinnesteessä olisi. Gustafssonille vuonna 2004 tehdyssä magneettikuvauksessa olisi kyllä näkynyt aikanaan ollut ns. aivoruhjepesäke. Sen sijaan jos kysymyksessä on ollut ns. diffuusiaivovamma, se ei näy kuvantamismenetelmissä.

Aivosähkötutkimuksen 16.6.1960 mukaan Gustafssonilla on saattanut olla aivoissa vasemmalla puolella häiriöitä, mutta tämä tutkimus on epäspesifi, ja ilmakallotutkimuksessa 17.6.1960 on voitu nähdä vain aivokammioiden mahdollisia litistymiä. Lisäksi molemmat tutkimukset on tehty suhteellisen pitkän ajan kuluttua vammasta. Mitään työkyvyn ja kuntoutumisen selvittäviä neuropsykologisia kokeita ei ole 1960 luvulla tehty.

Puutteelliset kirjaukset ja röntgenkuvien puute ovat vaikeuttaneet johtopäätösten tekemistä, ja siksi Öhman on perustanut kannanottonsa asiassa pitkälti aivoselkäydinnesteen verettömyyteen. Ns. Brillen hematooma kuvaa luotettavasti kyllä kallonpohjan murtumaa.On mahdollista, että Gustafssonilla on ollut aivovamma ja että Gustafsson on ollut vammat saatuaan tajuton ja liikuntakyvytön, mutta sellainen aivovamma, josta Gustafssonille olisi aiheutunut 3-5 vuorokauden pituinen muistiaukko ei ole ollut todennäköinen. Kysymykseen kuinka pitkä muistiaukko olsi voinut olla, Öhman ei ole ottanut kantaa.

Myöskin Hirvensalo pitää aivovammaa mahdollisena. Tämäkin yllättäen unohtui.

- Aivovamman puolesta puhuu se, että pään alueelle on kohdistettu väkivaltaa. Tässä joudutaan puhumaan todennäköisyyksillä. Aivovamma ei ole kovin todennäköinen, mutta sitä ei voida sulkea pois.

Hirvensalon mukaan vanhat asiakirjat kertovat Gustafssonin tajunnan tilan olleen alentuneen 4-5 päivää. Gustafssonia oli kuvattu uneliaaksi.
Tajuttomuus poikkeuksellisen pitkä

- Tajuttomuuden kesto on poikkeuksellisen pitkä, mutta mitään jälkiseuraamuksia ei ole kuitenkaan ollut. Tajuttomuusaika viittaa erittäin vaikeaan aivovammaan, mutta kaikki muu viittaa lievempään vammaan. Hirvensalon mukaan tajuttomuuden keston perusteella ei voi tehdä tässä tapauksessa päätelmiä vamman vakavuudesta.

- Tutkimusten mukaan hyvin harvoilla pahoinpitelyn uhreilla on aivovamma.

Hirvensalon mukaan Gustafssonilla sairaalassa kello 14 kuvatusta yninästä ja heikosta reagoinnista voi tehdä kaksi johtopäätöstä.

- Joko tajunnantaso on alentunut tai sitten henkilö ei halua vastata. Jos tajunnantaso olisi vielä noin monta tuntia tapahtuman jälkeen alentunut, niin kyseessä pitäisi olla vakava aivovamma.

- Tässä on ristiriita. Jos tajunnantaso on alentunut vielä iltapäivällä, se edellyttäisi syvää tajuttomuustilaa tapahtuma-aikaan.

Awa unohti myös mainita lääkäri Olli Tenovuon kommentit.

Puolustuksen lääkäri: "Ei kummallisuuksia vammoissa ja muistamattomuudessa"

Puolustus kutsui asiantuntijatodistajakseen TYKS:ssä työskentelevän lääkärin Olli Tenovuon, jonka erikoisalana ovat aivovammat. Hän ei näe ristiriitaa Gustafssonin vammojen ja muistamattomuuden kanssa.

Tenovuo kertoi useita esimerkkejä alentuneesta tajuttomuustilasta, pitkistä muistiaukoista ja hyvästä toipumisesta.

- Olen oikeastaan hämmästynyt, että tästä on syntynyt lääketieteellinen kiista, Tenovuo totesi viitaten muiden lääkäreiden oikeussalissa kertomaan. Usean muun lääkärin mukaan Gustafssonin suhteellisen vähäiset vammat, 4-5 vrk:n muistamattomuus ja alentunut tajunnantila ovat keskenään ristiriidassa.

Tenovuon mukaan jutussa pitäisi luottaa Gustafssonia tutkineiden lääkäreiden arvioon aivoruhjeesta.

- Jotta voisimme 45 vuotta tapahtumien jälkeen osoittaa aivoruhjevamman vääräksi, meillä pitäisi olla vahvat perusteet. En näe, että tässä sellaisia on.

- Hänellä on ollut murtumia pään alueella. Silloin aikanaan tehdyt tutkimukset puhuvat aivoruhjevamman puolesta. Tajunnan alenema sopii kokonaiskuvaan kuten myös muistiaukko. Gustafssonista otettuja uusia magneettikuvia voi myös tulkita toisin, Tenovuo sanoi. - Vasemmassa ohimolohkossa on tummempi alue, joka voi olla verenvuodon jälkitila. Ei sitä voi tosin sanoa varmasti.

- On täysin mahdollista, että vakavista vammoista toipuu täysin työelämään.

Syyttäjä kysyi Tenovuolta aivovamman aiheuttajasta. - Siitä ei kai ole tietoa, eikä sillä kai ole merkitystäkään.

- Voiko nyrkinisku aiheuttaa aivovamman?

- Ei yleensä, mutta kyllä esimerkiksi nyrkkeilyssä.

[Misri]

^ - Kyllä nämä asiantuntijalääkärit olivat ryhmänä sitä mieltä, ettei tällaista pidempikestoista tajuttomuutta ole NGllä voinut olla. Hirvensalo on mm. todennut, "että jos potilaan tajunnantaso on ollut alhainen, vielä klo.14 sairaalan tuotaessa, niin se olisi vaatinut syvää tajuttomuutta vammojen tapahtuma-aikaan". - Eli tässä on ristiriita tajunnantason ja NGlle tehtyjen tutkimusten kesken. Tutkimuksissa, ei todettu merkkejä merkittävästä aivovammasta. Mitä tästä voi päätellä? Ilmeisesti tämä tajunnantaso on Hirvensalon mielestä ollut se heikoin lenkki, ei niin todellinen. Tätä syvää tajuttomuutta voi arvioida jokainen myös maalaijärjelläkin. Jos NG olisi ollut syväti tajuton, miten hänen olisi käynyt ilman ensihoitoa, hengityksen turvaaminen, nesteytys? Leukaluu murtunut , poskessa läpireikä, kasvoissa voimakasta turvotusta. Tajuttomalla ihmisellä on tukehtumisvaara, kun lihakset ovat rentoutuneessa tilassa, niin kieli valuu kurkuun, tukkien henkitorven, ja hengitys estyy.

Öhman on todennut oikeudessa, "että muistamattomuutta voi myös teeskennellä". Virallisessa lausunnossa Öhman toteaa: "Kuinka todellinen sitten tälläinen täydellinen muistikatkos on sitä on mahdoton sanoa. Tuntuisi todennäköisemmältä, että potilaalla olisi jotakin muistisaarekkeita kys. ajalta. Ottaen huomioon, että aivoselkäydinnesteessä ei kaksi päivää tapahtuman jälkeen ollut verta asettaa tämä kyseenalaisksi sen, että potilaalla olisi aivoruhjetasoinen vamma. Kokemukseni mukaan on epätodennäköistä, että tämän asteinen vamma aiheuttaisi, näin pitkän totaalin muistiaukon". - Eli Öhman ei siis uskonut kokemuksensa ja näkemyksensä mukaan vammatason huomioiden (matalaenergiset vammat) Ja veretön sekäydinnäyte, elimellisistä syistä johtuvaan muistamattomuuteen.

NG on itse kertonut, "että muistamattomuus alkoi nukkumaan mennessä ( TELTTAAN MENO) ja kesti sairaalassa 4-5päivää - heräämiseen saakka".

NGn kotiuttamispapereissa luki, "potilas toipunut hyvin vammoistaan, muistamattomuus edelleen totaali". Eli NGlle tehdyissä, kliinisissä kokeissa ja tutkimuksissa, ei todettu mitään aivotrauma peräistä vammaa. Elikkä ainoksi vallitsevaksi oireeksi jäi tuo totaalinen muistamattomuus, kuten kotiuttamisparerissa luki. Öhman ei pitänyt kokemuksensa mukaan todellisena senkaltaista mustamattomuutta. Oikeudessa hän totesi, että muistamatonta voi myös teeskennellä.

Näistä aivojen solu ja hermovaurioista. Diffuusi aksonia ja traumaattinen aksoni vauriot. On sikäli turha kiistellä, koska näistä ei vielä vuonna -60 tiedetty mitään. Joten näiden vaurioiden mahdollisuus jäi näin todentamatta. Esitelmiä sensijaan näistä mahdollisista aivojen solu ja hermotasolla vaikuttavista vaurioista, voi aina pitää jopa oikeudessa.

[Matlock]

Itse ihmettelen, miksi NG yrittäisi teeskennellä neljän päivän tajuttomuutta/muistamattomuutta. Eihän siinä ole järkeä, koska ainakin tiedottomuuden teeskentely on pahuksen vaikeaa pitkän päälle.

Syyllisenä olisi loogista, että hän olisi teeskennellyt tajutonta joitain tunteja. Samoin noin pitkä muistiaukko on syyttömyyden vaikutelman luomiseksi täysin turha.

Itse uskon, että joko hän on todella ollut kuvaamassaan tilassa tai sitten sairaalassa ovat päivät ja tapahtumat menneet sekaisin, koska siellä päivät ovat samanlaista oleilua rotiineineen.

[Misri]

^ Tämä herättääkin kysymyksiä. Kuten Hirvensalo totesi "että jos potilaan tajunnantaso on ollut alhainen, vielä klo.14 sairaalan tuotaessa, niin se olisi vaatinut syvää tajuttomuutta vammojen tapahtuma-aikaan".

Tämä syvä tajuttomuus olisi ollut varma merkki, merkittävästä aivovammasta ja sen olisi pitänyt näkyä tehdyissä tutkimuksissa.. Kuitenkaan tutkimuksissa, ei todettu mitään mikä olisi viitannut merkittävään aivovammaan. Eli joku mättää? Onko tajunnantason alenema arviotu sairaalan ensihoidossa virheellisesti? Itse näkisin, että näin on tapahtunut. Muuta selittävää syytä ei tajunnantason alenemiselle löydy.

Tämä neljän päivän muistiaukko on NGn omaa kertomaa. "NG on kertonut, että oli torstai kun hän heräsi sairaalassa, eikä muistanut mitään ihmetteli vaan miten minä olen tänne joutunut". Tietysti jos NG on nukkunut nämä neljä päivää sairaalassa putkeen, niin näkisin, että nukkuessa on paha muistaa mitään. Oikeasti kyllä uskon, että sairaalassa on tehty nämä rutiini hoidot ja muut toimenpiteet NGlle.

Tämä mystinen muistiaukko jatkui, koska kotiuttamispapereihin oli kirjoitettu., "Potilas toipunut hyvin vammoistaan, ainoastaan muistamattomuus totaali". Ja tämä sama neljän päivän muistiaukko oli vielä totaali näissä Tuomisen suorittamissa kuulusteluissa.

Itse arvelen, että selittävä syy NGn muistamattomuudelle löytyy tästä Psykiatri Lauerman lausumasta oikeudessa:

" Psykogeenisen katkoksen voi aiheuttaa se, että mieli varjelee ihmistä unohtamisella, jos muistikuva aiheuttaisi sietämättömän tilanteen, esimerkiksi häpeää tai raivoa".

[Puliukko]

Näistä aivojen solu ja hermovaurioista. Diffuusi aksonia ja traumaattinen aksoni vauriot. On sikäli turha kiistellä, koska näistä ei vielä vuonna -60 tiedetty mitään. Joten näiden vaurioiden mahdollisuus jäi näin todentamatta. Esitelmiä sensijaan näistä mahdollisista aivojen solu ja hermotasolla vaikuttavista vaurioista, voi aina pitää jopa oikeudessa.

No niin, Misrikin myöntää, että diffuusi aivovamma on mahdollinen NG:n tapauksessa. Ei pidä torjua sen mahdollisuutta sen vuoksi, että sitä ei tunnettu 60-luvulla.

^ Tämä herättääkin kysymyksiä. Kuten Hirvensalo totesi "että jos potilaan tajunnantaso on ollut alhainen, vielä klo.14 sairaalan tuotaessa, niin se olisi vaatinut syvää tajuttomuutta vammojen tapahtuma-aikaan".

Tämä syvä tajuttomuus olisi ollut varma merkki, merkittävästä aivovammasta ja sen olisi pitänyt näkyä tehdyissä tutkimuksissa.. Kuitenkaan tutkimuksissa, ei todettu mitään mikä olisi viitannut merkittävään aivovammaan. Eli joku mättää? Onko tajunnantason alenema arviotu sairaalan ensihoidossa virheellisesti? Itse näkisin, että näin on tapahtunut. Muuta selittävää syytä ei tajunnantason alenemiselle löydy.

Tämä neljän päivän muistiaukko on NGn omaa kertomaa. "NG on kertonut, että oli torstai kun hän heräsi sairaalassa, eikä muistanut mitään ihmetteli vaan miten minä olen tänne joutunut". Tietysti jos NG on nukkunut nämä neljä päivää sairaalassa putkeen, niin näkisin, että nukkuessa on paha muistaa mitään. Oikeasti kyllä uskon, että sairaalassa on tehty nämä rutiini hoidot ja muut toimenpiteet NGlle.

Tämä mystinen muistiaukko jatkui, koska kotiuttamispapereihin oli kirjoitettu., "Potilas toipunut hyvin vammoistaan, ainoastaan muistamattomuus totaali". Ja tämä sama neljän päivän muistiaukko oli vielä totaali näissä Tuomisen suorittamissa kuulusteluissa.

Itse arvelen, että selittävä syy NGn muistamattomuudelle löytyy tästä Psykiatri Lauerman lausumasta oikeudessa:

" Psykogeenisen katkoksen voi aiheuttaa se, että mieli varjelee ihmistä unohtamisella, jos muistikuva aiheuttaisi sietämättömän tilanteen, esimerkiksi häpeää tai raivoa".

Misri ei ilmeisesti lukenut kopioimiani asiantuntijalausuntoja, kuin valikoivasti. Jos ne lukisi ilman valikoivaa lukemista, niin niistä saa ihan erilaisen kuvan, minkä Misri niistä haluaa saada.

NG:n alkuperäinen diagnoosi on aivoruhje ja tämä alkuperäinen 60-luvun diagnoosi se kaikista luotettavin. Tuo sairaala, jossa NG:tä hoidettiin oli aikansa huippua, eikä 60-luvun lääketiedettä pidä väheksyä. Mm. aivosähkökäyrä puhui tuon aivoruhje-diagnoosin puolesta.

Minä pidän myös psykogeenistä muistinmenetystä mahdollisena, joskin eri tavalla, kuin Misri. Jos kyseessä on sellainen, niin murhaajan hyökkäys oli NG:lle niin traumaattinen kokemus, että hän ei muista sitä.

Psykogeeninen muistamattomuus liittyy usein traumaattisiin tai hyvin stressaaviin elämäntapahtumiin, kuten onnettomuuksiin, sotatapahtumiin, väkivaltaisiin maltin menetyksiin tai itsemurhayrityksiin. Psykogeenisessa muistinmenetyksessä amnesia on lähes aina anterogradinen, eli henkilö ei muista tilannetta ja sen jälkeisiä lähitapahtumia. Joskus muistamattomuus liittyy vain osaan traumaattiseen tilanteen yksityiskohdista. Harvinaisemmissa tapauksissa muistinmenetys liittyy koko aikaisempaan elämään tai traumaattisesta tapahtumasta nykyhetkeen. Psykogeeninen muistinmenetys heti auto-onnettomuuden tai muiden vastaavien traumaattisten tapahtumien jälkeen on harvinaista. Yleensä psykogeeninen tai dissosiatiivinen muistinmenetys liittyy erityisesti lapsuuden aikaisiin tai muihin aikaisemman elämän traumaattisiin tapahtumiin, jaksoihin tai niihin liittyviin ihmisiin.

[Matlock]

Itse arvelen, että selittävä syy NGn muistamattomuudelle löytyy tästä Psykiatri Lauerman lausumasta oikeudessa:

" Psykogeenisen katkoksen voi aiheuttaa se, että mieli varjelee ihmistä unohtamisella, jos muistikuva aiheuttaisi sietämättömän tilanteen, esimerkiksi häpeää tai raivoa".

Jos NG on syyllinen, hän taatusti muistaa tekonsa. Jos pystyy väitettyihin tuntikausien monimutkaisiin lavastuksiin ja teeskentelyihin, niin aivan varmasti tietää olevansa syyllinen.

Teeskentely, ettei muista sairaalassa olostaan, on kyllä jotenkin järjetöntä. Eihän sillä ole mitään tekemistä surmien kanssa eikä mitenkään paranna uhrin aseman esittämistä. Ymmärrettävämpää olisi väittää, ettei muista vaikka surmia edeltäviä tapahtumia.

Ylipäätään NG: n käytös on ollut käsittämätöntä, jos se on ollut teeskentelyä. Esittänyt mm korvaklinikalle vieneelle taxinkuljettajalle hyvin huonokuntoista ja poliiseille tiuskinut olevansa ihan kunnossa.

[matlockb]

Toisaalta valikoivan muistin puolesta puhuu yksi NG:n (mielestäni) mielenkiintoisimmista sanomisista "puukkoa alkoi tulla niin pirusti", jossain välissä hän on sen muistanut että puukkoa alkoi tulla, kuitenkin muistikuvat päättyvät virallisempien kertomustensa mukaan kun menivät nukkumaan.

[Misri]

^ Puliukko kirjoitti: Minä pidän myös psykogeenistä muistinmenetystä mahdollisena, joskin eri tavalla, kuin Misri. Jos kyseessä on sellainen, niin murhaajan hyökkäys oli NG:lle niin traumaattinen kokemus, että hän ei muista sitä.

"Psykogeeninen muistamattomuus liittyy usein traumaattisiin tai hyvin stressaaviin elämäntapahtumiin, kuten onnettomuuksiin, sotatapahtumiin, väkivaltaisiin maltin menetyksiin tai itsemurhayrityksiin. Psykogeenisessa muistinmenetyksessä amnesia on lähes aina anterogradinen, eli henkilö ei muista tilannetta ja sen jälkeisiä lähitapahtumia. Joskus muistamattomuus liittyy vain osaan traumaattiseen tilanteen yksityiskohdista".

Psykogeeninen muistinmenetys, joka ei tarkoita sitä, että muistia katoasi pois. Vaan se tarkoittaa sitä, että ihmisen psyyke toimii normaalisti niin, että se suojelee ihmisen mieltä sitä järkyttäviltä asioilta. Ja tämän se psyyke tekee niin, että se valikoi ja suodattaa pois haitallista muistia muihin muistikerroksiin, tästä elämänkerrallisesta muistista, mitä muistia siis käyttämme joka päivä eri asioiden tallentamiseen ja ylipäätään muistamiseen. Eli näin kansanomaisesti voisi sanoa, että psyyke piilottaa ne kipeimmät asiat salaiseen muistikerrokseen lukon taakse. Siellä ne ovat piilossa, mutta eivät siis ole kadonneet muistista pois. Näitä muistilukkoja pystytään kyllä avaamaan psykoterapiassa, mutta sen avaamisen edellytys on, että tämä muistilukkoinen henkilö on valmis psyykkisesti näiden kipeiden asioiden avaamiseen.

Mitä tulee traumaperäisiin stressihäiriöihin, ja sen vakavampaan muotoon post-traumaattinen trauman jälkeinen sressihäiriö tila. Niin se on taas psyyken häiriötila joka aiheuttaa suurta ahdistusta, ja joka luokitellaan jo psykiatriseksi häiriöksi. Tämä sressihäiriö, ei mielestäni sovi lainkaan NGn tapahtuman jälkeiseen käyttäytymis kuvaan. Näistä oireista kärsivä henkilö, ei olisi esim. pystynyt palaamaan tapahtumapaikalle jälkeenpäin, se olisi aiheuttanut hänelle liian suurta ahdistusta.

[Puliukko]

Toisaalta valikoivan muistin puolesta puhuu yksi NG:n (mielestäni) mielenkiintoisimmista sanomisista "puukkoa alkoi tulla niin pirusti", jossain välissä hän on sen muistanut että puukkoa alkoi tulla, kuitenkin muistikuvat päättyvät virallisempien kertomustensa mukaan kun menivät nukkumaan.

Voi olla, että NG vain hermostui Tuomisen kuulustelutyyliin tai sitten on vain lukenut lehtiä ja muodostanut käsityksensä niiden pohjalta. Kuka tahansa voisi kuvitella itsensä tilanteessa, jossa poliisi tinkkaa syyllisyydestä tekoon, jota ei ole tehnyt. Samaan kastiin menee myös "Tehty mikä tehty 15 tuli". Jotenkin sain myös sellaisen kuvan että hän saattoi provosoida yleisöä tuollaisilla sanonnoilla. Joka tapauksessa tuo "Puukkoa tuli niin perkeleesti"-lause ei puolla kuin pikkiriikkisen NG:n syyllisyyden puolesta.

[Puliukko]

^ Puliukko kirjoitti: Minä pidän myös psykogeenistä muistinmenetystä mahdollisena, joskin eri tavalla, kuin Misri. Jos kyseessä on sellainen, niin murhaajan hyökkäys oli NG:lle niin traumaattinen kokemus, että hän ei muista sitä.

"Psykogeeninen muistamattomuus liittyy usein traumaattisiin tai hyvin stressaaviin elämäntapahtumiin, kuten onnettomuuksiin, sotatapahtumiin, väkivaltaisiin maltin menetyksiin tai itsemurhayrityksiin. Psykogeenisessa muistinmenetyksessä amnesia on lähes aina anterogradinen, eli henkilö ei muista tilannetta ja sen jälkeisiä lähitapahtumia. Joskus muistamattomuus liittyy vain osaan traumaattiseen tilanteen yksityiskohdista".

Psykogeeninen muistinmenetys, joka ei tarkoita sitä, että muistia katoasi pois. Vaan se tarkoittaa sitä, että ihmisen psyyke toimii normaalisti niin, että se suojelee ihmisen mieltä sitä järkyttäviltä asioilta. Ja tämän se psyyke tekee niin, että se valikoi ja suodattaa pois haitallista muistia muihin muistikerroksiin, tästä elämänkerrallisesta muistista, mitä muistia siis käyttämme joka päivä eri asioiden tallentamiseen ja ylipäätään muistamiseen. Eli näin kansanomaisesti voisi sanoa, että psyyke piilottaa ne kipeimmät asiat salaiseen muistikerrokseen lukon taakse. Siellä ne ovat piilossa, mutta eivät siis ole kadonneet muistista pois. Näitä muistilukkoja pystytään kyllä avaamaan psykoterapiassa, mutta sen avaamisen edellytys on, että tämä muistilukkoinen henkilö on valmis psyykkisesti näiden kipeiden asioiden avaamiseen.

Mitä tulee traumaperäisiin stressihäiriöihin, ja sen vakavampaan muotoon post-traumaattinen trauman jälkeinen sressihäiriö tila. Niin se on taas psyyken häiriötila joka aiheuttaa suurta ahdistusta, ja joka luokitellaan jo psykiatriseksi häiriöksi. Tämä sressihäiriö, ei mielestäni sovi lainkaan NGn tapahtuman jälkeiseen käyttäytymis kuvaan. Näistä oireista kärsivä henkilö, ei olisi esim. pystynyt palaamaan tapahtumapaikalle jälkeenpäin, se olisi aiheuttanut hänelle liian suurta ahdistusta.

Itseasiassa asia ei ole ihan näin. Psykogeeninen muistinmenetys ei aina ole tahallista, vain voi olla seurausta jostain traumaattisesta tapahtumasta, vaikka onnettomuudesta tai sodasta, joihin kyseinen henkilö ei ole itse syyllinen. Itseaiheutettu eli valikoiva on vain yksi muoto. NG:n kohdalla on mahdollisesti juuri tuo paikallinen.

Dissosiatiivinen amnesia

Dissosiatiivisen amnesian (muistinmenetyksen), vanhalta nimitykseltään psykogeenisen amnesian, pääoire on kykenemättömyys muistaa itselleen tärkeää, useimmiten henkisesti kuormittavaa tai traumaattista informaatiota. Muistiaukko on liian laaja ollakseen tavallista unohtelua, eikä se johdu elimellisistä syistä tai esimerkiksi päihteiden käytöstä.

Dissosiatiivinen amnesia voidaan jakaa alatyyppeihin amnesian laajuuden mukaan:

Paikallinen (lokalisoitunut) amnesia käsittää tietyn ajanjakson (yleensä muutamasta tunnista muutamaan päivään, mutta pidemmätkin jaksot ovat mahdollisia) henkilön elämästä. Usein kyseessä on osa traumasta ja sen jälkeisestä ajasta. Esimerkiksi jotkut WTC:n terrori-iskusta selvinneet muistavat itse koneen iskeytymishetken, mutta eivät sitä, kuinka selvisivät ulos rakennuksesta, ja miten he jättivät onnettomuusalueen.


Valikoiva (selektiivinen) amnesia on kyseessä, kun henkilö muistaa vain pieniä palasia tietyn ajanjakson ajalta. Esimerkiksi lapsena toistuvasti traumatisoitu saattaa muistaa vain pieniä välähdyksiä tapahtumista pystymättä rakentamaan muistoista kokonaisuutta.


Jatkuvassa amnesiassa muistinmenetys alkaa tietystä (traumaattisesta) ajankohdasta ja jatkuu katkeamatta nykyhetkeen.


Yleistyneessä amnesiassa henkilöllä ei ole minkäänlaisia muistikuvia menneisyydestään. Häiriö on niin vakava, että sitä poteva usein tuodaan suoraan ensiapuun.


Systematisoitunut amnesia rajoittuu vain tiettyyn informaatiokategorian. Henkilöltä saattavat esimerkiksi puuttua kaikki muistikuvat tietystä paikasta tai perheenjäsenestä.


Tavallisimmat amnesian muodot ovat paikallinen ja valikoiva amnesia. Potilaat, joilla voidaan todeta jatkuva, yleistynyt tai systematisoitunut amnesia, kärsivät useimmin jostakin muusta dissosiaatiohäiriöstä, esimerkiksi dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.
Syyt ja esiintyvyys

Dissosiatiivisen amnesian pääsyy on yleensä traumaattinen tai hyvin kuormittava kokemus, jonka potilas on kokenut tai joutunut todistamaan, kuten esimerkiksi onnettomuus, sotatila, itsemurhayritys tai lapsen kaltoinkohtelu. Perinnöllinen alttius epäkypsien puolustusmekanismien käyttöön ja dissosiaation "harjoittelu" lapsena tapahtuneiden kuormittavien kokemusten johdosta edesauttaa sekin amnesian puhkeamista. Kuten muillekin dissosiaatiohäiriöistä kärsiville, dissosiatiivista amnesiaa poteville potilaille on tyypillistä herkkä hypnotisoitavuus.

Tarkkoja dissosiatiivisen amnesian esiintymislukuja ei ole, mutta se on luultavasti melko yleinen. Häiriö voi ilmetä missä iässä tahansa, mutta hoitoon hakeutuvista suurin osa on nuoria aikuisia.
Oireet ja diagnoosi

Amnesian lisäksi dissosiatiiviseen muistinmenetykseen saattaa liittyä joukko muita psykiatrisia oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta, unettomuutta tai traumaperäisiä oireita. Potilas saattaa myös olla hämmentynyt ja huolestunut muistamattomuudestaan, yleensä sitä voimakkaammin, mitä tärkeämmäksi koetusta informaatiosta on kyse.

Diagnoosi tehdään sulkemalla pois muut mahdolliset muistinmenetyksen aiheuttajat. Muita amnesian aiheuttajia ovat esimerkiksi:

Epileptiset kohtaukset, jotka saattavat aiheuttaa dissosiatiivista amnesiaa muistuttavia poissaoloja; tämän vuoksi EEG on hyvä tehdä mahdollisen epilepsian tunnistamiseksi.


Päähän kohdistunut fyysinen trauma. Pään traumasta johtuvassa muistinmenetyksessä amnesia käsittää yleensä trauman sekä osan sitä edeltäneestä ajasta. Dissosiatiivisessa amnesiassa muistinmenetys taas yleensä kattaa osan traumatapahtuman lopusta sekä sen jälkeisestä ajasta.


Elimellisistä syistä (kuume, infektio) johtuva sekavuustila tai dementia. Näihin liittyvä muistinmenetys on yleensa laaja-alainen, ja toisin kuin dissosiatiivisessa amnesiassa, potilaan todellisuudentaju on eriasteisesti häiriintynyt.


Ikääntymiseen liittyvä muistin huononeminen, joka on mahdollista tunnistaa potilaan iän perusteella.


Myrkytystila esimerkiksi päihteiden väärinkäytön seurauksena. Yleensä vierasaineen nauttiminen on kuitenkin osoitettavissa esimerkiksi verikokeella. Myrkytystilan aiheuttama amnesia ei myöskään ole palautuva (unohdettua materiaalia ei yrityksistä huolimatta ole mahdollista muistaa).


Amnesian teeskentely. Teeskennelty amnesia on yleensä oirekuvaltaan dramaattinen, sille on selkeät taloudelliset, rikosoikeudelliset tai henkilökohtaiset perusteet, ja henkilöltä puuttuu dissosiatiohäriöistä kärsivien herkkä hypnotisoitavuus.


On myös hyvä selvittää, kärsiikö potilas jostakin muusta dissosiaatiohäiriöstä, joka yhtenä oireenaan aiheuttaa muistamattomuutta. Dissosiaatiohäiriöiden diagnosoimiseen on olemassa erilaisia strukturoituja haastatteluja, esimerkiksi niin sanottu DES (dissociative experience scale) -skaala ja puolistrukturoitu SCID-D - haastattelu (Structured Clinical Interview for Dissociative Disorders). Myös hypnosiaherkkyyttä mittaavia kyselyitä voidaan käyttää arvioinnin apuna. Erityisesti dissosiatiiviseen amnesiaan kehitettyjä haastatteluja ei toistaiseksi ole saatavilla.
Hoito

Dissosiatiivisen amnesian tärkein hoitomuoto on psykoterapia, jonka tavoitteena on auttaa potilasta muistamaan ainakin osa dissosioiduista muistoista. Kun terapiassa on luotu turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, palautuvat muistot monesti vähitellen itsestään, yleensä terapiaistuntojen ulkopuolella. Osalla muistot palaavat kokonaan ilman hoitoa useimmiten silloin, kun potilas kokee olonsa turvallisemmaksi, ja/tai kun ympäristössä tapahtuu jotain, joka laukaisee dissosiaation vähittäisen purkautumisen.

Joissakin tapauksissa muistaminen ei tapahdu itsestään. Tällöin voidaan harkinnanvaraisesti koettaa erilaisia muistamistekniikoita tai hypnoosia. Myös rauhoittavan lääkityksen käyttö ennen istuntoa saattaa auttaa erityisesti, jos muistamisella on kiire, tai dissosioitu informaatio on todennäköisesti sisällöltään hyvin negatiivista.

Kun potilas vähitellen on alkanut muistamaan, seuraa terapian toinen vaihe, joka keskittyy muistetun materiaalin työstämiseen, traumasta toipumiseen ja sen integroimiseen osaksi menneisyyttä ilman, että trauma jatkuvasti muistuttaa olemassaolostaan eri jälkivaikutusten muodossa. Potilasta myös autetaan kypsempien puolustusmekanismien löytämisessä sekä mietitään tapoja, joilla ehkäistä tulevaisuuden amnesiaepisodit.

Lääkityksellä on itse amnesian hoidossa hyvin vähän sijaa. Sitä voidaan kuitenkin käyttää häiriön liitännäisoireisiin, kuten masennukseen, ahdistuneisuuteen tai unettomuuteen.
Ennuste

Suurin osa dissosiatiivista amnesiaa potevista pystyy lopulta muistamaan sen verran unohdettua informaatiota, että pystyy rakentamaan tapahtuneista mielekkään kokonaisuuden ja näin saavuttamaan paremman käsityksen itsestään ja menneisyydestään. Joillakin -erityisesti jos amnesian syy on toistuva lapsuuden trauma, esimerkiksi lapsen kaltoinkohtelu tai seksuaalinen hyväksikäyttö - amnesia kuitenkin kroonistuu, eikä dissosioituihin muistoihin koskaan päästä kunnolla käsiksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että unohdettujen traumojen jälkioireita voidaan tasata hyvinkin paljon ilman traumaattisen aineksen läpikäymistä.
Dissosiatiivisen amnesian diagnostiset kriteerit (DSM IV)

Keskeinen häiriö on yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä hänelle tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista tai stressin sävyttämää tietoa, ja häiriö on liian laaja ollakseen tavallista unohtelua.


Häiriö ei esiinny ainoastaan dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai pakkovaelluksen, traumaperäisen stressihäiriön, akuutin stressihäiriön tai somatisaatiohäiriön aikana eikä johdu minkään kemiallisen (esim. huumeen tai lääkkeen) suorasta fysiologisesta vaikutuksesta tai neurologisesta tai muusta ruumiillisesta häiriöstä (esim. pään vammasta johtuva muistihäiriö).


Oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toiminnan alueilla.

[Misri]

^ Tuomisen kuulustelu tekniikka, ei ollut päällekäyvää. Huomasi selvästi, että hän on käynyt psykologian luennoilla, sehän kuuluukin nyk. osana poliisikoulutukseen. Hän kuulusteli NGtä juuri niinkuin psykologian koulutuksessa suositellaan nyk. kuulustelemaan sellaisia ihmisiä joilla on psykogeeninen muistilukko. Toinen kohta missä tämä ihmisen psyyken tuntemus tuli esiin, oli tämä kuuluisa sellitunnustus. Tuominen kertoi, että se oli ainut kerta kun tapahtui tätä avautumista. Sitä seuranneissa kuulusteluissa tätä avautumista ei enää tullut. Tuominen totesikin asiantuntevasti, "että epäilty palasi takaisin suljettuun muistitilaansa".

[Puliukko]

^ Tuomisen kuulustelu tekniikka, ei ollut päällekäyvää. Huomasi selvästi, että hän on käynyt psykologian luennoilla, sehän kuuluukin nyk. osana poliisikoulutukseen. Hän kuulusteli NGtä juuri niinkuin psykologian koulutuksessa suositellaan nyk. kuulustelemaan sellaisia ihmisiä joilla on psykogeeninen muistilukko. Toinen kohta missä tämä ihmisen psyyken tuntemus tuli esiin, oli tämä kuuluisa sellitunnustus. Tuominen kertoi, että se oli ainut kerta kun tapahtui tätä avautumista. Sitä seuranneissa kuulusteluissa tätä avautumista ei enää tullut. Tuominen totesikin asiantuntevasti, "että epäilty palasi takaisin suljettuun muistitilaansa".

Mitä olen idolisi Tuomisen kuulusteluja kuunnellut, niin nimenomaan päällekäyvää tyyliä se on.

Nuo NG:n kommentit voi jättää täysin oman onnensa nojaan, sillä se "sellitunnustus" "TEHTY MIKÄ TEHTY 15 VUOTTA TULI" ei itseasiassa edes välttämättä viittaa siihen, että NG sanoisi itse tehneen nuo murhat. Hän vain toteaa, että murhat on tehty ja siitä saa 15 vuoden tuomion, siis joku muu, kuin hän. Koko lauseessa hän ei puhu itsestään mitään. Asioita voi tulkita monella eri tavalla .