http://www.trutv.com/library/crime/noto ... index.html
Veriamme
Caren Koslow
Caren Koslow makasi kuolleena, lähes mestattuna, kasvot alas päin verenpunaisessa lammessa. Tuohon kurjaan näkyyn loi varjon veren tahrima koulukuva hymyilevästä tytärpuolesta, jota hän oli auttanut kasvattamaan. Tämä fortworthilaisnainen, joka oli perinyt paljon kahisevaa, ja hänen pankkiiripohatta-aviomiehensä eivät aavistaneet, mitä tapahtuisi maaliskuun 12.:n pikkutunneilla vuonna 1992.
Turvallisuuskoodi kädessä, kaksi miestä hiipivät pimeässä pitkin täydellisesti hoidettua nurmikenttää, kytkivät pois päältä talon hälyttimen, murtautuivat oven läpi, sitten, nopeasti ja tutkimatta, etsiytyivät yläkerran makuuhuoneeseen.
Vahinkoa ovelle
River Crest-tilallaan uinuvat Jack ja Caren Koslowilla oli hyvin vähän aikaa valmistua tunkeutumiseen, ja teini-ikäiset käskivät heidät lattialle.
48-vuotias Jack muisteli myöhemmin, kuinka oli yrittänyt hakea haulikkoa läheisestä vaatekaapin, mutta pistojäljet pysäyttivät hänet, mitä verijuova vaatekaapin peilissä vahvistaa.
Jack Koslow
Ripeä, väkivaltainen isku... Yksi mies hakkasi puolustuskyvytöntä paria sorkkaraudalla, kun hänen toverinsa meni penkomaan vaatekaappia - hänelle oli kerrottu, että siellä oli paljon rahaa. Kuolettava veitsihyökkäys seurasi.
"Minä menin ja seisoin Carenin yllä, nostin hänen leukaansa ja viilsin vasemmalta oikealle. Tein saman jutun Jackille", nuori todisti oikeudessa. Tutkijat hakivat myöhemmin huoneesta metsästysveitsen, joka sopi pienempään versioon, joka lojui Jackin pöytälaatikossa, jonka kahvat olivat tahriutuneet verisiin käden jälkiin.
Olettaen uhriensa kuolleen, kaksikko meni taas vaatekomerolle etsimään rahaa. Silloin Jack pääsi jaloilleen ja meni pojan perään, joka löi häntä taas sorkkaraudalla, kunnes bisnesmies lysähti lattialle päihitettynä. Kun Caren makasi kuolleena ja Jack tajuttomaan, kaksi teiniä kahmivat Jackin rannekellon ja 200 dollaria käteistä ennen kuin pakenivat talosta.
Ilmakuva Koslow'jen talosta
"Muistan koko maailman menneen mustaksi", Jack myöhemmin kertoi oikeudessa todistaessaan hetkestä, jona luhistui matolle, joka oli kastunut kauttaaltaan hänen omasta verestään. Tultuaan tajuihinsa hänen onnistui juosta naapurin talolle 4:13 aamulla, verisenä, pahoinpideltynä, miltei pyörtyä heidän kuistilleen, itkien: "Teidän täytyy auttaa minua."
Paniikki vallitsee
7:30, 12. maaliskuuta, puhelin pirisi naapurin talossa. Soittaja osoittautui naisen ystäväksi, joka oli huolissaan kuultuaan, että joku oli puukotettu kuoliaaksi Clark Avenue ja Washington Terrace-osoitteessa - hyökkäys oli saavuttanut vikkelästi medianäkyvyyttä. Sinä päivänä hän toivoi, että olisi asunut kadun toisella puolella Koslow'jen pinkistä kartanosta osoitteessa 4100 Clarke.
45 minuuttia ja 42 puhelinsoittoa myöhemmin hän liittyi ystäväjoukkonsa seuraan, myös paeten median ja huolestuneiden ystävien puhelinsoittoja, lähteäkseen aamukävelylle.
"Meidän tukijärjestelmämme on onnistumassa", yksi ystävistä kertoi toimittajille.
Fort Worth-koulun lautakunnan entinen puheenjohtaja, nainen, muisteli nähneensä Koslowit edellisenä lauataiyönä gaalassa Fort Worth-sinfoniassa. Hänen miehensä oli nähnyt Jackin myöhäiseen aikaan ennen illallistamista LaPiazzassa. Hän ja Caren olivat kuuluneet samaan kirjakerhoon vuosi aikaisemmin. He olivat ystäviä ja naapureita ja katsoivat toistensa perään.
Toinen kävelijöistä oli - ironisena yhteensattumana - suunnittelemassa muodollista rahankeräyslounasta väkivallan uhreille. Hän oli ystävystynyt Koslowien kanssa pariskunnan viettäessä kesiä Aspenissa, joissa heillä oli toinen koti.
"Hän piti englantilaisesta kukka-asettelusta ja hän teki kattauksia P.S. The Letterille (yritys, joka mm. myy lahjatavaraa, toim. huom.) Camp Bowiessa", nainen kertoi toimittajille.
"Ja hänet näki aina hänen koiransa kanssa. Hän rakasti sitä koiraa."
Carenin alituisena seurana oli pieni pörröinen koira, joiden nimeä he eivät kyenneet muistamaan. Eläimen läsnäolo oli tuttua ympäri naapurustoa, jossa Caren käveli säännöllisesti.
Carenin kuolema katkaisi järkyttästi rauhan ilmapiirin, johon naapurustossa oli niin totuttu.
"Meidän täytyy puhua", naiset sanoivat. "Se on melkoisen luonnollinen prosessi shokin sulattelemisessa", hän sanoi. "Ensimmäinen prosessi on sanoa ystävillesi, 'kyllä se tapahtui. Kyllä, me suremme.'"
Surun keskellä kaikkein eniten kaikkien mieltä vaivasi kysymys: Kuka tekisi tällaisen teon? Kuten River Crestin asukkaat saivat pian tietää, totuutta olisi vaikeampi ymmärtää, kuin mitään, mitä he voisivat kuvitella.
Silmä kovana
Forth Worthin poliisijaoston tilkku
Kaksitoista päivää tästä tästä brutaalista väkivallanteosta oli kulunut, eikä ketään oltu pidätetetty. Kaikki Fort Worthin asukkaat vahtivat Jackin jokaista liikettä. Paikallinen poliisi epäili Jackin käyneen ahneeksi vaimonsa omaisuutta kohtaan ja tappaneen hänet päästäkseen käsiksi siihen, mutta tuomitsevien todisteiden puute lykkäsi tapauksen ratkeamista. Rikosteknillisen spesialistit jopa sanoivat, ettei ollut mahdollista, että Jack olisi voinut itse aiheuttaa haavansa.
Carenin hautajaispäivänä, hänen aviomiehensä, pahoinpidelty ja mustelmilla, ilmestyi paikalle, mikä ihmetytti suuresti paikallista poliisia ja median asiamiehet, jotka olivat vakuuttuneet hänen syyllisyydestään.
Poliisit olivat varmoja, että mies, jota he etsivät, oli suoraan heidän edessään, niin paljon, että etsintäkuulutus oli tehty, mutta ei pantu toteen.
"Me jopa sanoimme, 'Jumala, pidättävätkö he hänet jo? Odottavatko ne, kunnes arkku lasketaan maahan?'" paikallinen toimittaja selosti tunnelmia.
Ei kestänyt kauaa, ennen kuin tutkinnan suunta kääntyi. Teini-ikäinen poika soitti poliisilaitokselle purkaakseen valheiden ja petosten kerän, mikä ällistytti maata. Hänen yksityiskohtainen lausuntonsa myös muutti kolmen nuoren elämän pysyvästi.
Teini siirsi poliisille sorkkaraudan ja veren sotkemat vaatteet, jotka hänet oli pyydetty kätkemään River Crestin hyökkäyksen jälkeen.
Hänet yhdistettiin sitten Jeffrey Dillinghamiksi, nuoreksi videokaupan konttoristiksi. Dillinghamilla itsellään ei ollut tietoa paljastaa, ettei ollut toiminut yksin (Dillingham, they had no idea, would have information of his own to reveal, to show he had not acted alone.)
uusi väliotsikko
Jeffrey Dillingham
Jeffrey Dillingham tiesi täsmälleen, mitä odottaa, yönä, jona hänestä tuli murhaaja. Vaikka hän ei ollut koskaan nähnyt tai tavannut pariskuntaa, mitä oli kaksi ruumista sen 1 miljoonan dollarin rinnalla, jotka hänelle oli luvattu? Ahneus oli yhtä vihreää kuin täydellisen nurmikenttä, jolle hänen täytyi astua turvatakseen taloudellinen tulevaisuutensa.
Brian Salter
Hänen toverillaan Brian Salterilla oli talon hälytyskoodi sekä kartta. Kaksi nuorta miestä tiesivät, minne mennä, ilman että heidän tarvitsi tuhlata aikaa etsimällä portaita, ovia tai uhrejaan, joilla ei ollut aikaa reagoida miesten syöksymiseen läpi makuuhuoneen oven, kun he lepäsivät yöllä.
Kuusi päivää 19-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen White Settlementin Brewerin lukion kunniaoppilas, Dillingham, mustiin pukeutuneena, loikkasi yli puisen aidan Koslow'jen kodissa, jossa oli tilaa komeat 4000 jalkaa (yli 1219 m) ja Salter seurasi perässä.
Selkärepussaan pojat kantoivat kahta pistoolia, yksiä, jotka varastettiin Salterin vanhemmilta Salterin tyttöystävän avustuksella hyökkäysyönä; sorkkarauta; ja lasileikkurit, ylimääräisiä ammuksia ja kaksi veistä. Itsevarmuus ja tieto olivat heidän puolellaan, kun he liikkuivat Texanin synkän taivaan alla.
Samaan aikaan se, joka oli koko Caren Koslow'n murhan takana, istui makuuhuoneessaan. Keskustelu sairaalassa seuraavana päivänä Jackin sisaren ja hänen sisaren tyttärensä kanssa oli omituinen, täti muisteli jälkeenpäin tutkijoille puhuessaan.
Kristi Koslow mainitsi olevansa väsynyt, koska hermostuneisuus oli pitänyt hänet valveilla kaiken yötä, kunnes hän viimein sai puhelinsoiton 4:ltä aamulla ja pystyi nukkumaan rauhassa.
Kun brutaalia hyökkäystä seurasi sekasorto, jonka aikana hänen 40-vuotias äitipuolensä viileltiin ja hakattiin kuoliaaksi, ja hänen isänsä pahoinpideltiin tajuttomaksi, Kristi sai puhelinsoiton.
Ensimmäinen asia, jonka hän halusi tietää, oli "ovatko he kuolleet?" ja miksi hänen isäänsä ei oltu tapettu.
Isin pikkutyttö
Kristi Koslow
Kaksi viikkoa kauhean tapahtuman jälkeen, joka jätti Jackin vaimottomaksi, hänen tyttärensä Kristi, sekä Salter, tulivat odottamatta vierailulle. Jackin mielestä se oli outoa, koska he eivät olleet läheisiä ja koska ei ollut tytön tapaista pysähtyä kylään "vain siksi". Kristi sanoi, että sinä päivänä hän halusi "pysähtyä kylään ja antaa minulle suukon", Jack sanoi.
Hänen ensimmäinen vaimonsa sai Kristin huoltajuuden, Kristin, jonka he olivat adoptoineet kun tämä syntyi, jolloin Jack sai viikonloput ylläpitääkseen suhdetta tyttäreen, joka oli vain 7, kun he erosivat. Jack palauttelee mieleensä olleensa hyvin surullinen ja pettynyt Kristiin, mutta että ei koskaan lakannut rakastamasta tätä, kuten ei kukaan vanhempi, edes sitä hemmoteltua ja itsekeskeistä teiniä.
Suhde seurasi sitä rikkinäistä polkua ja asiat pahenivat kun Kristi oli 13. Jack sanoo, että hän riiteli tyttärensä tämän poissaoloista koulussa. Hän ilmaisi halveksuntansa asiasta ja "minun mielestäni sen takia hän lakkasi tapaamasta meitä", hän sanoi lautamiehille. Hän ja hänen ensimmäinen vaimonsa Paula pysyivät järkähtämättä konfliktissa tavasta, jolla Kristille pidettiin kuria.
Hän ja Caren sättivät Kristia hänen valitsemistaan koruista ja vaatteista, sanoen, että kun Kristi oli äidillään, hän ei saanut pukeutua juttuihin, joita he antoivat hänelle.
"Se oli jotain tyhmää", Kristi sanoi myöhemmin 2002 haastattelussa vankilassa. "Mutta se oli syvällinen lausunto minulle, kun olin 14 tai 15."
Tänä päivänä Kristi myöntää ymmärtäneensä, miksi hänen isänsä ja äitipuolensa tekivät kuten tekivät, yrittivät pitää hänet koulussa ja poissa vaikeuksista, jotka näyttivät seuraavan häntä. Kun häntä haastateltiin 2002, hän sanoi, että joskus isä soitti hänelle, yritti suunnitella yhteistä päivällistä, mutta hän oli pelinappula hävityssä taistelussa, kohdaten jääräpäisen teinin, joka pettäisi hänet pahemmin kuin hän ikinä voisi kuvitella.
"En ollut kaikkein miellyttävin tyyppi 17-vuotiaana. En ollut kaikkein mahtavin tyyppi. Minulla ei ollut hyviää moraaleja, eikä arvoja, eikä ihanteita elämästä", Kristi tunnusti.
. Christille syyttäjä vaati kuolemantuomiota, mutta Jury päätyi elinkautiseen tuomioon.
