USA Connecticut; ammuskelu ala-asteella 2012

[elli72]

Onko tuo maailmanlopun odottaminen sitten varmuudella totta? Tästä tapauksesta kun on liikkunut vaikka minkälaisia juoruja.

Autismista täällä oli aiemmin puhetta. Siihen on usko. Melkein kaikki autistit ovat kehitysvammaisia ja eivät todellakaan pysty käymään normaalia koulua. Tämä tapaushan oli normaalissa koulussa. Vaikka joitakin harvinaisen lahjakkaita autisteja on, niin ne ovat todella harvinaisia tapauksia.

[jarmo.janis]

Ammunnan alkamisaika oli n. 9.30 aamulla. Siihen viitaten:

Perjantaisessa verilöylyssä menehtynyt rehtori Dawn Lafferty Hochsprung ehti työskennellä Sandy Hookin koulussa vuodesta 2010.

Hochsprung organisoi kouluun vain jokin aika sitten uuden turvajärjestelmän, josta hän ilmoitti lasten vanhemmille kirjeitse tänä syksynä.

Siinä rehtori kertoi kuinka jokaisen kouluun saapuvan on jatkossa soitettava kelloa pääsisäänkäynnillä sen jälkeen, kun ulko-ovet menevät lukkoon aamulla kello 9:30. Koulun henkilökunta alkoi myös valvoa sisääntuloa.

Kun kouluun kerran oli päässyt, uusi sääntö velvoitti vierailijan ilmoittautumaan seuraavaksi toimistossa ja kirjoittautumaan sisään. Mikäli henkilö ei ollut koulun työntekijöille tuttu ennestään, häneltä pyydettiin valokuvallista henkilöllisyystodistusta.

- IS -

Ehkä ampuja tiesi (äiti kertonut?), milloin ovet sulkeutuvat?


AAMUVIRKKUJA - ampumisten alkamisaikoja katselin:

Auvinen, Jokela 11.40
Saari, Kauhajoki 10.45
Columbine 11.15
Virginia Tech 9.15 (Yksityisasunnossa 7.15)
Newtown 9.30

Ennen puoltapäivää tuntuu olevan kouluampujien suosima alkamisajankohta. Onkohan jokaisella ollut takana huonosti nukuttu yö?

Muistelen omia kouluaikojani, joista tosin on jo kauan, silloin eka ruokailuvuoro tuppasi alkaan 10.45 ja toinen 11.45 ja 12 alkavassakin ruokailuvuorossa muistan koulussa olleeni. Tällöin voisi ajatella ampujan olevan tietoinen paikoista, joista tiettyinä aikoina (10.45 - 13.00) saa ison saaliin.

Tosin tämä tyyppi ei selvästikään tavoitellut suurinta mahdollista uhrimäärää, koska ei mennyt ruokalaan (jossa oli väkeä) ja joka oli hänen reitillään ammunnan jo alettua. Jotenkin tulee vaikutelma siitä, että hän halusi vain sellaisia uhreja, joilla oli kytkentä hänen äitiinsä. Ja sillä tavalla hän siis rivien välissä luettavissa olevalla tavalla tahtoi kertoa motiiveistaan. Jos hänellä ei olisi ollut "selkeää missiota", hän olisi pättömällä ampumisella helposti voinut saada vaikka kuinka kauhean uhriluvun. Aivan kuten Saarella ja Auvisella suomessa, tällä hepulla oli patruunoita lopettamisen jälkeen jäljellä vielä vaikka kuinka hirveään uhrimäärään.

[elli72]

Minulla kanssa on sellainen olo että tämä ampuja on valinnut luokan tosi tarkkaan. On mennyt tarkoituksella tiettyyn luokkaan. Juuri esim. ruokalassa olisi onnistunut saamaan paljon tuhoisampaa jälkeä. Onneksi näin, jos nyt noin voi sanoa.

Olen vähän ihmetellyt tuota jenkkitouhua kun niitä pieniä ampumisen nähneitä on haastateltu uutisiin heti tapahtuman jälkeen. Tuntuu jotenkin ihan vastuuttomalta touhulta lehdistön suhteen.

[Willow]

Olen vähän ihmetellyt tuota jenkkitouhua kun niitä pieniä ampumisen nähneitä on haastateltu uutisiin heti tapahtuman jälkeen. Tuntuu jotenkin ihan vastuuttomalta touhulta lehdistön suhteen.

Tätä kritisoitiin ihan sielläkin suunnalla. Jostakin uutisista kuulin, että aluksi media oli vakuuttanut ettei aio haastatella selvinneitä, mutta pyhät periaatteet unohdettiin samantien ja kovasti on haastateltu ja kuvattu uutisiin ja sanomalehtiin. Mustakin on surku.

Ssuomessa on tehty jonkin tasoinen tutkimus/selvitys traumatisoitumisesta liittyen kouluammuskeluihin tai muihin vastaaviin, niin eniten vakavia traumoja on tullut niille, joita on haastateltu uutisiin tai sanomalehtiin heti tapahtuman jälkeen. Parhaiten ovat selvinneet ne, jotka ovat pääseet mahdollisimman nopeasti lähimpien suojiin purkamaan tapahtumia. Oli sitä selviteltykin että mistä johtunee mutta jätän tämän tähän kun en tämän tarkemmin valitettavasti muista, voisin ettiskellä josko löytäisin jotakin tietoa. En tiedä, kuinka "laajalla" tavalla tutkimus on tehty, tai mitkä ovat tutkimustahot, sitäkään en muista...

[Destiny]

Olen vähän ihmetellyt tuota jenkkitouhua kun niitä pieniä ampumisen nähneitä on haastateltu uutisiin heti tapahtuman jälkeen. Tuntuu jotenkin ihan vastuuttomalta touhulta lehdistön suhteen.

Tätä kritisoitiin ihan sielläkin suunnalla. Jostakin uutisista kuulin, että aluksi media oli vakuuttanut ettei aio haastatella selvinneitä, mutta pyhät periaatteet unohdettiin samantien ja kovasti on haastateltu ja kuvattu uutisiin ja sanomalehtiin. Mustakin on surku.

Ssuomessa on tehty jonkin tasoinen tutkimus/selvitys traumatisoitumisesta liittyen kouluammuskeluihin tai muihin vastaaviin, niin eniten vakavia traumoja on tullut niille, joita on haastateltu uutisiin tai sanomalehtiin heti tapahtuman jälkeen. Parhaiten ovat selvinneet ne, jotka ovat pääseet mahdollisimman nopeasti lähimpien suojiin purkamaan tapahtumia. Oli sitä selviteltykin että mistä johtunee mutta jätän tämän tähän kun en tämän tarkemmin valitettavasti muista, voisin ettiskellä josko löytäisin jotakin tietoa. En tiedä, kuinka "laajalla" tavalla tutkimus on tehty, tai mitkä ovat tutkimustahot, sitäkään en muista...

On kolikolla toinenkin puoli.

"NÄKÖKULMA
Mitä saa sanoa
Tiistai 18.12.2012 klo 01.42

Ampujan äiti varoitti lapsenvahtia pojastaan: "Älä koskaan käännä selkääsi Adamille"

Ampujan isä: Olemme sokissa

Kun järkyttävästä Sandy Hookin koulun tragediasta oli kulunut alle vuorokausi, yhdysvaltalaisilla televisiokanavilla marssitettiin haastateltaviksi uhrien leikkitovereita, kuusi- ja seitsemänvuotiaita koululaisia. Osa heistä oli niukin naukin selvinnyt itse turmasta. Esimerkiksi CNN:llä oli lasten vanhempien lupa haastatteluihin.

Lasten haastattelu herätti lieviä tunnekuohuja, kun osa katsojista mietti, mikä on sopivaa.

Suomessa tätä ei olisi koskaan tapahtunut.

Suomessa tunnutaan olevan vakaasti sitä mieltä, että minkäänikäistä uhria ei parane lähestyä, ettei tälle tule entistäkin pahempi mieli. Järkyttävän teon kohteeksi joutunutta varjellaan toimittajan kysymyksiltä, ikään kuin juuri toimittaja olisi se, jonka kohtaaminen raunioittaisi ihmisen loppuelämäkseen.

Suomalaisissa surmatapauksissa tiedotusvälineiden jutuissa päähenkilön paikan saakin useimmiten murhaaja. Murhaajan henkilöhistoria avataan, vaikuttimia pohditaan, viimeisiä hetkiä käydään läpi tarkasti. Se on kaikki tarpeellista, jotta voidaan lisätä ymmärrystä ihmismielen toiminnasta, mutta kolikolla on kääntöpuolensa.

Turun yliopistossa asiaa tutkineen professori Pekka Räsäsen mukaan amerikkalaiset yhteisöt pääsevät suomalaisyhteisöjä nopeammin yli ampumistragedioista, kun tekijästä ei jauheta niin paljon.

Yhdysvalloissa uutisointi vaalii uhrien muistoa. Suomessa emme aina edes tiedä, keitä suremme.

Elämään jää turhan usein vain murhaajan teko.

EDITH ANDERSSON
[email protected]"

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012121 ... 3_uu.shtml

[Destiny]

Autismista täällä oli aiemmin puhetta. Siihen on usko. Melkein kaikki autistit ovat kehitysvammaisia ja eivät todellakaan pysty käymään normaalia koulua. Tämä tapaushan oli normaalissa koulussa. Vaikka joitakin harvinaisen lahjakkaita autisteja on, niin ne ovat todella harvinaisia tapauksia.

Autisti vai Aspergerin oireyhtymästä kärsivä? Aspberger kuuluu autismin kirjoon, mutta useimmat "assit" käyvät ihan normaalia koulua.

[Willow]

[Suomessa tunnutaan olevan vakaasti sitä mieltä, että minkäänikäistä uhria ei parane lähestyä, ettei tälle tule entistäkin pahempi mieli. Järkyttävän teon kohteeksi joutunutta varjellaan toimittajan kysymyksiltä, ikään kuin juuri toimittaja olisi se, jonka kohtaaminen raunioittaisi ihmisen loppuelämäkseen.

Suomalaisissa surmatapauksissa tiedotusvälineiden jutuissa päähenkilön paikan saakin useimmiten murhaaja. Murhaajan henkilöhistoria avataan, vaikuttimia pohditaan, viimeisiä hetkiä käydään läpi tarkasti. Se on kaikki tarpeellista, jotta voidaan lisätä ymmärrystä ihmismielen toiminnasta, mutta kolikolla on kääntöpuolensa.

Ensimmäinen ei mun mielestä pidä täysin paikkaansa, onhan täällä haastateltu esim. kouluammuskeluista selvinneitä ja Hyvinkään "kattoammuskelun" jälkeen haastateltiin telkussa useampiakin paikalla olleita. Ja lehdistö haastattelee hyvinkin hanakasti, ainakin mulla on tällanen tuntuma. Voin toki olla väärässäkin.

Toinen kohta taas pitää paikkaansa, mutta eikö näide tekijöiden taustoja muka avata muualla? Vainko suomessa?

Turun yliopistossa asiaa tutkineen professori Pekka Räsäsen mukaan amerikkalaiset yhteisöt pääsevät suomalaisyhteisöjä nopeammin yli ampumistragedioista, kun tekijästä ei jauheta niin paljon.

Tähän nyt voi vaikuttaa muukin kuin se, jauhetaanko tekijästä vai jätetäänkö jauhamatta. En toki kiistä, en ole asiaa tutkinut, mutta muutenkin amerikkalaisten ja suomalaisten tavat suhtautua asioihin ovat erilaisia. Amerikkalaiset ovat kai muutenkin tunteellisempia tai ainakin avoimemmin tunteensa ilmaisevia kuin suomalaiset, ainakin mulla on tällanen tuntuma. Tosin tämä on tiedotusvälineiden luoma tuntuma, voi olla silkkaa väärinymmärrystä ja illuusiota, kun en itse amerikkalaisia tunne.

[Tiina]

Tuskinpa kukaan noita väkisin on haastateltavaksi raahannut sen enempää Suomessa kuin Amerikassakaan. Saattaahan tuo helpottaakin omaa taakkaa, jos pääsee kunnolla purkautumaan isommalle yleisölle. Itsekin selitän aina kaikki kohtaamani epäoikeudenmukaisuudet aivan kaikille, jotka vaan jaksavat kuunnella. Ei kannata hautoa suotta itsekseen. Avoimuutta peliin...

[Willow]

Tuskinpa kukaan noita väkisin on haastateltavaksi raahannut sen enempää Suomessa kuin Amerikassakaan. Saattaahan tuo helpottaakin omaa taakkaa, jos pääsee kunnolla purkautumaan isommalle yleisölle. Itsekin selitän aina kaikki kohtaamani epäoikeudenmukaisuudet aivan kaikille, jotka vaan jaksavat kuunnella. Ei kannata hautoa suotta itsekseen. Avoimuutta peliin...

Niin, pakottamisesta tuskin on kyse, mutta ihmiset toimii eri tavalla järkyttävissä tilanteissa. Minä oon myös kova puhumaan, ja sinänsä puhuminen on ok itse asiassa pidän puhumista hyvinkin tärkeänä! Kuitenkin koen että nuo haastattelut eivät ole tällaista "kunnolla purkautumista"...

Mun elämässä on pari järkyttävää hetkeä ollut, kun läheinen on kuollut ja etenkin toinen niistä on jäänyt mieleen musertavana. Jos sellaiseen tilanteeseen olisi raahattu kamerat, pelit ja rensselit ja pyydetty kertomaan, mitä tapahtui ja miltä nyt tuntuu, en tiedä mitä olisin osannut sanoa. Varmaan olisin sen haastattelun antanut siinä tilanteessa, mutta en tiedä miltä se olisi jälkeen päin tuntunut.

Jälkeen päin toki oon puhunut tapahtumasta kaikille jotka ovat jaksaneet kuunnella, joten tässä päästään siihen että pidän puhumista tärkeänä. En kuitenkaan osaa sanoa, miten suhtautuisin uutiskameroihin jos olisin itse tässä kyseisessä ammuskelutilanteessa (tai vastaavassa) ollut omaisena, tai minun lapseni selviäisi hengissä ja häntä haastateltaisiin sen jälkeen - ja alleviivataan nyt sitten, etten todellakaan toivo että koskaan moiseen tilanteeseen joutuisimmekaan.

muokkasin sen verran että lainasin tiinan viestin kokonaisuudessaan.

[Destiny]

Niin,ehkäpä meitä on erilaisia,toiset haluaa puhua,toiset ei.
Ehkäpä tämä,keltainetarra -systeemi,joka nyt on kokeilussa Hyvinkään ammuskelukäräjillä,on hyvä. Eli keltaisella tarralla varustetut eivät halua tulla median lähestyttäviksi.

Sinänsä on kyllä varmasti totta,että Suomessa surmatyön tekijä saa eniten julkisuutta ja hänestä jauhetaan mediassa. Itseäni vieläkin sylettää Pekka-Eric Auvisen (Jokelan ampuja) vanhempien haastattelu telkkarissa.Voi nyyh,kun Pekkaa niin kiusattiin ja olihan Pekka niin hyvä poika.Oli varmasti,ainakin vanhempiensa mielestä,mutta ei siitä dokumenttia tarvitse tehdä.
Entä Auvisen uhrit,heidän vanhempansa,sukulaisensa,ystävänsä?Missä on dokumentti heistä?Ennemmin kuulisin,katsoisin ja myötäeläisin heidän tuntojaan.Entä muut tällaisten tapausten uhrit.Olisiko syytä kirjoittaa heistä enemmän.Siitä,mitä heissä on menetetty tai he ovat menettäneet,miltä tuntuu heidän läheisistään tai heistä itsestään.
Eivät uhritakkan ole mitään tilastomerkintöjä,valiettavia lukuja.He ovat/olivat ihmisiä,ihmisiä joilla oli elämä ja jotka olivat täysin syyttömiä tilanteeseen.Ei kellään ole syytä,vaikka mitä olisi,ottaa toisen elämää,varsinkaan täysin,omaan tilanteeseen,syyttömän.
Näistä asioista puhuminen laittaa jonkun ajattelemaan.Ei ne ihmiset,joia ammutaan,ole mitään tietokoneukkeleita,joilla ei ole elämää tai väliä.

Tulo OT:ta,anteeksi.

[VoDKa]

Itseäni vieläkin sylettää Pekka-Eric Auvisen (Jokelan ampuja) vanhempien haastattelu telkkarissa.Voi nyyh,kun Pekkaa niin kiusattiin ja olihan Pekka niin hyvä poika.Oli varmasti,ainakin vanhempiensa mielestä,mutta ei siitä dokumenttia tarvitse tehdä.

Dokumentin ja haastattelun ero on suuri. Auvisen vanhemmat ovat harvoja kouluampujien vanhempia, jotka ovat tuossa määrin astuneet julkisuuteen ammuskelun jäljiltä, puhuneet haastattelussa tunnoistaan ja kertoneet oman kantansa, oman näkemyksensä ja kokemuksensa. Tätä ei ole moni tehnyt, ei edes koko maailmassa. Henkilökohtaisesti voin myös sanoa sen verran, että Auvisen vanhemmat ovat ihmisiä, joiden en oikeasti usko tehneen oikein mitään väärää poikansa kasvatuksessa. Asiat, joita tapahtui ennen ammuskelua ja asiat, joita tapahtui ammuskelun jälkeen ovat sen sijaan sellaisia, että ihan hävettää suomalaisten järjenkäytön puolesta - ihan kuin tuota perhettä ei olisi kohdannut jo tarpeeksi paha tilanne ilman, että täysin ulkopuoliset tekevät elämästä vielä pahempaa helvettiä kuin se varmasti välillä jo on muutenkin. Ihmiset, jotka eivät tunne heitä ja silti kokevat oikeutenaan haukkua heidän tapansa olla ja elää - tuomitaan tietämättä mistään mitään. Juuri kuten sinäkin teit.

Sen sijaan mitä tulee uhreihin ja heidän omaisiinsa. Uhrien omaisilta on myös ollut haastatteluja lehdissä. Mm. Kauhajoen ammuskelun jälkeen oli haastattelua, jossa Jyväskylässä asuvan uhrin leski kertoi elämästään surman jälkeen. Varmasti haastatteluista ollaan myös oltu kiinnostuneita, mutta Suomessa, toisin kuin ulkomailla, uhrien nimiä harvemmin julkaistaan. Ja silloinkin kun niin käy, ei niitä levitellä ympäriinsä kuten esim. Jenkeissä. Itselläni on ollut täydelliset nimilistat kummankin ammuskelun uhreista ja niiden eteen sai tehdä kunnolla töitä. Ei voinut vain kirjoittaa Googleen, kuten esimerkiksi vaikka Connecticutin ammuskelussa saadakseen listan sekunneissa. Tämä voi olla yksi syy sille, miksi esim. media ei lähesty niin runsain mitoin omaisia kuin muualla. Nimien selvittely vie aikaa ja oikeasti, kuinka moni omainen on valmis astumaan kameroiden eteen näissä asioissa?

Minusta ampujan perheellä on oikeus kertoa oma kantansa julkisesti, koska heitä ollaan kuitenkin lynkkaamassa aina ensimmäisenä, vaikka asioiden oikeista laidoista ei tiedettäisi yhtään mitään (myös Ryan Lanzalla on oikeus tähän, oli hänen mielipiteensä ihan mikä hyvänsä). Ampujan omaisena rooli on lisäksi vielä vaikeampi - joudut kärsimään sekä oman lapsesi tekemän teon että kantamaan vielä henkisen vastuun niistä, jotka ammuskelussa ovat surmansa saaneet, sekä sen menetyksen, kun omaisesi päättää tappaa itsensä vielä. Siihen päälle vielä poliisikuulusteluja, takavarikkoja, kotietsintöjä, julkisen riepottelun uhrina olemista... Se ei todellakaan ole mikään kevyt rooli. Minusta on käsittämätöntä, että (myös sinä) lähdet syyttämään tekoon syyllistymättömiä eikä mielestäsi heillä saisi olla puheenvuoroa ollenkaan. Jos kaipaat siis jonkinlaista dokumenttia ja/tai haastattelua omaisilta, voit alkaa kasaamaan ryhmää siihen ja tekemään sen itse. Ei tässä maassa tarvitse olla mediajumala voidakseen tehdä kyseisen pätkän.

[Chili]

Arvostan jenkkien toimintaa yhdessä asiassa: He päättivät, että tuon vammaisen ampujan nimeä ei mainita kertaakaan muistotilaisuudessa.

Kun näen Murhainfossa noiden suomalaisten kouluampujien nimiä mainittavan, tulee sama mieleen: Voisimmeko pidättäytyä niiden nimien kirjoittamisesta - vähentääksemme uusien motivaatiota.

[murjaani]

Minusta on hienoa, jos kouluammuskelutapauksissa omaiset jaksavat analysoida tapahtumia ja elämäänsä julkisuudessa. En osaa sanoa, kuinka usein se on viisasta, mutta lisävaloa se asiaan minusta tuo, mm:

- Onko tekijän perhe hakenut apua tekijälle ennen tekoa ja jos, niin onko apua saatu?
- Onko tekijän vanhemmilla ollut tunne, että lapsessa on tunteita, joita tämä ei pysty käsittelemään? (riippumatta siitä onko näihin tunteisiin objektiivisesti syytä; ihminen voi esim. olla oikeasti kiusattu tai 'vain' kokea olevansa syrjitty, mutta se tunne kuitenkin on ja se olisi jotenkin käsiteltävä)
- Onko seurustelusuhteissa ollut tekijän vanhempien tietämän mukaan ongelmia?

- Onko joku uhri pelännyt tekijää ennen tapahtumaa?

Koska olen arjessa nuorten kanssa, kohtaan hyvin erilaisia nuoria erilaisista perheistä. Yksi erittäin merkittävä havaintoni on, että samasta perheestä tulee usein hyvin erilaisia lapsia. Toinen on se, että joidenkin nuorten olemus ja toiminta muuttuvat voimakkaasti murroskohdassa. Esimerkiksi vanhempien ero tai vastentahtoinen harrastuksesta luopuminen voivat näkyä rajuina muutoksina.

Tämä lätinä liittyy siihen, että kouluampumisissa ei pitäisi liian suoraan vetää johtopäätöksiä vanhemmista tai siitä, millainen tekijä on ollut perheensä parissa. Vanhempien syyllistäminen on aika rankka veto. Toisaalta, vaikuttaa että moni teko on vaatinut esimerkiksi netin käyttöä kaikessa rauhassa ja silloin voi tietysti miettiä, onko valvottu tarpeeksi. Toisaalta, normaali työpäivä on pidempi kuin yläkouun päivä ja niinä väliaikoina ehtii selata ummet ja lammet.

[hannu hanhi]

Suomalainen kulttuuri on näiden uhrien ja ampujan omaisten osalta täysin vastakkainen verrattuna amerikkalaiseen. Yhdysvalloissa äänessä ovat ennen kaikkea uhrien omaiset ja uhrien elämää muistellaan hyvinkin tarkkaan. Suomessa taas aika harvassa ovat tarinat uhreista. Tämä koskee niin Myyrmannia, Jokelaa kuin Kauhajokeakin.

Sen sijaan Petri Gerdtin isä on kirjoittanut pojastaan kirjan. Pekka-Ericin vanhemmat ja Matti Saaren äiti ovat tunnetusti antaneet julkiset haastattelut. Joskus luin jutun, jossa amerikkalaiset ihmettelivät tätä. Siellä kun omaiset usein oman turvallisuutensakin vuoksi painuvat maan alle.

Minua myös rasittavat nämä omaisten nyyhkytarinat kylmäverisistä murhaajista. Ymmärrän esimerkiksi Auvisten vanhempien tuskan. En kuitenkaan ymmärrä, kuinka korostetaan sitä, mitä kaikkea hirveää murhaaja on kokenut ja samalla unohdetaan, miten miljoona kertaa suurempaa tuskaa tuo kovia kokenut reppana on saanut aikaan. Koulukiusaaminen on pieni ongelma verrattuna siihen, että joku tappaa melkein tusinan viattomia ihmisiä.

Ainoa hyvä asia noissa tappajien vanhempien haastatteluissa on, että jossakin perheessä saatetaan herätä. Nythän on jo Suomessakin virallisessa tutkimuksessa todettu, että kotokutoisissa joukkosurmaajissa on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Esimerkiksi eristäytyminen sosiaalisista kontakteista on yksi huolestuttava merkki. Se tosin voi ennakoida monia erilaisia asioita. Joukkomurhaajien lisäksi monien sarjamurhaajien elämänhistoriasta löytyy esimerkkejä eristäytymisestä teini-iässä. Mutta ei sen enempää, koska taitaa mennä hieman otsikon vierestä.

[Destiny]

Juuri näin,kuten Hannu Hanhi sanoi.Enemmän voisi alleviivata ja puhua uhreista ja heidän perheistään,heidän menetetyistä unelmistaan yms. eikä tekijöistä taustoineen ja perheineen.Ehkä tämä laittaisi potentiaalisia tekijäehdokkaista miettimään,samaistumaan muihin ihmisiin,jo ennen fantasiaa moisesta teosta.

Ja VoDkalle, "Ihmiset, jotka eivät tunne heitä ja silti kokevat oikeutenaan haukkua heidän tapansa olla ja elää - tuomitaan tietämättä mistään mitään. Juuri kuten sinäkin teit.".Mistä tiedät,mitä tiedän? Kaikki ei ole ehkä niinkuin julkisuuteen annetaan ymmärtää.Joten älä sinäkään tuomitse minun sanomisiani, et tiedä minusta ja tiedoistani yhtään mitään.