Olof Palme - Tukholma 28.2.1986

[strangelove]

Kuten tuosta tekstistä käy ilmi, niin kaikki osapuolet olivat humalassa ja henkirikosta edelsi suukopu ja todennäköisesti molemminpuolinen provosointi. Uhri ei toki ollut Petterssonille tuttu, eikä varsinaisesti laitapuolenkulkija, mutta alkoholilla oli vahva osuus tapahtuneeseen.

Harvemmin Pettersson ihan summittaisesti pahoinpiteli ja puukotti ohikulkijoita, vaan kyllä siihen tarvittiin aina joku riita tai pitempi kauna. Siksi ajatus Petterssonista Olof Palmen murhaajana tuntuu vähintäänkin epätodennäköiseltä.

[hannu hanhi]

Ottamatta kantaa varsinaiseen aiheeseen, niin minun mielestäni kyseinen Leif GW on Ruotsissa yliarvostettu. Esimerkiksi Suomessakin Ylen: esittämä "Sommarmord med Leif GW Persson" oli tehty laiskasti. Suunnilleen aina kun Ruotsissa tapahtuu julkisuuskynnyksen ylittäviä rikoksia, ainakin Aftonbladet ottaa häneen heti yhteyttä. Persson sanoo jotakin yleensä puolihuolimatonta ja samalla provosoivaa, joka sitten se kerrotaan suurelle yleisölle ikään kuin jumalan sanana.

[Wincentius]

Useampi vuosi sitten julkaistiin dokkari, jossa Christer Petterssonin tuntenut Roger Östlund väitti nähneensä, kun Pettersson ampui Palmen. Väitteen mukaan Palmesta tuli uhri vahingossa, sillä Petterssonin tarkoituksena oli tappaa huumekauppias Sigge Cedergren, joka muistutti ruuminrakenteeltaan ja vaatetukseltaan Palmea.

Kyseinen dokumenttiohjelma (Jag såg mordet på Olof Palme) esitettiin ensimmäisen kerran 26.2.2006 SVT:ssä.

Se herätti pienen kohun, sillä eräät kokeneet SVT:n toimittajat katsoivat, että SVT:n tekemä dokumentti sisälsi sellaisia karkeita virheitä, joiden avulla pyrittiin osoittamaan Christer Pettersson edelleen syylliseksi. SVT:n tehtävä ei ole heidän mukaansa johdattaa katsojia harhaan. Koska Pettersson oli dokumentin aikaan jo kuollut, olisi ohjelman pitänyt kyetä esittämään sellaista tietoa, joka olisi varmistettavissa ja todettavissa sekä tuoda esille luotettavat lähteet.

Lähinnä toisinajattelijoita kismittää se, että hovioikeuden vapauttamasta Pettersson'ista yhä uudelleen yritetään tehdä tämän kuoleman jälkeen syyllistä. Myös Pettersson'lla on/oli oikeus oikeusturvaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Syyttömäksi julistettua miestä ei pitäisi kyseisen dokumentin mukaisesti enää leimata Palmen murhaajaksi.

Kertauksena Roger Östlund'in osuus tapauksesta. Östlund itse oli rikoksilla itsensä elättävä narkkari.


Roger Östlund

Murhailtana Östlund oli elokuvateatteri Grand'in aulassa joskus kello 23 jälkeen. Östlund soitti aulan puhelinkioskeista huumekauppias Sigge Cedergren'ille. Kyseisen puhelun nauhoitti huumepoliisi. Puhelun aikana Östlund tiedusteli mahdollisuutta piipahtaa Cedergren'in luona saadakseen laastarin sormeensa, johon oli onnistunut puukolla saamaan vuotavan haavan.

Tuon puhelun aikana Östlund väitti nähneensä Pettersson'in elokuvateatterin ulkopuolella samaan aikaan, kun Palmet myös olivat siellä. Lisäksi Östlund väittää dokumentissa olleensa murhapaikalla murhan tapahtuessa, jolloin Östlund olisi nähnyt, kun Palme ammuttiin.

Murha olisi siis ollut erehdys - Pettersson'in kohde olisi ollutkin huumekauppias Cedergren, jonka ote oli hieman lipsunut alamaailmasta, koska miehen oma huumeidenkäyttö oli riistäytynyt käsistä, eikä Cedergren enää pystynyt hoitamaan liiketoimiaan. Cedergren'iä piti opettaa, ja tehtävään olisi palkattu Pettersson.


Roger Östlund

Väite 1:

• Dokumentissa Östlund väittää siis Pettersson'in nähneen Palme'n tulevan elokuvateatterista luullen tätä Cedergren'iksi. Pettersson olisi lähtynyt seuraamaan Cedergren'iä surmatakseen tämän tilaisuuden tullen.

Vastaväite 1:

• Pettersson oli aikaisemmin samana iltana käynyt Cedergren'in luona tämän ravintola Oxen'issa (laiton peliluola) saaden tältä mukaansa amfetamiinia. Miten CP olisi voinut uskoa, että Cedergren olisi hetkeä myöhemmin ollut elokuvateatterissa?
  
  Entäpä sitten Lisbeth Palme? Tätä olisi tuskin voitu sekoittaa Cedergren'in 30-vuotiaaseen aineiden väärinkäyttäjä-tyttöystävään.
  
  Jos CP nyt olisi ollut niin huumetokkurassa (mistä ei ole todisteita), että sekoittaa ihmiset, on kuitenkin merkillistä, että itse ampuminen aseella, joka ei siis kuulunut CP:n vakiokalustoon, sujui mallikkaasti ja kylmähermoisesti, myös pakeneminen oli hallittua.

Väite 2:

• Huumepoliisin salakuuntelupöytäkirjojen Östlund olisi soittanut aulan puhelinkioskista huumekauppias Sigge Cedergren'ille 23.15-23.21. Koska Palmen murha tapahtui 23.21, oli siis mahdotonta, että Östlund olisi ollut samaan aikaan 300 m:n päässä murhapaikalla.
  
  Dokumentissa esitettiinkin, että pöytäkirjoissa olevat ajat olisivat virheellisiä, ja Östlund olisikin soittanut Cedergren'lle vasta noin kello 23.30, siis vasta murhan jälkeen.

Vastaväite 2:

• Väite väärästä kelloajasta saattaa pitää paikkansa, sillä kaksi todistajaa ovat arvioineet kellon olleen juurikin noin 23.30 heidän nähdessä pahasti huumekoukussa olleen Östlund'in elokuvateatterin aulassa.
  
  Logiikka ontuu vain siinä, että JOS Östlund olisi nähnyt Pettersson'in ampuneen Cedergren'in, ei siis Palme'a, kello 23.21, miksi Östlund olisi soittanut Cedergren'ille vajaata kymmentä minuuttia myöhemmin?
  
  Jos taas Östlund olisi nähnyt Pettersson'in ampuneen Palmen, miksi kymmentä minuuttia myöhemmin soittaessaan Cedergren'ille, Östlund olisi puhunut vain jokapäivisistä asioista, eikä olisi maininnut, että Pettersson ampui vahingossa väärän miehen Cedergren'in sijaan?
  
  Vuoden 1989 oikeudenkäynnissä Östlund ei sanallakaan maininut nähneensä CP:n ampuneen Palmen, ei edes vaikka ratkaisevasta vihjeestä oli luvattu 50 miljoonan kruunun palkkio. Lisäksi Östlund oli ensimmäisen kahden vuoden aikana kerta toisensa jälkeen vakuuttanut kuulusteluissa, että hänellä ei ole mitään muistikuvia vierailustaan elokuvateatterin aulassa kyseisenä iltana.

Sven Sigvard Cedergren

Lähde

Ko. dokumentissa kertoo toimittaja Mikael Hylin yllättävästi seuraavaa:

... sen kommer vi in på slaget om Stalingrad. Det är inte lätt att diskutera med honom; han är mycket mer påläst, mycket smartare än jag.

• ... sitten tulee puheeksi Stalingradin piiritys. Ei ole kovin helppoa keskustella hänen kanssaan, sillä Petterson on hyvin perillä asiasta, hän on minua paljon viisaampi.

Myös pankkiryöstäjä Harri Miekkalinna kertoo hyvästä kaveristaan CP:stä. Siisti kämppä miehellä. Eikä kyllä Roger Östlund nyt kovin paljon luottamusta herätä, paitsi että mies oli kuoleman kielissä, joten eipä periaatteessa olisi enää mitään salattavaa. Toimittaja sai nyhdettyä Östlund'ilta vielä tiedon, että juuri ennen Palmen murhaa Cedergren'in asunnon (Tegnérgatan 16) ulkopuolella oli vahdissa pari poliisia, joista toinen käski Östlund'ia poistumaan paikalta. Östlund nimesi polisiin toimittajalle, ja toimittaja tunnisti poliisin.

Sattumalta ko. poliisi on sama, joka oli mukana salakuuntelemassa Östlund'in ja Cedergren'in välistä puhelua sekä jättänyt puhelusta kaksi erilaista pöytäkirjaa, jotka kummatkin löytyy arkistoista. Itse ääninauhat on tuhottu vallinneen käytännön mukaisesti.

Yksi mielenkiintoinen seikka on toki se, että Cedergren'iä seuranneet partiot (kolme) lopettivat seurannan ennen aikaisesti noin 45 minuuttia ennen Palmen murhaa. Työvuoron mukaisesti heidän olisi pitänyt jatkaa kello aamukahteen asti. Yksi partioista oli sijoitettu Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteykseen, 20 metrin päähän tulevasta murhapaikasta Sveavägenin toiselle puolelle.

Toimittaja Mikael Hylin esittää lopuksi dokumentissa väitteen, että koska osalla Tukholman poliisilla oli liian läheiset suhteet alamaailmaan, eivätkä nämä poliisit kaihtaisi mitään keinoja estääkseen asian tulemisen päivänvaloon. Näin ei myöskään kyetty esittämään mitään selkeää syytä tai motiivia, miksi Petterson olisi Palmen ampunut.

Dokumentin esittämisen jälkeen Palmen murhaa tutkiva ryhmä otti yhteyttä Roger Östlund''iin ja kuulusteli tätä muutamaan otteeseen. Kuulustelupöytäkirjat on julistettu salaisiksi.

Roger Östlund kuoli syöpään 23.5.2006. Cedergren menehtyi aivokasvaimeen 5.3.1996. Harri Miekkalinna oli elossa vielä toukokuussa 2012, lienee sitä edelleenkin.

Lähde

[Wincentius]

Olisiko hän voinut päästä sisään johonkin tuolla tienoin? Alue on kallista ja arvostettua seutua Tukholman ydinkeskustassa, joten ainakaan Petterssonin kaltaisen laitapuolen tuttuja siellä ei asustanut....

Koska Pettersonilla oli jo tuolloin ptkä ura rikollisena takana, voi olla, että hän muussa yhteydessä aikasemmin olisi löytänyt tuolta tienoilta jonkun piilopaikan, jota hän tuossa tilanteessa käytti...

Tuota, pieni korjaus tuohon arvostettuun seutuun Tukholman ydinkeskustassa. Vielä 1980-luvun alussa tai puolivälissä kyseinen alue kulki poliisien slangissa nimellä "Träsket", joka ei siis vielä tuolloin millään muotoa ollut erikoisen arvostettua aluetta. Päinvastoin, siellä asui myös jossain määrin epämääräistä porukkaa, joka toimi alamaailmassa, mm. huumekauppiaita ja laittomia peliluolia. Toimittaja Mikael Hylin'in dokumentissa "Jag såg mordet på Olof Palme" vuodelta 2006 mainitaan alue Pettersson'in ja Miekkalinnan tapaisten pikkurikollisten kotiareenana.

Osittain poliisien käyttämään ilmaisuun vaikuttaa se, että aluetta rajoittava Malmskillnadsgatan on/oli kovin tunnettu ns. tyttökatuna, jossa prostituoidut kauppasivat/kauppaavat itseään, mikä houkutti/houkuttaa alueelle myös hämärämiehiä.

Palmen paluureitti (oheisessa kuvassa mustalla viivalle piirretty) elokuvateatterista meni siis pitkin Sveavägen'iä, joka rajoittaa Träsket'iä. Reitin pituus noin 330 m.


"Träsket" (Sinisen katkoviivan rajoittama alue)

Aivan kuriositeettina lisäsin kuvaan myös Palmen hautapaikan, Adolf Fredriks'n kirkon hautausmaalla. Ohessa siitäkin kuva.


Kuva otettu Adolf Fredriks Kyrkogatan'in suuntaan, kuvassa avautuva poikkikatu Olofsgatan johtaa Olofs Palme gatan'ille

Aivan Tukholman keskustassa oli aikaisemmin samanniminen järvi, joka maankohoamisen takia täytettiin lopullisesti 1890-luvulla. Järvi oli tuolloin muuttunut rämeeksi, johon viemärivedet ja muut jätteet johdettiin. Alue sijaitsi Birger Jarlsgatan'in ja Karlavägen'in välissä, osittain ensin mainitun päällä, noin 3 - 4 korttelia Sveavägen'istä itään.

[strangelove]

Harri Miekkalinna kertoi oman näkemyksensä Petterssonista ja murha-illan tapahtumista Expressinille syksyllä 2004, eli Petterssonin kuoleman jälkeen. Tässä pari otetta:

Men om han flydde då måste han väl han dödat Olof Palme? –

Nej, men han såg alla polisbilar och förstod att något allvarligt, som ett mord, hade hänt. Och då sa Christer till mig att han tänkte: "De kommer att sno åt mig direkt, jag har ju dödat andra människor i samma område." Det hade han ingen lust med så han flydde.

(Christer näki poliisiautoja ja tajusi, että jotain vakavaa oli tapahtunut. Hän ajatteli tulevansa pidätetyksi, koska oli syyllistynyt henkirikokseen aiemmin samalla alueella. Siksi hän päätti paeta paikalta).

Kan han ha sett att någon blev skjuten? – Han har sagt att han aldrig såg Palme mördas.

(Pettersson ei kertomansa mukaan nähnyt Olof Palmen murhaa).

Expressin juttu. Tuolta löytyy muuten paljon syys-lokakuulta 2004 peräisin olevia juttuja. Tuolloin Pettersson kuoli ja tapaus nousi jälleen vahvasti julkisuuteen.

Esimerkiksi tämän jutun mukaan Pettersson saattoi piilottaa Palmen murha-aseen Hälsinglandin hautausmaalle

Palmen murha on muuten tämän päivän Expressenin lööpissä: Palmekommissionens Inga-Britt Ahlenius stöd till GW.

[Wincentius]

Sikäli kun jollakulla olisi kiinostusta nähdä Palmen murhapaikan ympäristö, eli ns. Dekorima-kulmaus suurin piirtein sellaisena, kun se vielä murhan aikaan oli, on syytä kiirehtiä käymään paikalla. Samalla voi tietysti koeponnistaa nuo kuuluisat Tunnelgatan'in 89 askelmaa ...

Korttelin omistava Skandia-vakuutusyhtiö on siirtänyt pääkonttorinsa muualle Tukholmassa ja Skandian tytäryhtiö Diligentia on päättänyt tehdä rakennukseen täydellisen remontin. Remontissa kaikki nykyiset katutason liikkeet häviävät, ja myös rakennuksen ulkoasu muuttuu täysin. Tilalle halutaan uusia, paremmin uudistetun rakennuksen imagoon sopivia liikkeitä.




Nykyinen Skandia-talo






Skandia-talo tulevaisuudessa


Näkymä Tunnelgatan'in portaiden yläpäästä kohti Sveavägen'iä, etäisyys Palmen murhapaikalle noin 150 m

Lähde ja lähde

[Wincentius]

Harri Miekkalinna kertoi oman näkemyksensä Petterssonista ja murha-illan tapahtumista Expressinille syksyllä 2004, eli Petterssonin kuoleman jälkeen.

Sama kävi ilmi paitsi Hylin'in dokumentista "Jag såg mordet på Olof Palme", niin myös entisen vakoilupäällikön Tore Forsberg'in kirjoittamasta kirjasta Spioner och spioner som spionerar på spioner, joka pääasiassa käsittelee tapauksia kirjoittajansa vakoilu-uran ajalta, mutta siinä on myös yksi luku liittyen Palme-murhaan. Hylin'illä oli tässäkin sormensa pelissä.

Asiasta kertoi Aftonbladet jo 12.3.2003, eli vielä CP:n eläessä.

Valitettavasti artikkeli on hieman turhan pitkä käännettäväksi, mutta siinä mainittu Marcus on siis Harri Miekkalinna, johon Forsberg sai yhteyden Hylin'in kautta.

Artikkelissa toistetaan, että sekä Miekkalinna että Pettersson liikkuivat lähinnä omankaltaistensa seurassa eikä CP:llä tai muulla porukalla ollut mitään erityistä syytä vihata Palmea. Samalla MIekkalinna tyrmää ajatuksen siitä, että "pommimies Tingström" olisi tilannut heiltä Palmen surmaamisen. Emme tapa ketään tilauksesta, sanoo Miekkalinna.

Sen sijaan Christer Pettersson ja Sigge Cedergren olivat Miekkalinnan mukaan huonoissa väleissä, koska CP oli paljon velkaa huumeostoksista Cedergren'ille. Pettersson olisi myös murtautunut Cedergren'in asuntoon ja varastanut sieltä amfetamiinia, rahaa ja pistoolin.

Sigge Cedergren tunsi itsensä uhatuksi murron jälkeen ja alkoi valmistelemaan CP:n eliminointia. Cedergren tarjosi suurta summaa sille, joka hoitelisi CP:n pois päiviltä. Hän ei kuitenkaan onnistunut palkkamaan ketään, sillä kukaan ei halunnut tappaa ketään tilauksesta.

Koska kotimaista apuvoimaa ei ollut saatavilla, palkkasi Cedergren kaksi venäläistä miestä hoitamaan asia kuntoon. Cedergren yhytti luotettavan ystävänsä näiden venäläisten kanssa ja ystävän tehtäväksi jäi osoittaa CP venäläisille, jotta oikea mies ammuttaisiin.

Tällä Cedergren'in "ystävällä" meni kuitenkin pupu pöksyyn, ja hän kertoikin kaiken CP:lle, joka tietysti menetti täysin malttinsa. Pettersson alkoi kuitenkin valmistautumaan tilanteen varalle.

CP tapasi puolitutun naisen Cedergren'in asunnon ulkopuolella Tegnérgatan'illa ja kysyi tältä, missä Cedergren oli. Nainen oli viitannut elokuvateatteri Grand'in suuntaan ja kertonut Cedergren'in menneen elokuviin.

CP alkoi seuraamaan teatterista poistuvaa Cedergren'ia ja tämän tyttöystävää. Näiden siirtyessä Sveavägen'in itäiselle puolella, jatkoi CP lännen puolella kiirehtien Tunnelgatan'ille. CP nimittäin luuli, että Cedergren'in tyttöystävä yhä edelleen olisi asunut Tunnelgatan'illa, ja hänen aikomuksensa oli kohdata pariskunta asunnon ulkopuolella.

Koska pariskunta ei näyttänytkään kääntyvän Tunnelgatan'ile vaan olivat kävelemässä kohti Kungsgatan'ia, olisi huumehouruinen CP hätääntynyt ja yksinkertaisesti astunut varjosta parin taakse ja alkanut ampumaan.

Huomattuaan, että mies ei ollutkaan Cedergren, olisi CP hölkännyt Tunnelgatan'ia itään, portaita ylös Malmskillnadsgatan'ille ja sieltä etelään kohti Kungsgatan'ia. Samalla hän juoksi ohi Cedergren'in salakapakan Oxen'in, joka sijaitsi Oxtorgsgränd'issa, jatkaen länteen ohi Åhléns-tavaratalon [*] päätyen lopuksi Klaran kirkon hautausmaalle, jossa CP olisi ollut koko loppuyön selviämässä alkoholi- ja huumehouruistaan.

• [*] Reitin loppuosuus jää hieman epäselväksi.

Pettersson'in pakoreitti

CP ei halunnut mennä päämetroasemalle ja sieltä kotiinsa Rotebro'hun, sillä hän pelkäsi, että joku tunnistaisi hänet asemalla ja näin yhdistäisi, että hän oli ollut samalla paikalla samaan aikaan, kun Palme ammuttiin.

Miekkalinnalta kysyttiin, miksei hän ollut kertonut tätä aikaisemmin. Kukaan ei ole ollut kiinnostunut kuulemaan asiasta, kertoo Miekkalinna. Hän oli soittanut murhan jälkeen suoraan tutkinnanjohtajalle Hans Holmérille, joka oli lyönyt luurin Miekkalinnan korvaan sanoen, ettei tällä ole aikaa kuunnella tuollaista roskaa.

Tähän on pakko lisätä merkintä ensimmäisestä CP:n kuulemisesta jo 26.5.1986:

Måndagen den 26/5 –86 kl 11.15 besöktes Christer P i sin bostad av krinsp
Lennart P och Anders L.

Följande framkom: Mordkvällen befann sig Christer inne i Sthlms city.
Han besökte ”club” på Oxtorgsgatan – 2 tr under jorden – som heter BK
OXEN. Där träffade han bl.a. en ”kille” vid namn Sigvard C – känd buse.
Sigvard C är bosatt Tegnérgatan 16.

Christer anlände till klubben vid 19-tiden på kvällen och avvek därifrån
strax efter 2200 då han gick till Centralen och tog ”pendeln” hem till
Rotebro. Christer kom hem vid ca: 2330-tiden och gick så gott som genast
och lade sig. På morgonen när han vaknade vid 08-tiden, gick han och hämtade tidningen – DN – och fick då vetskap om mordet. Eftersom Christer är en ”sann vän” till Olof Palme satte han sig ner vid köksbordet och grät.

• Maanantaina 26/5 -86 klo 11.15 rikospoliisit Lennart P och Anders L vierailivat CP:n luona tämän asunnossa.
  
  Ilmeni seuraavaa: CP oli ollut murhailtana Tukholman keskustassa. Hän vieraili eräällä klubilla Oxtorgsgatan'illa, kerros katutason alapuolella. Klubi oli nimeltään BK OXEN. Siellä hän tapasi mm. kaverin nimeltä Sigvard C, joka on tunnettu rikollinen. Sigvard C asuu Tegnérgatan 16:ssa.
  
  CP saapui klubiin noin kello 19 ja lähti sieltä pian kello 22.00 jälkeen, jolloin hän meni asemalle ja astui siellä lähijunaan mennäkseen kotiinsa Rotebro'hun. Hän saapui kotiinsa noin klo 23.30 ja melkein välittömästi meni nukkumaan. Herättyään seuraavana aamuna kahdeksan aikaan, kävi CP hakemassa lehden - DN - lukien murhasta. Koska CP oli pitänyt Palmesta, istahti CP alas ja itki.

Kyseinen vierailu/asia merkittiin valmiiksikäsitellyksi 29.8.1986.

Lähde

Då insåg han: fel man var död
Tore Forsberg i sin nya bok: Därför mördades Olof Palme
Våren 2002 kom jag av en tillfällighet i kontakt med filmregissören Mikael Hylin och gotlänningen Donald Forsberg, som arbetat som dykare och sökt efter mordvapnet under Stockholms broar.

Vi började tala om mordet på Olof Palme, något som i sin tur ledde till att vi började tala med människor som har stor insyn och erfarenhet av livet på samhällets baksida och bakgårdar. Ju mer vi lyssnade till dessa människor, desto mer kom vi att inse det orimliga i att Christer Pettersson skulle vilja mörda Olof Palme. Vi blev efter hand allt mer övertygade om att det måste finnas en annan förklaring - motiv - till mordet.

Hylin lyckades få närmare kontakt med en man, i fortsättningen kallad "Marcus". "Marcus" och Christer Pettersson hade lång erfarenhet av livet på samhällets baksida. Enligt "Marcus" sköts Olof Palme av misstag.

Christer Pettersson var blandmissbrukare, berättade "Marcus", och hans umgänge bestod av a-lagare, kriminella, knarkare och knarklangare samt vapenhandlaren och ägaren av spelklubben Oxen, Sigge Cedergren.

Det var i dessa kretsar Christer Pettersson hade sina vänner och ovänner. Av "Marcus" berättelse fann vi inget som tydde på att det bland dessa människor skulle ha funnits något agg eller hot mot vårt dåvarande lands statsman och statsminister Olof Palme. Av "Marcus" berättelse fanns det inte heller något som tydde på att mordet skulle ha utförts på uppdrag av den så kallade bombmannen Tingström. "Jag och mina kamrater mördar inte på uppdrag", sade "Marcus".

Däremot kunde "Marcus" berätta att en rejäl osämja hade uppstått mellan Christer Pettersson och Sigge Cedergren. Christer Pettersson var nämligen skyldig Sigge Cedergren en stor summa pengar. Dessutom hade Christer Pettersson vid ett inbrott i Sigge Cedergrens bostad, Tegnérgatan 16, stulit amfetamin, pengar och en pistol.

Pistolen hade Sigge Cedergren gjort om. Han hade försett den med hylsupptagare, ett nytt magasin och en pipa som hade samma kaliber som en Magnumrevolver. Vidare berättade "Marcus" att Sigge Cedergren efter inbrottet i sin bostad känt sig hotad och var rädd för den opålitlige och oförutsägbare Christer Pettersson. Sigge Cedergren hade därför börjat vidta vissa förberedelser för att helt enkelt göra sig av med honom. Sigge Cedergren hade erbjudit en stor summa pengar till den som kunde verkställa hans önskan. Men det visade sig att ingen var villig "att mörda på uppdrag". Sedan Sigge Cedergren fått klart för sig att han inte kunde få någon inhemsk hjälp tog han kontakt med två ryska "torpeder", som för mycket lägre summa var villiga att utföra uppdraget.

Sigge Cedergren hade sedan, vid "bögringen" på Stockholms centralstation, sammanfört en betrodd vän med "torpederna". Den betrodde vännen fick där i uppdrag av Sigge Cedergren att söka reda på Christer Pettersson och peka ut honom för "torpederna" så att de skulle kunna skjuta rätt person.

Vännen, berättade "Marcus", som insåg att han var på väg att bli inblandad i ett mord, kände olust inför uppgiften och gjorde tvärtom. Han tog kontakt med Christer Pettersson och förklarade för honom att denne stod på Sigge Cedergrens dödslista samt att två "torpeder" var ute efter honom och att de snart skulle komma att verkställa sitt uppdrag.

Christer Pettersson blev rasande, berättade "Marcus", men även tacksam för vad han fått reda på och började förbereda sitt försvar mot Sigge Cedergrens "torpeder". Han började söka efter Sigge Cedergren på spelklubben Oxen och i närheten av hans bostad på Tegnérgatan, ett stenkast från biografen Grand. Dessförinnan hade Christer Pettersson provskjutit det stulna vapnet i Stockholms skärgård.

På kvällen den 28 februari 1986 mötte Christer Pettersson en kvinna han kände i närheten av Sigge Cedergrens bostad på Tegnérgatan. När han frågade henne om hon sett Sigge Cedergren hade hon sagt att han gått på bio och pekade mot biografen Grand.

Christer Pettersson väntade utanför biografen till dess att filmen var slut vid 23-tiden. Då såg han att Sigge Cedergren kom ut tillsammans med sin sambo. Det olyckliga i sammanhanget var att Sigge Cedergren med sin sambo var förvillande lika Lisbet och Olof Palme, vilket ledde till att han förväxlade paren.

Han följde sedan efter vad han trodde var paret Cedergren, när de började gå Sveavägen söderut. När paret gick över till den östra gångbanan fortsatte han själv på den västra och hann före paret fram till korsningen med Tunnelgatan.

Christer Pettersson visste sedan tidigare att Sigge Cedergrens sambo bodde på Tunnelgatan. I verkligheten hade dock sambon flyttat till en annan adress, men det kände inte Christer Pettersson till. Han ställde sig därför i närheten av färgaffären Dekorima för att invänta paret.

Christer Pettersson hade, enligt vad han berättat för "Marcus", inte för avsikt att döda Sigge Cedergren. Han ville bara skrämma honom genom att hota med den pistol han tidigare stulit och få Sigge Cedergren att avbryta mordplaneringen mot honom.

Han hade räknat med att paret Cedergren skulle fortsätta sin promenad in på Tunnelgatan mot sambons bostad. En bit in på gatan, i närheten av sambons bostad, hade han tänkt stoppa paret och framföra sitt hot. Men nu blev det inte som han tänkt sig.

Paret Cedergren gick rakt fram och var på väg att gå rakt över Tunnelgatan och vidare i riktning mot Kungsgatan. Förvirrad av alkohol och droger steg Christer Pettersson fram, gick ut på Tunnelgatan, för att stoppa paret. Han lade sin hand på Sigge Cedergrens axel. Sigge Cedergren ryckte till och samtidigt gick ett skott av som träffade honom i ryggen. Christer Pettersson tappade själv balansen och var på väg att falla till marken när han av misstag avfyrade det andra och kanske även ett tredje skott som dessbättre bara rispade sambons rygg.

Sedan Sigge Cedergren fallit till marken vände sig kvinnan vid hans sida om och såg Christer Pettersson i ögonen.

Först då upptäckte han sitt ödesdigra misstag. Han kände inte igen kvinnan. Det var i varje fall inte Sigge Cedergrens sambo. Han förstod att han skjutit fel person.

Chockad stannade han förstenad kvar på platsen i flera sekunder. När den första chocken lagt sig, berättade "Marcus", lunkade han på sitt typiska sätt Tunnelgatan österut. Förbi de byggbaracker som vid den här tiden stod på Tunnelgatan och vidare trapporna upp till Malmskillnadsgatan. Sedan fortsatte han gatan söderut.

Han sprang förbi spelklubben Oxen för att ingen skulle hinna känna igen honom, vidare västerut förbi Åhléns varuhus och tog sig sedan in på Klara kyrkogård. Där låg han sedan, enligt vad han berättat för "Marcus", omtöcknad av drogerna och spriten kvar under den natt då den största mördarjakten i vår historia tog sin början.

Anledningen till att han inte tog sig direkt till centralstationen och åkte hem till Rotebro var att han var rädd för att någon skulle känna igen honom och sätta honom i samband med den man som skjutits på Tunnelgatan.

När han på morgonen lämnade sitt natthärbärge och var på väg till centralstationen fick han se morgontidningarnas löpsedlar. Först då förstod han vilket fruktansvärt misstag han begått. Han hade skjutit landets statsminister.

På centralstationen löste han för ovanlighetens skull biljett till pendeltåget. Annars brukade han ta sig hem genom att planka över rälsen. Med pistolen i fickan åkte han hem till sin bostad i Rotebro.

Skälet till att han behöll pistolen var att hotet mot honom från Sigge Cedergrens "torpeder" fanns kvar. Han hade ju skjutit fel person.

Några dagar senare när Christer Pettersson genom Hans Holmérs presskonferenser fick veta att misstankarna började riktas mot den så kallade 33-åringen åkte han, enligt "Marcus", ut till skärgården och gömde pistolen i närheten av den plats där han tidigare provskjutit vapnet.

Christer Pettersson började sedan ändra sina vanor. Han åkte inte längre in till Stockholm för att köpa narkotika utan nöjde sig med att dricka sprit. Han brände den jacka han haft vid mordtillfället och han började anlägga mustasch.

Hans rädsla för "torpederna" gjorde att han vidtog förberedelser för att flytta från Rotebro till en Norrlandsstad.

När vi frågade "Marcus" varför han inte tidigare berättat sin historia för polisen fick vi till svar: "Det har jag visst gjort, men ingen har velat lyssna."

Därefter berättade han att han en tid efter mordet, när han var intagen på en fångvårdsanstalt, ringt polisen och bett att få tala med Hans Holmér personligen. Efter att ha blivit kopplad, som han sade "hit och dit" kom han till sist fram. Han kände igen Holmérs röst. Han hann berätta en del av sin historia innan Holmér sade något om att han inte hade tid att tala med alla tokar som ringde till honom. Därefter lade han på luren.

"Egentligen", sade "Marcus", "var jag glad för att han lade på luren för jag har aldrig varit någon "tjallare". Men nu har jag blivit det i alla fall."

Till sist ville "Marcus" att vi skulle föra hans berättelse vidare till Palmegruppen och han förklarade sig villig att ställa upp för "ett riktigt polisförhör".

Denna information, som här återges i förkortad och anonymiserad form, har jag tillsammans med Mikael Hylin lämnat som ett tips till Rikskriminalpolisens Palmegrupp.

Informationen är också ett exempel på de tusentals tips som under de senaste 16 åren kommit till gruppen. Utredningsarbetet fortsätter och jag är övertygad om att mina idoga kollegor vid Rikskriminalpolisen en dag kommer att hitta den tekniska bevisning - revolvern eller kanske pistolen - som hitintills saknats.

Jag är dessutom övertygad om att mordet skulle ha varit uppklarat för länge sedan, kanske redan före midsommar 1986, om de gamla rutinerade åklagarna, mordutredarna och spanarna fått följa de inarbetade utredningsrutiner som man vanligen tilllämpar vid spaningsmord.

[Wincentius]

• Nähtyään teräaseen lähti Hallander juoksemaan karkuun, mutta CP sai hänet kiinni ja työnsi uhrin läheiseen porttikäytävävään, jossa ensi painittiin hetki (15 - 20 s), jonka lopuksi Pettersson iski bajonetilla Hallander'ia kahdesti; kerran sydämeen ja kerran toiseen keuhkoon.
  
  Tapauksella oli runsaasti silminnäkijöitä.

Palaan tähän uudestaan sillä, kun Pettersson'ia alettiin epäilemään Palmen surmaajaksi, tuli tämä puukotustapaus esille ja myös se, että CP oli tuolloin vuonna 1970 käyttänyt pakoreittinään Tunnelgatan - Brunkebergstunneln - David Bagares gata ja sieltä erääseen Smala Gränd- kadulla olleeseen asuntoon.

CP ei siis juossut portaita ylös Malmskillnadsgatan'ille vaan meni kävelytunnelin kautta David Bagares gatan'ille. Kävelytunneli on runsaat 200 metriä pitkä ja sijaitsee 15 - 20 metriä maan alla ja siis kulkee Malmskillnadsgatan'in ali.


Pettersson'in pakoreitti bajonettisurman jälkeen


Vaihtoehtoinen pakoreitti edelliselle

Muistan kyllä hämärästi jostain lukeneeni asiasta, mutta lukiessani nyt uudestaan raporttia Utredningen avseende Christer P (SOU 1999:88)[*] mainittiin asia siellä.

Lähde

• [*]Statens offentliga utredningar 1999
  Granskningskommissionens betänkande i anledning av Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme. Ju.

[Wincentius]

Nyt voisi hyvin käyttää ruotsalaista ilmaisua "grymt besviken på" eilisestä TV-sarjan "En pilgrims död" jaksosta.

Jakso oli suoraan sanottuna todella surkea, vaikka siinä hieman avattiinkin Lars Martin Johansson'in (Rolf Lassgård) roolia/toimia Palmen murhan aikaan. Dramaturginen lähestyminen Palmen murhaa kahdesta eri aikaperspektiivistä sinällään toimii, jos vaan sietää takautumat, joita ilman ei tietenkään valittu lähestymistapa olisi ollut mahdollista.

Evert Bäckström (Claes Malmberg) jatkaa yhä edelleen renttuna, joka on yht'äkkiä saanut uutta tietoa Palmen murha-aseesta (tämä tapahtui siis jo edellisessä jaksossa). Hän jakaa tiedon vastahakoisesti Johansson'ille. Murha-ase ei kuitenkaan olisi ollut Smith & Wesson, vaan Ruger. Sen haltijaksi (ei Palmen ampujaksi) paljastui tuttu poliisi; SÄPO'n entinen johtaja Claes Waltin (Jonas Karlsson).

Waltin'iin liittyy myös jakson turhin kohtaus; kehittyvä suhde nuoreen naisalaiseensa, Pia Hedin'iin (Lena B Eriksson). Yhtälailla Waltin oli sekaantunut jakson voimakkaimpaan kohtaukseen, jossa mystinen JP Krassner (Scott Ackerman) työnnetään asuntonsa ikkunasta kadulle.

JP Krassner on siis ameikkalainen opiskelija (?), joka on ollut Ruotsissa pari kuukautta, ja jolla on (oman taustansa kautta) jotain mullistavaa tietoa Ruotsin turvallisuuspoliisista. Tuota tietoa ei saa julkaista, sillä se asettaisi Ruotsin turvallisuuspoliisin merkilliseen valoon. Krassner surmataan, mutta tämä oli kuitenkin varautunut jo tilanteeseen lähettämällä lähdeaineistonsa Johansson'ille, joka saa ne Krassner'in entiseltä tyttöystävältä Sarah Weissman'ille (Ashley McKinney).

Jaksossa vilahtaa kuitenkin ne kuuluisat Tunnelgatan'in portaat, kun Jeanette Eriksson (Helena af Sandeberg) kellottaa ja tutkailee eri pakoreittejä. Jaksossa näytetään siis reitti murhapaikalta portaiden yläpäähän, sieltä David Bagares gatan'ille ja Regeringsgatan'ille, josta (jyrkät) portaat alas oikealle kohti Snickarbacken'ia, jonka jälkeen taas oikealle Smala Gränd'ille.

Smala Gränd on siis se katu, jonne CP pakeni vuoden 1970 bajonettitapon jälkeen.

On "pakko" mainita tässä yhteydessä, että olen takavuosina myös itse pyörinyt kaikilla näillä kaduilla.

[strangelove]

Ihanteellisin tilanne olisi ollut, että Pettersson olisi tunnustanut teon poliisille, oli hän syyllinen tai ei. Tällöin hänet olisi viety rikospaikalle ja pyydetty näyttämään miten kaikki tapahtui. Veikkaan, että siinä vaiheessa CP:n syyttömyys olisi tullut todistetuksi. Vaikka murhaajan toiminnalla ja pakoreitillä spekuloitiinkin julkisuudessa paljon, niin varmasti on asioita, jotka vain murhaaja tietää.

Katsoin toisenkin jakson tuosta "En pilmgrims död" -sarjasta, mutta voi hyvin olla, että jatkossa jää katsomatta. Jollakin tavalla sekava sarja ja kaiken huipuksi tähänkin on ollut pakko sotkea mukaan ihmissuhdedraamaa.

Vaikka arvostankin Leif GW Perssonia, niin mielestäni hän astuu Palme-teoriassaan harhaan. Hän ei ole esittänyt juuri mitään perusteltavissa olevia seikkoja teoriansa tueksi.

Oma mielipiteeni tekijästä, sikäli kun sillä nyt mitään merkitystä on, on kääntynyt vuosien saatossa yhä enemmän "yksinäinen mielipuoli -teorian" kannalle. Ampujalla täytyi olla joku selitettävissä oleva motiivi, eli mihinkään huumehörhö-Pettersson -kuvioon en usko. Tanskalainen Paul Smith on pitänyt esillä mielestäni lupaavaa teoriaa Christer Anderssonista. Se tuntuu lähtökohtaisesti paljon uskottavammalta kuin Säpo- ja CP -teoriat.

[Wincentius]

Oma mielipiteeni tekijästä, sikäli kun sillä nyt mitään merkitystä on, on kääntynyt vuosien saatossa yhä enemmän "yksinäinen mielipuoli -teorian" kannalle. Ampujalla täytyi olla joku selitettävissä oleva motiivi, eli mihinkään huumehörhö-Pettersson -kuvioon en usko. Tanskalainen Paul Smith on pitänyt esillä mielestäni lupaavaa teoriaa Christer Anderssonista. Se tuntuu lähtökohtaisesti paljon uskottavammalta kuin Säpo- ja CP -teoriat

Samoilla linjoilla näemmä mennään. Kuten olen aikaisemmin ketjussa kirjoittanut, en oikein jaksa uskoa salaliittoteorioihin, joten kallistun kyllä yksittäisen tekijän kannalle. Sen sijaan en ole toistaiseksi aivan vakuuttunut CP:n syyttömyydestä, huolimatta tämän "huumehörhö"-taustasta.

Tuolla ylempänä on kyllä periaatteessa selitetty aivan uskottava motiivi ampumiselle; siis se, että Pettersson olisi tosiaan ollut ampumassa aivan toista henkilöä kuin Palme. Se selittäisi tavallaan myös sen, että joidenkin tietojen mukaan, CP olisi suorastaan ihaillut Palmea, eli hänellä ei todellakaan olisi ollut mitään (poliittista) syytä surmata Palme.

Toisaalta, CP oli paljon tekemisessä Lars Tingström'in l. ns. pommimiehen kanssa, johon tutustui vuonna 1980 kärsiessään bajonettisurmasta saamaansa tuomiota Kumlan vankilassa. Tingström istui puolestaan kirjepommien lähettämisestä tullutta tuomiota (tosin suoritettuaan rangaistuksensa kumosi hovioikeus myöhemmin tuon tuomion). CP toimi Tingström'in henkivartijana vankilassa ja molempien vapauduttua jatkui yhteistyö samoissa merkeissä siviilissäkin.

Pettersson vieraili useasti Tingström'in luona Ingarö'ssä. Svensson'in mukaan poliisin yllättäen tehdessä kotietsinnän Tingström'in asunnossa samaan aikaan, kun CP oli paikalla, livahti tämä ulos kätkeäkseen Sigge Cedergren'iltä varastamansa aseen. Tingström olisi muuten ollut mukana, tosin jääden odottamaan autoon, kun CP aseen ym. varasti.

• Myöhemmin (1991) Cedergren tosin ilmoitti poliiskuulusteluissa, että hän olisi Palmen murhaa edeltäneenä syksynä/talvena luovuttanut Petterssonille Smith & Wesson .357-revolverin ammuksineen. Ollessaan neljää vuotta myöhemmin kuoleman kielissä Cedergren toisti saman asian, mutta entistä yksityiskohtaisemmin.

Tingström ei koskaan hyväksynyt saamiaan tuomioita, ja heti ensimmäisen tuomion saatuaan vuonna 1979 ja istuttuaan siitä puolet (2 v) hän vannoi kostavansa kärsimänsä vääryyden ("Verta tulee vuotamaan Tukholman kaduilla"). Tehtävä olisi annettu Tingström'in parhaalle kaverille, CP:lle. Kostona olisi ollut Palmen surmaaminen, sillä Tingström näki Palmen syntipukkina syntyneeseen yhteiskunnalliseen (sosiaalidemokraattiseen) mätäpaiseeseen, jonka seurauksena Tingström'iä itseään oli painostettu ja kiusattu viranomaisten taholta tämän toimiessa sähköalan yrittäjänä 1970-luvulla.

• Tingström kuoli syöpään vankilassa vuonna 1993. Neljä vuotta tuon jälkeen julkaisi Tingström'in asianajaja Pelle (Per) Svensson Tingström'in kirjoittaman (saneleman?) testamentin, jossa edellä mainittu kerrotaan. Svensson'in oma ajatus oli sitten koston pukeminen Palmen surmaksi. Svenssonin kirjoittaman kirjan Sanningen om mordet på Olof Palme mukaan, olisi Tingström myöntänyt antaneensa CP:lle tehtäväksi Palmen surmaamisen.

Pettersson tunsi Tingström'in kautta myös erittäin tunnetun ruotsalaisen kansallissosialistin, Carl Göran Edqvist'in, jolla oli synkkä tausta äärioikeistolaisessa liikkeessä. Mies oli taistellut myös vapaaehtoisena Suomen talvisodassa. On kuitenkin esitetty arvioita siitä, että vaikka periaatteessa Pettersson'illa ei ollut poliittisia intohimoja Palmea kohtaan, olisi tuo hyvin kielteisesti Palmeen suhtautuva seurue päässyt vaikuttamaan CP:n käytökseen.

Toisaalta, MIekkalinnahan juuri ylempänä kiistää, että Tingström olisi pystynyt heitä (=Pettersson'ia) "palkkaamaan" Palmen ampumiseen. Kovin ristiriitaista tietoa pukkaa paitsi asianosaisilta ja myös silminnäkijöiltä. Tulen jatkossa käsittelemään hieman silminnäkijöiden kertomuksia kuulustelupöytäkirjojen perusteella.

Lähde ja lähde

Alla Tingström'in kirjoittama runo lähestyvän kuoleman edessä. Runossa mainittu Hannu oli yksi Tingström'in parhaista kavereista Hannu Hyttinen, joka sai surmansa 22.12.1983, kun hänen asunnossa Tenstassa tapahtui räjähdys. Hyttisellä oli putkifirma, jonka talousasioita Tingström hoiti.

Poliisi oli ollut kiinnostunut Hyttisen toimista sekä tämän suhteista Tingström'iin sen jälkeen, kun Hyttisen auto oli nähty lähellä paikkaa, jossa Tingström oli räjäyttänyt pommin elokuussa 1983.

• • Nära slutet
    
    Nu är jag nära slutet av mitt liv.
    Jag fick ej säga adjö till min far eller mor,
    ej heller till Hannu.
    
    Men snart skall vi mötas borta i evigheten,
    långt borta från jordens ondska.
    Där borta finns ej plats för tårar.
    
    - Lars Tingström

Erittäin vapaa käännös:

• • Lopun lähestyessä
    
    Elämäni on nyt päättymässä.
    En saanut hyvästellä isää enkä äitiä,
    en myöskään Hannua.
    
    Tapaamme pian ikuisuudessa,
    kaukana maallisesta pahuudesta,
    siellä ei ole sijaa kyynelille.
    
    - Lars Tingström

Lähde

[Wincentius]

Lienee syytä tässä vaiheessa kerrata se, että CP itse asiassa oli tunnustanut ampuneensa Palmen.

CP:n entinen monivuotinen tyttöystävä kertoi Aftonbladet-lehden toimittajalle Lennart Håård'ille, että CP oli tunnustanut hänelle ampuneensa Palmen. Tyttöystävä luovutti CP:n pyynnöstä nelisenkymmentä rakkauskirjettä lehdelle 2.2.2007.

– Om jag dör så ska du överlämna mina brev till Lennart Håård på Aftonbladet. Jag vill att han ska veta hur mycket jag älskar dig.
– Berätta också vad jag sa till dig?...?om mordet på Palme, sa han enligt kvinnan

• - Jos kuolen, luovuta kirjeeni Aftonbladet'in Lennart Håård'ille. Haluan hänen tietävän, kuinka paljon sinua rakastan.
  - Kerro myös hänelle, mitä olen sinulle kertonut Palmen murhasta, oli CP naisen mukaan sanonut.

– Jag ska då tala om för Mårten att jag sköt hans far. Jag vill att han ska hälsa till Lisbet och att jag förstår att hon aldrig förlåter mig.

• - Aion tuolloin kertoa Mårten'ille, että minä ammuin hänen isänsä. Haluan hänen kertovan sen Lisbeth'ille. Ymmärrän toki, ettei hän koskaan voi antaa minulle anteeksi.

När kvinnan börjar berätta om vad Christer Pettersson sa om mordet på Olof Palme tittar hon på mig och säger:
– Christer ville att du skulle få veta vad han sa.
De hade varit ute på promenad, stannade till och satte sig på en parkbänk. Christer, som var nykter, sa:
– Jag vill tala om något för dig.
– Du vet att jag använder inte skjutvapen, har aldrig gjort det...det var jag som sköt Olof Palme.
Hon berättar att han sedan sa något om det andra skottet och minns att han sa något om att något blev fel.
– Jaha, svarade jag honom. Varför berättar du det här för mig?
– Det är dig jag älskar och du ska veta det.
– Om jag dör vill jag att du ska berätta det för Lennart Håård på Aftonbladet.
Hon har nu burit på detta sedan Christer Pettersson avled.
– Det har varit väldigt jobbigt.

Tyttöystävän mukaan tunnustus tapahtui näin:

• 
  CP oli halunnut toimittaja Lennart Håård'in tietävän, että CP oli ampunut Palmen.
  
  He olivat olleet kävelyllä ja pysähtyivät istumaan puistonpenkille. Pettersson oli vaihteeksi vesiselvä ja sanoi haluavansa kertoa jotain tyttöystävälleen.
  - Tiedäthän, että en koskaan käytä ampuma-aseita ... Minä ammuin Olof Palmen.
  
  Tyttöystävä muistelee, että CP kertoi jotain toisesta laukauksesta, joka epäonnistui, kun jokin meni pieleen.
  - Jaahas, miksi kerrot tämän minulle, oli nainen kysynyt.
  - Siksi, että rakastan sinua ja haluan sinun tietävän sen.
  - Jos kuolen, pitää sinun kertoa tämä Aftonbladet'in Lennart Håård'ille.
  
  Nainen on pitänyt tiedon itsellään siitä asti, kun Pettersson kuoli.
  - Se on ollut todella raskasta.

Sa han någonting om varför han sköt Palme?
– Jag gjorde det för bombmannen, sa han.
– Vilken bombman? sa jag.
– Han blev helt fel dömd till livstid. Jag gjorde det för hans skull.

• Kertoiko CP koskaan, miksi hän ampui Palmen?
  - Tein sen pommimiehen puolesta, sanoi hän.
  - Minkä pommimiehen, kysyin minä.
  - Miehen, joka syyttömästi tuomittiin elinkautiseen. Tein sen hänen puolestaan.

Ett par veckor innan Christer Pettersson avled frågade jag honom som Aftonbladets reporter.
Mördade du Olof Palme?
– Jag vet vem som sköt Palme, svarade han. Och det ska jag tala om för Mårten.

• Parisen viikkoa ennen kuin Christer Pettersson menehtyi kysyin häneltä Aftonbladet'in toimittajana.
  Murhasitko sinä Olof Palmen?
  - Minä tiedän, kuka Palmen ampui, vastasi Pettersson. Ja sen aion kertoa Mårten'ille.

Kaksi viikkoa ennen kuolemaansa hänen piti tavata Mårten Palmen, jonka piti välittää tieto Palmen murhaajasta äidilleen, Lisbeth Palmelle. Tuo tapaaminen ei koskaan toteutunut.


Christer Pettersson ja Lennart Håård

Lähde

[strangelove]

Noiden CP:n kirjeiden perään kyselinkin aikaisemmin. Itse asiassa tuo on niitä harvoja varteenotettavia seikkoja, jotka puoltavat CP:n syyllisyyttä.

Eikös siihen Petterssonin kuolemaankin epäilty ainakin jossain vaiheessa liiittyneen jotain hämärää? Virallisen selityksen mukaan CP kaatui, kolautti päänsä ja menehtyi myöhemmin aivoverenvuotoon. Olisiko joku kuullut Petterssonin lauluaikeista ja kalauttanut hengen pois.

[strangelove]

Pettersson-teoriasta vielä sananen. Minun mielestäni sen uskottavuutta syä se tosiasia, että Petterssonin olisi pitänyt törmätä Palmeen kaupungilla sattumalta. Eihän hän voinut ennalta tietää, että Palme liikkuu illalla kaupungilla ilman turvamiehiä. Kuvion olisi siis pitänyt mennä niin, että Pettersson olisi Palmen nähtyään päättänyt tappaa tämän. Ensin hän olisi tietysti hakenut revolverin.

Vastaväite: CP ei ollut asemiehiä. Hän syyllistyi satoihin rikoksiin, mutta ainoassakaan niistä hänellä ei ollut mukanaan asetta. Kaiken kuullun perusteella hän oli täysin onneton kaikkien teknisten laitteiden kanssa, eikä kukaan nähnyt hänen pitelevän asetta. Miksi siis revolveri, eikä teräase?

Ja mistä Pettersson aseen olisi siihen hätään saanut? Hakenut kotoaan? Sigge Cedergreniltä, jonka kanssa hänellä oli sukset ristissä? Tuskin hän kuljeskeli kaupungilla revolveri taskussaan.

Saatuaan aseen haltuunsa, Petterssonin olisi pitänyt odottaa niin kauan, että elokuva loppuu ja Palme poistuu teatterista. Tämän jälkeen hänen on täytynyt joko seurata pariskuntaa aina murhapaikalla asti tai sitten odotella siellä jo valmiina.

Vastaväite: Christer Pettersson oli tietyntyyppinen rikollinen. Hän oli räyhääjä, joka toimi spontaanisti. En millään jaksa uskoa, että CP olisi malttanut odottaa Palmen poistumista elokuvista. Todennäköisempää CP:n edustamalle rikollistyypille olisi ollut vetää puukko povitaskusta ja tappaa Palme niille sijoilleen.

CP:n olisi pitänyt seurata Palmea Tunnelgatanin kulmaukseen tai sitten odotella siellä. Mutta eihän hän voinut tietää, mitä reittiä Palmet käyttävät.

Sitten tuli aika iskeä. CP käveli Olof Palmen selän taakse ja ampui parinkymmenen sentin päästä suoraan selkärankaan. Toinen laukaus kohti Lisbet Palmea.

Vastaväite: CP oli täysin kokematon ampuja. En jaksa uskoa, että hän olisi tyytynyt kahteen laukaukseen. Eiköhän Palmen pariskunta olisi ollut täynnä luodinreikiä. Ja edelleenkin - uskooko joku, että CP olisi tässä tilanteessa turvautunut ampuma-aseeseen pistimen tai puukon sijasta?

Minun mielestäni Palmen ampuja oli oikeasti kokenut ja taitava aseenkäsittelijä. Olof kuoli heti. Lisbet kääntyi juuri laukaushetkellä miehensä puoleen ja välttyi osumalta. Jos hän olisi pysynyt liikkumatta, laukaus olisi todennäköisesti osunut keskelle selkää. Lisbetiin osunut luoti kulki ihon ja paidan välistä, lapaluiden korkeudelta. Oli siis sekunnin murto-osasta kiinni. On arvoitus, miksei tappaja varmistanut Lisbetin kuolemaa, mutta ehkä kuvitteli osuneensa.

Teon jälkeen Petterssonin olisi pitänyt paeta Tunnelgatanille, harppoa narkkomaanin kondiksella 89 porrasta ja kadota taitavasti yön pimeyteen.

Vastaväite: Mihin Pettersson olisi siinä tilanteessa mennyt? Ja eikö olisi ollut loogista, jopa alitajuntaista, käyttää pistinsurman jälkeistä pakoreittiä? Täytyy myös muistaa, että Petterssonin näöltä tuntenut todistaja oli varma, ettei paikalta paennut mies ollut hän.

Leif GW Perssonin kirjassa (jonka pohjalta En pilgrims död -sarjakin on tehty) Lars Martin Johansson pohtii, täysin aiheellisesti, teorian uskottavuutta näin:

"Yksinäinen mielipuoli, joka täysin sattumalta törmää vartioimattomaan pääministeriin keskellä yötä keskellä kaupunkia, taskussaan pikkuporsaan kokoinen revolveri. Miten tavallista sellainen on?"

Minä uskon, että tekijä oli täysin erilainen persoona kuin Pettersson.

- erinomainen paikallistuntemus
- kokenut ja taitava ampuja
- täydessä ymmärryksessä
- kylmähermoinen, mahdollisesti psykopaatti
- fyysisesti hyvässä kunnossa
- itsevarma, vähäeleinen
- ei mainittavaa väkivaltarikostaustaa

[Wincentius]

Sikäli kun kiinnostaa, tuo Pettersson'in entinen pitkäaikainen tyttöystävä on Anki Sjöberg, joka CP:n kuoleman jälkeen valitteli kovasti lehdistössä, miksei Pettersson'ia ole vieläkään haudattu.



Lähde

Ruotsin TV3:n Insider-ohjelma lähetti erikoislähetyksen CP:n kuolinpäivää seuranneena päivänä. Mielenkiintoisia välähdyksiä CP:n elämästä, joissa esiintyy näitä tuttuja kasvoja ja nimiä, esim. tämä ex-tyttöystävä. Siinä vierailtiin myös Pettersson'in vanhempien haudalla, jonne myös itse lopulta haudattiin.


CP:n siunaustilaisuus 20.1.2005 Sollentunan kirkossa


Anki Sjöberg Pettersson'in arkun äärellä


Expressen-lehden toimittaja Lars Linström CP:n haudalla

Lähde

Mitä tulee itse Pettersson'in kuolemaan niin eipä ainakaan virallisesti ole muuta syytä kuin epileptisestä kohtauksesta seurannut kaatuminen, jonka seurauksena CP löi päänsä katukivetykseen, jolloin hän menetti tajuntansa. Koska CP oli juuri poistumassa klinikalta ollen vain noin 10 - 20 metrin päässä sisäänkäynnistä, kuuli henkilökunta kaatumisen ja se oli myös nopeasti paikalla, eikä siellä näkynyt muita henkilöitä.

Seuranneet leikkaustoimenpiteet lääkityksineen olivat liikaa Pettersson'in rasittuneelle ruumiille yhdessä huonon yleiskunnon kanssa. Lisäksi sisäelimet yksi toisensa jälkeen lopettivat toimintansa. CP oli jo aikaisemmin saanut lääkäreiltä elinaikaa vain muutaman kuukauden, joten olisi ollut todennäköistä, että hän olisi muutenkin menehtynyt kevääseen 2005 mennessä.

Lähde