Frankfordin viiltäjä - sarjamurhaaja Philadelphiassa 1985-90

[strangelove]

Frankfordin lähiössä, Koillis-Philadelphiassa, riehui raaka sarjamurhaaja vuosien 1985-1990 aikana. Varmoja uhreja oli seitsemän ja niiden lisäksi kaksi kiistanalaista tapausta. Toinen epäsuorasti samaan sarjaan yhdistetty tapaus poikkesi tekotavaltaan muista rikoksista ja toisesta tuomittiin heikoin todistein paikallinen kalakauppias.

Frankfordin viiltäjäksi nimetty sarjamurhaaja puukotti uhrinsa kuoliaaksi kymmenillä iskuilla. Joidenkin uhrien vatsa oli aukaistu niin, että sisäelimet olivat valuneet ulos. Uhreja yhdisti alkoholinhuuruiset elintavat, maantieteellinen läheisyys ja se, että he liikkuivat samoissa baareissa. Teoista epäiltiin valkoihoista, keski-ikäistä miestä, jonka seurassa uhrit oli nähty ennen kuolemaansa. Miestä ei koskaan tunnistettu.

Teot

26. elokuun aamuna vuonna 1985 löysivät rautatietyöntekijät alusparrupinojen välistä naisen ruumiin. Uhri oli alaston vyötäröstä alaspäin ja hänet oli aseteltu seksuaalisesti provokatiiviseen asentoon jalat levälleen ja pusero avonaiseksi niin, että uhrin rinnat näkyivät. Uhri oli Helen Patent, 52, joka asui Parklandissa, Pennsylvaniassa. Häntä oli puukotettu 47 kertaa päähän ja rintakehään. Myös oikeassa kädessä oli puukoniskuja ja vatsassa syvä viilto, joka paljasti sisäelimet. Helen oli myös raiskattu.

Helen oli eronnut miehestään, mutta he asuivat silti samassa asunnossa. Mies oli nähnyt Helenin viimeksi 19. elokuuta. He elivät kumpikin omaa elämäänsä ja Helen kävi usein ulkona. Mies ei tiennyt hänen liikkeistään.

3. tammikuuta 1986 löydettiin seuraava puukotuksen uhri, philadelphialainen Anna Carroll, 68, kuolleena kotoaan Ritner Streetiltä. Hänen ovensa oli auki, vaikka oli kylmä talvipäivä. Asiaa tarkistamaan mennyt henkilö löysi Annan makuuhuoneensa lattialta. Uhri oli jälleen riisuttu vyötäröstä alaspäin ja häntä oli puukotettu kuusi kertaa selkään. Lisäksi murhaaja oli viiltänyt häntä rintalastasta nivusiin, ikään kuin suolistaen.

Anna oli nähty ennen kuolemaansa Frankfordin seudun baareissa.

Suzanna Olszef, 74, löydettiin niin ikään puukotettuna kotoaan 25. joulukuuta 1986. Myös häntä oli puukotettu kuusi kertaa selkään. Olszef asui Richmond Streetillä vain muutaman kilometrin päässä Anna Carrollista.

Neljäs veriteko paljastui 8. tammikuuta 1987. Koditon Jeanne Durkin, 28, löydettiin murhattuna hedelmäkojun alta Pratt Streetiltä, vain korttelin päästä Helen Patentin murhapaikkaa. Selässä, rintakehässä ja pakaroissa oli yhteensä 74 puukoniskua. Jeanne makasi verilammikossa vyötäröstä alaspäin riisuttuna ja jalat levällään. Hänet oli raiskattu.

Nyt alkoi näyttää siltä, että Philadelphiassa liikkui sarjamurhaaja. Uhreja yhdisti tekotapa, maantieteellinen sijainti, alkoholinhuuruinen elintapa, sekä Goldie´s-baari, jossa heidät oli nähty ennen kuolemaansa.

11. marraskuuta 1988 tapettiin Margaret Vaughan, 66. Hänen ruumiinsa löytyi Penn Streetillä sijainneen asuinrakennuksen edustalta. Vaughan oli aikoinaan asunut rakennuksessa, mutta hän oli saanut häädön maksamattomien vuokrien takia. Paikka oli kolmen korttelin päässä Jeanne Durkin surmapaikasta. Puukonsikuja oli 29.

Vaughan oli ollut ennen kuolemaansa baarissa valkoihoisen ja pyöreäkasvoisen miehen kanssa. Mies oli ontunut ja hänellä oli silmälasit. Miehestä laadittiin kuva, jota leviteltiin ympäri kaupunkia. Kukaan ei kuitenkaan tunnistanut miestä.

19. tammikuuta 1989, Theresa Sciortino, 30, löytyi kotoaan Arrot Streetiltä (kolmen korttelin päässä viidennestä uhrista) murhattuna. Puukoniskuja oli kasvoissa, käsivarsissa ja rinnoissa yhteensä 25. Hänelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa puisella esineellä. Verta oli kaikkialla ja tekijä oli jättänyt rikospaikalla verisen jalanjäljen. Naapuri oli kuullut asunnosta kamppailun ääniä.

Sciortino asui yksin ja kärsi mielenterveysongelmista, joiden vuoksi hän oli ollut usein hoidettavana psykiatrisissa laitoksissa. Muiden uhrien tavoin hän viihtyi baareissa ja hänellä kävi paljon miesseuralaisia. Kuolemaansa edeltäneenä iltana hänen seurassaan oli nähty valkoinen, keski-ikäinen mies.

Kaikki uhrit olivat valkoisia, heidän ikänsä vaihteli 28-68 -vuoden välillä, he liikkuivat samalla alueella samoissa ravintoloissa ja kaikki oli murhattu samalla tavalla. Poliisi löysi tapauksia tutkiessaan selvittämättömän henkirikoksen, joka saattoi liittyä samaan sarjaan. Catherine Jones, 29, oli löydetty 29. tammikuuta 1987 jäätyneenä ja lumen peittämänä jalkakäytävältä kaupungin pohjoisosasta. Jones oli muista uhreista poiketen hakattu kuoliaaksi. Kallo oli ja leuka oli murskattu. Jonesin tapausta ei voitu kuitenkaan varmuudella yhdistää samaan sarjaan, vaikka hänen elintapansa olivatkin samanlaiset muiden uhrien kanssa.

29. huhtikuuta 1990 löytyi Carol Dowdin, 46, alaston ruumis kujalta Frankford Avenuella sijaitsevan Newman Sea Foodin takaa. Dowdin pää ja kasvot oli murskattu. Häntä oli puukotettu 36 kertaa kasvoihin, kaulaan, rintaan ja selkään. Lisäksi vatsa oli viilletty auki niin, että uhrin suolet olivat tulleet ulos. Tämän lisäksi vielä vasen nänni oli poistettu. Dowdin käsissä torjuntavammoja, eli hän oli yrittänyt puolustautua hyökkääjää vastaan. Murha-ajaksi arviotiin keskiyön ja klo 1.40:n välinen hetki.

Dowd asui lähellä tekopaikkaa ja ennen kuolemaa hänen seurassaan oli nähty tuntematon valkoihoinen mies. Dowdin vaatteet löytyivät läheltä ruumista ja hänen kukkaronsa sisältä oli levitelty kadulle. Mitään ei kuitenkaan varastettu, joten ryöstömurhan mahdollisuus voitiin sulkea pois.

Dowd oli elänyt normaalia elämää, kunnes 1960-luvulla hänen veljensä kuoli. Tämän jälkeen Dowd alkoi kuulla ääniä ja hänellä diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia, jonka vuoksi hän oli ollut pitkään hoidossa.

Leonard Christopher - Carol Dowdin murhasta epäilty

Poliisi epäili kaikista teoista samaa tekijää. Hänen arveltiin seuranneen uhreja baarista tai törmänneen heihin kadulla. Lähistöllä työskenteleviä henkilöitä jututettiin. Yksi heistä oli Leonard Christopher, kalamyyjä, joka myös asui lähellä tapahtumapaikkoja. Hän myös tunsi yhden uhreista, Margaret Vaughanin. Nämä seikat asettivat hänet epäilyksen alaiseksi. Kun Christopherilta kysyttiin, missä hän oli ollut Dowdin murhailtana , hän väitti olleensa tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä kertoi poliisille kuitenkin olleensa illalla yksin. Tämä ristiriita vahvisti poliisin epäilyjä. Pian kävi ilmi, että eräs todistaja oli nähnyt Christopherin baarissa Dowdin seurassa. Lisäksi löytyi todistaja, joka kertoi nähneensä Christopherin tulleen hikisenä, suuri veitsi vyöllään siltä kujalta, josta Dowd löydettiin murhattuna. Hänen vaatteissaan väitettiin olleen verta. Toisaalta Christopher perkasi työkseen kaloja, joten verisyydelle saattoi olla hyvin luonnollinen selitys.

Christopher pidätettiin, vaikka hän ei sopinut etsityn sarjamurhaajan tuntomerkkeihin lainkaan. Hän oli musta, ei valkoihoinen ja keski-ikäinen. Pidätys tuli yllätyksenä myös hänet tunteneille ihmisille. Häntä kuvailtiin ystävälliseksi ja siivoksi mieheksi. Esimerkiksi Christopherin vuokra-isäntä sanoi, että hänellä oli Christopherista vain hyvää sanottavaa, vaikkakin tämä piti joskus vähän liikaa meteliä asunnossaan.

Leonard Christopherin istuessa sellissä Dowdin murhasta epäiltynä Frankfordin ihmiset saattoivat huokaista helpotuksesta. Ainakin joku oli kiinni ja elämä saattoi jatkua eteenpäin. Tämä oli ennenaikainen riemu. Pian paljastui jälleen uusi veriteko.

6. syyskuuta 1990 Michelle Martin (joissakin lähteissä Dehner), 30, löytyi puukotettuna Arrott Streetin asunnostaan, 23 puukonsikua rinnassa ja vatsassa.

Martin oli alkoholisoitunut ja vainoharhainen yksineläjä. Hän liikkui samoissa baareissa kuin muutkin uhrit. Hän toi usein miehiö kotiinsa. Ennen kuolemaansa hän oli liikkunut valkoisen, keski-ikäisen miehen seurassa.

Martinin murhan paljastuttua ihmiset alkoivat epäillä, että poliisi oli napannut väärän miehen. Kauhu palasi lähiöön. Poliisit partioivat kaduilla ja seurasivat erityisen tarkkaan naisten kanssa liikkuvia miehiä. Vihjeitä ja ilmiantoja tuli paljon, mutta mikään niistä ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Sciortinon asunnosta löydettyä veristä jalanjälkeä verrattiin moniin kenkiin. Jälki sopikin Sciortinon poikaystävän käyttämien kenkien jättämäksi, mutta miehellä ei kuitenkaan ollut mitään osuutta henkirikokseen.

Leonard Christopherin oikeudenkäynti alkoi. Häntä syytettiin Dowdin murhasta, vaikka mikään tekninen todiste ei sitonut hänt tekoon tai tekopaikkaan. Oli kuitenkin todistaja, joka kertoi nähneensä Christopherin kujalla ja kuulleen samalla naisen huudon. Christopherilla oli nähty myös veitsi ja hänen vaatteissaan oli ollut todistajan mukaan verta. Todistajat olivat prostituoituja, joten heidän luotettavuutensa oli monien mielestä kyseenalainen.

Christopherin pomo, Jaesa Phang, todisti, että Christopher oli kertonut hänelle muutama päivä murhan jälkeen nukkuvansa huonosti, koska oli joutunut todistamaan murhaa. Hänen puheensa oli ollut sekavaa ja hän oli ollut levoton. Hän kertoi pelkäävänsä valkoista miestä, joka oli nähnyt hänet. Christopher uskoi miehen tulevan tappamaan hänet, mikäli saa tietoonsa hänen asuinpaikkansa. Seuraavana päivänä Christopher pidätettiin.

Tutkimuksissa syytetyn housuista löytyi pieni määrä verta, mutta sitä oli liian vähän analysointia varten. Tuohon aikaan ei myöskään ollut DNA-tutkimuksia, jotka olisivat auttaneet selvittämään veren alkuperän. Poliisi oli löytänyt myös verisen harson tieltä Christopherin asunnon nurkilta. Christopher väitti, että ollessaan tyttöystävänsä asunnossa, hän oli nähyt valkoisen, keski-ikäisen, hyvin pukeutuneen miehen pyyhkimässä käsiään harsoon tai nenäliinaan. Ongelmana oli, ettei Christopher ollut ollut tyttöystävänsä asunnossa kertomallaan hetkellä.

Oikeudenkäynti oli lyhyt ja päätös tuli nopeasti. Oikeus tuomitsi Leonard Christopherin Carol Dowdin ensimmäisen asteen murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Sarjamurhaaja yhä tunnistamatta

Dowdin tapaus on kiistanalaisista seikoistaan huolimatta virallisesti selvitetty, mutta kahdeksan muuta raakaa naismurhaa on edelleen selvittämättä. Moni ei usko tänäkään päivänä siihen, että Leonard Christopher murhasi Dowdin. Muista murhista hän ei ainakaan ollut vastuussa. Tämä tarkoittaa sitä, että sarjamurhaaja on edelleen vapaana.

Lähde: Crime Library

[Nooruska]

Kaikki uhrit olivat valkoisia, heidän ikänsä vaihteli 28-68 -vuoden välillä

Suzanna Olszefhan oli 74-vuotias, ellen väärin ymmärtänyt...?

Ja minkähän takia vain muutama uhreista oli raiskattu? Helen oli hieman iäkkäämpi (52) niin miksei näitä muita hieman vanhempia oltu raiskattu?

Lisäksi ihmettelen kahta seikkaa; miksi Christopher sitkeästi jatkoi valehtelua olemisestaan tyttöystävänsä luona? Ja miksi tämän viimeisen (?) uhrin luota löytynyt kengän jälki sopi poikakaverin kenkään? Samanlaiset kengät?

Monella naisista oli enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia, silkkaa sattumaa?

[strangelove]

Suzanna Olszefhan oli 74-vuotias, ellen väärin ymmärtänyt...?

Kyllä, aivan oikein. Vanhin uhri oli siis Olszef.

Ja minkähän takia vain muutama uhreista oli raiskattu? Helen oli hieman iäkkäämpi (52) niin miksei näitä muita hieman vanhempia oltu raiskattu?

Itse asiassa kaikki uhrit oli raiskattu. Jäi vain tuossa alustuksessa mainitsematta tämä joidenkin kohdalla, koska kirjoitus on hyvin pitkälle käännös Crime Libraryn teksistä.

Lisäksi ihmettelen kahta seikkaa; miksi Christopher sitkeästi jatkoi valehtelua olemisestaan tyttöystävänsä luona? Ja miksi tämän viimeisen (?) uhrin luota löytynyt kengän jälki sopi poikakaverin kenkään? Samanlaiset kengät?

Ymmärsin tuon niin, että Christopher mainitsi tyttöystävänsä asunnon luona havaitsemastaan käsiään pyyhkineestä miehestä ennen kuin tiesi tyttöystävänsä todistuksesta.

Minulle on jäänyt epäselväksi, oliko tuo asunnosta löydetty kengänjälki tämän poikaystävän, ja osoittautui näin kuulumattomaksi tapaukseen, vai todettiinko se murhaajan jättämäksi, jolloin poikaystävällä ja murhaajalla oli sattumoisin samanlaiset kengät. Joka tapauksessa tuo poikaystävä ei ollut sarjamurhaaja.

Monella naisista oli enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia, silkkaa sattumaa?

Sattumaa tai ei, niin uhrit olivat sarjamurhaajalle tyypillisesti samanlaisia. Päihde- ja mielenterveysongelmaiset naiset ovat toki helpompia uhreja kuin kunnollista elämää elävät, työssäkäyvät naiset. Mikä sitten mahtoikaan olla syynä tähän uhriprofiiliin. Ehkä murhaaja oli viettänyt traumaattisen lapsuuden alkoholiongelmaisen äitinsä kanssa.

Tässä vielä piirtäjän laatima kuva epäillystä tappajasta:

[Täysi Purenta]

Eiköhän uhrien profiili selitä tuon runsaan määrän mielenterveydeltään häilyväisiä henkilöitä. Jos metsästää pubiruusuja, vielä sitä heikointa ainesta, on enemmän kuin todennäköistä että törmää naisiin joiden yliskamarissa tuulee. Ihan järkevä nainen, vaikka olisi miten kapakoissa viihtyvää lajia ei lähde tuntemattoman hiipparin matkaan kun nurkilla kuolee naisia alvariinsa. Eiköhän murhaajan tarkoitus ole ollut aina löytää se kapakan helpoin nakki.

[Nooruska]

Kiitos täsmennyksistä Strangelove! Eli murhaaja raiskasi kaikki "naisensa"; pisti silmään naisten olevan enemmistöltään vanhempaa ikäluokkaa. Liekkö ollut juurikin jokin traumaattinen suhde äitiin/isoäitiin tällä murhaajalla?

Usean (ellei kaikkien, en nyt tarkkaan muista) uhrin kasvot oli lähes täysin tuhottu ja uhrit yleensä makasivat mahallaan. (Selässä taisi useammalla olla erinäisiä veitseniskuja). Viittasikohan tämä siihen, että murhaaja ei ns. kestänyt katsella itse työnsä tuloksia, ei halunnut uhreille kasvoja ja piti näin heidät vain ei-ihmisen-tasolla. Eli murhaajalla saattoi hieman olla syyllisyydentuntoa?

Olivatkohan muut kuin tuo ensimmäinen uhri riettaasti aseteltuna jalat haaralleen?

[jarmo.janis]

Kiitos täsmennyksistä Strangelove! Eli murhaaja raiskasi kaikki "naisensa"; pisti silmään naisten olevan enemmistöltään vanhempaa ikäluokkaa. Liekkö ollut juurikin jokin traumaattinen suhde äitiin/isoäitiin tällä murhaajalla?

Usean (ellei kaikkien, en nyt tarkkaan muista) uhrin kasvot oli lähes täysin tuhottu ja uhrit yleensä makasivat mahallaan. (Selässä taisi useammalla olla erinäisiä veitseniskuja). Viittasikohan tämä siihen, että murhaaja ei ns. kestänyt katsella itse työnsä tuloksia, ei halunnut uhreille kasvoja ja piti näin heidät vain ei-ihmisen-tasolla. Eli murhaajalla saattoi hieman olla syyllisyydentuntoa?

Olivatkohan muut kuin tuo ensimmäinen uhri riettaasti aseteltuna jalat haaralleen?

Vaikka tekotapa onkin täysin erilainen ja uhrien määrä onneksi vähäisempi niin huomasin yhtäläisyyden bostonin kuristajaksi kutsutun hepun toimintamalliin eli aivan samoin kuin bostonin kuristajalla niin myös tällä oli kahta eri ikäluokkaa edustavia uhreja. Joten mielestääni voisimme unohtaa hetkeksi tekotavamn ja pohdiskella sitä haetaanko tähän psyykkiseltä profiililtaan bostonin kuristajan kaltaista heppua ja mitä bostonin kuristajan tutkimustulokset antaisi tälle jutulle. Myös tuo uhrien asetteleminen riettaisiin asentoihin on samanlaista kuin bostonin kuristajalla.

[VoDKa]

Kaikki uhrit sopivat myös profiililtaan Viiltäjä-Jackin uhreiksi, aina ikää ja elämäntyyliä myöten. Sain käsityksen rivien välistä luettuna (ja osasta aika suoraan) että nämä naiset eivät välttämättä olleet kainoimpia ruusuja muutenkaan, eli sekin täsmäisi aika hyvin. Toki se on totta, että alkuperäinen Jack on ollut manan majoilla tuossa vaiheessa jo hyvän aikaa, sillä aika tarkalleen sata vuotta parin vuoden heitolla on näiden kahden tapauksen välillä kulunut aikaa. Olisiko kyseessä voinut olla jonkinlainen copycat sadan vuoden jälkeen, vai olisiko vain käynyt niin että tappaja on kyhätty samanlaisista aineksista? Samanlainen dramaattinen suhde johonkuhun, sopivasti sattunut aivokemia, mahdollisuus ja sosiaalinen status ja niinpä sitä onkin sitten lähdetty lahtaamaan naisia saman kaavan mukaisesti?

Poliisilla tuntuu olleen myös samankaltaiset epäillyt kuin "viimeksikin", teurastajahenkiset henkilöt ja ihan vain sen vuoksi, että näiden työnkuva on mitä on, todisteista viis.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin mielenkiintoinen tapaus, kiitos tämän esille tuomisesta.

[strangelove]

Huomasin myös yhtymäkohtia kotoiseen Järvenpään "sarjamurhaajaamme". Uhrit olivat alkoholisoituneita, yhteiskunnasta syrjäytyneitä, eikä mitään nuoria ja siivoja opiskelijatyttöjä, kuten monilla muilla sarjamurhaajilla. Frankfordin tappaja oli viiltänyt joidenkin uhrien vatsan auki rintalastasta nivusiin niin, että suolet olivat valuneet ulos. Tällaisestahan on puhuttu myös Tuula Lukkarisen murhan kohdalla.

Toinen mielenkiintoinen havainto on se, ettei epäiltyä koskaan tunnistettu. Uhrit liikkuivat täsmälleen samoilla huudeilla ja kävivät jopa samoissa baareissa, ja niin on täytynyt murhaajankin tehdä. Uhrit varmasti tunnettiin kantamestoissaan, mutta miksi ihmeessä kaikesta päätellen lähistöllä asunut murhaaja - josta oli olemassa vieläpä melko hyvät tuntomerkit - jäi tunnistamattomaksi.

[Nooruska]

Murhaajalla on saattanut olla päällimmäisenä syynä viha ja ahdistus ja tämä oli hänen tapansa purkaa se. Kaikki naiset oli teurastettu varsin brutaalisti. Jos hän halusi pääasiassa pienentää aggressiotaan niin liekkö siksi "helpot" uhrit? Ajatuksella "kunhan joku".

[jarmo.janis]

Huomasin myös yhtymäkohtia kotoiseen Järvenpään "sarjamurhaajaamme". Uhrit olivat alkoholisoituneita, yhteiskunnasta syrjäytyneitä, eikä mitään nuoria ja siivoja opiskelijatyttöjä, kuten monilla muilla sarjamurhaajilla. Frankfordin tappaja oli viiltänyt joidenkin uhrien vatsan auki rintalastasta nivusiin niin, että suolet olivat valuneet ulos. Tällaisestahan on puhuttu myös Tuula Lukkarisen murhan kohdalla.

Toinen mielenkiintoinen havainto on se, ettei epäiltyä koskaan tunnistettu. Uhrit liikkuivat täsmälleen samoilla huudeilla ja kävivät jopa samoissa baareissa, ja niin on täytynyt murhaajankin tehdä. Uhrit varmasti tunnettiin kantamestoissaan, mutta miksi ihmeessä kaikesta päätellen lähistöllä asunut murhaaja - josta oli olemassa vieläpä melko hyvät tuntomerkit - jäi tunnistamattomaksi.

Bostonin kuristajaa (Albert Di Salvo) tai järvenpään murhaajaa meidän tuskin tarvii tähän syylliseksiepäiltynä hakea, mutta bostonin kuristajan teot analysoimalla ja profiloimalla ainakin tiedämme millaista henkilöä haetaan ketjun aiheena olevaan sarjamurhaan. Järvenpään juttu on siinäkin mielessä erilainen että sinä tekijä ei ilmeisesti koskaan mennyt uhriensa kotiin (tekijän rohkeus toteuttaa tekojaan).
Tämän ketjun aiheena oleva tappaja kuten myös bostonin kuristaja kumpikin olivat teoissaan niin rohkeita että, ainakin osassa teoista, menivät jollain verukkeella uhrien asuntoon. Uhrien asuntoon pääseminen mielestäni kertoo erilaisesta tekijätyypistä kuin kadulle tai hiekkamontulle tappaminen. Tässä ketjun aiheena olevassa tapauksessa tekijän täytyy olla uhreissaan niin luottamusta herättävä että pääsee murtautumatta sisään.

Kääk
Muistanko oikein vai oliko myös bostonin kuristajan tapauksessa tekijälle tullut yhden uhrin kanssa niin kiire, että uhrin kodin ovi oli pakko jättää auki.
Olisiko tekijä mahdollisesti jonkun valeroolin (mittarinlukija, laitehuoltaja tms) turvin päässyt asuntoihin ?

[strangelove]

Uhriprofiililla on jokin tarkoitus. Sarjamurhaajathan valitsevat uhreikseen niitä, joiden olemus herättää heissä jonkin aggression. Tässä tapauksessa tuo murhaajan kohderyhmä on alkoholisoituneet, epäsäännöllistä elämää viettäneet ei-niin-viehättävät naiset. Tekoihin on saattanut johtaa jokin takauma lapsuudesta, tai sitten murhaaja on jostain muusta syystä katkeroitunut kyseisen ihmistyypin edustajille.

Psykopaattisarjamurhaajat saattavat toisinaan laskelmoida ja katkaista sarjan, mikäli katsovan sen olevan eduksi itselleen. Mutta ei tämä henkilö. Hän jatkoi, vaikka tiesi, että häntä etsitään. Piirrosta leviteltiin ympäri Philadelphiaa ja poliisit partioivat kaduilla. Hän jatkoi senkin jälkeen, kun Leonard Christopher otettiin kiinni. Vuonna 1990 sarja kuitenkin katkesi. Kuoliko tekijä, vai muuttiko muualle, se jää arvoitukseksi.

[strangelove]

Uhrien asuntoon pääseminen mielestäni kertoo erilaisesta tekijätyypistä kuin kadulle tai hiekkamontulle tappaminen. Tässä ketjun aiheena olevassa tapauksessa tekijän täytyy olla uhreissaan niin luottamusta herättävä että pääsee murtautumatta sisään.

Naiset olivat todennäköisesti päissään päätellen siitä, että ennen kuolemaansa heidät oli nähty ravintoloissa. Heillä oli ollut tapana tuoda kotiinsa ventovieraita miehiä. Ei tekijän siis tarvinnut herättää yhtään sen enempää luottamusta kuin kenenkään muunkaan yhden illan viihdykkeen. Humalaisen ja mielenterveysongelmaisen ihmisen arvostelukyky ei muutenkaan ole välttämättä kaikkein parasta laatua.

[Michelangela]

Hyytävä tapahtumasarja. Kiitos, Strangelove!

Olen välillä miettinyt sitäkin, että päätyykö murhan kohteeksi ns. alhaista sosiaaliluokkaa senkin takia, kun murhaajalla on himo murhata, mutta ehkä jonkinlaisia omantunnon ongelmia halunsa suhteen. Joten siksi pyrkisi valitsemaan uhreiksiin joitain ns. sen kaltaisia ihmis-"hylkiöitä", joiden voisi katsoa ansaitsevankin kohtalonsa? Eli uhreja ei välttämättä valittaisikaan aina sen mukaan, kenetköä himottaa tappaa, vaan että kenen tappaminen ei tuntuisi vaikka jälkeen päin ihan niin pahalta, kuin vaikkapa ns. nuhteettoman ja nuoren ihmisen tappaminen. Eli välttämättä valitun uhrin olemus ei sinällään olisi se laukaiseva tekijä tai muutenkaan varsinaisesti provosoiva murhaamiseen, vaan himo murhata olisi jo valmiiksi olemassa ihan sellaisenaan. Ja himo murhata nimenomaan naisia, raiskatakin samalla, kuten tässä tapauksessa. Mene ja tiedä, tosiaan.

[jarmo.janis]

Hyytävä tapahtumasarja. Kiitos, Strangelove!

Olen välillä miettinyt sitäkin, että päätyykö murhan kohteeksi ns. alhaista sosiaaliluokkaa senkin takia, kun murhaajalla on himo murhata, mutta ehkä jonkinlaisia omantunnon ongelmia halunsa suhteen. Joten siksi pyrkisi valitsemaan uhreiksiin joitain ns. sen kaltaisia ihmis-"hylkiöitä", joiden voisi katsoa ansaitsevankin kohtalonsa? Eli uhreja ei välttämättä valittaisikaan aina sen mukaan, kenetköä himottaa tappaa, vaan että kenen tappaminen ei tuntuisi vaikka jälkeen päin ihan niin pahalta, kuin vaikkapa ns. nuhteettoman ja nuoren ihmisen tappaminen. Eli välttämättä valitun uhrin olemus ei sinällään olisi se laukaiseva tekijä tai muutenkaan varsinaisesti provosoiva murhaamiseen, vaan himo murhata olisi jo valmiiksi olemassa ihan sellaisenaan. Ja himo murhata nimenomaan naisia, raiskatakin samalla, kuten tässä tapauksessa. Mene ja tiedä, tosiaan.

Eiköhän tärkein kriteeri muiden jälkeen seuraavaksi ole se, millaisiin uhreihin tekijällä on mahdollisuus luoda kontakti. Esimerkiksi narkkarimurhaaja ei takuulla saa kontaktia (ainakaan helposti) hienostopiireihin kuuluvaan uhriin. Aika usein tekijä ja uhri on sosiaaliluokiltaan lähellä toisiaan ja/tai tekijällä on jonkin syyn tähden luonnollinen mahdollisuus saada kontakti uhriin ilman että se herättää huomiota esimerkkinä tappavat lääkärit ja hoitajat tai prostituoituja murhaavat asiakkaat (ainakin muutamissa tapauksissa teon selviäminen lykkääntyi kun tekijä vaki asiakas).

[strangelove]

Hyytävä tapahtumasarja. Kiitos, Strangelove!

Olen välillä miettinyt sitäkin, että päätyykö murhan kohteeksi ns. alhaista sosiaaliluokkaa senkin takia, kun murhaajalla on himo murhata, mutta ehkä jonkinlaisia omantunnon ongelmia halunsa suhteen. Joten siksi pyrkisi valitsemaan uhreiksiin joitain ns. sen kaltaisia ihmis-"hylkiöitä", joiden voisi katsoa ansaitsevankin kohtalonsa? Eli uhreja ei välttämättä valittaisikaan aina sen mukaan, kenetköä himottaa tappaa, vaan että kenen tappaminen ei tuntuisi vaikka jälkeen päin ihan niin pahalta, kuin vaikkapa ns. nuhteettoman ja nuoren ihmisen tappaminen. Eli välttämättä valitun uhrin olemus ei sinällään olisi se laukaiseva tekijä tai muutenkaan varsinaisesti provosoiva murhaamiseen, vaan himo murhata olisi jo valmiiksi olemassa ihan sellaisenaan. Ja himo murhata nimenomaan naisia, raiskatakin samalla, kuten tässä tapauksessa. Mene ja tiedä, tosiaan.

Sarjamurhaajat ovat psykopaatteja, eli heillä ei ole omatuntoa. Psykopaatti ei kykene katumaan tekojaan, ja jos hän niin väittää, hän tekee sen vain parantaakseen asemaansa oikeuden silmissä. Heille toiset ihmiset eivät ole arvokkaita. Uhrit ovat vain välineitä, joita käytetään omien mielihalujen toteuttamiseen.

Tätä taustaa vasten ei ole uskottavaa, että sarjamurhaajat valikoisivat mainitsemastasi syystä. Laskelmoivina he saattavat tietysti valikoida uhreikseen laitapuolen kulkijoita siksi, koska nämä ovat helppoja uhreja. Heitä ei kaivata heti, eikä välttämättä koskaan. Poliisi ei myöskään etsi heitä samalla teholla kuin "a-luokan kansalaisia".