LSH-Hovi Turku kevät 2013

[Vespa velutina]

Tässähän se sananvapaus mitataan. Kai tässä jonkinlaisella harmaalla alueella liikutaan.
Tiedämme keissistä paljon enemmän kuin viranomaiset alun perin kaavailivat, kiitos Hymyn ja Alibin tietovuotojen. Jos julkista selostetta kommentoi lisäämällä siihen tietoja, jotka joku lehti on jo aiemmin julkiseksi saattanut, niin syyllistyykö salassapitorikokseen?
Tietääkseni AA ei ole väittänyt, että uhreina olisivat hänen omat lapsensa, vaan tämä tieto on jotain muuta kautta tullut esiin.
Esim. syyttäjän korkeimmalle oikeudelle toimittamassa valituslupahakemuksessa on lasten nimet esillä ja siinä kerrotaan seikkaperäisesti, mitä he ovat murhayöstä kertoneet.
Arkaluontoiset seikat julistettiin salassapidettäviksi oikeudenkäynnistä lähtien, joten jos ne on julkituotu sitä ennen, eivät ne ole salassapitorikoksen alaisia. Tällä viittaan joihinkin Annelin ennen lsh-pidätystä esim. Avulle antamiin haastatteluihin, joissa hän kertoo lapsistaan.

[Terra]

^No nimenomaan. Ja tämä kiista alun perin liittyi Auerin kirjoittamaan ja blogistiystävänsä julkaisemaan ns. vastineeseen, johon nimimerkki Terrakin viittasi ennen kuin alkoi venkuloimaan.

Auerin ystävät kirjoitelkoon sydämensä halusta, mutta jos julkaisee sivuillaan tuollaisia vastineita, saattaa joutua tröpeleihin.

En minä ole vekuloinut yhtään mitään, vaan sinä olet tulkinnut kirjoittamaani laajemmin kuin mitä sana sanasta sitä voi tehdä - kirjoitukseni ...on kyennyt tuomaan esille seikkoja, jotka muuten olisivat salassa pidettäviä tarkoittaa juuri sitä, että voi tuoda julkisuuteen ne itseään koskevat tiedot (tietenkin muiden asianomaisten yksityisyyttä loukkaamatta), jotka ovat noissa salaisiksi julistetuissa asiakirjoissa. Plus kaikenlaista muuta voi kertoa itsestään mielen määrin. Tästä tekikin juuri samansisältöisen postauksen Vespa velutina Kirjoittaja Vespa velutina » Ti Elo 06, 2013 3:46 pm

[sisotalo]

Hyvä, että kysyt. Täällä kaikenlaista salailua käytetään estämään keskustelua.Tärkeintä on, että henkilö, jolla on virallisesti käytössäänn salassa pidettävää titoa voi saada sakkoa, jos hän jakaa tätä tietoa julkisuudessa. Muut eivät koskaan voi olla salassapitoon velvollisia.

Niina Barg on tässä rajatapaus, kun hän ilmoittaa toimineensa Annelin oikeudellisena avustajana ja antaa tietoa, joka epäilemättä on salassa pidettävää. Näitä rikkomuksia ei voi kutsua"rikoksiksi". Niistä voi saada sakkoa. Asia on aivan toinen, jos tiedot koskevat valtakunnan puolustusta.

Auerin lasten nimet ovat täysin julkisia silloin kun puhutaan Ulvilan surmasta. Käräjä ja hovioikeus ovat yrittänet pitää LSH-lasten nimet salaisina, mutta rikkoo itse tätä kieltoa. Selvityksessä kerrotaan, että LSH-rikokset ovat tapahtuneet perheen piirissä. Näin ilmeneee, että LSH-uhrit olivat sen perheen lapsia, johon Anneli kuuluu. Siis kysymyksessä ovat samat lapset kuin Ulvilan surmassa ja heidän nimensä ovat tätä kautta julkisia.

Suonmessa on Julkisen sanan neuvosto, joka asettuu oman ammattikuntansa etuja vastaan ja rikkoo lehdistön vapautta tuomitsemalla välttämättömät ihmisten nimien mainitsemiset. Rikoksia tehneiden ihmisten nimiä ei ylipäätään saa mainita, eettisistä syistä. Vielä vähemmän vain epäiltyjen nimiä.

Sensijaan oikeudessa todistaneen henkilön nimet tulee aina mainita koska vain näin saadaan tieto mitä oikeudessa on sanottu. Kun hovioikeus selityksessään käyttää kirjaimia todistajien nimen tilalla rikkoo se lakia oikeuistuimen julkisuudesta.

Sitten on asia erikseen täällä riehuvat nimiakrobaatit. Pahin on Tara, joka keksii aina vaan uusia nimityksiä Anneli Auerille ja nimimerkille sisotalo. Auerin lapset joutuvat merkillisen kohtelun uhreiksi kun heistä keksitään nimiä juten L1 tai A***. Ne ovat lasten pilkkaamista. Jokaisella lapsista on oikeus todista omissa nimissään, jota on kunnioitettava.

[taavetti]

^Tarkistapa se perhepiirisi. Ei tainnut julkisessa selosteessa sellaista olla. Joten jo valmiiksi ontuva selityksesi uhrien nimien julkituontiin ei saa vahvistusta.

[Vespa velutina]

Minun mielestäni lapsia ei tarvitsisi mainita nimillä tällaisissa nettikeskusteluissa, joihin osallistuvat nimimerkit ja joiden taso on mitä on. Tämä on lapsille joka tapauksessa ei-toivottavaa julkisuutta. Tosin minusta on tekopyhää myös pitää asiaa hirveänä syntinä, kun täällä joka tapauksessa herjataan heidän äitiään, mikä on lapsille yhtä kiusallista.
Jos Niina Berg käyttää blogissaan tietoja, joita tullaan käyttämään tulevilla murhakäräjillä, niin kaipa niitä saa huoletta julkistaa. Lsh-jutut on asia erikseen. Lisäksi hän voi kirjoittaa Auerin ystävänä, jolloin hän voi ystävän luvalla kirjoittaa ystävän asioista. Mannerin tilanne on toinen, koska asianajaja on muutenkin vaitiolovelvollinen asiakkaansa asioista, vaikka oikeudenkäynti olisi julkinenkin.

[kaljaloota]

Salassapitorikoksesta voi saada sakkoa tai enintään vuoden vankeutta, salassapitorike on toinen juttu. Aina voi miettiä sitäkin, mikä on hyvän maun vastaista toimintaa esim, rikokseen yllyttäminen ei ole sopivaa.

[Harpo]

Eikö tämä asia nyt mene niin, että normaalisti lsh-tapauksissa syytteet ja tapahtumat kerrottaisiin yksityiskohtaisemmin, mutta uhrien henkilöllisyys salattaisiin? Tässä tapauksessa yksityiskohdat salataan, koska on tiedossa, keihin väitetyt teot ovat kohdistuneet? Eli lasten yksityissuojaa ei voi enää varjella.
Näin sen maalaisjärjellä käsittäisin.
Se on sitten kokonaan toinen asia, onko tilanne oikein. Kun oikeuden päätöksen yksityiskohdat salataan, tilaa jää vahvoille epäilyksille ja tulee sellainen olo, että salaaminen johtuu siitä, että oikeuden perusteet eivät kestä päivänvaloa. Näin ainakin itselleni käy.
Puhumattakaan siitä, että monet ovat joka tapauksessa todella hyviä keksimään hovioikeuden antamien vinkkien perusteella karmivimmat vaihtoehdot, mitä lapsille on tehty. Oikein hehkutetaan, kun ei ole täyttä tietoa estämässä mielikuvituksen lentoa. En oikeasti tiedä, onko lapsille hyvä tämäkään, että annetaan ihmisten velloa näissä pahimmissa mahdollisissa mielikuvissa ja tehdä niistä itselleen totuus, jolla lapset leimataan.
Nyt näyttäisi siltä, että pöydällä (ja täällä keskustelussa) on kaksi huonointa mahdollista vaihtoehtoa. 1. Lapset ovat kokeneet jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa. 2. Lapset eivät ole kokeneet kertomiaan asioita, mutta uskovat kokeneensa. Joskus myöhemmin he saattavat muistaa asiat oikein - tai sitten ei. Vaikka moni teistä karttaa Niina Bergin blogia kuin ruttoa, kannattaa silti käydä lukemassa esimerkiksi hänen linkittämänsä "Jane Doen" tapaus, jotta havahtuu siihen, miten älyttömän monimutkaisesta asiasta valemuistoissa on kysymys.

[Terra]

Komppaan täysin Harpoa Kirjoittaja Harpo » Ti Elo 06, 2013 5:27 pm
Paremmin ei voi enää tiivistää. Hyvä Harpo!

[Valhalla]

En vain mitenkään sisäistä, että miten Niina Berg joka muutenkin kompuroi argumenteissaan - keksisi valemuistot jos niitä ei löytänyt kymmenien tuntien haastatteluissa ja kymmenien henkilöiden analyyseissä Turun yliopistollisen sairaalan lasten oikeuspsykiatrisen asiantuntijat. Siis he, jotka ovat ammatiltaan myös valemuistojen asiantuntijoita. Vielä vähemmän on uskottavaa, että täällä chatin "etsivät" ja muut neiti Marplet löytäisivät tietään näiden lasten pään sisään.

Ja korjattakoon sekin tieto, että kuinka julkinen oikeuden asiakirja on. Nimittäin on satoja henkilöitä, myös virallisia instansseja - jotka näkevät ja tutkivat nämä oikeuden asiakirjat. Esimerkiksi puolustuksen edustajat ja juristit avustajineen. Korkein oikeus ja moni muu.

[harjoittelija]

Nyt vaan lasten edunvalvojat ja muut läheiset tekemään rikosilmoituksia lasten jatkuvasta herjaamisesta. Saavat ainakin vähän rahaa opiskeluaikoja varten.
Mitään näyttöähän valemuistoista ei ole hovissakaan todettu, joten eiköhän mene ihan läpihuutojuttuna.

[annijatta]

Millä oikeudella täällä kellään on asiaa vaatia salassapidettäviä tietoja julkisiksi. Harpo ei tietääkseni ole lautamies eikä tuomari. Oikeutta jaetaan oikeussalissa ja siihen on tässä maassa erikoistunut oikeuslaitos.
Jos Harpo tai Terra tuntee kansalaisoikeuksiaan loukatun kun eivät kaikkea saa tietoonsa, niin valittakoon oikeusasiamiehelle.
Liian läpinäkyvää tuollainen vaahtoaminen ja itselleen valehtelu. Myöntäkää rehellisyyden nimissä että motiivinne on oman sairaalloisen uteliaisuuden tyydytyksen halu. Jokaiselle normaalille ihmiselle riittää oikeuden päätös ja tuomio.

[Terra]

Millä oikeudella täällä kellään on asiaa vaatia salassapidettäviä tietoja julkisiksi. Harpo ei tietääkseni ole lautamies eikä tuomari. Oikeutta jaetaan oikeussalissa ja siihen on tässä maassa erikoistunut oikeuslaitos.
Jos Harpo tai Terra tuntee kansalaisoikeuksiaan loukatun kun eivät kaikkea saa tietoonsa, niin valittakoon oikeusasiamiehelle.
Liian läpinäkyvää tuollainen vaahtoaminen ja itselleen valehtelu. Myöntäkää rehellisyyden nimissä että motiivinne on oman sairaalloisen uteliaisuuden tyydytyksen halu. Jokaiselle normaalille ihmiselle riittää oikeuden päätös ja tuomio.

En ole vaatinut yhtäkään salaista tietoa julkistettavaksi - en virallista enkä ei-virallista tietäkään.
Mulla on tietääkseni oikeus tehdä omat johtopäätökseni kaiken sen tiedon varassa, mitä on julkisuudessa olemassa. Ja niin varmaan jokainen tekee omat johtopäätöksensä. Ei sen enempää ko kuin ei ho eikä KKO:aan voi vaatia minulta sitä, että minun pitää uskoa kaikki se vai vain se, mitä ne julkistavat ja tai tuomioissaan kirjoittavat. Hovin julkinen seloste on vain sillä lailla niin niukka, että sen pohjalta kaiken muun julkisuudessa olevan tiedon kanssa voi päätyä pahimmillaan juuri noihin kahteen lasten kannalta hyvinkin traumaattisiin johtopäätöksiin, joista Harpo kirjoitti.
Valemuistojutut ovat niin monimutkaisia juttuja, että niissä voi erehtyä varsinkin oikeuden tuomarit, mutta myös itse psykologian asiantuntijat, mistä on ne kymmenet oikeudenkäynnit (ensin tuomitaan ja sitten puretaan ja maksetaan korvauksia) muun muassa USA:ssa todisteena. Ja jos ei kaikissa niin useimmissa tapauksissa juuri itse valemuistoja tuottaneet ovat myöhemmin purkaneet muistonsa oikeanalaisiksi ja päätyneet aivan päinvastaiseen, kuin mitä valemuistoissaan olivat kertoneet, mikä ei voine olla kovin kevyt prosessi sekään jo itse asian purkamisena oikeille raitelleen saatikka sitten korvausten saamisena psykologian alan asiantuntijoilta.

[Harpo]

Itse vastasin annijatalle varmuuden vuoksi Kakkelissa. Terralle onnittelut kärsivällisyydestä.

[Vespa velutina]

Ja korjattakoon sekin tieto, että kuinka julkinen oikeuden asiakirja on. Nimittäin on satoja henkilöitä, myös virallisia instansseja - jotka näkevät ja tutkivat nämä oikeuden asiakirjat. Esimerkiksi puolustuksen edustajat ja juristit avustajineen. Korkein oikeus ja moni muu.

Kiinnostaisi tosiaan tietää, keitä nämä sadat henkilöt ovat, joihin Valhalla viittaa. Ei noita viran puolesta pitäisi olla kuin korkeintaan kymmeniä. Toivottavasti tuo 5000-sivuinen pumaska ei pyöri jossain Porin poliisilaitoksen henkilökunnan kahvihuoneessa taukolukemistona. Silloin lasten kärsimysten revittelystä pitäisi huolestua ihan muiden kuin tuomittujen oikeusturvasta kiinnostuneiden taholta.

Tässä vielä linkki aiheen tiimoilta:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009100 ... 9_uu.shtml

[sisotalo]

Ymmärrän, että tässä keskustelussa monen on vaikea suhtautua kriittisesti suuren asiantuntijajoukon voimalla aikaansaatuun tuomioon. Minua auttaa kovasti Thome Qvickiä koskeva keskustelu Ruotsissa.

Kaikki lähti liikkeelle terapiasta, jotka saivat Qvickin uskomaan hirveitä asioita vanhemmistaan. Siltä pohjalta lähdettiin terapiassa luomaan muistikuvia siitä, kuinka Qvick oli surittanut monet selvittämättömäksi jääneet murhat. Kaikki olivat yksimielisä siitä, että tuomiot olivat oikeita, Qvick sarjamurhaaja. ainakin kuuden vuoden ajan. Nyt etsitään syyllistä tähän yksimielisyyteen.

Samankaltaisuus Auerin pojan valemuistoihin on ilmeinen, vaikka se ei tietenkään mitään todista.

Kuusi vuotta isän selvittämättömän murhan jälkeen oli poika lukenut ja kuullut paljon murhasta. Pääsisältönä oli, että äiti oli murhaaja. Tähän liittyy myös valemuistot siitä, että perheessä oli koettu kauheuksia vuosia aikaisemmin.

Minusta on aivan turha nosta esiin näitä kamalia asioita, jota Anneli vaatii. Tärkeintä on se sama mikä tapahtui kun totuus Qvickin jutussa paljastui, aletaan tutkia alkuperäistä aineistoa.

Suomessa tilanne on toinen siitä syystä, että Qvickilta ei etsitty motiivia, hän oli kerta kaikkiaan sarjamurhaaja. Suomessa joudutaan pohtimaan mikä oli pojan valemuistojen motiivi.

Suomessa ei ole vielä ajauduttu siihen, että Turun hovioikeuden tuomioon sokeasti uskottaisiin. vielä on paljon keskusteltavaa, varsinkin kun murhajuttua aletaan uudelleen käsitellä.