Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
-
”…ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen... se on inhimillistä toimintaa...” -JV
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Kopioitu toisaalta: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 28#p544928
Kuka uskoo kuka ei. Tytölle tapaamisessa kerrottu 'tunnustus' juontui tietenkin siitä varsinaisesta 'tunnustuksesta'. Mitään näyttöä syyttäjäpuolella ei ole siitä että 'tunnustus' olisi saatu vapaasta tahdosta, niitä kun ei jostain syystä tallennettu... Videolle otettiin jälkikäteen tehty lavastus kyseisestä tunnustuksesta, jossa edes puolustusasianajaja ei ollut paikalla.
Tätä videointia sitten käytettiin KO.ssa Aueria vastaan, samoin kuin käytettiin videoitua tapaamista jossa äiti ja tyttö tapasivat...
Tämä lavastettu 'tunnustus' -videointi on toki tallella ja osa siitä onkin nyt hyvä palauttaa katseluun:
http://www.iltasanomat.fi/videot/kotima ... 11679.html
Ensinnäkin voi nyt verratta Auerin olotilaa ja kuntoa, voi havaita että eipä kovin selväjärkiseltä vaikuta. Pakostakin saa sen käsityksen että epäilty on saatu kuulustelumenetelmillä 'pois raiteiltaan'. Ja totesihan jo käräjätkin (2010) että Auer on ollut tuolloin sekava.
Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen mitä Auer 'tunnusti' ja mikä oli sen 'tunnustuksen' teema: Surma häkeajassa n2:00-> Kuole-sanan yhteydessä (jos kuulette Auerin heikon äänen niin tuntuuko vakuuttavalta ja kertooko hän että kuole-sana olisi hänen).
Auer siis 'tunnusti' (tutkinnan mukaan tunnusti) murhanneensa miehensä tuolloin. Nythän tämä, tuolloin tunnustukseksi väitetty, on täysin vesittynyt syyttäjien uudella skenaariolla jossa surma olisi tapahtunut jo aiemmin ja nauhoitettu. Mitähän syyttäjäpuolella vielä keksitäänkään...
Tara kirjoitti:Auerin tunnustus lapselle on sitten paras uskoa...
Kuka uskoo kuka ei. Tytölle tapaamisessa kerrottu 'tunnustus' juontui tietenkin siitä varsinaisesta 'tunnustuksesta'. Mitään näyttöä syyttäjäpuolella ei ole siitä että 'tunnustus' olisi saatu vapaasta tahdosta, niitä kun ei jostain syystä tallennettu... Videolle otettiin jälkikäteen tehty lavastus kyseisestä tunnustuksesta, jossa edes puolustusasianajaja ei ollut paikalla.
Tätä videointia sitten käytettiin KO.ssa Aueria vastaan, samoin kuin käytettiin videoitua tapaamista jossa äiti ja tyttö tapasivat...
Tämä lavastettu 'tunnustus' -videointi on toki tallella ja osa siitä onkin nyt hyvä palauttaa katseluun:
http://www.iltasanomat.fi/videot/kotima ... 11679.html
Ensinnäkin voi nyt verratta Auerin olotilaa ja kuntoa, voi havaita että eipä kovin selväjärkiseltä vaikuta. Pakostakin saa sen käsityksen että epäilty on saatu kuulustelumenetelmillä 'pois raiteiltaan'. Ja totesihan jo käräjätkin (2010) että Auer on ollut tuolloin sekava.
Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen mitä Auer 'tunnusti' ja mikä oli sen 'tunnustuksen' teema: Surma häkeajassa n2:00-> Kuole-sanan yhteydessä (jos kuulette Auerin heikon äänen niin tuntuuko vakuuttavalta ja kertooko hän että kuole-sana olisi hänen).
Auer siis 'tunnusti' (tutkinnan mukaan tunnusti) murhanneensa miehensä tuolloin. Nythän tämä, tuolloin tunnustukseksi väitetty, on täysin vesittynyt syyttäjien uudella skenaariolla jossa surma olisi tapahtunut jo aiemmin ja nauhoitettu. Mitähän syyttäjäpuolella vielä keksitäänkään...
Viimeksi muokannut turumurre, Ma Huhti 08, 2013 12:00 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Tunnusti mitä tunnusti. Perui tunnustuksensa saatuaan selville, ettei tytär edelleenkään pitänyt häntä syyllisenä. Tunnustuksen jälkeen muuten Mannerilla ei ollut poliisin käytöstä vastaan mitään:
Mannerilla ei kuitenkaan ole mitään valitettavaa poliisin antamasta kohtelusta päämiestään kohtaan.
- Kaikki on hoidettu ihan asiallisesti.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009100 ... 5_uu.shtml
Valvottamiset, koppiterapiat sun muut huomattiin myöhemmin.
Tunnustus ei sellaisenaan olisi missään tapauksessa muutenkaan mennyt läpi. Tuommoisen puukottelun jäkeen eivät punaisen t- paidan verijäljet Lahden veren osalta olisi jääneet pariin tippaan hihoissa. Eli joka tapauksessa Auerin olisi pitänyt vaihtaa vaatteita ennen soittoa tai ainankin ennen poliisin ja ambulanssien saapumista
Mannerilla ei kuitenkaan ole mitään valitettavaa poliisin antamasta kohtelusta päämiestään kohtaan.
- Kaikki on hoidettu ihan asiallisesti.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009100 ... 5_uu.shtml
Valvottamiset, koppiterapiat sun muut huomattiin myöhemmin.
Tunnustus ei sellaisenaan olisi missään tapauksessa muutenkaan mennyt läpi. Tuommoisen puukottelun jäkeen eivät punaisen t- paidan verijäljet Lahden veren osalta olisi jääneet pariin tippaan hihoissa. Eli joka tapauksessa Auerin olisi pitänyt vaihtaa vaatteita ennen soittoa tai ainankin ennen poliisin ja ambulanssien saapumista
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Mitä minä olen Annelin kuulustelupöytäkirjoja lukenut, niin en ole havainnut hänen kuulusteluissaan mitään omituista. Manner jopa kysyy asiakkaaltaan ensimmäisessä kuulustelussa, että "onko kaikki hyvin". Vastaus on myöntävä.
Siten en käsitä, mistä helvetistä tämä turumurren jankkaus on oikein peräisin, että Annelia olisi painostettu, kuulusteltu epäasiallisesti tai yhtään mitään muutakaan sellaista? Jos Vaasan pösilö hovioikeus on sitä mieltä ollut, niin se ei minulta ainakaan rispektiä saa - johan sen näkee heidän tuomiolauselmastaan ettei heillä ole kaikki koirat kotona.
Annelia on kuulusteltu päiväsaikaan, kuulustelujen pituudet ovat olleet kohtuulliset - ja hänellä on ollut tunnontuskia - kuten rikollisella ainakin kun silmukka rupeaa kiristymään. Hän on käyttänyt nukahtamislääkkeitä, sen verta huono olo on ollut kun poliisi on kertonut teknisen tutkimuksen tulokset: ulkopuolisen ääniä ei kuulu.
Jos Anneli ei ole pystynyt nukkumaan, niin se on ollut ihan hänen oma vikansa: huono omatunto ja kiinnijäämisestä vilkastunut sympaattinen (taistele-tai-pakene) hermosto on pitänyt hänet valveilla. Ei se kuulustelijoiden vika ole, että Anneli meni tekemään murhan ja se valvottaa.
Eikä mitään koppiterapiaa ole annettu. Säilössä niitä muitakin esitutkittavia pidetään. Jos tuntuu siltä, että seinät kaatuu päälle kun päivän kuulustelujen jälkeen tajuaa, että poliisi tietää hemmetin hyvin missä mennään - niin ei kait se poliisin vika ole että totuus ahdistaa rouva Aueria?
En minä ymmärrä mitä ihmeen epäasiallista moisessa on? Olisin itse keksinyt puolet vittumaisempia ja terävämpiä kysymyksiä kuulusteluihin - ja myös reagoinut tehokkaammin Auerin ilmiselviin valheisiin ja ristiriitaisuuksiin kuulusteluissa. Aika kiltisti on Aueria 2009 kuulusteltu!
Mutta rouva valittajahan valittaa. Vaikka tyhjästä.
Siten en käsitä, mistä helvetistä tämä turumurren jankkaus on oikein peräisin, että Annelia olisi painostettu, kuulusteltu epäasiallisesti tai yhtään mitään muutakaan sellaista? Jos Vaasan pösilö hovioikeus on sitä mieltä ollut, niin se ei minulta ainakaan rispektiä saa - johan sen näkee heidän tuomiolauselmastaan ettei heillä ole kaikki koirat kotona.
Annelia on kuulusteltu päiväsaikaan, kuulustelujen pituudet ovat olleet kohtuulliset - ja hänellä on ollut tunnontuskia - kuten rikollisella ainakin kun silmukka rupeaa kiristymään. Hän on käyttänyt nukahtamislääkkeitä, sen verta huono olo on ollut kun poliisi on kertonut teknisen tutkimuksen tulokset: ulkopuolisen ääniä ei kuulu.
Jos Anneli ei ole pystynyt nukkumaan, niin se on ollut ihan hänen oma vikansa: huono omatunto ja kiinnijäämisestä vilkastunut sympaattinen (taistele-tai-pakene) hermosto on pitänyt hänet valveilla. Ei se kuulustelijoiden vika ole, että Anneli meni tekemään murhan ja se valvottaa.
Eikä mitään koppiterapiaa ole annettu. Säilössä niitä muitakin esitutkittavia pidetään. Jos tuntuu siltä, että seinät kaatuu päälle kun päivän kuulustelujen jälkeen tajuaa, että poliisi tietää hemmetin hyvin missä mennään - niin ei kait se poliisin vika ole että totuus ahdistaa rouva Aueria?
En minä ymmärrä mitä ihmeen epäasiallista moisessa on? Olisin itse keksinyt puolet vittumaisempia ja terävämpiä kysymyksiä kuulusteluihin - ja myös reagoinut tehokkaammin Auerin ilmiselviin valheisiin ja ristiriitaisuuksiin kuulusteluissa. Aika kiltisti on Aueria 2009 kuulusteltu!
Mutta rouva valittajahan valittaa. Vaikka tyhjästä.
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä:
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Tiedät varsin hyvin, ettei vesittynyt. Auer ei kertonut puukon käteenottamisen jälkeisistä tapahtumista tunnustuksessaan mitään. Hän vain väitti että "pimeni".turumurre kirjoitti:Auer siis 'tunnusti' (tutkinnan mukaan tunnusti) murhanneensa miehensä tuolloin. Nythän tämä, tuolloin tunnustukseksi väitetty, on täysin vesittynyt syyttäjien uudella skenaariolla jossa surma olisi tapahtunut jo aiemmin ja nauhoitettu. .
Todellisuudessa hän pohti jo tulevaa oikeudenkäyntiä ja pohti, ettei passaa liikaa paljastaa tai häntä syytetään murhasta ilman mahdollisuutta vedota itsepuolustusmomenttiin (hän ei tuossa vaiheessa tajunnut, että 70 tikkausta ei mene läpi "itsepuolustuksena" - no, hänellä oli tuolla hetkellä PALJON pohdittavaa ja ylikuormitus aivoissa varmasti...).
Hän on hyvin taitava ja kylmäverinen, kuten olemme havainneet. Niin haastatteluissa, kuulusteluissa kuin oikeussalissakin.
Kuulusteluissa hänen panssarinsa raottuu vain hetkeksi, pariksi päiväksi. Se johtuu kait siitä ällistyksestä kun hän tajuaa poliisin selvittäneen tekniikan keinoin, ettei ulkopuolista ole, eikä voi olla. Tällöin hänellä menee pasmat hetkeksi sekaisin. Ei pahasti silloinkaan. Todella kylmähermoinen ja älykäs tapaus.
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä:
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
-
Harpo
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Nyt kun Annelin tunnustusta taas riepotellaan monessakin ketjussa (ja joillekin se on ollut ihan uusi asia 
), tuli mieleen tämä jenkkijuttu, johon törmäsin aikoinani, kun tutkin erästä työasiaa varten Innocence Projectia.
Tekstin on kirjoittanut psykologian professori Saul M. Kassin Williams Collegesta. Hän toimi kyseisessä jutussa asiantuntijatodistajana.
Tämä ei tietenkään ole ainut tapaus vaan yksi lukuisista. Hakusana "coerced false confessions" Googleen antaa paljon esimerkkejä, jotka muistuttavat kovasti Auerin tunnustusta. "I'm guilty if you say so." Kyseinen juttu jäi mieleen siksi, että se on kaikin tavoin äärimmäinen, myös loppuratkaisultaan.
Se on sitten tietysti eri asia, jos uskoo, että Suomessa on pelkästään niin päteviä ja reiluja poliiseja, että tällaiset väärät tunnustukset eivät ole mahdollisia.
As I wrote this chapter, my attention was drawn to a courtroom in South Carolina, where 41-year-old Billy Wayne Cope was just convicted for the rape and murder of his 12-year-old daughter Amanda. Cope awoke one morning to find the oldest of his three daughters face down, cold and lifeless in her bed. It looked as if she had been strangled to death. Cope’s wife worked the night shift, so she was not home. Immediately he called 911, but when the police arrived they treated him more like a suspect than a griefstricken father. Based on an erroneous first impression that there was no sign of a forced entry and belief that Cope showed “too little emotion,” the police interviewed him twice, sent him to the hospital for a physical examination, and then took him to the station for questioning that would begin late at night and extend into the early morning.
For more than 24 hours, Cope vehemently asserted his innocence despite persistent charges and accusations (e.g., “I swear before God, standing right here . . . I did not do anything to my daughter”). During that time, he waived his rights, volunteered to be examined, and five times offered to take a polygraph test: “So you have faith in the polygraph test?” he was asked. “Yes,” he replied. The next morning, after spending the night in jail, without food or drink, bewildered, still separated from family and friends, and without counsel, Cope was administered a polygraph test by a police examiner who reported to him that he failed (in fact, a leading researcher who later scored the charts indicated that Cope had actually passed). Devastated by the result, Cope wondered aloud if a person could commit such a heinous act without knowing it—an idea suggested to him the previous night by his interrogators. According to the examiner, Cope broke down and admitted that “I must have done it.” He then allegedly followed this admission with a full narrative story of how he molested and strangled his daughter, cleaned up, and went back to sleep.
Cope spent the next two and half days in jail, alone, still lacking contact with family, friends, or an attorney. He then handwrote a second confession in which he said that he had sexually assaulted and killed Amanda within the context of a dream. At that point, the police took him back to the house, where he reenacted on videotape—and in vivid and gruesome detail—how he had awakened in the middle of the night, molested and killed Amanda while in a dissociated state, suddenly realized what he had done, went back to sleep, forgot what had occurred the next morning, then once again recalled his actions. This reenactment was followed by a fourth, even more detailed, confession typed by one of the detectives and signed by Cope.
Serving as an expert witness for the defense in this case, I believed that Cope’s confessions were taken under highly stressful circumstances, that police investigators used interrogation tactics that put innocent people at risk, and that Cope’s statements were filled with contradictions and factual errors. None of this meant that Cope was innocent or that his confessions were false. Shortly thereafter, however, DNA tests revealed that the donor of the semen and saliva found on Amanda’s dead body was not Cope but a sex offender, who was new to the neighborhood, and who had broken into other homes, raping and killing other girls in the same way. One would surmise from this DNA exoneration that Billy Wayne Cope would have been released from jail, freed, and compensated. Yet just hours after the DNA results were received, the police told Cope’s wife in an egregious lie that the semen was her husband’s, wired her, and sent her to jail to try to get her husband to confess again, which he did not (she died of surgery complications shortly thereafter, believing that the semen was her husband’s). When the DNA was later matched to James Sanders, a serial offender, the prosecutor—armed with a police-induced confession that now did not match the facts of the crime, and lacking any evidence whatsoever of a link between the two men—charged Cope with conspiracy, arguing that he had pimped his daughter out to Sanders. The only additional evidence at trial was presented by a female friend of Cope’s late wife who was corresponding with the defendant. She presented two confessional notes allegedly received shortly before trial that Cope had sent to her from jail. But Cope denied writing these notes, which were penned on paper he had no access to and in a handwriting that was likely not his own. As for the witness, she had once before been charged with forgery in another matter. In short, there was no evidence of Cope’s involvement other than his original confessions. Yet after only five hours of deliberation, a South Carolina jury voted to convict him.
), tuli mieleen tämä jenkkijuttu, johon törmäsin aikoinani, kun tutkin erästä työasiaa varten Innocence Projectia.Tekstin on kirjoittanut psykologian professori Saul M. Kassin Williams Collegesta. Hän toimi kyseisessä jutussa asiantuntijatodistajana.
Tämä ei tietenkään ole ainut tapaus vaan yksi lukuisista. Hakusana "coerced false confessions" Googleen antaa paljon esimerkkejä, jotka muistuttavat kovasti Auerin tunnustusta. "I'm guilty if you say so." Kyseinen juttu jäi mieleen siksi, että se on kaikin tavoin äärimmäinen, myös loppuratkaisultaan.
Se on sitten tietysti eri asia, jos uskoo, että Suomessa on pelkästään niin päteviä ja reiluja poliiseja, että tällaiset väärät tunnustukset eivät ole mahdollisia.
As I wrote this chapter, my attention was drawn to a courtroom in South Carolina, where 41-year-old Billy Wayne Cope was just convicted for the rape and murder of his 12-year-old daughter Amanda. Cope awoke one morning to find the oldest of his three daughters face down, cold and lifeless in her bed. It looked as if she had been strangled to death. Cope’s wife worked the night shift, so she was not home. Immediately he called 911, but when the police arrived they treated him more like a suspect than a griefstricken father. Based on an erroneous first impression that there was no sign of a forced entry and belief that Cope showed “too little emotion,” the police interviewed him twice, sent him to the hospital for a physical examination, and then took him to the station for questioning that would begin late at night and extend into the early morning.
For more than 24 hours, Cope vehemently asserted his innocence despite persistent charges and accusations (e.g., “I swear before God, standing right here . . . I did not do anything to my daughter”). During that time, he waived his rights, volunteered to be examined, and five times offered to take a polygraph test: “So you have faith in the polygraph test?” he was asked. “Yes,” he replied. The next morning, after spending the night in jail, without food or drink, bewildered, still separated from family and friends, and without counsel, Cope was administered a polygraph test by a police examiner who reported to him that he failed (in fact, a leading researcher who later scored the charts indicated that Cope had actually passed). Devastated by the result, Cope wondered aloud if a person could commit such a heinous act without knowing it—an idea suggested to him the previous night by his interrogators. According to the examiner, Cope broke down and admitted that “I must have done it.” He then allegedly followed this admission with a full narrative story of how he molested and strangled his daughter, cleaned up, and went back to sleep.
Cope spent the next two and half days in jail, alone, still lacking contact with family, friends, or an attorney. He then handwrote a second confession in which he said that he had sexually assaulted and killed Amanda within the context of a dream. At that point, the police took him back to the house, where he reenacted on videotape—and in vivid and gruesome detail—how he had awakened in the middle of the night, molested and killed Amanda while in a dissociated state, suddenly realized what he had done, went back to sleep, forgot what had occurred the next morning, then once again recalled his actions. This reenactment was followed by a fourth, even more detailed, confession typed by one of the detectives and signed by Cope.
Serving as an expert witness for the defense in this case, I believed that Cope’s confessions were taken under highly stressful circumstances, that police investigators used interrogation tactics that put innocent people at risk, and that Cope’s statements were filled with contradictions and factual errors. None of this meant that Cope was innocent or that his confessions were false. Shortly thereafter, however, DNA tests revealed that the donor of the semen and saliva found on Amanda’s dead body was not Cope but a sex offender, who was new to the neighborhood, and who had broken into other homes, raping and killing other girls in the same way. One would surmise from this DNA exoneration that Billy Wayne Cope would have been released from jail, freed, and compensated. Yet just hours after the DNA results were received, the police told Cope’s wife in an egregious lie that the semen was her husband’s, wired her, and sent her to jail to try to get her husband to confess again, which he did not (she died of surgery complications shortly thereafter, believing that the semen was her husband’s). When the DNA was later matched to James Sanders, a serial offender, the prosecutor—armed with a police-induced confession that now did not match the facts of the crime, and lacking any evidence whatsoever of a link between the two men—charged Cope with conspiracy, arguing that he had pimped his daughter out to Sanders. The only additional evidence at trial was presented by a female friend of Cope’s late wife who was corresponding with the defendant. She presented two confessional notes allegedly received shortly before trial that Cope had sent to her from jail. But Cope denied writing these notes, which were penned on paper he had no access to and in a handwriting that was likely not his own. As for the witness, she had once before been charged with forgery in another matter. In short, there was no evidence of Cope’s involvement other than his original confessions. Yet after only five hours of deliberation, a South Carolina jury voted to convict him.
-
Vespa velutina
- Rico Tubbs
- Viestit: 1260
- Liittynyt: Pe Heinä 27, 2012 8:41 pm
- Paikkakunta: Pirkanmaa
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Kirjoitan vielä tuosta Annelin tunnustuksesta, kun olen useasti nähnyt ihmisten vetoavan siihen, kun hän omin sanoin riidasta siinä kertoo.
Voi kertoa omin sanoin tai jonkun muun sanoin, jälkimmäinen vaihtoehto on myös hyvin todennäköinen.
Kulttuurivallankumouksen aikana Kiinassa oli tapana, että epäilty kirjoittaa itse ylös oman tunnustuksensa. Silloin voitiin rehellisesti puhua epäillyn omista sanoista.
Tunnustuskertomukset on poliisi ylös kirjannut, eikä edes minkään sanelun perusteella. Ensin jutellaan ja tunnustetaan ja lopuksi poliisi kirjoittaa mitä kirjoittaa. Epäilty saa tietysti lukea tarinan ja sanoa onko se oikein kirjoitettu. Voi sanoa, että "itse en olisi käyttänyt tuota sanamuotoa", mutta korjaako se poliisi sen epäillyn kommenttien perusteella onkin sitten sen poliisin omassa harkinnassa. Joka pilkkuun ei taatusti puutu. Epäillyn nimi siihen asiakirjaan on joka tapauksessa saatava.
Jos epäillyn omia sanoja haluaa lukea, voi katsoa litterointeja. Tällaisia ei ole tunnustuksista saatavissa, koska niitä ei nauhoitettu.
Voi kertoa omin sanoin tai jonkun muun sanoin, jälkimmäinen vaihtoehto on myös hyvin todennäköinen.
Kulttuurivallankumouksen aikana Kiinassa oli tapana, että epäilty kirjoittaa itse ylös oman tunnustuksensa. Silloin voitiin rehellisesti puhua epäillyn omista sanoista.
Tunnustuskertomukset on poliisi ylös kirjannut, eikä edes minkään sanelun perusteella. Ensin jutellaan ja tunnustetaan ja lopuksi poliisi kirjoittaa mitä kirjoittaa. Epäilty saa tietysti lukea tarinan ja sanoa onko se oikein kirjoitettu. Voi sanoa, että "itse en olisi käyttänyt tuota sanamuotoa", mutta korjaako se poliisi sen epäillyn kommenttien perusteella onkin sitten sen poliisin omassa harkinnassa. Joka pilkkuun ei taatusti puutu. Epäillyn nimi siihen asiakirjaan on joka tapauksessa saatava.
Jos epäillyn omia sanoja haluaa lukea, voi katsoa litterointeja. Tällaisia ei ole tunnustuksista saatavissa, koska niitä ei nauhoitettu.
Aasianherhiläinen Vespa velutina on hieman pienempi kuin eurooppalainen herhiläinen. Tulokkaan erityistuntomerkki on keltaiset jalat.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Niin, siinähän jo itse asian sanoitkin: "epäillyn allekirjoitus pitää saada". Meinaatko, että Anneli on pakotettu allekirjoittamaan? Kuulusteltavalle kerrotaan suullisesti ja annetaan kirjallinen lappu käteen, missä lukee hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Myös oikeus asianajajaan lukee selkeästi.Vespa velutina kirjoitti:Epäilty saa tietysti lukea tarinan ja sanoa onko se oikein kirjoitettu. Voi sanoa, että "itse en olisi käyttänyt tuota sanamuotoa", mutta korjaako se poliisi sen epäillyn kommenttien perusteella onkin sitten sen poliisin omassa harkinnassa. Joka pilkkuun ei taatusti puutu. Epäillyn nimi siihen asiakirjaan on joka tapauksessa saatava.
Jos epäillyn omia sanoja haluaa lukea, voi katsoa litterointeja. Tällaisia ei ole tunnustuksista saatavissa, koska niitä ei nauhoitettu.
Ja poliisihan rukaa sitä kertomusta tasan tarkkaan niin kauan, kunnes kuulusteltava on siihen tyytyväinen - kah kun ilman kuulusteltavan allekirjoitusta se lappu ei ole vessapaperinkaan arvoinen.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Muistan yhden kohdan Auerin kertomuksista kertoi lukeneensa kuulustelun litteroinnin, ja pyytäneensä oikaisua johonkin kohtaan jossa oli ollut hänen omaa kuvausta 'suuttumisesta' ja siinä yhteydessä Anneli oli pyytänyt vaihtamaan tekstistä ilmauksen 'silmitön raivo' muotoon 'hysteerinen kohtaus'. Jotenkin noin. Olisko jokin niistä tunnustuskuulustluista 2009.kuolema kirjoitti:Niin, siinähän jo itse asian sanoitkin: "epäillyn allekirjoitus pitää saada". Meinaatko, että Anneli on pakotettu allekirjoittamaan? Kuulusteltavalle kerrotaan suullisesti ja annetaan kirjallinen lappu käteen, missä lukee hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Myös oikeus asianajajaan lukee selkeästi.Vespa velutina kirjoitti:Epäilty saa tietysti lukea tarinan ja sanoa onko se oikein kirjoitettu. Voi sanoa, että "itse en olisi käyttänyt tuota sanamuotoa", mutta korjaako se poliisi sen epäillyn kommenttien perusteella onkin sitten sen poliisin omassa harkinnassa. Joka pilkkuun ei taatusti puutu. Epäillyn nimi siihen asiakirjaan on joka tapauksessa saatava.
Jos epäillyn omia sanoja haluaa lukea, voi katsoa litterointeja. Tällaisia ei ole tunnustuksista saatavissa, koska niitä ei nauhoitettu.
Ja poliisihan rukaa sitä kertomusta tasan tarkkaan niin kauan, kunnes kuulusteltava on siihen tyytyväinen - kah kun ilman kuulusteltavan allekirjoitusta se lappu ei ole vessapaperinkaan arvoinen.
juu
täällä:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 50#p322950
1.10.2009:
Anneli: Kokonaisuudessaan kuulustelut on oikein merkitty. Joitakin sanojen vivahde-eroja en ole kaikkia korjannut ja tästä annan esimerkin: Jossain kuulustelussa on merkitty silmitön raivokohtaus ja olen tarkoittanut siinä kohtaa hysteerinen kohtaus.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Jos en ihan väärin muista, niin siihen lappuseen allekirjoituksen yläpuolelle tulee joku standardi-liirumlaarumi "vakuutan ylläolevan todeksi blaa blaa". On mielenkiintoista, miksi Anneli olisi tällaiset jättänyt korjaamatta? Siinä kun tehdään sitä virallista paperia, niin ei niitä allekirjoituksen jälkeen enää pääse muuttelemaan.. Tai no, näköjään pääsee sittenkin kun Anneli on näin voinut tehdä. 
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Laitetaan tähänkin ketjuun vielä linkki tunnustusvideoon (tai "tunnustusvideoon", jos joku niin haluaa).
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201 ... 4_v0.shtml
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201 ... 4_v0.shtml
-
alpo holisti
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1401
- Liittynyt: La Tammi 09, 2010 1:06 am
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Mua kyllä hämmentää tuo äänen laatu. Sehän on ihan pelkkää MUMINAA!
Mikrofoni on ollut kaukana ja sojottanut suoraan kuulustelijaan!
Tämmöstäkö ne siellä kuuntelee? (no on, juu on paperit, mutta jos HÄKE-nauha on tällanen,
niin ei hyvää päivää. Kyllähään nuo puheet nyt esiin saa!
Kuka tahansahan voi suodattaa tuota vaikka stereoillaan, kukin tavallaan.
Siispä kokeilinpa suodattaa. (pikainen DEMO)
Ulvilan "Tunnustus"- kuulustelu syyskuu 2009:
Aluksi pätkä originaalia ja perään suodatukseni (tekijä nimim. alpo holisti):
https://dl.dropboxusercontent.com/u/605 ... koemp3.mp3
Lähde IL 29082013/ Ulvilan murhaan liittyvä kuulustelu 26.9.2013
Alussa siis originaalin ääniraita ladattu lehtijutusta ja
perään suodatukseni keinostereo. File on pakattu mp3:ksi (kesto n. 36 sek)
Tässä äänestä kiinnostuneille:
- varovaisia EQ:korjauksia
- alabrommi vaimennettu, graafisella editorilla (se osaa "pestä" so. älyää pehmentää rajat)
- puhetaajuuden ylittävät suhinat vaimennettu, samoin
- laitehurina formantteineen vaimennettu, samoin (näkyivät tasaviivoina)
- tein siitä keinostereon, viivästytin muutamalla millisekunnilla vasenta raitaa
(konsonanttien kuuluvuus paranee)
- kompressori/limitteriä tasaamaan äänenvoimaa
- lievä dehum ja denoise
- (decrac ja -clic olisi prosessoinut niin kauan etten viitsinyt...HÄKE-nauhassahan kuuluu noita
samanlaisia transiitteja. Tässä ne ovat paperin kahauksia, kuulusteiljan kynää? yms.)[/i]
Noise gate ei onnistunut, koska puheessa itsessään on hurja suhina
Metallisuutta saisi pois sekoittamalla joukkoon originaalia.
BTW.
Olen tehnyt samantyyppisen HÄKE-nauhasta.
Tosin se on tehty osin pelkistä formanteista, jolloin taustaääniä ei kuulu osin lainkaan.
- juu on työläämpää, kun täytyy piirtäen rajata ne kaikki formantit käsin -
...mutta kylläpä sanoista saa sitten ainakin selvää...
Mikrofoni on ollut kaukana ja sojottanut suoraan kuulustelijaan!
Tämmöstäkö ne siellä kuuntelee? (no on, juu on paperit, mutta jos HÄKE-nauha on tällanen,
niin ei hyvää päivää. Kyllähään nuo puheet nyt esiin saa!
Kuka tahansahan voi suodattaa tuota vaikka stereoillaan, kukin tavallaan.
Siispä kokeilinpa suodattaa. (pikainen DEMO)
Ulvilan "Tunnustus"- kuulustelu syyskuu 2009:
Aluksi pätkä originaalia ja perään suodatukseni (tekijä nimim. alpo holisti):
https://dl.dropboxusercontent.com/u/605 ... koemp3.mp3
Lähde IL 29082013/ Ulvilan murhaan liittyvä kuulustelu 26.9.2013
Alussa siis originaalin ääniraita ladattu lehtijutusta ja
perään suodatukseni keinostereo. File on pakattu mp3:ksi (kesto n. 36 sek)
Tässä äänestä kiinnostuneille:
- varovaisia EQ:korjauksia
- alabrommi vaimennettu, graafisella editorilla (se osaa "pestä" so. älyää pehmentää rajat)
- puhetaajuuden ylittävät suhinat vaimennettu, samoin
- laitehurina formantteineen vaimennettu, samoin (näkyivät tasaviivoina)
- tein siitä keinostereon, viivästytin muutamalla millisekunnilla vasenta raitaa
(konsonanttien kuuluvuus paranee)
- kompressori/limitteriä tasaamaan äänenvoimaa
- lievä dehum ja denoise
- (decrac ja -clic olisi prosessoinut niin kauan etten viitsinyt...HÄKE-nauhassahan kuuluu noita
samanlaisia transiitteja. Tässä ne ovat paperin kahauksia, kuulusteiljan kynää? yms.)[/i]
Noise gate ei onnistunut, koska puheessa itsessään on hurja suhina
Metallisuutta saisi pois sekoittamalla joukkoon originaalia.
BTW.
Olen tehnyt samantyyppisen HÄKE-nauhasta.
Tosin se on tehty osin pelkistä formanteista, jolloin taustaääniä ei kuulu osin lainkaan.
- juu on työläämpää, kun täytyy piirtäen rajata ne kaikki formantit käsin -
...mutta kylläpä sanoista saa sitten ainakin selvää...
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Lueskelin tossa etpk:sta Auerin kuulustelupöytäkirjoja, lähinnä ajalta 23.9.-14.10.2009. On siinä kyllä hienosti rakennettu näytelmä AA:n ja Mannerin välillä:
23.9.: Auer haluaisi Mannerin mukaan kuulusteluihin ja soittaa tälle. Todennäköisesti kertoo puhelimessa tunnustavansa surman. Manner varmaan ajatellut että hittoako sitä enää paikalle ajaa, tää oli tässä.
Koko kuulustelun ajan AA on hämmentynyt poliisi esittämistä faktoista että paikalla ei ole mitään huppista. AA ei enää osaa selittää tapahtumia. Lopuksi AA toteaa että hänelle tulee tiedoista pelottavia ajatuksia päähän ja olo on hyvin epävarma (voi raukkaa).
24.9.: Manner ilmestyykin kuulusteluihin. AA varmaan puhelimessa kertonut ettei vielä laulanut koko tarinaa, petasi vain mahdollista hetkellistä syyntakeettomuuttaan, tjmp, jonka läpiviemiseen tarvitsee Mannerin apua.
Kuulustelun alussa AA myöntää että puhuu paskaa verrattuna faktoihin. Vähän on vielä kuulustelun aikana heikkoa toi tunnustaminen, mutta myöntää AA sentään että on "hyvin todennäköisesti surmannut Jukan". Kysymykseen riitelivätkö AA ja JL yöllä, AA osaa upeasti laittaa ehdollistavan sanan joka ikisen tunnustamansa asian eteen: "Olen ehkä suuttunut/ Olen ehkä huutanut/ Olen ehkä ollut aikeissa pakata. Nämä varmaan Mannerin ohjeistuksesta. Kuulustelun lopussa Manner kysyy onko AA hakenut tsykiatrista apua (better late than never). Ja taas pedataan sitä syyntakeettomuutta...
26.9.: Jostain ihmeen syystä Manneria ei taas tänään napannut tämä juttu, eikä tule kuulusteluihin. Nyt kun asianajaja ei ole mukana syöttämässä AA:lle sanoja suuhun niin Auerhan laulaa kuin Pavarotti!
Sieltä tulee yksityiskohtainen sepustus yön tapahtumista aina siihen saakka kun pitäisi kuvailla itse surmatyö. Tässä kohtaa AA kuitenkin tajuaa että syyntakeettomuus ei mene läpi jos laulaa harkitusti ja yksityiskohtaisesti teon, joten eipä taas muista kuinka tuikkasi.
27.9.: Nyt Manner ei vastaa enää edes poliisin puheluihin. Toisaalta miksi vastaisi. Auer on kertonut Mannerille miten on surmannut JL:n ja Manner tajuaa ettei siitä voida Aueria tuomita mihinkään muuhun kuin elinkautiseen. Joten EVVK porin poliisi.
-Tässä nyt tulee taas lisää yksityiskohtia, ei mitään mielenkiintoista. Paitsi se että AA haluaa auttaa ettei vanhin lapsi tuntisi syyllisyyttä isänsä kuolemasta. (Käsittämätön lausahdus. Auttaa siis miten ja miksi? Ainiin joo siis SIKSI. No nyt tajusin...)
30.9.: "Soititte numeroon johon juuri nyt ei saada yhteyttä." Manner varmaan lyönyt kapulan kiinni ja vetänyt viikon putken pieleen menneen murha-keissin johdosta. Eli eipä herra asianajajaa taaskaan näy eikä kuulu.
- Tosin eipä AA apua tarvitse. Syyntakeettomuus here I come! AA latoo faktaa siitä kuinka hysteria iski, kaikki pimeni, oli raivoissaan, luuli Jukkaa huppikseksi ja puukotti. Tässä vaiheessa veitsikin on lopulta perheen oma ja toinen murha-asekin saadaan selville: vasara.
1.10.: Tässä on tapahtunut jotain. Manner ilmestyy paikalle. AA:n vastaukset palautuvat siihen ympäripyöreään schaisseen mitä ne ovat edelleen. Ehkä Manner on ohjeistanut että "älä nyt kaikkea kerralla anna!". Ja saahan se Mannerkin palkkaa jokaiselta päivältä niin kauan kuin ceissi pysyy elossa.
5.10.: Ilmeisesti Manner ei ollut tyytyväinen AA:n esiintymistaitoihin 1.10. kuulusteluissa ja herra juristi loistaa taas poissaolollaan. Tai ehkä Manner yrittää kuumeisesti löytää konttorissaan keinoa pitää juttua elossa, siitäkin huolimatta että hänen päämiehensä lörpäyttää päivä päivältä raskauttavampia todisteita itseään vastaan.
-Tässä taaskaan mitään mielenkiintoista ole. AA myöntää surmanneensa JL:n mutta petaa jatkuvasti myös eteensä sitä ettei ole tietoisesti tekoa tehnyt.
8.10.: Samaa schaibelia. AA tunnustaa jälleen kerran surmatyön. Taitaa olla siis 7 kerta putkeen missä Rouva kertoo listineensä Herran.
-Kuulustelun lopussa nähdään pieni näytelmä, pääosissa Syyllinen_mutta_syyntakeeton_Auer ja Kiinnostaa_ei_kiinnosta_Manner. Manner johdattelee AA:n kertomaan että uskoo edelleen huppiksen olemassaoloon ja haluaa psyaktrista apua (eli taas pedataan hullunpapereita).
14.10.: Näiden kuuden päivän aikana sekä AA että Manner ovat varmaan tajunneet että nyt ajetaan päin mäntyä ja lujaa. Tällä menolla AA saa joko elinkautisen (murhaaja) tai tuomitaan pakkohoitoon (hullumurhaaja) loppu elämäksi. Ei muuta kuin jarru pohjaan ja huppis takaisin tarinaan.
-Aluksi kumotaan u-o-l-e. Nyt se onkin "ei kai se nyt kuole". Seuraavaksi löytyykin selitykset muistijälkitestin poikkeavuuksille. Näytelmä meni nappiin eikä Mannerin tarvitse paikata AA:n sanomisia lisäkysymyksillä. Tästä eteenpäin palataan taas normaaliin levitoiva-huppis-shittiin.
Bravo Anneli, Bravo Manner. Hyvin te vedätte.
23.9.: Auer haluaisi Mannerin mukaan kuulusteluihin ja soittaa tälle. Todennäköisesti kertoo puhelimessa tunnustavansa surman. Manner varmaan ajatellut että hittoako sitä enää paikalle ajaa, tää oli tässä.
Koko kuulustelun ajan AA on hämmentynyt poliisi esittämistä faktoista että paikalla ei ole mitään huppista. AA ei enää osaa selittää tapahtumia. Lopuksi AA toteaa että hänelle tulee tiedoista pelottavia ajatuksia päähän ja olo on hyvin epävarma (voi raukkaa).
24.9.: Manner ilmestyykin kuulusteluihin. AA varmaan puhelimessa kertonut ettei vielä laulanut koko tarinaa, petasi vain mahdollista hetkellistä syyntakeettomuuttaan, tjmp, jonka läpiviemiseen tarvitsee Mannerin apua.
Kuulustelun alussa AA myöntää että puhuu paskaa verrattuna faktoihin. Vähän on vielä kuulustelun aikana heikkoa toi tunnustaminen, mutta myöntää AA sentään että on "hyvin todennäköisesti surmannut Jukan". Kysymykseen riitelivätkö AA ja JL yöllä, AA osaa upeasti laittaa ehdollistavan sanan joka ikisen tunnustamansa asian eteen: "Olen ehkä suuttunut/ Olen ehkä huutanut/ Olen ehkä ollut aikeissa pakata. Nämä varmaan Mannerin ohjeistuksesta. Kuulustelun lopussa Manner kysyy onko AA hakenut tsykiatrista apua (better late than never). Ja taas pedataan sitä syyntakeettomuutta...
26.9.: Jostain ihmeen syystä Manneria ei taas tänään napannut tämä juttu, eikä tule kuulusteluihin. Nyt kun asianajaja ei ole mukana syöttämässä AA:lle sanoja suuhun niin Auerhan laulaa kuin Pavarotti!
Sieltä tulee yksityiskohtainen sepustus yön tapahtumista aina siihen saakka kun pitäisi kuvailla itse surmatyö. Tässä kohtaa AA kuitenkin tajuaa että syyntakeettomuus ei mene läpi jos laulaa harkitusti ja yksityiskohtaisesti teon, joten eipä taas muista kuinka tuikkasi.
27.9.: Nyt Manner ei vastaa enää edes poliisin puheluihin. Toisaalta miksi vastaisi. Auer on kertonut Mannerille miten on surmannut JL:n ja Manner tajuaa ettei siitä voida Aueria tuomita mihinkään muuhun kuin elinkautiseen. Joten EVVK porin poliisi.
-Tässä nyt tulee taas lisää yksityiskohtia, ei mitään mielenkiintoista. Paitsi se että AA haluaa auttaa ettei vanhin lapsi tuntisi syyllisyyttä isänsä kuolemasta. (Käsittämätön lausahdus. Auttaa siis miten ja miksi? Ainiin joo siis SIKSI. No nyt tajusin...)
30.9.: "Soititte numeroon johon juuri nyt ei saada yhteyttä." Manner varmaan lyönyt kapulan kiinni ja vetänyt viikon putken pieleen menneen murha-keissin johdosta. Eli eipä herra asianajajaa taaskaan näy eikä kuulu.
- Tosin eipä AA apua tarvitse. Syyntakeettomuus here I come! AA latoo faktaa siitä kuinka hysteria iski, kaikki pimeni, oli raivoissaan, luuli Jukkaa huppikseksi ja puukotti. Tässä vaiheessa veitsikin on lopulta perheen oma ja toinen murha-asekin saadaan selville: vasara.
1.10.: Tässä on tapahtunut jotain. Manner ilmestyy paikalle. AA:n vastaukset palautuvat siihen ympäripyöreään schaisseen mitä ne ovat edelleen. Ehkä Manner on ohjeistanut että "älä nyt kaikkea kerralla anna!". Ja saahan se Mannerkin palkkaa jokaiselta päivältä niin kauan kuin ceissi pysyy elossa.
5.10.: Ilmeisesti Manner ei ollut tyytyväinen AA:n esiintymistaitoihin 1.10. kuulusteluissa ja herra juristi loistaa taas poissaolollaan. Tai ehkä Manner yrittää kuumeisesti löytää konttorissaan keinoa pitää juttua elossa, siitäkin huolimatta että hänen päämiehensä lörpäyttää päivä päivältä raskauttavampia todisteita itseään vastaan.
-Tässä taaskaan mitään mielenkiintoista ole. AA myöntää surmanneensa JL:n mutta petaa jatkuvasti myös eteensä sitä ettei ole tietoisesti tekoa tehnyt.
8.10.: Samaa schaibelia. AA tunnustaa jälleen kerran surmatyön. Taitaa olla siis 7 kerta putkeen missä Rouva kertoo listineensä Herran.
-Kuulustelun lopussa nähdään pieni näytelmä, pääosissa Syyllinen_mutta_syyntakeeton_Auer ja Kiinnostaa_ei_kiinnosta_Manner. Manner johdattelee AA:n kertomaan että uskoo edelleen huppiksen olemassaoloon ja haluaa psyaktrista apua (eli taas pedataan hullunpapereita).
14.10.: Näiden kuuden päivän aikana sekä AA että Manner ovat varmaan tajunneet että nyt ajetaan päin mäntyä ja lujaa. Tällä menolla AA saa joko elinkautisen (murhaaja) tai tuomitaan pakkohoitoon (hullumurhaaja) loppu elämäksi. Ei muuta kuin jarru pohjaan ja huppis takaisin tarinaan.
-Aluksi kumotaan u-o-l-e. Nyt se onkin "ei kai se nyt kuole". Seuraavaksi löytyykin selitykset muistijälkitestin poikkeavuuksille. Näytelmä meni nappiin eikä Mannerin tarvitse paikata AA:n sanomisia lisäkysymyksillä. Tästä eteenpäin palataan taas normaaliin levitoiva-huppis-shittiin.
Bravo Anneli, Bravo Manner. Hyvin te vedätte.
Kulttuurirealisti
-
Arse Nelupin
- Vähänniinkuharrastaja
- Viestit: 99
- Liittynyt: La Elo 11, 2012 10:28 am
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
No nyt oli viltsulta niin hieno kirjoitus, että täytyy ihan hattua nostaa. Juuri näin! Annelin tunnustus oli juuri viltsun edellämainitsemista syistä tuota "ehkä & en muista"-osastoa. Anneli luuli jääneensä kiinni ja päätti tunnustaa, mutta yritti kuitenkin pedata itselleen pienempää tuomiota.
-
alpo holisti
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1401
- Liittynyt: La Tammi 09, 2010 1:06 am
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus' (ketju 2)
Aihe "riita":
Epäiltyhän perui ilmeisesti nämäkin osiot?
BTW.
Huomasitteko, kuinka paljon taustalta kuuluu kolinoita ja oven avauksia yms.
vaikka huoneeessaa on vain kaksi henkilöä ja hekin vain istuvat.
Epäiltyhän perui ilmeisesti nämäkin osiot?
BTW.
Huomasitteko, kuinka paljon taustalta kuuluu kolinoita ja oven avauksia yms.
vaikka huoneeessaa on vain kaksi henkilöä ja hekin vain istuvat.
Viimeksi muokannut alpo holisti, Pe Syys 06, 2013 8:35 pm. Yhteensä muokattu 9 kertaa.