annijatta kirjoitti:
Jotkut asiat ovat vain helpompi kieltää itseltään. Jos ja sanon jos tyttö on jollain muotoa ollut osallinen tai tietoinen murhaan/murhasta, niin onko hänellä jokin syy valehdella?
Palaan tuohon viestin lopussa.
Nuorimmat lapset eivät ole koskaan olleet epäiltynä ja heidän liikkeistään olinpaikastaan tai teoistaan murhayönä ei ole luotettavaa tietoa annettu ulos. Oletetaan että heillä ei ole mitään tekemistä murhan kanssa. Onko heillä jokin syy valehdella suojatakseen itseään? Ja jos niin keneltä?
Ei välttämättä suojatakseen itseään, mutta ihmiset valehtelevat myös saadakseen etuja. Ei ole ainutlaatuista että pitkään sijaisperheessä olleet lapset eivät enää halua palata kotiin etenkään jos sijaisperhe on alkuperäistä perhettä "tasokkaampi" ja alkuperäisessä perheessä on ollut pahoja ongelmia.
Ja en siis väitä että lapset valehtelevat. Totesin vain että heilläkin voi olla motiivi.
Tarkkailkaa itseänne, miksi ei voi sanoa asioita suoraan ja totuuden mukaisesti.
Jos nyt omalle kohdalleni menen ja mietin koko valehteluhistoriaani niin syitä on ollut monia. Etenkin lapsena ja teininä kerroin valheita jotten joutuisi ongelmiin. Olen myös valehdellut saadakseni hyötyä ja etua. Olen valehdellut koska olen kokenut etten halua kertoa jotain asiaa, ettei se kuulu toiselle. Olen värittänyt tarinaa vaikuttaakseni kiinnostavammalta ja saadakseni huomiota. Syitä on siis monia. Siksi en halua ottaa kantaa siihenkään kuka tässä jutussa valehtelee. Ihan heittämällä en kyllä usko että yksikään lapsista puhuu täysin totta. Tosin perustan sen tosiaan enemmän muistin ja trauman vaikutuksiin kun tietoiseen valehteluun. Asiantuntijatkin menevät metsään kun analysoivat jokaista ristiin mennyttä sanaa lasten puheissa.
Näissä Ulvila-keskusteluissa minua hämää se, että monet ovat olleet valmiita tuomitsemaan lapset valehtelijoiksi. Jotkut syyttävät nuorempia lapsia, jotkut vanhinta lasta. Vaikkei kukaan ole ollut paikalla eikä tiedä varmasti mitä on tapahtunut.
Minusta selitys huppishavainnolle voi olla yksinkertainen. Vaikka vanhempi lapsi on sanonut sellaisen nähneensä niin se ei välttämättä selity valehtelulla. Lapsihan näki vain hahmon poistuvan ikkunasta. Eikö kukaan muu ole koskaan nähnyt pelottavassa tilanteessa jotain hahmoa kun mielikuvitus pääsee valloilleen? Etenkään lapsena? Olen aikuinen ja vieläkin esimerkiksi pimeällä ullakolla saatan kuvitella nurkkaan jonkun hahmon joka liikahtaa. Eikä siinä ole tietääkseni mitään epänormaalia. Siihen muutama kymmenen minuuttia perään niin joku epämääräinen varjo on VARMASTI ollut huppumies pienestä lapsesta.