Kiitos vastauksestasi. Jo pelkästään tämän takia kannatti rekesteröityä.
Yritän vähän selventää , ja vastata kysymyksiisi.
Se mitä kirjoitin on totta, eikä ole keksittyä. Minulla on niin paljon muutakin tekemistä etten
viitsi käyttää jo nyt rajallista aikaani pelkkään keskustelufoorumien trollaukseen. Mietin pitkään
josko kertoisin tarinani , ja ennenkaikkea sitä että missä sen kertoisin. Minulla oli sellainen
kuva Murha.infosta että täällä pyörii fiksua ja ymmärtäväistä porukkaa jotka tietävät asioista.
Mutta kuten jo näit eräistä saamistani vastaukisista ,olin hieman hakoteillä. Mutta kai tämä
paikka on edes hitusen parempi kuin Suomi24. Voin myös vakuutaa ettei ole kyse mistään
vedättämisestä joten et laittanut aikaasi hukkaan.
Vastuun ottaminen omasta elämästä ei ole niin helppoa jos asiat ovat jo vuosia menneet
ns. väärille raiteille. Siksi ehkä olen nyt täällä. Eräänlaisena viimeisenä kortena. Tiedän hyvin
että liikun hulluuden rajamilla mutta vaikka kuinka itkisin, huutaisin ja parjaisin, herään kuitenkin joka aamu siihen toteamukseen että nämä omat kasvavat haluni, jotka monet
ehkä näkevät sairaiksi, ovat edelleen tallella. Pelkään sitä päivää kun ne viimeisetkin
estot jotka minulla on vielä jäljellä, ja jotka ajoivat minut tänne, ovat poissa, ja että
jäljellä on enää sieluton, ontto kuori joka on omistautunut vain ja yksinomaan sille yhdelle
asialle.
Syy miksi kerroin omasta sukupuoli identiteetti häiriöstäni oli se että , kuten jo sanoit,
painaa omalla tavallaan vaakakupissa . Pelkkä sukupuolenkorjaus ei riitä minulle koska en
esim. voi koskaan saada omaa lasta. Haluaisin sitä yli kaiken. Tämän tosiasian hyväksyminen
ei ole helppoa. Kun seisot esim. peilin edessä ja sanot sen ääneen itsellesi, se todella sattuu.
" Et voi koskaan saada lasta, teitpä mitä hyvänsä. ".
Isyyden rooli ei ole minulle läheskään se korvaava asia. En tällä kommentilla halua vähätellä
niitä keskustelijoita jotka ovat ylpeitä isiä, mutta minulle, h:kohtaisesti, se ei riitä.
Lapsi jolla on tämä identiteetti häiriö ei tunnu sopivansa koskaan joukkoon. Jos leikit
tyttöjen kanssa, olet poikien mielestä homo ja luuseri, ja jos leikit poikien kanssa tunnet
itsesi ulkopuoleiseksi. Et ymmärrä heidän mieltään ,ja kieltään.
Ja ajan myötä tilanne vain pahenee. Et voi koskaan olla sitä mitä tiedät todella olevasi, ja
huomaat että joudut jopa vastoin tahtoasi vetämään roolia, ja rakentamaan kulisseja.
Oma identiteetti, se joka tekee esim. sinusta ´ sinut ´, ei muodostu.
Isäni oli heikko ihminen koska halaji aina poispääsyä tästä maailmasta. " Voi kun täältä pääsisi
pois. " Jne. Sitten hän vain kuoli yks-kaksi eräänä iltana kun oli tulossa töistä kotiin .
Lääkärit epäilivät aivoinfarktia. Hän antoi aina toisten käyttää itseään hyväksi. Ja valittieli
sitä sitten äidille kun ei kukaan muu ollut kuulemassa. Jos kerran on noin säälittävä, niin miksi
lapsia piti kuitenkin tehdä?
Äitini on vahvistanut omat muistikuvani isästäni, joten en ole voinut kuvitella sitä.
Teacher kirjoitti: Vihaan äitinäni koska jäin kaksin hänen kanssaan. Jos isäni eläisi vielä niin olisin jo tappanut hänet.
Miksi isän elossaoleminen mahdollistaisi äitisi tappamisen? Mikä logiikka tässä on?
Tämä kohta oli minun puoleltani huonosti selitetty, ja ennenkaikkea kirjoitettu.
Tarkoitin että olisin jo tappanut oman isäni, jos hän olisi edelleen elossa. Ja se mitä äitiini
tulee, niin siitä pidän kiinni. Kuten jo kirjoitinkin.
Vanhemmat ovat iso osa kehistystä , ja jos tutkii esimerkiksi sarjamurhaajien tauostja niin
huomaa että näiden vanhemmat, erityisesti äiti, on ollut poikkeuksellisen hallitseva hahmo
lapsen elämässä. Useinmiten myös isä on ollut poissa kuvioista, kuollut taikka juoppo.
Äitini on nykyisin elämän katkeroittama ihminen ja hän on vain varjo entisestään. Saa raivokohtauksia yms. Keskustelu on mahdotonta. Kasvu iässähän halusi aina eristää minut muista sukulaisistani. En tiedä miksi. Mutta ei tästä sen enempää.
Rehellisesti sanottuna, niin en muista mikä minut lapsena keskeytti. Se kohta on minulle
black hole. Ja on mietityttänyt minuakin jo pitkään.
Kuulostaa hyvältä. Jos sulla vielä oli hyvä musiikki-, kirja- ja elokuvamaku, meistä olisi voinut tulla koulussa hyvät ystävät. - Kiitos, tuo oli mukavasti sanottu.
Mitä hyväksikäyttöön tulee niin sillä on arvaamattomat seuraumukset. Otin sen esille koska
joillain rikollisilla ja murhaajilla on ollut samankaltaisia kokemuksia.
Se valo josta puhuin, on se himon valo-- ja se on rumaa. Voi, että se on rumaa ja epäaitoa.
Se saa sinut tuntemaan olosi likaiseksi ja halvaksi . Ja se valo, tai kiilto jos tätä termiä
haluaa käyttää palaa mielen sisuksiin kuin painokuva. En voi yhtään sietää sitä että joku
yrittää koskea minuun. Esim. vain halatakseen. Pomoni töissä ( nainen ), olisi halunnut halata
kun olin ostanut hänelle joulukukkia, mutta vetäydyin vaistomaisesti ulos huoneesta ja tilanne
muuttui hänen kannaltaan hyvin kiusalliseksi. Ja ihmissuhteissa, no se aiheuttaa ymärrettävästi
ongelmia.
Otin itsemurha-yritykseni esille koska kuten aikaisemminkin, eräillä sarjamurhaajilla on
itsetuhoinen tausta.
Ironista kyllä, voisi sanoa että asiat olivat tuolloin vielä mallillaan kun yritin tappaa itseni,
koska näin sen eräänlaisena pakokeinona. Mutta nykyisin nuo ajatukset ovat kaikonneet,
vuosien varrella vaihtuneet ulkopuoleisten tuhoamis haluksi. Miksi minun pitäisi uhrata oma
elämäni, koska enhän minä tätä tilannetta itse itselleni luonut? Minulla on yhtälailla oikeus
toteuttaa omia halujani , kuten sillä äijälläkin oli. Vaikka ovatkin täysin erilaiset. Voit nähdä
asian näin. ( Nuo eivät sitten olleet konkreettisia kysymyksiä. )
Teacher kirjoitti: En silti ole mikään ns. " kouluampuja ",
vaan kohteeni valikoin hyvin tarkasti. Valon täytyy olla riistan silmissä. Se on minun oikeutukseni. Se vetää minua puoleensa kuin liekki perhosta.
Tässä juuri pilee eräs tärkeä pointti. Minulla alkaa lipsua. En pian enää kykene pitämään
itseäni kurissa. Siksi kirjoitin fantasioistani.
Nämäkin ovat olleet iso juttu monien sarjamurhaajien elämän kaaressa. Fantasia ei pysy
pelkkänä fantasiana loputtomasti.. ei ilman apua. Jos esim. ajatellaan pedofiilejä. Monet
heistä ovat kasvaneet vääristyneiden seksuaalisten fantasioidensa kanssa ja joita ovat sitten ryhtyneet toteuttamaan. Jos mielikuvitus on tarpeeksi vahva, niin se ottaa hallinnan elämästä.
Ennemmin taikka myöhemmin.
Se himon valo joka oli sen äijän silmissä-- sitä ryhtyy näkemään vuosien varrella, ja sitä ryhtyy
etsimään jotta sen voisi sammuttaa. Tämä ehkä kuulostaa hullulta, ja voit sille nauraa jos
haluat, ei se mitään. Se on sun oikeus. Murha fantasiani, ja halu kostaa yms. ovat viemässä
minua eteenpäin, halusin sitä, taikka en. Se on alitajuntaista. Ei sen näy esim. ulospäin.
Mutta jos sitä ryhtyy kartoittamaan, niin huomaa että kaikilla valinnoilla on loppujen lopuksi
tietty määränpää. Pedofiili voi vuosien varrella esim. hakeutua lasten pariin töihin, vaikka
on joskus vannonut ettei tee sitä. Fantasia vie voiton. On pakko päästä toteuttamaan itseään.
Omalla kohdallani muutin esim. alueelle jossa asuu paljon hylkiöitä ja ihmisiä joita kukaan
ei välttämättä kaipaa. Ihmisiä joiden kuolinsyy on useinmiten näennäinen tapaturma.
Alkoholistien, piikittäjien ja muiden hylkiöiden parista vuokrasin kämpän jotta voin estiä
sitä mahdollisuutta toteuttaa itseäni. Voi tietenkin kysyä että miksi?
Koska minä en voi itselleni mitään. Olen itse kuin narkomaani. Etsin sitä mikä voi minut
tyydyttää. Siksi myös kirjoitin tämän tapauksen jota jo kommentoit;
Quote: " Lisäsin kerran koemielessä vahvaa puhdistusainetta erääseen (xxxxxxxx)een , koska halusin nähdä mitä se tekee ihmisille kun he juovat sitä (xxxxxxxxxx)stä. "
Koska minun oli pakko. Mielessäni ei jyskyttänyt muu kuin " Tee se--tee se, nyt. Nyt kun siihen
on mahdollisuus! ". Olin tullut näet loukatuksi erään miehen taholta hieman aikaisemmin.
Fantaisia voitti. Jos minulla olisi ollut, sanotaanko rotanmyrkkyä, niin olisin laittanut sitä.
Ei katumusta, ei toisia ajatuksia. Joten, mitä ensikerralla? Mitä minä teen? Keneltä minä
pyydän apua? Näkeehän sen jo täälläkin että kukaan ei edes usko mitä kirjoitan, vaikka olen
100. prosenttisesti rehellinen. Eräs ammattiauttaja on sanonut suoraan vasten kasvojani että; " Minä en voi , enkä kykene sinua auttamaan. ". Voin yrittää katua näin jälkikäteen tekoani, jos haluat. Mutta ei se muuta mitään seuraavaa kertaa ajatellen. Olen omien halujeni Jo-Jo. Vatsastapuhujan nukke.
Tämä kuulostaa ihan oikeasti ysiluokkalaisen jutuilta. Minäkin olisin penskana voinut kirjoittaa tuollaisen pätkän kouluaineeseen opettajaa hätkäyttääkseni. - Jos olet oikeasti jo aikuinen, niin toivottavasti sait vähän helpotusta jo tästä avautumisesta, alat toteuttaa fantasioitasi taiteen keinoin ja yrität saada rauhan ja hyvän, tyydyttävän elämän ilman kenenkään tai minkään olennon vahingoittamista.
Koska minun on pakko tehdä jotain jos / kun se tarve tulee. Otin tämän esille koska sarjamurhaajat ovat useinmiten
lapsina tappaneet eläimiä. En kirjoittanut tätä sen shokkiarvon vuoksi.
Teresa, sinulla oli paljon hyviä pointteja kirjoituksessasi. Olit vahvistava, mutta samalla myös
toit esille rehellisiä mielipiteitäsi. Arvostan tätä suuresti. Aihe on vakava , joten oli hyvä
että suhtauduit siihen sen mukaisesti.