Juu, minä arvelinkin sen olevan toisinpäin. Kirjoitin siis edellä näin:NCW kirjoitti:
En tarkoittanut että psykologi jonka luona kävin kerran olisi ollut minua älykkäämpi, kyse oli lähinnä siitä että sielun olemassaolo ja metafysiikka olivat hänelle täysin vieraita aiheita.
Niin, jotenkin koin - siis minä koin - että olit tilanteessa älykkäämpi osapuoli. Enpä olisi osannut sanoa - tai enpä olisi osannut kuvitella, että joku osaa näin hyvin kuvata, että mikä merkitys on äärettömyyden tunteen kokemisella.Ja välillä tulee sellainenkin ajatus, että jos asiakas on "hoitajaansa" älykkäämpi, niin tilanne voi tuntua tosi nurinkuriselta, taisit tästäkin kertoa tarinan.
Eli unessa sinua neuvottiin ja opetettiin, tiedän tilanteen, mutta mitä ilmeisemmin tuo äärettömyyden tunteen kokeminen liittyy myös turvallisuuden tunteen kautta merkityksiin ja tarkoituksiin - jotenkin mietin tällä kohdalla ahtaanpaikankammoa... ja sen yhteyttä tuohon asiaan.Kuten sanoin Teacherille, itse näen paljon unia ja niistä on aina ollut paljon apua. Kun olin pimeässä tunnelissa menetin äärettömyyden tunteen, turvallisuuden tunteen ja tuntui kuin olisin 'vankina'. Pelkkää pelkoa koska sadisti sai iskostettua minuun että tunteet ovat halveksittavia ja mieli on kuningas. Heräsin yhtenä aamuna siihen että yksi ainoa ajatus kiersi ympäri koko kehoa: Se mitä pidät tärkeänä on sittenkin toissarvoista. Seuraava uni vaati valitsemaan joko pelon tai rakkauden. Takerruin 'rakkauteen' aina kun pelko iski, pidin siitä kiinni vaikka tunsin pelkoa. Myöhemmin sain uuden neuvon/ohjeen/opetuksen: Pelko on harhaa, rakkaus on todellista.
Aikaisemmin psykologiassa ihmisen toiminta nähtiin varsin suljettuna tilana, jossa oli vaikea löytää sielulle paikkaa. Kummallista, koska psykologian alkuperäinen nimikin on sielutiede. Keskustelimme toisaalla tänään Sigmund Freudista - ja hän oli ateisti, ja hän on tavallan länsimaisen psykologian opetuksen oppi-isiä, onkohan tällä ollut vaikutusta psykologian käsitysten kehittymiseen näin?!
Ensimmäisen välähdyksen siitä, että tuo "systeemmi laajennettaisiin" näin lehtikirjoituksissa 1990-vuosikymmen lopussa, että tuohon oli liitetty yksi komponentti lisää, jota kutsuttiin uskonnolliseksi. En tiedä opetuksessa´tänä päivänä - mutta tämä maininta oli filosofi Eeva-Riitta Ollillan kirjoituksessa, jossa hän näki uskonnollisessa tahossa sellaisen pointin, joka antaisi mahdollisuuden auttaa täysin toivottomissa psykologisesti vaikeahoitoisissa tiloissa. Minun mielestä sielullinen olisi ollut parempi nimitys, ja ehdottomasti psykologian pitäisi pitää juuri tuo piuha sinne äärettömyyteen, jotta se edes vastaisi muuta tämän päivän tieteen kehitystä, jossa jo fysiikan puolellakin hahmotellaan virallisesti 11 ulottuvuutta, mihin viime aikoina on saatu Cernistäkin vahvistusta.
Joka tapauksessa - kun joskus niin helposti sotkeutuvat filosofia ja psykologia toisiinsa, niin annan helpon selityksen: psykologia tutkii miten ihminen ajattelee, ja filosofia mitä ihminen ajattelee.
Oletko tutustunut tähän sivustoon, kyseessä on psykiatrian professorin sivusto, hän vetää uniryhmiä.
Lähdepä hänen johdollaan mielenkiintoiselle matkalle, heh.Markku Siivola (s. 3. tammikuuta 1945) on kirjallisuuskriitikko, Suomen parapsykologisen tutkimusseuran varapuheenjohtaja, Montague Ullmanin kehittämän uniryhmäprosessin työnohjaaja ja yksi Suomen uniryhmäforumin ja Suomen Hypnoosiyhdistyksen perustajajäsenistä. Hän on Ruotsin uniryhmäforumin (Drömgruppsforum) kunniajäsen (hedersmedlem).
Luonnontieteiden kandidaatti 1970
Lääketieteen lisensiaatti 1975
ECFMG (Educational Commission for Foreign Medical Graduates examination, U.S.A.) 1975
Psykiatrian erikoislääkäri 1981 Suomessa ja 1985 Ruotsissa
Yleissairaalapsykiatrian erityispätevyys 2000
http://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Siivola
http://siivola.org/markku/
Kirjoitit:
En myöskään tiedä näiden eroja... Mutta tuolla psykiatri Siivolan sivuilla joka tapauksessa on paljon aforismeja ja juttuja liittyen juuri itämaiseenkin ajatteluun, vaikka hän varmaankin on ihan länsimaisen koulukunnan edustaja.Joku sanoi minulle myöhemmin että ongelma on siinä että itse sovellan itämaista psykologiaa, en länsimaista psykologiaa. En edes tiennyt mitä itämainen psykologia tarkoittaa, erona on ilmeisesti se että itämainen psykologia on kokonaisvaltaisempaa koska se hoitaa myös sielua?