Henkirikos ja tapon yritys Janakkalassa 30.1.1971

[Aizerbaidzan]

Hämeenlinnalainen osastonhoitaja Veikko Jalmari Kesanto, 26, matkusti vaimonsa kanssa tämän kotitaloon Janakkalaan lauantaina 30.1.1971. Sen jälkeen Kesanto päätti pistäytyä lähellä sijainneeseen kesähuvilaansa. Mukanaan Kesannolla oli mäyräkoira, joka palasi yksin kotiin. Tämän vuoksi vaimo päätti lähteä huvilalle. Sieltä hän löysi miehensä ammuttuna.

Huvilan läheltä lumesta löydettiin miehen jalanjäljet. Lähitalojen asukkaiden mukaan Kesantojen huvilalla oli nähty valoa viikko sitten, vaikka Kesannot eivät olleet siellä käyneet kahteen viikkoon. Tapahtumapaikalta löytyi runsaasti tupakantumppeja.

Kesannon surmaaja otti ampumisen jälkeen taksikyydin Hämeenlinnan kauppatorilta. Määränpääksi hän ilmoitti Janakkalan Konttilan kylän. Konttilan kylän tienristeyksessä kyydittävä ampui kuljettajaa oikean korvan juureen ja vei tämän taskusta noin 450 markkaa. Luoti lävisti taksikuskin molemmat posket, mutta ei vaurioittanut aivoja taikka puhe-elimiä. Hän antoi ampujasta hyvät tuntomerkit poliisille.

Ampuja oli vähän yli 20-vuotias, 170-175 cm pitkä mies, joka oli pukeutunut tummaan puseroon tai puolitakkiin, jonka hihat olivat huomattavan lyhyet. Päässään miehellä oli tumma, pitkäkarvainen turkislakki. Jalassaan tällä oli tummat suorat housut ja teräväkärkiset kengät. Mies oli puhunut Hämeen murretta ja tunsi hyvin Janakkalan alueen tiet.

Ampujaa ei kuitenkaan ihan heti löydetty. Hämeenlinnan Vuokra-autoilijat ry reagoi asiaan lupaamalla vuosikokouksessaan 500 markan palkkion ratkaisuun johtavasta tiedosta.

Verkko pyssymiehen ympärillä kiristyi koko ajan. 4. helmikuuta kaksi Parolan pioneerikomppanian miestä löysi teoissa käytetyn 9 millin Mauser-pistoolin maastosta. Helmikuun 9. päivänä pidätettiin sitten itse ampuja eräästä autiomökistä Janakkalan Saloisten Metsäkylässä. Pidätetty, 23-vuotias Kari Yrjö Antero Toivonen totesi pidätyshetkellä, ettei piileskely enää auttanut.

Nuori mies tunnusti teot. Hänen syyllisyyttään tuki myös surma-aseesta otettu sormenjälkinäyte ja taksiautoilijan silminnäkijäkuvaus.

Tietääkö joku Toivosen saamaa tuomiota?

Find a Grave -sivustolta löytyy kuva Veikko Kesannon hautakivestä: http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cg ... d=50281491

[Doctor Lecter]

Enpä tiedä tai enpä muista saamaansa tuomiota. Jotain tapaukseen liittyvää kuitenkin löysin:

Uutinen Etelä-Suomi sanomalehdessä 31.1.1971


Uutinen Etelä-Suomi sanomalehdessä 4.2.1971

Tuomio annosteltiin muistaakseni kesäkuussa 1971, mutta uutista siitä en arkistostani löytänyt.

OT: Vuosi 1971 on jäänyt mieleen ja silloin sattui ja tapahtui rikosrintamalla:
Kaarelan äitisurman oikeutta jaettiin, kaksoissurmaaja Katajaista jahdattiin, Kruununhaan kuristaja yllätti yössäliikkujia, Häkä-Enska kaasutteli Dodgellaan, Paavo Marjanen löytyi surmattuna, Alavudella surmattiin neito, Väinö Svahn surmasi kolme Hyvinkäällä, Haminassa invalidin elämä päättyi ns. sormenjälkisurmaan, isä surmasi itsensä ja kolme lastaan Tuusulassa, Kouvolassa surmattiin teatterin työntekijä, Linnanmäen surmasta annettiin tuomio, Paimiossa surmattiin nainen...

[Doctor Lecter]

Kesantojen mökki. Täällä surmaaja asui parisen viikkoa ennen surmaa. HS 1.2.1971.


Veikko Kesanto. HS 1.2.1971.


Anneli Kesanto. Hän kertoi tapauksesta avoimesti lehdistölle. HS 1.2.1971


Uutisen mukaan tapaus oli menossa oikeuskäsittelyyn maaliskuussa. HS 11.2.

[Aizerbaidzan]

Ensimmäinen oikeuskäsittely pidettiin 9.3.1971. Syyttäjä luki Toivoselle raskaan syytenipun:

* Veikko Kesannon tappo
* taksikuljettajan murhayritys
* petos
* varkaus
* murto
* kolme törkeää varkautta
* kotirauhan rikkominen
* törkeä ryöstö
* ampuma-aseen ja -tarpeiden luvaton hallussapito.

Asianomistajan edustaja, varatuomari Jaakko Salmela oli ankaremmalla kannalla: hän katsoi Kesannon hengenriiston täyttävän murhan tunnusmerkistön.

Toivonen myönsi suurimman osan teoista jo poliisikuulusteluissa. Hän ilmaisi katuvansa, mutta ei osannut kertoa mitään syytä toiminnalleen.

Sekatyömieheksi tituleerattu Kari Toivonen oli liikkuvaa sorttia. Taksikuskin surmayrityksen jälkeen hän oli yöpynyt Turengin sokeritehtaan varastossa, josta lähtenyt seuraavana aamuna Tampereelle. Sen jälkeen hän kävi Oulussa ja palasi Helsingin kautta Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa mies pyrki jopa töihin, mutta palasi viikon harhailun jälkeen tapahtumapaikalle Janakkalaan. Poliisi otti hänet tuolloin lähes saman tien kiinni.

Tuomiotansa en ole vielä löytänyt.

[Aizerbaidzan]

Veikko Kesannon surma löytyi yllätyksekseni Poliisi Kertoo Erikoispainoksesta. Henkikirjoittaja Henrik Reijosen kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan tietysti tuomio.

Riihimäen kihlakunnanoikeus määräsi syyttäjän vastustuksesta huolimatta Kari Toivosen mielentilatutkimukseen. Sen mukaan Toivonen oli toiminut täydessä ymmärryksessä.

Joulukuun 17. päivänä 1971 oikeus katsoi Toivosen syylliseksi petokseen, törkeään varkauteen, jatkettuun törkeään varkauteen ja osaksi samalla teolla tapahtuneeseen ampuma-aseen ja -tarvikkeiden luvattomaan hallussapitoon, tappoon sekä yksin teoin tehtyihin murhan yritykseen ja törkeään ryöstöön. Yhteisrangaistukseksi oikeus mätkäisi 14 vuotta kuusi kuukautta kuritushuonetta, josta rangaistuksesta oli vähennettävä kohtuulliseksi katsottavat seitsemän kuukautta. Hovioikeus ei myöhemmin nähnyt syytä muuttaa tuomiota.

[paccasucco]

[Doctor Lecter]

On näemmä pari kuvaa kadonnut, joten otetaas uusiks:

Kesantojen mökki. Täällä surmaaja asui parisen viikkoa ennen surmaa. HS 1.2.1971.

Kesanto_mökki.jpg (134.26 KiB) Katsottu 5216 kertaa

Veikko Kesanto. Kuva HS 1.2.1971.

Kesanto.jpg (18.96 KiB) Katsottu 5216 kertaa

Anneli Kesanto. Hän kertoi tapauksesta avoimesti lehdistölle. HS 1.2.1971.

Kesanto_vaimo_tilittää.jpg (141.23 KiB) Katsottu 5216 kertaa

[Doctor Lecter]

Seura lehti kertoi surmaajan, Kari Toivosen kotioloista. Ne eivät olleet parhaat mahdolliset - jos nyt kellään sellaiset ikinä ovatkaan. Erikoista miten otsikko ja teksti ovat keskenään ristiriitaisia:

Kesonensurmaaja10371.jpg (107.27 KiB) Katsottu 5209 kertaa

Kartta julkaisttiin mm. Helsingin Sanomissa 1.2.1971.

Toivonen_kotiolot.jpg (34.66 KiB) Katsottu 5209 kertaa

Kesanto_kartta.jpg (115.74 KiB) Katsottu 5209 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1973

Janakkalan ammuskelija
Henkikirjoittaja Henrik Reijonen

Talvinen lauantai-ilta on hämärtymässä. Nimismies R. koira ja vaimo ovat iltakävelyllä katsellen Janakkalan kunnan Turengin kylätaajaman harvoja näyteikkunoita. On tammikuun 30 päivä 1971. ”Jospa vielä käväisisin kansliassa katsomassa, onko lauantain postissa mitään erikoista””, lausahtaa nimismies.
Oikein ajatellen tuosta kansliassa käynnistä lauantaisin oli tullut tapa ” vapaasta lauantaista” huolimatta. Eihän maaseutupoliisipiirin päälliköllä ole vapaata. Vain Kesantolomalla, jos silloinkaan

Hälytys
Melkein samanaikaisesti kanslian oven avaamisen kanssa soi puhelin. ”Että minun pitikin tulla tänne juuri nyt”, ajatteli nimismies. ”Eihän kenenkään pitäisi tietää.” Nimismies kehotti vaimoa katsomaan seinällä olevaa vuorolistaa. Kukahan tänään olisi päivystävä konstaapeli? Nimismies tarttui samalla puhe limeen ja huudahti melkein närkästyneenä: "Nimismies ...” Puhelimessa oli päivystävä konstaapeli O. Kuuluvuus oli huono. Konstaapeli O. ilmoitti asialliseen tapaansa, että hänen ollessaan partioimassa konstaapeli V:n kanssa, Tervakosken suunnassa oli Hämeenlinnan tukiasema hälyttänyt heidät Janakkalan kunnan Harvialan kylään noin kello 17.20. Hiidenjoen rannalla oli hämeenlinnalaisen osastonhoitajan Kesantomökillä sattunut ampumistapaus.
Ammuttu, joka oli mökin omistaja Veikko Jalmari Kesanto, oli omaisten hälyttämällä palokunnan ambulanssilla viety Hämeenlinnan Keskussairaalaan.

Ensimmäinen ampumispaikka. Kesannon mökki, missä ampuja piileksi.jpg (201.26 KiB) Katsottu 1365 kertaa

Rikos?
Alustavissa tutkimuksissa ei mökistä ollut löydetty asetta. Palomiehet vahvistivat myös, ettei uhrilla ollut ollut asetta mukanaan häntä sairaalaan vietäessä.
Kyseessä siis ilmeisesti oli rikos. Konstaapeli O. tiesi vielä kertoa, että Kesannon vaimo oli sattumalta kello 15.30 aikaan katsonut ikkunasta ulos siihen suuntaan, missä Kesantomökki oli noin 600 metrin päässä joen rannassa. Hän oli nähnyt jonkun poistuvan mökiltä. Hänen mielestään poistuja oli tummapukuinen mies, jolla oli jonkinlainen päähine. Konstaapeli O. oli ohuessa lumessa jäällä havainnut samalla paikalla suippokärkisten miehen kenkien jäljet, jotka johtivat rannan suunnassa Turenkiin päin. Konstaapelit O. ja V. saivat kumpikin ohjeensa: toinen vartioi mökkiä ja toinen pysyttelee puhelimen ääressä lisäohjeita odottamassa. Mökin läheisyyteen ei saanut päästää ketään eikä puhelimella saanut turhaan soitella.

Mökin pöydällä oli sanomalehti, johon tekijä oli kirjoittanut muistiinpanojaan. Ne olivat tärkeät todistuskappaleet..jpg (220.87 KiB) Katsottu 1365 kertaa

Työtä vuorotta
Nimismies mietti tilannetta hetken. Hän koetti paikallistaa tapahtumapaikkaa mielessään, piirin karttaa nimismiehellä ei ollut käytössä. Paikka selvisi suurin piirtein. Vaimo sai pyynnön: mustaa kahvia ja voileipiä, nyt alkaa työ vuorotta. — Ja siinä nimismies oli oikeassa.

Poliisikoirat ja taksiautot avuksi
Sitten yritettiin ottaa yhteys Hämeenlinnan poliisi koiralaitokseen. Monen yrityksen jälkeen se onnistuikin ja poliisikoirapartio luvattiin lähettää heti jäljitystehtäviin. Tämän jälkeen nimismies soitti Turengin taksiasemalle pyytäen autoilijoita tarkkailemaan kaikkia tuntemattomia kyytiin pyrkiviä henkilöitä taikka henkilöitä, jotka näyttivät karttavan ihmisiä. Konstaapeli O. oli myös ilmoittanut, että Kesannon mökistä oli kateissa omistajan siellä säilyttämä 9 mm Mauser sekä joitakin panoksia, koska paikalta oli löytynyt vain tyhjä rasia. Taksiautoilijoille annettiin näin myös varoitus, että etsitty henkilö mahdollisesti oli aseistettu. Tuntomerkit olivat varsin heikot, joten niistä ei ollut paljon mihinkään. Tämän vuoksi olisi kaikista epäilyttävistä tapauksista ilmoitettava nimismiehen kansliaan. Piirin ainoa viestiväline oli puhelin. Puhelimitse siis otettiin yhteys Liikkuvan Poliisin lääninkomisarioon ja pyydettiin partiointiapua Turenkiin ja sen ympäristön teille sekä ilmoittamaan tapahtuneesta myös Hämeenlinnan poliisilaitokselle. Omasta piiristä saatiin hälytetyksi vain kaksi poliisimiestä, olihan lauantai-ilta. He saivat määräyksen mennä poliisiasemalle odottelemaan ohjeita. Kaikki sinne tulevat ilmoitukset oli otettava kirjallisesti vastaan ja niistä ilmoitettava viipymättä nimismiehelle. Muuten ei puhelinta tarpeettomasti saanut käyttää. Olikohan kaikki tehty, mietti nimismies. Piti vielä soittaa poliisitarkastajalle, mutta vastausta ei kuulunut. Sitten apulaispoliisitarkastajalle. Hän olikin kotona. Nimismies ilmoitti tapahtuneesta selostaen kaiken, mitä siihen mennessä oli tehty. Nimismies pyysi virka-apua keskusrikospoliisilta. Apulaispoliisitarkastaja lupasi järjestää asian. Hetkisen kuluttua keskusrikospoliisin lääninosaston päällikkö soitti. Hän ilmoitti lähettävänsä neljä miestään avustamaan nimismiestä. Avustamaan. Sana on lyhyt, mutta tarkoittaa tässä yhteydessä paljon. Se tarkoittaa, että apu voimia tulee, mutta nimismies johtaa tutkimuksia ja vastaa niistä. Se taas merkitsee harmia, työtä ja vastuuta — ja ellei kaikki mene laskujen mukaan, sataa nimismiehen niskaan kipakkaa arvostelua puolelta, jos toiseltakin. Mutta määräys kuin määräys. Kiitettiin ja luvattiin pitää yhteyttä. Nimismies tiesi saavansa lääninosastosta aina ja pätevästi apua. Tämän jälkeen nimismies pääsi ilmoittamaan varmaankin jo kärsimättömänä odottelevalle konstaapeli Oille, että sekä keskusrikospoliisin tutkijoita että koiria oli tulossa. Keskustelun läpi nimismies kuuli tällöin konstaapeli V:n huudahtavan, että koirat olivat päässeet jäljittämään tarkalleen kello 19.25.

Tuhatta ja sataa
Nimismies tunsi olevansa kuin pussissa. Ainoa viestiväline oli puhelin ja poliisiasemalla lisäksi automaattinen puhelinvastaaja. Siinä kaikki. Olikohan kaikki tehty mitä piti. Mieltä kalvoi, oliko kaikki tehtävissä oleva tehty, oliko ilmoitus kaikkialla otettu vakavasti vastaan, oliko toimittu ripeästi. Nimismiehen näitä miettiessä, syöksähti kanslian ovesta sisään neljä miestä, keskusrikospoliisin tutkijoita. Eräs kysyi päällysvaatteitaan riisumatta: ”Tilanne?” Nimismies katsahti kelloa. Tutkijat olivat ilmeisesti tulleet Tampereelta ”tuhatta ja sataa”. Mutta olivathan he ammattimiehiä, eivät liikoja leiki vaan toimivat, ajatteli nimismies. Ja sen hän totesi nyt ja myös seuraavina päivinä.

Tapahtumapaikalle
Tutkijat opastettiin tapahtumapaikalle. Nimismies tunsi hieman helpottuvansa, koneisto oli nyt täydessä käynnissä. Jäljitystehtäviin lähteneet poliisikoirapartiot olivat vaikeasta maastosta ja heikosta jäästä huolimatta onnistuneet jäljittämään ”suippokärkisiä” aina Turengin keskustassa sijaitsevan sokeritehtaan lähelle saakka. Siellä jäljet häipyivät kovaan maahan sekaantuen muihin jälkiin. Koirapartion konstaapeli L. oli 10 asteen pakkasessa suorittanut tehtävänsä loppuun siitä huolimatta, että hän oli pudonnut jäihin matkan aikana. Sitä voi kutsua erinomaiseksi koiran ja miehen yhteistyöksi. Oli tullut jo varsin pimeä. Mökille järjestettiin vartio ja sinne hankittiin lämmitin. Näin voisivat tutkijat aamun sarastaessa suorittaa tutkimuksensa rikospaikan ympäristössä. Tutkijat kokoontuivat yhteiseen neuvotteluun poliisiaseman ainoaan huoneeseen. Neuvottelussa tultiin siihen tulokseen, että ampujan täytyi olla vielä Turengissa taikka sen läheisyydessä. Tämän vuoksi hälytettiin lisää poliisipartioita Hämeenlinnasta, Helsingistä, Tampereelta, Lahdesta, Forssasta ja naapuripiireistä partioimaan autoilla ulos menoteitä ja Turengissa.

Tammisen auto.jpg (126.28 KiB) Katsottu 1365 kertaa

Jälleen uhri
Etsintöjen ollessa parhaillaan käynnissä ilmoitettiin sunnuntaina 31.1.-71 kello 00.40 aikaan Turengin poliisiasemalle Turengin sairaalasta, että sinne oli autolla tuotu henkilövuokra-autoilija, jota oli ammuttu päähän. Heikkokuntoisena ei hämeenlinnalaiseksi autoilija Urho Tammiseksi osoittautunut autoilija pystynyt kerto maan muuta kuin että hän oli saanut kyydin Hämeenlinnasta kauppatorin taksiasemalta hieman puolen yön jälkeen. Kyydittävä oli pyytänyt ajamaan Turenkiin ja sieltä Konttilan kylään. Kyydittävä oli ollut noin 20—25-vuotias mies, pituus noin 170 sm, päässä Nikita-mallinen turkislakki. Hän oli istunut North-State savuketta poltellen takaistuimella. Tammisen pysäytettyä autonsa oli mies ampunut yhtäkkiä häntä päähän oikean korvan alapuolelle. Vammastaan johtuen ei Tamminen pystynyt tarkentamaan ampumispaikkaa yön aikana. Tämän uuden ampumistapauksen jälkeen etsintöjä Turengissa ja muualla Janakkalassa ja ympäristössä tiivistettiin ja niihin osallistui jo etsin- töihin mukaan hälytettyjen poliisipartioiden ja paikkakunnan omien taksien lisäksi lukuisia ympäristöpaikkakuntien henkilö vuokra-autoilijoita. Etsinnät jäivät kuitenkin tuloksettomiksi. Tutkijat päättelivät edelleen, että tekijän — jota molemmissa tapauksissa epäiltiin samaksi mieheksi — täytyi tuntea Turenki ja Janakkalan alue hyvin. Tämän vuoksi nimismies pyysi aamulla 31 päivänä Hämeenlinnan varuskunnasta apua. Sieltä saapuikin 27-miehinen sotilasosasto haravoimaan järjestelmällisesti maastoa oletetulla autoilijan ampumissuunnalla. Haravointi ei kuitenkaan päivän kuluessa tuottanut tuloksia. Sunnuntai-iltana voitiin autoilija T:tä jo kuulustella. Hän kertoikin nyt tarkoin paikan, missä hän oli pysäyttänyt autonsa ja missä häntä oli ammuttu. Paikka sijaitsi Konttilan kylässä metsä tiellä vajaan kilometrin päässä vasemmalle yleisestä tiestä. Ja paikalta löytyivätkin samat suippo- kärkiset jäljet. Ne johtivat metsän läpi valtatie 55:lle, eli ns. vanhalle Helsingin tielle. Jälleen tulivat koirapartiot paikalle, mutta nytkin katosivat suippokärkiset jäljet kovaan Helsingin tiehen. Ampumispaikalla suoritettiin tarkkoja etsintöjä. Parolan pioneerikomppaniasta oli saatu apua. Helmikuun 4 päivänä aamulla löytyikin miinahara alla läheltä ampumispaikkaa Mauser-merkkinen pistooli — Kesannon mökiltä kadonnut pistooli — sekä hajallaan lumessa 14 kappaletta aseeseen sopivia panoksia.

Tutkijavoimat lisääntyvät
Turengin poliisiasema käsitti vain yhden pienen huoneen. Se oli alun pitäen ollut liian pieni suuren joukon tulla ja mennä. Poliisiasemalla ei sitä paitsi ollut kuin yksi puhelin. Nyt vuokrattiin lähellä oleva entinen osuuskaupan myymälärakennus poliisin käyttöön, puhelin liittymiä saatiin lisää kolme kappaletta ja poliisi aseman pihalle pystytettiin radioasema. Näin olivat ulkonaiset työskentelytilat kiitettävät. Keskusrikospoliisista tuli lisää tutkijoita Helsingistä. Olosuhteet olivat todella hyvät.

Suuri yleisö
Koska suuri yleisö ja varsinkin julkinen sana, luonnollisesti tunsivat suurta kiinnostusta, tutkimuksien edistymistä kohtaan päätettiin, että vain tutkimusten johtaja antaa tietoja. Näin kaikki saivat tiedon samanlaisena, oikeassa muodossa ja riittävän selvästi — ja tutkijat työrauhan. Julkinen sana suhtautuikin alusta alkaen erittäin asiallisesti poliisin toimintaan. Minkäänlaisia arvostelevia kirjoituksia ei havaittu, päin vastoin.

Tarkistuksia, tarkistuksia
Tapahtumien alusta lähtien sai poliisi lukuisia ilmoituksia epäilyttävistä henkilöistä ja heidän liikkeistään. Kaikki nämä ilmoitukset kirjattiin ja tarkistettiin. Päivittäin pidetyissä neuvotteluissa vahvistui yhä käsitys, että tekijän täytyi olla janakkalalainen tai ainakin kuntaa erittäin hyvin tunteva. Tämän vuoksi jaettiin tutkijaryhmät. Osa kävi lävitse piirin rikosilmoituksia 10 viime vuoden ajalta. Toiset tarkistivat paikallisen sokeritehtaan työläisten kortteja, joita kymmeniä kiloja tuotiin tutkimuskeskukseen. Samoin käytiin läpi ko. tehtaalla syksyisin satunnaisesti työskennelleiden henkilöiden henkilötietoja. Osa tutkijoista suoritti kuulusteluja läheisen poikakodin hoidokkien liikkeistä, osa taas kävi järjestelmällisesti ”talo — talolta” Helsingin tien suunnan taloissa. Vankilasta karkuteillä olevat luetteloitiin. Työ maata riitti ja poliisipartiot partioivat jatkuvasti teillä ja tarkistivat ilmoituksia. Moottorikelkalla kulkien tarkistettiin kunnan järvien Kesantomökkien tienoot. Tuloksetta. Aina epäilyttävien jälkien maastoon ilmaannuttua hälytettiin koirapartio jäljittämään. Ilmoituksia tuli useita kymmeniä. Siellä ja siellä oli nähty epäilyttävä henkilö. Asetta kantava henkilö kulki jossakin siellä vapaana. Pelko vallitsi kuntalaisten keskuudessa. Eikä ehkä suotta. Kaikki ilmoitukset tarkistettiin ja kirjattiin.

Raakaa huumoria
Tuntui kuin kaikki olisivat puhaltaneet yhteen hiileen. Eräskin piirin konstaapeleista, ollessaan opastamassa poliisikoirapartiota vahvassa lumisessa metsässä lausui juoksujalkaa mennen, että ”tämä se tekee hyvää kaksi kertaa veritulpan sairastaneelle". Sodassa oli yksi ja toinen suomalainen mies — niin nimismieskin — oppinut, että tiukan paikan tullen ainoa lääke väsymystä ja epätoivoisuuttakin vastaan on raaka huumori. Pari kirosanaa ja nauru päälle, kaikki on hyvin. Tutkijoitten luonto kesti tässä tiukassa paikassa kovankin huulenheiton osoittaen, että oikealla tiellä oltiin. Nimismies oli kymmenvuotisen uransa aikana ensimmäisen kerran "todellisessa poliisi työssä", nyt ei ollut kyseessä ulosottoasioiden ja perintätehtävien kanssa näpertely, vaan se työ, jota varten poliisi pääasiassa on. Poliisin tehtävistä tähän sanotaan kauniisti, että se on yhteiskunnassa valvomassa järjestystä ja turvallisuutta. Hämeen lääninhallituksen apulaispoliisitarkastaja kävi useita kertoja tutkimuksia seuraamassa. Se oli omiaan kohottamaan kaikkien tutkijain mieltä ja antamaan henkistä tukea. Apulaispoliisitarkastajan toimesta tutkijat jopa saivat paikallisesta ravintolasta ilmaiseksi tupakkaa. Sitä tuntui kuluvankin. Samoin meni virvokkeita kurkuista alas pullokaupalla.

Todistusaineistoa kootaan
Keskusrikospoliisin tutkijat olivat tahollaan Kesanto mökillä ja autossa suorittaneet millimetritutkintaa. Kesantomökillä selvisi, että ampuja oli mennyt sisälle oven viereisestä kapeasta ikkunasta irrottamalla ikkunaa pitävät naulat. Vaikkakin ikkuna laudalla oli pölyä ja kuolleita kärpäsiä ja vaikka ovesta oli eräs säle rikkoutunut, päätteli tutkimuksia suorittanut ylikonstaapeli, että "ikkunasta on menty, sanokaa mitä sanotte". Päätelmä pitikin paikkansa. Työ oli tarkkaa. Tutkimuksissa selvisi lisäksi, että Kesantomökillä oli ammuttu kaksi kertaa. Jälkeenpäin ilmeni, että ampuja oli löydettyään aseen panostanut sen ja kokeillakseen toimiko se, ampunut laukauksen lattiaan. Sitten mökin omistajan tultua sattumalta sisälle hän oli ampunut tätä läheltä keskiruumiiseen luodin iskeytyessä seinähirteen. Tutkimuksissa löytyi ei talonväen jättämiä sormenjälkiä, tai pikemminkin niiden osia, pikarista, penkillä olleesta lasista ja astiakaapissa olleesta kahvikupista. Pöydällä oli sanomalehti, jonka reunaan oli kuulakärkikynällä tehty merkintöjä, samoin eri puolilla huonetta 12 kappaletta poltettuja North State-savukkeiden pätkiä. Yksi savukkeen pätkä löydettiin T:n autosta. Näillä kaikilla oli ratkaiseva merkitys todistus aineistoa koottaessa. Sormenjälkien tutkimuksista odotettiin lausuntoa tutkimuskeskuksessa malttamattomasti, mutta tutkimuksia jatkettiin entiseen tapaan. Paikkakunnalle kerääntyi, jos jonkinlaista seikkailijaa. Erääseenkin ravintolaan oli tullut nuorehko mieshenkilö ja, esiintyen keskusrikospoliisin tutkijana, pyytänyt saada nähdä asiakaskortit. Henkilökunnan epäilykset huomattuaan häipyi mies vähin äänin. Meitä on moniksi Koska jatkuvasti tuotiin tutkimuskeskukseen henkilöitä selostamaan liikkumisiaan, levisi huhuja, että pidätys oli suoritettu, vaikka kysymyksessä olikin vain rutiiniluontoinen henkilöllisyyden to teaminen. Yleisö todella seurasi, mitä poliisi teki ja mihin autot aina vähän väliä lähtivät.

Yleisö pidettävä valveilla
Yleisön mielenkiinto oli pysynyt kiitettävänä aina aseen löytymiseen saakka. Oli pelättävissä, että yleisen pelon hälvettyä suuri yleisö ei enää tuntisi niin suurta mielenkiintoa eikä osoittaisi yhtä suurta aktiivisuutta ilmoitusten teossa ja poliisille niin tärkeiden vihjeiden antamisessa. Siksi päätettiin järjestää julkiselle sanalle selostustilaisuus tutkimusten tähänastisesta kulusta ja siitä mitä poliisi varmuudella tiesi. Yön aikana joukolla suunniteltiin mitä kerrotaan ja mitä on parasta jättää kertomatta, laadittiin koko seinän suuruinen kartta tapahtumapaikoista jne. Pääasia olisi, että julkinen sana ei jättäisi asiaa selostamatta, vaan kehottaisi suurta yleisöä olemaan edelleen valppaana. Tekijä oli yhä vapaana. Tilaisuutta ei ehditty pitää, sillä ratkaisu lähestyi nopeammin kuin silloin uskallettiin ajatellakaan.

Syyllinen
Helmikuun 8 päivänä puhelimitse keskusrikospoliisin tuntomerkkitoimistosta tuli odotettu tieto. Kesannon mökiltä talteen otetut sormenjälkien osat kuuluivat janakkalalaiselle Kari Yrjö Antero Toivoselle, jolta oli joitakin vuosia aikaisemmin hänen varkauteen syyllistyttyään otettu sormenjäljet. Nyt helpotti! Nyt oli kohde, tiedettiin, ketä etsitään. Pidettiin kiireellinen neuvottelu. Kaikkien tutkijoiden kesken päätettiin kohdistaa tutkimukset yksinomaan Toivosen tavoittamiseen. Muu sai nyt ainakin toistaiseksi jäädä. Helmikuun 8. päivän iltapäivällä ja sitä seuranneena yönä ei kukaan ajatellutkaan lepoa. Tuomi sen kotoa haettiin vaatteita, käsialanäytteitä ja sotilaspassi, jossa oli selvä valokuva. Kun vielä selvisi, että Toivonen oli ottanut lopputilin työ paikastaan Turengissa 22.1.1971, eikä häntä sen jälkeen ollut näkynyt, vahvistui käsitys Toivosen syyllisyydestä. Tuomisen valokuvasta otettiin kymmeniä kopioita, jotka yön aikana jaettiin poliisipartioille ja takseille. Julkiselle sanalle ei vielä ilmoitettu epäilystä. Erehtymisen vaara on aina olemassa. Julkinen sana oli kuitenkin yön aikana vetänyt tiiviistä työskentelystä johtopäätöksensä, eikä niin ollen ollut enää mitään syytä pitää tekijää yksin poliisin tiedossa. 9.2.1971 kello 12.00 ilmoitettiin selvästi, ketä poliisi nyt etsi.

Tutut jäljet
Aamulla helmikuun 9 päivänä tuli poliisikoirapartiolta tiedotus. Sammaljärven maastossa oli lumessa nähty aikaisemmin tutut jäljet ns. Korven kylän suunnassa. Tuntui, että ratkaisu oli lähellä, kunhan vain ei lyhyen talvipäivän ilta yllättäisi. Hämeenlinnan varuskunnasta luvattiin nimismiehelle puoli komppaniaa sotilaita etsintöihin, Janakkalan suunnistajat tulivat leikkiin mukaan. Kulku oli nyt suunnattava Sammaljärvelle päin. Ennen kuin sotilasosasto ja suunnistajat olivat ehtineet maastoon, kuului poliisiradiosta piirin konstaapelin ääni: ”Nyt se nuija on kiinni.” Kaikilta pääsi helpotuksen huokaus. Nimismies kuitenkin kehotti vielä tarkistamaan, että varmasti oli Toivonen. ”Toivonen on”, kuului radiosta. Kello oli tuolloin 15.37. Hämärä olikin jo laskeutumassa. Taas oli vähällä, ettei pimeys päässyt yllättämään, mutta onneksi ei. Tutkimuksissa selvisi, että Toivoinen oli todella jättänyt koirapartion aina Korven kylään asti jäljittämät jäljet. Siellä hän oli tunkeutunut ikkunan rikottuaan erään tuntemansa henkilön huvilaan taloa jonkin aikaa kierreltyään. Naapurin mielenkiinto oli herännyt rikotusta ikkunasta ja jäljistä lumessa, minkä vuoksi hän hälytti lähistössä partioivat kaksi poliisiautoa paikalle. Kaksi konstaapelia meni rikotusta ikkunasta sisälle tavaten Toivosen toisen huoneen sängyssä kaikessa rauhassa nukkumasta vaatteet yllään. Matkalla poliisiautossa Turenkiin myönsi Toivonen olevansa etsitty ja syyllistyneensä molempiin ampumisiin. Kesannon ampuminen tapahtui kuin vahingossa” Toivosen jouduttua yllätetyksi mökin omistajan tultua käymään. Autoilija Tamminen taas joutui hänen uhrikseen, koska hän tarvitsi rahaa!

Harhautusoperaatio
Sanomalehdistö olisi luonnollisesti halunnut tapauksesta heti tuoreeltaan kuvia. Nimismies antoi radiolla poliisiautolle käskyn ajaa nimismiehen kansliaan antaen kuitenkin samalla toisen käskyn viedä Tuominen Hämeen linnan poliisilaitokselle. ”Vaihtakaa autoa välillä, ettei tästä lopusta muodostu show”, kuului käsky. Näin tehtiinkin ja Tuominen pääsi ilman suurempaa julkisuutta poliisin suojiin. Sanomalehti- miehet ymmärsivät kylläkin poliisin harhautus- operaation kun sen tarkoitus oli heille selitetty — pitkin hampain tosin.

Vain pari hirveä
Sekä paikkakuntalaisille että poliisille oli yllätys, että syylliseksi osoittautui henkilö, josta kellään ei ollut moitteen sanaa sanottavana. Tekijä oli nyt kiinni, siitä oltiin varmoja. Etsintäorganisaatio purettiin välittömästi. Tutkimus keskus luovutettiin sen vuokraisännälle, radioase ma purettiin, samoin puhelinliittymät. Kaikki teknillinen kalusto oli hetkessä muisto vain. Piiriin jäivät taas viestivälineiksi puhelin, automaattinen puhelinvastaaja ja kaksi poliisiautossa olevaa radiota. Lohtuna kaiken keskellä oli se, että koko Janakkalan nimismiespiirin alueella ei tutkimusten aikana tapahtunut yhtään rikosta. Pari hirveä vain jäi auton alle, mutta lihat myytiin ja valtio sai jonkin markan huutokaupan pidosta. 17.2.1971 kello 15.27 eli miltei minuutilleen 19 päivää ampumisen jälkeen julistettiin Kari Yrjö Antero Toivonen vangituksi.

Oikeuden ratkaisu
Kari Toivosen juttu tuli esille Riihimäen KO:ssa 9.3.1971, jolloin lääninsyyttäjänä toiminut apulais- poliisitarkastaja vaati Tuomiselle rangaistusta petoksesta, varkaudesta, murrosta, kolmesta törkeästä varkaudesta, taposta, kotirauhan rikkomisesta, murhayrityksestä, törkeästä ryöstöstä, sekä ampu ma-aseiden ja -tarpeiden luvattomasta hallussapidosta. Jäätyään pois työstä oli Toivonen suorittanut mm. Hämeenlinnassa monenlaisia rikoksia. Juttu lykättiin syytetyn pyynnöstä 6.4.1971 pidettävään istuntoon. Syytetyn taholta painotettiin syytetyn onnettomia kotioloja osasyyllisenä rikoksiin ja pyydettiin lykkäystä lisänäytön tuomiseksi. Seuraavassa istunnossa pyydettiin syytetyn taholta mielentilatutkimusta. Syyttäjän vastustuksesta huolimatta oikeus kuitenkin määräsi syytetyn tutkittavaksi mielisairaalassa ja lykkäsi jutun. Juttu tuli jälleen esille 17.12.1971. Syytetty väitti, että Kesannon mökillä ase oli lauennut vahingossa ja että autoilija Tammisen ampumista oli edeltänyt voimakas affektitila. Oikeus katsoi kuitenkin, että Tuominen oli teot tehdessään ollut täydessä ymmärryksessä. Hänen rangaistuksensa oli petoksesta sakkoa, törkeästä varkaudesta 7 kuukautta kuritushuonetta, jatketusta törkeästä varkaudesta ja osaksi samalla teolla tapahtuneesta ampuma-aseen ja -tarvikkeiden luvattomasta hallussapidosta 9 kuukautta kuritus- huonetta, taposta 9 vuotta kuritushuonetta, yksin teoin tehdystä murhayrityksestä ja törkeästä ryöstöstä 10 vuotta kuritushuonetta, eli kaikkiaan rangaistukset yhdistettynä 14 vuotta 6 kuukautta kuritushuonetta, josta rangaistuksesta oli vähennettävä kohtuulliseksi katsottavat 7 kuukautta. Lisäksi määrättiin Tuominen suorittamaan erinäisiä korvauksia asianomistajille ja valtiolle.

Toivonen valitti päätöksestä, mutta Hovioikeus pysyi kihlakunnanoikeuden kannalla ja päätös sai lainvoiman. Näin oli Kari Yrjö Antero Toivosen juttu lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Poliisia moititaan, ellei se tehtävässään onnistu. Kun se onnistuu, sitä harvoin kiitetään. Eikä tämänkään jutun tutkijakuntaa jutun selviämisen jälkeen enää muistettu. Tutkijat viettivät yhteisen saunaillan jutun päät teeksi. Sen kestäessä pestiin menneiden päivien hiet ja kerrattiin asioita. Todettiin, että juttu oli ollut antoisa monellakin tavalla, ennen kaikkea se oli lähentänyt monet poliisiyksiköt toisiinsa. Piirin poliisimiehet saattoivat jälleen antautua entisiin hommiinsa, selvittämään kolareita ja näpistyksiä yms. Nimismies puolestaan sai taas syventyä päätehtäväänsä”, ulosottoon ja perintään…