Omat runosi,omat lyriikkasi

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Loka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5206
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: On The Edge

Viesti Kirjoittaja Loka »

Telttailemaan lähdettiin neljän sakilla
metsässä seurasi outo mies, oliko asiaa Pakilla?
Makkaraa syötiin ja kalastettiin,
samassa Assmanni bongattiin.
Kukaan ei välittänyt miehistä noista,
seutuhan oli upottavaa ja soista.
Otettiin tytsit kainaloon ja vedettiin helttaa,
lähdettiin katsomaan Marjatan telttaa.
Vähän meillä riitaa kimuleista tuli,
iskuja sateli ja Seppo huultakin puri.
Hypittiin takaisin niemelle omalle,
motskari perkele osui meidän kohalle.
Ei siinä mitään, huonosti kävi,
säästyin minä ja muistin vei käki.
Join vähän lisää ja muistelin Irkkua,
rakkainta maailmassa en vois ilkkua.
Pötkötin päällä telttamme sen,
makuupaikan kolmen nuoren yhteisen.
Kärpäset surras ja taju pois lähti,
välähti silmissä muutama tähti.
Mietin jo mielessä miestä kello kuuden,
saikohan Vesto työntekijän uuden?
Mielessä välkkyi, kuolenko tähän,
samassa näin miehen ison kuin härän.
Kova oli Nilsin selviytymisen usko,
onneksi se oli vain Johanssonin Esko.

Konstakin jo kotona naukkaa bissen,
miettien olikohan tekijä kuitenkin Nisse??
Masa tykkää arskoista jutella,
wagnerin toimistosta apua saa udella.
Supernova ja phaarao toistensa kurkuissa,
ikä on sama kuin keossa murkuilla.
Urho palstalta bannattiin,
Nissen tapas ja kihloja vaihdettiin.
Merivuokko puolustaa veljeään syvästi
Uskonsa Nisseen menetti ja sanoi hyvästi.
Hessu testaa teoriat, usko on vankin,
mahdutti nahkatakin mopedin tankkiin.
Teemu I-sivun II-viiltoa taitaa vieläkin miettiä,
teoriat antaa hälle seksuaaliviettiä.
Sariola eteenpäin poirottaa,
kahta miestä murhaajiksi tarjoaa.
Huonolta näyttää Sariolan teesit,
vaikkakin joltain saa aina peesit.
Viimeisenä awa -anna mulle armoa-
takaisin tuli täynnä tarmoa.
8)
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1747
Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5424
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Vau, Loka!

Palstalla infon juteltiin noista,
Bodomista ja Muuraloista.
Kaikilla mielessään mielipide vankka,
Nils on syyllinen- olikohan se uutisankka?

Uutta verta jutskaamaan pyydettiin,
mukaan tuli Loka, tiukka mimmi.
Kakkia toistemme niskaan syydettiin,
juonessa mukana myös tämä TT, tyttö timmi!

Tämän tein ihan samaltaistumalta , siksi näin huono.
TT
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
JakomäenNeruda
Alibin satunnaislukija
Viestit: 52
Liittynyt: To Marras 08, 2007 12:09 am
Paikkakunta: Mäki

Viesti Kirjoittaja JakomäenNeruda »

Tell me, tell me
where is Elvis
Is he amongst the immortals,
Did he open all the portals
When we play his worshiped songs
Does it matter he doped on

Tell me, tell me
Where is Nero
He so wanted
To be a hero
Of the stages, of the books
All he gained was devil’s looks

Tell me, tell me
Where is Marx
Upon his grave
A bloodhound barks
He wrote a manifest of freedom
Giving the swords and ropes to millions

Tell me, tell me
Where is Eric
Did he accomplish
His task most foolish
For all fools to come
To drool upon it

Fame is a bitch
However hard you hit
Never get a fit
Dahlia
Scooby-Doo
Viestit: 20
Liittynyt: Ti Loka 16, 2007 3:18 pm

Viesti Kirjoittaja Dahlia »

Hän riisuu unettomuutensa,
kahlaa tyyntyneeseen veteen.
Pohja on pakenevaa kiveä.

Hiekkalinnat sortuvat
poissaolon painosta.
Harson lävitse on raskasta hengittää.

Lohduton on kadonnut aika
kaivatun hahmossa.
Hän vajoaa pilviin
ja laskee sylistään
mustia lumpeita.
Bombay
Adrian Monk
Viestit: 2830
Liittynyt: Ma Touko 07, 2007 9:25 am

Viesti Kirjoittaja Bombay »

Sensuuri iski. Sorry.
Eppu74
Hetty Wainthropp
Viestit: 492
Liittynyt: Ke Elo 29, 2007 2:41 am
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Eppu74 »

Olipa monta kaunista. *etsii nessua*
JakomäenNeruda
Alibin satunnaislukija
Viestit: 52
Liittynyt: To Marras 08, 2007 12:09 am
Paikkakunta: Mäki

Viesti Kirjoittaja JakomäenNeruda »

Vain ”sotamuiston” sulta sain
Se vieläkin on kaapissain
Koskaan sitä en antais pois
vaikket mun koskaan enää ois

Hitaasti täyttyy päivät nää
Pimeyttä, lunta, ikävää
on täynnä tää, mut sittenkin
tän kaiken elää tahtoisin

Ei valita voi kohtaloaan
kukaan, vaikka vaikuttaa
siihen toki voi, ja niin
meidät tehtiin kärsimyksiin

Viisas mies sanoi: oksallaan
lintu istuu, kunnes putoaa,
ilman, että kertaakaan
se itsesääliin vajoaa.
Herkkis
Jane Marple
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 3:07 pm

Viesti Kirjoittaja Herkkis »

Haha ketju makuuni sillä en arvosta runoutta ollenkaan, VARSINKAAN sellaista missä ei ole riimejä jumalauta :evil:

Siinä vain runoilette,
luulette että se on taiteen tie.
Mutta tiedä sitä ette,
ei runous sielujanne mihinkään vie.

Kuula kalloon,
laukaus niskaan.
Tuleen runonne viskaan!

Laulu ja soitto mieltä kantaa,
sielulle ne ravintoa antaa.
Mutta ilman yhtä ei voi olla toista.
Siksi runous mielestäsi poista.

Perkele. :evil:
I am an African!
JakomäenNeruda
Alibin satunnaislukija
Viestit: 52
Liittynyt: To Marras 08, 2007 12:09 am
Paikkakunta: Mäki

Viesti Kirjoittaja JakomäenNeruda »

Nimimerkki Herkkis voisi itsekin harkita runoilijaksi ryhtymistä. Illalla jo lupailin Pub Prisonissa esittää uusimman teokseni teille, joten tässä se on, tässä vaiheessa se tosin on jo toiseksi uusin:

"Herääminen"

Aamu valaa valkeitansa
Herää itsepäinen kansa
Pysähtyneisyyden tunnen;
kääntyy maa akselillansa
Melkein hiljaisuuden kuulen

Nousen ylös, kahvit keitän
Siristelen silmiäni
Kupin alle kahvit heitän,
loput vielä lattialle;
pahinta on: varpahalle

Astun ulos sinisyyteen
Sininen on talo, valo
saapuu tänne, jatkaa iäisyyteen
samalla, kun luudin kylmää pihaa
Työ on turhaa: lisää sataa

Juoksen kadulle ja liukastun,
liu’un ojan reunalle ja päädyn hankeen
Lumi peittää kasvoni ja näen
valkoisuuden läpi tuijottavat katseet
Nousen ylös, vedän kilon lunta mukaan
Pahinta on: pysähdy ei kukaan

Syvennyn verkkoon, lumi sulaa
jaloissani, naputtelen yhdentekeviä
töitä, mielen täyttää tylsyys
Pahinta on yksinäisyys
Siihen totutella vois, jos ois iäisyys

Nousen portaat, käden laitan
oven kahvalle ja käännän
Epäröin kun oven viimein avaan
Vaihdamme vain pari sanaa, silti
on kuin tuntenut ois toisen aina

Lähden pois ja mietin: saispa opetella
tuntemaan sut kunnolla, ja tietää
kaiken mitä ajattelet asioista taivaan alla
Pahinta on: luulen, että
mulle riittäis tieto siitä
että on olemassa edes jossain
joku sellainen kuin sinä
JakomäenNeruda
Alibin satunnaislukija
Viestit: 52
Liittynyt: To Marras 08, 2007 12:09 am
Paikkakunta: Mäki

Viesti Kirjoittaja JakomäenNeruda »

Runot voivat liittyä myös murhiin, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Silmiini osui tällainen tapaus, jossa kaupungille levitetty runo kertoi eräällä murhalla olleen silminnäkijöitä. Murha tapahtui Bathissa, Englannissa.

http://news.bbc.co.uk/1/hi/england/somerset/6495169.stm

Runo, nimeltään "I saw you take his life" (suom. Näin sinun ottavan hänen henkensä) löytyy kokonaisuudessaan täältä:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/engl ... 496135.stm
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3332
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Tämä ei ole ihan oikea ketju, mutta en nyt viitsi uuttakaan avata runoille, varsinkin kun ao. taiteenala on minusta noin yleisesti ottaen 99% roskaa ja "keisarin uutta vaatetta".

Kuitenkin katson velvollisuudekseni ikuistaa yhden runon Juha Vakkurin proosarunoiksi puetuista pienoiselämäkerroista kirjasta nimeltä Puolarmetsän Puut.

Marraskuussa 2002 Vakkuri vieraili muutaman kerran Espoon Puolarmetsän sairaalassa, missä monet parantumattomasti sairaat olivat elämänjuoksunsa loppusuoralla. Hän kirjoitti heistä pienoiselämäkertoja sisältävän kokoelman. Jokainen elämä on runon arvoinen.
-------------------------------------------------------------------------

Olen juossut elämäni aikana kymmenen maratoonia,
minut on tuomittu kunnianloukkauksesta viidesti
sakkoihin,

poistettu eduskunnasta häiriköinin takia,
pidätetty kolmesti osallistumisesta sodanvastaiseen
mielenosoitukseen,

minusta on kirjoitettu kaksi häväistyskirjaa,
mutta eniten minua sieppaa,
kun nuori hoitaja kysyy
ystävällinen hymy huulillaan,
että taasko sitä täällä maataan
märissä vaipoissa
hipsulainen
Adrian Monk
Viestit: 2633
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja hipsulainen »

Tässä pari ystävänpäivärunoa, löysin netistä (en nyt tosin valitettavasti muista enää mistä)

Annan sinulle ystävänpäivänä jotakin kallisarvoista.
Se on kallisarvoisempaa kuin kulta, harvinaisempaa kuin smaragdit,
lämpimämpää kuin villasukat.
Annan sinulle jotakin jota ei voi ostaa,
ei varastaa tai lahjoa.
Annan jotakin joka on aitoa.
Annan sinulle hymyni,
ystävyyteni ja rakkauteni.
Annan sinulle aikani ja ajatukseni.
Tätä en anna kaikille.
Vain harvoille ja tarkoin valituille.



Ja tässä toinen runo:

Piirsin kuvan.
Siihen silmät, jotka nauravat ja suun joka hymyilee.
Piirsin korvat jotka jaksavat kuunnella ja sydämen joka välittää.
Piirsin ihmisen joka on minulle tärkeä.
Piirsin sinut!
Hyvää Ystävänpäivää!!!


No, ehkä toi toinen ei oo runo, mutta laitoin sen nyt silti tähän :D
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Tieteessä ei voi välttyä ajatukselta, että kaikki, mitä tehdään, tulee tehtyä, kun aika on sille kypsä. Sen vuoksi kukaan tieteentekijä ei ole korvaamaton, vaikka esimerkiksi Einsteinin syntymä jo 1879 oli uskomaton onnenpotku. Jos et itse olisi tekemässä työtäsi, sen tekisi joku muu. Mutta taiteessa kaikki on toisin: jokainen teos on ainutlaatuinen, ja jos taiteilija ei itse sitä luo, ei sitä loisi kukaan muukaan. Uskoakseni juuri tätä tarkoittaa esimerkiksi Esko Valtaoja "palvoessaan taidetta" trilogiansa ensimmäisen osan lopussa.
Palataan taas omaan suosikkiini Nerudaan. Mielestäni Nerudan paras työ on hänen ensimmäisensä Veinte poemas de amor y una cancion desesperada. Vaikka hän ei koskaan olisi kirjoittanut mitään muuta, se yksin olisi riittänyt takaamaan kuolemattomuuden. Tieteessä Einsteinille kävi hieman samalla tavalla: yksi ainoa niistä kolmesta artikkelista, jotka Einstein kirjoitti vuonna 1905, olisi riittänyt Nobel-palkintoon ja paikkaan ihmiskunnan historiassa. Mutta jos Einstein ei olisi syntynyt, joku muu ennenpitkää olisi keksinyt täsmälleen samat asiat - aika oli kypsä suppean suhteellisuusteorian ja kvantti-käsitteen synnylle. Nerudan runojen kanssa on toisin. Jos hän ei olisi kirjoittanut niitä, ei kukaan muu koskaan olisi tullut tekemään sitä.
Tämän pitkähkön johdannon päätteeksi pari näytettä Nerudan esikoisteoksesta:
Pablo Neruda: Poema 11

Casi fuera del cielo ancla entre dos montañas
la mitad de la luna.
Girante, errante noche, la cavadora de ojos.
A ver cuántas estrellas trizadas en la charca.

Hace una cruz de luto entre mis cejas, huye.
Fragua de metales azules, noches de las calladas luchas,
mi corazón da vueltas como un volante loco.
Niña venida de tan lejos, traída de tan lejos,
a veces fulgurece su mirada debajo del cielo.
Quejumbre, tempestad, remolino de furia,
cruza encima de mi corazón, sin detenerte.
Viento de los sepulcros acarrea, destroza, dispersa tu raíz soñolienta.
Desarraiga los grandes árboles al otro lado de ella.
Pero tú, clara niña, pregunta de humo, espiga.

Era la que iba formando el viento con hojas iluminadas.
Detrás de las montañas nocturnas, blanco lirio de incendio,
allá nada puedo decir! Era hecha de todas las cosas.

Ansiedad que partiste mi pecho a cuchillazos,
es hora de seguir otro camino, donde ella no sonría.
Tempestad que enterró las campanas, turbio revuelo de tormentas
para qué tocarla ahora, para qué entristecerla.

Ay seguir el camino que se aleja de todo,
donde no está atajando la angustia, la muerte, el invierno,
con sus ojos abiertos entre el rocío.
Ja mielestäni (ja monen muunkin mielestä) paras runo, joka koskaan on kirjoitettu:
Pablo Neruda: Poema 20

Puedo escribir los versos más tristes esta noche.

Escribir, por ejemplo: “La noche esta estrellada,
y tiritan, azules, los astros, a lo lejos”.

El viento de la noche gira en el cielo y canta.

Puedo escribir los versos más tristes esta noche.
Yo la quise, y a veces ella también me quiso.

En las noches como ésta la tuve entre mis brazos.
La besé tantas veces bajo el cielo infinito.

Ella me quiso, a veces yo también la quería.
Cómo no haber amado sus grandes ojos fijos.

Puedo escribir los versos más tristes esta noche.
Pensar que no la tengo. Sentir que la he perdido.

Oír la noche inmensa, más inmensa sin ella.
Y el verso cae al alma como al pasto el rocío.

Qué importa que mi amor no pudiera guardarla.
La noche está estrellada y ella no está conmigo.

Eso es todo. A lo lejos alguien canta. A lo lejos.
Mi alma no se contenta con haberla perdido.

Como para acercarla mi mirada la busca.
Mi corazón la busca, y ella no está conmigo.

La misma noche que hace blanquear los mismos árboles.
Nosotros, los de entonces, ya no somos los mismos.

Ya no la quiero, es cierto, pero cuánto la quise.
Mi voz buscaba el viento para tocar su oído.

De otro. Será de otro. Como antes de mis besos.
Su voz, su cuerpo claro. Sus ojos infinitos.

Ya no la quiero, es cierto, pero tal vez la quiero.
Es tan corto el amor, y es tan largo el olvido.

Porque en noches como esta la tuve entre mis brazos,
mi alma no se contenta con haberla perdido.

Aunque éste sea el último dolor que ella me causa,
y éstos sean los últimos versos que yo le escribo.
Every ship must sail a world.
Bombay
Adrian Monk
Viestit: 2830
Liittynyt: Ma Touko 07, 2007 9:25 am

Viesti Kirjoittaja Bombay »

Hmm, en runoja ole juuri kirjoittanut mutta rujoja fiktiivisiä päihdenovelleja joskus väsäsin kavereiden iloksi. Samapa toi tähän on iskeä ne.

KISSANPÄIVÄT

Oksensin ennen silmieni avaamista vasemmalle puolelleni, kieleni liimautuu kitalakeen, ja oksennan uudelleen. Herään taas kerran sängystäni ilman mitään muistikuvia. Eilen on tainnut mennä tosi lujaa, koska kummatkin rystyseni näyttävät painuneet sisään, ja väliseinässä ammottaa pään kokoinen reikä. Morkkis iskee nuijan lailla päähäni.

Kampean ylös varoen kellanruskeaa, vetelää oksennusta vierelläni. Ihmettelen, miksi eteisessä on korkokengät ja bleiseri, vaikka yhtään naista ei kyllä näy missään. Tutkin varmuuden vuoksi saunatilatkin peläten löytäväni ruumiita. Ei mitään. Alan tutkimaan kännykkääni, johon on aamuyön aikana tullut viesti: "KIITTI VAAN VITUSTI!" Päättelen, että seinään ilmestyneellä reiällä ja kaikesta päätellen hyvin nopeasti kadonneella naisella on jotain tekemistä keskenään.

Vitutus on valtava, ja jääkaapissa virnistää kuin irvaillen pelkkä lamppu, joka sekin on rikki. Sonnustaudun aurinkolaseihin, huppariin ja lippikseen ja varmistan ovisilmästä, onko kyttiä oven takana. Reitti vapaa ja ulos. Hissillä alas matkatessani yritän mielessäni meditoida ja rauhoittaa pumppuani. Pakko saada tasoittavia. Juuri kun avaan ulko-oven, pihaan kaartaa ambulanssi pillit ja renkaat vinkuen kuin kännisen tuomiopäivän enkelin viulu. Huudahdan paniikissa ja lähden juoksemaan karkuun. Tunnen selässäni kummastuneet katseet. Lopulta onneksi saan tasoittavia.

Outo reikä seinässä ja nyrkkien huono tila mietityttävät edelleen. Muistikuvia ei tietenkään löydy. Soittelen kavereita läpi kysellen, mitä eilen tapahtui. Olin kuulemma poiminut jo parhaat päivänsä nähneet, reilun viisikymppisen Salmen mukaani. Ei jumalauta, tarvitsen kirkkaita ja viivat; Nyt ei tämä reissu lopu tähän. Vitutus on niin valtava, että oksentaminenkin loppui. Laattakin varmaan pelkäsi, että hakkaan sen skitsoissani. Väsään kulahtaneen Pandoran CD:n päälle tuhdin menoviivan.

Päätän painua naapuriin, kun pelottaa olla himassa. Käyn hakemassa Alkosta pullollisen tuttua kaaos-juomaa Xantea ja murskaan sekaan pari Xanoria rauhoittamaan - ns. tupla-X-paukku. Naapurissa onkin jo bileet menossa, kuten yleensä aina keskiviikkona päivällä. Yksi sätkii nippusiteillä vessan lavuaariin kiinnitettynä ja huutelee jotain sekavaa, mistä en saa mitään selvää. Istahdan alas ja teen paukun.

Kukaan ei tiedä, mitä minulle on sattunut viime yöllä. Päättelemme, että olen hieman muistuttanut Salmea miehen fyysisestä ylivertaisuudesta. Lisää viivaa ja viinaa naamariin. Vitutus helpottaa. Kohta pullokin alkaa olemaan puolillaan, ja lähdemme Ottopoikaan oluelle. Porukkaan tarttuu mukaan vanha muijakaveri, ja pian lähdemmekin kohti asuntoani. Vanha suolako muka janottaa? Paskat, vanha suola panettaa.

Aamulla heräilen lattialta ihmetellen, miten sinne olen joutunut. Hanna selittää, että olen taas unissani kuristanut häntä, minkä jälkeen onneksi olin tippunut lattialle ja sätkinyt siellä sitten koko loppuyön. No, en sentään herännyt tänä aamuna oksennuksestani.

Pitäisi töihinkin lähteä. Soitan pomolleni selittäen, että isäni on kuollut, enkä surultani pysty tulemaan töihin. Pomo kuuli varmasti äänestäni tuskan, mikä tosin ei johtunut mistään kuolemasta (paitsi omien aivosolujeni), ja sain viikon sairaslomaa. Exäni painuu töihin ja minä kaljakauppaan. Haen mäyräkoiran, raahaan jääkaappini sänkyni viereen ja laitan Muumit pyörimään. Mitään muuta en voisi edes kuvitella uskaltavani katsoa. Yhtäkkiä kuuluu kova kolkutus ovelta, ja paska hyppää suolesta housuuni kuin Sergei Bubka. Kävelen kuin comboy kohti ovea paskat housuissani.

Ovisilmästä huomaan, että siellähän ne poliisit vihdoin ovat. Mietin pakenemista mutta tajuan, että jos en pysty nousemaan edes sängystä paskomatta alleni, niin tuskin pakomatkakaan luonnistuu yhtä hyvin kuin Scofieldiltä, joten avaan oven. Poliisit hyökkäävät samantien sisään. Yritän selittää jotain kotietsintäluvasta, mutta siitä ei kuulemma minun tarvitse välittää. Poliisit alkavat kyselemään, mitä on toissapäivänä sattunut, ja missä on se kissa. Olen ihan pihalla, mistä helvetin kissasta he selittävät. Hetken kuluttua paljastuu, että tämä Salme oli ennen meille tuloa käynyt hakemassa kotoansa jotain tavaroita sekä Miuku-kissansa, kun se ei kuulemma uskalla olla itsekseen yöllä. Olen vieläkin ihan kuutamolla, koska en muista mitään. Onneksi sentään älyän välillä käydä vessassa siivoamassa ahterini ja vaihtamassa kalsarit.

Poliisit valaisevat, että olin yhtäkkiä keskellä yötä noussut ylös sängystäni, tarrannut kiinni mirriin ja iskenyt nyrkkini ja samalla myös koko kissan seinästä läpi. Selitän paniikissa, että seinässäni kyllä oli tosiaan sen yön jäljiltä reikä, mutta mitään kissanraatoa ei kyllä näkynyt missään. Poliisit alkavat tutkia reikää makuuhuoneessani, ja hetken heidän sitä kaiveltuaan sieltä nousee lytyssä oleva Miuku, joka näyttää lähinnä rukkasilta. Ei jumalauta. Poliisit iskevät minut rautoihin ja heittävät maijan koppiin. Kelailen siellä, että jumalauta - eihän noilla kissoilla ole mitään yhdeksää elämää...

------

HUUMEOLYMPIALAISET


Tänä tositeeveen ja extreme-lajien aikakautena eräs kolumbialainen myyntimies otti yhteyttä Olympiajärjestöön ja ehdotti nykyisen urheiluspektaakkelin sisartapahtumaksi uuden ajan olympialaisia, koska kansa vaatii vahvempia ja mielipuolisempia tapahtumia. Pelkkä "viinaa ja sirkushuveja" -tyyli ei enää vedä katsojia niin kuin pitäisi.

Tämän jälkeen ohjat otti käsiinsä Drugs and sports -järjestö, ja Amsterdamissa pidettiin historialliset huumeolympialaiset, joihin osallistuivat kokeneimmat jeijoveijot, lappuliisat ja pilleri-ingat.

Koottuja huippuhetkiä ensimmäisen vuoden tapahtumista:

Tapahtuma alkoi tietenkin olympiatulen sytyttämisellä, joskin tulenkantaja velkaantui niin pahasti kantomatkalla, että hän keskustelee kalojen kanssa jossakin päin Italian rannikkoa. Oy Crackcocain Ab:n edustajat kuitenkin keksivät uuden tavan aloittaa olympialaiset, eikä siinä todellakaan sytytetty pelkkää tulta. Joka tapauksessa olympialaiset starttasivat savuisissa merkeissä - tai ainakin osallistujat.

Ensimmäisen päivän lajiohjelma:

9:00 - 5000m juoksu kannettavilla bongeilla

Tapahtumat lyhyesti:
Antti "Usva" Tiilikäinen selvisi voittajana maaliin kolmien päiväunien, kahden kebab-hampurilaisen, kilon suklaan ja laatikollisen mansikoita jälkeen ajassa 4h 45min 23s. Suurin osa kilpailijoista istuu vieläkin radalla imien bongejaan.

10:00 - Eetterikolmiloikka

Tapahtumat lyhyesti:
Kahdestakymmenestä hyppääjästä kolme osasi hypätä, ja kokenut narkomaani Pieksämäeltä, Tauno "Töhö" Taavitsainen, vei voiton tuloksella 25 senttiä.

11:00 - 1000m LSD-perhosuinti

Tapahtumat lyhyesti:
Voiton keräsi Eestin maalta kotoisin oleva diileri Masi Kuunari. Kaikki muut hukkuivat matkalle luultuaan olevansa kaloja.

12:00 - 100m amfetamiinijuoksu

Tapahtumat lyhyesti:
Tämä oli todellinen spektaakkeli, ja ennätyksiä rikottiin. Voittajaksi selviytyi amerikkalainen Mike Speed tuloksella 5.34s. Hän ei tosin pystynyt lopettamaan juoksemista. Viimeinen havainto hänestä oli juoksemassa Bratislavan torin läpi.

13:00 - Tennis LSD + kokaiini -kombolla

Tapahtumat lyhyesti:
Finaali huipentui Matti "Ränni" Kejosen ja Sam "Mob" Thompsonin kaksintaisteluun. Mob johti pitkään kaksintaistelua mutta kesken ratkaisupallon hän söi mailansa, ja tuomariäänin 2-3 voittajaksi julistettiin Kejonen. Myöhemmin kuultiin, että kolme tuomaria ja Kejonen löydettiin betonisaappaat jaloissaan Itämerestä.

14:00 - Jalkapallo satunnaisilla huumeilla

Tapahtumat lyhyesti:
Kolumbian tiimillä oli jostakin syystä todella paljon energiaa, ja he marssivat läpi turnauksen kuin venäläiset Berliiniin. Ikävä kyllä juuri ennen välieriä kolme pelaajaa menehtyi sydänkohtauksen, ja Hollanti vei voiton sangen letkeällä ja rennolla pelillään. Finaalissa kohtasivat USA ja Hollanti, ja finaaliinhan tunnetusti arvotaan kummallekin joukkueelle satunnaiset huumeet. USA oli onnekas arvonnassa, ja he saivat stimulantikseen tutun ja turvallisen crackin. Hollanti puolestaan sai heroiinin. Pilvipäillä ei oikein ollut toleranssia kisojen tiukkoihin douppausrajoihin asti, joten ambulanssi kävi kentällä useammin kuin tuomari, ja USA vei voiton 34-0.

Muina lajeina nähtiin sienikuula, ränniralli, luodinväistöpujottelu sekä happotanssi, joka päätti kisojen ensimmäisen päivän. Television katsojamäärä triplaantui normiolympialaisiin verrattuna, ja niin myös kolumbialaisten myynti. Lisäksi mafia laillistettiin, ja Hugo Boss otti uudeksi myyntiartikkelikseen LSD:n.
Ed
Neuvoja-Jack
Viestit: 547
Liittynyt: Su Heinä 29, 2007 11:52 pm

Viesti Kirjoittaja Ed »

Kirjoitin koko Uuden Testamentin uusiksi ihan vain aikani kuluksi eräänä sadepäivänä. Tässä pieni katkelma Jeesuksesta ajamassa rahanvaihtajia temppelistä.
Pyydän anteeksi hieman luonnosmaista sävyä.

Ovensuussa häivähtää jättimäisen vuohen varjo. Lihaksikas teräksenluja vartalo astuu temppeliin vastanyljetty karitsannaama kasvojensa peittona.
Hän hoippuu torin paahteesta temppelin viileyteen nojaten sauvaansa. Verellä voideltu vartalo jättää läntisen sisäänkäynnin rosoiseen kiviseinään lohikäärmeen muotoisen punaisen vanan.
"Jeesus", järjestyksenvalvoja hengähtää hätäisesti ja tavoittelee lyhyttä pronssista taistelusirppiä ihokkaansa poimuihin kätketystä tupesta. Liian myöhään.
Sauvan viuhuva ääni ja solisluun katkeamisen aiheuttama tukahdutettu napsahdus kimpoilevat temppelin seinistä kertautuen pahaenteiseksi väkivallan sinfoniaksi.
Sekelien tauoton kilinä ja kiihkeä puheensorina vaimenevat.
-Ja nyt painutte helvettiin täältä! Ääni on kylmä, voimakas ja kova. Hänen silmänsä hehkuvat jumalten vihalle ominaista mustaa tulta.
Hän antaa mahdollisuuden, jonka useimmat viisaasti käyttävät paeten kolikkovadit kilisten.
Ahneet, typerät ja välinpitämättömät jäävät paikalle ja ympäröivät hänet kuin shakaalit, lipevinä, varovaisina ja voitonvarmoina.
Pari lähinnä koreografista eleusilaista taisteluliikettä ja tammisauva halkoo kalloja, murskaa luita, neniä, leukoja, lihaksia ja hermoja. Hän heittää voltteja ja käyttää likaisia keinoja, potkuja polviin ja nivusiin, iskuja kurkkuun, silmiin ja hermopisteisiin. Kivuliaan nerokkaat, käsittämätöntä akrobatiaa vaativat monimutkaiset nivellukot päättyvät kuvottavaan murtuvan ruston ääneen.
Huohottavana ja höyryävänä hän seisoo lopulta yksin temppelin viileydessä ympärillään laonneiden rahanvaihtajien ja veren vaikeroiva mosaiikki.
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?
Vastaa Viestiin