En muista tätä aiemmin lukeneeni, mutta viime syksyn satoa. Tannerin asianajajan purkautuminen;
Tumman veden tuntumassa
Jouko Kauppila
Ulvilan surma jaksaa puhuttaa. Satakunnan Kansa selosti jutun tutkinnanjohtajan entisten naisystävien todistelua eri oikeusasteissa. Todistajia oli uhkailtu liivijengeillä ja muilla ikävillä asioilla.
Jutun tutkintamateriaalia kulkeutui laitoksen ulkopuolelle kuin hollituvan ovista. Poliisijohto hämmästeli lehden uutisointia – että tämmöistäkin vielä.
Komisario nousi ensimmäistä kertaa julkisuuteen kannellessaan johtavasta syyttäjästä niin sanotussa opiskelijapojan surmajutussa. (Rosvojen autoon liftannut opiskelijapoika pahoinpideltiin ja heitettiin vauhdissa autosta sillä seurauksella, että hän menehtyi saamiinsa vammoihin.)
Tutkinnanjohtaja halusi kalifiksi kalifin paikalle. Kantelua ryyditettiin runsailla lehdistövuodoilla, jotka olivat lehdille haluttua herkkua. Kantelujupakka päätyi syyttäjän 6–0-voitoksi siinä vaiheessa, kun korkein oikeus siunasi syyttäjän menettelyn tuomionpurkuhakemuksessa.
Läänin poliisijohtajan aloitteesta soppaa puitiin syyttäjien ja rikostutkijoiden yhteispalaverissa. Jonkun läsnäolleen mukaan tarkoitus oli laittaa komisario kuriin, mutta poliisijohtajan radiohaastattelusta saattoi saada käsityksen, että ruotuun pantiin syyttäjä.
Sitten komisario määrättiin Ulvilan surman tutkinnanjohtajaksi. Tutkinta meni heti hakoteille tutkinnanjohtajan sulkiessa pois tärkeän tutkintalinjan. Virheitä yritettiin paikata tutkimalla 700 epäillyn dna:t.
Sitten heräsi ajatus siirtää asia KRP:lle. Komisarion korvaajaksi ajateltiin rikostarkastaja Teijo Ristolaista. Läänin poliisijohtaja torppasi siirron, ja komisario sai jatkaa tutkinnanjohtajana.
Esitutkinta jatkui näyttelijän vangitsemisella. Toimin näyttelijän asianajajana. Komisariolla on syvällinen draaman taju. Hän valitsi ajankohdaksi jazzviikon, jolloin koko maan media olisi todistamassa läpimurtoa. Pidätys ajoitettiin vielä siten, että vangitsemisen viimeinen määräpäivä osui viikonvaihteeseen. Näin vangitsemispäätöksen teki matkalaukkutuomari Keski-Suomesta.
Komisario tiesi, että lennokas vangitsemisvaatimus olisi vakiokokoonpanolla hylätty jo käräjäoikeuden porstuassa.
Ennen vangitsemisoikeudenkäyntiä alainen yritti taivuttaa komisariota luopumaan hankkeesta. Esitin, että alaista kuultaisiin vangitsemisistunnossa, koska hän oli paikalla. Pyyntö evättiin sillä perusteella, että alainen saattaa joutua kiusalliseen tilanteeseen esimieheensä nähden. Tuomari paljasti tsaarinaikaiset asenteet. Viranomaisen nokkimisjärjestys syrjäyttää yksilön oikeuden.
Näyttelijän esitutkinnassa meno oli villiä. Helsinkiläistä naista kuultiin todistajana, ja heti alkajaisiksi hänelle uhattiin järjestää potkut työpaikasta. Näyttelijän selliin ryntäili epämääräistä väkeä tunnustusta kärttämään.
Komisario näytti kunnioittavan esitutkintalakia yhtä paljon kuin pursiseuran sääntöjä.
Tulivatko komisarion tempaukset esimiehille yllätyksenä? Tuskinpa. Esimiesten täytyi olla tietoisia komisarion metodeista, joita oli katsottu läpi sormien. Historian kalleimman esitutkinnan tiimoilla on varmasti pidetty lukuisia sisäisiä palavereja, eikä esimiehiltä ole voinut jäädä huomaamatta komisarion mielentila.
Selvittelin esitutkinnan erikoisuuksia silloiselle läänin poliisijohtajalle, jonka tapasin jazzpippaloissa. Puheeni kaikui kuuroille korville. Ainoan kerran pitkän urani aikana ehdotin tällä palstalla komisarion siirtoa osoitetoimistoon. Turhaan.
Esimiehet heräsivät vasta siinä vaiheessa, kun komisario siirtyi faktoista teologian puolelle julistamaan jonkun syyttömyyttä.
Ulvilan surman tutkinnassa on toteutunut kaivosteollisuuteen liitetty ”Perän laki”. Kaikki mikä voi mennä persiilleen, myös menee ja vähän ylikin.
Kolumni on kirjoitettu Kauppilan päämiehen luvalla.
http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satell ... SKAWrapper
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.