Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
tyyppi85 kirjoitti:ampunut itseään rintaan tämä kyseinen varusmies.tämä tieto.
aseiden vartioimisen pitäisi olla paljon tiukempaa kuin se nykyään on varuskunnissa.
Niih,niille pitäis antaa vesipyssyt. Ja tarkemmin vois vartioida myös lakanoita,kengännauhoja,vöitä..kaikkea,millä voi tappaa ittensä. Ne kaikki pitäis laittaa Teletappimaahan..vauva-aurinko ja paljo pupuja.
Jätkä halusi tappaa itsensä,ei sitä ongelmaa olisi pyssyjen vartiointi ratkaissut. Perusongelma on ihan jossain muualla kuin aseiden vartioinnissa tai sen puutteessa. Miksi nuorimies halusi kuolla? Oliko syy varuskunnassa vai muualla? Olisiko miehen tila pitänyt huomata? Olisiko apua ollut tarjolla (jos sitä olisi halunut)?
Ja miksi ihmeessä ampui rintaansa eikä päähän..itse olisin ainakin päähän ampunut,rintalaukaus tuntuu ajatuksena epävarmalta ja kivuliaalta tavalta kuolla, kuoleeko edes heti? Olisiko sydänsuruja ollut, siksi rintaan?
Pitää olla samaa mieltä edellisen henkilön kanssa.
Aseita vartioidaan nykyään(kin) tarkasti, itse sattumalta I/14 saapumiserää myös, tosin en samasta varuskunnasta kun tämä henkilö. Totta on että jos joku todella haluaa itsensä listiä, niin siihen myös pystyy, oli sitten miten tarkat turvatoimet tahansa, pelkästään jo sulkeisiin mennessä otetaan aseet mukaan, siinäkin aukeaa heti paikka mikäli niin tahtoo. Tarkennusta sen verran että kranaatinheitinkomppaniasta kyseinen henkilö ilmeisesti oli.
Valtaosa näistä voitaisiin estää määräämällä aseenpuhdistus tapahtumaan aina valvotusti ilman poikkeuksia. Se ei tosin tee mitään itse syylle miksi joku päättää tehdä näin. Luultavasti ko. henkilöt sitten menevät kravattiin tai rekan alle.
Jottei totuus unohtuisi, niin on syytä muistaa, että palvelusaika on turvallisinta aikaa nuoren elämässä. Ts. riski että jotain pahaa tapahtuu on paljon suurempi silloin kun ollaan aidatun alueen ulkopuolella.
^näin kuulin määräysten nyt muuttuneen. Aseen puhdistus yksin kuivaushuoneessa on jatkossa kiellettyä puolustusvoimien sääntöjen mukaan, sitä tosin ei vielä tiedetä että missä puhdistus / öljyäminen tulee jatkossa tapahtumaan ja millä miesvahvuudella.
Pientä ihmetystä on tosin aiheuttanut se, että miten varusmiehelle on voinut jää ampumaton panos. Toisaalta, onko tuo ihme. Jos 100 miestä on yhtä aikaa kovapanosammunnoissa niin kuinka tarkasti jokaisen taulu tulee katsottua läpi ammuntojen päätyttyä?
"Sinä olet aivan liian tyhmä analysoimaan mitään, joten jätä se suosiolla älykkäämmille ihmisille."
En nyt halua ottaa kantaa tähän kyseiseen aiheeseen, kun en sitä sen paremmin tunne. Yleisesti ottaen varusmiespalvelukseen astuvien henkilöinen psykologinen testaus on liian löysää, vai lieneekö sitä ollenkaan, jos ei ole ennen kutsuntoja ilmennyt mitään tarvetta sellaiselle?
Suorittaessani varusmiespalvelusta vajaa kymmenen vuotta sitten, oli AUKissa yhtäaikaa sellaisia henkilöitä, joiden olisi pitänyt olla jossakin ihan muussa suljetussa laitoksessa kuin armeijassa. Eräs alikersantti, joka valitettavasti myös samassa tuvassa asui, oli lähes paranoidi. Ruokalassa tuli tarjottimen kanssa pöytään, laski tarjottimen pöydälle ja heti nosti sen uudelleen ilmaan tarkistaen että tarjottimen alla ei ole mitään. Samaan syyniin joutuivat myös leivän ja lautasen aluset, avonaiset tupakaapit, kaikki.. Kyseinen alikersantti myös piti hämäriä muistiinpanoja, joissa oli paljon yksittäisiä sanoja ja nimiä, joita oli sitten myöhemmin yliviivattu. Tämän henkilön käytöksestä huomautettiin myös komppanian päällikölle, mutta ei tähän ilmeisesti mitenkään puututtu.
Toinen tapaus, AUKissa ollessani, oli tupakaveri, joka ei oikeen koskaan kenellekään mitään puhunut. Aamulla kävi vessassa syömässä puolen tusinaa erivärisiä lääkkeitä ja palasi tupaan omiin oloihinsa.
Kolmas tapaus, johon kyllä myös puututtiin, oli se, kun ennen ampumaleiriä eräs varusmies huusi, että tappaa itsensä ihan varmasti siellä leirillä jos joutuu armeijaan vuodeksi jäämään. Tämä oli ainoa asia mikä johonkin vaikutti. Miehestä tuli puolen vuoden sotamies, muistaakseni kirjuri, eikä käynyt lähelläkään aseita tämän episodin jälkeen.
Miksi otan näitä esille? Siksi, että haluan herättää keskustelua siitä, piileekö varusmiespalvelusta suorittavissa, mieleltään epävakaissa ihmisissä riski? Milloin tapahtuu se, että rata-ammunnassa joku kääntääkin sarjatulella RK:n vieressä oleviin varusmiehiin? Tuttavani, joka työskentelee sopimussotilaana, sanoi ettei ala itseään tapattamaan semmoisen sattuessa, ja pitää aina rata-ammuntoja valvoessaan pistoolia mukana.
^kyllähän tuo sama on itsellä käynyt mielessä etenkin nyt kun oma tenava on siellä palveluksessa. Käsittääkseni tänä päivänä sieltä pääsee myös pois todella helposti ja aika moni sieltä lähteekin jo alokasaikana. Olettaisinkin, siis henkkoht mielipide, että suurin osa niistä mahdollisesti epästabiileista tyypeistä lähtee ihan omia aikojaan jo alkuaikoina mutta todnäk sinne jää myös niitä epästabiileita persoonia palvelusta suorittamaan.
Palikkatestejähän siellä tänä päivänä tehdään ennen AUKia mutta niin on kaiketi tehty ennenkin? Se, miten se sitten karsii porukkaa on näin maallikkona ihan arvailujen varassa mutta olettaisin että edes jotenkin.
Tuo, että nyt oli tullut uusi sääntö aseiden puhdistuksesta ja öljyämisestä on varmasti ihan hyvä muutos mutta toisaalta, jos joku siellä päättää omat päivänsä päättää niin eiköhän hän siihen keinot keksi. Tällä kyseisellä pojalla oli kuulemma, siis huom, kuulemma, ollut 97 päivää palvelusta jäljellä joten mistään alokkaasta ei ollut kyse ja olipa vielä ollut kuskipuolella eli palvelusaika sen liki vuoden.
Todella ikävä tapahtuma mutta jos yksikin samaista tekoa harkitseva saadaan pois sitä toteuttamasta ainakaan aseen avulla niin kaipa tälläkin tarkoituksensa oli. Ja sittenkin olen sitä mieltä, että ihminen joka itsensä tahtoo pois päiviltä saa sen kyllä tehtyä ihan ilman sitä asettakin.
"Sinä olet aivan liian tyhmä analysoimaan mitään, joten jätä se suosiolla älykkäämmille ihmisille."
Kyseessä saattaa olla kiusaamalla itsemurhaan ajettu varusmies. Tyyppi on miettinyt antaako kiusaajien ajaa itsensä maitojunalla siviiliin vai tappaako itsensä. Päätyi sitten itsemurhaan .
Armeijassa aseen saa varmasti käyttöönsä, suurin osa varusmiehistä joka päivä. Siinä mielessä on turha puhua mistään aseiden kontrollin lisäämisestä. Jos asetta ei saa puhdistusta varten irti telineestä illalla, sen itselopetuksen voi toteuttaa ampumaradalla tai maastoharjoituksessa. Molempia on tapahtunut.
Patruunan saa helpohkosti mukaan ampumaradalta, jättää yhden lipastamatta ja sanoo ampuneensa ohi.
Niin kauan kuin intissä käytetään oikeita aseita ja kovia patruunoita, ei näitä voi täysin estää kuin puuttumalla itsemurhan juurisyihin.
Siinä määrin kuin itse kuulin, kyseinen varusmies halusi vain vahingoittaa itseään sen verran, jotta pääsisi pois. Siksi ampui olkapäähän (ns. rintaan), mutta homma ei sitten mennytkään niin kuin piti. Todella surullinen tapaus.
Mumamu kirjoitti:Siinä määrin kuin itse kuulin, kyseinen varusmies halusi vain vahingoittaa itseään sen verran, jotta pääsisi pois. Siksi ampui olkapäähän (ns. rintaan), mutta homma ei sitten mennytkään niin kuin piti. Todella surullinen tapaus.
Tuskin pn totta.
Pääseehän intistä nykyään pois aika paljon helpomminkin kuin itseään olkapäähän ampumalla .
Oikeassa sodassa voisi ymmärtää tällaisen tempun, ei nykyajan intissä .
Oli ollut muutaman päivän ennen tekoaan aika hiljainen ja sulkeutunut, perusluonteeltaankin rauhallinen ja joissain määrin ujo nuorukainen. Suurin osa porukasta oli ollut tulossa vasta aamupalalta, jotkut ehtivät sisälle ja toiset eivät ennen kuin sisälle pääsy estettiin. Ovissa oli useampi ihmetellyt sitä, miten joku ampui kasarmin sisällä.
Oli ampunut itseään suoraan sydämeen eli ei ollut kyseessä mikään "kun pääsis armeijasta pois"-ampumistapaus vaan simppelisti "kun pääsis elämästä pois"-ampuminen. Todella surullinen tapaus.
"Sinä olet aivan liian tyhmä analysoimaan mitään, joten jätä se suosiolla älykkäämmille ihmisille."
Ongelma on sama kuin siviilipuolellakin. Apua saa vain, jos sitä itse aktiivisesti hakee. Yleensä henkisen pahoinvoinnin luonteeseen juuri päinvastoin kuuluu, että sulkeudutaan, vaivutaan epätoivoon, eikä yritetä edes saada apua. Se, että palvelustoverin tuhoisasta/itsetuhoisasta käytöksestä ilmoittaa eteenpäin, ei johda mihinkään toimenpiteisiin. Näin ainakin oman kokemukseni mukaan..
Itse niin halutessaan varusmies saa apua paljon helpommin kuin siviili. Esimerkiksi kuraattorin, sotilaspastorin tai lääkärin luottamuksellisille juttusille pääsee samantien kun vain pyytää. Siviili saa vastaaviin palveluihin jonottaa. Eli sanoisin myös, että varusmiespalveluksessa on paljon paremmassa "turvassa" kuin koskaan varusmiespalveluksen jälkeen.
Kaksi lähdettäni olivat kyllä molemmat tosi luotettavia, mutta ainahan näissä lähtee jutut hajoamaan, että kuka sitten ikinä oikeassa onkaan. Ja ei sillä ole kyllä merkitystäkään, ei jutun kamaluus siitä miksikään muutu.
Ja sinulle, joka pohdit, että pääsee intistä helpomminkin pois, niin ei mieleltään sairaat aina ihan näe asiaa siten...
Olin aikoinaan 1995-1996 Porin prikaatin kranaatinheitinkomppaniassa. Suomessa ja ulkomailla en ole missään nähnyt niin paljon fyysistä ja henkistä kiusaamista. Tuolloin tuvassamme tapahtui kerran jopa joukkoraiskaus. Sulkeisissa poistutettiin parkkipaikalla päin autoja, niin että yhdeltä katkesi hammas. Lounais-Suomen sotilasläänin entisen komentajan muistelmissa palataan useaan otteeseen näihin vaikeasti hyväksyttäviin perinteisiin (Veikko Vesterinen 1997: Suoraan sanoen. Puolustusvoimien puolesta. Gummerus). "Suurin osa myönsi simputuksen olemassaolon. Kahdeksan prosenttia tiesi simputtajiksi myös kantahenkilökunnan."
.