Rautavaaran perhesurma 26.10.2014, äiti ja 3 lasta kuoli

[jmit]

Naisuhritutkimukset ovat muuten kehittyneet sitten 1990-luvun. Nykyisissä jopa talousrahoissa pihtaaminen katsotaan väkivallaksi ja saadaan entistä hurjempia prosentteja, jotka sitten raportoidaan mustasilmäinen nainen raportin kannessa. Saa nähdä milloin julkaistaan ensimmäinen naisuhritutkimus, jossa todetaan, että yli 100% naisista on perheväkivallan uhreja.

Itse pidän luotettavimpana mittarina lukua, jossa lasketaan yhteen parisuhteessa tapahtuvat törkeät pahoinpitelyt ja henkirikokset. Tämä mittari on luotettava, koska käytännössä kaikki tapaukset tulevat julki molemmin puolin. Kun on se keittiöveitsi kylkiluiden välissä, niin on vähän pakko hakeutua terveydenhuollon piiriin. No olihan meillä tosin hiljan tässäkin asiassa tuomio, joka oli kuin vanhasta mustalaisvitsistä, miehen katsottiin kaatuneen puolisonsa kädessä olleeseen veitseen. No tästä huolimatta tällä mittarilla laskien perheväkivalta jakaantuu käytännössä tasan sukupuolittain.

[Jäätynyt enkeli]

Olenpa asian ammattilaiselta kuulllut että arkielämässä mies saa töiden jälkeen yhteiskunnan hyväksynnällä ottaa pari viskiä. Naisen moista toimintaa taas kuulema sosiaalitoimi ei hyväksy lainkaan. Nainen katsotaan alkkikseksi viranomaisten silmissä. Tällaisessa tilanteessa naista taas aletaan sitten puolustamaan. Yritetään vääntää jos jonkinmoista selitystä. Ja jos kyseessä olisi mies, niin lynkattu olisi jo ajat päivät sitten. Mutta toisaalta se mies saa viettää sitä miehen elämää parin viskilasin kera. Pitäisköhän nää seksistiset muurit alkaa helevetti pikkuhiljaa jo murtamaan sisvistysvaltiossa! yst.terv. Nainen

[pikas.so]

Vuorovaikutuksen testaaminen on vähän ongelmainen. Kuka haluaa pika-analyysin?
Näitä testataan mm. lastensuojelun toimesta.

Kun jmit haluat testata äitejä, oletko valmis itse samaan.

[TiiaStiina]

Tuon sodan uhreina muuten myös vuotuiset 600 pysyvästi aivovaurioisena syntyvää lasta, koska Suomessa äidin oikeus ryypätä on tärkeämpi kuin lapsen oikeus syntyä terveenä.

Ihan vaan tiedoksi, että nykyisin tiedetään sekin, että myös isän ryyppäämisellä (!) on vaikutusta miehen siittämiin lapsiin. Valitettavasti en voi heittää nyt linkkiä ko tutkimuksiin, mutta palailen myöhemmin.

Minulta löytyy linkkejä, tässä pari eläinkokeisiin perustuvaa tutkimusta:
http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 075405.htm
ja
https://www.npeu.ox.ac.uk/downloads/fil ... Report.pdf
s. 23-24

Eihän se tämän otsikon alle kuuluisi mutta näköjään täällä on lupa rönsyillä. Ensimmäinen linkki on tältä vuodelta.

[Gladys]

IS: Rautavaaran tragedia palautti isän järkyttävät muistot: Ex-vaimoni surmasi 3 ihanaa lastamme

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 90472.html

"Rautavaaran perhesurma kosketti syvästi Kimmoa, koska myös hän on menettänyt omat lapsensa. Lasten äiti murhasi heidän kolme lastaan. Ensin Kimmo ajatteli, että mikä valtava inhimillinen tragedia. Äidin auto oli suistunut liukkaalla tiellä ja syöksynyt bussin keulaan Rautavaaralla. Kolme pientä lasta ja äiti kuolivat. Onnettomuudeksi siinä oli kuitenkin liikaa epätavallisia sattumia. Isä oli bussissa, jonka keulaan auto murskautui. Perheen äiti ja isä olivat riidelleet ennen törmäystä. Uutiset vahvistivat sen, mitä Kimmo jo pelkäsi. Oli tapahtunut pahin.

- Se oli äidin oma tahto. Se oli minulle liian tuttua, Kimmo sanoo.

Silmiin nousevat kyyneleet. Hartiat vavahtelevat. Huone täyttyy lohduttomasta itkusta. Tuska painaa pään polviin. Kimmon entinen vaimo surmasi heidän yhteiset lapsensa erittäin raa'alla ja julmalla tavalla joitakin vuosia sitten. Äiti tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kolmesta murhasta.

- En pystynyt lukemaan kaikkia yksityiskohtia Rautavaaran surmasta. Minun oli pakko suojata itseäni. Niiden lasten ajatteleminen on liian järkyttävää. Heidän kohtalonsa tuo mieleen oman tragediani.

Kimmon järkytykseksi Rautavaaran tapauksessa äiti ja äidin teko saivat osakseen ymmärrystä. Surmattujen lasten ja isän osat jäivät Kimmon mielestä sivuosaan. Rautavaaralla kaksi isää menetti lapsensa, sillä vanhimmalla, äidin bussia päin ajaman auton etupenkillä istuneella 6-vuotiaalla tytöllä oli eri isä. Nuorimmat, 1- ja 2-vuotiaat, lapset olivat bussissa olleen isän.

- Keskustelussa sivuutetaan se, että äiti surmasi lapset ja keskitytään siihen, kuinka äidin on pitänyt selviytyä tuhansista asioista. Minusta se tuntuu äidin puhtaaksi pesemiseltä. Äidin teko oli äärimmäisen julma. Mikään syy ei oikeuta äitiä tappamaan lapsia. Teossa ei ole mitään puolusteltavaa. Se oli ehdottomasti väärin, Kimmo sanoo.

Kahden lapsensa menettäneen isän osa on tuntunut Kimmo mielestä aivan kohtuuttomalta.

- Isää on tulkittu niin, että hän valitsi työmatkansa ja ikään kuin hylkäsi perheensä. Se on todella rohkea olettamus, enkä itse usko siihen. Senhän voi tulkita myös aivan toisin, että isä hankki perheelle elantoa käymällä töissä. - Jos isä olisi antanut periksi tässä tapauksessa, eivät ne huolet olisi väistyneet ja taivas kirkastunut. Olisi tullut taas seuraava kerta ja seuraava kerta. Emmehän me voi tietää, kuinka kauan äiti oli harkinnut lastensa surmaamista, Kimmo huomauttaa.

Äiti surmasi lapset Rautavaaralla isän silmien edessä. - Äiti halusi tehdä isälle pahaa. Siinä lasten elämä ja arvo jäivät pahan tekemiseen verrattuna kakkoseksi. Ei kukaan normaali ihminen surmaa lapsiaan, vaikka olisi yöheräämisiä, valvomisia, taloudellisesti tiukkaa ja muita vastoinkäymisiä elämässä. Tällainen teko pitää tuomita eikä yrittää selittää sitä parhain päin, Kimmo sanoo.

Kimmo toivoo, ettei isä syyllistä itseään.
- Vastuu teosta kuuluu tappajalle. Itsensä syyttäminen on turhaa. Kyse on toisen ihmisen rikoksesta. Minunkin kohdalla on onneksi niin, ettei juuri ole asiaa, minkä tekisin toisella tavalla.

Se hetki, jolloin saa tietää omien lastensa kuolleen pahimmalla mahdollisella tavalla, on musertava.

- Ihminen putoaa suruun ja järkytykseen. Rautavaaralla isä varmaan näki, että se on oma auto ja samalla tiesi, että lapset ovat siellä. Sellaisia lohdun sanoja ei ole, mitkä oikeasti tuossa tilanteessa lohduttaisivat isää. Niitä saa sanoa, mutta ei ole pakko sanoa mitään. Tärkeintä on, ettei ketään lapsensa menettänyttä jätetä yksin. Toisten ihmisten pitää olla käytettävissä ja läsnä, Kimmo neuvoo.

- Jäljelle jääneelle pitää antaa aikaa. Ei se mene niin, että ensin surraan puoli vuotta näin ja seuraavat puoli vuotta toisella tapaa. Jokainen meistä saman menetyksen kokeneista suree omassa tahdissa ja omalla tavallaan.

Kimmo ajatteli ensin pystyttää omille lapsille muistotilan, jättää yhden huoneen koskemattomaksi.

- Sitten ajattelin, ettei sellaista ole hyvä jättää, koska enhän minä sinne enää lapsiani saa. Muistoja ja esineitä olen säilyttänyt.

Lapsista ei saa tulla kiellettyä puheenaihetta.

- Karttaminen ei ole oikea tapa, koska siinä poistetaan lapset elämästä. Lapset kulkevat rinnalla koko loppuelämän muistoina. Se on surullista, ettei niitä uusia positiivisia muistoja enää koskaan tule.

Kyyneleet täyttävät silmät. Lämmin hymy valaisee kasvot, kun isä puhuu kaikkein rakkaimmistaan.

- Minä olen niin onnellinen siitä, että minulla oli positiiviset lapset. He olivat tavattoman hyviä lapsia, oikeudenmukaisia ja hauskoja.

- Äiti yritti vieraannuttaa nuorimmaisen minusta, mutta se ei onnistunut lainkaan. Me tulimme lasten kanssa erinomaisen hyvin toimeen. Minä olin heille kaikkein tärkein henkilö.

Isän sydämessä. Siellä he kaikki kolme, kaksi pientä koulutyttöä ja yksi polvenkorkuinen poika, kulkevat mukana joka ikinen hetki.


Äiti kirjoitti vankilasta tehneensä väärin
Kimmon entinen vaimo on lähettänyt hänelle kirjeitä vankilasta.
- Hän ymmärtää nyt tehneensä väärin. Sekin on tavallaan surullista, koska miksi sitten piti surmata lapset? Se teko on peruuttamaton, Kimmo sanoo.

Hän uskoo, että äiti joutuu elämään koko loppuelämänsä teko tunnollaan.

- Olen ymmärtänyt niin, että henkirikos jättää jäljen myös tekijään. Rautavaaran tapauksessa äiti tavallaan luisti rangaistuksestakin pois, kun surmasi myös itsensä.
Kimmo toivoo, että viranomaiset tekisivät tiiviimpää yhteistyötä lasten surmien estämiseksi.

- Meidän tapauksessa oli yksi hyvä sosiaalityöntekijä, joka näki vaaran, mutta kaikki ehti kuitenkin tapahtua. Niillä viranomaisilla, jotka pääsevät perhettä lähelle on suuri vastuu ja suurin mahdollisuus auttaa perhettä ja estää nämä teot, Kimmo sanoo.

Kimmon mukaan suuri rooli on myös "tukijoukoilla".

- Ihmiset ottavat puolia. Parisuhdekriiseissä he joko vahvistavat tulevan surmaajan aggressiivisia tavoitteita tai kannustavat sopuratkaisuun. Viranomaisten roolin vahvistamista ehdotetaan usein tragedioiden jälkeen, mutta en ole huomannut, että puhuttaisiin näiden tavallisten ihmisten merkityksestä.

- Ex-vaimoni sai eräältä yhdistykseltä neuvoja, miten selittää omaa väkivaltaansa parhain päin, Kimmo sanoo."

Kimmon nimi on muutettu.

[Destiny]

Kiitos IS ja kiitos Kimmo, joka astui esiin puolustamaan isiä. Oli jo aikakin, että joku astuu esiin tämän järjettömän isän syyttelyn ja äiti(e)n puhtaaksipyyhkimisen lopettamiseksi.

Kyse lienee tästä tapauksesta
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1079

[jeejeeskif]

Niin, minulla on itselläni luonnontieteen ja tutkijan tausta. Ryhdyin näitä kysymyksiä selvittelemään noin 15 vuotta sitten. Keräsin verkostoa sekä henkilöistä, että tutkimuksista. Tuloksena mm. yli 5000 tieteellistä artikkelia ja tutkimusta käsittävä tietokanta tästä aihepiiristä

Tarkentavana kysymyksenä, mitä kysymyksiä aloit selvittelemään?

No tämä tapaus, josta nyt keskustelemme. En minä lähde sinulle hakemaan tuomioistuimesta pöytäkirjoja, mutta loputuleman perusteella on selvää, että lastensuojelu on ollut tapauksessa äidin puolella. Ja millaisen äidin. Isä lähtenyt oikeustoimin peräämään lapsen oikeuksia viisi vuotta eron jälkeen ja isä kyykytettiin täydellisesti.

Tässä osoitat selkeästi, että päättelysi ei ole aukotonta asian tiimoilta. Lastensuojelu ei automaattisesti osallistu huoltajuuskiistoihin.

Toisekseen, teet olettamuksia ilman faktaa, esimerkiksi isän kyykyttäminen. Olen aiemmin perustellut selkeästi, että miksi lehdistön antamien tietojen (ainoa aineisto mikä meillä keskustelijoilla kai tällä hetkellä on tässä keississä) perusteella on syytä olettaa, että kyseessä on vanhempien saavuttama sopuratkaisu.

[Terra]

Kiitos IS ja kiitos Kimmo, joka astui esiin puolustamaan isiä. Oli jo aikakin, että joku astuu esiin tämän järjettömän isän syyttelyn ja äiti(e)n puhtaaksipyyhkimisen lopettamiseksi.

Kyse lienee tästä tapauksesta
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1079

Totuus ei kiitosta kaipaa. Totuus on se, että nainen ei saa lastensa hoitoon apua eikä tukea kuin vain viinapullon voimalla. Ja se apu on silloin lasten huostaanotto. Käytännössähän tässä otsikossa olevassa asiassa nainen oli yksinhuoltaja.
Miehelle tulee rivissä kodinhoitajia auttamaan lasten hoidossa. Mies saa lapsilleen pidennetyt päivähoitoajat, perhepäivähoidoissa jopa iltaruuat sun muut välipalat. Hyvä ettei tarhatädit yh-miehen perheen lasten pyykkejäkin pese. Työssäkäyvillä miehillä pitää nimittäin olla omaa aikaa työn jälkeen käydä kaupassa ja olla itsensä ja kavereittensa kanssa.
Naisella ei kait näitä tarpeita ole olemassakaan. Ja kotiäideillä ei sitä vertaakaan. Kotiäiti ei voi sosiaalihuollon ja kodinhoitopalvelujen mukaan koskaan väsyä eikä uupua.
Miestä sentään nämä sosiaalitädit ja kodinhoitajanaiset auttavat jo ennaltaehkäisevästi, ettei vain isä väsyisi ja uupuisi.
Kirjoittakaa miehet vasta sitten, kun olette kiinni ja sidottuja kolmeen alle kouluikäiseen 24/7 saamatta mitään apua mistään.

[Gladys]

...Totuus on se, että nainen ei saa lastensa hoitoon apua eikä tukea kuin vain viinapullon voimalla. Ja se apu on silloin lasten huostaanotto. Käytännössähän tässä otsikossa olevassa asiassa nainen oli yksinhuoltaja.
Miehelle tulee rivissä kodinhoitajia auttamaan lasten hoidossa. Mies saa lapsilleen pidennetyt päivähoitoajat, perhepäivähoidoissa jopa iltaruuat sun muut välipalat. Hyvä ettei tarhatädit yh-miehen perheen lasten pyykkejäkin pese. Työssäkäyvillä miehillä pitää nimittäin olla omaa aikaa työn jälkeen käydä kaupassa ja olla itsensä ja kavereittensa kanssa.
Naisella ei kait näitä tarpeita ole olemassakaan. Ja kotiäideillä ei sitä vertaakaan. Kotiäiti ei voi sosiaalihuollon ja kodinhoitopalvelujen mukaan koskaan väsyä eikä uupua. ...

No ei se nyt näinkään ole. Kyllä täällä äidit saavat lastenhoitoon apua ja tukea esim. pitkän äitiys- ja vanhempainvapaan muodossa, äitiys- ja vanhempainrahan ynnä muiden sosiaalisten korvausten muodossa, subjektiivisen päivähoito-oikeuden muodossa, lähes ilmaisen peruskoulun ja terveydenhuollon muodossa jne. Siksi suurin osa äideistä ja isistä ja perheistä pärjäilee ihan suht hyvin. Sitten ovat ne, jotka eivät pärjää huolimatta siitä kuinka paljon apua eteen tuotaisiin. Puhumattakaan näistä, jotka eivät tunnusta tarvitsevansa apua, eivät pyydä sitä, eivätkä ota vastaan.

Sitä paitsi, kuka väitti, että lapsiperhe-elämä on helppoa? Varmasti väsyttää ja varmasti uuvuttaa, varmasti on oma aika vähissä. Lupasiko joku jotakin muuta? Etenkin jos lapsia pukataan maailmaan tiiviillä tahdilla, jopa vuosittain huolimatta perheen taloudellisista/henkisistä/sosiaalisista ongelmista tms. Silloin on turha vinkua sitä, että uupuu ja väsyttää eikä ole omaa aikaa.

Seurasin hetken fb:n erästä hyväntekeväisyyssivustoa ja järkytyin. Siellä apua hakevat perheet ovat moniongelmaisia (pitkäaikaistyöttömyys, krooniset sairaudet, masennukset ynnä muut ongelmat), mutta lapsia on silti liuta, tiheällä tahdilla, ja lisää tulossa. Ja sitten ihmetellään ja valitetaan, ettei ole varaa eikä aikaa! On helppo syyttää yhteiskuntaa, mutta missä ovat yksilön vastuu ja elämänhallinta?

[Terra]

No ei se nyt näinkään ole. Kyllä täällä äidit saavat lastenhoitoon apua ja tukea esim. pitkän äitiys- ja vanhempainvapaan muodossa, äitiys- ja vanhempainrahan ynnä muiden sosiaalisten korvausten muodossa, subjektiivisen päivähoito-oikeuden muodossa, lähes ilmaisen peruskoulun ja terveydenhuollon muodossa jne. Siksi suurin osa äideistä ja isistä ja perheistä pärjäilee ihan suht hyvin. Sitten ovat ne, jotka eivät pärjää huolimatta siitä kuinka paljon apua eteen tuotaisiin. Puhumattakaan näistä, jotka eivät tunnusta tarvitsevansa apua, eivät pyydä sitä, eivätkä ota vastaan.

Kehtasit väsätä kommenttisi aidan seipäästä kun puhe oli aidasta.
Kerropa kuinka monta auttavaa käsiparia nämä sinun mainitsemasi avut sinne käytännössä yh-äidin KOTIIN tuo. Montako auttavaa käsiparia äiti saa KOTIINSA pitkästä äitiyslomasta? Montako vanhempainvapaasta? Montako vanhempainrahasta? Montako subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta?

[Gladys]

No lähtökohtaisesti äidin kannattaisi mitoittaa lapsimääränsä sellaiseksi, että omat käsiparit riittävät. Jos esim. viiden vuoden sisällä syntyy 3-5 lasta jo valmiiksi epästabiileihin olosuhteisiin, voi miettiä, missä on vika. Tai 2-3 vuoden sisällä 2-3 lasta. Tai ylipäätään lapsia epävakaisiin olosuhteisiin. Jne.

Noista äitiyslomista ja vapaista ja korvauksista vain sen verran, että monessa muussa maassa ei ole senkään vertaa.

Yh-äitikin saa ainakin omat kätensä vapaaksi laittaessaan lapsensa päivähoitoon.

Olen pahoillani Terra, ymmärrän nyt, että kysymys on sinulle ilmeisesti kovinkin henkilökohtainen. Olen kuitenkin edelleenkin sitä mieltä, että lapsiluku tulisi suhteuttaa omiin resursseihin. Tiedän, että elämä tarjoaa ikäviäkin yllätyksiä, mutta silti väitän, että apua on kyllä saatavilla. Myös yh-äideille.

Ja edelleen kysyn, että kuka lupasi, että lasten kanssa on helppoa?

[valopäällikkö]

]

Kehtasit väsätä kommenttisi aidan seipäästä kun puhe oli aidasta.
Kerropa kuinka monta auttavaa käsiparia nämä sinun mainitsemasi avut sinne käytännössä yh-äidin KOTIIN tuo. Montako auttavaa käsiparia äiti saa KOTIINSA pitkästä äitiyslomasta? Montako vanhempainvapaasta? Montako vanhempainrahasta? Montako subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta?

Ei kai kukaan pakota hankkimaan kolmea lasta? Jos kaivataan lapsenhoitoapua, niin miksi sitten pitää lapsilta viedä isän tapaamisoikeudet ja rajoittaa mahdollisimman minimiin, vain siksi, että äiti haluaa kostaa isälle lapsien kautta?

[Terra]

No lähtökohtaisesti äidin kannattaisi mitoittaa lapsimääränsä sellaiseksi, että omat käsiparit riittävät. Jos esim. viiden vuoden sisällä syntyy 3-5 lasta jo valmiiksi epästabiileihin olosuhteisiin, voi miettiä, missä on vika. Tai 2-3 vuoden sisällä 2-3 lasta. Tai ylipäätään lapsia epävakaisiin olosuhteisiin. Jne.

Noista äitiyslomista ja vapaista ja korvauksista vain sen verran, että monessa muussa maassa ei ole senkään vertaa.

Yh-äitikin saa ainakin omat kätensä vapaaksi laittaessaan lapsensa päivähoitoon.

Lasten lukumäärä ei korreloi väsymistä vaan sitoutuminen. En siis ymmärrä lainkaan laskentatapaasi. Miestä autetaan yhdenkin lapsen kanssa ja tuodaan miehelle kotiin sosiaalihuollosta auttavia käsiparia. Sitä samaa apua nainen ei saa. Siis paitsi jos on se viinapullo, ja silloin se apu on lapsen siirto pois kotoa.
Yhtä vierasta on myös vertauksesi moneen muuhun maahan. Monessa muussa maassa nimittäin sitä apua äidit saavat naapurista ja yhteisöstä. Suomessa eivät naapurit ja yhteisöt auta.
Päivähoitoon et voi vauvaa viedä. Ja sitä paitsi sen päivähoitoon vieminen voi olla rasittavampaa kuin viemättä jättäminen. Tuokin äiti ei olisi voinut vauvaansa jättää kotiin viedäkseen vanhemmat lapsensa päivähoitoon. Kaikki oli aina otettava mukaan lähtipä minne hyvänsä tai menipä mitä tahansa asiaa toimittamaan.

Jättäisit tänne kommentoinnin, kun ei sulla tuo pätevyys aiheeseen nyt tunnu riittävän.

[Destiny]

Terralle:
Miksei Gladys olisi kehdannut, asiaahan hän puhui?

Oletko tosiaan sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa äideille lastenhoitaja kotiin??! Ja subjektiivinen päivähoito-oikeus vapauttaa äidin kädet lapsista. Lapset hoidossa, äiti/isi kotona. Minusta tosin sen systeemin kyllä saisi purkaa kokonaan. Pakko ei ole kenenkään pitää hoitovapaata, se on ihan vapaaehtoista, eikä se äitiysvapaan osuus niin kovin pitkä ole 3kk, muistaakseni.

Suomalaisten vanhempien soisi olla kiitollisia, että vanhemmuutta tuetaan yhteinkunnan varoilla näinkin paljon, mutta ei ,nokka levällään huudetaan lisää.

Lapsia ei ole tosiaan mikään pakko tehdä, jos ei jaksa/pysty. Ja jos ei osaa säännöstellä lisääntyvyyttään, yhteiskunta tarjoaa siihenkin palveluja ehkäisyneuvolan ja äitiysneuvolan muodossa. Uskonnoliisiin vakaumuksiin en viitsi edes puuttua, vaikka mielipide löytyy siihenkin.

Ja sosiaalisen verkoston jokainen voi rakentaa itse, niin se ulkomaillakin toimii.

Terra hyvä, et vaikuta olevan sen pätevämpi argumenteiissasi, kuin muutkaan. Olet sokeasti tunteidesi vallassa ja vietävänä. Argumenttisi osoittaa suurta avuttomuutta, en tiedä viittaatko itseesi vai oletatko muiden(kin) äitien olevan avuttomia. Äitiys/vanhemmuus tuo vastuuta ja se on jokaisen aikuisen kannettava pääosin itse, se ei ole yksin valtion, kunnan tai yhteisön asia.

[Gladys]

Lasten lukumäärä ei korreloi väsymistä vaan sitoutuminen. En siis ymmärrä lainkaan laskentatapaasi. Miestä autetaan yhdenkin lapsen kanssa ja tuodaan miehelle kotiin sosiaalihuollosta auttavia käsiparia. Sitä samaa apua nainen ei saa. Siis paitsi jos on se viinapullo, ja silloin se apu on lapsen siirto pois kotoa.
Yhtä vierasta on myös vertauksesi moneen muuhun maahan. Monessa muussa maassa nimittäin sitä apua äidit saavat naapurista ja yhteisöstä. Suomessa eivät naapurit ja yhteisöt auta.
Päivähoitoon et voi vauvaa viedä. Ja sitä paitsi sen päivähoitoon vieminen voi olla rasittavampaa kuin viemättä jättäminen. Tuokin äiti ei olisi voinut vauvaansa jättää kotiin viedäkseen vanhemmat lapsensa päivähoitoon. Kaikki oli aina otettava mukaan lähtipä minne hyvänsä tai menipä mitä tahansa asiaa toimittamaan.

Jättäisit tänne kommentoinnin, kun ei sulla tuo pätevyys aiheeseen nyt tunnu riittävän.

Ai, minun mielestäni lasten lukumäärä vaikuttaa kyllä äidin jaksamiseen. Ilmeisesti sinä olet sitä mieltä, että on ihan sama onko naisella yksi vai viisi pientä huolehdittavanaan. Siitä olen samaa mieltä, että monissa muissa maissa äideillä on parempi sosiaalinen verkosto ympärillään, kuin täällä meillä.

Eri mieltä olen taas siinä, että suomalaisen äidin ainoa apu olisi viinapullo Ehkä meillä on tästä hieman erilaista käytännön kokemusta.

Jatkan kommentointia ihan sen mukaan, miltä itsestäni tuntuu. Meillä kaikilla kun on omat pätevyytemme ja pätemättömyytemme