Anneli Auer medioissa

[matllogio]

AA ensimmäinen kuulustelu sairaalassa.02.12.2006.IL TV."mää en tie oisko jukka ottanu ne puu klapit=halot tai jottai tehny"sitä että,surmassa ja-tai uhrin puolustautuessa oli mm.käytetty puuklapeja,EI,tutkinnan tässä vaiheessa,pitänyt tietää kuin A surmaaja B tutkijat?????????.

[Kuolemannaakka]

AA ensimmäinen kuulustelu sairaalassa.02.12.2006.IL TV."mää en tie oisko jukka ottanu ne puu klapit=halot tai jottai tehny"sitä että,surmassa ja-tai uhrin puolustautuessa oli mm.käytetty puuklapeja,EI,tutkinnan tässä vaiheessa,pitänyt tietää kuin A surmaaja B tutkijat?????????.

Kyseessä oli kuuleminen, ei kuulustelu. Auerin kuulustelut olivat 2007 alussa.

Haloista oli tutkija maininnut Auerille. Hän ei itse ollut nähnyt mitään halkoja missään vaiheessa, eikä muitakaan astaloita, ja puhui vain veitsestä.

Joutsenlahti kysyi myös, oliko tunkeutujalla esim joku "putki". Tämä saattoi olla hämäystä, koska vammat eivät kyllä mihinkään putkiin sopineet. Vammoista ei myöskään Auerille kerrottu. Toisaalta Joutsenlahti tuskin tuossa vaiheessa vielä vammoja tarkasti tiesikään, eikä hän ollut murhapaikalla ilmeisesti käynytkään. Hänhän ei teknisestä tutkimuksesta vastannut kuin vasta kahden viikon kuluttua surmasta. Silloin siis, kun Auerin kuulustelut alkoivat.

[Tara]

Kahden viikon päästä murhasta Aueria ei kuulusteltu. Aueria kuulusteltiin 2.12.2006 (joka oli jonkinlainen jutustelu- ja tutustelutuokio?), 6.12.2006 ja 9.12.2006. Näitten jälkeen oli yksi kuulustelu 9.1.2007. Tämän jälkeen seuraava kuulustelupöytäkirja on merkitty päivämäärälle 12.7.2007 - tunnistustilaisuus, jonka seurauksena Tanner vangittiin.

Eli tuoreeltaan Aueria olisi Naakan mukaan kuulusteltu vain 9.1.2007.

Vai eivätkö nuo joulukuun 6. ja 9. päivän 'kuulustelut' olleetkaan kuulusteluja, vaikka papereissa lukee Kuulustelupöytäkirja?

Auer lausui Joutsenlahdelle mm..JPEG825, 2.12.2006 juttutuokiolla sairaalassa mm:

JJ: Oliks hän takas sit jo niinko Jukan kimpussa? (kun Auer oli palannut ensimmäiseltä pakoon juoksultaan..)
Auer: Joo, sielt kuul se ääni sitte jo, ko mä tulin sisäl takas.
JJ: Joo
Auer: Hakkaamisen ääni.
JJ: Joo,o.
Auer: Mut voi olla, et se on jollaki muullakin hakannut tai molemmilla.

Mistään ei käynyt ilmi mihin molempiin Auer viittasi käyttäessään ko sanaa. Halkoa ei ollut nähnyt, ei putkea eikä muutakaan astaloa, vain veitsen.

[Caldera]

Auer lausui Joutsenlahdelle mm..JPEG825, 2.12.2006 juttutuokiolla sairaalassa mm:

JJ: Oliks hän takas sit jo niinko Jukan kimpussa? (kun Auer oli palannut ensimmäiseltä pakoon juoksultaan..)
Auer: Joo, sielt kuul se ääni sitte jo, ko mä tulin sisäl takas.
JJ: Joo
Auer: Hakkaamisen ääni.
JJ: Joo,o.
Auer: Mut voi olla, et se on jollaki muullakin hakannut tai molemmilla.

Mistään ei käynyt ilmi mihin molempiin Auer viittasi käyttäessään ko sanaa. Halkoa ei ollut nähnyt, ei putkea eikä muutakaan astaloa, vain veitsen.

Mistä tuo ylläoleva lainaus on peräisin, kun löysin samasta tällaisen version?
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 30#p426443

JJ: Oliks, nakyks halla mitaan muuta aseistusta?
Anneli: Ei, ei nakyny.
JJ: Putkia, jotai muuta?
A: Ma en ainakaan nahny mut maahan juoksi sielt sit heti pakoo, ko, tota, mua lyotiin.
JJ: Mimmosia aania sielt kuulu, kun siel Jukka aanteli?
A: No semmost niinko tuskanhuutoa, niiko Jukan, ja sit semmost, mun mielest niinko hakkaamisen aanta. Ma en sit tiia, niinko ma mielessani ma oleti, et se sil veitsel hakkaa sita.
JJ: Joo-o.
A: Mut voi olla et se on jollaki muullaki hakannu sita tai molemmilla.

[kerroush]

Mistä tuo ylläoleva lainaus on peräisin, kun löysin samasta tällaisen version?
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 30#p426443

Se on esitutkintapöytäkirjasta!



Sivulta JPEG825, kuten Tara kirjoittikin.

Olen kyllä luullut, että sinulla joka olet juttua niin kovin paljon tutkinut olisi tuo asiakirja tai että ainakin tietäisit tuon JPEG merkitsemistavan!

[Tara]

Lainasin omasta vanhasta postistani tuo pätkän sivulta JPEG825. Siinä on koottuna Auerin kuvauksia äänistä joita kertoi kuulleensa puhelun aikana. Sen takia siitä edeltä ikään kuin puuttui jotakin. Pointti oli tuossa postissa v 2010 Auerin selostukset mäiskinnän ja hakkaamisen äänistä.

Auer-asiantuntija Kuolemannaakan mukaan lainaus alla ei ole mistään kuulustelusta. Eli siinä muuten vain kuulostellaan että mitä siel oikein tapahtus sillon murhayönä...siis iha kauheet meteliä olivat pitäneet.

2.12.2006

Tara kirjoitti:
818

Auer:...Mä en nyt jälkeenpäin muista,näiks mä tai tajusiks mä sen, et sil o joku ase siinä vai onks se iha tavallista mäiskintää

819

JJ: Elikä avasit avasit lapsille ovea ja pyysit heitä menemään ulos ja sen jälkeen lähdit soittamaa?
Auer:Joo
JJ: Kävitkö välillä katsomassa vielä, mitä siellä tapahtuu
Auer: Eee ..siinä välissä en käyny, mutta sielt kuulu semmosta tappelun ääntä ja mä muistan, et kuulu sitä Jukan huutoaki siinä. Mut ainaski siinä vaiheessa sitte, ko mä olin, siel vastas joku nainen sieltä 112:sta
....

821
JJ: Muistaks mitä, näiks sä siittä mitähän teki Jukalle?
Auer: Ää, mää kuul, lähinnä niit äänii kuulin, et tota noini... (miettii).. mää iha tarkast osaa sanoa, et onks tää niinko näist äänist muodostunut mielikuva, et hän siin päällä ja hakkas tai näinkö mä sen tosiaa.
JJ: Joo.
Auer: Mutta ainaki, tota noini sit ko mä näi, etko tää oli ohi, ni Jukka oli iha verine täst kohtaa. Ja sitä, niinko tosiaanki katkui kauan sitä semmost, niinko hakkaamise mäiskimisen ääntää ja sit sitä Jukan tuskan huutoo...
Auer: .. Ja sit tota, sit tuli poliisisoitto vielä, ja se jatkui sillonki ja sit sen soiton aikana hiljeni. Ja joku jossain välissä kysyi sitäki, et onks se vielä sielä ja et onks Jukka hengis tai jotai.Ni mä sanoi, et axxxx, katsotko tonne. Mä en sit tiedä käviks hän kattomas ja mut tota parempi kyl olis ollu ettei hän olis nähny sitä..
...
824

JJ: Mimmosia ääniä sieltä kuulu,kun Jukka sielä äänteli?
Auer: No semmost tuskan huutoo, siis Jukan. Ja sit semmost, mun mielest niinko hakkaamisen ääntä. Mä sit tiä, niinko mä mielessäni mä oletin, et se sil veitsel hakkaa..
...
825

JJ: Oliks hän takas sit jo niinko Jukan kimpussa? (kun Auer oli palannut ensimmäiseltä paakoon juoksultaan..)
Auer: Joo, sielt kuul se ääni sitte jo, ko mä tulin sisäl takas.
JJ: Joo
Auer: Hakkaamisen ääni.
JJ: Joo,o.
Auer: Mut voi olla, et se on jollaki muullakin hakannut tai molemmilla.
...
JJ: Mut se oli enemmänki niinko semmosia tuskan ääniä sitten. Äänet siellä.
Auer: Joo, ne muut äänet mitä sielt kuulu, ei niinko mitää puhetta... Jotain tämmöst, en tarkemmin muista, mut jotain mä huusi, et se keskeytyi sit sit hetkeks se hakkaamine et hän lähti sit mun perääni..

...
827

Auer: Silloin silloin ku mä lähdin niin ne oli pystyssä mut mähän lähdin siit sit heti ja mää menin site sinne eteiseen ja puhelimeen et mä en enää nähny mä vasta kuulin sitä tappelun ääntä et ja sit seuraavan kerran ku mä näin niin Jukka oli maassa siinä jo siin samassa paikkaa mihi hän sitten jäi.

Lapinniemi:No, pystyksä niis äänist sanomaan ku sielt kuulu sitä 'mäiskettä' ja sitten Jukka ku huusi sitä Annua tai ni ku pystyykö niistä sanomaan mitään että oisko hän maan... ollu siel lattiatasos vai seisaaltaan?

Auer: En mä sitä osaa sanoo mut et ne kerrat kun mä näin ni hän oli kyl ihan siin lattialla.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 62#p315562

[Kuolemannaakka]

Kahden viikon päästä murhasta Aueria ei kuulusteltu. Aueria kuulusteltiin 2.12.2006 (joka oli jonkinlainen jutustelu- ja tutustelutuokio?), 6.12.2006 ja 9.12.2006. Näitten jälkeen oli yksi kuulustelu 9.1.2007. Tämän jälkeen seuraava kuulustelupöytäkirja on merkitty päivämäärälle 12.7.2007 - tunnistustilaisuus, jonka seurauksena Tanner vangittiin.

Eli tuoreeltaan Aueria olisi Naakan mukaan kuulusteltu vain 9.1.2007.

Vai eivätkö nuo joulukuun 6. ja 9. päivän 'kuulustelut' olleetkaan kuulusteluja, vaikka papereissa lukee Kuulustelupöytäkirja?

Ohos, muistinkin väärin, että tammikuussa oli kaksi kuulustelua. Ei pitäisi ulkomuistista ruveta=) No, hyvä että korjaat uskollisesti=)

9.12.2006 AA:n kuulustelussa (kuulustelijana K.Koskinen) kysytään: ”Esitutkinnassa on noussut tällainen epäilys, että sinä tunnet tämän tekijän? Miten vastaat?” Kuulustelussa kysytään laajasti AA.lta mm. hänen ja Jukan välisistä suhteista, seksielämästä, eroaikeista ymsyms.
9.1.2007 AA:ta kuulusteltu taas uudestaan (K.Koskinen)

Eli jo 9.12. oli noussut esille mahdollisuus, että Auer tuntisi tappajan.
Mutta siis pointti oli se, ettei se murhasta seuraavan päivänä kuuleminen ole mikään kuulustelu, kun silloinhan tutkijat vasta ensimmäisen kerran edes näkivät Auerin. Silloin kerättiin hänen kertomuksensa, kuten kaikilta muilta asianosaisilta, naapureilta ja kylänmiehiltä. Sitten niitä vertaillaan keskenään ja teknisen tutkimuksen tuloksiin, ja jos jää epäselvyyksiä tai nousee epäilyjä, sitten kuulustellaan. Kyllähän sinä nyt tämän tiedät.

[Tara]

Kahden viikon päästä murhasta Aueria ei kuulusteltu. Aueria kuulusteltiin 2.12.2006 (joka oli jonkinlainen jutustelu- ja tutustelutuokio?), 6.12.2006 ja 9.12.2006. Näitten jälkeen oli yksi kuulustelu 9.1.2007. Tämän jälkeen seuraava kuulustelupöytäkirja on merkitty päivämäärälle 12.7.2007 - tunnistustilaisuus, jonka seurauksena Tanner vangittiin.

Eli tuoreeltaan Aueria olisi Naakan mukaan kuulusteltu vain 9.1.2007.

Vai eivätkö nuo joulukuun 6. ja 9. päivän 'kuulustelut' olleetkaan kuulusteluja, vaikka papereissa lukee Kuulustelupöytäkirja?

Ohos, muistinkin väärin, että tammikuussa oli kaksi kuulustelua. Ei pitäisi ulkomuistista ruveta=) No, hyvä että korjaat uskollisesti=)

9.12.2006 AA:n kuulustelussa (kuulustelijana K.Koskinen) kysytään: ”Esitutkinnassa on noussut tällainen epäilys, että sinä tunnet tämän tekijän? Miten vastaat?” Kuulustelussa kysytään laajasti AA.lta mm. hänen ja Jukan välisistä suhteista, seksielämästä, eroaikeista ymsyms.
9.1.2007 AA:ta kuulusteltu taas uudestaan (K.Koskinen)

Eli jo 9.12. oli noussut esille mahdollisuus, että Auer tuntisi tappajan.
Mutta siis pointti oli se, ettei se murhasta seuraavan päivänä kuuleminen ole mikään kuulustelu, kun silloinhan tutkijat vasta ensimmäisen kerran edes näkivät Auerin. Silloin kerättiin hänen kertomuksensa, kuten kaikilta muilta asianosaisilta, naapureilta ja kylänmiehiltä. Sitten niitä vertaillaan keskenään ja teknisen tutkimuksen tuloksiin, ja jos jää epäselvyyksiä tai nousee epäilyjä, sitten kuulustellaan. Kyllähän sinä nyt tämän tiedät.

Ja taas! Moneskohan kerta tämä on kun olen oikonut sinun muistivarantojasi. Jos sinulla kerran on esitutkintamateriaalit, niin tarkistaisit sieltä mitä olet sanomassa. Jos noudattaisin sinun omaksumaasi tapaa lainailla vanhoja postauksia, saisin aikaiseksi melkoisen jonon esimerkkejä sinun väitteitäsi 'etp:n mukaan' sitä ja tätä, jotka olen joutunut korjaamaan. Valitettavasti en enää pitkiin aikoihin ole lukenut postauksiasi kuin joskus harvoin, on voinut jäädä joitakin hassutuksiasi korjaamatta.

Keitäs naapureita ja kylänmiehiä tuona samaisena päivänä 2.12.2006 puhutettiin? Etp-papereissa ei näy ketään, ei ainakaan mainintaa. Vai olitko itse paikalla??

Muuten, olisi reilua, jos laittaisit näkyviin sen toisenkin jalkapohjkan kuvan, JL patologin pöydällä. Miten ihmeessä sinulla VOI olla salattua materiaalia hallussasi? ja millä oikeudella laitat niitä julki?

Kun tuli tehtyä susi, niin laita sille nyt sitten häntäkin!

Mutta silti, tuskin kukaan pahastuisi siitä toisen jalkapohjan kuvasta, siitä jossa oli vain pari pientä jälkeä (tmv , esim 'parillinen' pistoreikä?? No niin, vai oliko siinä mitään jälkiä?

[sisotalo]

Palaan mediaan. Katselin Ylen kokoamaa

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/10/12/ulvilan-murha
Jossa on kerätty videoita Ulvilan surman historiasta

Siinä kaksi professoria, Kekkonen ja Utriainen puhuvat 10 minuuttia aivan joutavia kun käräjäoikeus oli lämäyttänyt toisen kerran 2-1 elinkautisen tuomion Annelille. He ovat pahoillaan, että on niin monta kertaa kuultu samoja todistajia. He eivät varmaankaan ole kuunnelleet ainoatakaan niistä, mutta sen kun höpöttävät. He keksivät ratkaisun, monta oikeudenkäyntiä mutta aina käytetään ensimmäisen oikeudenkäynnin todistuksia.

Mikä on se ongelma, jossa median tulisi sallia keskustelu? Tietenkin lukuisten oikeuskäsittelyjen sisältö. Missään neljästä oikeudenkäynnistä ei ole yritettykään kertoa mitä murhapaikalla tapahtui. Tuomarit laativat omia listojaan puolesta ja vastaan. Näistä listoistakaan ei media salli keskustelua. esimerkiksi voitaisiin puhua niistä jäljistä joita murhaaja jätti taloon ja kuistille. tai mitä kuuluu hätäpuhelusta, mutta EI. Mäkisen todistukset voisi pyörittää, ne ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Ei tätä asiaa olisi tarvinnut ainakaan yhtä kerta enempää oikeudessa käsitellä, jos tällainen tieto olisi annettu kansalle.

Jos syksyllä 2009 olisi kerrottu muutakin kuin, että Anneli on tunnustanut murhan ja Manner ajaa tuomiota taposta, ei mitään oikeudenkäyntiä olisi koskaan tullut.

Sääliksi käy näitä professoreja jotka kerta toisensa jälkeen lähtevät studioon vaikka ovat jo etukäteen päättäneet että eivät sano mitään syylisyydestä. Jos he sanoisivat ei heitä päästettäisi uudelleen studioon. Media on kerta kaikkiaan päättänyt, että tästä asiasta ei saa julkisesti puhua

[Harpo]

Oliko tämä Ylen nettisivujen juttu jo täällä? Jos oli, anteeksi. En ehdi nyt selailla, mutta ei ainakaan nopeasti osunut silmiin.

Anneli Auerin tytär: "Entä jos taas tulee uusi käänne?"
Julkaistu 13.03.2015 - 13:31. Päivitetty 13.03.2015 - 15:43

naisen silhuetti talon ikkunassa, kuvitettu
Kuva: Yle / Annukka Väisänen
Murhaa suurempi mysteeri: Ulvilan murhamysteeri on vaikea elokuva. Se jättää katsojaan pysyvän muistijäljen. Lasten kokema kauhu, pelko ja epätoivo kuuluvat kuulustelunauhoilta pitkin elokuvaa, eikä se voi olla vaikuttamatta katsojaan. Dokumenttiprojektin tuottaja Erkko Lyytinen soitti Anneli Auerin tyttärelle.

Mielestäni tämä elokuva on enemmän kertomus poliisitutkimusten hajottamasta perheestä kuin siitä mitä ulvilalaisessa omakotitalossa tapahtui joulukuussa 2006. Toisin kuin elokuvan nimi antaa ymmärtää, todellinen tarinan päähenkilö on perheen vanhin tytär, joka tragedian tekohetkellä oli vasta yhdeksänvuotias ja nyt oikeusprosessien ehkä päätyttyä, lähes aikuinen nuori nainen. Minulle elokuva kertookin siitä miltä tämä koko prosessi on tuntunut ja mitä hän on joutunut kokemaan.

Minulle tämän elokuvan tärkein sanoma on, että pitää tulla kuulluksi ja otetuksi vakavasti itselleen tärkeissä asioissa, vaikka ei olekaan vielä täysi-ikäinen. Lähes kymmenen vuotta kestäneissä kuulustelu- ja haastatteluprosesseissa onkin ollut hyvin harvinaista, että vanhimman tyttären sanomisilla on ollut jotain painoarvoa, edes mediassa.

Asia vaivaa minua, joten tartun puhelimeen ja soitan. Heleä nuori naisääni vastaa, mutta äänestä kuulee että päivä on jo pitkällä. Kaksoistutkintoa suorittavalle Anneli Auerin vanhimmalle tyttärelle iltaisin ei ymmärrettävästi jää paljon aikaa muuhun kuin läksyjen tekoon. Hän kertoo olleensa mukana elokuvan tekoprosessissa ja nähneensä myös eri leikkausversioita sen aikana. Lopullisessa versiossa tulee hyvin esille hänen näkökulmansa tapahtumiin.

”Poliisikuulusteluissa ei ollut mitään vaikutusta, mitä minä kerroin. Tuntui että kaikki oli jo sovittu etukäteen. Minulta odotettiin vain tiettyjä vastauksia.”

Tytär oli myös isänsä murhan silminnäkijä ja todistaja, joten paineet hänen suuntaansa olivat valtavat.

Tyttären mieleen palaa se kaikkein pahin hetki, jolloin usko tulevaisuuteen alkoi horjua.

”Pahinta oli se syksy kun äiti pääsi ensin vapaalle ja sitten joutui taas takaisin vankilaan. Koko homma alkoi taas alusta.”

Väistämättä sitä vertaa itseään ja miettii kuinka itse olisin selvinnyt tuosta kaikesta. Prosessista, joka on kestänyt tämän nuoren naisen elämästä jo puolet.

”Sitä miettii että miten sen tilanteen olisi voinut estää, mitä olisi voinut tehdä toisin. Sitä aina palaa siihen hetkeen ja miettii mitä olisi voinut tehdä näiden tutkimusten aikana toisin.”

Elokuva ei ratkaise murhamysteeriä, mutta se nostaa kiusallisella tavalla esille tämän murhatutkimuksen erityispiirteitä. On todella hämmentävää kuulla poliisin käyttäneen meedioita, (2010-luku AD!) jotka ovat ohjanneet tutkimuksia heinäpelloille.

...ei poliisin tarttee tietää kaikkia meidän perheen yksityisiä asioita, sitä se äiti tarkoittaa... (elokuvasta Ulvilan murhamysteeri)
On vaikea käsittää, miksi murhatutkimusten alkuvaiheessa poliisin itse vahingossa siirtämät lasinsirut nousevat keskeiseksi todistusaineistoksi Anneli Aueria vastaan. Mutta kaikkein vaikeinta on ymmärtää sitä tarvetta hivuttaa perheen lasten sanomiset, tai sanomatta jättämiset, todistusaineistoksi heidän äitiään vastaan.

Voin kuvitella, että siinä vaiheessa kun tutkintakoneisto vakuuttui Anneli Auerin syyllisyydestä, tarvittiin pitävämmät todisteet. Valitettavasti paljon murhan tutkimuksen alkuvaiheen poliisityöstä on tehty huonosti. Koko koneisto ikään kuin virittäytyy samalle taajuudelle. Uusia todisteita on löydyttävä ja onnistumisen paineen alla syntyykin uutta tulosta.

Minulla oli kiva perhe ennenkuin isä kuoli. Kyl mä vieläkin odotan että voidaan palata jonkinlaiseksi perheeksi. (elokuvasta Ulvilan murhamysteeri)
Perheen arkeen ujuttautunut peitepoliisi Seppo herättää epäilyksiä tutkimuksien kääntymisestä perheen äitiä vastaan. Lapsille tulee olo että heitä salakuunnellaan. Viitteitä syyllisyydestä löytyy kuitenkin vasta kun lasten äärettömässä paineessa syntyvää puhetta käytetään siekailematta osana todistusaineistoa. Minulle elokuva tarina kääntyykin epätoivoisilta vaikuttavista murhatutkimuksista hiljaiseksi viestiksi itkevältä pikku tytöltä sohvalla, tutkintakoneiston painostuksen keskeltä.

On helpottavaa huomata miten normaaliksi hänen elämänsä on kaiken tämän jälkeen asettunut. Samanlaisia haaveita ja toiveita esittävät kaikki hänen ikäluokkansa fiksut ja osaavat tytöt. Haaveillaan koulutuksesta, kaupan tai viestinnän alasta, kesätyöstä ja myös pitkästä lomasta.

Anneli Auer sellissä
Vaasan hovioikeus hylkäsi syytteet murhasta ja taposta Anneli Aueria vastaan 19.2.2015
”Äiti saattaa vapautua tässä keväällä vankilasta, jos kaikki menee hyvin, mutta en osaa oikein luottaa siihen. Entä jos taas käykin jotain? Entä jos taas tulee uusi käänne?”

On hienoa kuulla että hänen elämässään on paljon hyviä kavereita ja luotettava lähipiiri. Eteenpäin auttaa myös usko tulevaisuuteen.

”Kun äiti vapautuu, me tehdään yhdessä asioita, joita ei olla saatu tehdä pitkään aikaan. Tietysti harmittaa että en ole nähnyt sisaruksiani kolmeen vuoteen, heitä on kova ikävä.”

Ehkä siinä onkin tämän tarinan suurin mysteeri. Jos on rohkeutta katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin ja vähän voimaa jättää taakseen kaiken kokemansa vääryyden ja menetykset, elämä kantaa aina.

Olet todella voimakas ja rohkea. Hyvää jatkoa!

Erkko Lyytinen, Dokumenttiprojektin tuottaja, YLE

Artikkeli perustuu dokumenttielokuvaan Ulvilan murhamysteeri, joka esitetään Dokumenttiprojektissa TV1:llä maanantaina 16.3. klo 21.30.

[Mikisu]

Ennakkomainontaa Iltasanomissa:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... pos=navnow

"Ohjaaja suuttui Ylelle: haluaa estää Anneli Auer -dokumenttinsa huomisen esityksen

Ohjaaja Pekka Lehto kertoo, että hänen Ulvila-dokumenttinsa on ollut jo puoli vuotta levityksessä, eikä kukaan ole valittanut siinä näkyvistä kuvista.

Jussi Helttunen
Julkaistu: 15.3.2015 21:45

Kohudokumentti Yle päätti häivyttää lasten identiteettiä Ulvilan murhamysteeristä kertovassa dokumentissa parantaakseen heidän oikeusturvaansa.
Yle näyttää maanantai-iltana Pekka Lehdon ohjaaman dokumentin Ulvilan murhamysteeri. Dokumentti sai ensi-iltansa elokuvateattereissa viime vuoden syksyllä. Lehdon dokumentti seuraa Anneli Auerin tapausta kolmen vuoden ajan.

Elokuvateatteriversiosta poiketen Yleisradion näyttämässä versiossa on lasten identiteetti häivytetty heidän oikeusturvansa parantamisen vuoksi.

– Yle esittää Ulvilan murhamysteeri -dokumenttielokuvasta version, jossa alaikäisten lasten ja joidenkin muiden yksityisyyden suojaa tarvitsevien henkilöiden kasvoja on peitetty, samoin on myös jouduttu poistamaan joitain nimiä ääniraidalta. Dokumenttielokuvasta on myös poistettu yksi kohta, joka loukkaa yksityisyyden suojaa, kertoo Dokumenttiprojektin vastaava tuottaja Erkko Lyytinen IS Tv-lehdelle.

– Yle noudattaa omassa ohjelmatoiminnassaan perusajatusta, jonka mukaan lapsia ja ala-ikäisiä on suojeltava erityisellä tarkkuudella, Lyytinen toteaa.

Ohjaaja Pekka Lehto ei Ylen päätöstä niele.

– Elokuvaani pikselöidään törkeällä tavalla. Yle väittää näin suojelevansa lapsia, mutta itse asiassa koko juttu kääntyy nyt ympäri. Pikselöimällä ihmisiä annetaan ikään kuin ymmärtää, että heillä on jotain salattavaa, ohjaaja puhisee Ilta-Sanomille.

Ylen toimintatapakaan ei ohjaajaa miellytä.

– Yle on tehnyt päätöksensä neuvottelematta kanssani ja kunnioittamatta tekijänoikeuksiani. Kuvien käyttö dokumentissani perustuu myös kirjalliseen sopimukseen, joka minulla on Anneli Auerin kanssa.

Lehto kertoo, mitkä kuvat Yle on häivyttänyt.

– Nyt pikselöidyissä kuvissa lapset ovat pukeutuneet pääsiäisnoidiksi. Eihän niistä ketään voi tunnistaa. Lisäksi he ovat kuvissa niin pieniä, ettei heitä voi yhdistää kehenkään. Lapsethan ovat jo 15-16-vuotiaita tänä päivänä.

Lehto kertoo saaneensa tiedon dokumenttinsa tehdyistä muutoksista vasta perjantai-iltana.

– Viikonloppuna on vaikea reagoida asioihin. Huomisaamuna aion esittää vaatimuksen Ylelle, että elokuvani esitys on peruttava.

Lehto olisi ollut valmis keskustelemaan dokumenttinsa sisällöstä Ylen kanssa.

– Sopimuksessa heillä ei ole oikeutta muokata työtäni, mutta olisivathan he voineet olla myös minuun yhteydessä. Aina löytyy ratkaisuja."

[hannas]

Dokumenttihan oli ihan ok, aika hidas ja pitkäveteinenkin mielestäni paikoin tosin. Arvelisin, että se avautuikin ehkä paremmin Ulvilan tapausta paremmin seuranneille ja siihen perusteellisesti perehtyneille, kuin sellaisille katsojille, jotka eivät tiedä asiasta muuta kuin ehkä lööppejä ja otsikoita.

Itse kiinnitin huomiota siihen, miten Anneli Auer ei dokumentissa oikeastaan missään kommenteissaan, kertaakaan todennut, että hän kaipaisi edesmennyttä ja murhattua miestään ja surisi hänen ja lastensa isän menetystä. Auer ei vedonnut esimerkiksi kaikkiin ohjelman katsojiin tämän syyttömänä tapetun puolisonsa murhan selvittämiseksi.

Tietysti on oletettavaa, että kaikki puolisonsa menettäneet eivät kaipaa puolisoitaan tai vaikka ikävöisivätkin, eivät osoita tunteitaan varsinkaan kameran edessä. Eikä tunteiden osoittaminen tai niiden puuttuminen ole todiste mistään.

Itse silti ajattelen, että "she got away with murder".

[annaanna]

^missään vaiheessahan ei Anneli Auerilta kysytty tai puheena ollut puolisonsa tai Auerin tunteet.

Ensimmäinen haastattelupätkä oli kolme vuotta kuoleman jälkeen. Toki siinä sairaalavideossa olisi voinut olla yhtä värisevää ja valittavaa hyytelöä, jos olisi ollut järkyttynyt suorittamastaan surmasta tai tietoisesti pyrkinyt esittämään uhria.
Suomi-elokuvien tunnemyrskyt ovat tosiaan vain Suomi-elokuvien todellisuutta.
Ei Anneli ole ensimmäinen ihminen, joka on kyennyt kohtuullisen selväjärkinen olemaan jonkin aikaa moisen kokemuksen jälkeen. Monet kykenevät suru-uutista muille kertomaan ja hautajaisia järjestelemään ennenkuin antavat surun ottaa vallan. On olemassa sairaanhoitaja, joka on hänen "romahtamisensa" todistanut. Tutkinnanjohtaja on kertonut tuon videoinnin jälkeen keskustelleensa Auerin kanssa uhrin eli vainajan mahdollisesta näkemisestä ja kuultuaan uhrin vammojen olevan sen laatuisia, ettei tutkinnanjohtaja suosittele vainajaa katsomaan, Auerin purskahtaneen itkuun.

Olen samaa mieltä tästä Hannasin kanssa:

Tietysti on oletettavaa, että kaikki puolisonsa menettäneet eivät kaipaa puolisoitaan tai vaikka ikävöisivätkin, eivät osoita tunteitaan varsinkaan kameran edessä. Eikä tunteiden osoittaminen tai niiden puuttuminen ole todiste mistään.

Muutenhän joutuisimme väittämään presidentti Niinistöä tunnekylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi. Väittäen, ettei normaali ihminen kykene mitään linnanjuhlia kättelyineen läpiviemään, jos on äitiään ylipäänsä koskaan rakastanut ja suree tämän poismenoa. Niin Niinistö kuin myös äskettäin leskeytynyt Heinäluoma olisi myös luokiteltava epänormaaleiksi, kun eivät ole julkisesti itkeneet. Ainakin yksi vanha syyttäjä Vanha-Ulvilasta heitä epänormaaleina ilmeisesti pitää, katselee sillä silmällä.

[Kuolemannaakka]

Sipiläkin oli aika reippaasti mukana taas ihmisiä kättelemässä ja hymyilemässä telkkarissa nopeasti poikansa kuoleman jälkeen. Ei näkynyt kyyneliä.

Mutta, kuten Valkamakin pohdiskeli: "Naiselta odottaisi kyllä kyyneliä"... Miehet ne vaan puree hammasta eikä vollota ämmämäisesti.

[Spekultantti]

Mutta eivät Niinistö, Heinäluoma ja Sipilä toisaalta istu vuodesta toiseen ilmeettömin kasvoin kommentoimassa omaisensa menettämistä tiedotusvälineissä. Heidän surunsa on yksityistä, Auerin ei todellakaan.

Auerin syyttömyyteen uskovat perustavat kaiken näihin hyviin hetkiin, kun teoria pysyy kasassa ja Auerin ote lapsiinsa ja tarinaansa on vielä yhtenäinen. Sitten kun vääjäämättömästi alkaa tulla säröjä, eikä tarina ole enää niin rikkeetön, alkaa tiedotusvälineiden, tuomarien, asiantuntijoiden ja kenen tahansa syyttely. Epäilykset eivät kohdistu itse alkupisteeseen, eli murhaajan käytökseen tai lasten murtumiseen. Hirveä juttu, että äiti kylmästi edellyttää lasten olevan lojaaleja, on näille hyvä niin kauan kuin he jaksavat pitää roolia, mutta kylmä hylkääminen alkaa heti, kun lapset alkavat puhua toista kuin äiti edellyttää.

Vanhimman tyttärenkin tuskaisuus alkaa vasta siinä vaiheessa, kun lojaalisuus äitiä kohtaan asettuu kyseenalaiseksi. Samaa oli vielä pojan ensimmäisessä kuulustelussa, jossa hän kiemurteli.

Aikamoinen äiti, puhuu ilmeettömästi pahaa lapsistaan tiedotusvälineissä. Ainoa tunne on ivallisuus ja pilkallisuus niitä puheita kohtaan, jotka eivät synkkaa hänen tarinansa kanssa. Yhtälailla nämä lapset ovat murhan ja murhaajan uhreja. Kauhea kohtalo.