https://www.youtube.com/watch?v=yigqBJNSoko
Kertoja:
Tapaus Worms vuosina 1993-1995 Saksa. Lapsen isä Uwe Fischer menetti lapsensa. 13.12.1993 Uwen anoppi soitti hänelle ja pyysi käymään. Uwe Fischer ajoi Wormsiin anopin luokse ja kysyi anopilta missä ovat vaimo ja lapsi. Anoppi kertoi, että vaimo on pidätetty ja lapsi on lastenkodissa. Hetkeä myöhemmin myös Uwe pidätetään. Hän istuu tutkintavankeudessa lähes kaksi vuotta. Hän saa tietää vasta kuukausien kuluttua, että häntä syytetään oman poikansa hyväksikäytöstä. Fischer saa tietää olevansa ollut osallinen Wormsin massahyväksikäyttö tapaukseen.
Vähän myöhemmin hän istuu oikeuden edessä 24 muun syytetyn kanssa. He ovat yhdessä ja yksitellen käyttäneet hyväksi 15 lasta. Kuitenkin yksittäisissä prosesseissa yksi toisensa jälkeen epäilykset eivät vahvistu oikeudessa. Lopuksi kaikki syytetyt vapautetaan.
Gabriela Haas on silloin ollut yksi viidestäkymmenestä puolustusasianajajasta. Näillä prosesseilla silloin on ollut dramaattisia seurauksia osallisille aina tähän päivään saakka.
Puolustusasianaja Gabriela Haas:
Nämä Wormsin prosessit ovat huolimatta vapautuksesta syytteistä aiheuttaneet syytetyille seuraamuksia ja tuhonneet perheitä. Vanhemmat on revitty irti perheestä ja tutkintavankeus on erottanut heidät työstään ja muusta yhteisöstä. Tämä on jättänyt kaikkiin jälkensä eikä kukaan ole siellä mistä on aloittanut.
Palataan alkuun. Syy tähän on ollut yhden avioparin eroprosessi. Kyseessä on katkera kamppailu lapsen huoltooikeudesta, jossa toinen vanhempi väittää toisen vanhemman käyttäneen lasta hyväkseen. Syytettyjen määrä lisääntyy. Ensimmäiset lapset otetaan huostaan. Silloinen pädagogi Wildwasser vahvistaa tämän.
Lähtökohta oli todellakin se, että tämä yksi nainen tulkitsi, että jos joku sanoi jotakin tai se joku ei sanonut jotakin, kaiken hän tulkitsi sellaiseksi, että seksuaalinen hyväksikäyttö on asian takana. Toinen asia oli se, että kaikki nämä lapset vietiin tämän avioeroprosessissa olleen naisen hyvin tunteman lääkärin tutkittaviksi. Hän on lastenlääkäri, joka löysi näyttöä hyväksikäytöstä kaikista mahdollisista asioista, joten syntyi molemminpuolinen (naisen ja lääkärin välinen) itsensä toteuttava ennustus.
Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiaa selvittelevät henkilöt kyselevät niin kauan kuin he kuulevat sen, minkä he haluavat kuulla ja nukeilla leikkivät lapset matkivat hyväksikäyttö tilanteita. Kyseltäessä lapsilta he keksivät aina enemmän nimiä, joita olisi myös käytetty hyväksi.
Näissä eri lasten kyselyissä esille tulivat myös nimet Uwe Fischer ja poika Kevin. Poika ja viisi muuta lasta sijoitetaan hoitokotiin nimeltä ”Varpuspesä”. Kodin johtaja ja myöhemmin syyttäjän todistaja on Stefan S niminen mies. Hän sai lasten huolto-oikeuden ja hänellä oli myös välittäjäominaisuus tutkinnassa, vaikka hän itse sitä mielellään nyt enää kuulisikaan.
Hän kirjoitti ylös sitä mitä lapset olivat kertoneet ja kyseli lisää nimiä. Hän antoi ne tiedot eteenpäin poliisille tai syyttäjälle ja uusien nimien kautta tuli lisää uusia lapsia ja jälleen pidätettiin lisää vanhempia.
Kertoja:
Tämän hoitokodin johtajan Stefan S 18 vuotta sitten kertomat asiat näyttäytyvät nyt toisessa valossa, kun hän itse on oikeuden edessä syytettynä lapsien hyväksikäytöstä. Hän käytti niitä lapsiaan itse hyväksi, jotka otettiin pois vanhemmiltaan.
Helmut Blech pääsyyttäjä:
Kerron kamalan ajatuksen julki. Ne lapset, joita silloin otettiin Wormsin prosessin aikana pois vanhemmiltaan, jotka vapautettiin kaikista syytteistä heidän lapset vietiin miehen luo, joka syyttäjän näkemyksen mukaan on itse käyttänyt näitä lapsia hyväkseen.
Kertoja:
Syyttäjän näkemys näyttää ylittävän kaiken mielikuvituksen rajat.
Mitä varten lapset ovat ylipäätään hoitokodissa, kun vanhemmat on vapautettu? Sitä on miettinyt asiantuntija psykologian professori Uwe Jopt.
Psykologi puhuu:
Tästä alkaa Wormsin sosiaaliviraston kammottava osuus. Puhun siksi, että tämä on kammottavaa, koska en tiedä tässä maassa mitään tähän verrattavaa. Vanhemmat ovat menettäneet lapsensa lopullisesti ja lapset ovat menettäneet vanhempansa ja lapsuutensa. Mitään pahempaa en voi kuvitella.
Kertoja:
Syyttömiä vanhempia pidetään irrallaan lapsistaan; lapset eivät halua kontaktia vanhempiinsa. Uwe Fischer sai vain valokuvan käteensä poikansa ensimmäisestä koulupäivästä. Psykologi Jopt alkoi kolme vuotta vanhempien vapauttamisen jälkeen tutkia, miksi lapset eivät halua tavata vanhempiaan. Hän näyttää videoimiaan videoita ja kasetteja.
(Videolla pieni poika istuu sängyllä.)
Psykologi kysyy:
Mitä minun pitäisi sanoa äidillesi?
Poika vastaa:
En halua enää koskaan hänen luokseen.
Kertoja:
Psykologi Jopt kysyy myös Keviniltä hänen vanhemmistaan.
Psykologi:
Oletko vihainen heille?
Kevin vastaa:
Minä en voi sietää heitä.
Psykologi kysyy:
Etkö voi sietää heitä?
Kevin vastaa:
He ovat tehneet pahoja asioita.
Kertoja:
Lasten lausumat kuulostavat hyvin samanlaisilta. Psykologi Joptin mielestä se herättää epäilyksiä.
Psykologi Jopt:
Meidän mielestämme tämä kuulosti aivopesulta. Aivan kuin nämä lapset eläisivät mielettömässä maailmassa, jossa heille on iskostettu, että heidän vanhempansa ovat syyllisiä ja nyt lapsia suojellaan täällä. Näin käyttäytyvät lapset lahkoissa, joihin he ovat varhain tulleet.
Kertoja:
Epäilys on herännyt, että hoitokodin johtaja Stefan S on uskotellut lapsille, että heidän vanhempansa ovat hirviöitä yrittäessään pitää lapset itsellään. Kaikki yritykset saada lapset täältä hoitokodista ulos valuvat hiekkaan, koska lastenhuolto viranomaiset ja sosiaaliviranomaiset eivät anna tietoa eivätkä halua itseään televisioon tai mediaan.
Psykologi:
Kun tein ehdotuksen viedä lapset pois tästä, se ei onnistunut.
Kun tahto puuttui käsittää, mitä olemme saaneet aikaan ja pyytää viranpuolesta anteeksi, kun se puuttui, ei tähän päivään mennessä minkäänlaista anteeksipyyntöä näille vanhemmille ole tullut.
Kertoja:
Vuonna 2008 Stefan S on syytettynä yhden huostaan otetun lapsen hyväksikäytöstä, hän saa ammatinharjoittamiskiellon ja ehdonalaisen ”Varpuspesä-koti suljetaan.
Kun koti on suljettu, Kevin palaa 16 vuotiaana muutamaksi päiväksi isänsä luokse takaisin, mutta on liian myöhäistä. He eivät kykene rakentamaan isän ja pojan välille suhdetta. Kevin katosi lähes kolmeksi vuodeksi jättämättä mitään jälkiä.
Pojan isä Uwe Fischer:
Se on kovaa, kun ei ole lapseensa mitään suhdetta.