Ulvila - Kysymyksiä ja vastauksia (ketju 2)

[Ande]

Siis kysymys on siitä tiesikö Annelin murhaajan jo poistuneen kun hän esitti kysymyksensä Amandalle minuutti sen jälkeen kun murhaaja lähti. Anneli on siitä asiasta hyvin epävarma. Hätäpuhelusta kysytään "Lähti ulos jo vai?". Anneli vastaa: "En tiedä, siel hiljeni". Sitten hän varmistaa asian kysymällä Amandalta ja saa rauhoittavasn vastauksen, "Joo se lähti"

En tiedä mistä olet saanut tiedon, että Anneli tässä tilanteessa seisoisi selkä päin takkahuonetta. Ilmeisesti hän tähyää Amandan perään, jonka hirmuisen huudon hän on 30 sek aikaisemmin kuullut ja heti perään lohduttanut Amandaa.

Nimimerkki on aikaisemmin puhunut siitä tilanteesta kun Anneli "menee puhumaan puhelimeen". tämä tapahtui jo enne Hätäpuhelun alkamista.

Sain tämän tiedon siitä, että Annelilla ei ole mitään havaintoa huppiksen poistumisesta.
Jos hänellä olisi ollut aihetta pitää kaiken aikaa silmällä takkahuonetta ja pelätä sitä, joka sieltä mahdollisesti (uudelleen) hyökkää hänen kimppuunsa, hän olisi huomannut äänistä ja liikkeistä huppiksen lähdön.

Minusta on todella pelottavaa, että teidän mielestänne normaali äiti ei hätätilanteessa pyri varjelemaan lapsiaan. Pelottavaa on sekin, että nainen keskittyy niin täydellisesti puhelimen luuriin, että ei kuule eikä näe mitään muuta. Nainen, varsinkin äiti pystyy yleensä tekemään samanaikaisesti paljon muutakin kuin puhumaan puhelimessa.

Lisää kysymyksiä, joihin odotan kanssakeskustelijoilta vastauksia:
Mitä lapset tekevät, kun kuulevat aikuisten, varsinkin omien vanhempien riitelyä? Erityisesti alkoholistiperheiden lapsilla lienee tällaisesta paljon kokemuksia. Jos heitä on joukossamme, mitä vastaatte?
Minun mielestäni (ja kokemuksestani) vaihtoehtoja on tasan kaksi:
a) pysytään piilossa, pelätään kamalasti ja toivotaan, että tämä loppuisi. Kuten tässä nuoremmat lapset.
b) mennään väliin, mutta vain jos voidaan olla varmoja siitä, että vahvempi osapuoli (yleensä isä) ei itselle tee mitään. Toimiko Amanda näin?

Lisäys: Lapsi yleensä turvautuu vanhempaansa silloin, kun pelkää. Huomaatte varmaan, että Amanda ei puhelun aikana (tappajan ollessa talossa) turvaudu äitiinsä vaan hipsii yksikseen pitkin taloa, ja inisee puhelimessa "tulkaa äkkii... iskä, älä kuole". Vasta todistettavasti ulkopuolisten, eli ensipartion tullessa taloon roikkuu äidissään.
Hän ei myöskään oma-aloitteisesti mainitse ulkopuolisesta yhtään mitään, vaan vasta äitinsä kysyessä vastaa "se meni jo". Ei siis hänelläkään mitään havaintoa huppiksesta edes siinä vaiheessa, kun äitinsä juoksi ulko-ovelle, eikä takkahuoneessa ennen kuin oli jo mennyt.

[Mikisu]

Tytön äänensävyn muuttuminen rauhallisemmaksi ja lapsellisemmaksi, kun äiti tulee puhelimen luo "Äiti tuu. Nyt siel puhutaa taas" on selvästi helpottunut repliikki. Tyttö luottaa aikuiseen ja luovuttaa tilanteen tämän haltuun.

Minusta on todella pelottavaa, että teidän mielestänne normaali äiti ei hätätilanteessa pyri varjelemaan lapsiaan. Pelottavaa on sekin, että nainen keskittyy niin täydellisesti puhelimen luuriin, että ei kuule eikä näe mitään muuta. Nainen, varsinkin äiti pystyy yleensä tekemään samanaikaisesti paljon muutakin kuin puhumaan puhelimessa.

En pidä hätäkeskukseen soittamista ja lapsen varjelemista toisiaan poissulkevina asioina, vaan mielestäni hätäkeskukseen soittaminen nimenomaan on lapsenkin varjelemista.

Välillä täälläkin on nähnyt väitetyn, ettei tuollaisia yöllisiä kotiintunkeutumisia koskaan tapahdu ja että tämä Ulvilan tapaus olisi siten ainutlaatuinen ja siksi mahdollisen ja todennäköisen ulkopuolella. Mutta yöllisiä kotiintunkeutumisia tapahtuu aika paljonkin, niitä saa silloin tällöin uutisista lukea. Yhdessäkään tapauksessa en muista isäntäväen paenneen asunnostaan, vaikka se sinänsä on mahdollinen ratkaisu sekin. Yleensä isäntä on puolustautunut tunkeutujaa vastaan jollain kättä pidemmällä ja/tai on soitettu hätäkeskukseen.

[Ande]

Mutta yöllisiä kotiintunkeutumisia tapahtuu aika paljonkin, niitä saa silloin tällöin uutisista lukea. Yhdessäkään tapauksessa en muista isäntäväen paenneen asunnostaan, vaikka se sinänsä on mahdollinen ratkaisu sekin. Yleensä isäntä on puolustautunut tunkeutujaa vastaan jollain kättä pidemmällä ja/tai on soitettu hätäkeskukseen.

Yhdessäkään tapauksessa ei tietääkseni ole päästetty lasta sinne, missä tunkeutuja on. Vai onko? En minäkään olisi lapsia ulos työntänyt eivätkä varmaan olisi sinne vapaaehtoisesti menneet. "Titanic-ilmiössä' tuttu paikka tuntuu turvallisemmalta.

Mutta eipä Amanda välittänyt myöskään piiloutua, eikä "äidinkorvikkeena" vanhimpana lapsena suojata pienempiä. Niin teki sen perheen vanhin lapsi, joka piiloutui ja piilotti pikkusiskonsakin sängyn alle, kun taloon tunkeutui tappaja.
Olisiko puhelimen luuri yltänyt eteiseen saakka? Ei tuossa tilanteessa edes yritetty mennä eteiseen ja painaa ovea kiinni, jotta huppis ei saavuta heti.

Ei kenelläkään ollut mitään kättä pitempää huppista vastaan, vaikka suorastaan kulkureitillä oli mm. tuoli. Jos tekijä on ulkopuolinen, Anneli tiesi jo tapahtuma-aikaa "99 % varmasti " - hänen omia sanojaan lainaten, kuka tekijä on. Ja tiesi senkin, että hänellä itsellään ja tyttärellä ei ole mitään pelättävää ja puukonpisto rintaan oli vahinko.

[Caldera]

^^Näitä on jauhettu niin sata kertaa.... Tytär ei mene sängyn alle piiloon mielestäni kahdesta syystä

1) Hän ei ymmärrä kunnolla mitä tapahtuu. Se että isä voi kuolla selviää hänelle vasta kun äiti tulee ulkoa takaisin sisälle ja sanoo tulleessaan älä kuole, ja senkin jälkeen tyttö on epätietoinen syystä, kertoo häkeen että isä voi huonosti. Ja lopullisesti tilanne valkenee vasta kun tyttö näkee isänsä verissä päin ja huppumiehen poistuvan.

2) Hysteerinen Anneli saa häkepuhelun alussa häkepäivystäjältä kylmää vettä niskaansa - rauuuhotu. Niinpä Anneli koettaa rauhoittua, ja tilanteen vakavuudesta epätietoinen tyttö, jolla ei ole mitään kokemusta väkivallasta tai käsitystä siitä mitä takkahuoneessa voisi tapahtua, luottaa että äidin läsnäollessa on turvassa, ja uskaltaa liikkua omassa kodissaan.

[Ande]

Tytön äänensävyn muuttuminen rauhallisemmaksi ja lapsellisemmaksi, kun äiti tulee puhelimen luo "Äiti tuu. Nyt siel puhutaa taas" on selvästi helpottunut repliikki. Tyttö luottaa aikuiseen ja luovuttaa tilanteen tämän haltuun.

Huomaatko, mitä tapahtuu juuri ennen kuin lapsen äänensävy vaihtuu? Entä kuka on se aikuinen, joka herättää lapsen luottamuksen?
Ei oma äiti vaan se häkepäivystäjä, jonka hän kuulee puhuvan ja rauhoittuu.

Edelleen ihmettelen, onko olemassa joku syy siihen, että vaikka satoja ihmisiä on kuulusteltu, puhutettu ja tuotu todistamaan oikeuteen, yksi on joukosta poissa: se hätäpuheluun vastannut ja sattumalta (?) myös rekon aikaan vastannut päivystäjä.

[Caldera]

b) mennään väliin, mutta vain jos voidaan olla varmoja siitä, että vahvempi osapuoli (yleensä isä) ei itselle tee mitään. Toimiko Amanda näin?

Siis kumpi tässä on sun mielestä se vahvempi osapuoli jota pitää pelätä? Turhauttaa kyllä edes kysellä tällaisia kun mitään todisteita ei ole siitä että perheessä olisi kenenkään tarvinnut pelätä ketään. Lasten kuulustelut ennen vuotta 2011, sukulaiset, koulu, lasten kaverit, Annelin seurustelukumppanit, Annelin mielentilatutkimus, lasten magneettikuvaus, kaikki viittaa yksiselitteisesti siihen ettei perheessä ole koskaan ole ollut mitään väkivaltaa.

Mitkä ovat mielestäsi tapahtumat ennen häkepuhelua ja tytön suhtautuminen niihin?

[Mikisu]

Kaikki jälkiviisaus on turhaa, kun kerran häkepäivystäjä ei kehottanut Annelia ottamaan lapsia ja pakenemaan, vaan pysymään linjoilla.

[Caldera]

^^Vielä tuohon. Kun täällä on viime aikoina spekuloitu innokkaasti Jukan terassilla säilyttämistä liian isoista kengistä, oletan että jonkinlainen konsensus on syntynyt siitä että Anneli on tullut ikkunasta sisään raamit kaulassa ja ne kengät jalassaan. Sitä ennen hänen on täytynyt aiheuttaa Jukalle melkoisia haavoja jollain astalolla, että on sitten voinut pihalla roiskia veret terassin seinään. Ja Jukan on täytynyt sulkea Anneli pihalle, minkä senkään ei kuvittelisi täydessä sovussa tapahtuneen. Sitten sisälle könyämisensä jälkeen Anneli olisi jostain syystä mennyt sänkyyn eikä Jukkakaan olisi yrittänyt paeta tai soittaa poliisia tai karjunut Annelille pää punaisena kuten kuvittelisi. Tähän tilanteeseen tytär sitten saapuisi katsomaan. Ja sen jälkeen, tytön ollessa mahdollisesti hereillä ja kuuntelemassa, Anneli puukottaisi Jukkaa lähemmäs 70 kertaa. Kaiken tämän jälkeen, antaisinko Annelina tytön puhua vapaasti häken kanssa - en antaisi.

[Para]

Mistäköhän se johtuu että AA ja vanhin tyttö sanoo kuulusteluissa, että perheessä ei ole ollut riitoja? Mistäköhän paine tällaisen sanomiseen tulee? Tosissaanko täällä pohditaan miksi maalaillaan "ruusuista kuvaa"?

Johtuukohan se tytön kohdalla siitä että hänellä on rauma siellä aivoissa kehkeytymässä, iso valehteluun ajava möykky, niinkuin nämä ammattitädit teorioi vai sittenkin siitä että hän ei olekaan se penaalin tylsin kynä ja tunnistaa tilanteessa tarkkasilmäisesti minkälaista syy-yhteyttä nämä muka myötäkarvaavat tädit yrittävät täsä rakentaa, mihin ansaan hänet ajaa.

On tietoinen siitä että siksihän näitä häneltä kysytään että riidat osoittaisivat sitten äitiä syylliseksi murhatyöhön, ei kai näitä muuten.

Sillä näinhän tää on. Fiksu viisvuotiaskin jo osaa pohtia että miks häneltä kysytään mitä kysytään ja vastata sen mukaan.

Eletään me vaan jännässä paikassa kun pienen lapsen pitää yrittää todistella kiiluvasilmäisille vessaan tunkeville aikuisille että "meillä ei koskaan riidelty", että saisi äidin vielä äitinään pitää.

Kiinnostaisi kuulla oikeastaan jokaisen tänne kirjoittajan rehellinen vastaus: Mitä vastaisitte (vastaavassa tilanteessa jossa aavistaisitte että teitähän saatetaan perskules tässä epäillä, vaikka syytön olettekin) kuulustelijan kysymykseen: "onko teillä ollut paljon riitoja?"

Vastaisitteko

a) "on ollut riitoja"

b) "ei ole ollut"

Tai jos kumppaninne olisi henkirikoksesta syytettynä, tietäisitte että syytön, kysymys kuuluisi onko hän ollut äkkipikainen ja suuttunut kotona usein? (todellisuus: hän on viikottain, jopa päivittäin suuttunut, jopa huutanut). Vastaisitteko

a) "on ollut äkkipikainen"

b) "ei ole ollut".

Mitä näihin vastaisitte?

Minusta koko tämä syyttäjän riitojen todistelu - asia lähentelee huulluuden rajoja. Että riidat parisuhteessa osoittaisivat tekijää kohti. Jos löytyisi vaikka naapuri joka olisi riitoja nähnyt hönet marssitettaisiin täthtitodistajaksi. Hulluutta lähentelevää logiikkaa tässä haetaan, sanon minä. Minusta mahdollinen riitojen puuttuminen pikemminkin ennakoisi tämän tyyppisessä perhetilanteessa tällaisia tekoja. (tara, kelpaako?

[Mikisu]

No tämä psykoterapeutti Satu Kivimäkihän piti kaunisteluna sitä, ettei lapsi kertonut vanhempien ristiriidoista. Amandan olisi siis pitänyt keksiä niitä omasta päästään, jos hänellä ei ollut sellaisista havaintoja.

Manner kysyi Kivimäeltä, onko mahdotonta, että asia olisi niin (ettei riitoja ollut). Kivimäki vastasi, että kaikissa suhteissa on riitoja.

Ihmettelen kyllä, miksi Kivimäki on sitten ylipäätään Amandalta tämän vanhempien väleistä kysellyt, kun kerran jo valmiiksi tietää, että ristiriitoja oli, perusteluna että niitä on kaikilla. VMP.

[Para]

Niin, ensinnäkin Kivimäki, syyttäjäkopla eikä kukaan muukaan voi tietää onko riitoja ollut vai ei siltä pohjalta mitä heidän "yleinen elämänkokemus" osoittaa.

On suhteita joissa ei ole riitoja lainkaan. Ja on suhteita joissa riidellään joka päivä. On suhteita joissa pohditaan eroa ja suhteita joissa ei pohdita. Mutta se ei nyt kerro mitään oleellista tässä jutussa mistään.

Oletetaan että Anneli olisi huutanut illalla raivoissaan (niin että naapuri olisi kuullut) "v...u mä eroon susta" niin olisiko tämä viite sen suuntaan että päättää sittenkin skipata paperityöt? Vai siihen pikemminkin että tekijä on siis ulkopuolinen? Vai että päätelmää ei voi tehdä?

Jos olisi huutanut "mä tapan sut" se on eri asia. Mutta vaikka he siellä kerran viikossa olisivat nyrkkeilleet siellä takkahuoneessa, se ei tee Annelista yhtään enempää syyllistä. Pikemminkin päinvastoin. Puukkoahan tarvitsee pieni nainen isoa miestä vastaan mutta nyt ollaan pointista sivussa.

Nyt näiden ja kaikkien muidenkin psykologisten kuulemisten/ testien ja muidenkin kuulusteluiden peruspulma, joka on ihan yleistä tietoa, on tämä: Kuultava, kuulusteltava, työhaastateltava, testattava, tms hakee koko ajan vastausta tietoisesti tai tiedostamattaan siihen "miksi tätä kysytään, mikä tässä on hyvä vastaus". Ja vastaa sen mukaan enemmän tai vähemmän. Jos haet asiakaspalvelu-alalle, et varmasti esitä itseäsi henkilönä joka viihtyy enemmän melkeinpä itsekseen vaan korostat sosiaalisuuttasi jne. Jos siis haluat työn.

Nyt mikä on ns oikea vastaus kuulustelussa kysymykseen "onko teillä ollut riitoja?", sen jälkeen kun puoliso/isä on tapettu? Klassinen lose lose situation.

Tämän jutun hahmotelmat ja käänteet lähentelevät näiden kristittyjen ja muiden asiantuntijoiden ja syyttäjän teorioiden ja voitonhimon osalta hulluutta. Jos tässä saatana on tässä keississä jossain näkyvissä niin näiden molempien käytöksessä. Siinä on kuulkaa saatana työssään.

[maybellene]

Niin, ensinnäkin Kivimäki, syyttäjäkopla eikä kukaan muukaan voi tietää onko riitoja ollut vai ei siltä pohjalta mitä heidän "yleinen elämänkokemus" osoittaa.

On suhteita joissa ei ole riitoja lainkaan. Ja on suhteita joissa riidellään joka päivä. On suhteita joissa pohditaan eroa ja suhteita joissa ei pohdita. Mutta se ei nyt kerro mitään oleellista tässä jutussa mistään.

Oletetaan että Anneli olisi huutanut illalla raivoissaan (niin että naapuri olisi kuullut) "v...u mä eroon susta" niin olisiko tämä viite sen suuntaan että päättää sittenkin skipata paperityöt? Vai siihen pikemminkin että tekijä on siis ulkopuolinen? Vai että päätelmää ei voi tehdä?

Jos olisi huutanut "mä tapan sut" se on eri asia. Mutta vaikka he siellä kerran viikossa olisivat nyrkkeilleet siellä takkahuoneessa, se ei tee Annelista yhtään enempää syyllistä. Pikemminkin päinvastoin. Puukkoahan tarvitsee pieni nainen isoa miestä vastaan mutta nyt ollaan pointista sivussa.

Nyt näiden ja kaikkien muidenkin psykologisten kuulemisten/ testien ja muidenkin kuulusteluiden peruspulma, joka on ihan yleistä tietoa, on tämä: Kuultava, kuulusteltava, työhaastateltava, testattava, tms hakee koko ajan vastausta tietoisesti tai tiedostamattaan siihen "miksi tätä kysytään, mikä tässä on hyvä vastaus". Ja vastaa sen mukaan enemmän tai vähemmän. Jos haet asiakaspalvelu-alalle, et varmasti esitä itseäsi henkilönä joka viihtyy enemmän melkeinpä itsekseen vaan korostat sosiaalisuuttasi jne. Jos siis haluat työn.

Nyt mikä on ns oikea vastaus kuulustelussa kysymykseen "onko teillä ollut riitoja?", sen jälkeen kun puoliso/isä on tapettu? Klassinen lose lose situation.

Tämän jutun hahmotelmat ja käänteet lähentelevät näiden kristittyjen ja muiden asiantuntijoiden ja syyttäjän teorioiden ja voitonhimon osalta hulluutta. Jos tässä saatana on tässä keississä jossain näkyvissä niin näiden molempien käytöksessä. Siinä on kuulkaa saatana työssään.

Erinomainen teksti. Henkilökohtaisesti tekisi mieli huutaa aina välillä kun joku vetää ihan hirveitä johtopäätöksiä täysin yhdentekevistä asioista. Useat ihmiset ihan oikeasti tekevät hirveän pitkälle meneviä päättelyjä asioista, joista niillä ei todellisuudessa ole mitään käsitystä. Jotenkin kauhean pelottavaa on, että he eivät itse ole yhtään huolissaan siitä, että käsitystään rakennetaan täysin hihasta vedetyille seikoille. En siis sano, etteikö päätellä voisi, mutta puitteet, faktat ja virhemahdollisuudet pitäisi osata ottaa huomioon.

Minusta huvittavinta tässä keississä on tämä pahuksen köökisykologisointi. Auer on eräiden näkemyksen mukaan ilmiselvä murhaaja kun on niin rauhallinen, mutta samalla kuitenkin sitten on ihan relevanttia olettaa että samainen viilipytty hiiltyi niin että tappoi ukkonsa, täysin selvin päin ja lasten paikalla ollessa? Että akateemisen koulutuksen saaneena ei sitten hoksannut muita vaihtoehtoja olevan? Vedetään ihan käsittämättömiä yleistyksiä ja johtopäätöksiä ulkonäöstä, pukeutumisesta, nutturan asennosta, siisteydestä ja varmaan tukan väristä ja horoskooppimerkistä.

Vaikka ne ois olleet toistensa kurkussa kiinni joka ilta sillä viikolla ja olleet eroamassa edelliset kolme vuotta, niin syyttäjällä on silti oltava jotain painavaa ja relevanttia esittää henkirikoksen taustalle. Tämä tämmöinen joutavien kalastelu kertoo vain ja ainoastaan sen että syyttäjä on erittäin heikoilla jäillä. On itse asiassa aika idioottimaista edes kysellä onko ollut riitoja. Kait niitä pareilla on erinäisiä. Kuuluu ikäänkuin pakettiin.

[Nicht schuldig]

Niin, ensinnäkin Kivimäki, syyttäjäkopla eikä kukaan muukaan voi tietää onko riitoja ollut vai ei siltä pohjalta mitä heidän "yleinen elämänkokemus" osoittaa.

On suhteita joissa ei ole riitoja lainkaan. Ja on suhteita joissa riidellään joka päivä. On suhteita joissa pohditaan eroa ja suhteita joissa ei pohdita. Mutta se ei nyt kerro mitään oleellista tässä jutussa mistään.

Oletetaan että Anneli olisi huutanut illalla raivoissaan (niin että naapuri olisi kuullut) "v...u mä eroon susta" niin olisiko tämä viite sen suuntaan että päättää sittenkin skipata paperityöt? Vai siihen pikemminkin että tekijä on siis ulkopuolinen? Vai että päätelmää ei voi tehdä?

Jos olisi huutanut "mä tapan sut" se on eri asia. Mutta vaikka he siellä kerran viikossa olisivat nyrkkeilleet siellä takkahuoneessa, se ei tee Annelista yhtään enempää syyllistä. Pikemminkin päinvastoin. Puukkoahan tarvitsee pieni nainen isoa miestä vastaan mutta nyt ollaan pointista sivussa.

Nyt näiden ja kaikkien muidenkin psykologisten kuulemisten/ testien ja muidenkin kuulusteluiden peruspulma, joka on ihan yleistä tietoa, on tämä: Kuultava, kuulusteltava, työhaastateltava, testattava, tms hakee koko ajan vastausta tietoisesti tai tiedostamattaan siihen "miksi tätä kysytään, mikä tässä on hyvä vastaus". Ja vastaa sen mukaan enemmän tai vähemmän. Jos haet asiakaspalvelu-alalle, et varmasti esitä itseäsi henkilönä joka viihtyy enemmän melkeinpä itsekseen vaan korostat sosiaalisuuttasi jne. Jos siis haluat työn.

Nyt mikä on ns oikea vastaus kuulustelussa kysymykseen "onko teillä ollut riitoja?", sen jälkeen kun puoliso/isä on tapettu? Klassinen lose lose situation.

Tämän jutun hahmotelmat ja käänteet lähentelevät näiden kristittyjen ja muiden asiantuntijoiden ja syyttäjän teorioiden ja voitonhimon osalta hulluutta. Jos tässä saatana on tässä keississä jossain näkyvissä niin näiden molempien käytöksessä. Siinä on kuulkaa saatana työssään.

Tässä on sanottu paljon totta.
Syyttäjä asiantuntijoineen on tämän lajin mestari esittämään sellaisia vaihtoehdottomia tilanteita, joihin ei voi vastata järkevästi ja joissa ei synny tilannetta, jossa vastaaja ei vahingoittaisi itseään vastauksen sisällöstä riippumatta.

Voidaan kysyä missä on oikeudenmukaisuus ja järki, missä kohtuus ja tasapuolisuus?

Jos yhteiskunnan tukijalkana pidetyt toimijat alkavat toimimaan vastoin yllä olevia määritteitä tai niistä vähääkään välittämättä, olemme sellaisen luottamuksen rapautumisen tiellä, jota ei ehkä saada rakennettua uudelleen, se kalvaa yhteiskuntaa ja sen rakenteita, kylvää epäluottamusta ihmisten ja instituutioiden välille. Luo anarkista ajattelua, pelkoa ja välinpitämättömyyttä.

Vai onko tärkeämpää muutamien ihmisten kasvojen säilyttäminen? Senkin uhalla, että laajalti on jo tiedostettu se seikka, että syytön ihminen on tuomittu murhasta elinkautiseen vankeuteen useissa oikeusistuimissa korkeimman oikeuden näyttäessä vihreää valoa tälle tekemiselle?

Ketä te luulette vielä huijaavanne? Pian olette vain te itse jäljellä.

[Para]

Syyttäjä asiantuntijoineen on tämän lajin mestari esittämään sellaisia vaihtoehdottomia tilanteita, joihin ei voi vastata järkevästi ja joissa ei synny tilannetta, jossa vastaaja ei vahingoittaisi itseään vastauksen sisällöstä riippumatta.

hyvä suomalainen vastaa kun kysytään, ei kieltäydy vastaamasta vaikka kysymys olisi mahdoton, hyvä suomalainen ei kiemurtele. kieli on hyvälle suomalaiselle yksiselitteinen informaation siirtämisen väline.

missä suomalaiselle opetetaan tunnistamaan mitä muuta kielellä voi tehdä... luoda vaikutelmia, hämätä, petkuttaa? opetetaanko koulussa? lakikoulussa?

onko manner ollut hereillä kun syyttäjä on näitä temppukysymyksiään (loaded, complex, trick, multiple, jne) esittänyt? onko manner puuttunut peliin, opastanut tuomareita suomen kielen saloihin, näkemään miten ovelasti syyttäjä pyrkii jekuttamaan tässä?

jos manner ei ole ollut hereillä, varmaan tuomarit on itse tunnistaneet syyttäjän metkut ja puuttuneet peliin, sanoneet syytetylle ja todistajille että "älä vastaa tähän, kysymys on väärin asetettu" ja sen jälkeen ojentaneet syyttäjää temppuilusta...

siitä on ainakin pakko lähteä että syyttäjät ei tarkoituksella kieltä tällä tavoin käytä, jekuttamiseen, sillä se kai olisi rikos jo sitten...

[Nicht schuldig]

Syyttäjä asiantuntijoineen on tämän lajin mestari esittämään sellaisia vaihtoehdottomia tilanteita, joihin ei voi vastata järkevästi ja joissa ei synny tilannetta, jossa vastaaja ei vahingoittaisi itseään vastauksen sisällöstä riippumatta.

hyvä suomalainen vastaa kun kysytään, ei kieltäydy vastaamasta vaikka kysymys olisi mahdoton, hyvä suomalainen ei kiemurtele. kieli on hyvälle suomalaiselle yksiselitteinen informaation siirtämisen väline.

missä suomalaiselle opetetaan tunnistamaan mitä muuta kielellä voi tehdä... luoda vaikutelmia, hämätä, petkuttaa? opetetaanko koulussa? lakikoulussa?

onko manner ollut hereillä kun syyttäjä on näitä temppukysymyksiään (loaded, complex, trick, multiple, jne) esittänyt? onko manner puuttunut peliin, opastanut tuomareita suomen kielen saloihin, näkemään miten ovelasti syyttäjä pyrkii jekuttamaan tässä?

jos manner ei ole ollut hereillä, varmaan tuomarit on itse tunnistaneet syyttäjän metkut ja puuttuneet peliin, sanoneet syytetylle ja todistajille että "älä vastaa tähän, kysymys on väärin asetettu" ja sen jälkeen ojentaneet syyttäjää temppuilusta...

siitä on ainakin pakko lähteä että syyttäjät ei tarkoituksella kieltä tällä tavoin käytä, jekuttamiseen, sillä se kai olisi rikos jo sitten...

Näistä mahdottomista kysymyksistä esimerkki voisi olla se, kun Valkama kyselee Annelilta uhrin jalkapohjien haavoista. Ensin Valkama siinä kysyy missä miehet taistelivat? Anneli selittää siinä, että jotain oven edustalla. Valkama jatkaa mies tulee sisälle ja siinä oven edessä on uhri, AA taas selostaa edustalla jne. Hetkeä myöhemmin syyttäjä esittää lääkärin lausunnon, jossa uhrin jalkapohjissa olisi ollut vain yksi haava. Pyytää AA:ta selittämään tämän, lopuksi todistus päätyy siihen Valkaman toteamukseen, että taitaapa olla niin, että ettei Lahti ole sieltä sängyltä mihinkään lähtenyt sen jälkeen, kun ikkuna on rikottu. Sitten toteaa, että minä väitän näin. AA sanoo mitä väitän toisin.

Eli ongelma siinä on se, että ensinnäkin oliko totta se, että jalkapohjissa oli yksi haava? Mikäli näin olisi ollut onko tieto varma? Väittääkö joku muu jotain toista, onko kuvia siitä mikä tilanne oikeasti oli?
Käsittääkseni tieto ei ole varma.

HO 2015 ei pidä sänkyä taistelupaikkana, verijälki on epävarma miten on syntynyt, todisteaineistoa veren määrästä ei ole tiedossa, muita jälkiä ei sängyssä käytännössä ole kuin se veriläiskä, eikä ilmeisesti muuallakaan seinissä...Joten Lahti ei todennäköisesti ole ollut sängyllä, jos on niin ehkä sekunnin tai kaksi.

AA:n pitäisi vastata siihen, että miksi jokin asia ei ole niin kuin sen jonkin seikan perusteella olettaisi olevan tietämättä sitä, onko väitetty seikka ylipäätään totta ja seuraako siitä väkisin jotain sellaista, joka ei voi todisteiden valossa olla totta?