Tara kirjoitti:
Oikeuslääkäri on tehnyt selvän eron pistojälkien ja viiltohaavojen välillä. Yksi haava, loput pistoja. Mutta Kuolemannakka ei sellaista erottelua halua tehdä. Sisulla pitää kiinni 'lukuisista haavoista' jalkapohjissa aivan samalla tavalla kuin Mäkinenkin. Samanlaisia inttäjiä molemmat. Muut ovat vain niin tyhmiä, etteivät voi ymmärtää älykkäämpiensä esityksiä. Surmaajakin oli Mäkisen mielestä typerä:
Kummallista miten nuo vasemman jalkapohjan pistojäljet ovat kuin pareittain. Kaksi pistojälkeä lähellä toisiaan mahtuu samankokoisen ympyrän säteelle. Omituista. Niissä kohdissa, joissa pistojäljet näyttävät olevan lähempänä toisiaan kuin useimmissa muissa pistojälkipareissa, iho on kupera kuten ison varpaan kohdalla, sekä päkiässä, jossa pistojälkien välissä on ihopoimu.
http://i1105.photobucket.com/albums/h34 ... apohja.jpg
Laitoin kuvaan nuo ympyrät. Saapa nähdä rikoinko jonkun tekijänoikeuksia? Mäkinenkö tuon kuvan ottanut? Naakka, missä on kuva oikean jalan jalkapohjasta? Kukkuluuruu! Vai onko siinäkin samanlainen parillinen pistojäki, joita vasemmassa jalkapohjassa oli useita?

Laita nyt saakutti soikoon jalkapohjasta myös sen pari nähtäväksi, kun nuo ruumishuonekuvat sinulla aivan ilmeisti hallussasi kerran on. Jos siinä ei ole mitään jälkiä, niin ketä sen julki laittaminen loukkaa yhtään enempää kuin toisenkaan jalan.
Katson kristallipallooni: Oikean jalan jalkapohjan kuvaa emme tule näkemään.
Miksi?
Miettikää sitä.
Mikäli Kuolemannaakan kuva jalkapohjista on oikea, onko mitään syytä ollut syyttäjällä kysyä Annelilta yhdestä haavasta, jos kuvasta voi nähdä, että lasin sirpaleiden päällä on kävelty?
Mielestäni se, että syytetty joutuu vastaamaan sellaiseen kysymykseen, jossa hän joutuisi "oikein" vastatessaan keskustelemaan jonkun asiantuntijatodistajan antamasta todistuksesta, on syyttäjän taidonnäyte.
Olisiko Annelin pitänyt vastata oikeudessa syyttäjän kysymykseen näin:
-Ensinnäkään en usko oikeuslääkärin kirjoittamaan todistukseen sellaisenaan vaan uskon, että hän on nähnyt vain yhden haavan ja sitten nirhaumia, jälkimmäisiä kyseinen todistaja ei ole vain kirjoittanut ylös mihinkään. Uskokaa minua niin sen täytyy olla? Kaiken järjen mukaan puolisoni jalkapohjissa täytyy olla enemmän enemmän merkkejä lasin päällä kävelystä, tai sitten sen täytyy olla niin, että hyökkääjä on jotenkin raahannut mieheni sinne nurkkaan siten, että hänen jalkansa eivät ole koskettaneet maata....-
Eiköhän tällöin Anneli olisi itse joutunut naurunalaiseksi pyrkiessään selittämään tilannetta?
Vai olisiko puolustusasianajajan täytynyt huutaa väliin kuten amerikkalaisissa oikeussalidraamoissa - mandanttini ei voi tietää puolisonsa jalkapohjissa olevien haavojen lukumäärää, hän ei ole itse voinut tutkia asiaa?
Mutta mitä ihmisen voi oikeasti tehdä, jos joku taho väittää jotain, joka ei kuitenkaan ole ehkä totta ja siitä pitäisi vielä rakentaa negaatio, eli väittämän vastakohta tarkoittaen, että miksi jotain ei ole siellä missä sitä pitäisi olla? Tämä on äärimmäisen taitavaa argumentointia syyttäjältä.
Kyseinen tilanne, jossa tämä mahdottoman kysymyksen esittäminen syytetylle tapahtui, päätyi syyttäjän selvään voittoon, jota kruunasi vielä mahdollisuus esittää oletus ja kuvaus oikeudelle sängyssä avuttomana makaavasta miehestä. Ja lopuksi vielä taitavasti kysymyksen muodossa esitetty toteamus todellisuudessa tuomareille tarkoitettu: Eiköhän se ollutkin niin?