Puhutaanpa hiukan riskeistä ja riskinhallinnasta.
Sirpa kirjoitti:Mutta voihan asiaa ajatella niinkin, että jos he eivät olisi menneet ollenkaan Portugaliin, eikä heillä olisi ollut ollenkaan lomaa, ja he eivät olisi koskaan hankkineen Madeleinea tai tavanneet toisiaan, tai...
Tähän on olemassa sananlasku: vahinko ei tule kello kaulassa.
Muistanet Sirpa, että hotellin johto kertoi varoittaneensa asukkaita taskuvarkaista. Heitä oli liikkunut asuntojen liepeillä. Oli syytä olla varovainen.
Yläkerran asukas oli valittanut alakerrasta (= McCannien asunnosta) kuuluneesta lasten itkusta. Sen johdosta hotellin omistaja oli muistuttanut ilmaisesta lastenhoidosta (seimi oli tarvittaessa käytettävissä jopa puoleenyöhön) ja maininnut, että asunnollekin saa lastenkaitsijan.
Paynet hoitivat omien lastensa valvomisen käyttämällä itkuhälytintä.
McCannit jättivät valvomatta. He lähtivät ravintolaan, jättivät oven lukitsematta, pienet lapset nukkumaan. Gerry käväisi vilkaisemassa ja sanoi huomanneensa joitakin epäilyttäviä asioita (avatun ikkunan jne), mutta ei tarkistanut huoneistoa. Kun Katen vuoro oli, hän jäi seuraamaan pöytään kutsuttua viihdetaiteilijaa, mutta Oldfeld lupasi käydä. Hän ei kuitenkaan mennyt huoneeseen, vaan sanoi tarkistaneensa ulkopuolelta (oven ulkopuolelta/ikkunasta).
Tavallisen huolettomia vanhempia! Riskeistä oli heille kerrottu, mutta mitä he oikein ajattelivat? Olivatko he hulluja vai humalassa?
Vai oliko kyse jostakin aivan muusta, vielä pahemmasta?
Kun puhuu totta, ei tarvitse muistaa niin paljon.