Lasten kertomukset

[zem]

NS:

Tähän ensimmäiseen kohtaan joudun vielä kysymään ymmärtääkseni tämän, että mikä Anneli Auerin sanomisissa on se kohta, joka todistaa tästä toisesta käynnistä juuri tänä ajankohtana?

Viittaan lähinnä seuraavaan kuulustelunpätkään (joka muutenkin on valaiseva- muitakin voi olla):

Missä vaiheessa Amanda tuli tilanteeseen ja mitä muista Amandan liikkumisesta
tapahtuman aikana?

Minulla on sellainen muistikuva, että kun olin lähtenyt karkuun, niin Amanda oli pystyssä
aulassa tai tulossa omasta huoneestaan. Kun olin puhelimessa, Amanda oli vieressäni ja
näytin hänelle, että rinnastani tulee verta . Kun soitin, kysyin jossain Amandalta, että näkyykö
siellä vielä mitään. Minulla on sellainen muistikuva. Sen mäiskinnän aikana kysyin
Amandalta, näkyykö jotain. Minulla ei ole Amandasta kokoaikaa tarkkaa havaintoa, missä
hän on ollut. Saattaa olla, että pyysin Amandaa katsomaan. Se on mahdollista, että
Amanda on käynyt katsomassa. Pyysin Amandaa puhelimeen ja kävin itse katsomassa.
Kun kävin katsomassa, kun Jukka huusi Annu. Minulla on sellainen mielikuva, että Jukka
makasi lattialla ja he tappelivat. Konkreettista muistikuvaa minulla ei ole.
Mies lähti tulemaan minua kohti ja lähdin karkuun. (Kuulustelu 9.12.2006, kuulustelija Kare Koskinen.)

”Kun olin puhelimessa, Amanda oli vieressäni ja näytin hänelle, että rinnastani tulee verta.”

Tytön kuiskaus kuullaan puhelimen vieressä n. 1:03 – olen tulkinnut kuiskauksen sanaksi
”kaheli” (voi olla muutakin). Tyttö ei siis ole mennyt omasta huoneestaan suoraan takkahuoneen ovensuulle, niin kuin Hovioikeuden päätöksessä 2015 päätellään. Auer toteaa selkeästi että tultuaan huoneestaan ”Amanda oli vieressäni”.

”Sen mäiskinnän aikana kysyin Amandalta, näkyykö jotain” - viittaa mahdollisesti hätäpuhelun seuraavaan kohtaan:

0:59 Epäilty: Meni, lähtikse mies jo?

Todistaa, että tyttö oli äitinsä ja puhelimen lähitienoilla ja että tällä oli parempi näkyvyys takkahuoneen suuntaan kuin äidillään (jolta näkyvyys tämänkin mukaan oli peittynyt).

Tai sitten Auer viittaa hätäpuhelun seuraavaan kohtaan:

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?
3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.
3:39 Häke: Jaaha.
Epäilty: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
3:41 Lapsi: Ei, se lähti.

Tämä vastaus annetaan vasta kirkaisun jälkeen, joten tuolloin tyttö oli jo nähnyt isänsä
lattialla verilammikossa.

Seuraava lause sijoittaa kuitenkin yhden tytön käynnin ennen Auerin hätäpuhelunaikaista ensimmäistä käyntiä:

”Se on mahdollista, että Amanda on käynyt katsomassa. Pyysin Amandaa puhelimeen ja kävin itse katsomassa.”

Tässä Auer ilmoittaa, että tyttö on mahdollisesti käynyt katsomassa takkahuoneen tilannetta hätäpuhelun aikana ennen sitä, kun Auer meni ”itse katsomaan” ajassa n. 1:54. Itse asiassa
Auer ei kuitenkaan voi tietää, oliko tyttö käynyt katsomassa, koska hän ei nähnyt puhelimen luota takkahuoneen ovensuuhun (siitä "mahdollisesti").

Myös tyttö kuulemisessa 2009 kertoo, että "sit äiti, meni itse kattomaan". Nämä
seikat antavat tukea sille, että tyttö on nähnyt isänsä sekä veitsen lattialla ennen kuin äiti
on "ite" mennyt katsomaan.

A: ööö Mä en tiä äiti ei varmaan ollu siin paikalla. Äiti kai tota kun mä olin menos tonnepäin ... mä menin tonne mä perääntysin äkkii mä lähdin kai juokseen pois niin. Äiti oli tuol luultavasti mä en muista oikeen sitä mu ei ollu. Sit äiti pyysi mua oleen siin puhelimes äiti meni ite kattoon. (Kuuleminen 26.8.2009.)

Selkeitä sanoja.

Eli aika paljon kuulusteluaineistoa puhuu sen puolesta, että tyttö kävi takkakhuoneen sunnalla
ennen äidin ensimmästä käyntiä hätäpuhelun aikana (tämä ajankohta tunnetaan tarkasti).

Ilmeisesti kuitenkin ainakin osa "annelisteista" suhtautuu nuivasti asiaan, koska oletetaan,
että tytön olisi tuolloin pitänyt - syyttäjän käsityksen mukaisesti - nähdä tekijä. Mielestäni
kuulustelutodistusaineiston "deletoiminen" ei tässäkään palvele asiaa - joudutaan yhä pahempiin sekaannuksiin mmm. tytön käyntien ajankohdasta ja lukumäärästä ja järjestyksistä.

Kuolemannaakka totesi samansuutaisesti edellä: kun tekijä on ojentautunut uhrin kimpusta,
tämä ei ole välttämättä havaittavissa ovensuulta. Tuskin uhri kykenisi äänekkäisiin avunhuutohin, jos tekijä olisi päällä - energia menisi kamppailuun ja sen edellyttämään hengityksen rytmittämiseen (hengen pidättämiseen, puuskahduksiin - vrt. esim painonnostajat). Nyt Jukka huutaa "apua" suoraa huutoa, useaan kertaan (vaikka on pahasti
haavoittunut) => tekijä on suoristautunut => tyttö ei näe tätä ovensuulta.

[Vespa velutina]

Ongelma mielestäni "iskä makasi lattialla, puukko näkyi myös, mutta iskä oli elossa" -muistelussa on se, että jos iskä makaa lattialla ja on elossa ja huutelee, mutta kukaan ei sillä hetkellä ole hänen kimpussaan, niin mitä pirua iskälle on tehty, että hän vain makaa siinä?

Jukassa oli 70 puukoniskua, mutta niistä suurin osa oli pinnallisia. Astaloa ei ole vielä käytetty. Miksei Jukka yritä karkuun? Ryömi, esim. sängyn alle? Eivätkö jalat toimineet?

Minusta tytön muistelu: "iskä vain makasi siinä" on itsessään epäuskottava. Jos vertakaan ei paljon vuotanut, niin äkkiäkös siitä olisi yritetty ylös nousta?

Ajatelkaa tilanne: menette takkahuoneeseen katsomaan. Iskä makaa lattialla ja huutelee apua. Ketään ei näy huoneessa. Luulette, että iskä on yksin. Miksei lapsi mene auttamaan isää?
Eikö Jukka kääntänyt päätään, nähnyt tyttöä ja huutanut tälle esim. "kultapieni, hae äiti tänne, iskä ei pääse omin avuin ylös" tai vaikka "kultapieni, juokse äkkiä omaan huoneeseen, täällä on pelottava setä"?

Minä en oikein voi hahmottaa tilannetta, jossa makaisin haavoittuneena lattialla, näkisin lapseni katselemassa minua toisesta huoneesta, olisin tajuissani enkä silti yrittäisi sanoa hänelle mitään.

Siksi minusta tuntuu, että tyttö näki iskän kuolleena eikä siksi tullut mieleen kommunikoida tämän kanssa. Tyttö kuuli iskän tietysti koko puhelun ajan, mutta näki vasta kun tekijä poistui.

Eikös jossain kuulustelussa tyttö todennut jotain "iskä oli murhattu, mutta en halunnut uskoa sitä" tms.

Minusta avainsana tytön käynteihin on nimenomaan se, että kaikki puhelut ovat yhdistyneet hänen päässään yhdeksi ja samaksi. Eikä hän siksi pysty erottelemaan, mitä teki missäkin vaiheessa.

Onko tytöltä edes kysytty, oliko iskä elossa silloin kun hän tämän näki?

Anneli menee auttamaan, kun Jukka pyytää. Lattialla makaava pyytäisi apua siltä, jonka näkee, vaikka ovella olisi lemmikkikoira.

[Kuolemannaakka]

Kuolemannaakka totesi samansuutaisesti edellä: kun tekijä on ojentautunut uhrin kimpusta,
tämä ei ole välttämättä havaittavissa ovensuulta. Tuskin uhri kykenisi äänekkäisiin avunhuutohin, jos tekijä olisi päällä - energia menisi kamppailuun ja sen edellyttämään hengityksen rytmittämiseen (hengen pidättämiseen, puuskahduksiin - vrt. esim painonnostajat). Nyt Jukka huutaa "apua" suoraa huutoa, useaan kertaan (vaikka on pahasti
haavoittunut) => tekijä on suoristautunut => tyttö ei näe tätä ovensuulta.

Ovensuulta varmaan näkisikin, mutta eihän tyttö voi ovensuuhun mennä, kun lattia on täynnä lasinsirpaleita. Tämän verran pitää päätellä asioita, muisteli tyttö sitten mitä hyvänsä.

Tyttö ei ole seissyt sen lähempänä kuin Annelikaan, eli korkeintaan siinä matonkulmalla. Pieni tyttö vielä pelkäisi lasinsiruja aikuistakin enemmän. Muistaakseni tyttö mainitsikin lasinsiruista jossain kuulustelussa, että ei voinut mennä pitkälle.

Matonkulmalta ei näy useammastakaan huppumiehestä vilaustakaan, vaikka lattialla makaavan Jukan kylki näkyisikin. Tästä on Turre tehnyt useammankin kuvan.

Ja kyljestä tuli mieleen tärkeä asia: nimenomaan Jukan vasen kylki on täysin verinen, mutta ei Jukan pää ole vasemmalta puolelta juuri lainkaan verinen, koska vammat ovat oikealla puolella. Ja koska Jukkaa ei edes oltu astaloitu vielä tytön käydessä (ainakaan, jos tämä kävi ennen puhelua tai puhelun alkuvaiheessa), niin eihän lattialla silloin ole mitään lammikoita sinänsä. Näkyy vain verinen kylki ja toki vieressä verituhruinen lattia.

Tyttö sanoi nähneensä isän, josta "tuli kamalasti verta", mutta ei nähnyt, mistä sitä tuli. Vammojen perusteella sitä ei tullut tuolloin päästä, eikä ole oletettavaa, että tyttö olisi edennyt olohuoneessa ikkunoiden suuntaan yhtään lisää, nähtyään Jukan verisen kyljen ja lattian sekasotkun, nähdäkseen esim Jukan pään. Hän olisi mielestäni jäänyt paikalleen ja juossut sitten pois, koska verinen kylki ja sängyn edusta olisi ollut kauhea näky. "Tuijotin", hän kertoi itse. Kirkaisua ei edes tainnut muistaa. Näin ollen hän ei olisi nähnyt Jukan päätä, ja vielä vähemmän huppumiestä.

Ja lisäksi voidaan päätellä, että jos tyttö tosiaan olisi käynyt hiukan ennen puhelua tai puhelun aluksi ja nähnyt Jukan lattialla, tämän kylki olisi jo ollut aivan verinen ja tyttö olisi tätä pelästynyt ja kirkunut jo silloin, eikä taatusti olisi enää uudestaan lähtenyt katsomaan. Eikö vaan? Puukotteluhan oli tehty jo pääosin, kun Jukka oli vielä pystyssä. Astalointi ei tytön näkökentässä olisi lisännyt veren määrää lainkaan, koska roiskeet olivat pesuhuoneen seinällä, näkymättömissä. Näin ollen astaloinnin jäljet eivät olisi olleet tytöstä yhtään sen pelottavammat kuin puukotuksen, koska ne kaikki jäivät näkymättömiin Jukan pään toiselle puolelle ja pesuhuoneen seinälle, jota ei tytön havaintopaikasta näe. Tyttö siis pelästyi Jukan veristä kylkeä.

Tällä perusteella uskon tytön nähneen Jukan ensimmäisen kerran vasta nauhalla kuultavissa olevalla hetkellä, kun hän kirkaisee. Jos on nähnyt aikaisemmin, niin ennen huppumiehen sisääntunkeutumista, Jukan ollessa kunnossa. Mahdollisuuksien rajoissa voi olla joku "unikokemuskin" sen ekan käynnin suhteen, koska siitä ei ole mitään todisteita, eikä Auer ole sellaista muistanut. No, epätodennäköistä toki, mutta äidin ja isän ihmeellisen staattinen seisoskelu tytön kertomuksessa on hiukan outoa. Tyttö toki oli herännyt kesken unien, eikä ollut terävimmillään.

[zem]

Vespa yllä:

Ajatelkaa tilanne: menette takkahuoneeseen katsomaan. Iskä makaa lattialla ja huutelee apua. Ketään ei näy huoneessa. Luulette, että iskä on yksin. Miksei lapsi mene auttamaan isää?

Eikö Jukka kääntänyt päätään, nähnyt tyttöä ja huutanut tälle esim. "kultapieni, hae äiti tänne, iskä ei pääse omin avuin ylös" tai vaikka "kultapieni, juokse äkkiä omaan huoneeseen, täällä on pelottava setä"?

Minä en oikein voi hahmottaa tilannetta, jossa makaisin haavoittuneena lattialla, näkisin lapseni katselemassa minua toisesta huoneesta, olisin tajuissani enkä silti yrittäisi sanoa hänelle mitään. 

Jukan vasen kylki oli siis puukotuksesta verinen. Ja tyttö kertoi nähneensä iskän vatsallaan.
Tällöin vasen kylki on kehon alla ja ns. yöpöydän puolella, eikä tyttö näe sen paremmin verta kuin vammojakaan. Luulen, että kyseisenlaisessa tilanteessa lapsi kuin lapsi kuitenkin säikähtää ja turvautuu aikuisiin, eikä lähde ensiapua antamaan.

Ei Jukka puolestaan näe kaukana ovensuusta (muotoillaan näin) pysyttelevää tyttöä. Jukka on tajuissaan ja anoo apua ikään kuin yleisemmin, ei näkemältään tytöltä – hänen näkökenttänsä supistuu sängyn- ja kaapinalustaan sekä seinään.

Avunpyynnöt kuullaan hätäpuheluajassa n. 1:18 ”Apua” (Miksi jukka sanoisi tilanteessa esim. ”auto” - joku tolkku tulkintoihin) sekä toistuvat avunpyynnöt ajassa 1:28 ”apuun” sekä ajassa 1:31 - ”()uha tule tänne apuun”.

Tytön mahdollista käyntiä ennen kuullaan (näin tulkitsen) ulkopuolisen huuto ”Ylös” ajassa
n. 1:15,50, mikä viittaa siihen, että tekijä on ”ylhäällä” eikä maassa tai vuoteella uhrin päällä.

Nähdäkseni Jukan ruumis on käännetty tytön käynnin jälkeen ja ennen tytön "kolmatta"
käyntiä. Auerin yhtä lailla kuin hätäpuhelun mukaan kamppailu jatkui ja tekijällä oli jatkossa
käytössään toinen ase elikkä astalo, kun tyttö oli nähnyt veitsen maassa. Ja ruumis oli käännettävä astaloinnin kannalta edullisempaan asentoon, ehkä.

Eli avunpyyntöjä on tuskin suunnattu tytölle, kun Jukka ei tätä näe tai kuule. Kun Auer pyytää ajassa 1:36 tyttöä puhelimeen, tyttö kuitenkin on jossakin Auerin lähettyvillä. Hän ei ole kaukana, mutta ei ihan vieressäkään, koska Auer korottaa ääntä. Kummassa suunnassa – oman huoneensa suunnalla vai olohuoneen puolella?

Veikkaan olohuonetta, koska miksi tyttö olisi mennyt Auerin yhdytettyään – ja oltuaan Auerin kertoman mukaan tämän vierellä hätäpuhelun aikana – takaisin huoneeseensa, semminkin kun hänen kuiskauksensa kuullaan puhelimen lähellä vielä ajassa 1:03. Ja takkahuoneessa tuskanparahdukset ovat muuttuneet avunpyynnöiksi - siis miksi omaan huoneeseen?

Harmi - tallenteen ””puuttuvat sekuntit” ajassa 1:34 – 1:36 olisivat voineet paljastaa jotakin myös tytön liikkeistä. (Muuten sanavalinnalla "ovensuussa" ei liene tekemistä puutteellisen
logiikan kanssa - ja sekä Vespan että Naakan logiikat ovat ihaltavia, mutta please! -
tutustukaa yksityiskohtaisesti myös hätäpuheluun sekä kuulusteluihin eli empiiriseen ja teksuaaliseen aineistoon tässäkin - kriittisessä - asiassa, muuten logiikka muuttuu
metafysiikaksi. )

[Kuolemannaakka]

Vespa yllä:

Ajatelkaa tilanne: menette takkahuoneeseen katsomaan. Iskä makaa lattialla ja huutelee apua. Ketään ei näy huoneessa. Luulette, että iskä on yksin. Miksei lapsi mene auttamaan isää?

Eikö Jukka kääntänyt päätään, nähnyt tyttöä ja huutanut tälle esim. "kultapieni, hae äiti tänne, iskä ei pääse omin avuin ylös" tai vaikka "kultapieni, juokse äkkiä omaan huoneeseen, täällä on pelottava setä"?

Minä en oikein voi hahmottaa tilannetta, jossa makaisin haavoittuneena lattialla, näkisin lapseni katselemassa minua toisesta huoneesta, olisin tajuissani enkä silti yrittäisi sanoa hänelle mitään. 

Jukan vasen kylki oli siis puukotuksesta verinen. Ja tyttö kertoi nähneensä iskän vatsallaan.
Tällöin vasen kylki on kehon alla ja ns. yöpöydän puolella, eikä tyttö näe sen paremmin verta kuin vammojakaan. Luulen, että kyseisenlaisessa tilanteessa lapsi kuin lapsi kuitenkin säikähtää ja turvautuu aikuisiin, eikä lähde ensiapua antamaan.

En usko, että tyttö näki Jukkaa vatsallaan, sillä paidan verijäljet eivät sovi vatsallaanoloon. Eivät myöskään valumat. Siis jos Jukkaa oli tuolloin puukotettu, ja olihan häntä.

Ainakaan pitkäaikaisesti hän ei ole mielestäni vatsallaan maannut. Mitään tuhrujälkiä ei ole paidan rinnassa. Haavat ovat hovinkin (tai Mäkisen) mukaan valuneet alaspäin.

Täytyy tätä vielä pohtia, koska äkkäsin sen vasta=) Palaillaan...

[Vespa velutina]

Lapsi ei hätäkeskusnauhan perusteella voi missään vaiheessa luulla, että talossa olisi vain iskä ja äiti matsia ottamassa.

Lapsi turvautuu tietysti aikuiseen. Turvaa antavia aikuisia (huppumiestä ei tietenkään lasketa) on kuitenkin kaksi, niin kauan kuin isä on elossa.

Näin toimii lapsi, jos vanhempi on pulassa:
näkee iskän lattialla verisenä, iskä huutaa apua. Lapsi hätääntyy, saattaa ruveta itkemään, mutta haluaa auttaa. "Iskä, mikä sulla on? Iskä, mitä mä teen? (Kysyy aikuiselta, miten voisi olla avuksi). Kaiken kaikkiaan lapsen tulisi kysellä isän vointia ja miten hän tätä voisi auttaa, jos lapsi olisi ylipäätään siinä uskossa, että talossa ei ole murhamiestä ja isä on vaikeuksissa. Lapsi kiertäisi vaikka kylppärin kautta apuun, sirpaleet eivät häntä estäisi. Lapset ovat perusluonteeltaan hyvin avuliaita ja tekevät kaikkensa vanhempiensa eteen, jos nämä ovat pulassa. Lapsi kuitenkin tarvitsee ohjeet, joiden mukaan toimia. Näitä hän luonnollisesti kysyisi siltä henkilöltä, jota on auttamassa. Siksi kuulostaisi kummalta, jos tyttö ei auttaisi iskää tai kyselisi tältä ohjeita, jos luulisi tämän makaavan yksinään lattialla verissä päin.

Jukan vammat olivat sellaisia, että hän olisi pernapistojenkin jälkeen voinut kävellä keittiöön ja soittaa itse hätäkeskukseen. Niin kauan kuin naama on ehjä ja järki pelaa. Minä en usko pitkään tajuttomuusjaksoon.

Miksi hän ei tätä tehnyt?

Koska ulkopuolinen murhamies ei päästänyt. Taistelu oli nopea, mutta Jukka kamppaili niin kauan kuin pystyi.

Siksi kuulostaisi kummalta, jos iskä olisi ollut lattialla huutelemassa ja tyttö tätä ihmetellyt useampaan otteeseen.

[zem]

Vespa yllä:

Kaiken kaikkiaan lapsen tulisi kysellä isän vointia ja miten hän tätä voisi auttaa, jos lapsi olisi ylipäätään siinä uskossa, että talossa ei ole murhamiestä ja isä on vaikeuksissa.

Lapsi tietää hyvin, että talossa on murhamies - siitä hän ei ole ihan varma
(niinkuin ei Auerkaan) - onko tämä tuskanparahdusten loputtua ja muututtua avunpyynnöiksi enää talossa.

Lapsi kiertäisi vaikka kylppärin kautta apuun, sirpaleet eivät häntä estäisi.

Jos lapsi kiertäisi kylpyhuoneen kautta auttamaan, hän törmäisi matkalla äitiin..
Isä on parahdellut ("karmeita ääniä") ja nyt huutaa kovalla äänellä apua - uskon, että
lapsi ainakin saattaa säikähtää ja turvautua siis äitiin..

Vespa:

Jukan vammat olivat sellaisia, että hän olisi pernapistojenkin jälkeen voinut kävellä keittiöön ja soittaa itse hätäkeskukseen. Niin kauan kuin naama on ehjä ja järki pelaa. Minä en usko pitkään tajuttomuusjaksoon.

Mikäli tyttö käy hätätpuhelun aikana ja ennen puhelimeen tuloaan kurkistamassa isän tilaa,
tämä ei ole kauaa ehtinyt olla vapaana tekjän otteesta - muutaman sekunnin tai kymmenen
sekuntia. En usko, että on pystynyt nousemaan - tästä avunhuudot.

Nähdäkseni tytön yhden käynnin sijoittaminen poliisipuhelun aikaan on puolustuksen strategia,
ja tämä esitettiin alkujaan Niina Bergin blogissa. Ihmettelin tätä jo tuolloin.

(Valitettavasti nyt täytyy kiirehtiä bussille...)

[Kuolemannaakka]

Nähdäkseni tytön yhden käynnin sijoittaminen poliisipuhelun aikaan on puolustuksen strategia,
ja tämä esitettiin alkujaan Niina Bergin blogissa. Ihmettelin tätä jo tuolloin.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 25#p649700

Anneli on kysyttäessä kertonut, että tyttö olisi vielä murhaajan poistuttua käynyt ainakin olohuoneessa. Toki tuo ei ole varmaa muistelua, ja siinä voivat mennä ajat ja vaiheet sekaisin.

Kysymys: Kävitkö itse tai kävikö Axxx takkahuoneessa surmaajan poistumisen jälkeen?
Vastaus: Axxx kävi katsomassa takkahuoneeseen jossakin vaiheessa, mutta en tiedä, miten pitkällä huoneessa hän kävi. Minä itse kävin jossakin olohuoneen ja takkahuoneen rajamailla, mutta lasinpalojen vuoksi en paljasjaloin mennyt aivan Jukan luokse.


Tuossa linkissä on aikaisempia käymisten muisteluita. Itse arvelen, että esim muistikuva veitsestä olisi voinut tytölle tulla vasta tässäkin vaiheessa, eli ei ole pakko, että veitsi oli lattialla jo tytön kirkaistessa. Kyllä minä nuo allekirjoitan vieläkin, koska muunlaiset versiot eivät saa tukea jäljistä tai käyttäytymisestä. Vaikea asioita kuitenkaan todistaa suuntaan tai toiseen, kun ei asianomainen itsekään näytä tietävän.

Minusta vain on outoa, että lapsi kirkuu toisella kerralla, mikäli isä on kuitenkin jo ensimmäiselläkin kerralla ollut väkisinkin puukotettu. Veikkaan, että paidan verijäljet puhuvat sen puolesta, ettei lattialla itse asiassa olla oltu mahallaan. Tätä vastaan puhuvat lisäksi veitseniskut: jos Jukka on maannut mahallaan, pää pesuhuoneen oven suuntaan, niin joko häntä ei ole lyöty tuossa tilanteessa veitsellä lainkaan, tai sitten iskut on pitänyt vaivalloisesti lyödä ihan ihme asennossa, koska ne olivat keskellä yläselässä lähes pystysuorassa asennossa. Murhaajan taas on melkein väkisin täytynyt olla Jukan sivulla tuolloin, joten veitseniskutkin olisivat enemmän vaaka-asentoiset.

No, jos veitsi oli lattialla, niin sillä ei lyöty. Vaan tehtiin mitä??

[Kuolemannaakka]

Tyttö 1/2007:

"Mää heräsin kun pakkanen paukku tai jotain ja äiti tai iskä kirku ja mää menin kattomaan
ja siel oli paljon lasinsiruja, mää olisin laittanu valot mut siellä oli niin paljon niitä sirpaleita. Sit Mää menin takas huoneeseeni ja olin siel pari minuuttia viis, seittemän ja sit mää tulin takasin kattomaan ja sit iskä oli jo lattialla, iskä oli jo varmaan kuollu...

Ja sit mää menin takasin huoneeseeni ja se on se kolmas kerta kun mää tulin sieltä
siinäkin on varmaan se viis seittemän minuuttii ja sit mää näin kun se murhaaja poistu siitä ikkunasta mää näin vaan sen selän kun se poistu siitä ikkunasta"

Toisella kerralla iskä oli jo varmaan kuollu tytön mielestä. No, tästähän jo tiedetään, ettei "toinen kerta" voinut olla ennen puhelua tai ihan puhelun alussa, koska iskä oli kaikkea muuta kuin kuollut, eli huusi kuin syötävä ja tyttökin aneli häntä olemaan kuolematta.

Mutta tuo tytön "kolmas kerta" ei voi minuuteissa pitää lainkaan paikkaansa, koska tyttö muistelee näiden välissä olleen "viis seittemän minuuttii". Eli hän sekoittaa käyntiensä määrää ja niihin kulunutta aikaa.

Ja toisessa muistelussa 26.9.2009 hän muistaakin:
"K: Kerro vähän mitä sää näit kun se joku juttu sun mielessä pakotti sut sinne menemään ja kattomaan ja ja äiti oli silloin puhelimessa mä ymmärsin sit mitä sää näit?
L: No mää menin sinne ja näin iskän lattialla ja vartosin varmaan jotain kymmenen viisitoista sekuntii siin ja tai kakskytsekuntii sen jälkeen murhaaja juoksi sielt kylppärist pois."

Eli näkemisen ja hupparin poistumisen välissä olisi vain 10-25sek, eli lyhyt aika. Kirkaisu, paluu eteiseen, kääntyminen, hupparin poistumisen näkeminen ja siitä ilmoittaminen? Sopii nauhaan jotenkuten. Aika hyvinkin, mikäli poistuminen on kirkaisun jälkeen. Voisihan tämä kaikki sopia tapahtuvaksi ennen puhelua/aivan puhelun alussa, mutta jos kerran Jukka on tytön mukaan jo varmaan kuollut, ja lisäksi tyttö todistetusti käy puhelun aikanakin katsomassa ja kirkuu, niin ei voi pitää paikkaansa, että hän olisi nähnyt esim huppiksen poistumisen jo ihan puhelun alussa.

[Vespa velutina]

Yksi vaihtoehtohan on myös se, että tyttö on kirkunut kahdesti. Mediassa esiintynyt freudilainen lipsahdus tietää kertoa, että Niemi poisti tytön ensimmäisen kirkaisun.
Esim. tässä uutisessa:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 37640.html

Tällöin kirkaisuja olisikin ollut kaksi. Parin sekunnin rääkäisy tulee kohdassa, jossa tytär saapuu paikalle ja ilmeisesti näkee tilanteen ensimmäisen kerran.

Oisko se sitten tässä:

1:25 Uhri: Hälytyys...tule(e) tänne apuun.
1:34 (Tallennuksessa tyhjä kohta kahden sekunnin ajan)
1:36 Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan).
1:38 Lapsi: Niih.

Silloin Zemin tulkinta olisi oikea tai ainakin oikeasuuntainen.

Tytär ei saavu paikalle ensimmäistä kertaa enää siinä vaiheessa, kun on jo päivystänyt puhelimessa lähes minuutin. Tuija Niemi siis olettaa tytön "nähneen tilanteen ensimmäisen kerran" ennen puhelimeen menoa ja "nähneen tilanteen toisen kerran" puhelimesta tulon jälkeen.

Jos kiljutaan kahdesti.

Ihka-eka käynti takkahuoneessa ei ollut mikään "tilanne", koska iskä oli jalkeilla ja komensi koulupäivän takia nukkumaan.

[Kuolemannaakka]

Yksi vaihtoehtohan on myös se, että tyttö on kirkunut kahdesti. Mediassa esiintynyt freudilainen lipsahdus tietää kertoa, että Niemi poisti tytön ensimmäisen kirkaisun.
Esim. tässä uutisessa:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 37640.html

Tällöin kirkaisuja olisikin ollut kaksi. Parin sekunnin rääkäisy tulee kohdassa, jossa tytär saapuu paikalle ja ilmeisesti näkee tilanteen ensimmäisen kerran.

Oisko se sitten tässä:

1:25 Uhri: Hälytyys...tule(e) tänne apuun.
1:34 (Tallennuksessa tyhjä kohta kahden sekunnin ajan)
1:36 Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan).
1:38 Lapsi: Niih.

Silloin Zemin tulkinta olisi oikea tai ainakin oikeasuuntainen.

No juu... mutta eipä tunnu oikein uskottavalta, että tyttö menisi paikalle kirkumaan "huvikseen" toista kertaa... Sitäpaitsi silloin kun auer pyytää tyttöä puhelimeen, ei tyttö voi olla missään kaukana kiljumassa,vaan vaikuttaisi olevan eteisessä/huoneensa ovella/tuulikaapin nurkalla. "Tullessaan paikalle" ei mielestäni tyttö näe tilannetta mitenkään, koska tilanne on toisessa huoneessa. Iltapäivälehtien höpöilyjä.

[zem]

Vespa:

Yksi vaihtoehtohan on myös se, että tyttö on kirkunut kahdesti. Mediassa esiintynyt freudilainen lipsahdus tietää kertoa, että Niemi poisti tytön ensimmäisen kirkaisun.
Esim. tässä uutisessa:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 37640.html

Tällöin kirkaisuja olisikin ollut kaksi. Parin sekunnin rääkäisy tulee kohdassa, jossa tytär saapuu paikalle ja ilmeisesti näkee tilanteen ensimmäisen kerran.

Kyseisessä artikkelissa Ilta Sanomien toimittaja Rami Mäkinen siteeraa osittain tarkasti Niemi-Laitisen kuulustelua käräjillä 2010:

Äänitutkija Tuija Niemi-Laitinen kertoi käräjäoikeudessa, että hän teki joulukuussa 2006 nauhasta itselleen työkappaleen, josta perheen vanhimman tyttären ensimmäinen voimakas rääkäisy oli leikattu pois.

- Jotta pystyin kuuntelemaan sitä alkuun, eikä minun tarvinnut kuunnella tytön rääkäisyä, Niemi-Laitinen sanoi.

- Se ei ollut mukavaa kuunneltavaa todellakaan.

Parin sekunnin rääkäisy tulee kohdassa, jossa tytär saapuu paikalle ja ilmeisesti näkee tilanteen ensimmäisen kerran. (Vahv. ja alleviiv. Zem.)

Kuulustelun tallenteelta litteroituna Niemi kertoo:

Niemi: Niin, nyt kun sanoit tämän, niin tosiaankin tämä rääkäisykohta oli se että mä pystyin tätä kuuntelemaan niin kun monta kertaa, aluksi otin tämän Amandan rääkäisyn siitä pois itselleni tavallaan työkappaleeksi.
– –
Manner: Niin eli se ei ollut mukavaa kuunneltavaa sen takia
Niemi: Ei ollut mukavaa kuunneltavaa todellakaan. (Alleviiv. Zem.)

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/raakaisu.wma

Ensimmäisestä voimakkaasta rääkäisystä sen paremmin Tuija Niemi kuin Mannerkaan eivät puhu mitään, tämä on muuten tarkassa artikkelissa selvästi toimittajan säveltämää.

Ei siis "pois leikattua enisimmästä kirkaisua" ajassa 1:34 - 1:36, eikä Tuija Niemi oleta
tytön "nähneen tilanteen ensimmäisen kerran" ennen puhelimeen menoa ja "nähneen tilanteen toisen kerran" puhelimesta tulon jälkeen (Vespa).

Tämä ei muuta sitä, että emme tiedä mitä kohdassa olisi kuultu, mikäli taukoa tallenteella ei olisi.

Naakka:

Sitäpaitsi silloin kun auer pyytää tyttöä puhelimeen, ei tyttö voi olla missään kaukana kiljumassa,vaan vaikuttaisi olevan eteisessä/huoneensa ovella/tuulikaapin nurkalla.

Nakka jättä pois sen, että tyttö on voinut olla olohuoneessa takkahuoneen oven suunnalla,
niin kuin ilmeisesti Auer on kertonut ("0:59 Epäilty: Meni, lähtikse mies jo?") ja olettanut
ennen kuin hän meni "ite" katsomaan n. ajassa 1:50.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten Naakka ja Vespa (nämä siivekkäät ) tulkitsevat
tämä sanan "ite" tai "itse", jota sekä tyttö että Auer käyttävät:

Pyysin Axxxxxa puhelimeen ja kävin itse katsomassa. Kun kävin katsomassa, kun Jukka huusi Annu. (Kuulustelu 9.12.2006.)

”Sit äiti pyysi mua oleen siin puhelimes äiti meni ite kattoon.” (Kuuleminen 26.8.2009.)

Vaikuttaa siltä, että kun ei onnistuta sovittamaan tytön (paikalla olleen) kertomaa
monta muuuttujaa sisältävästä tapahtumasta omii käsityksiin, paikalla olleen/olleiden
kertomus '"dissataan". Tämä ei ole omiaan ainakaan vahvistamaan tytön todistusta poistuvasta ulkopuolisesta. (Vaikka toisaalta Naakka huomioi, kuinka tarkka ja oivaltava tyttö
kuulemisissa on.)

Dissataanko siis myös tämä mm. kohta Auerin kuulustelusta:

Minulla on sellainen muistikuva, että kun olin lähtenyt karkuun, niin Amanda oli pystyssä aulassa tai tulossa omasta huoneestaan. Kun olin puhelimessa, Amanda oli vieressäni ja näytin hänelle, että rinnastani tulee verta. Kun soitin, kysyin jossain Amandalta, että näkyykö siellä vielä mitään. Minulla on sellainen muistikuva. Sen mäiskinnän aikana kysyin Amandalta, näkyykö jotain. Minulla ei ole Amandasta kokoaikaa tarkkaa havaintoa, missä hän on ollut. Saattaa olla, että pyysin Amandaa katsomaan. Se on
mahdollista, että Amanda on käynyt katsomassa. Pyysin Amandaa puhelimeen ja
kävin itse katsomassa. Kun kävin katsomassa, kun Jukka huusi Annu. Minulla on
sellainen mielikuva, että Jukka makasi lattialla ja he tappelivat. Konkreettista
muistikuvaa minulla ei ole. Mies lähti tulemaan minua kohti ja lähdin karkuun.

(Kuulustelu 9.12.2006, kuulustelija Kare Koskinen.)

Monelta osin selostus kuitenkin pitää yhtä sekä tytön kertoman että hätäpuhelun kanssa.

[Kuolemannaakka]

En minä dissaa kertomuksia, mutta kun on monta ristiriitaista ja sekavaa kertomusta, niin yritän järkeillä sieltä mahdollisimman moneen todisteeseen ja faktaan sopivan järkevän version tapahtumista. Ihmiset käyttäytyvät LÄHES aina jollain lailla loogisesti ja melko hyvin ennustettavastikin (vaikkakaan eivät läheskään aina "kliseisen ennustettavasti", eli jälkeenpäin ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla). Minusta tyttö ei nauhalla käyttäydy niinkuin olisi nähnyt puukotetun isänsä lattialla liikkumattomana hetkeä aikaisemmin. En minä tätä mihinkään muuhun perusta, kun ei todisteita ole.

En minä ole näistä käynneistä 100% varmaa kantaa muodostanut, koska ne kuitenkin ovat sivujuonne tapauksessa. Tärkeintähän tytön kertomuksessa on se, että hän näki ulkopuolisen. Juuri mihinkään muuhun hänen kertomustaan ei edes tarvita. Ja ulkopuolisen näkeminenkään ei ole välttämätöntä.

Jukan vatsallaan olosta: Jukan paidan oikea puoli, etenkin okea sivu ja oikea olkapää on lähes veretön (valkoisessa paidassa havainto on helppo tehdä). No, ehkä ei "lähes veretön", kun sielläkin toki on isohkoja veriläikkiä, mutta toiseen puoleen, joka on täysin likomärkä verrattuna huomattavan vähäverinen. Miten tämä paita sopii lattialla vatsallaan makaamiseen?

Luulisi, että lattialla olisi ollut jo reippaasti verta, ja näin ollen myös paidan oikea puoli olisi vereen tahriintunut, mikäli Jukka oli vatsallaan maassa maannut. Lattialla kuitenkin oli verituhrua paljonkin. Toisaalta, ennenkuin Jukka päätyi sängyltä maahan sängyn viereen, niin ei siellä silloin vielä juurikaan verta ollut, koska veri valui sängylle. Silti uskoisin, että verta olisi ollut lattialla sen verran, etenkin jos siinä vielä taisteltiin, että Jukan oikea olkapää olisi lattialla olleesta verestä tahriintunut. Nyt se on aika puhdas.

Mutta toisaalta: Jukan kasvot ja otsa ovat hyvin veriset, ja vaikuttaisi, kuin otsassa lähes hiusrajassa olisi hyytyneen/kuivuneen veren juova, ikäänkuin merkkinä verilammikossa kasvoillaan makaamisesta. Kasvot ovat kauttaaltaan täysin veriset oikealta puolelta, ja tietysti on vaikea sanoa, kuinka paljon verta lensi iskujen vaikutuksesta, ja mikä veri on mahdollisesti kosketusverenä tullut muualta. Vatsallaan voi toki maata niinkin, että kasvot ovat sivulle.

Eli vatsallaan makaamiseen laitan pienen epäilyksen, mutta en sitä varmaksi mene tyrmäämään.

[zem]

Se, että tyttö on kertomansa mukaan nähnyt isän vatsallaan (mikä Naakan edellä olevan
päättelyn mukaan ei veritahrojen "valossa" ole mahdotonta), viittaisi siihen, että tyttö
on tehnyt "toisen käynin" ennen hätäpuhelimeen tuloaan. Lattialla, koska veitsikamppailu
vuoteella olisi tuolloin ohi, veitsi maassa.

Ja vatsallaan niin, että pää osoitti kylpyhuoneen ovesta oikealle olevan huonekalun kulmaan.

Auer - n. 30 sekuntia myöhemmin - näki yhtäpitävästi, että "Jukka oli siin lattialla":

Mä menin sinne olohuonee niin pitkälle, et mä näi heiät. Jukka oli siin
lattial, mä en sitä sen tarkemmi kattonu. Tästä miehest mul lähinnä semmone vaa, että
se kauheel vauhdillähti mua kohti, et varmaan .. .
- -
Hän silti jatkoi sitä, ja ko mä kävin siel, hän sen verran juoksi perään, et mä lähdin pois tieltä, ja meni takasin. Ja tää tapahtu kaks kertaa. Ja siin vaihees Jukka makas jo siel lattial, ja tokkopa hänest sit olis paljo apuu ollu estämää, jos olis mutki halunnu tappaa, sillon. (Kuulustelu 2.12.2006.)

Myöhemmissä kuusteluissa Auer muistaakseni kertoo, että Jukka oli "puoliksi istuvassa
asennossa" vielä kamppailemassa (ellei sitten tekijä retuuttanut). Eli tästä olisi voinut kääntyä selälleen siihen, mistä löytyi:

En ole varma ensimmäisestä kerrasta kun kävin katsomassa takkahuoneessa, oliko Jukka seisaallaan vielä, mutta toisella kerralla Jukka makasi lattialla selällään.
Kun mies oli Jukan kimpussa, minulla ei ole selvää muistikuvaa, mitä mies silloin teki.
Minulla on hämärä kuva siitä, että mies olisi tehnyt hakkaavan liikkeen, mutta en ole varma, koska äänestä päätellen Jukkaa lyötiin veitsellä. (Kuulustelu 5.10.2009, alleviiv. Zem.)

Auer ei siis ole varma veitsestä, mikä tuskanparahdusten vaimenemisesta päätellen ei kuitenkaan enää ollut tekijän käsissä. Johtuisiko uhrin laskevaääninen valitus kohdassa
2:02 - 2:04 (joka ei reagoi "uole" äännähdykseen tai kolahduksiin) lankeamisesta/kääntämisestä selälleen?

OK - mahdotonta saada täyttä selvyyttä, spekua puolin ja toisin...

Naakka:

Tärkeintähän tytön kertomuksessa on se, että hän näki ulkopuolisen. Juuri mihinkään muuhun hänen kertomustaan ei edes tarvita. Ja ulkopuolisen näkeminenkään ei ole välttämätöntä.

Ulkopuolisen näkeminen oli sattumaa - tyttö olisi voinut olla tuona lyhyenä hetkenä
ihan toisaalla, koska esim. tytön kirkaisulla ja tekijän poistumisella ei ole välttämättä
yhteyttä. Tytön todistuksessa mielestäni on tärkeintä se, että mikään siinä ei puhu sen
puolesta, että Auer olisi hirmuisen veriteon tekijä - tähän jo Finnilä-Tuohimaa kiinnitti huomiota.

Mutta aiheeseen - Auerin ensimmäisessä haastattelussa on maininta pojasta:

16.15 Joutsenlahti: Elikkä monta lasta oli hereillä?
Anneli: Öö ... mä en tiedä, oliks nää pienemmät siin vaihees. Myöhemmin toi Allu
ku kävi täällä, ni se sanoi, et hän oli tai tuli siit puhe, et mitä mä huusi siin, mä kävi sit myöhemmin sille rosvolIe - tälle - mikä murhamies hän sitte oli, ni jotai huutamassa.

Mitä mä en oikei muista, mitä mä huusi, jotai lopeta tai tämmöstä, mut Allu
muisti et mä olisi huutanu, et tappaja tappaja tai tämmöst. Mut Allu ehkä muistaa sen,
ko mä huusi et tääl on joku tappaja menkää ulos, et siin ...

Joutsenlahti: Ennen sitä puhelua jo.

Vuonna 2011 poika muistaa kuiskaukset ja veitsen liippaisun pöydänpinnasta. Ei mitään kuulemastaan Auerin huudosta. Näin muistikuvat marinoituvat alitajunnassa...

PS: Tiesin, että jokin unohtui: lapsen vastuaksesta "niih" siihen kun hän on puhelimen luona
ja kysyy "mitä mä sanon", kuluu yli neljä sekuntia. Joku muu kuin minä osannee päätellä,
miten kaukana tyttö on tällöin ollut puhelimesta?

[nihlist]

Ongelma mielestäni "iskä makasi lattialla, puukko näkyi myös, mutta iskä oli elossa" -muistelussa on se, että jos iskä makaa lattialla ja on elossa ja huutelee, mutta kukaan ei sillä hetkellä ole hänen kimpussaan, niin mitä pirua iskälle on tehty, että hän vain makaa siinä?

Jukassa oli 70 puukoniskua, mutta niistä suurin osa oli pinnallisia. Astaloa ei ole vielä käytetty. Miksei Jukka yritä karkuun? Ryömi, esim. sängyn alle? Eivätkö jalat toimineet?

Minusta tytön muistelu: "iskä vain makasi siinä" on itsessään epäuskottava. Jos vertakaan ei paljon vuotanut, niin äkkiäkös siitä olisi yritetty ylös nousta?

Ajatelkaa tilanne: menette takkahuoneeseen katsomaan. Iskä makaa lattialla ja huutelee apua. Ketään ei näy huoneessa. Luulette, että iskä on yksin. Miksei lapsi mene auttamaan isää?
Eikö Jukka kääntänyt päätään, nähnyt tyttöä ja huutanut tälle esim. "kultapieni, hae äiti tänne, iskä ei pääse omin avuin ylös" tai vaikka "kultapieni, juokse äkkiä omaan huoneeseen, täällä on pelottava setä"?

Minä en oikein voi hahmottaa tilannetta, jossa makaisin haavoittuneena lattialla, näkisin lapseni katselemassa minua toisesta huoneesta, olisin tajuissani enkä silti yrittäisi sanoa hänelle mitään.

Siksi minusta tuntuu, että tyttö näki iskän kuolleena eikä siksi tullut mieleen kommunikoida tämän kanssa. Tyttö kuuli iskän tietysti koko puhelun ajan, mutta näki vasta kun tekijä poistui.

Eikös jossain kuulustelussa tyttö todennut jotain "iskä oli murhattu, mutta en halunnut uskoa sitä" tms.

Minusta avainsana tytön käynteihin on nimenomaan se, että kaikki puhelut ovat yhdistyneet hänen päässään yhdeksi ja samaksi. Eikä hän siksi pysty erottelemaan, mitä teki missäkin vaiheessa.

Onko tytöltä edes kysytty, oliko iskä elossa silloin kun hän tämän näki?

Anneli menee auttamaan, kun Jukka pyytää. Lattialla makaava pyytäisi apua siltä, jonka näkee, vaikka ovella olisi lemmikkikoira.

Tarkastelkaapa tätä kuvaa ja tätä kuvaa

Huomatkaa ensimmäisessä kuvassa tason (betoni ja laatta) verinen nurkka.

Onko Jukka Lahden pää osunut taistelun hengestään aikana tuohon kulmaan ja murhaaja on luullut tekonsa tehdyksi, koska Jukka Lahti on ollut pökerryksissä, muttei tajuttomana vai onko veri tuohon kulmaukseen tullut murhaajan vaatteista, mutta seuraavassa kuvassa on oletukseni Jukka Lahden selällään olopaikasta ja samalla selittyy se miksi puuklapin (sängyn jalan vieressä) toinen pää on niin verinen, mutta toinen pää ei niinkään.