Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ketju 2)

[Caldera]

Tytön tai naisen neitsyyttä ei kuitenkaan voi varmuudella tarkistaa lääketieteellisillä tutkimuksilla. Seksi ei välttämättä aiheuta fyysisiä muutoksia kehossa.

– Ei. Sitä ei voi nähdä millään tavalla[/b], kätilö Åsa Enervik Ruotsin seksuaalivalistuksen keskusliitosta (RFSU) kertoo.

Tuossa kuitenkin sanotaan että seksi ei välttämättä aiheuta fyysisiä muutoksia kehossa. Eli se myös aiheuttaa. Allekirjoitan Taran väitteen siinä mielessä, että tytöllä voi olla jo valmiiksi hyvin vähäinen tai lähes olematon immenkalvo, jolloin on vaikea sanoa onko seksiä harrastettu vai ei. Eli voi helposti tulla väärä positiiviinen vähäisen immenkalvon takia. Tai siksi että kuukautisten aluttua osaksi hyvinkin nuorena tulee jossain vaiheessa kuvaan tamponit jne., ehkä niilläkin voi olla vaikutusta. Mutta sitä epäilen suuresti että useat aikuisen miehen penetraatiot (ja lisäksi vielä muut välineet joita on käytetty samaan tarkoitukseen) eivät näkyisi millään tavalla kokonaista kolmella lapsella jotka ovat selkeästi neitsyeksi määriteltävissä.

[Vespa velutina]

Alakouluikäisen lapsen penetroiminen ei ole mitään seksiä, vaan raakaa kidutusta.

Sama kun kätilö väittäisi, ettei kidutus jätä mitään fyysisiä jälkiä.

Jens Kukan uhrit olivat olevinaan 5-12-vuotiaita. Viiskymppinen ukko panee viisivuotiasta, eikä muksu joudu edes sairaalaan.

Tuossakin ruotsalaisessa jutussa viitataan siihen, että neitsyt ei välttämättä ole mikään siveyden sipuli. Että joku murrosikäinen kurdityttö on voinut poikaystävänsä kanssa touhuta vaikka mitä seksiksi luokiteltavaa, vaikka neitsyt olisikin. Eli että hänen vanhempansa eivät voi olla varmoja, että tyttö on ollut täysin siveä, vaikka tämä olisi neitsyt, jos ei ole ollut ympärivuorokautisessa valvonnassa. Kyseessä siis vapaaehtoinen muhinointi. Raiskatuista tuossa jutussa ei sanota halaistua sanaa.

Siinä ei sanota, että viisikymppinen ukko on ollut kymmeniä kertoja yhdynnässä viisivuotiaan kanssa, vaikka mukulasta ei ole kukaan nähnyt mitään ulospäin.

Se mikä näitten Auerin lasten jutuista tekee niin utopistisia, ovat nuo väitetyt yhdynnät. Jos ne penskat olisivat väittäneet, että perinteistä välinettä ei työnnetty niihin perinteisiin paikkoihin, niin jo olisi vähän uskottavampaa settiä.

Minä en usko sekuntiakaan, että alakouluikäinen lapsi olisi penetroitu ilman sairaalareissua. Tai sitten on Kukkasella virallisesti maailman pienin sukupuolielin.

[Vespa velutina]

Näistä immenkalvoista vielä sen verran, että niitä on aina pidetty kulttuurista toiseen neitsyyden merkkinä, varmaan jostain kivikaudelta lähtien. Kai siinä nyt jotain perää täytyy olla, muutenhan myytti olisi ammuttu alas jo vuonna sapeli ja sirppi.

Muistan eräänkin lehtijutun 90-luvulta. Siinä joku 9-vuotias pikkutyttö Italiassa oli koulun liikuntatunnilla joutunut johonkin onnettomuuteen, jossa hänellä oli immenkalvo revennyt. Juttua puitiin oikeudessa, ja tyttö sai järkyttävät korvaukset koulun vakuutuksesta. Häntä oli tuomari lohduttanut, että voit tulevalle aviomiehellesi veristen lakanoitten sijaan tarjota riihikuivaa rahaa. Ei tuomarille juolahtanut päähän lohduttaa tyttöä sillä, että "älä itke, se kyllä kasvaa takaisin".

Sitten 2000-luvun "kuuminta hottia" on yhtäkkiä kääntää kaikki päälaelleen ja sanoa, että yhdeksänkymppiset mummotkin kymmenine lapsineen ja lapsenlapsineenkin saattavat hyvinkin olla neitseitä. Kalvo se voi löytyä heiltäkin, varsinkin pitkäaikaisen käytön puutteen jälkeen. Siitä ei voi päätellä yhtään mitään.

Kai siitä nyt jotain voidaan päätellä. Onko asiaa edes tutkittu? Eikö Joki-Erkkiläkin perustellut synnyttäneet neitseet-linjaansa jollain yhdysvaltalaisilla tutkimuksilla? Vai löysikö hän Suomesta tukun vapaaehtoisia yhdynnässä olleita, joiden kalvot olivat kasvaneet takaisin?

[peltirumpu]

^immenkalvojen ihmeparantumisiin uskoville kiihkoilijoille:

Entisen Uudenmaan läänin lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu oli aikoinaan Suomen kokenein oikeuslääkäri. Eläkeläisellä ei ole enää ura vaarassa, joten hän lausui kantansa avoimesti: "Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä".

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Kova on halu uskoa mahdottomiin. Tosiasia kuitenkin on, että jos aikuinen mies on yhdynnässä pienen lapsen kanssa, siitä jää muitakin jälkiä kuin tuhoutunut immenkalvo.

Jumakekka sentään, aikuiset ihmiset uskovat jonkun kiihouskovaisen vakuutteluja immenkalvojen ihmeparantumista

[Nicht schuldig]

Laitanpa topikkiin kuuluvasta teemasta tuoreen artikkelin:

Tällainen sattui silmiini (oikeasti sattui). Boldasin osan ja värjäsin.
Ulkomaat 6.10.2015

Nuorille tytöille tehdään Ruotsin terveyskeskuksissa neitsyystutkimuksia – vastoin heidän tahtoaan

Kansainväliset ihmisoikeuksia edistävät järjestöt YK, Amnesty ja Human Rights Watch pitävät vastoin tahtoa tehtäviä neitsyystutkimuksia kidutuksena ja tuomitsevat ne.

Itse asiassa tästä olemme samaa mieltä.

"Lääkärin tarkastuksessa lapsi tutkitaan päästä varpaisiin kuten neuvolassa. Lapselle on hyvä sanoa, ettei tutkimukseen pakoteta. Lasta ei tarvitse erikseen valmistella sukupuolielinten tutkimukseen, ja vasta tutkimustilanteessa lääkäri kertoo lapselle, mitä tutkimuksen aikana tapahtuu. Vanhemmille kerrotaan, että lapsille tehtävä tutkimus on erilainen kuin aikuisille suoritettu gynekologinen tutkimus "

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12270.pdf

Elikä meillä mennään vielä pidemmälle, lapselle ei tarvitse ollenkaan edes kertoa tutkimuksista etukäteen, siellä vaan sitten istutaan tuolissa ja yhtäkkiä ollaankin tekemässä sitä immenkalvo tutkimusta?

Muuten "vakavissa" tapauksissa ei tarvitse edes kysyä lupaa vanhemmalta? Mistä tietää miten vakava tapaus on, jos ei ole sitä vielä tutkinut?

[zem]

Kopioitu Taran viestistä:

Nuorille tytöille tehdään Ruotsin terveyskeskuksissa neitsyystutkimuksia – vastoin heidän tahtoaan

Kansainväliset ihmisoikeuksia edistävät järjestöt YK, Amnesty ja Human Rights Watch pitävät vastoin tahtoa tehtäviä neitsyystutkimuksia kidutuksena ja tuomitsevat ne.

Ruotsalaisissa terveyskeskuksissa tehdään neitsyystutkimuksia nuorille naisille – vastoin heidän tahtoaan.

Ainakin YK:n, Amnestyn ja Human Rights Watchin mukaan siis Joki-Erkkilä ryhmineen on syyllistynyt vähintään yhteen kidutustapaukseen, kun he tutkivat hyväksikäyttötapauksessa
ilman suostumusta tai ehkä jopa ilman edeltä ennettua tietoa vanhimman tyttären "joka puolelta".

Suostumusta ei liene kysytty muitakaan lapsilta, vaikka sijaisvanhemmilta olisikin ollut suostumus.

Tapauksessa oli tietysti se hyvä puoli, että somaattista näyttöä hyväksikäytöstä ei
vanhimman tyttären tapauksessa löytynyt - tämä ei kuitenkaan estänyt oikeutta leimaamasta tytön kertomusta totuutta vastaamattomaksi.

Eli vanhimman tytön tapaukessa siis ei somaattista näyttöä eikä omaa kertomusta - vain ulkopuolisen (pojan) kertomus, joka riitti raiskaustuomioon ja tekemään tytöstä paitsi valehtelijan myös uhrin. Arvaamattomia ovat suomalaisen oikeuden tiet.

[sisotalo]

Kuinka oli laita naapurin lasten kanssa? Heidänkin asiastaan nostettin syyte, mutta oikeus ei hyväksynyt sitä. Olikohan siinä vanhempien suostumus?

Ruotsissa on runsaaati isiä, jotka toivovat hyviä lunnaita tyttäristään ja tarkastavat heitä. Yksi tällainne isä vapautettiin raiskaussyyttestä Göteborgiss, mutta syyttäjä ja tyttö valittivt hoviin. Tuloksesta en tiedä. Terveyskeskuksissa on tällaisia tarkastuksia tehty koskemattomuuden vahvistamiseksi. Tällä ei ole mitään tekemistä oikeuskäytännön kanssa

[Pieni liekki]

Anneli Auerin vanhin tytär on kieltänyt kaikki itseensä kohdistuneet rikokset ja ilmoittanut, ettei hän tiedä muihinkaan lapsiin kohdistuneista rikoksista mitään. Lääkärintutkimuksessa vanhimmasta tyttärestä ei ollut havaittu löydöksiä, jotka viittaisivat häneen kohdistuneisiin rikoksiin. Vanhin tytär oli luullut menevänsä lääkärin vastaanotolle, koska oli ollut vähän kipeänä. Hänet siis käytännössä huijattiin somaattisiin tutkimuksiin ilman, että hänellä oli tilaisuutta tutkimuksista kieltäytyä. Minna Joki-Erkkilä painotti väitöstilaisuudessaan, että lapselle tehtävät somaattiset tutkimukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Se, että jossain tukalassa tilanteessa nuori lapsi antaa auktoriteettiasemassa olevalle tutkivalle lääkärille myöntävän vastauksen, ei välttämättä tarkoita, että lapsi ymmärtäisi mitä on tapahtumassa ja että hän olisi intiimialueidensa tutkimuksiin suostuvainen.

Vanhimmalle tyttärelle tehty lääkärintutkimuksen tulos ei Turun hovioikeuden tuomareiden mielestä kuitenkaan sulkenut pois rikosten mahdollisuutta, koska lääkärintutkimuksessa vanhimmalta tyttäreltä oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään. Veikkaan, että monella muullakin olisi ollut vaikeuksia selittää UV-valolaitteella todettuja arpia, joita ei normaalivalossa erota laisinkaan.

Lääkäri Minna Joki-Erkkilä määritteli väitöstilaisuudessaan asiantuntijaksi sellaisen henkilön, joka on rehellinen ja alallaan taitavaksi tunnettu. Jäin itse miettimään, olisiko toisen lääkärin eri aikaan suoritetuissa tutkimuksissa vanhimmalta lapselta edelleen löydetty vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäistä kuin mitkä löytyivät pikkusisarelta. Kuinka harjaantunut UV-valolaitteen käyttäjä ja arpien tulkitsija Minna Joki-Erkkilä oli neljä vuotta sitten tutkiessaan Auerin lapsia? Vaikeaa on pienen lapsen selittää lääkärille, mistä lääkärin havaitsemat viiltelyyn viittaavat rastinmuotoiset arvet ovat hänen olkapäihinsä ilmestyneet, kun lapsi ei niitä itse havaitse. Sinänsä erikoista, että nämä silmin näkymättömät viiltelyarvet ovat jääneet kaikilta muilta huomaamatta, mutta niihin ovat yleisen elämänkokemuksensa perusteella Vaasan hovioikeuden tuomarit uskoneet. Toisaalta uskoihan se keisarikin kulkevansa uusissa upeissa vaatteissaan, kun ympärillä olevat alamaiset kilvan kehuivat olematonta vaatetusta. Pieni poika oli rehellinen ja herätti keisarin kuplastaan huomaamaan, että alushoususillaan sitä väkijoukon edessä kuljettiin.

Ehkä se on Anneli Auerin vanhin tytär, joka jossain vaiheessa herättää UV-valoasiantuntijat rehellisyyteen lapsilta löytyneiden arpien syntyhistoriaan liittyen. Villi arvaukseni on, että vastaavanlaisia viiltelyarpia ovat tavallisten eloisien suomalaislasten jäsenet täynnä kuin mitä paljastui Auerin lapsilta. Itse olen sitä mieltä, että todelliset, aidot viiltelyarvet näkyvät myös paljain silmin.

[sisotalo]

Tuomion perusteista on vaikea sanoa mitään kun sen sanamuotoa ei ei ole päässyt vielä lukemaan. Sen verran tiedetään, että puolustus ei tuonut oikeussaliin ainoatakaan lääkäritodistajaa. Puolustus perustui psykologien arvioihin, heitä oli molemmilla puolilla, mutta molemmat seuraavat samaa oppia, että lasten kuulusteluissa ei saa kysymyksiä tehdä koska he pelkäävät johdattelua.

Joka tapauksessa tuomarit olivat toivottomassa tilanteessa kun kaksi aggressiivista syyttäjää ja yksi pehmeä puolustaja ottivat mittaa. Pajulaa ja Manneria voi verrata Vaasan hovioikeuden äänityksissä. Pajula on pahansuopainen, joka pääsi valloilleen Turun hovioikeudessa.

MJE on vakuuttava todistaja, hänen UV valonsa eivät ratkaise mitään, mutta jotkut arvet nousevat sillä vähän paremmin esiin kun tavallisella valolla. Tieteellisesti katsoen hän itse mitätöi merkityksensä väitöksessä kun hän katsoo, että lääkärin havaintoja ei ylipäätään pitäisi ottaa huomioon lsh-tuomiossa. Väitös osoittaa että lääkärin lausunnoilla on ollut merkitys vain kymmenellä prosentilla aineistossa.

Tämä pohdinta on nyt tärkeää kun on jo nyt KKO suuntautuu myös lsh-tuomion uudelleen arvioitiin siltä pohjalta, että murhajutussa lasten todistukset katsottiin paikkansa pitämättömiksi. Siitä seuraa johtopäätös, että ei niihin ei voi luottaa silloin kun oikeastaan ei ole mitään fyysistä näyttöä. Murha on tapahtunut. Lsh on toteen näyttämättä

[Nicht schuldig]

Anneli Auerin vanhin tytär on kieltänyt kaikki itseensä kohdistuneet rikokset ja ilmoittanut, ettei hän tiedä muihinkaan lapsiin kohdistuneista rikoksista mitään. Lääkärintutkimuksessa vanhimmasta tyttärestä ei ollut havaittu löydöksiä, jotka viittaisivat häneen kohdistuneisiin rikoksiin. Vanhin tytär oli luullut menevänsä lääkärin vastaanotolle, koska oli ollut vähän kipeänä. Hänet siis käytännössä huijattiin somaattisiin tutkimuksiin ilman, että hänellä oli tilaisuutta tutkimuksista kieltäytyä. Minna Joki-Erkkilä painotti väitöstilaisuudessaan, että lapselle tehtävät somaattiset tutkimukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Se, että jossain tukalassa tilanteessa nuori lapsi antaa auktoriteettiasemassa olevalle tutkivalle lääkärille myöntävän vastauksen, ei välttämättä tarkoita, että lapsi ymmärtäisi mitä on tapahtumassa ja että hän olisi intiimialueidensa tutkimuksiin suostuvainen.

Vanhimmalle tyttärelle tehty lääkärintutkimuksen tulos ei Turun hovioikeuden tuomareiden mielestä kuitenkaan sulkenut pois rikosten mahdollisuutta, koska lääkärintutkimuksessa vanhimmalta tyttäreltä oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään. Veikkaan, että monella muullakin olisi ollut vaikeuksia selittää UV-valolaitteella todettuja arpia, joita ei normaalivalossa erota laisinkaan.

Lääkäri Minna Joki-Erkkilä määritteli väitöstilaisuudessaan asiantuntijaksi sellaisen henkilön, joka on rehellinen ja alallaan taitavaksi tunnettu. Jäin itse miettimään, olisiko toisen lääkärin eri aikaan suoritetuissa tutkimuksissa vanhimmalta lapselta edelleen löydetty vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäistä kuin mitkä löytyivät pikkusisarelta. Kuinka harjaantunut UV-valolaitteen käyttäjä ja arpien tulkitsija Minna Joki-Erkkilä oli neljä vuotta sitten tutkiessaan Auerin lapsia? Vaikeaa on pienen lapsen selittää lääkärille, mistä lääkärin havaitsemat viiltelyyn viittaavat rastinmuotoiset arvet ovat hänen olkapäihinsä ilmestyneet, kun lapsi ei niitä itse havaitse. Sinänsä erikoista, että nämä silmin näkymättömät viiltelyarvet ovat jääneet kaikilta muilta huomaamatta, mutta niihin ovat yleisen elämänkokemuksensa perusteella Vaasan hovioikeuden tuomarit uskoneet. Toisaalta uskoihan se keisarikin kulkevansa uusissa upeissa vaatteissaan, kun ympärillä olevat alamaiset kilvan kehuivat olematonta vaatetusta. Pieni poika oli rehellinen ja herätti keisarin kuplastaan huomaamaan, että alushoususillaan sitä väkijoukon edessä kuljettiin.

Ehkä se on Anneli Auerin vanhin tytär, joka jossain vaiheessa herättää UV-valoasiantuntijat rehellisyyteen lapsilta löytyneiden arpien syntyhistoriaan liittyen. Villi arvaukseni on, että vastaavanlaisia viiltelyarpia ovat tavallisten eloisien suomalaislasten jäsenet täynnä kuin mitä paljastui Auerin lapsilta. Itse olen sitä mieltä, että todelliset, aidot viiltelyarvet näkyvät myös paljain silmin.

Tässä syntyy väkisinkin tilanne, jossa puheet ja teot ovat aivan eri asia. Ainahan voidaan toki perustella sillä, että tilanne oli poikkeuksellinen ja silloin piti toimia eri tavalla. Mutta mitä merkitystä on silloin jollain esitelmillä, jossa kerrotaan jotain aivan muuta, jos todellisessa tilanteessa sitten toimiikin toisin?
Lapsethan leikkivät edellisenä päivänä aivan normaalisti tai kävivät koulua, mistä seuraa niin "vakava" tilanne, että heidät on vietävä seuraavana päivänä tutkimuksiin, joissa kuvataan "kaikki alueet"?

Luulen kyllä, että genitaalialueen UV-kuvaus tehtiin vain kolmelle nuorimmalle lapselle.

Uskon, ettei ainakaan Euroopan alueelta löydy yhtään lasta, jolle kyseinen kuvaus olisi ylipäätään tehty, joka ei olisi ollut tekemissä Minna Joki-Erkkilän kanssa. Tietoni perustuvat siihen, että kyseisellä laitteella ei ole muutenkaan etsitty missään maassa eikä minkäänlaisia arpia, sillä on kuvattu jonkin verran hyvin vähäisessä määrin akuutteja verenpurkaumia tai mustelmia.

Kyseessä on paremminkin kansainvälinen selkkaus, jossa ihmettelen suuresti, miksei esim. muiden laitteiden valmistajat ole reagoineet mitenkään. Missä vaiheessa aiheeseen heräävät esim. valkoisen valon valmistajat, joilla on CE-merkintä?

Toinen asia on se, että missä vaiheessa oikeastaan Suomessa erilaiset viranomaistahot, joilla on oikeasti laitevastuu tässä maassa havahtuvat siihen tosiasiaan, että Suomessa on tehty ja tehdään parasta aikaakin lääketieteellisiä tutkimuksia laitteella, jolla ei ole siihen lupaa.

Mikäli arvaukseni siitä, että laitteen teho ajankohdassa elo/syyskuu 2011 oli selvästi korkeampi kuin 368nm, jota käytettiin väitöskirjatutkimuksessa noin kolmea vuotta aiemmin, niin siinä tapauksessa laitteen käyttökokemusta tuskin oli juurikaan.
Vaikutus laitteen käytössä voi olla sama kuin hyppäisi nuorten poikien rassaamista mopoista suoraan moottoripyörän selkään.
Mutta eipä sitäkään kukaan ole nähdäkseni miettinyt.

Luulen keksineeni selityksen sille, miksi Anneli Auer ja Jens Kukka tuomittiin LSH-jutussa, heidät yksinkertaisesti haluttiin tuomita välittämättä siitä, onko asialle mitään näyttöä vai ei. Heille olisi voinut sanoa tai esittää mitä vaan, siitä huolimatta tuomarit olisivat päätyneet tuomitsemaan. Ai mistäkö tiedän sen? Siitä, että yksikään tuomari, joka on perehtynyt juridiikkaan ei voi olla käsittämättä ja kysymättä, että "ovatko luvat kunnossa", kun varmasti kuulivat, että laite on rikospaikkatutkintaan käytettävä laite.

Tuomarit tiesivät tästä, itse asiassa kaikki asianosaiset tiesivät. Se on aivan ok. Näin voi Suomessa menetellä.

[sisotalo]

En ole vielä saanut lukea oikeuden päätöstä ja ne journalistit joille päätös on annettu eivät osaa nostaa esiin mikä on se todellinen tuomion syy. Turun hovioikeuden selvityskestö ei syy selviä, mutta puitteet olivat selvät.

Syyttäjällä oli kolme todistusta, pienet lapset, psykologi Piha ja hänen porukkansa esmerkiksi Nuotio ja sitten MJE. Puolustuksella oli Amanda, psykologit Finnilä ja Santtia ja sitten monta sympatisoijaa, kuten Kukan sisar.

Tässä tilanteessa MJE on ylivoimaisesti painavin, minkä hän myönsi kun keskustelimme väitöskahveilla. Mitä tekniikka hän käytti ei kuulu tuomareille, he kuuntelevat todistajien mielipiteitä.

Eihän lsh-asiasta kukaan mitään tiedä. Nyt lasten jutut on tuomittu valheiksi Ulvilan surmassa. Näin tohtori MJE sana painaa entistä enemmään, molemmissa jutuissa. Hän voi ratkaista asian ottamlla todistuksensa uuteen harkintaan kun Auerin poika on paljastunut valehtelijaksi.

Todistuksessaan hän vahvisti sen mitä poika oli valehdellut, siis nyt on syytä vetää takaisn tämä tunnistus. ei valheita voi todeta tosiksi edes UV valolla. Jos MJE pysyy todistuksessaan täytyy hänen rakentaa se kokonaan itse - ilman viittauksia lasten puheisiin

[Öppnas Här]

Voi olla kohtalokasta syyttää Auerin vanhinta poikaa valehtelijaksi. Kyseessä on kaiketi tolkku poika ja kohta nuori mies. Poika tietää, poika oli paikalla surmahetkellä ja seurasi kaikkea mitä talossa tapahtui. Vaikka ei omin silmin nähnytkään surmaa. Poika oli paikalla myöhemminkin, lasten hyväksikäytön aikoihin. Siis poika kyllä tietää, ei ole mikään annelistihaihattelija.

[pystykorvat]

No johan löysit rehellisen nuorenmiehen. Avaa silmäsi. Jos tuo nuori mies edustaa Suomen nuorison parhaimmistoa niin johan on markkinat. Olisi tullut oikeuteen todistamaan niin tilanne olisi hieman erilainen. Mutta kun ei kantti kestänyt.
Ennuste kyseisen nuorukaisen kohdalla ei liene kovin hyvä.

[Oppenheimer]

Lsh-jutun hovin antamassa julkisessa selosteessa siis todetaan, että yhdellä lapsella (lapsi C) oli sata viisi viiltelyarpea:

Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina.

(Julkinen seloste, alleviiv. Zem.)

"Poikkeuksellisen paljon" viiltelyjälkiä siis tarkoittaa, että niitä on ollut keskimäärin
21 kutakin raajaa kohden (kädet, jalat) sekä lisäksi 21 torsossa so. selässä ja/tai vatsassa.

Alla muutama kuva uhrin vastaavista kohdista dokumentista The Girl with The Hundred Scars:
Ensin seklkä:


Sitten käsivarsi:


Sitten jalat:


Uhrin arvet ovat syntyneet vuosien aikana, äidin osalta pahoinpitely alkanut, kun
kasvatusäidin uusi aviomies oli käyttänyt tyttöä hyväksi (takana siis jonkinlainen mustasukkaisuus?)

Mutta siis: näyttikö lapsi C suurin piirtein siltä, kuin "sadan arven tyttö" kuvissa yllä?

Jäljistä on helppo todeta rikos todella tapahtuneeksi - lisäksi tyttö oli pois
koulusta, soitti itse joskus poliisin, opettaja huomasi jäljet (joita kouluterveydenhoitaja
kuitenkin epäili itseaiheutetuiksi) jne. Tyttö karkaili kotoa.

Tässä Auerin lsh-jutun tapaksessa "105:n arven tyttö" ei oireillut millään yllämainituista
tavoista? Ei näkyviä jälkiä - osattiin olla tarkkoja "rajan vetämisessä" niin, että ulkopuoliset eivät huomaa, vai?

Rikoksista jää yleensä selkeät ja yksiselitteiset jäljet (kuten yllä), eikä tekijästä jää
epäselvyyttä - mutta nähtävästi näin ei ole käynyt missään niistä tapauksista, missä Auer
on osallisena. Kumma juttu.

Sadan arven tytön tarina osoitteessa https://vimeo.com/38628474.

Aika epätoivoiseksi näyttää menevän Annelistien kirjoitukset, mutta että näinkin alas vajotaan...

Tästä lakonisesta kommentista helähti parin viikon visiitti pahnoille. Eipä huvittaisi asiaa rautalangasta vääntää, mutta kun se on kerran jäänyt kaivelemaan Zemiäkin, niin yritetään. Zem on ottanut tyypillisen Annelistin tarkastelukulman, jossa asioita vääristellään mielin määrin ja perään vedetään näennäisen loogisia johtopäätöksiä. Zemin matemaattinen tarkastelu sadan ja sadanviiden arven tyttöjen kesken on yksinkertaisesti vastustajan aliarviointia. Ikään kuin ei olisi "arpia" ja "arpia". Laskin itseltäni yläraajoissa olevat arvet tyyliin "kaikki hyväksytään". Sain niitä yllättäen pitkälle toistakymmentä, vaikka uskoakseni lähipiirini ei ole pystyisi yksilöimään niistä ensimmäistäkään. Totta ne kuitenkin ovat. Normaalielämän mukanaan tuomia kolhuja ja skraaduja. Sadan arven tyttö näyttää kuvissa todella pahalta ja vaikeaa on ajatellakin tuon ihmisen kohtaloa. Zem käyttää kuvia tarkoitushakuisella tavalla ja suorastaan huutaa rivien välistä, että laittakaapa tähän vielä viisi prossaa lisää, niin tiedätte miltä Axxxxxn olisi pitänyt näyttää, mikäli puheet lasten hyväksikäytöstä olisivat olleet totta. Oletettavasti Zem on tuntenut aitoa onnistumisen iloa tikkailtuaan aikansa scar- sanaa nettiin ja kehitettyään tämän naurettavan vertailun vakavasta asiasta.

[Pieni liekki]

Pointtihan meillä Auer-aktivisteilla on nimenomaan ollut sen osoittaminen, että Auerin lapsilta UV-valossa näkyneet jäljet ovat olleet normaalielämän mukanaan tuomia kolhuja ja skraaduja. On aika painavaa lääkäriltä väittää lasten arpien olevan viiltelyyn viittaavia arpia, jos niitä ei ole kukaan muu havainnoinut eikä niitä päivänvalossa iholta erota.