Kylähullut ja muut originellit
-
pikkunen
- Hercule Poirotin viikset
- Viestit: 107
- Liittynyt: La Heinä 21, 2007 4:24 pm
- Paikkakunta: Pääkaupunki
Salon seudulla vaikuttaa paikallinen erikoisuus joka kulkee shortseissa kesät talvet siis talvellakin yläkroppa paljaana.
Oli kuulema aikanaan saanut raksalta potkut kyseisen pukeutumisen takia,työtoverit eivät kuulema kestäneet pakkasella katsella kyseistä miestä.
Mies myös ajelee polkupyörällä Saloon asioille.
Oli kuulema aikanaan saanut raksalta potkut kyseisen pukeutumisen takia,työtoverit eivät kuulema kestäneet pakkasella katsella kyseistä miestä.
Mies myös ajelee polkupyörällä Saloon asioille.
Täälläpäin on kyl muutama aika personaallinen tapaus.
Hullu-Antti: Kuulemma ennen ihan fiksu mies mutta nykyään ajalee pyörällä ympäri toria ja huutelee ja tervehtii kovaan ääneen kaikkia vastaantulevia. Voi vaikuttaa aggressiviselta mut on vaaraton.
Hammastahna-Mummo: Vanhahko naisimmeinen jolla on naama aina ihan täynnä valkoista hammastahnaa. Kuulemma oli joskus kaunis nainen mutta hänet raiskattiin monesti ja sitten alkoi käyttää suojakseen hammastahnaa naamassa.
Pussi-Jussi: Vanha mies joka liikkuu usein hammastahna-Mummon kanssa, miehellä on aina monta pussissa mukana jotka ovat täynnä toisia muovipusseja. Kuulemma miehellä on hieno talo jonka terassi on täynnä pusseja jotka ovat täynnä pusseja.
Siinäpähän sitä.
Hullu-Antti: Kuulemma ennen ihan fiksu mies mutta nykyään ajalee pyörällä ympäri toria ja huutelee ja tervehtii kovaan ääneen kaikkia vastaantulevia. Voi vaikuttaa aggressiviselta mut on vaaraton.
Hammastahna-Mummo: Vanhahko naisimmeinen jolla on naama aina ihan täynnä valkoista hammastahnaa. Kuulemma oli joskus kaunis nainen mutta hänet raiskattiin monesti ja sitten alkoi käyttää suojakseen hammastahnaa naamassa.
Pussi-Jussi: Vanha mies joka liikkuu usein hammastahna-Mummon kanssa, miehellä on aina monta pussissa mukana jotka ovat täynnä toisia muovipusseja. Kuulemma miehellä on hieno talo jonka terassi on täynnä pusseja jotka ovat täynnä pusseja.
Siinäpähän sitä.
-
Katsa
Nahka-Arvi: vanha pappa, joka pukeutui pelkkään nahkaan; nahkasaappaat, nahkahousut, nahkatakki, nahkahanskat, nahkalätsä. Käveli aina 10km eräälle hevostallille, että pääsi hivelemään hevosten satuloita. Silitellessään satuloita hän aina mutisi "voi kun on hienoa lehmännahkaa, karvanreiätkin näkyy".
Torvi-Antti: vanha käppyrä, jolta syöpä oli vienyt kurkunpään. Puhui painaen jonkin laitteen kaulalleen, joka muutti äänen robottimaiseksi. Huhutaan, että laite oli rakennettu Pappa-Tunturin kaasarista. Asui keskellä peltoa vanhassa ladossa vuohien ja koirien keskellä. Pihalla oli tonneittan hylättyjä autoja.
Tirtti: Reiska, joka väänteli käsiään ja hoki "tirt, tirt, apinanpojat, niin". Legenda, jonka lentävä lause on päätynytt Peer Güntin hupparin selkämykseenkin: "trrt, perkele!".
Eeva: nainen, joka on ainakin 30v seurannut paikallisbussien aikatauluja. Käy aina kotona vaihtamassa vaatteet ja menee sitten taas tarkkailureissulle. Palaa taas vaihtamaan vaatteet. Vaatteet ovat vähintäänkin outoja; isoja vihreitä aurinkolaseja ja vihreitä mokkasaappaita yms. Kukaan ei tunne häntä, mutta eräs talossaan vieraillut kertoi joka paikan olleen täynnä Tampax-laatikoita. Siis pahvilaatikoita, jotka ovat täynnä Tampax-paketteja.
Tallitonttu: Nimensä veroisesti pieni, punanaamainen, harmaapartainen, hörökorvainen mies, joka pukeutui punaiseen ja asui hevostallissa.
Kilju-Ämmät: 70-80v sisarukset, joista toisella on skitsofrenia ja molemmilla todella huono kuulo. Asuvat maalaistalossa ja huvittavat naapureita mm. jahtaamalla toisiaan kirveellä pitkin peltoja, koska taistelevat siitä kumpi saa ajaa uudella traktorilla. Kaikkea toimintaa säestää tappelu ja huuto, joka kantaa pitkälle yli peltojen.
Torvi-Antti: vanha käppyrä, jolta syöpä oli vienyt kurkunpään. Puhui painaen jonkin laitteen kaulalleen, joka muutti äänen robottimaiseksi. Huhutaan, että laite oli rakennettu Pappa-Tunturin kaasarista. Asui keskellä peltoa vanhassa ladossa vuohien ja koirien keskellä. Pihalla oli tonneittan hylättyjä autoja.
Tirtti: Reiska, joka väänteli käsiään ja hoki "tirt, tirt, apinanpojat, niin". Legenda, jonka lentävä lause on päätynytt Peer Güntin hupparin selkämykseenkin: "trrt, perkele!".
Eeva: nainen, joka on ainakin 30v seurannut paikallisbussien aikatauluja. Käy aina kotona vaihtamassa vaatteet ja menee sitten taas tarkkailureissulle. Palaa taas vaihtamaan vaatteet. Vaatteet ovat vähintäänkin outoja; isoja vihreitä aurinkolaseja ja vihreitä mokkasaappaita yms. Kukaan ei tunne häntä, mutta eräs talossaan vieraillut kertoi joka paikan olleen täynnä Tampax-laatikoita. Siis pahvilaatikoita, jotka ovat täynnä Tampax-paketteja.
Tallitonttu: Nimensä veroisesti pieni, punanaamainen, harmaapartainen, hörökorvainen mies, joka pukeutui punaiseen ja asui hevostallissa.
Kilju-Ämmät: 70-80v sisarukset, joista toisella on skitsofrenia ja molemmilla todella huono kuulo. Asuvat maalaistalossa ja huvittavat naapureita mm. jahtaamalla toisiaan kirveellä pitkin peltoja, koska taistelevat siitä kumpi saa ajaa uudella traktorilla. Kaikkea toimintaa säestää tappelu ja huuto, joka kantaa pitkälle yli peltojen.
Helsingin keskustassa pyörii noin 60-vuotias nainen, joka pummaa kaikilta ohikulkijoilta rahaa. Pummaaminen alkaa yleensä pyynnöllä "anna markka/euro", mutta jatkuu "anna vitonen" jne. Vahvistamattomien tietojen mukaan nainen omistaa usean asunnon keskustassa, joten mikään köyhä hän ei ole.
Porissa liikkui vuosikymmeniä sitten "Ahlaisten Heikki", joka kovaäänisesti kritisoi mm. yhteiskuntaa. Pikkupoikana tuli hieman pelättyä tätä setää.
Porissa liikkui vuosikymmeniä sitten "Ahlaisten Heikki", joka kovaäänisesti kritisoi mm. yhteiskuntaa. Pikkupoikana tuli hieman pelättyä tätä setää.
Minultakin tämä kyseinen eukko on useamman kerran sormet koukussa tullut pummaammaan rahaa.nemo kirjoitti:Helsingin keskustassa pyörii noin 60-vuotias nainen, joka pummaa kaikilta ohikulkijoilta rahaa. Pummaaminen alkaa yleensä pyynnöllä "anna markka/euro", mutta jatkuu "anna vitonen" jne. Vahvistamattomien tietojen mukaan nainen omistaa usean asunnon keskustassa, joten mikään köyhä hän ei ole.
Kerran tuo pummaaminen otti päähän tavallista enemmän ja sanoin, että annan rahaa jos näytät viranomaisilta saamasi rahankeräysluvan.
Selvemmin sanottuna pyysin näyttämään kerjäysluvan jonka poliisi on myöntänyt.
Eli turha tulla minulta kerjäämään ellei lupaa löydy.
Ei tuntunut kuitenkaan oikein menevän jakeluun, vaan nainen otti ainoastaan suunnaan toisaalle ja jatkoi entisellä innolla raivoisaa kerjäämistään.
Ja jatkaa tuotaa kerjäämistään edelleenkin varmaan elämänsä hamaan loppuun saakka.
Varsinainen "originelli".
Kellokoskessa asusteli kerran legendaarinen Prinsessa:
Kellokosken sairaalan potilaista mieleenpainuvimpia oli Prinsessa (1896–1988). Häntä hoidettiin täällä 52 vuotta. Laulajana ja hierojana itseään Helsingissä elättänyt savolaistyttö sairastui vaikeaan skitsofreniaan ja joutui Lapinlahden kautta Kellokoskelle 1933. Kuninkaallisena esiintynyttä Prinsessaa koetettiin ensin turhaan parantaa rankoillakin hoidoilla, mutta loppuvaiheessa enää pienin konjakkihömpsyin. Kellokoskelaisille aina optimistinen Prinsessa tuli tutuksi saatuaan luvan harjoittaa hierojan ammattiaan sairaalan ulkopuolella. Samalla hän kertoili kuninkaallisia kuulumisiaan ja tunnisti kyläläisissä ja hoitajissa milloin Napoleonin, milloin Iivana Julman tai Aino Acktén. Prinsessa muisti lukuisat eri henkilöllisyydet kymmeniä vuosia. Hän löysi kamarineidon sairaalan toisella osastolla majailleesta vapaaherrattaresta ja teki tämän kanssa omapäisiä retkiä Helsinkiin ja Tukholmaan saakka sekä jatkoi myös laulajan uraansa esittäen Verdin aarioita tai kevyempää ohjelmistoa sairaalan eri juhlissa. Lopulta Helsingin kaupunki päätti 1985 siirtää potilaan säästösyistä Nikkilän sairaalaan. Mutta Prinsessa käänsi tämänkin parhain päin ja hyvästeli kyläläiset sekä henkilökunnan – todeten siirtyvänsä nyt talvipalatsiinsa.
http://www.tuusula.fi/museot/kotiseutup ... =167772160
Minä en koskaan tavannut tai nähnyt Prinsessaa, mutta Järvenpäässä asunut isoäitini oli kertoillut huimia juttuja Prinsessasta.

Kellokosken sairaalan potilaista mieleenpainuvimpia oli Prinsessa (1896–1988). Häntä hoidettiin täällä 52 vuotta. Laulajana ja hierojana itseään Helsingissä elättänyt savolaistyttö sairastui vaikeaan skitsofreniaan ja joutui Lapinlahden kautta Kellokoskelle 1933. Kuninkaallisena esiintynyttä Prinsessaa koetettiin ensin turhaan parantaa rankoillakin hoidoilla, mutta loppuvaiheessa enää pienin konjakkihömpsyin. Kellokoskelaisille aina optimistinen Prinsessa tuli tutuksi saatuaan luvan harjoittaa hierojan ammattiaan sairaalan ulkopuolella. Samalla hän kertoili kuninkaallisia kuulumisiaan ja tunnisti kyläläisissä ja hoitajissa milloin Napoleonin, milloin Iivana Julman tai Aino Acktén. Prinsessa muisti lukuisat eri henkilöllisyydet kymmeniä vuosia. Hän löysi kamarineidon sairaalan toisella osastolla majailleesta vapaaherrattaresta ja teki tämän kanssa omapäisiä retkiä Helsinkiin ja Tukholmaan saakka sekä jatkoi myös laulajan uraansa esittäen Verdin aarioita tai kevyempää ohjelmistoa sairaalan eri juhlissa. Lopulta Helsingin kaupunki päätti 1985 siirtää potilaan säästösyistä Nikkilän sairaalaan. Mutta Prinsessa käänsi tämänkin parhain päin ja hyvästeli kyläläiset sekä henkilökunnan – todeten siirtyvänsä nyt talvipalatsiinsa.
http://www.tuusula.fi/museot/kotiseutup ... =167772160
Minä en koskaan tavannut tai nähnyt Prinsessaa, mutta Järvenpäässä asunut isoäitini oli kertoillut huimia juttuja Prinsessasta.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Tutustuin myös erääseen herraan, Viljo muistaakseni oli nimensä. Hän oli viisikymppinen ja osallistui aina ja kaikkialla eri kilpailuihin. Varsinkin lehtien tilauskuponkien kilpailut olivat hänelle ylitsepääsemättömän houkuttelevia. Vaikkei hän tietysti kaikkia lehtiä voinut kotiinsa tilata, kertoi hän ylpeästi, kuinka hänellä on pinossa kaikki Suosikki-lehdet vuodelta niks ja naks. Hän oli kestotilaaja. Ihmettelin, mitä tuollainen viisikymppinen näkee lehdessä, joka on selvästi suunnattu varhaisteineille. Kuinka mielenkiintoisena hän piti Backstreet Boysien haastatteluja?
Joskus teini-ikäisenä olin kaverin luona yötä ja lähdin polkemaan kotia kohti jo aamukuuden aikoihin. Heti alkumatkasta vierelle pyöräili paikallinen kylähullu, enkä saanut karistettua tyyppiä kannoiltani vaikka poljin kuin viimeistä päivää. Kyseinen aikamiespoika oli lapsena saanut jonkun tällin päähänsä ja mm. harrasti itsensäpaljastelua, hiippaili ihmisten pihoissa runkkaamassa ja hiiviskeli pyssyn kanssa pitkin metsiä.
Miehen jutut olivat luokkaa "olit sitten tyttöjen kanssa pornoa katsomassa, koittelitteko toisianne" ja "joko olet miehissä käynyt, pikkuhutsu". Kouri haarojaan ja selitteli miten on katsellut minua aamuisin bussipysäkillä. Hyi helvetti.
Olin aivan varma, että jos pysähdyn, minut raiskataan ja/tai tapetaan. Eikä edes yhtään koiranulkoiluttajaa tai muuta tullut vastaan siihen aikaan keskellä maaseutua. Poljin niin kovaa kuin vanhalla jopolla pääsi ja pelkäsin koko ajan että siitä tippuu ketjut. Tyyppi seurasi minua melkein kotipihaan saakka.
Tästä on jo vuosia aikaa, eikä kyseistä miestä ole kuulemma näkynyt vähään aikaan. Lieko joutunut hoitoon tai päässyt päiviltä.
Miehen jutut olivat luokkaa "olit sitten tyttöjen kanssa pornoa katsomassa, koittelitteko toisianne" ja "joko olet miehissä käynyt, pikkuhutsu". Kouri haarojaan ja selitteli miten on katsellut minua aamuisin bussipysäkillä. Hyi helvetti.
Olin aivan varma, että jos pysähdyn, minut raiskataan ja/tai tapetaan. Eikä edes yhtään koiranulkoiluttajaa tai muuta tullut vastaan siihen aikaan keskellä maaseutua. Poljin niin kovaa kuin vanhalla jopolla pääsi ja pelkäsin koko ajan että siitä tippuu ketjut. Tyyppi seurasi minua melkein kotipihaan saakka.
Tästä on jo vuosia aikaa, eikä kyseistä miestä ole kuulemma näkynyt vähään aikaan. Lieko joutunut hoitoon tai päässyt päiviltä.
Tein näille oman ketjun, mutta näköjään turhaan. Samat eksentrikot nyt tänne. Nimiä on muutettu (vähän).

MIKKE
Mikke oli lukiolainen, joka omisti kevytmoottoripyörän. Miken ulkoinen karisma lilan tuulitakin, muutaman numeron liian pienien verryttelyhousujen, kuluneiden tarralenkkareiden sekä rasvaisen takatukan kera ei ollut liiemmin tyttöjen mieleen, mutta ilmeisestä maskuliinisuudesta kertoivat kuitenkin nenän alla rehottavat tuuheat viikset. Oli lukukauden ensimmäinen viikko ja Mikke vietti aikaa jo yläasteella opittujen tapojensa mukaan ruokailun jälkeen koulun aulassa sijaitsevilla naulakoilla. Mitä sitä ulkonakaan tekisi kun ei ollut ketään, jonka kanssa seurustella. Sitten se tuli. Laiha, pitkä ja Peppi Pitkätossumainen mokkerityttö. Iloisena ja hiukset kahdella poninhännällä loputtomasti lörpöttäen ja elehtien kavereilleen. Mikke katseli ja tunsi värähtelyä verryttelyhousujensa etumuksen alla.
Elokuu vaihtui syyskuuhun ja Mikke oli saanut mokkerista syyn mennä välitunneilla ulos seuraamaan tämän höpöttämistä ja heilumista. Hän kuuli tytön nimen: Hanna. Mikke huomasi Hannan menevän joka päivä kävellen kotiinsa n. 1km päähän koulusta. Eräänä syksyisenä päivänä Mikke päätti tarjota Hannalle kyydin kevarillaan. Ennakkoluuloton Hanna suostui mielellään hiljaisen nuoren miehen tarjoukseen ja Mikke hoiti homman tyylillä eikä flirttaillut turhia. Mikestä tuli pian Hannan vakituinen kuski ja hän teki työnsä aina pyyteettömästi. Sitten nälkä alkoi kasvamaan sietämättömäksi. Hän oli jo viikkoja kuskannut Hannaa, eikä tämä ollut edes lähestynyt häntä millään tavalla. Pian Mikke keksi keinon saada tyttö lähemmäs itseään. Hän rasvaisi kevarin penkin vaseliinilla ja äkkijarrutuksen tehdessä mokkeri liukuisi lautamaisen rintakehänsä ja törröttävien kylkiluidensa kanssa haarat edellä häntä selkää päin. Kerrassaan nerokasta!
Mikke toteutti ideaansa ja vaikka Hanna huomasikin penkin epäilyttävän liukkauden, hän ei maininnut asiasta. Mikkeä alkoi himottamaan lisää ja hän päätti viimein tehdä suoran ehdotuksen tytölle. Hän pyysi Hannaa asumaan hänen ja isänsä luokse. Hanna kieltäytyi ja kakaisi vaivoin että ei haluaisi enää Miken palveluksia. Mikke tuohtui tästä ja ajoi pois viikset raivosta tuhisevan suun yllä hulmuten.
Mikke seurasi Hannaa koulussa, eikä tämä enää edes kiinnittänyt häneen huomiota. Eräänä päivänä kello löi jälleen puoli kolme ja Mikke oli koulun portin luona kevarinsa päällä odottamassa Hannaa. Mikke kysyi halusiko tämä kyydin. Hanna ei halunnut. Nyt Mikellä keitti yli tosissaan. Hän käynnisti kevarin, ohitti mokkerin ja ajoi koulun vieressä olevan mäen päälle. Sitten hän kääntyi takaisin, ajoi kävelytielle ja kiihdytti mokkeria kohti. Tyttö hyppäsi viime hetkellä pois kevarin alta nurmikolle. Mikke ei saanut kostoaan, mutta friikin leima oli ansaittu.
JONI SCATMAN (RIP)
Nyt ei ole kyse musiikista, vaan toisenlaisesta scatista; sellaisesta, mitä käytettiin mm 2 girls 1 cup elokuvassa.
Joni Scatmanilla oli voimakas seksuaalivietti ja koprofiilisia taipumuksia. Jos hän ei ollut etsimässä itselleen hoitoa, niin hän puhui auliisti kokemuksistaan. Hänen ideaalinsa seksistä oli panon jälkeen vääntää tuhti torttu naisen päälle. Omien sanojensa mukaan hän oli hoidellut yli 200 naista, joista noin puolen kanssa hän oli scattaillut. Kalpene Gene Simmons.
Vaikka Joni Scatmanin väitteet voi kuitata liioitteluna, niin oli hän eittämättä ihan menestyvä naistenmies. Laatu ei ollut lähellekään parasta mahdollista, mutta sen hän kompensoi määrällä. Scatmanilla oli myös tyttöystävä. Tyttöystävä oli töissä, mutta Scatman oli työtön. Tuli naisen palkkapäivä ja pari päätti juhlistaa sitä yhdynnällä. Lopuksi Joni Scatman tyhjensi peräsuolensa naisen päälle. Session jälkeen nainen meni suihkuun pesemään itsensä. Scatmaniin iski levottomuus ja hän otti tyttöystävänsä lompakosta pankkikortin ja meni ulos pankkiautomaatille. Scatman tiesi tunnusluvun ja katsoi tilin saldoa: yli 1000 euroa. Joni Scatman eli sen illan herroiksi.
MAISTERIHUORA
Maisterihuora oli tapaus, jonkalaisista tyypeistä oli joillakin käyttäjillä puhetta urbaanit legendat-ketjussa. Eli kuulemma korkeasti koulutettu henkilö, joka oli jostain syystä seonnut totaalisesti. Maisterihuora oli keski-ikäinen, veteraaniluokan pubiruusun olemuksen omaava nainen. Hänestä ei ole muita tiedossani olevia näköhavaintoja kuin moottoritien varrelta. Siellä Maisterihuora myi vuosien ajan itseään vuorokauden ajasta tai säästä riippumatta. Eikä kaupanteko ollut mitä tahansa itsensä näytillä pitämistä. Maisterihuora huusi raivokkaasti törkeyksiä, esitteli römpsäänsä, uhkaili panemisella ja toisinaan huitoi hintakyltin kanssa. Jokainen ohiajava auto sai osansa hänen aggressiivisesta kiimastaan verbaalisen raiskauksen muodossa. Kerran hidastimme kuuntelemaan Maisterihuoran raakkumista ja voin sanoa, että en ole ikinä kuullut kenenkään ihmisen huutavan niin ronskia juttua päin naamaani. Hintaa olisi sillä kerralla ollut 10 euroa.


MIKKE
Mikke oli lukiolainen, joka omisti kevytmoottoripyörän. Miken ulkoinen karisma lilan tuulitakin, muutaman numeron liian pienien verryttelyhousujen, kuluneiden tarralenkkareiden sekä rasvaisen takatukan kera ei ollut liiemmin tyttöjen mieleen, mutta ilmeisestä maskuliinisuudesta kertoivat kuitenkin nenän alla rehottavat tuuheat viikset. Oli lukukauden ensimmäinen viikko ja Mikke vietti aikaa jo yläasteella opittujen tapojensa mukaan ruokailun jälkeen koulun aulassa sijaitsevilla naulakoilla. Mitä sitä ulkonakaan tekisi kun ei ollut ketään, jonka kanssa seurustella. Sitten se tuli. Laiha, pitkä ja Peppi Pitkätossumainen mokkerityttö. Iloisena ja hiukset kahdella poninhännällä loputtomasti lörpöttäen ja elehtien kavereilleen. Mikke katseli ja tunsi värähtelyä verryttelyhousujensa etumuksen alla.
Elokuu vaihtui syyskuuhun ja Mikke oli saanut mokkerista syyn mennä välitunneilla ulos seuraamaan tämän höpöttämistä ja heilumista. Hän kuuli tytön nimen: Hanna. Mikke huomasi Hannan menevän joka päivä kävellen kotiinsa n. 1km päähän koulusta. Eräänä syksyisenä päivänä Mikke päätti tarjota Hannalle kyydin kevarillaan. Ennakkoluuloton Hanna suostui mielellään hiljaisen nuoren miehen tarjoukseen ja Mikke hoiti homman tyylillä eikä flirttaillut turhia. Mikestä tuli pian Hannan vakituinen kuski ja hän teki työnsä aina pyyteettömästi. Sitten nälkä alkoi kasvamaan sietämättömäksi. Hän oli jo viikkoja kuskannut Hannaa, eikä tämä ollut edes lähestynyt häntä millään tavalla. Pian Mikke keksi keinon saada tyttö lähemmäs itseään. Hän rasvaisi kevarin penkin vaseliinilla ja äkkijarrutuksen tehdessä mokkeri liukuisi lautamaisen rintakehänsä ja törröttävien kylkiluidensa kanssa haarat edellä häntä selkää päin. Kerrassaan nerokasta!
Mikke toteutti ideaansa ja vaikka Hanna huomasikin penkin epäilyttävän liukkauden, hän ei maininnut asiasta. Mikkeä alkoi himottamaan lisää ja hän päätti viimein tehdä suoran ehdotuksen tytölle. Hän pyysi Hannaa asumaan hänen ja isänsä luokse. Hanna kieltäytyi ja kakaisi vaivoin että ei haluaisi enää Miken palveluksia. Mikke tuohtui tästä ja ajoi pois viikset raivosta tuhisevan suun yllä hulmuten.
Mikke seurasi Hannaa koulussa, eikä tämä enää edes kiinnittänyt häneen huomiota. Eräänä päivänä kello löi jälleen puoli kolme ja Mikke oli koulun portin luona kevarinsa päällä odottamassa Hannaa. Mikke kysyi halusiko tämä kyydin. Hanna ei halunnut. Nyt Mikellä keitti yli tosissaan. Hän käynnisti kevarin, ohitti mokkerin ja ajoi koulun vieressä olevan mäen päälle. Sitten hän kääntyi takaisin, ajoi kävelytielle ja kiihdytti mokkeria kohti. Tyttö hyppäsi viime hetkellä pois kevarin alta nurmikolle. Mikke ei saanut kostoaan, mutta friikin leima oli ansaittu.
JONI SCATMAN (RIP)
Nyt ei ole kyse musiikista, vaan toisenlaisesta scatista; sellaisesta, mitä käytettiin mm 2 girls 1 cup elokuvassa.
Joni Scatmanilla oli voimakas seksuaalivietti ja koprofiilisia taipumuksia. Jos hän ei ollut etsimässä itselleen hoitoa, niin hän puhui auliisti kokemuksistaan. Hänen ideaalinsa seksistä oli panon jälkeen vääntää tuhti torttu naisen päälle. Omien sanojensa mukaan hän oli hoidellut yli 200 naista, joista noin puolen kanssa hän oli scattaillut. Kalpene Gene Simmons.
Vaikka Joni Scatmanin väitteet voi kuitata liioitteluna, niin oli hän eittämättä ihan menestyvä naistenmies. Laatu ei ollut lähellekään parasta mahdollista, mutta sen hän kompensoi määrällä. Scatmanilla oli myös tyttöystävä. Tyttöystävä oli töissä, mutta Scatman oli työtön. Tuli naisen palkkapäivä ja pari päätti juhlistaa sitä yhdynnällä. Lopuksi Joni Scatman tyhjensi peräsuolensa naisen päälle. Session jälkeen nainen meni suihkuun pesemään itsensä. Scatmaniin iski levottomuus ja hän otti tyttöystävänsä lompakosta pankkikortin ja meni ulos pankkiautomaatille. Scatman tiesi tunnusluvun ja katsoi tilin saldoa: yli 1000 euroa. Joni Scatman eli sen illan herroiksi.
MAISTERIHUORA
Maisterihuora oli tapaus, jonkalaisista tyypeistä oli joillakin käyttäjillä puhetta urbaanit legendat-ketjussa. Eli kuulemma korkeasti koulutettu henkilö, joka oli jostain syystä seonnut totaalisesti. Maisterihuora oli keski-ikäinen, veteraaniluokan pubiruusun olemuksen omaava nainen. Hänestä ei ole muita tiedossani olevia näköhavaintoja kuin moottoritien varrelta. Siellä Maisterihuora myi vuosien ajan itseään vuorokauden ajasta tai säästä riippumatta. Eikä kaupanteko ollut mitä tahansa itsensä näytillä pitämistä. Maisterihuora huusi raivokkaasti törkeyksiä, esitteli römpsäänsä, uhkaili panemisella ja toisinaan huitoi hintakyltin kanssa. Jokainen ohiajava auto sai osansa hänen aggressiivisesta kiimastaan verbaalisen raiskauksen muodossa. Kerran hidastimme kuuntelemaan Maisterihuoran raakkumista ja voin sanoa, että en ole ikinä kuullut kenenkään ihmisen huutavan niin ronskia juttua päin naamaani. Hintaa olisi sillä kerralla ollut 10 euroa.

Kyllillä oli kunnia aikoinaan tutustua Mäsä-Masan mainitsemaan Kellokosken Prinsessaan. Yksi monessa mielessä kauneimmista ihmisitä joita olen matkani varrella kohdannut.
Kellokosken Prinessaa ei pidä sekoittaa Nikkilän Prinsessaan, joka teki kuuluisia käsitöitään ja kuoli jo 70-luvulla.
Helsingin Itä-keskuksessa pyörii mamma, jolla on valtava tukka-hattu-laite. Viritelmän tarkemmasta rakenteesta en ole päässyt selvyyteen mutta varmasti jokainen joka ko. kauppakeskuksessa hiemankin enemmän pyörii on hänet nähnyt. Kertokaa jos joku tietää. Mammahan saattaa olla vaikka kuinka tavis mutta tuo mainittu laitos on kyllä erikoinen.
Kellokosken Prinessaa ei pidä sekoittaa Nikkilän Prinsessaan, joka teki kuuluisia käsitöitään ja kuoli jo 70-luvulla.
Helsingin Itä-keskuksessa pyörii mamma, jolla on valtava tukka-hattu-laite. Viritelmän tarkemmasta rakenteesta en ole päässyt selvyyteen mutta varmasti jokainen joka ko. kauppakeskuksessa hiemankin enemmän pyörii on hänet nähnyt. Kertokaa jos joku tietää. Mammahan saattaa olla vaikka kuinka tavis mutta tuo mainittu laitos on kyllä erikoinen.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Täällä suuntamilla liikuskelee keski-iän jo paremalla puoliskolla oleva Herra 360. Nimi tulee siitä että liikkuessaan kyseinen herra kävelee kaksi askelta eteenpäin, pyörähtää täyden ympyrän ja kopauttaa kenkiään yhteen. Joskus kopaus tehdään lähintä objektia kuten aitaa tai lyhtypylvästä vasten. Ja sitten taas rundia. Ja samaa toistuu joka askelvälin jälkeen. Toisinaan hän mumisee itsekseen ja saattaa yht´äkkiä rynnätä eteenpäin kädet villisti huitoen ja kiroten kuin karkottaakseen jotakin.
Harmiton tapaus. Itse mietin vaan, että mahtaa joka matkaan kulua ihan himpurasti aikaa kun pitää niitä ympyröitä tehdä.
Harmiton tapaus. Itse mietin vaan, että mahtaa joka matkaan kulua ihan himpurasti aikaa kun pitää niitä ympyröitä tehdä.
Kuopiossa noita on muutamia.Hammastahnanainen on aika pelottava ilmestys.Legenda naisesta kertoo yhtä ja toista.
Pyörä Antti taas on varsin koominen ja mukava mies.Kuuleman mukaan ois joskus saanu kolhun päähänsä moottoripyörä onnettumuudessa.Se jätkä osaa nimittäin vetää kispalla.Kokismies taas on hävinny jonnekin,se oli kans aika pelottava.Nyt ei muistu muita mieleen.
Pyörä Antti taas on varsin koominen ja mukava mies.Kuuleman mukaan ois joskus saanu kolhun päähänsä moottoripyörä onnettumuudessa.Se jätkä osaa nimittäin vetää kispalla.Kokismies taas on hävinny jonnekin,se oli kans aika pelottava.Nyt ei muistu muita mieleen.
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
Silloin tällöin säännöllisesti siis näen erään herrasmiehen pyöräilemässä, pitkiäkin matkoja suunnilleen armeijamallisella pyörällä, vailla hienouksia.
Kaverilla niitä sen sijaan on: En tiedä mitä on sen keltaisen sadetakin alla, mutta voin kuvitella että siellä on sanomalehtiä tukittu niinmaan pehanasti että kaveri on pönäkän oloinen.
Musta tuuhea parta sojottaa tuulen viuhuessa haívenissa...niissä vähissä mitä näkyy sukelluslasien alapuolelta, sillä kaveri on vuorannut naamansa talouspaerilla, leikannut siihen silmien aukot.
Kenkiä peittävät joskus muovipussit, ehkä on muutakin, mutta ohittaessani olen nämä pannut merkille.
Puuskuttaa kovaa kuin höyryveturi....ilmeisesti ekologiikan uhri, en tiedä, saasteita pelkää kai.
Kaverilla niitä sen sijaan on: En tiedä mitä on sen keltaisen sadetakin alla, mutta voin kuvitella että siellä on sanomalehtiä tukittu niinmaan pehanasti että kaveri on pönäkän oloinen.
Musta tuuhea parta sojottaa tuulen viuhuessa haívenissa...niissä vähissä mitä näkyy sukelluslasien alapuolelta, sillä kaveri on vuorannut naamansa talouspaerilla, leikannut siihen silmien aukot.
Kenkiä peittävät joskus muovipussit, ehkä on muutakin, mutta ohittaessani olen nämä pannut merkille.
Puuskuttaa kovaa kuin höyryveturi....ilmeisesti ekologiikan uhri, en tiedä, saasteita pelkää kai.
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
Kaverin koko suku on täynnä kylähulluja.
Yksi heistä oli kaverin isoisä, tuolla keskisessä suomessa. Äijä asui erakkona, kuten useimmat tämän...sanotaan vaikka Simeonin sukulaisista.
No tämä paappa kävi vain öisin ulkona, silloinkin viritteli tulen tynnyrin alle, tynnyrin johon oli johtanut sadevedet. Sitten paappa kylpi tässä pystyammeessaan meni sitten äkkiä pirttiin. Eikä tullut ulos vuosiin, naapurit toi ruuat ja postit lääkkeet jne.
Sitten tuli uusi postinkantaja kylään. Tämä miekkonen halusi tutustua kaikkiin asukkaisiin, niin simeonin paappaankin.
Äijä meni pirttiin, mutta siellä ei vitkasteltu, vaan postiukko juoksi postilaukku paukkuen naapuriin huutaen " Olen nähnyt Jeesus Kristuksen "
No, naapuriot rauhoitteli posteljoonin, joka oli yllättänyt kämpästään siellä aina ilkialastomana olleen, vain pitkään partaansa pukeutuneen paappan
Yksi heistä oli kaverin isoisä, tuolla keskisessä suomessa. Äijä asui erakkona, kuten useimmat tämän...sanotaan vaikka Simeonin sukulaisista.
No tämä paappa kävi vain öisin ulkona, silloinkin viritteli tulen tynnyrin alle, tynnyrin johon oli johtanut sadevedet. Sitten paappa kylpi tässä pystyammeessaan meni sitten äkkiä pirttiin. Eikä tullut ulos vuosiin, naapurit toi ruuat ja postit lääkkeet jne.
Sitten tuli uusi postinkantaja kylään. Tämä miekkonen halusi tutustua kaikkiin asukkaisiin, niin simeonin paappaankin.
Äijä meni pirttiin, mutta siellä ei vitkasteltu, vaan postiukko juoksi postilaukku paukkuen naapuriin huutaen " Olen nähnyt Jeesus Kristuksen "
No, naapuriot rauhoitteli posteljoonin, joka oli yllättänyt kämpästään siellä aina ilkialastomana olleen, vain pitkään partaansa pukeutuneen paappan