Nikolajevits kirjoitti:
Päällimmäisenä painaa kuitenkin häkenauha ja toiseksi käsittämätön psykologia Jukalta, Huppikselta ja Annelilta. Kaikkien kolmen psykologia on täysin, täysin luonnonvastainen.
Pelkkä Annelin luonnonvastainen psykologia ei riitä alkuunkaan. Edes Annelin ja Huppiksen, vaan jopa Jukan. Koko kuvio on kuin unta jossa epätodellinen tehdään todelliseksi.
Oletko huomannut Annelin puhuvan Jukasta ja tapahtumista 2006 etäisesti? "Se takaovi" Jukka = Hän, yms. Anneli puhuu kuin televisio-ohjelmasta.
Etkö ymmärrä, että:
a) Auer oli saanut rauhoittavia
b) hän oli shokissa, ei tajunnut vielä mitä oli tapahtunut, selosti asioita ikäänkuin vierestäkatselijana. Ihan klassista shokeeraavan tapahtuman jälkeen. Ulkoistaa itsensä tilanteesta, koska mieli ei halua eikä pysty vielä uskomaan tapahtunutta.
Ethän sinä ollenkaan tiedä, miten hän on käyttäytynyt ja puhunut, kun olet tasan yhden haastattelun nähnyt vuodelta 2006, sairaalassa seuraavana päivänä kuvatun videon. Millä ihmeen kokemuksella tiedät tai vaadit tuollaisessa tilanteessa jotain "oikeaa" ja "tunteellista" käytöstä, kun wikipediastakin voit lukea että suuri osa shokkipotilaista on luonnottoman rauhallisia? Se rauhallisuus on aivojen konsti sille, että yksilö pysyy järkyttävissä tilanteissa toimintakykyisenä.
Viime oikeudenkäynnistä on sairaanhoitajan todistus, että Auer oli ihan romahtanut ja itki sairaalassa, niin että hänelle piti antaa rauhoittavia, ja kuinka shokin vuoksi suonetkin oli niin "kovat", ettei piikkiä meinannut saada sisään. Ja kuinka hän ambulanssissa kyseli, missä lapset ovat ja oli heistä huolissaan. Puheessa on ihan klassisia shokkipotilaan lauseita, vaikka se, että muutetaan "kun ei Jukalla ole enää täällä töitä".
Mua harmittaa ihan älyttömästi se, että ihmisillä on hirveitä ennakkokäsityksiä asioista, joita he eivät ole koskaan kohdanneet ja joista he eivät tiedä mitään, mutta suurella varmuudella jonkun yhden lauseen tai videon perusteella osaavat kotisohviltaan sanoa, että siinä meillä on nyt murhaaja, kun ei itke. Ikäänkuin nyt joku itkeminen liittyisi syyllisyyteen millään lailla. Ja ikäänkuin tuo tilanne, että selostaa miehensä murhaa sairaalavuoteella poliisille, olisi millään lailla normaali tai luonnollinen, tai että virkavaltaa koskaan tapaamaton auktoriteettiuskoinen ihminen ylipäätään käyttäisi normaalia puhekieltä tuollaisessa tilanteessa.
Tämä kaikki kyökkipsykologia on tässä keississä ja tällä palstalla yleisemminkin minua kaikkein eniten risova asia. Se juuri todistaa, että ihmiset tuomitsevat muita ihmisiä pelkästään omien päänsisäisten käsitystensä perusteella, eivätkä pohjaa päätöksiään mihinkään rationaaliseen. Valtaosa ihmisistä ikäänkuin ajelehtii elämässään eteenpäin, oikeastaan tajuamatta lainkaan, miten päätöksiään tekevät. Ja edes yrittämättä tajuta. Kyökkipsykologia kertoo paljon enemmän ihmisestä itsestään, kuin siitä ihmisestä, josta hän puhuu.