Varmaan olen yksi vanhimmista netissä. Erityisen hyvin muistan Cassius Clayn ottelut, niitä näytettiin suorina lähetyksinä Suomessakin yöaikaan. Monista suomalaisistakin tuli suuria Clay-faneja.
Suuri tapaus olivat ekat Sputnikit, joiden vilkkuvaa valoa seurailtiin iltaisin taivailta. Amerikkalaisten meno Kuuhun oli supertapaus.
Tokion olympialaiset 1960 - niitä katsottiin kaupan ikkunassa olleesta televisiosta. Erityisesti television tulo 1960-luvun alkupuolella Pohjois-Suomen maaseudullekin oli niitä elämän suuria asioita. Ensimmäinen televisio-ohjelma, joka on jäänyt erityisesti mieleeni, oli Paul Abrahamin operetti Viktoria ja hänen husaarinsa. Tuolloinhan televisiossa oli paljon operetteja ja esim näytelmiä ja televisiolla oli oma teatterinsakin.
1950-luvun lopulla Urkki vieraili Pyhäkoskella, ja hänen autosaattuettaan oltiin tien poskessa vilkuttamassa - huiman jännittävää.
Suuria urheilijoita noilta ajoilta, jotka ovat jääneet erityisesti ajatuksiin, olivat Eero Mäntyranta ja Veikko Kankkonen. Joissakin puistohiihdoissa olin myymässä lippuja ja pitämässä järjestystä ja noiden kahden edellä mainitun suurhiihtäjän perässä laduille ilmestyi Juha Mieto. Hän oli suorastaan pelottava näky ja tapaus, kun hän hiihti ohi. Vauhti illan valoissa käsittämätön ja koko käsittämätön. Hän oli vielä isompi, kuin Norjan tuolloinen jätti Harald Grönningen, joka oli noihin aikoihin Suomessakin myös yksi tunnetuimpia urheilijoita. Kuten myös Neuvostoliiton Pavel Koltshin.
Ja silloin tietää olevansa vanha, kun joulupukki näyttää jo nuorelta.
Ja silloin, kun alkaa muistella, eikä osaa lopettaa.
PS. Pakko vielä lisätä Pihtiputaan surmanlaukakset ja Lapuan patruunatehtaan räjähdys, kaksi erityistä, dramaattista tapahtumaa Suomen lähihistoriasta.