Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Kuolemannaakka]

Ja taas tämmöinen tuomio, pikkulasten monta vuotta tapahtumien jälkeen annettujen kertomusten pohjalta pitkät tuomiot ilman somaattisia näyttöjä, salatuin perustein. Hyvin epätavallinen rikos, kolme hyväksikäyttäjää, paljon erilaisia tekoja ja sukupuoliyhteyksiä, tekoja yli vuoden ajalla. Käräjät antoivat lyhyet linnatuomiot, joita kohistiin mediassa. Nyt hovi tuplasi tuomiot. Miehet kiistivät kaikki teot, asiantuntijat eivät ottaneet kantaa, olivatko teot tapahtuneet :

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi kolme miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, kun nämä olivat yhdessä useita kertoja sukupuoliyhteydessä kolmen 2–5-vuotiaan lapsen kanssa. Tämän lisäksi miehet tekivät pikkulapsille useita muita seksuaalisia tekoja. Oikeuden mukaan miehet hakivat teoillaan seksuaalista kiihotusta ja tyydytystä.

Yli kymmenen vuotta seksuaalirikossyytteitä ajanut Linna luonnehtii kyseistä tapausta pitkäksi ja monimutkaiseksi.

– Tämän selvittelyyn on mennyt poikkeuksellisen pitkä aika.
Oikeus antoi lasten kertomuksille ison painoarvon.

– Syyksi lukeminen on perustunut pääosin asianomistajien eri yhteyksissä esittämiin kertomuksiin syytteissä kuvatuista tapahtumista.

Seksuaalirikokset tapahtuivat reilun vuoden ajan vuosina 2008-2009.

Tämän lisäksi kaksi nuorinta miestä teki lapsille ruumiillista väkivaltaa. He tukistivat lapsia hiuksista useita kertoja, antoivat useita kertoja luunappeja sekä löivät lapsia usein risulla tai kädellä. Tämän lisäksi nuorin mies on vielä yksin purrut lapsia sekä tallonut heitä. Lapsille tuli aiheutui miesten teosta kipua, haavoja ja naarmuja vartaloon.


Ilta-Sanomat kirjoitti: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 63443.html

Hovioikeus tuplasi mieskolmikon
tuomiot 2–5-vuotiaiden
hyväksikäytöistä

Julkaistu: 22.12. 9:26

TUOMIO Turun hovioikeus korotti lähes kaksinkertaisiksi rangaistukset, jotka mieskolmikko sai kolmen pikkulapsen törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä.

26-vuotiaan miehen rangaistus kohosi hovioikeudessa kuuteen vuoteen ja kahteen kuukauteen vankeutta. Toinen 26-vuotias mies sai kuusi vuotta vankeutta, ja 29-vuotias mies tuomittiin viiden vuoden ja kymmenen kuukauden rangaistukseen.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa rangaistukset olivat jääneet lähes puolta lievemmiksi.

Syyttäjä vaati hovioikeudessa rangaistuksiin korotuksia sillä perusteella, että tekoja ja tekijöitä oli useita, teot olivat vakavia ja ne kohdistuivat hyvin nuoriin lapsiin, joilla oli luottamussuhde tekijöihin.

Miehet itse kiistivät hovioikeudessa kaikki syytteet. He kiistivät syyllistyneensä seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja vetosivat muun muassa siihen, ettei lääketieteellisissä tutkimuksissa todettu mitään somaattisesti poikkeavaa. Puolustus vetosi myös asiantuntijalausuntoihin, joissa ei otettu kantaa siihen, olivatko lasten kertomat asiat todellisuudessa tapahtuneet vai eivät.

Hovioikeus päätyi asiassa syyttäjän kannalle. Turun hovioikeus kuitenkin salasi kokonaan omat perustelunsa tuomiolle.

[Nicht schuldig]

Ja taas tämmöinen tuomio, pikkulasten monta vuotta tapahtumien jälkeen annettujen kertomusten pohjalta pitkät tuomiot ilman somaattisia näyttöjä, salatuin perustein. Hyvin epätavallinen rikos, kolme hyväksikäyttäjää, paljon erilaisia tekoja ja sukupuoliyhteyksiä, tekoja yli vuoden ajalla. Käräjät antoivat lyhyet linnatuomiot, joita kohistiin mediassa. Nyt hovi tuplasi tuomiot. Miehet kiistivät kaikki teot, asiantuntijat eivät ottaneet kantaa, olivatko teot tapahtuneet :

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi kolme miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, kun nämä olivat yhdessä useita kertoja sukupuoliyhteydessä kolmen 2–5-vuotiaan lapsen kanssa. Tämän lisäksi miehet tekivät pikkulapsille useita muita seksuaalisia tekoja. Oikeuden mukaan miehet hakivat teoillaan seksuaalista kiihotusta ja tyydytystä.

Yli kymmenen vuotta seksuaalirikossyytteitä ajanut Linna luonnehtii kyseistä tapausta pitkäksi ja monimutkaiseksi.

– Tämän selvittelyyn on mennyt poikkeuksellisen pitkä aika.
Oikeus antoi lasten kertomuksille ison painoarvon.

– Syyksi lukeminen on perustunut pääosin asianomistajien eri yhteyksissä esittämiin kertomuksiin syytteissä kuvatuista tapahtumista.

Seksuaalirikokset tapahtuivat reilun vuoden ajan vuosina 2008-2009.

Tämän lisäksi kaksi nuorinta miestä teki lapsille ruumiillista väkivaltaa. He tukistivat lapsia hiuksista useita kertoja, antoivat useita kertoja luunappeja sekä löivät lapsia usein risulla tai kädellä. Tämän lisäksi nuorin mies on vielä yksin purrut lapsia sekä tallonut heitä. Lapsille tuli aiheutui miesten teosta kipua, haavoja ja naarmuja vartaloon.


Ilta-Sanomat kirjoitti: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 63443.html

Hovioikeus tuplasi mieskolmikon
tuomiot 2–5-vuotiaiden
hyväksikäytöistä

Julkaistu: 22.12. 9:26

TUOMIO Turun hovioikeus korotti lähes kaksinkertaisiksi rangaistukset, jotka mieskolmikko sai kolmen pikkulapsen törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä.

26-vuotiaan miehen rangaistus kohosi hovioikeudessa kuuteen vuoteen ja kahteen kuukauteen vankeutta. Toinen 26-vuotias mies sai kuusi vuotta vankeutta, ja 29-vuotias mies tuomittiin viiden vuoden ja kymmenen kuukauden rangaistukseen.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa rangaistukset olivat jääneet lähes puolta lievemmiksi.

Syyttäjä vaati hovioikeudessa rangaistuksiin korotuksia sillä perusteella, että tekoja ja tekijöitä oli useita, teot olivat vakavia ja ne kohdistuivat hyvin nuoriin lapsiin, joilla oli luottamussuhde tekijöihin.

Miehet itse kiistivät hovioikeudessa kaikki syytteet. He kiistivät syyllistyneensä seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja vetosivat muun muassa siihen, ettei lääketieteellisissä tutkimuksissa todettu mitään somaattisesti poikkeavaa. Puolustus vetosi myös asiantuntijalausuntoihin, joissa ei otettu kantaa siihen, olivatko lasten kertomat asiat todellisuudessa tapahtuneet vai eivät.

Hovioikeus päätyi asiassa syyttäjän kannalle. Turun hovioikeus kuitenkin salasi kokonaan omat perustelunsa tuomiolle.

Minulla on sellainen tunne, että taustalla häärää jonkinlainen tiimi näissä lapsen hyväksikäyttötapauksissa. Tällainen ajatus tuli esille Minna Joki-Erkkilän väitöstilaisuudessa, jossa hän puolusti tällaista ajattelua vastaväittäjän kysyessä. Vastaväittäjälläkään ei näyttänyt olevan ajatusta vastaan mitään, mutta hän huomautti, että olisi syytä myös puolustuksella olla oma asiantuntijansa.

Olisikohan tämä niin, että ajatellaan tämän salaisen oikeudenkäynnin ideana olevan se, että ollaan tiimi, jonka oma olemassaolo on se tärkein asia.

Eli ajatus siitä, että sivuutetaan alkuperäinen ajatus siitä, että tiimin tehtävänä olisi seuloa mahdolliset tapaukset mahdottomista tapauksista, nyt tuntuu siltä , että tiimistä on tullut itseisarvo.

Luulen, että se on yksinkertaisesti hienoa ja upeaa ajatella olevansa sellaisessa asemassa, että voi nousta lentokoneeseen ja katsella sieltä alas ja tuntea kuinka maa kutistuu alla. Tuntea arvokkuutta ja omanarvontuntoa, olla tärkeässä asiassa mukana päättämässä. Ei tietenkään yksin vaan sen tiimin jäsenenä, jolta saa tukea, jos omatunto joskus soimaisikin. Tiimiin voisi aina vedota, enhän se ollut minä. Eihän asia tähän liity?

Jos tekisin jotain näissä lasten hyväksikäyttötapauksissa, katsoisin sen jäsenet lävitse, katsoisin rakenteet.
Osa Turun hovioikeuden tuomareista on ilmeisesti osa tätä tiimiä, jota voi löytää Turun ja Tampereen sairaanhoitoalueilta.

Tämä juttu on jo melkein lähtökohdiltaan mahdoton, viittaan yllä olevaan tekstiin. Ilman somaattista näyttöä ei ole näyttöä. Vai onko? Tukeeko sekin näyttöä, jos ei ole näyttöä?

Tämä hyväksikäytön määritelmä on yksinkertaisesti nyt tehty niin laveaksi, että sinne mahtuu mitä vaan. Asiasta voi sitten päätellä melkein mitä vaan, voi uskoa käytännössä mihin tahansa kertomukseen -aivan oman mielensä mukaan.

Tämän tien päässä on monta epätoivoista ihmistä. Heistä ei kukaan piittaa mitään.

[Kuolemannaakka]

Minulla on sellainen tunne, että taustalla häärää jonkinlainen tiimi näissä lapsen hyväksikäyttötapauksissa. Tällainen ajatus tuli esille Minna Joki-Erkkilän väitöstilaisuudessa, jossa hän puolusti tällaista ajattelua vastaväittäjän kysyessä. Vastaväittäjälläkään ei näyttänyt olevan ajatusta vastaan mitään, mutta hän huomautti, että olisi syytä myös puolustuksella olla oma asiantuntijansa.

Olisikohan tämä niin, että ajatellaan tämän salaisen oikeudenkäynnin ideana olevan se, että ollaan tiimi, jonka oma olemassaolo on se tärkein asia.

Eli ajatus siitä, että sivuutetaan alkuperäinen ajatus siitä, että tiimin tehtävänä olisi seuloa mahdolliset tapaukset mahdottomista tapauksista, nyt tuntuu siltä , että tiimistä on tullut itseisarvo.

Luulen, että se on yksinkertaisesti hienoa ja upeaa ajatella olevansa sellaisessa asemassa, että voi nousta lentokoneeseen ja katsella sieltä alas ja tuntea kuinka maa kutistuu alla. Tuntea arvokkuutta ja omanarvontuntoa, olla tärkeässä asiassa mukana päättämässä. Ei tietenkään yksin vaan sen tiimin jäsenenä, jolta saa tukea, jos omatunto joskus soimaisikin. Tiimiin voisi aina vedota, enhän se ollut minä. Eihän asia tähän liity?

Jos tekisin jotain näissä lasten hyväksikäyttötapauksissa, katsoisin sen jäsenet lävitse, katsoisin rakenteet.
Osa Turun hovioikeuden tuomareista on ilmeisesti osa tätä tiimiä, jota voi löytää Turun ja Tampereen sairaanhoitoalueilta.

Tämä juttu on jo melkein lähtökohdiltaan mahdoton, viittaan yllä olevaan tekstiin. Ilman somaattista näyttöä ei ole näyttöä. Vai onko? Tukeeko sekin näyttöä, jos ei ole näyttöä?

Tämä hyväksikäytön määritelmä on yksinkertaisesti nyt tehty niin laveaksi, että sinne mahtuu mitä vaan. Asiasta voi sitten päätellä melkein mitä vaan, voi uskoa käytännössä mihin tahansa kertomukseen -aivan oman mielensä mukaan.

Tämän tien päässä on monta epätoivoista ihmistä. Heistä ei kukaan piittaa mitään.

Lisäbonuksena varmaan jäivät vähintäänkin voimaan ne lähes 25000 euron korvaukset, jotka jokaiselle lapselle määrättiin miesten maksettavaksi.

Jotenkin tuntuu, että joskus tällaisia tuomioita vielä käsitellään jossain tutkimuksessa, ja asioita ihmetellään. Mutta "pedofiilejä" ei kukaan uskalla puolustaa, ja pedofiilihän olet heti, kun joku sinua pedofiiliksi väittää. Ja kun tuomiot salataan eliniäksi, silloin on jokainen tapauksen kanssa tekemisissä ollut jo haudassa, eikä häntä silloin maiset murheet rassaa eikä mahdolliset kunnianpalautukset lämmitä. Pedofiilinä kuoli.

Tekosarjaan liittyi muuten vielä yksi nainenkin, mutta koska hän oli kertomusten mukaanvain pahoinpidellyt, niin nämä syytteet kaatuivat vanhentuneina.

Jotenkin tämä jo yliampuvat mittasuhteet saanut lapsen idealisointi (lapsi puhuu aina totta) ja "suojelu" (valtava työkseen traumoja ja niiden "hoitoa" kehittävä asiantuntijajoukko) ja kaiken salaamisen oikeuttava "lapsen etu" ryyditettynä seksuaalisuuden kaksinaismoralistiseen demonisointiin tulee vielä iskemään yhteiskuntaa näpeille.

Jos ei ole todistusaineistoa, ei tule tuomita, vaikka kuinka tekisi mieli. Lasten kuulemiseen oikeudessa ja syytetyn mahdollisuuksiin puolustaa itseään pitäisi kehittää paljon nykyistä paremmat käytännöt. Nykysysteemi, jolla voi saada pitkän vankilatuomion ilman mitään näyttöä, ei ole sivistysmaan systeemi. Syytetyllä ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua, vaikka olisi syytön.

Käytännössä syytetty kuulee, että on olemassa videonauha, jossa lapsi syyttää häntä hyväksikäytöstä. Todista, ettei ole totta. Puolustuksen vastakuulustelua ei ole, vaikka se on länsimaisen oikeudenkäytön eräs perusperiaate. Miten voit todistaa, ettet runsaan vuoden aikana jossain vaiheessa monta vuotta sitten käyttänyt lasta hyväksi, jos olet lapsen huoltaja tai asut samassa taloudessa, eikä hyväksikäytöstä ole mitään jälkiä eikä muita todisteita? Et mitenkään. Et saa edes ko. lapselle esittää yhtään kysymystä. Ja mikäli lapsi esittää jotain mahdottomia väitteitä, oikeus hyppää niiden yli, eivätkä ne todista, ettei hyväksikäyttöä olisi tapahtunut. Sitä ei voi mitenkään todistaa.

[sisotalo]

Naakka, asiasta kirjoitat, mutta liian kevyeksi arvioit syyttäjän todistelun. Perusta on, että kolme lasta kertoo neljän lapsen raiskauksesta, yhtäpitävästi. Yksi kieltää. Mutta hän on äidin puolustaja murhajutussa ja on sitä vieläkin vaikka äiti on syytön murhaan.

Sitten astuivat remmiin psykologit Nuotio ja Piha jotka heti elokuussa 2011 pitivät lasten puheita huomioon otettavina. Tämän päälle saatiin pikaisesti MJE todistus siitä, että se mitä lapset kertoivat oli hänen valollaan todistettavissa. Puolustus sortui psykologien väittelyyn eikä MJElle löydetty vastustusta. Hänen ystävänsä tuotiin Norjasta vahvistamaan, että raiskaus oli tapahtunut.

Tämä on kumottamissa, mutta vaikeaa se on. MJE on päässyt tohtoriksi. Hänelle löytyy ulkomaalta vastustusta, mutta oikeastaan pitäisi MJE saada perumaan todistuksensa. Puhuin hänen kanssaan väitöstilaisuuden jälkeen ja sain sen vaikutelman että tämä ei olisi mahdotonta. Häntä painaa raskaasti se, että Anneli on nyt vapaa murhasta ja Auerin pojan puheet ovat olleet puuta heinää.

[Päämiäs]

”ELOKUUN LOPULLA 2011 sijaisperhe matkaili Salossa. Hotellissa lasten järkyttävät kertomukset saivat jatkoa. Sijaisvanhempien mukaan yksi lapsista kaiveli hotellihuoneessa takamustaan. Hän oli tehnyt niin aiemminkin, ja sijaisvanhemmat sanoivat, että tapa olisi syytä lopettaa. Silloin murhayön tapahtumistakin ensimmäisenä kertonut poika sanoi pikkusiskonsa joskus työntäneen ”leluja pyllyyn”. Sijaisvanhemmat kysyivät, miksi tämä oli tehnyt niin. Poika sanoi, että vanhin lapsi oli käskenyt.”
http://www.longplay.fi/taksikuski
--
Perusta on, että kolme lasta kertoo neljän lapsen raiskauksesta, yhtäpitävästi. Yksi kieltää.
-
Puhuin hänen kanssaan väitöstilaisuuden jälkeen ja sain sen vaikutelman että tämä ei olisi mahdotonta.

Aloititko luvattoman ajatustenluvun? Jos ammattirikollinen selvittää rikoksensa, rangaistukset tuomitaan lievempinä. Lääkärinoikeuksien peruuttaminen voidaan jättää määräaikaiseksi ja vankeustuomiota lyhentää, mikä edistää vahingonkorvauksien ulosmittaamista.
Koska lutkut syntinsä olisivat tunnustaneet?

3 lasta YHDESSÄ sepitteli täysin ristiriitaisesti ~9 raiskauksista - 8 kieltää kaiken. Näyttö= -100.00%.

Allu kauhuissaan kiinnijäämisestään valehteli pelkäämänsä ja siksi vihaamansa isosiskon syypääksi >2v takautuvasti!, koska koulupojilta oppimansa mukaan poika oli itse työntänyt matoja siskon pyllyyn.
Kumpikin todistaa kiihkolahkolaiset täysin kelvottomiksi huoltajiksi. Kieltotuomion sijasta jokainen vanhempi olisi opettanut, mennään pesemään kutina puhtaaksi. Kakasta haava tai kihomadotkin arkipäiväisiä.

Pojalle kuuluu remmiä, kunnes viimeinenkin valhe on piiskattu suusta. 4 vuotiaat oppii muunnellun totuuden, aikaa piisaa naurettavista hätäpaskoistaan Kalmala-ammattilaiseksi.
Kieroutunut jätkä ei ikinä tunnusta satoja valheitaan. Allua odottaa jo Sontaojan patologinen virka Porin poliisilaitoksella.

[Öppnas Här]

Vai yllytetään pahoinpitelemään lasta remmillä.On jo pedofiilien touhua...

[Nicht schuldig]

Sisotalo ketjussa HuuHaa:

Turun hovioikeuden lsh-tuomiossa on vahvin näyttö, että keskimmäiseltä tytöltä löytyy sama arpi kuin oli ristattu isän hartioihin. Poliisi etsi Turun seudun eläinkaupoista Annelin ostoksia, mutta ei löytänyt. Perustana ovat tietenkin Auerin pojan tarinat, mutta ratkaisevaksi muodostuivat psykologien Piha ja Nuotio todistukset. Lääkäriä ei Manner kutsunut paikalle. Saatanna palvonnasta ilmeisesti syyttäjä luopui.

Lainasin yllä olevan kirjoituksen tähän Obelux-ketjuun.

Nämä ristinmerkit olkapäissä on mielestäni selvitetty. Ne johtuvat kuvaustekniikasta. Lapsen iho voi olla hyvin ohut olkapäiden kohdalla pingoitettuna, joten UV-valon säteen ulottuvuus ihon alle voi ottaa kuvaan mukaan heijastumaa luu-alueesta, joka voi muistuttaa ristikuviota.

Tästä löytyy myös kirjallisia lähteitä, joissa viitataan tähän mahdollisuuteen.

[Ellunen]

Sisotalo ketjussa HuuHaa:

Turun hovioikeuden lsh-tuomiossa on vahvin näyttö, että keskimmäiseltä tytöltä löytyy sama arpi kuin oli ristattu isän hartioihin. Poliisi etsi Turun seudun eläinkaupoista Annelin ostoksia, mutta ei löytänyt. Perustana ovat tietenkin Auerin pojan tarinat, mutta ratkaisevaksi muodostuivat psykologien Piha ja Nuotio todistukset. Lääkäriä ei Manner kutsunut paikalle. Saatanna palvonnasta ilmeisesti syyttäjä luopui.

Lainasin yllä olevan kirjoituksen tähän Obelux-ketjuun.

Nämä ristinmerkit olkapäissä on mielestäni selvitetty. Ne johtuvat kuvaustekniikasta. Lapsen iho voi olla hyvin ohut olkapäiden kohdalla pingoitettuna, joten UV-valon säteen ulottuvuus ihon alle voi ottaa kuvaan mukaan heijastumaa luu-alueesta, joka voi muistuttaa ristikuviota.

Tästä löytyy myös kirjallisia lähteitä, joissa viitataan tähän mahdollisuuteen.

Tuo ristinmerkki on mielestäni myös niin kaukaa haettua, että ei voi kun ihmetellä.
Ristinmerkin saa mistä tahansa pisteistä ja viivoista yhdistettyä kuka tahansa, hyvällä mielikuvituksella. Sitä taas näkee juuri sen minkä haluaa.

Palaan vähän samalla vanhaan, kysyn ehkä jo moneen kertaan käydyn asian. Oliko niin, että tätä tutkimusta ei tehty samalla yhdellekkään varmasti raiskaamattomalle neitsytlapselle, että olisi saatu vertailukohtaa näkyvistä arvista sun muista?

[Nicht schuldig]

Sisotalo ketjussa HuuHaa:

Nämä ristinmerkit olkapäissä on mielestäni selvitetty. Ne johtuvat kuvaustekniikasta. Lapsen iho voi olla hyvin ohut olkapäiden kohdalla pingoitettuna, joten UV-valon säteen ulottuvuus ihon alle voi ottaa kuvaan mukaan heijastumaa luu-alueesta, joka voi muistuttaa ristikuviota.

Tästä löytyy myös kirjallisia lähteitä, joissa viitataan tähän mahdollisuuteen.

Tuo ristinmerkki on mielestäni myös niin kaukaa haettua, että ei voi kun ihmetellä.
Ristinmerkin saa mistä tahansa pisteistä ja viivoista yhdistettyä kuka tahansa, hyvällä mielikuvituksella. Sitä taas näkee juuri sen minkä haluaa.

Palaan vähän samalla vanhaan, kysyn ehkä jo moneen kertaan käydyn asian. Oliko niin, että tätä tutkimusta ei tehty samalla yhdellekkään varmasti raiskaamattomalle neitsytlapselle, että olisi saatu vertailukohtaa näkyvistä arvista sun muista?

Kyllä nämä merkit näissä kahden lapsen olkapäissä ovat todennäköisesti olemassa. Ovatko ne merkit ristinmerkkejä on sitten tulkintakysymys. Tuomarit ovat kuitenkin uskoneet niiden olevan ristinmerkkejä. Ilmeisesti tohtori Minna Joki-Erkkilä on ollut hyvin vakuuttava oikeudessa.

En usko, että UV-valolla on tutkittu lapsia genitaalialueella missään muussa maassa ainakaan Euroopan alueella. Saksassa tiedän, että laki nk. teknis-lääketieteellisistä laitteista estää jo yksinään sellaisten laitteiden käytön, joita ei ole hyväksytty nk. teknis-lääketieteellisinä laitteina ja joilla voidaan suorittaa diagnosointia.

On hyvinkin mahdollista, että Auerin lapset olivat ensimmäiset lapset, joita tällä laitteella Obelux CR 9 ylipäätään tutkittiin.

Vastaväittäjä professori Sajantila piti MJE:n väitöskirjan UV-valo osuutta pioneerityönä.

Ongelma on edelleen myös siinä, että genitaalialueen arven täytyisi liittyä limakalvoon, mutta jo edessä on immenkalvo, en tiedä miten arpia genitaalialueella tyttölapsilla voidaan ylipäätään havaita.

[Nicht schuldig]

Loppujen lopuksi asia kiteytyy muutamiin kysymyksiin:

Gynekologia käyttää kolkoskopiaa menetelmänä diagnoosin tekemiseen. Onko kolkoskopiassa UV-valo ominaisuutta? Voiko sillä nähdä genitaali-alueen arpia, joita ei valkoisella valolla voi nähdä?

Jos dokumentointi on tehty toisella menetelmällä kuin kolkoskopialla, mihin perustuu diagnoosi? Perustuuko se dokumentointimenetelmään?

Jos diagnoosi perustuu dokumentointimenetelmän tuottamaan aineistoon, onko menetelmän luotettavuus tutkittu?

Minna Joki-Erkkilän väitöskirjasta tiedetään, että menetelmää, jolla UV-valon ja valkoisen valon vaikutusta tutkittiin, ei ole tutkittu aiemmin. Minna Joki-Erkkilän väitöskirja on hyväksytty vuonna 2015. Väitöskirjan yksi osuus oli UV-valon ja valkoisen valon vertaaminen toisiinsa. Tämä väitöskirja on pioneerityö. Se on ollut valmistumishetkellään ainoa UV-valoa ja genitaalialueen pieniä vammoja tarkastellut tutkimus - myös kansainvälisesti.

Minna Joki-Erkkilän väitöskirja tarkastelee ainoastaan limakalvojen genitaali-aluetta akuuttien pienten vammojen löytämiseksi tunteja sukupuoliyhdynnän jälkeen vapaaehtoisilla kokelailla vain yhtenä hetkenä tutkimustilanteessa.

Tutkimus ei anna aikaperspektiiviä, se ei tarkastele UV-valon ja valkoisen valon paremmuutta ajallisesti tarkasteltuna, se ei kerro kummalla valolla näkee paremmin missä vaiheessa vamman kehitystä.

Esitän teesini:

1) Tohtori Minna Joki-Erkkilän väitöskirja ei vastaa kysymykseen, kumpi on parempi tutkimusmenetelmä UV-valo vai valkoinen valo.

2) Väitöskirja ei vastaa kysymykseen, miksi UV-valolla voisi nähdä vammoihin liittyviä arpia, joita valkoisella valolla ei voi nähdä.

3) Väitöskirja ei käsittele ihon alaisia verenpurkaumia vaan limakalvon alaisia verenpurkaumia.

4) Väitöskirja antaa vain hyvin vähäistä tietoa muista vammadiagnooseista kuin limakalvojen alaisista verenpurkaumista.

5) Väitöskirja ei ota huomioon sitä, että limakalvon tai ihonalaisien verenpurkaumien lähinnä mustelmien väri muuttuu ajan mukana, ja UV-valo ei näytä pinnalla olevaa värimuutosta vaan poistaa sen.

6) Väitöskirja ei anna vastauksia kysymyksiin, miksi Anneli Auerin lapsilta on löytynyt UV-valolla suoritetussa tutkimuksessa/dokumentoinnissa ristinmerkkejä olkapäistä ja ihon alaisia näkymättömiä arpia tai miksi neitsyiden genitaalialueilta on löydetty vamma-arpia.

[Kuolemannaakka]

Esitän teesini:

1) Tohtori Minna Joki-Erkkilän väitöskirja ei vastaa kysymykseen, kumpi on parempi tutkimusmenetelmä UV-valo vai valkoinen valo.

2) Väitöskirja ei vastaa kysymykseen, miksi UV-valolla voisi nähdä vammoihin liittyviä arpia, joita valkoisella valolla ei voi nähdä.

3) Väitöskirja ei käsittele ihon alaisia verenpurkaumia vaan limakalvon alaisia verenpurkaumia.

4) Väitöskirja antaa vain hyvin vähäistä tietoa muista vammadiagnooseista kuin limakalvojen alaisista verenpurkaumista.

5) Väitöskirja ei ota huomioon sitä, että limakalvon tai ihonalaisien verenpurkaumien lähinnä mustelmien väri muuttuu ajan mukana, ja UV-valo ei näytä pinnalla olevaa värimuutosta vaan poistaa sen.

6) Väitöskirja ei anna vastauksia kysymyksiin, miksi Anneli Auerin lapsilta on löytynyt UV-valolla suoritetussa tutkimuksessa/dokumentoinnissa ristinmerkkejä olkapäistä ja ihon alaisia näkymättömiä arpia tai miksi neitsyiden genitaalialueilta on löydetty vamma-arpia.

Voisikohan Joki-Erkkilän kanssa päästä jonkinlaiseen ajatustenvaihtoon esim sähköpostitse, ja kysyä häneltä näitä asioita? Vai vallitsisiko hiljaisuus?
Tarkoitan siis, että asiat/kysymykset esittäisi mahdollisimman asiallisessa ja ei-syyttävässä sävyssä, ja pyrkisi ihan oikeasti saamaan tietoa.

[Nicht schuldig]

Esitän teesini:

1) Tohtori Minna Joki-Erkkilän väitöskirja ei vastaa kysymykseen, kumpi on parempi tutkimusmenetelmä UV-valo vai valkoinen valo.

2) Väitöskirja ei vastaa kysymykseen, miksi UV-valolla voisi nähdä vammoihin liittyviä arpia, joita valkoisella valolla ei voi nähdä.

3) Väitöskirja ei käsittele ihon alaisia verenpurkaumia vaan limakalvon alaisia verenpurkaumia.

4) Väitöskirja antaa vain hyvin vähäistä tietoa muista vammadiagnooseista kuin limakalvojen alaisista verenpurkaumista.

5) Väitöskirja ei ota huomioon sitä, että limakalvon tai ihonalaisien verenpurkaumien lähinnä mustelmien väri muuttuu ajan mukana, ja UV-valo ei näytä pinnalla olevaa värimuutosta vaan poistaa sen.

6) Väitöskirja ei anna vastauksia kysymyksiin, miksi Anneli Auerin lapsilta on löytynyt UV-valolla suoritetussa tutkimuksessa/dokumentoinnissa ristinmerkkejä olkapäistä ja ihon alaisia näkymättömiä arpia tai miksi neitsyiden genitaalialueilta on löydetty vamma-arpia.

Voisikohan Joki-Erkkilän kanssa päästä jonkinlaiseen ajatustenvaihtoon esim sähköpostitse, ja kysyä häneltä näitä asioita? Vai vallitsisiko hiljaisuus?
Tarkoitan siis, että asiat/kysymykset esittäisi mahdollisimman asiallisessa ja ei-syyttävässä sävyssä, ja pyrkisi ihan oikeasti saamaan tietoa.

Mitään parempaa ei voisi tapahtua kuin, jos hänen kanssaan voisi keskustella ja vaihtaa ajatuksia esim. sähköpostilla. Se vaatisi tietysti sen, että hän haluaisi tulla mukaan. Syyttely ja jälkiviisaus ei useimmiten kuitenkaan johda mihinkään muuhun kuin siihen, että toinen väistyy takavasemmalle. Maailmassa tapahtuu paljon kummallisia asioita ja näin voi käydä. Eivät asiat ole niin yksinkertaisia ja helppoa - kaikkea pitää ajatella ja miettiä. Miksei hänkin voisi hyötyä toisten ajattelusta?

Ensimmäistä kiveä ei pidä kenenkään heittää, ettei osu itse kohteeksi.

[sisotalo]

Juuri niin "vastustajien" kanssa pitää rauhassa keskustella.

Meitä oli neljä annelistia väitöksessä, mutta vain minä menin juomaan hienot tohtorin kahvit. Keskustelin siellä aivan toista mieltä Ulvilan surmasta olevien kanssa, vaikeaa se oli, mutta ei mahdotonta.

Kun lähdettiin niin hyvän tavan mukaisesti kiitettiin emäntää. Tein sen onnittelemalla häntä siitä mahtavasta asemasta, jonka tämä väitös antaa Suomessa.'

Tämän jälkeen aloitin keskustelun MJE osuudesta Annelin ja Kukan tuomitsemiseen. Pontta antoi, että olin samana aamuna tavannut Annelin Turun asemalla ja taas kerran vakuuttunut hänen syyttömyydestä. Sanoin, että tohtori oli tässä erehtynyt, mitä hän ei suoraan kieltänyt vaan totesi, että käräjä- ja hovioikeus olivat tuominneet. Vastaus, niin mutta juuri tohtorin todistuksen perusteella. MJE vastasi että paikalla oli kaksi muuta lääkäriä. Minä: eihän heillä ole mitään mahdollisuutta nousta auktoriteettia vastaan ja MJE nyökkäsi.

Raportoin tästä Annelille, mutta MJEn lähestyminen ei häntä kiinnostanut. Minun arvioni on, että nyt MJE on irrottauduttava lausunnostaan, kun poika on todettu valehtelijaksi, jolla ei ole muuta tavoitetta kuin äitinsä saaminen elinkautiseen vankeuteen.

MJE havainnot eivät toimi itsenäisinä todisteina vaan vahvistavat pojan puheet, joihin pienet tytöt toistaiseksi yhtyvät. Tässä eletään kuitenkin pommin päällä, joka hyvinkin voi pamahtaa ja tärvellä sen hienon uran, jonka MJE väitöksen suuri suosio vahvisti lopullisesti.

[Pieni liekki]

MJE havainnot eivät toimi itsenäisinä todisteina vaan vahvistavat pojan puheet, joihin pienet tytöt toistaiseksi yhtyvät. Tässä eletään kuitenkin pommin päällä, joka hyvinkin voi pamahtaa ja tärvellä sen hienon uran, jonka MJE väitöksen suuri suosio vahvisti lopullisesti.

Täytyy myöntää, että tuossa lainaamassani tekstin pätkässä sisotalo osuu naulan kantaan, koska Auerin nuorimpien lasten kertomukset on osoitettu epäluotettaviksi Vaasan hovioikeuden 19.2.2015 antamassa päätöksessä Ulvilan surma-asiassa. Lapsille on vuosien varrella saatu syntymään valemuistoja asioista, joita ei ole koskaan tapahtunut todellisuudessa.

Haluaisin palauttaa mieliin Turun hovioikeuden 27.6.2013 antaman julkisen selosteen (diaarinro R12/1625), jossa todetaan, ettei lääkärintutkimuksessa vanhimmasta tyttärestä ollut havaittu löydöksiä, jotka viittaisivat häneen kohdistuneisiin rikoksiin. Tämä havainto, ettei hänestä ole havaittu rikoksiin viittaavia löydöksiä, on yhdenmukainen tyttären oman kertomuksen kanssa.

Samaisen selosteen mukaan kolme kokenutta erikoislääkäriä on kuitenkin havainnut vanhimmalla tyttärellä paljon sellaisia arpia, joita lapsi ei ollut kyennyt selittämään ja joita tämä ei ollut kertomansa mukaan itse havainnut, esimerkiksi vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin toiseksi nuorimmalla tyttärellä. Yksi näistä kokeneista erikoislääkäreistä oli naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, jonka väitöstilaisuudesta sisotalo kertoi aiemmassa viestissään.

Millä tieteellisellä menetelmällä on havaittu edellä mainitussa Turun hovioikeuden julkisessa selosteessa mainitut viiltelyyn viittaavat arpilöydökset, joita on esimerkiksi tämän toiseksi nuorimman tyttären vartalossa ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina 105 kappaletta?

Haluaisin selvittää, perustuuko tämä tieteellinen menetelmä mielikuvitukseen, uskonasioihin vai mahdollisiin ennakkoasenteisiin?

[Nicht schuldig]

MJE havainnot eivät toimi itsenäisinä todisteina vaan vahvistavat pojan puheet, joihin pienet tytöt toistaiseksi yhtyvät. Tässä eletään kuitenkin pommin päällä, joka hyvinkin voi pamahtaa ja tärvellä sen hienon uran, jonka MJE väitöksen suuri suosio vahvisti lopullisesti.

Täytyy myöntää, että tuossa lainaamassani tekstin pätkässä sisotalo osuu naulan kantaan, koska Auerin nuorimpien lasten kertomukset on osoitettu epäluotettaviksi Vaasan hovioikeuden 19.2.2015 antamassa päätöksessä Ulvilan surma-asiassa. Lapsille on vuosien varrella saatu syntymään valemuistoja asioista, joita ei ole koskaan tapahtunut todellisuudessa.

Haluaisin palauttaa mieliin Turun hovioikeuden 27.6.2013 antaman julkisen selosteen (diaarinro R12/1625), jossa todetaan, ettei lääkärintutkimuksessa vanhimmasta tyttärestä ollut havaittu löydöksiä, jotka viittaisivat häneen kohdistuneisiin rikoksiin. Tämä havainto, ettei hänestä ole havaittu rikoksiin viittaavia löydöksiä, on yhdenmukainen tyttären oman kertomuksen kanssa.

Samaisen selosteen mukaan kolme kokenutta erikoislääkäriä on kuitenkin havainnut vanhimmalla tyttärellä paljon sellaisia arpia, joita lapsi ei ollut kyennyt selittämään ja joita tämä ei ollut kertomansa mukaan itse havainnut, esimerkiksi vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin toiseksi nuorimmalla tyttärellä. Yksi näistä kokeneista erikoislääkäreistä oli naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, jonka väitöstilaisuudesta sisotalo kertoi aiemmassa viestissään.

Millä tieteellisellä menetelmällä on havaittu edellä mainitussa Turun hovioikeuden julkisessa selosteessa mainitut viiltelyyn viittaavat arpilöydökset, joita on esimerkiksi tämän toiseksi nuorimman tyttären vartalossa ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina 105 kappaletta?

Haluaisin selvittää, perustuuko tämä tieteellinen menetelmä mielikuvitukseen, uskonasioihin vai mahdollisiin ennakkoasenteisiin?

Sisotalo saattaa aavistella aivan oikein.

Turun hovioikeuden julkisen selosteen mukaan B,C D:llä oli löydöksiä anogenitaali ja genitaalialueella. Jos jätetään B (poika) sivuun tarkastelusta ja katsotaan vain C ja D täytyisi heillä olla siis vammoja, jotka ovat jollakin alueella, johon yleensä raiskaus tyttölapsilla voi kohdistua.

Tiedetään, että heitä on ainakin tutkittu laitteella, joka on tarkoitettu lähinnä limakalvojen tutkimiseen genitaalialueella - kolkoskopia. Toinen fakta on se, että heillä on ehjät immenkalvot, jolloin syntyy siis kysymys missä tässä kolkoskoopisessa tutkimuksessa olisi voitu havaita vammoja, joita raiskaus aiheuttaisi alueella, joka ei liity immenkalvoon, joka on vioittumaton.

Tämän kysymyksen yhteydessä oli järkevää tutkia Minna Joki-Erkkilän väitöskirjaa, jonka yksi osio sisälsi nk. UV-valo tutkimuksen kyseisen alueen vammojen hahmottamiseen.

Kuitenkin ongelmaksi tässä yhteydessä muodostui se, että tutkimus ei antanut juurikaan tietoa muusta kuin limakalvonalaisista veren purkaumista, joka ei ole se pääkysymys ollenkaan suhteessa Anneli Auerin lapsin tutkimuksissa genitaalialueelta.

Siihen on olemassa hyvin yksinkertainen selitys ja se on se, että tällainen vammadiagnoosi on akuutti. Eli tästä voidaan päätellä, että vammadiagnoosi ja näiden genitaalivammojen tutkimustulos on se, että UV-valo voi antaa lisätietoja suhteessa valkoiseen valoon,

1) jos vamma on akuutti
2) jos siihen liittyy verenpurkauma
3) jos se on mustelma / hemorrhage
4) jos siihen liittyy värimuutos
5) jos vastaavan vamman voi nähdä myös valkoisella valolla.

Yllä olevan johtopäätös on se, että UV-valo akuuttivaiheen jälkeisissä tutkimuksissa ei anna mitään uutta tietoa suhteessa valkoiseen valoon.

Totean myös, että UV-valo ja iholla ollut mustelma on tutkittu ja tiedetty asia jo ennen Minna Joki-Erkkilän väitöskirjaa - uutta oli genitaalialueen tutkimus.

Jos näitä yllä olevia tietoja ja julkisessa selosteessa kerrottuja vammalöydöksiä vertailee keskenään, tulee helposti johtopäätökseen, että jokin kolmesta väittämästä on oikein:

1) Vammalöydökset eivät sijaitse siellä missä yleensä raiskaus tyttölasten kohdalla olisi tapahtunut esim. anaalialueella yhtenä vaihtoehtona. Jos lapsen immenkalvo on ehjä, mitä tapahtuisi raiskauksen yhteydessä, jos se kohdistuisikin anaalialueeseen?

2) Vammalöydökset sijaitsevat jossain missä niitä on voitu kuvata, joka ei kuitenkaan voi olla varsinainen kolkoskopian tutkimusalue ja joka ei liity immenkalvoon, mutta sijaitsee limakalvoalueella. Jos lapsen immenkalvo on ehjä, millä vamman voi tuottaa limakalvoalueella koskematta immenkalvoon?

3) Julkinen seloste C ja D:n genitaalialueen vammoista ei pidä paikkaansa. Seloste on kirjoitettu tarkoituksena johtaa yleisöä ja asian tutkijoita harhaan kertomalla löydöksistä, joita ei oikeasti ole olemassakaan.