Pearl High School
Lokakuun ensimmäinen päivä 1997 Mississippin Pearlissa nähtiin näytelmä, jollaista pienessä kaupungissa ei olisi uskottu koskaan nähtävän. Paikallisessa Pearlin high schoolissa riehui toistaiseksi tuntematon ampuja, joka oli onnistunut haavoittamaan jo useita ja mahdollisesti jopa tappanutkin muutamia. Ampuja oli juuri jättänyt koulun ja istui autossaan koulun pihalla, koulun apulaisrehtorin osoittaessa häntä kasvoihin .45 -pistoolillaan. Poliisiauton sireenien äänet kuuluivat pian tapahtumapaikalle asti, kun paikalle hälytetty virkavalta lähestyi Pearlin high schoolia. Kukaan ei vielä siinä vaiheessa tiennyt pojan kuolleesta äidistä, joka makasi omassa veressään kotonaan sängyssä, tai siitä, miten ilman rehtorin ja erään oppilaan toimia ammuskelu olisi toistunut läheisellä Pearlin yläasteella vain hetkeä myöhemmin. Pian apulaisrehtori tunnisti aseellaan osoittamansa pojan teini-ikäiseksi Luke Woodhamiksi, yhdeksi hänen koulunsa omista oppilaista.
Luke Woodham oli helposti johdateltavissa oleva toista vuotta Pearlin high schoolia käyvä nuori, joka tunsi olevansa sekä kiusattu että hyljeksitty. Luke ihannoi Adolf Hitleriä ja Friedrich Nietzcheä ja heidän ajatuksiaan. Hitlerin ihannointi toi hänelle luultavasti voimantunteen ja Nietzhe kuului osana hänen "ryhmäänsä", porukkaa, joka kutsui itseään nimellä Kroth. Se koostui noin kuudesta ihmisestä, kaikki jollakin tavoin hyljeksittyjä ja kiusattuja, ihmisiä, jotka tunsivat tarvitsevansa välitöntä kostoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat tehneet heille vääryyttä. Heidät yhdisti myös ajatus siitä, että he kaikki olivat sosiaalisesti vääränlaisia, sopimattomia, jatkuvasti kiusattuja ja vihattuja henkilöitä yhteisössä. Yhdessä ryhmänsä tuella Luke tunsi itsensä tarpeeksi voimakkaaksi voidakseen toteuttaa verisen kostoiskun koulullaan.
Luke syntyi helmikuun 5. pvä 1981. Hänen nuoruudestaan ja lapsuudestaan on mediassa melko vähän tietoja, kuvia vieläkin vähemmän. Hän oli sulkeutunut lapsena ja piti ajatukset ominaan, vaikka omasikin erittäin vilkkaan mielikuvituksen. Hänen maailmankuvansa oli muuttunut kylmäksi ja kieroutuneeksi teinivuosiin mennessä ja hän tunsi usein loputonta vihaa ja ärtymystä sekä muita ihmisiä, että yhteiskuntaa kohtaan. Luke ei ollut koskaan lapsi, joka pelasi äänekkäästi muiden kanssa takapihalla jalkapalloa, ajeli pyörällään edestakaisin tietä pitkin tai omisti edes kavereita, jotka olisivat käyneet leikkimässä hänen kanssaan. Luke kirjoitteli päiväkirjoja ja kertoi niissä sekä jokapäivisistä jutuistaan, että kirjoitteli väkivaltaisia tarinoita ja runoja. Eräässä runossa on kuvaus naisesta, joka yrittää paeta hyväksikäyttäjäänsä lattialla raahautuen, mutta joutuukin vain hakatuksi ja raiskatuksi. Vaikka Luken päänsisäinen maailma tuntui olevan hyvin väkivaltainen ja hän väitti isänsä käyttävän häntä hyväkseen tunnepuolella ja äitinsä fyysisesti, ei kukaan tuttavista tai naapureista koskaan muistanut kuulleensa korotettuja ääniä tai nähneensä viittauksia minkäänlaiseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Poliisi löysi Woodhamien taloa tutkiessaan jopa vastaajasta Luken äidin jättämän viestin, joka viittasi siihen, että Luke valehteli. "Kultaseni, olen hieman myöhään tänään töissä, katsotko jääkaapista tarvitsemmeko jotain.. Vai pitäisikö minun tuoda pizza tänä iltana?"
Tiedetään, että Lukella on sekä isä että veli, mutta heistä molemmat ovat kieltäytyneet tulemasta julkisuuteen, saatika puhuman Luken tekemisistä tapahtumien jälkeen. Luken isä muutti pois kotoa hänen ollessaan 7-vuotias. Luken äiti, Mary Woodham, sen sijaan oli yritteliäs nainen, joka yritti kaikkensa poikansa eteen. Hän yritti hillitä poikansa väkivaltaista käytöstä ja teki paljon sen eteen, että Luke saisi normaalin lapsuuden kaikesta huolimatta. Lukella oli jopa koira, Sparkle, jota hän toistuvasti tosin kohteli väärin, nauttien sen hakkaamisesta ja tuleen sytyttämisestä ja sen jälkeen lampeen heittämisestä.
Kuin ihmeen kaupalla Luken elämä näytti kuitenkin muuttavan suuntaansa, kun hänen onnistui saada tyttöystävä samasta koulusta, jossa hän itse opiskeli. Vaikka Luke oli sen ajan kriteerien mukaan nörtti ja kiusattu oppilas, oli Christina Menefee silti päättänyt yrittää. Christina oli samalla sekä Luken ensimmäinen aito ystävä, että samaan aikaan tyttöystävä. Hetken aikaa kaikki näytti sujuvan varsin hyvin, kunnes Christina, huomattuaan kai Luken todellisen luonteen, päättikin laittaa suhteen poikki. Luke ei voinut käsittää tätä, sillä hänen mielestään heidän suhteensa oli hyvä ja hän tunsi kerrankin, ensimmäistä kertaa elämässään, rakastavansa jotakuta syvästi ja aidosti. Hän jopa kirjoitti eron jälkeen Christinasta päiväkirjaansa "ensimmäistä kertaa minulla oli joku jota rakastaa." Myöhemmin hän kertoi poliiseille, että tuona aikana hän halusi vain kuolla joka päivä ja tappaa itsensä joka kerta kun heräsi.
Luken pimeä puoli nosti jälleen päätänsä ja hän muuttui entistä synkemmäksi eron jälkeen keväällä 1996.
Joitakin kuukausia tämän jälkeen koulun muut hylkiöinä itseään pitävät huomasivat Luken ja näkivät hänessä potentiaalia uutena ryhmänsä jäsenenä. He kutsuivat Luken keskustelemaan kanssaan ja suostuttelivat hänet yhdeksi jäsenekseen. Luke huomasi viihtyvänsä näiden ihmisten seurassa ja kun aseet ja niiden käyttö tulivat puheeksi, oli vain luonnollista että väkivaltaista luontoa omaksunut Luke kiinnostui niistä sekä mahdollisesta kostosta, joka olisi mahdollista toteuttaa aseiden avulla.
Tämän jälkeen ei ole varmaa tietoa, mitä tapahtui. Krothin ympärillä liikkui ja liikkuu yhä valtava määrä huhuja, eikä edes poliisi voi olla varma siitä, mitkä niistä ovat totta ja mitkä eivät. Se tiedetään, että Luke vietti paljon aikaa ryhmänsä kanssa ja on mahdollista, että ryhmä yhdessä suunnitteli iskua Pearlin kouluihin ja valitsi Luken sen toteuttajaksi. Luke olisi ollut helppo suostutella tuohon rooliin, sillä hän kantoi yhä kaunaa Christinaa kohtaan ja näki hyökkäyksessä mahdollisuuden kostaa tytölle, joka oli loukannut häntä niin syvästi joitakin kuukausia aiemmin vaatimalla suhteen päättymistä. Innoittajana tälle ns. yhteiskuntakostolle toimi Michael Douglasin elokuva Rankka päivä, jossa sinällänsä nörtti toimiston työntekijä menettää hermonsa lopullisesti helteessä loputtoman tuntuisessa autojonossa, nousee autostaan ja lähtee kostomatkalle maailmaa kohtaan.
Suunnitelma, oli se sitten Luken itsensä tai ryhmän yhteinen, kehittyi ja kasvoi kuitenkin koko ajan, kunnes viimein vuoden 1997 loppupuolella, lokakuun ensimmäisenä päivänä, Luke päätti aloittaa sen lopullisen toteuttamisen.
Aamuyön tunteina ennen kuin Luke lähti kouluunsa, hän etsi käsiinsä keittiöveitsen ja puukotti 50-vuotiasta äitiään, Mary Woodhamia useita kertoja. Maryn ruumiinavauspöytäkirjassa mainitaan myös hajalle isketty leuka, jonka Luke oli tehnyt ilmeisesti alumiinisella pesäpallomailalla puukotuksen yhteydessä. Haavoja löytyi sekä käsistä, selästä, olkapäistä että päästä. Tuona aamuna he olivat kohdanneet keittiössä, jossa Luke oli ensin iskenyt äitiään kasvoihin mailalla, murskaten sekä ylä- että alaleuan. Tämän jälkeen hän oli puukottanut häntä keittiöveitsellä useita kertoja ja viiltänyt lopuksi kaulavaltimon auki. Kun hän oli varmistunut siitä, että hänen äitinsä oli kuollut, Luke raahasi Maryn tämän omaan sänkyyn. Tämän jälkeen hän vaihtoi vaatteet, pesi veren tahrimat farkkunsa ja siivosi verijäljet asunnosta. Sitten Luke odotti. Hän valmistautui, kävi suunnitelmaa läpi päässään yhä uudestaan ja uudestaan. Jossain välissä hän soitti eräälle Krothin jäsenelle, Delbert Shawille. Hän kertoi tappaneensa äitinsä ja lähtevänsä seuraavana koululle. Kesken puhelun Shawin kanssa Grant Boyette kuitenkin soittaa ja Luke laittaa Shawin odottamaan. Boyette ja Shaw keskustelevat noin 20 minuuttia, jonka jälkeen kello on 7.50, jolloin Luke palaa keskusteluun Shawin kanssa. Pian he lopettavat puhelun ja Luke ottaa äitinsä auton avaimet ja veljensä .30 -kiväärin. Shaw suuntaa bussille siinä vaiheessa kun Luke lähtee kohti kouluaan, kohti Pearl high schoolia. Hän tiesi, että Christina olisi siellä ja tarkalleen, mitä hänen pitäisi Christinalle tehdä. Boyette oli käskenyt tappaa Christinan, joka oli aiheuttanut niin paljon surua ja pahoinvointia Lukelle.
Christina Menefee
Koululle päästyään hän pysäköi auton ja käveli sisälle koululle. Aulassa hän antoi ystävälleen Justin Sledgelle seuraavan käsinkirjoitetun viestin:
"En ole hullu, olen vihainen. Tapoin, koska ihmisiä kuten minä kohdellaan väärin joka päivä. Tein tämän näyttääkseni yhteiskunnalle; tönäise meitä, ja me tönäisemme takaisin... Koko elämäni olen ollut naurettavuus, aina hakattu ja vihattu. Pystytkö sinä, yhteiskunta, syyttämään minua siitä mitä teen? Kyllä, sinä pystyt... Se ei ollut hätähuuto huomion saamiseksi, se ei ollut hätähuuto avun saamiseksi. Se oli silkka ahdistuksen huuto, sanoen että jos et pysty pitämään silmiäsi auki, jos en voi tehdä sitä pasifismilla, jos en voi näyttää sitä älyllisesti, teen sen luodilla."
Tämän jälkeen Luke palasi autolleen ja haki kiväärinsä. Palattuaan koululle hän totesi hiljaa itsekseen "tämä päättyy nyt", ennen kuin huomasi Christinan yhdessä parhaan ystävänsä Lydia Dewin seurassa ja käveli heidän luokseen. Lydian hän ampui saman tien. Luoti osui hänen käteensä mutta kulkeutui sitä kautta hänen ruumiiseensa. Seuraava uhri oli Christina Menefee, sama tyttö, joka oli tehnyt hänet niin onnelliseksi joitakin kuukausia aiemmin ja samalla onnettomaksi suhteen päätyttyä. Osuma oli suoraan Christinan niskaan. Molemmat tytöt kuolivat muutaman minuutin sisällä. Koulun oman yhtyeen johtaja, Jeff Cannon, seisoi noin viiden jalan päästä Lydiasta kun Lydiaa ammuttiin. Luke kuitenkin päätti jatkaa matkaansa, ampuen sattumanvaraisesti hänen tielleen tulleita ihmisiä. Hän oli matkalla poispäin koulun sisätiloista, välittämättä sen kummemmin siitä keneen osui ja keneen ei. Yhdeltä haavoittuneista uhreistaan hän jopa pyysi anteeksi ja selitti, ettei ammuskellut ketään sen tarkemmin.
Luken onnistui haavoittamaan seitsemää ihmistä vielä ennen kuin hän pääsi ulos koululta ja takaisin autolleen. Luken seuraava suunnitelma oli lähteä läheiselle Pearlin yläasteelle jatkamaan tehtäväänsä, hän oli jo käynnistänyt auton ja oli tekemässä lähtöä, kun eräs koulun oppilaista hidasti hänen lähtöään. Luke joutui pysähtymään, jolloin koulun apulaisrehtori, Joel Myrick, suuntasi .45 pistoolin suoraan kohti hänen kasvojaan ja vaati häntä olemaan liikkumatta. Aseen Joel oli noutanut autonsa hansikaslokerosta. Samaan aikaan hälytyskeskus oli lähettänyt paikalle sekä poliiseja että ambulansseja, jotka saapuivat paikalle hyvin nopeasti sen jälkeen kun Luke oli pysäytetty ja pidättivät Woodhamin.
Myöhemmissä kuulusteluissa Luke väitti, ettei muistanut äitinsä tappoa ollenkaan ja koulunkin ammuskeluista hän kertoi, ettei ollut oma itsensä, vaan että Krothin jäsenet olivat lähettäneet häneen paholaisen, joka tappoi ihmiset hänen ruumiinsa avulla.
"En tähdännyt ketään erityisesti. Se oli kuin olisin siellä, mutta samaan aikaan en ollut siellä kuitenkaan."
Äitiään kohtaan Lukella oli sekavat tunteet. "Hän ei koskaan rakastanut minua. Hän sanoi aina etten kelpaisi mihinkään ja että olin lihava ja laiska." Kuitenkin, muistettuaan miten Mary kutsui häntä "kullaksi" ja "lapsekseen", Luke murtui. "Rakastin äitiäni. Tiedän, että hän antaa minulle anteeksi."
"Suljin vain silmäni ja taistelin itseäni vastaan, koska en halunnut tehdä mitään siitä. Kun avasin silmäni, äitini makasi sängyllään kuolleena."
Vaikka Luke oli kuuluttanut isoon ääneen olevansa tutustunut erittäin hyvin sekä Hitlerin Mein Kampfiin, Nietzchen kirjallisuuteen ja Necronomiconiin, olivat poliisin Luken huoneesta löytämät kirjat kuitenkin täysin siinä kunnossa, kuin missä ne olivat olleet kaupasta lähtiessään. Jokainen sivu vaikutti koskemattomalta ja kirjojen sidonta ei ollut kärsinyt, kuten se olisi kärsinyt mikäli kirjoja olisi luettu, varsinkin useampaan otteeseen.
"Vaikuttaa siltä, että Luke kuvitteli olevansa paljon fiksumpi kuin mitä hän todellisuudessa on.", sanoo Luken tapaukseen perehtynyt Timothy Jones.
Lisäksi Lukella tuntui olevan harhakäsitys siitä, että hän oli kiusattu ja jopa pelätty kokonsa vuoksi. Vaikka Luke oli isokokoinen ihminen, ei häntä luokkatoverien mukaan kiusattu siksi, vaan lähinnä sen vuoksi ettei hän koskaan vastannut kiusaamiseen mitenkään. Koulussa tehdyn tutkimuksen mukaan koulun tuhannesta oppilaasta suurin osa ei kuitenkaan voinut muistaa Lukea mitenkään erityisemmin ajalta ennen ammuskeluja.
Oikeudenkäynnin aikana Luke myönsi olevansa saatanapalvoja ja että hän oli saanut idean tappamisista sen jälkeen kun hänet oli kutsuttu mukaan saatananpalvojien toimintaan. Woodhamin mukaan hänen ystävänsä Boyette kutsui hänet mukaansa saatananpalvoja-ryhmäänsä, joka tunnettiin nimellä The Kroth. Grant oli Luken mukaan kertonut, että Lukessa oli potentiaalia johonkin suureen. Boyette oli myös hänen mukaansa luvannut, että Luke voisi saada joko entisen tyttöystävänsä takaisin tai pääsisi edes tasoihin mustan taikuuden avulla.
Luke väitti, että sinä aamuna kun hän oli tarttunut keittiöveitseen tappaakseen äitinsä, hän oli 100 000 demonin vallan alla. "Muistan heränneni sinä aamuna ja näin demoneja joita näen aina kun Grant käski minun tehdä jotain. Ne sanoivat, etten ollut mitään ja en tulisi koskaan olemaankaan mitään jos en lähtisi nyt kouluun ja tappaisi noita ihmisiä."
1998, oikeudenkäynnin ollessa vielä kesken, Lukelle näytettiin oikeudessa aiemmin kuvattu video, jossa hän kertoi tappaneensa äitinsä koska tämä ei rakastanut häntä. Luken mukaan hänen äitinsä syytti häntä sekä avioerostaan että ongelmista Luken veljen kanssa. Luke kertoi äitinsä viettäneen usein öitä pois kotoa tarjoilijan työnsä vuoksi. "En halunnut tappaa äitiäni. Rakastin äitiäni. Halusin hänen vain ymmärtävän. On todella vaikeaa elää niiden juttujen kanssa mitä olen tehnyt."
Grantin ja hänen välinen ystävyys-suhteensa oli alkanut Luken mukaan tammikuussa 1997, kun he yhdessä olivat langettaneet taian vihaamansa teini-ikäisen päälle ja seuraavana päivänä tuo kyseinen henkilö oli jäänytkin auton alle ja kuollut. Samaan aikaan Luke oli omien sanojensa mukaan alkanut myös uskomaan mustaan magiaan ja taikuuteen.
"Perustimme saatananpalvontaryhmän ja kaiken sen vihan keskellä, joka oli sydämessäni, yritin käyttää sitä kostaakseni ihmisille ja tehdä kuten hän käski minun tehdä." Ryhmä kokoontui tyhjään Woodhamien taloon aina toisinaan. Siellä he keskustelivat Hitleristä, kuolemasta ja Saatanasta, okkultimista ja kiduttivat Luken shih-tzu -sekarotuista koiraa, Sparklea. Myöhemmin Luke tappoi koiran itse, kirjoittaen siitä kaksi sivullista päiväkirjaansa. Kun koiran brutaalista taposta luettiin ääneen oikeudenkäynnissä, osa valamiehistöstä peitti kädellään suunsa ja kaksi heistä tuli sairaaksi luetun tekstin vuoksi. Luke päätti koirantappotarinansa sanoihin "Se oli täyttä kauneutta."
Kaikki viisi muuta Krothin jäsentä pidätettiin Luken jälkeen. Kolmea vastaan nostettiin syytteet (Boyette, 18, Justin Sledge, 16, ja Daniel Thompson, 16), mutta niistä luovuttiin myöhemmin. Syyksi mainittiin muun muassa se, että ryhmän aiemmin suunnittelema tapporetki oli peruuntunut, koska heidän mielestään se olisi ollut väärin. Kukaan ei ollut lopulta suunnitellut tappoja tosissaan. Paikallisen poliisin mukaan syytteet olisi yhä mahdollista nostaa, mutta sen sijaan he käskivät syytettyjen olla hiljaa tapauksesta ja sitä ympäröivistä huhuista. Mikäli selviäisi, että he ovat puhuneet myöhemmin ohi suunsa, syytteet voitaisiin nostaa uudelleen.
Kesäkuun 13. pvä 1998 Luke todettiin syylliseksi kahden luokkatoverinsa tappamiseen. "Olen pahoillani niiden ihmisten vuoksi jotka tapoin ja joita satutin." Luke kertoi sen jälkeen, kun hän sai kaksi elinkautista ja 20 vuotta ehdotonta vankeutta. Pelkästään äitinsä taposta hän sai yhden elinkautisen. "Syy miksi ette näe enää kyyneliä, on se että olen saanut anteeksi Jumalalta." Myöhemmin Luke itse sanoi, että hänen rikoksensa oli "Sairas ja paha. Jos he olisivat voineet antaa kuolemanrangaistuksen tässä tapauksessa, ansaitsisin sen."
Lain mukaan Woodham ei voi saada vapautusta vankilasta vasta kuin korkeintaan vuonna 2046, jolloin hän on 65-vuotias.
