Eric Harris & Dylan Klebold

[Howler]

En muista luinko sen nyt täältä vai jostain muualta, että ruumiit olivat olleet koululla vuorokauden ennen kuin niitä lähdettiin siirtelemään minnekään, joten sen suhteen tuntuisi hassulta se ambulanssi, mutta toisaalta, jos se on yksi mahdollisuus/käytännön tapa osassa kaupunkeja tai alueita, niin toisaalta se voisi hyvin pitää paikkaansakin. Kun en ihan tosissaan äkkiseltään keksi, että minkä vuoksi uhrina olleelta olisi peitetty kasvot, varsinkin jos kyseessä on elossa oleva henkilö, jolloin se teko voi olla jopa kohtalokas hapensaannin suhteen. Joten ainoa järkipäätelmä minkä minä saan siitä pykättyä on se, että kyseessä on joku kuolleista, jota ollaan seuraavana päivänä viemässä pois. Tämä ei siis sulje pois mahdollisuutta, etteikö kyseessä voisi olla joku muukin uhreista, mutta eikös poikia oltu kartettu juuri sen mustiin pukeutumisen vuoksi... Muistaakseni videon hahmolla oli päällään pelkkää mustaa, joten kyseessä lienee joku toinen jota on mahdollisesti kartettu myös mustiin pukeutumisen vuoksi tai sitten Dylan.

Muistelen nähneeni ainakin kerran uutisista, kun uhrin kasvoja peitettiin jonkun kamalan jutun jälkeen (en vain saa mieleeni mikä...). Ja muistelen, ettei tuossa mainitsemassasi videossa olleen henkilön kasvojen edessä ollut kuin joku kangas? Sitä ei oltu kiedottu ns. tukehduttamaan tai mitään, laitettu vain siihen päälle, joten tukehtumisen mahdollisuus on aika pieni? En ole tuosta ihan varma, koskaan ei ole tullut kokeiltua, mutta pohdin... Myös se on outoa, että miten selvästi kuollut vietäisiin jonnekin ambulanssilla kuljetettuna paareilla niin, että kasvot ovat peitossa. Enemmän minä yhdistän siihen tilanteeseen mustan pussin, jossa ruumis on sekä, että se pussi on suljettu kun sitä paareilla kuljetetaan. Ja pelkkä pukeutuminen ei valitettavasti kerro mitään, varmasti moni muukin (mahdollisesti jopa koulussa suosittukin nuori) pukeutui mustaan. Hmm..

Kuitenkin, vaikka kuinka tuota käännän ja väännän ja pohdin, niin pitää todeta, että jos itse joutuisin jonkinlaiseen tuollaiseen isoon juttuun ja sattuisinkin pelastumaan, tahtoisin suojella yksityisyyttäni peittämällä kasvoni vaikka paareilla ollessani. Syy? Ihmisten sensaation nälkä ja se, että tuollaiset kuvat myyvät...

[nassukka_]

Dylan kyllä sopisi kyseiseksi ihmiseksi. Ja jos tuo olisi hengissä (loukkaantunut) ajattelisin ainakin niin että hän olisi jonkinlaisissa putkissa. Kun katsoin yhtä videota niin yksi otettiin ambulanssista ja sillä oli valkoinen lakana jalkoihin asti.
Luulen että se valkoinen lakana laitettiin niille kohdille joille luodit olivat osuneet.

[rampiz]

Poistettu.

[VoDKa]

Loistava dokumentti.

On kyllä upeaa materiaalia - ja muutamia lisäjuttuja taas tuli tuon mukaan esille.

Ensimmäisen kerran tökkäsi minulla ainakin tuossa kolmososassa, kun alettiin puhumaan Dylanista ja Ericistä ihmisinä. Dokumentti väittää, että Dylanin räjähtävän luonteen vuoksi se oli luultavemmin se, joka joutuisi varmemmin ongelmiin.
Kuvittelin aina (ja näin tuntuu lukevan monessa paikassa), että nimenomaan Eric olisi se, joka joutuisi varmemmin ns. pissiin, kaiken sen oudon käyttäytymisensä ja väkivaltaisen luonteensa vuoksi. Uskoako siis dokumenttia vai muita juttuja, mitä on lukenut?

Katselin tässä nyt sitten loppuun tuon kokonaisuudessaan, kerkesin kirjoittaa ylläolevan tekstin sitä ennen. Aika erikoinen näkökulma oli minusta tuolla dokkarilla, kun vaikka Eric oli selkeästi tehnyt enemmän pahaa valehtelemalla ja haluamalla tappaa kaikki ja olemalla se paha ja ilkein, niin silti tuntui tuo haluavan sanoa, että Dylan oli se itse pahuus ja ilkeys, kerrottiin kuinka sillä oli ongelmia ja väkivaltaista käytöstä. Ja sitten selitettiin nopeasti vain et ai joo, olihan se ihastunut ja halus kuolla kans, mut piiiiikkujuttu.

Ericin ongelmia taas käsiteltiin lähinnä "sit se teki sitä ja tätä ja tuota, mutta semmosta sattuu".

En mitenkään kummemmin halua puolustella tai syytellä ketään, aiheutti vain kummastusta kun olin itse ajatellut nuo asiat niin eri tavalla aikanaan.

Olin yllättynyt että molempien vanhempia näytettiin tuossa ja vielä Brooksinkin vanhempia.

Se, mikä harmittaa, oli että dokumentti oli kyllä pureutunut melko syvästi siihen mitä Dylan ja Eric tekivät, mutta toisaalta se oli unohtanut sen puolen, mitä ne oli vuosi tai kaksi vuotta aiemmin olleet. Columbinen lähistöllä olleet tapahtumat ja jutut tiedettiin kyllä pidätyksistä Brooksin uhkailuihin, mutta ainoa ns. hyvä sana tuli Brooksin vanhempien suusta ja sekin oli Dylanista ja hänen käytöksestään lapsena. Jotainhan oli selkeästi tapahtunut ennen tuota murhanhimoista ja itsemurhanhakuista käytöstä, mutta kukaan ei tuntunut vaivautuvan kertomaan siitä, kun oli niin kiire kertoa millaisia monstereita naapuritalon oven takana asuukaan.

[joey]

Kuvittelin aina (ja näin tuntuu lukevan monessa paikassa), että nimenomaan Eric olisi se, joka joutuisi varmemmin ns. pissiin, kaiken sen oudon käyttäytymisensä ja väkivaltaisen luonteensa vuoksi. Uskoako siis dokumenttia vai muita juttuja, mitä on lukenut?

Aika erikoinen näkökulma oli minusta tuolla dokkarilla, kun vaikka Eric oli selkeästi tehnyt enemmän pahaa valehtelemalla ja haluamalla tappaa kaikki ja olemalla se paha ja ilkein, niin silti tuntui tuo haluavan sanoa, että Dylan oli se itse pahuus ja ilkeys.

Tuo dokumentti ainakin tuki omia käsityksiäni pojista. Kyllä on tännekin päähän jäänyt selainen käsitys, että Eric olisi ollut pojista se ehdottomasti hankalampi luonne, kun sitten taas Dylan olisi ollut tuon projektin suhteen jopa perässäkulkija. Tuossa dokumentissahan tuodaan aika hyvin esille Ericin älykkyttä ja kykyä manipuloida ihmisiä. Vaikka Eric olisikin siis ollut (ja uskon hänen myös olleen) Dylania sinänsä vaarallisempi, päällepäin varmasti vaikutti muulta - vakuuttihan Eric omat vanhempansa ja opettajankin. Jos toinen tekee pahaa, mutta osaa myös olla erittäin miellyttävä tarvittaessa, tottakai huonompi kuva jää toisesta, joka vain teki pahaa.

[Arlene]

Loistava dokumentti.

Se, mikä harmittaa, oli että dokumentti oli kyllä pureutunut melko syvästi siihen mitä Dylan ja Eric tekivät, mutta toisaalta se oli unohtanut sen puolen, mitä ne oli vuosi tai kaksi vuotta aiemmin olleet. Columbinen lähistöllä olleet tapahtumat ja jutut tiedettiin kyllä pidätyksistä Brooksin uhkailuihin, mutta ainoa ns. hyvä sana tuli Brooksin vanhempien suusta ja sekin oli Dylanista ja hänen käytöksestään lapsena. Jotainhan oli selkeästi tapahtunut ennen tuota murhanhimoista ja itsemurhanhakuista käytöstä, mutta kukaan ei tuntunut vaivautuvan kertomaan siitä, kun oli niin kiire kertoa millaisia monstereita naapuritalon oven takana asuukaan.

Minuakin on ihmetyttänyt, miten voi ihmisen (tässä tapauksessa Ericin) käytös muuttua yks kaks?
Mitä olen noita todistajalausuntoja käynyt läpi, Eric oli esim. samassa saksan ryhmässä olleen tytön mukaan ollut ihan ok luokat 1 -3, sitten Eric muuttui.
Erään tytön mukaan Ericiä oli ihailtu, kun hän oli niin välkky.

[sorsake]

Niin, ymmärsin niin, että tuossa tarkoitetaan että Dylan oli päällisin puolin käytökseltään holtittomampi. Tosin minäkin olen saanut kyllä sen vaikutelman, että Eric kyllä tunnettiin myös vähintäänkin outona ja oli kyllä vähemmän suosittu kuin Dylan ja hänellähän oli enemmän myös ihan ylöskirjattuja ongelmia. Mutta ei nuo henkilöanalyysit ole kovin syvällisiä muutenkaan.

Vanhemmista muuten: ihan riippumatta siitä, mitä he henk. koht. asiasta tietävät ja tuntevat lienee selvää, etteivät he tule ilmoisna ikinä julkisuudessa asiasta puhumaan ja myöntämään, että olisivat jotain outoa pojissa huomanneet. Nimittäin korvausoikeudenkäyntien pelossa. Käsittääkseni joku out of court settlement uhrien perheiden kanssa on, mutta se ei ainakaan joidenkin webbisivujen tietojen mukaan estä välttämättä jatko-oikeudenkäyntejä. Mitään Armas Gerdtin kirjan kaltaista on siis turha odottaa, vaikka se varmasti olisi erittäin hyödyllinen ainakin muulle maailmalle vaikkei vanhemmille itselleen. Lakimiehet lienevät heti ampumispäivän iltana sanoneet vanhemmille tiukasti, ettei saa myöntää mitään ikinä ja paras sanoa niin vähän kuin mahdollista.

Toinen asia on se, että sen myöntäminen, että joukkomurha johtui heidän laiminlyönneistään tai sokeudestaan olisi varmasti heille itselleenkin sellainen syyllisyystaakka, että he kieltävät myös itselleen sen mahdollisuuden, että oirehdintaa olisi ollut havaittavissa. Jonkunlainen psyykkinen puolustusmekanismi siis.

[sorsake]

Niin sen verran vielä tuosta dokkarista, että se oli muuten asiallinen ja oikeinkin hyvä, mutta ehkä vähän opettajamainen tai alentuva. Miten esim. yksi pääkysymys oli se, että kuinka pojat osasivat ampua niin hyvin. No eikö siihen ole ihan selvä vastaus, että olivat harjoitelleet. Ei tuo nyt miltään suurelta mysteeriolta vaikuta... Ja sitten on tietty nämä "f-word" siellä sun täällä, mutta kaiketi Jenkeissä kuten täällä Englannisskaan ei saa telkussa kiroilla ennen tiettyä kellonaikaa.

[Natural_Selector]

UUUUUUUUUUU

[porta]

Ohessa linkki muihin napin vetäjiin ja seurauksiin. Löytyypä sieltä meiän oma PEA. Mä mitään ymmärrä lääketieteestä, mutta aiheuttaako nuo lääkkeet (itse)tuhoisia fiiliksiä, tai onko näiden lääkkeiden aloittamisen aikaan ihmisen mieli jo niin sairas että tekee mitä sattuu.

http://www.ssristories.com/index.php

[VoDKa]

Mä mitään ymmärrä lääketieteestä, mutta aiheuttaako nuo lääkkeet (itse)tuhoisia fiiliksiä, tai onko näiden lääkkeiden aloittamisen aikaan ihmisen mieli jo niin sairas että tekee mitä sattuu.

Sen verran tunnen lääkkeitä käyttäviä ihmisiä, että tiedän lääkkeiden vaikuttavan hyvin eri tavalla eri ihmisiin. Jopa sama lääke saattaa saada aikaan ihan erilaisia kokemuksia toisella kuin mitä joku muu on niistä saanut.

Hieman lääkkeestä riippuenkin ainakin alussa lääkkeet yleensä pahentavat oloa ja tätä voi jatkua joka puolikin vuotta. Olo on saamaton, surkea, huono, masentunut, väkivaltainen, jopa sairas. Jokainen ihminen kokee tuon olon eri tavalla. Tämän jälkeen pitäisi alkaa ns. auttava prosessi, jonka aikana (yleensä yhdessä terapeutin kanssa) käydään läpi niitä ongelmia ja niistä aiheutuneita tuntemuksia, sitä mikä saa olon huonooksi/väkivaltaiseksi jne. Tämä taasen voi viedä vuosikaupalla aikaa. Terapeutilla käynti voi tuntua joka kerta kamalemmalta ja vaikeammalta, istunnon jälkeen olo voi olla oikeasti sairas, samaan tapaan kuin jos ruumiissa myllertäisi joku virus tai vastaava. Ja jos tätä jatkuu pitkiäkin aikoja, niin toisaalta on ihan ymmärrettävää, että ihminen kokee olevansa vieläkin huonompi ihminen kuin ennen lääkityksen aloittamista.

Toisinaan käy myös niin, että lääke on vääränlainen, eikä auta sitä käyttävää ihmistä. Ihminen voi odottaa pitkiäkin aikoja lääkkeen vaikuttamisen alkamista eikä välttämättä ymmärrä hakeutua lääkärin/lääkkeen määränneen ihmisen luokse ja kertoa, että se ei auta ollenkaan. Myös lääkkeen annostus voi olla täysin väärä suhteessa ihmisen ongelmiin.

Kun sitten pitkän aikaa tuntuu siltä, että olo on vain pahempi, mieli herkästi rupeaa syyttämään sekä lääkkeitä, että terapeuttia. Lääkkeet ja terapeutit unohtuu ja on helppo kuvitella, ettei kukaan pysty auttamaan, että pitäisi vain toteuttaa luontoaan ja tehdä se, mitä sitten ikinä haaveileekaan. Väkivaltaiset ajatukset yhdessä kuolemanhalun kanssa ovt olleet yleisiä näiden ihmisten keskuudessa, joten sama kai se on yhdistää sitten itsensä ampuminen siihen, että ampuu muita ihmisiä ensin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, niin sanoakseni.

Sekin mahdollisuus on, että lääkettä nautitaan epäsäännöllisesti, jolloin se ei vain kerkeä auttamaan ja samaan aikaan aiheuttaa lisää pahoinvointia, eräänlaisia vieroistusoireita.
Siinä vaiheessa jos ja kun lääkettä alkaa lopettelemaan, joko omasta halustaan tai jostain muusta syystä, vieroitusoireet saattavat olla yhtä pahoja kuin aloittaessa, tai jopa pahempia. Kirkas valo voi sattua silmiin, sängystä ei pysty liikkumaan mihinkään, tekee mieli vain oksentaa ja koko ajan on puolittaisessa unessa, mikään ei tunnu todelliselta ja missään vaiheessa ei voi olla varma, näkeekö unta vai onko hereillä.

Tuo, että tuntee tulevansa vain sairaaksi määrätyistä lääkkeistä, lisää varmasti vihaa yhteiskuntaa ja omaa itseään kohtaan. Varsinkin jos on ollut huonoja kokemuksia aiemmin masennus/rauhoittavista lääkkeistä, ne on ihan mielettömän vaikea aloittaa uudestaan, vaikka kuinka lääkäri/terapeutti vakuuttelisi, että se on hyvästä.

[joey]

Ohessa linkki muihin napin vetäjiin ja seurauksiin. Löytyypä sieltä meiän oma PEA. Mä mitään ymmärrä lääketieteestä, mutta aiheuttaako nuo lääkkeet (itse)tuhoisia fiiliksiä, tai onko näiden lääkkeiden aloittamisen aikaan ihmisen mieli jo niin sairas että tekee mitä sattuu.

http://www.ssristories.com/index.php

Mielenkiintoisinta tossa listassa on kyllä ehdottomasti tuo teini- ja varhaisteini-ikäisten massiivinen osuus luvuista.

Ehkä SSRI-lääkkeet eivät nuoren, identiteettiään vielä hakevan, mielen kanssa oikein sovi yhteen.

Toisaalta, olisi ehkä syytä myös esittää kysymys siitä, kumpi onkaan seuraus ja kumpi syy. Kun kyse ei kuitenkaan ole siitä, että noita lääkkeitä jaeltaisiin summanmutikassa eniten haluaville. Sairaus on aina takana.

[sorsake]

Niin, minä olen ollut siinä käsityksessä, että noita lääkkeitä ei aivan varauksettomasti määrättäisikään alle 18-vuotiaalle, eritotenkaan niitä aineita, joilla on ollut todistetusti harvinaisia vaarallisia sivuvaikutuksia käytökseen (esim. Seroxat muistaakseni). En tiedä onko eri maissa erilaisia käytäntöjä, mutta näin olen käsittänyt sekä UKn että Suomen osalta (en tosin ole alan asiantuntija, vaan tämä perustuu ihan näppituntumaan).

Toisaalta nykyään nappeja määrätään paljon lievempiäkin ongelmia kokeneelle. Ei siis ole ihme, että kouluampujillakin on niitä ollut. Kuten joey sanoi, syy ja seuraus ovat mahdoton erottaa toisistaan. Kouluampumiset ovat sen verran harvinaisia kuitenkin, että kunnon tilastollista analyysiäkään on vaikea tehdä (periaatteessa on olemassa teknisiä temppuja, joilla oikeanlaisesta aineistosta voidaan eristää se todellinen kausaalisuus, mutta se vaatii hyvää dataa).

Toisaalta maailmassa on miljoonia ihmisiä, joille SSRI lääkkeeistä on ollut suunnatonta apua, ja jotka niiden avulla (usein terapiaa lisänä) ovat toipuneet vakavistakin masennuksista. Todennäköisesti kyseisten lääkkeiden käyttö on estänyt monta itsemurhaa, paljon enemmän kuin aiheuttanut. On aika harmillista, jos tällaistenkin uutisointien takia joku oikeasti lääkkeitä tarvitseva ei niitä halua ottaa.

[Mariacka]

Toisaalta maailmassa on miljoonia ihmisiä, joille SSRI lääkkeeistä on ollut suunnatonta apua, ja jotka niiden avulla (usein terapiaa lisänä) ovat toipuneet vakavistakin masennuksista. Todennäköisesti kyseisten lääkkeiden käyttö on estänyt monta itsemurhaa, paljon enemmän kuin aiheuttanut. On aika harmillista, jos tällaistenkin uutisointien takia joku oikeasti lääkkeitä tarvitseva ei niitä halua ottaa.

Pääsin hiljattain käymään KTL:lla, jossa kuulin että Suomessa itsemurhakuolleisuus on kääntynyt laskuun. Osansa varmaan kehittyneellä lääkityksellä (vielä parikymmentä vuotta sitten mielialalääkkeillä oli niin pahoja sivuvaikutuksia, ettei niitä vähässä kummassa edes määrätty).

Oma osin kokemukseenikin perustuva käsitykseni on, että mikäli taudinkuvassa on mukana persoonallisuuspatologiaa, ssri ei ole riittävä lääkitys. Varsinkaan jos ja kun sen käyttö on satunnaista. Se että paha olo jatkuu lääkkeen aloittamisen jälkeen, johtuu useimmiten siitä, että masennus kulkee kulkuaan syventyen, eikä lääke ehdi heti mukaan, tästä olen nähnyt erinomaisen graafisen esityksenkin.

Mutta loppujen lopuksihan Auvisen verestä ei löytynyt mitään lääkeaineita. Jos hän ssri:tä olisi käyttänyt, sitä ei missään nimessä olisi pitänyt itse lopettaa. Luulen, että suurin osa ssri-lääkkeen vastustuksesta on tiettyjen tahojen propagandaa - joko lääkekielteisten, sairaudentunnottomien ihmisten aikaansaamaa, tai sitten niiden joiden mielestä masennus korjaantuu kun ottaa itseään niskasta kiinni ja ulkoilee.

Lisäys: Lääkelaitos Suomessa on varoittanut määräämästä ssri-lääkkeitä lapsille ja nuorille.

[sorsake]

Muuten, tuolla aikaisemmin joku (olikohan JR) spekuloi poikien homosuhteella. Ralph Larkinin kirjassa Comprehending Columbine arvellaan, etta Dylan oli epävarma seksuaali-identiteetistään.

Kirjasta on otteita täällä:
http://books.google.com/books?id=0t_mo8 ... Q1t-5ip3uI

sivulla 149 puhutaan asiasta. En jaksa alkaa kääntää, mutta periaatteessa siinä arvellaan, että hänellä on saattanut olla homotaipumuksia (ja sen lisäksi vaikeuksia juutalais- ja nörtti-identiteettinsä kanssa).

Muuten tuo Ralph Larkin on kait sosiologi, joten ylipäänsäkin kirjassa kait korostetaan identiteetin ja yhteisön ja sen rakenteiden vaikutusta. Mitä tuolta googlesta luin, hän ei oikein esim. tunnu uskovan FBIn psykologien analyysejä pojista. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että heillä lienee kuitenkin ollut kaikki materiaali käytössään (toisin kuin muilla tutkijoilla), joten jotain uskottavuutta heillä lienee.