Eeva Eskelinen, Seinäjoki 16.1.2016

[etsiväemilia]

Ihmettelen miten avaimet poliisiasemalta on luovutettu Eevan tyttärelle. Aiemmin ilmi tulleiden tietojen perusteella hänellä tuskin on ollut antaa mitään tuntomerkkejä avaimista, jos on pitänyt vielä käydä testaamassa että onhan oikea avain kyseessä?
Aiemmin jossain uutisessa oli maininta ettei poliisiasemalla kirjata löytyneitä tavaroita mihinkään (tämä koskee ilmeisesti löytätavaroiden tuojia), mutta onko todella niin vanhentunut systeemi että tavarat lojuu jossain laatikossa ja tytär on voinut saanut avaimet hetken niitä katseltuaan itselleen koska on arvellut että saattavat kuuluvan äidilleen?

[Gurney]

Ihmettelen miten avaimet poliisiasemalta on luovutettu Eevan tyttärelle. Aiemmin ilmi tulleiden tietojen perusteella hänellä tuskin on ollut antaa mitään tuntomerkkejä avaimista, jos on pitänyt vielä käydä testaamassa että onhan oikea avain kyseessä?
Aiemmin jossain uutisessa oli maininta ettei poliisiasemalla kirjata löytyneitä tavaroita mihinkään (tämä koskee ilmeisesti löytätavaroiden tuojia), mutta onko todella niin vanhentunut systeemi että tavarat lojuu jossain laatikossa ja tytär on voinut saanut avaimet hetken niitä katseltuaan itselleen koska on arvellut että saattavat kuuluvan äidilleen?

Minua ihmetyttää sama asia. Löytötavaroita ei kirjata mihinkään ja kuka tahansa voi niitä poliisilaitokselta hakea toteamalla " tuo on mun".

Aika outoa toimintaa.

[lammas1]

Varmaankin tytär on tienny millaiset avaimet Eevalla on. Mutta varmuuden saadakseen oli vielä
kokeillut.

[ktaina]

Varmaankin tytär on tienny millaiset avaimet Eevalla on. Mutta varmuuden saadakseen oli vielä
kokeillut.

Todellakin,ja vielä tuo keltainen perä,ei sieltä todellakaan voi kuka vaan hakee mitä avaimia vaan laatikosta.

[Wickeddy]

Luulen että jos osaa antaa tuntomerkkejä avaimista ja kun tilanne on mikä on (kadonnut omainen) niin löytötavarat katsotaan läpi. Tuossa tilanteessa kukaan ei voi olla varma etteikö kadonnut olisi joutunut esim. Ryöstön uhriksi jolloin matkanvarrelle heitetyt tavarat päätyvät irtonaisina löytötavaroihin. Missään ei sanota etteikö kukaan virkavallan edustaja olisi ollut mukana kun avainta on oveen kokeilu varsinkin jos avaimen tuntomerkitkin täsmäävät.
Koskaan en ole itse käynyt löytötavaroita katsomassa joten en tiedä miten luovutus virallisesti toimii jos sieltä oman tavaransa tunnistaa.

[Sus4nn4]

Löydettyjä avaimia on muutama laatikko siellä poliisilaitoksen neuvonnassa. Siis sillä puolella, jolla asiakkaat on, ei kenenkään virkailijan takana, eikä edes suoraan sen asiointiluukun kohdalla. Kamera siellä kyllä on. Sieltä saa hukkaamiansa avaimiansa etsiä ihan rauhassa. Ilmeisesti toimii ihan ota/jätä -systeemillä löydetyt avaimet.

[MaAl]

Ainakaan avaimia ei ole ikinä kirjattu Tampereella kun olen useammat kuskannut poliisilaitoksen löytötavaratoimistoon (nyt erillinen löytötavaratoimistokin Tredua vastapäätä Sammonkadulla). Poikani kun haki kerran avaintaan poliisilaitoksen löytötavaratoimistosta, oli oltava toinen avain mukana johon voi verrata, että on oikea. Luulisi, että jotenkin tarkistavat (esim.vara-avaimesta) ennenkun luovuttavat avaimia ylipäätään kenellekkään. Ei kenenkään kotiavaimia kuuluisi luovuttaa niin "käympä kokeilemassa" tai "näyttävät samalta". Toivottavasti näin ei ole.

[lammas1]

Ne on vain avaimia. Yleensä avainten penkoja ettii jotain tiettyä avainta. Varman nytkin tytär on jollekkin virkailijalle kertonut kuka on ja ehkä henkkaritkn näyttänny. Ei ne voi siellä vahtia avaimia kun valtakunnan salaisuutta. Pakkohan niiden on avaimia antaa kun joku löytää oikeat. Voinnu mennä heti kertomaan virkavallalle avainten löytämisestä.

[Kurkkumaa]

Mulle tuo avaimalli ja sen toimintatapa olisi ollut ihan vieras, eli olisi mennyt täydestä verrata vaikkapa tyttärellä olleeseen vara-avaimeen ja todeta että on samanlainen tajuamatta ettei sillä ole mitään merkitystä. Ja ilmeisesti vain kokeilemalla on voitu todeta sekin, että avain on voimassa oleva ja esim. ei jo aiemmin kadonnut ja jo poistettu käytöstä? Tietty myös avaimenperä on auttanut heti oikeaan osumisessa, että juuri Eevan avaimesta on kyse. Vaikka kai se voisi olla joskus kauankin aiemmin kadonnut? Mutta tytär tietänee myös, että juuri tuo on ollut viime aikoina käytössä. Ja Eeva todennäköisesti olisi huomannut hankkia aiemin hukkaamansa toimimattomaksi, jos niin olisi tapahtunut, kun juuri sitä suljettavuuden ominaisuutta niin noille avaimille mainostetaan.

Oon hakenu joskus omia avaimia poliisilaitokselta muulla paikkakunnalla. Saanu laatikon käteen mistä rauhassa katsella. Löyty. Otin omani ja lähdin. Poliisilaitoksille löytyneet avaimet taitaa olla tusinatavaraa, jota tulee paljon ja harva koskaan tulee noutamaan.

[Sijaltainen]

Iloq on sen verran harvinainen ja poikkeaa ulkonäöltään kaikista Abloyn ja muitten valmistajien avaimista että tuskin tietämätön olisi edes halunnut kokeilla. Oletettavasti siis tyttärellä oli tieto millainen oli äidin avain.

[Sarabi]

Pakko liittyä keskusteluun mukaan.
Ehdin tavata Eevan kerran, noin viikko ennen katoamista (hän oli minulla asiakkaana, kaupassa). Pitkään juteltiin ja hänellä oli samat vaatteet päällä silloin, kun kadotessa. Kun sitten facebookissa alkoi pyöriä tytärten ilmoitus kadonneesta äidistä - tunnistin Eevan naiseksi, jota palvelin. Odotin, että uutisiin nousisi asia, josta Eeva kertoi minulle asioidessaan kanssani, etsittiin paria erilaista tuotetta siinä ja juteltiin myymälästämme ja hänen harrastuksistaan - Eevan ajatukset karkailivat ja hän huomasi itsekkin toistelevansa samoja asioita... Eeva pahoitteli kovasti sekavuuttaan ja sanoi minulle useampaan otteeseen "Anteeksi, kun minä näin sönkötän - kun minulla on tämä aivovamma.." Hän piti minua olkapäästä välillä kiinni jutellessaan ja oli todella lämmin ja ystävällinen ihminen. Sympaattinen. Pieni ja siro. Minun on todella vaikea kuvitella häntä juopuneena tai että olisi itselleen mitään tehnyt, sen kuvan perusteella minkä sain jutellessa. Toki se oli vain noin 40minuuttia, mutta silti... Vaikea uskoa.
Minulle tuli olo, että oliko Eevan aivovamma? keksitty vika sekavuudelle (joka oli siis ihan normaalia hössötystä ja monen asian päällekkäin puhumista, jota harrastan itsekkin) - oliko hänellä jokin sairaus? syöpä? aivokasvain? Josta sukulaiset tai muut eivät tienneet ja paljasti tämän minulle (oudolle ihmiselle) siinä juttelun lomassa. Nuorella tuttavallani on aivovamma (saatu lapsena autokolarista) ja hän unohtelee tiuhaan asioita, eikä aina ole oikein kärryillä mitä tapahtuu... Mietin josko Eevalla tosiaan oli jonkin sortin vika aivoissa - saattoiko se olla syy katoamiseen? Unohti missä asuu? Unohti kuka on? Mutta toisaalta mietin hänen työtään - ei kai tuollaista työtä pysty tekemään, jos olisi oikeasti jokin saatu vika aivojen toiminnassa...? Ja kai tyttäret olisivat kertoneet uutisiin aivovammasta, jos sellainen hänellä olisi ollut...
Muuten hän vaikutti siis oikein huumorintajuiselta ja terve henkiseltä ihmiseltä, johon tykästyin. Kamalaa, että hän noin katosi.

[Kurkkumaa]

Iloq on sen verran harvinainen ja poikkeaa ulkonäöltään kaikista Abloyn ja muitten valmistajien avaimista että tuskin tietämätön olisi edes halunnut kokeilla. Oletettavasti siis tyttärellä oli tieto millainen oli äidin avain.

Mutta kun iloqit keskenään ei poikkea toisistaan, ilman avaimenperää tai muuta erityistunnistetta ei olisi ollut erotettavissa vieraan vastaavasta ja kokeilematta ei kukaan olisi voinut varmaksi mitenkään tietää oliko se Eevan ja voimassa oleva? Ettei siis esim. aiemmin hukattu ja käytöstä poistettu.

[Sijaltainen]

Siksi piti kokeilla että selviää.

[Ande]

Luulisi poliisin saavan selville kadonneen ihmisen terveystiedot. Aivovammat ovat lievimmilläänkin sellaisia, että kyllä niistä tulee merkintöjä julkisen puolen tietoihin, vaikka olisi asioinut vaikkapa työterveydessä yksityisellä.

[Kurkkumaa]

Terveydenhuollon tiedot ovat tiukasti salattuja, eikä tässä tapauksessa poliisilla katoamisen selvittämisen suhteen olisi edes intressiä alkaa niitä hakea? Tiedetäänhän joka tapauksessa jo, että Eeva on ollut liikkeellä päihtyneenä ja jalan. Jotenkin tuntuu, että sairauskertomuksista mitään niin mullistavaa tietoa ei olisi odotettavissa, että sillä ratkeaisi mihin hän on kotinsa sijaan päätynyt?

Jos kaikki meille kerrottu pitää paikkansa; ärtyisyys katoamisiltana, 40min viipyilevä hajanainen ostosreissu, työpaikan huoli terveydentilasta/käytöksestä (floristin mukaan ajateltu liittyvän alkoholin käyttöön, jos oikein ymmärsin) ja tavaroiden unohtelu (kotimatkaan ilman puhelinta) voisi kai kyseessä olla yhtenä mahdollisuutena muiden joukossa myös esimerkiksi alkava alzheimerin tauti.

Löytymisen kannalta sillä ei olisi merkitystä, yhtä hyvin kadonnut on voinut joutua jonnekin ihan toisaalle kuin on kuviteltu myös päihtymyksen takia. Ilman muistisairauttakin.

Jos kuitenkin työikäiselle terveydenhuollon ammattilaiselle, joka ymmärtää mistä on kyse olisi alzheimerin kaltainen asia tullut vaikka vain itselle mieleen, vapaaehtoinen lähtö tästä elämästä ei hänen mittapuulla ehkä olisi ollut mitenkään huono vaihtoehto. Enkä tarkoita välttämättä itsemurhaa, vaan sitä että voi mennä vaikka hankeen nukkumaan kun millään ei ole väliä - olettamahan oman elämän etenemisestä ei olisi enää missään vaiheessa positiivisempaan, jos epäilisi sairastavansa jotakin alzheimerin kaltaista.

Muisti toki heikkenee pelkällä viinallakin, jos tarpeeksi läträä. Vituttaa jostain syystä kuitenkin tavattomasti kadonneen ja tämän omaisten puolesta, että työkaveriksi esittäytyvä kirjoittelee täällä alkoholinkäyttöön liittyväksi epäillystä työyhteisön huolesta. Jos siellä on ollut huoli, on siihen voinut liittyä paljon muutakin mitä vain läheisemmät työtoverit tietävät. Sinänsä, alkoholismi ei mielessäni ole sen hävettävämpi sairautena kuin muutkaan. Kuitenkin ihmisten mielissä jotenkin niin leimaava. Taitaa olla jopa tyypillistä, että jos työyhteisössä jonkun muisti prakaa, kädet vapisee, tyyppi on äree tai horjuu jne. asialle nauretaan ja kasataan vielä häpeääkin heikentyneen ylle. Varsinkin jos tämä vähänkin turvautuu tilanteen aiheuttammassa ahdistuksessaan alkoholiin, tai vaikka ei niin tekisikään. Ja sitten jälkikäteen hävetäänkin vaan itseä ihan helvetisti, kun tajutaan ettei se mikään naurun asia ollutkaan vaan vaikkapa se aivokasvain tai neurologinen vakava sairaus.