Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

[inner circle]

Myös Auerin rikoskumppani saattaa hakea tuomion purkua

Anneli Auer hakee purkua hovioikeudessa saamaansa tuomioon seksuaalirikoksista. Myös hänen kanssaan samoista rikoksista tuomittu mies harkitsee asianajajansa mukaan tuomion purkuhakemuksen jättämistä.

Anneli Auerin kanssa yhdessä seksuaalirikoksista tuomittu mies harkitsee hakevansa tuomion purkua korkeimmalta oikeudelta. Miehen asianajaja, varatuomari Miikka Hakanen kertoo asiasta Ylelle.

Ilta-Sanomat kertoi perjantaina, että Ulvilan surmaan syyttömäksi todettu Auer on hakenut purkua myös seksuaalirikostuomiolleen.

– Otamme asian harkintaan ja käymme siitä keskustelua. Jos Auer todetaan syyttömäksi, myös päämieheni hakee tuomion purkua. Voimme jättää tuomion purkuhakemuksen myös aiemmin, Miikka Hakanen sanoo.

"Päämieheni on syytön"

Auer jätti purkuhakemuksen korkeimmalle oikeudelle torstaina. Auerin asianajajan Juha Mannerin mukaan puolustus on hankkinut merkittäviä uusia selvityksiä, jotka olisivat jo aikoinaan johtaneet todennäköisesti syytteistä luopumiseen.

– Tämä ei ole yllätys. Oli odotettavissa, että Auer hakee tuomion purkua. Myös päämieheni katsoo olevansa syytön rikoksiin, joista hän sai tuomion, Hakanen sanoo.

Raskaat tuomiot

Turun hovioikeus tuomitsi Auerin 7,5 vuoden vankeusrangaistukseen muun muassa törkeistä raiskauksista, törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä ja törkeistä pahoinpitelyistä. Rikoskumppani sai samoista rikoksista kymmenen vuoden tuomion. Tekoaikaan Auer ja mies seurustelivat.

Auerin rikoskumppani on jo aiemmin hakenut tuomionsa purkua tuloksetta. Asianajaja Hakanen korostaa, että mikään ei estä uutta purkuhakemusta.

http://yle.fi/uutiset/myos_auerin_rikos ... f=leiki-uu

[Xerxes]

Seksuaalirikostuomion purkaminen ei ole helppo asia.

Kun myös Korkein Oikeus on tuomion takana, niin sitä ei mielellään lähdetä purkamaan. Ei, vaikka asiaan perehdyttäisiin uudelleen. Se olisi jo niin suuri häpeä Korkeimmalle Oikeudelle, että helposti halutaan siellä jossakin, että tuota asiaa ei enää kaivella. Siis vaikka arveltaisiin, että kyllä tämä tosiaan näyttää hätiköidyltä tämä päätös.

Tarvittaisiin huippuluokan asianajajat ja hyvät uudet todistajat. Jopa Korkein Oikeus saattaa ajatella näin. Sekin on kuin inhimillinen ihminen.

Mitenkäs ne naapurin kolme lasta ovat ilmoittaneet, että mitään seksuaalirikosta rikosta ei ole heidän kohdallaan tapahtunut, vaikka myös kertomusten mukaan myös heihin kohdistui seksuaalinen rikos. Eikös se ole silloin selvä, että kertomus myös noiden toisten lasten osalta on perätön, vähintään epäluotettava. Ainakin sellainen väite pitäisi näillä tiedoilla todeta epäluotettavaksi. Niin suurta epävarmuutta ei saisi päätöksessä olla.

[Ailar]

En usko tähän seksuaalirikostuomion purkuun.
Kuten Xerxes yllä kirjoitti, se olisi todella iso asia. Voi vain kuvitella, mitä se poikisi vastaisuudessa; yksi jos toinenkin seksuaalirikoksista tuomittu hakisi ilman muuta tuomionsa purkua, olisihan Auerin tapaus tavallaan ennakkojuttu. Oikeusistuimethan tukehtuisivat näihin purkuhakuihin.
Joissakin seksuaalirikoksissa on syytettyjä tuomittu hyvinkin vähäisiltä kuulostavin perustein, mutta tottakai näissä on aina se, että suurelle yleisölle tuomion varsinaiset perustelut jäävät lähes täysin hämärän peittoon salassapitovelvollisuuden vuoksi.
Auerin ja Kukan saamat tuomiot olivat sitä luokkaa, että ihan heppoisin perustein niitä ei ole annettu. Hyvin törkeän tuntuisista seksirikoksista on useinkin luettu vähäiseltä kuulostava tuomio, joten kyllä uskon, että perusteet Auerin ja Kukan tuomioille ovat olleet kovaa luokkaa.

[Vespa velutina]

Niin seksirikoshaarassa kuin murhahaarassakin syytetty on koko ajan sanonut olevansa syytön.

Tämähän on itse asiassa hyvin harvinaista. Poliisit ja "tavallinen kansa" korostavat aina kahvihuonepuheissaan, että totta kai syytetty sanoo aina olevansa syytön. Ihan kuin se olisi joku automaattinen luonnonlaki.

Tällainen käsitys syntyy dekkareista ja Hollywood-elokuvista, joiden draamankaari vaatii sen kylmäverisen psykopaatin ja ovelan poliisin, joka hänet narauttaa.

Syyttömyyteen vetoaminen on poikkeuksellista. Tutkikaa vaikka murha.infon muitten ketjujen rikoksia. Varmaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, oli rikos mikä tahansa, syytetty myöntää syyllisyytensä. Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, jos olisi rikoksen tehnyt, millä motiivilla kiistäisi syyllisyytensä vuosi vuoden perään. Yleensä syyllisillä on jopa vaikeuksia pitää asiaa sisällään: joskus kännipäissään tai muutenkin se lipsahtaa suusta. Siksi poliisi yleensä pyytää epäselvissä tapauksissa asiasta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä. Vaikkapa murha on niin iso asia, että sitä on vaikea pitää omallatunnollaan loppuikäänsä. Tai jos joku nyt raiskaisi omat lapsensa ja sen jälkeen pyytäisi heitä pokkana muuttamaan takaisin luokseen sillä perusteella, ettei ole ikinä heihin kajonnut.

Sitten on olemassa oma luokkansa: mielisairaat. He voivat kiistää rikoksen sillä perusteella, etteivät aikuisten oikeasti muista, että ovat sen tehneet. Lisäksi on paljon tulkinnallisia kysymyksiä: syytetty myöntää tehneensä rikoksen, mutta katsoo, ettei se ollut rikos. Tai myöntää jotkut syytekohdat, mutta kiistää toiset. Monesti vankilassa istuvilla on oikeuslaitosta kohtaan jotain hampaankolossa, koska heitä kohtaan ei olla oltu kaikilta osin reiluja. Tuomio voi olla heidän mielestään liian ankara, mutta silti he kuitenkin myöntävät syyllistyneensä tekoon, josta heidät on tuomittu.

Jos joku sanoo olevansa syytön, on olemassa iso riski, että hän oikeasti on syytön.

Tässä AA:n keississä harvinaista on lisäksi se, että syytettyjen lisäksi myös yksi uhreista kiistää rikokset.

[sisotalo]

Ulvilan surmassa on sama erikoisuus kuin Thomas Quickin murhissa, etä syytetty ensin tunnustaa ja sitten kieltää. Siinä tuomarit menevät solmuun. Huonot asianajajat sotkevat pahasti.

[Ailar]

Niin seksirikoshaarassa kuin murhahaarassakin syytetty on koko ajan sanonut olevansa syytön.

Tämähän on itse asiassa hyvin harvinaista. Poliisit ja "tavallinen kansa" korostavat aina kahvihuonepuheissaan, että totta kai syytetty sanoo aina olevansa syytön. Ihan kuin se olisi joku automaattinen luonnonlaki.

Tällainen käsitys syntyy dekkareista ja Hollywood-elokuvista, joiden draamankaari vaatii sen kylmäverisen psykopaatin ja ovelan poliisin, joka hänet narauttaa.

Syyttömyyteen vetoaminen on poikkeuksellista. Tutkikaa vaikka murha.infon muitten ketjujen rikoksia. Varmaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, oli rikos mikä tahansa, syytetty myöntää syyllisyytensä. Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, jos olisi rikoksen tehnyt, millä motiivilla kiistäisi syyllisyytensä vuosi vuoden perään. Yleensä syyllisillä on jopa vaikeuksia pitää asiaa sisällään: joskus kännipäissään tai muutenkin se lipsahtaa suusta. Siksi poliisi yleensä pyytää epäselvissä tapauksissa asiasta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä. Vaikkapa murha on niin iso asia, että sitä on vaikea pitää omallatunnollaan loppuikäänsä. Tai jos joku nyt raiskaisi omat lapsensa ja sen jälkeen pyytäisi heitä pokkana muuttamaan takaisin luokseen sillä perusteella, ettei ole ikinä heihin kajonnut.

Sitten on olemassa oma luokkansa: mielisairaat. He voivat kiistää rikoksen sillä perusteella, etteivät aikuisten oikeasti muista, että ovat sen tehneet. Lisäksi on paljon tulkinnallisia kysymyksiä: syytetty myöntää tehneensä rikoksen, mutta katsoo, ettei se ollut rikos. Tai myöntää jotkut syytekohdat, mutta kiistää toiset. Monesti vankilassa istuvilla on oikeuslaitosta kohtaan jotain hampaankolossa, koska heitä kohtaan ei olla oltu kaikilta osin reiluja. Tuomio voi olla heidän mielestään liian ankara, mutta silti he kuitenkin myöntävät syyllistyneensä tekoon, josta heidät on tuomittu.

Jos joku sanoo olevansa syytön, on olemassa iso riski, että hän oikeasti on syytön.

Tässä AA:n keississä harvinaista on lisäksi se, että syytettyjen lisäksi myös yksi uhreista kiistää rikokset.

Kerrot, että on harvinaista, että syytetty sanoo olevansa syytön tekoon, josta hän on syytteessä! Nyt et ole tainnut lainkaan perehtyä näihin lukuisiin henkirikostapauksiin, joita tälläkin palstalla on. On hyvinkin yleistä mm. puolisosurmissa sekä omien lasten surmaamisessa, että syytetty vakuuttelee syyttömyyttään jopa vuosia. Voin mainita sinulle esimerkkinä muutaman tapauksen:
-Ronja Heino poltti lapsensa. Ei tunnustanut. Hän näytteli jopa yrittäneensä pelastaa lapset palavasta talosta.
-Äiti-Karvinen surmasi lapsensa ja sulloi nämä arkkuun väittäen näiden tukehtuneen sinne. Hän ei missään vaiheessa tunnustanut syyllisyyttään.
-Sari Lehtosen surmaaja ei ole missään vaiheessa tunnustanut.
-Raija Juutilan mies ei ole tunnustanut tekoaan täydellisesti, vaan yritti vetää surmaan jopa venäläiset.
-Arto Huhdan unimurha
-Orvokki Lylyksen tekemä aviomiehen murha
Näitä tapauksia on kymmeniä ja taas kymmeniä. Seksuaalirikoksissa tämä on vieläkin yleisempää ja kun niistä kiinni jäädään, vähätellään kaikin keinoin tekosiaan.
-Aarno Sulkanen ei ole missään vaiheessa tunnustanut käyttäneensä seksuaalisesti hyväkseen lasta.
-Rissasen tunnusti-perui-tunnusti-perui -leikkinsä on myös tuttua kauraa Raija Muukosen surmassa.

Tottakai syytetyistä osa tunnustaa tekonsa. Minkäs teet, jos faktat lyödään pöytään. Jos Ake ja Make ryyppää keskenään ja Maken selästä löytyy aamulla puukko pystyssä, voidaan todetaan, ettei hän ainakaan raudanpuutteeseen kuollut. Ake on vahva ehdokas ja mitäs tuota sitten kiistääkään, kun tietää, että tosiasiat puhuvat vastaan.
Monet aket ovat sitten selitelleet, etteivät muista, eivät tarkoittaneet, mutta ovat kai tehneet teon, koska muut ehdokkaat ovat kovin vähissä.

On satamäärin henkilöitä, joilla ei ole mitään vaikeutta pitää rikosta sisällään. Selvittämättömät henkirikokset -ketjusta voit aloittaa näihin tutustumisen. Ei ole kolkutellut eikä koputellut sen enempää kellarisurmien tekijöiden omatunnot, kuin Bodomin, Tulilahden, Kyllikki Saarenkaan murhaajien tunnot.
On totta, että varmasti ihminen myös saattaa unohtaa oikeastikin tekosensa. Tämä selitys ei kuitenkaan päde kuin muutamaan tapaukseen.

Jospa tutkijoiden työ olisikin niin helppoa, että kun syytetty kieltää tehneensä rikosta, tutkijat voisivat todeta: Jaa, no ei se tekijä hän sitten ollut.
Kukaan tuskin myöskään ottaa "tavallisen kansan" puheet niin tosissaan kuin sinä teet. Jos sanotaan, että "Niinhän siellä vankilassa kaikki ovat syyttömiä omasta mielestään". Ymmärtää varmasti - ainakin suurin osa - ettei sanoja tarkoita asiaa kirjaimellisesti.

Mutta nyt on kiire. Palaillaan tarvittaessa asiaan.

[Päämiäs]

että syytetty vakuuttelee syyttömyyttään jopa vuosia.
-Orvokki Lylyksen tekemä aviomiehen murha
On satamäärin henkilöitä, joilla ei ole mitään vaikeutta pitää rikosta sisällään.
Ei ole kolkutellut eikä koputellut sen enempää kellarisurmien tekijöiden omatunnot, kuin Bodomin, Tulilahden, Kyllikki Saarenkaan murhaajien tunnot.

Bodomin paikallinen tekijähän oli tunnustanut ennen kuolemaansa. Mutta silti vaan Nissekin täytyi todistaa syyttömäksi, KRP:n, helluntai-Haapalan ja Jehovan kunniaksi?
Runarista puukko oli varma tekninen todiste, vaikka Uoti ja urheilija Pekka Lehtinen eivät tätäkään ymmärtäneet.
Kyllikin murhaajankin paikalliset kuulemma tiesivät.
Muut kuuluvat Alibin harrastajille eivätkä kansalaisen yleissivistykseen.

Presidentti Olavi Heinonen äänesti väärällä tuomiollaan Lylyksen elinkautiseen heppoisilla aihetodisteilla. Professoreiden aloitteesta todennäköisesti syytön Lylys armahdettiin myöhemmin kuten Hannu Salama. Turun Hovin keskinkertaisesta viskaali Saukista ei siihen tunnetusti ole miästä.

Aueria vastaanhan ei ole löytynyt edes aihetodisteita.
Ulvilan Nieminen tunnusteli jo parin kuukauden päästä.

Suomessa on aina tehty oikeusmurhia, noitavainoista alkaen. Perinne jatkuu virkeänä edelleen joka päivä.
Vähän tunnettuna vaimon hevostallikuolema ja uutena Forssan myrkkyjuhannusviina.

[paccasucco]

Niin seksirikoshaarassa kuin murhahaarassakin syytetty on koko ajan sanonut olevansa syytön.

Tämähän on itse asiassa hyvin harvinaista. Poliisit ja "tavallinen kansa" korostavat aina kahvihuonepuheissaan, että totta kai syytetty sanoo aina olevansa syytön. Ihan kuin se olisi joku automaattinen luonnonlaki.

Tällainen käsitys syntyy dekkareista ja Hollywood-elokuvista, joiden draamankaari vaatii sen kylmäverisen psykopaatin ja ovelan poliisin, joka hänet narauttaa.

Syyttömyyteen vetoaminen on poikkeuksellista. Tutkikaa vaikka murha.infon muitten ketjujen rikoksia. Varmaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, oli rikos mikä tahansa, syytetty myöntää syyllisyytensä.

Joko tahallista tai tahatonta propagandaa.Lue tarkemmin,mitä Ailar kirjoitti.Kun ei juuri minkäänlaista kokonaiskuvaa ole olemassa kotimaisesta rikoshistoriasta,vaan on pelkästään keskitytty Ulvilan tapaukseen,niin luonnollista tietysti on,että mielipiteetkin suodattuvat häkkiapinan surkastuneen maailmankuvan kautta.

Ailarin listaa voisi loputtomasti jatkaa:Susanne Lindholm,Pentti Saarinen,Toivo Ilonen,Kumpulan puukkosurmaaja,Tesoma jne.Luuletko vakavissasi,että Myllypuron lastensurmaaja "Jammu"-setä,häkä-Enska tai monet muut olisivat omaehtoisesti myöntäneet syyllisyytensä,ellei näyttö heitä vastaan olisi ollut pitävä,jopa aukoton.Ehkä luuletkin.

Ei ole tarkoitus olla ilkeä,enkä sitä yksityisihmisenä muutenkaan ole,mutta logiikka välillä niin sanotusti hämärtyy.

Suomessa on itsenäisyyden aikana tehty yli 300.selvittämätöntä henkirikosta.Niistä tekijöistä ei yksikään ole toistaiseksi tunnustanut.Sen lisäksi löytyy mittaamaton määrä selvitettyjä henkirikostapauksia,joissa tekijä ei koskaan ole tunnustanut,vaikka näyttö on ollut täysin kiistaton ja johtanut myös tekijän(tekijöiden) tuomitsemiseen.

[Xerxes]

Bodomin paikallinen tekijähän oli tunnustanut ennen kuolemaansa. Mutta silti vaan Nissekin täytyi todistaa syyttömäksi, KRP:n, helluntai-Haapalan ja Jehovan kunniaksi?
Runarista puukko oli varma tekninen todiste, vaikka Uoti ja urheilija Pekka Lehtinen eivät tätäkään ymmärtäneet.
Kyllikin murhaajankin paikalliset kuulemma tiesivät.

Aueria vastaanhan ei ole löytynyt edes aihetodisteita. ..... .....
Ulvilan Nieminen tunnusteli jo parin kuukauden päästä.

Suomessa on aina tehty oikeusmurhia, noitavainoista alkaen. Perinne jatkuu virkeänä edelleen joka päivä.
Vähän tunnettuna vaimon hevostallikuolema ja uutena Forssan myrkkyjuhannusviina.

Tämä kirjoittaja on paljon samaa mieltä kuin allekirjoittanut. Bodomin tekijästä samaa mieltä. Tulilahdesta samoin. Myös Kyllikki Saaren tapauksesta. Tästä Ulvilan tapauksesta samaa mieltä myös siihen saakka, että tekijä ei voinut olla AA. Sen sijaan Ulvilan tapauksessa en ole vielä "varma" oikeasta tekijästä. Se on mielessäni avoin. Olisikohan tämä kirjoittaja siinäkin oikeassa. Omassa mielessäni en voi sitäkään kiistää varmuudella. Toivottavasti tämäkin selviää - myös oikeuden päätöksellä.

[Vespa velutina]

En ole perehtynyt esim. Bodom-keissiin kovin tarkasti, mutta jostain dokumentista muistan kuulleeni, että sen olisi tunnustanut yli kuusikymmentä ihmistä. Tässä vain poliisille tehdyt tunnustukset. Kuka sanoo, ettei oikea murhaaja ole ollut tunnustajien joukossa, mutta poliisi ei ole ottanut häntä tosissaan? Lisäksi tulevat mahdolliset tunnustukset lähipiirille, mutta lähipiiri ei ole vain kertonut kuulemastaan eteenpäin.

Tarkoitin tunnustuksella nimenomaan aukotonta näyttöä. Jos syyllinen tietää jääneensä kiinni, vaatii aikamoista pokkaa tai mielisairasta luonnetta kiistää syyllisyys vuodesta toiseen.

En missään ole väittänyt uskovani, että syyllinen marssii seuraavana päivänä poliisin luo ja sanoo: "hei, olen syyllinen". Siksi Ulvilan huppumiestä onkin vaikea enää tavoittaa. Uskon, että jos hän on vielä elossa, niin hän on joko unohtanut tappaneensa Jukka Lahden tai on kertonut murhasta jollekin, esim. puolisolle tai lapsilleen, ja nämä ovat jostain syystä päättäneet vaieta asiasta. Tai nämä ovat voineet jopa kertoa asiasta poliisille, mutta poliisi ei ole pitänyt heidän juttuaan luotettavana.

Jos itsenäisyyden aikana on tehty yli kolmesataa selvittämätöntä rikosta, joita kukaan ei ole tunnustanut, niin voisiko se johtua siitä, ettei poliisi ole koskaan jututtanut tekijää? Tarkoitan siis nimenomaan hetkeä, jolloin oikea tekijä jää kiinni. En mitään poliisin väkisin syylliseksi leipomaa. Se, että poliisi kuvittelee löytäneensä tekijän, mutta tämä ei tunnusta, eikä häntä vastaan ole esittää mitään kättä pidempää, eli hänet on näytön puutteessa päästettävä vapaaksi, ei tarkoita sitä, että tässä meillä on taas yksi esimerkkitapaus, jossa syyllinen ei vaan tunnusta. Esim. Ulvilan surmassa on hyvin vaikea pidättää enää ketään. Näyttö, jota joskus ehkä onkin ollut, on nyt auttamatta poissa. Edes tunnustus ei välttämättä riittäisi tuomitsemiseen, voihan joku olla mielisairas ja kuvitella tappaneensa Lahden. Täytyisi olla henkilö, jota poliisi on ainakin jossain vaiheessa edes jotenkin asian tiimoilta tutkinut.

Kuvitellaanpa hetki, että Auerin ja Kukkasen raiskaukset olisivat tallentuneet kuviin, niin kuin lapset väittivät. Kuvat olisivat löytyneet tuomittujen koneilta ja lapset olisivat joutuneet sairaalahoitoon sisäisten vammojen takia heti rikosten tapahduttua. Kukan spermaa olisi löytynyt lasten vaatteista. Olisiko hän kiistänyt syyllisyytensä?

[Pieni liekki]

Suomessa on itsenäisyyden aikana tehty yli 300.selvittämätöntä henkirikosta.Niistä tekijöistä ei yksikään ole toistaiseksi tunnustanut.Sen lisäksi löytyy mittaamaton määrä selvitettyjä henkirikostapauksia,joissa tekijä ei koskaan ole tunnustanut,vaikka näyttö on ollut täysin kiistaton ja johtanut myös tekijän(tekijöiden) tuomitsemiseen.

Käsitykseni mukaan Ulvilan oikea murhaaja ei ole tunnustanut myöskään tekoaan. Mikäli oma pääepäiltyni osoittautuu ajan kanssa todistettavasti murhan tekijäksi, niin hän ei ainakaan ole pitänyt Aueria tekijänä silloin, kun olen hänen kanssaan aiheesta keskustellut.

[Ailar]

Kuten päämieskin hyvin tietää, virallisesti sen enempää Bodomia kuin Tulilahteakaan ei ole selvitetty. Ja kuten paccasucco toi esille, selvittämättömiä surmia on todellakin näin mojova lista kehittynyt sotien jälkeen. Tottahan näissä tapauksissa on syyllisehdokkaita esille tuotu vaikka kuinka paljon ja ei voi olla niin, etteikö se todellinen tekijä olisi monessakin tapauksessa haavissa ollut, mutta kun näyttö ei riitä, niin se ei riitä.
Vaikka, päämies, vespa ja Xerxes, te olette sitä mieltä, että näiden tunnettujen murhien tekijä on tiedossa, EI SE RIITÄ!
Yhtä hyvin minä voin runoilla mitä Auerin perheessä, Bodomilla, ja Hesan kellareissa on tapahtunut murhaöinä, mutta kun sekään ei riitä.
Noissa tunnustamiskeskusteluissa on myös sikäli ristiriita, että vespan aiemmasta kirjoituksesta jäi kyllä sellainen kuva, että murhaaja tunnustaa aina vuosien saatossa. Jos näin olisi, niin silloinhan Ulvilan murhaaja olisi jo tunnustanut, jos kerran Auerkin olisi tunnustanut näin monen vuoden jälkeen. No, vespa korjasi hieman aiempaa jyrkkää kantaansa toiseen suuntaan.

Päämies, vai ei ole löytynyt Aueria vastaan edes aihetodisteita. Niinkö meinaat? Että hänelle luettiin lasten seksuaalirikoksista mittava tuomio ihan ilman minkäänlaisia todisteita? Kävipä köpelösti.

En nyt jaksa etsiä, mutta joku oli kirjoittanut aiemmin, että seksuaalirikoksen uhriksi joutunut lapsi ei haluaisi muuttaa takaisin häntä hyväksikäyttäneen vanhempansa luo eli tässä viitattiin Auerin tyttöön.
Monet hyväksikäytetyt lapset asuvat täysi-ikäiseksi heitä käyttävien henkilöiden luona.
Eräskin tyttö oli aikuiseksi tultuaan kertonut äidilleen, että isä käytti häntä lapsena seksuaalisesti hyväksi. Äiti oli meinannut pyörtyä niille sijoilleen. Hän oli aikeissa nostaa asiasta hirveän haloon, vaikka teosta oli tuolloin jo kulunut vuosia. Tytär oli ehdottomasti kieltänyt äidin aikeet. Hän oli sanonut pistävänsä välit poikki äitiin, mikäli tämä julkisesti kertoo häneen kohdistuneesta rikoksesta. Äiti oli ehdottanut edes terapiaa. Tyttö oli haistattanut paskat ja sanonut, että tekoja ei saa millään tekemättömiksi, joten turhaa on sellaiset terapiat.
Tämä tyttö oli aikanaan lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, keskeyttänyt opintonsa kuitenkin ja palannut vielä tuolloin avioliitossa olleiden isänsä ja äitinsä luokse asumaan. Vahvat ovat siteet.

Käsitykseni mukaan Ulvilan oikea murhaaja ei ole tunnustanut myöskään tekoaan. Mikäli oma pääepäiltyni osoittautuu ajan kanssa todistettavasti murhan tekijäksi, niin hän ei ainakaan ole pitänyt Aueria tekijänä silloin, kun olen hänen kanssaan aiheesta keskustellut.

Tämän kirjoituksen minä haluaisin todella ymmärtää.
Pienellä liekillä on siis epäilty henkilö tiedossa ja murhaaja löytyy pl:n tuttavapiiristä, koska hän on tämän kanssa keskustellut.
Mikäli hänet osoitetaan Lahden murhaajaksi, niin silloin tämä murhaaja ei usko, että Auer on surmannut miehensä. Siis mitä?
Jos minä olisin käynyt murhaamassa Jukka Lahden, niin en tietenkään uskoisi Aueria surmaajaksi. Kai minä nyt perhana tietäisin, että minähän sen tein.

[Pieni liekki]

Jos minä olisin käynyt murhaamassa Jukka Lahden, niin en tietenkään uskoisi Aueria surmaajaksi. Kai minä nyt perhana tietäisin, että minähän sen tein.

Ailar! Tämä on nimenomaan se pointti, mitä hain takaa. Ulvilan oikea murhaaja tuskin pitää Aueria tekijänä tekoon, jos on itse kyseisen teon tehnyt. Pääepäiltyni ei kuulu tuttavapiiriini eikä kulje tai asu samoissa ympyröissä, missä itse liikun. Toiseen mahdolliseen tekijään, jonka ilmiannosta Koivisto joutui syyttäjien ankaran hyökkäyksen kohteeksi, en ole ollut yhteydessä, ainakaan vielä. Henkilökohtaisesti olen periaatteessa aika huolissani siitä, ettei poliisi suorita asiassa esitutkintaa.

En tiedä, onko Suomessa purettu yhtäkään seksuaalirikostuomiota aiemmin, mutta jos en ole väärässä, niin Auerin ja Kukan seksuaalirikostuomiot tullaan purkamaan. Uskoisin, että asian edetessä tulevat useamman henkilön silmät vielä aukeamaan. Kannattaa seurata, mitä täällä ja maailmalla tapahtuu!

[Caldera]

Annelin purkuhakemuksesta tihkuu tietoa:

Hakemuksen liitteiden otsikoista käy ilmi, että Auerin puolustus on hankkinut ulkomailta kaksi uutta asiantuntijalausuntoa.
Ensimmäisen niistä on laatinut Göteborgin yliopiston psykologian professori Pär Anders Granhag lokakuussa 2015. Hän on erikoistunut oikeuspsykologiaan ja kirjoittanut mm. useita todistajanpsykologiaan liittyviä teoksia.
Toisen lausunnon on laatinut tammikuussa 2016 hollantilaisen Vrijen yliopiston oikeuspsykologian professori Peter van Koppen. Myös hän on tunnettu asiantuntija, joka on auttanut asiantuntijana muun muassa Belgian niin sanotun laskuvarjomurhan tutkinnassa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2 ... 91807.html

Mitä tuota ensimmäistä heppua ehdin googletella niin ei nähtävästi mikään turha jätkä... Jos googlettelee forensic psychology ja saa Wikipedia-artikkelin eteensä, niin artikkelissa mainitaan muutamia kattojärjestöjä, jenkkilästä tietenkin ja mm. European Association of Psychology and Law. Tämä Pär Anders Granhag on ollut EAPL:n pressana vuosina 2012-2015. On mm. jeesinyt FBI:ta selvittämään miten erotetaan valehteleeko terroristi suunnitelmistaan vai ei:

Svenskar hjälper FBI avslöja lögnare
I kampen för att kunna stoppa framtida terroristattacker behövs effektiva förhörsmetoder för att skilja mellan sanningssägare och lögnare. Amerikanska FBI tar hjälp av svenska rättspsykologer i Göteborg, som ligger i den internationella fronten inom det nya forskningsområdet.
Lögnens psykologi – om en person talar sanning eller ljuger om det förflutna – har studerats flitigt inom rättspsykologin de senaste 40 åren. Men det är först de senaste 4–5 åren som forskare flyttat fokus till om en person talar sanning eller ljuger om sitt framtida beteende – om den intention personen beskriver är äkta eller falsk.
Forskningen är viktig, inte minst i arbetet mot terror, enligt Pär Anders Granhag, professor i rättspsykologi vid Göteborgs universitet.
http://www.dn.se/ekonomi/svenskar-hjalp ... a-lognare/

[Marsii]

CSI unohtaa sen ainoa todellisen syyn, joka on purun perusteena. Jos Ulvilan surma olisi ratkaistu ennen lsh-juttua olisi tiedetty, että todistajat, Auerin lapset, ovat valehdelleet saadakseen pysyä hyvätuloisessa sijaisperheessä. Siis sekä kohta 2 ja 3.

Sisotalo on tässä asian ytimessä. Anneli Aueriin liittyy kaksi haaraa, murhaoikeudenkäynti ja seksuaalirikokset, joiden lopputulos eroaa kuin yö ja päivä.

Murhaoikeudenkäynnissä (2013 käräjät & 2015 hovi) yksikään asiaa ratkaisseesta kuudesta ammattituomarista – edes he, jotka olisivat hyväksyneet Auerin murhasyytteen muun näytön perusteella, ei edes Vaasan hovioikeudessa 2–1-vähemmistöön jäänyt Hagar Gabriela Nordström – eivät pitäneet lasten kertomuksia luotettavina.

Sen sijaan seksuaalirikoshaarassa vuonna 2013 Turun hovioikeus, ennen kuin uusi murhakierros alkoi, tuomitsi Auerin lasten kertomusten perusteella pitkään vankeusrangaistukseen. Long Playn ''Taksikuski'' -kirjoituksessa (aukeaa ilmaiseksi luettavaksi linkistä) todetaan, että asiantuntijat olivat erimielisiä lasten kertomusten luotettavuudesta. Sen sijaan että hovioikeus olisi hylännyt seksuaalirikossyytteet varteenotettavan epäilyn vuoksi, hovioikeuden tuomarit jättivät huomioimatta asiantuntijoiden ristiriitaiset lausunnot _KOKONAAN_ ja päätyivät arvioimaan lasten kertomuksia itse (johon heillä tuskin oli kompetenssia). Lasten kertomuksissa oli osia, jotka olivat täysin pois tästä maailmasta, mutta oikeuden tuomarit vain jättivät ne huomioimatta ja keskittyivät niihin kertomuksiin, jotka voisivat teoriassa olla totta. Niin, mitäpä siitä että kertomusten mukaan joku olisi juossut dildo päässä naapureiden pihoilla. Jätetään se vain huomioimatta!

Jos murhaoikeudenkäynnit olisi käyty ensin ja saatu virallinen vahvistus oikeuslaitokselta, että lasten kertomuksiin ei voi luottaa, se olisi väistämättä vaikuttanut seksuaalirikoshaaraankin. Seksuaalirikosten tutkinnassa on yleistä, että osapuolten kertomukset ovat keskeinen osa näyttöä. Tässä tapauksessa on näytetty, että osapuolten (lasten) kertomukset eivät keskeisiltä osiltaan pidä paikkaansa