Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

[Ailar]

En muista olenko tästä asiasta jo aiemmin kirjoittanut, mutta minusta on outoa, että lapset jaotellaan siten, että tuo puhuu totta, tuo valehtelee jne. Eihän se ikinä näin mene.
Luulenpa, että jokainen lapsista on jossain vaiheessa puhunut totta ja toisissa asioissa liioitellut.
Lasten puheiden tulkinnassa keskeistä on, että heidän puheisiinsa suhtaudutaan kyllä vakavuudella, mutta ei innosteta heitä asioissa, joissa heidän mielikuvituksensa ja miellyttävyyden halunsa joutuvat koetukselle. Tällöin lapset ryhtyvät puhumaan lööperiä.
Minusta ei ole poissuljettua se, että jos esim. tässä tapauksessa vanhin lapsi on puhunut totta, niin tämä automaattisesti merkitsisi sitä, että nuoremmat valehtelevat tai päinvastoin.
Lasten puheita tulkittaessa on myös otettava huomioon tilanne, jossa he ovat kertoessaan asioista.

[Pieni liekki]

Lasten puheita tulkittaessa on myös otettava huomioon tilanne, jossa he ovat kertoessaan asioista.

Olen samaa mieltä tuosta edellä olevasta Ailarin kanssa. Lapsethan ovat puhuneet yhteneväisesti ja loogisesti äitinsä alkuperäistä kertomusta myötäillen aina siihen saakka, kunnes nuoremmat kolme lasta eristettiin lopullisesti isosta siskostaan ja isovanhemmistaan. Se on ollut varmasti viimeinen tikki tässä traumaattisten tapahtumien ketjussa (isän kuolema 2006, äidin pidätys ja vangitseminen 2009, erilleen isosta siskosta 2010, tekemisissä olemiskielto isovanhempien kanssa kesällä 2011 (vai jo aiemmin?), lasten valmistaminen murhaajaksi epäillyn äidin elinkautistuomioon keväällä 2011, äidin yllättävä vapauttaminen keväällä 2011 ja pelko äidin luokse palauttamisesta konkretisoitui kesällä 2011), mikä on aikaansaanut sopivissa olosuhteissa venematkalla mielikuvituksen värittämät kertomukset, joissa äiti ja isosisko ovat joutuneet pahisten rooleihin. Vähitellen nämä mielikuvitukselliset tarinat ovat muuttuneet lasten päässä valemuistoiksi, joita he eivät enää itse pysty erottamaan totuudesta.

[Ailar]

Mutta tasapuolisuuden vuoksi on otettava huomioon myös se toinen mahdollisuus valemuistoista; vanhin tytär oli tilanteessa, joka oli hänelle täysin mahdoton ymmärtää. Isä tapettiin. Hän kertoi tarinan huppumiehestä, joka tuli ikkunasta ja meni samasta lävestä takaisin.
Onko tilanne ollut se, että koska ikkuna on ollut rikki, pieni tyttö on ilman muuta olettanut, että isän surmaaja tuli sieltä? Eihän tyttö nähnyt surmaajan tuloa.
Pieni tyttö helposti myös menee siihen lankaan, että ajattelee surmaajan poistuvan samaa tietä kuin on tullutkin. Tällöin hän saattaa lujasti uskoa siihen, että surmaaja tuli ja meni rikotusta ikkunasta.
Näinhän esim. taloon tunkeutuneet ryöstäjätkään eivät toimi. He rikkovat ikkunan, työntävät kätensä syntyneestä reiästä ja avaavat oven tai vaihtoehtoisesti tunkeutuvat ikkunasta sisään ja poistuvat ovesta.
Tässäkin tytön kertomuksessa on otettava huomioon tilanne, jossa hän sen kertoi. Jos äiti esim. sanoo lapselle: "Katso, tuolla ikkunan takana menee joulutonttu. Nyt se meni pensaan taa." Lapsi kertoo varmana totuutena asiaa eteenpäin: "Minä näin äitin kanssa ikkunan takana tontun, joka juoksi piiloon pensaan taa."
Lapset yleensä aina luottavat vanhempiinsa. He myös yrittävät parhaansa mukaan saada selityksen karmeille kokemuksilleen. Tuskin tyttönen on tuon yön aikana ehtinyt purkaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kenellekään. Sen jälkeen hän onkin jo ollut aikuisten vietävissä.

[Caldera]

Mutta tasapuolisuuden vuoksi on otettava huomioon myös se toinen mahdollisuus valemuistoista; vanhin tytär oli tilanteessa, joka oli hänelle täysin mahdoton ymmärtää. Isä tapettiin. Hän kertoi tarinan huppumiehestä, joka tuli ikkunasta ja meni samasta lävestä takaisin.

No joo mutta ero on siinä että hänen tarinansa sopii kaikkeen muuhun, toisin kuin kolmen nuoremman tarinat vuodesta 2011 eteenpäin. On ihan mahdotonta että tyttö olisi todistanut surmayönä yhdenlaisia tapahtumia ja sitten onnistunut kertomaan niistä tavalla joka sopiikin täysin toisenlaiseen kertomukseen (ja häkenauhaan), niin että hovioikeus voi myöhemmin kirjoittaa tytön kertomuksen tukevan kokonaisuudessaan Annelin kertomusta. Hän ei olisi pystynyt tähän edes yrittämällä eikä etukäteen prepattuna, saati siten että Annelin kertomusta tukeva tarina syntyi sattumalta. Huppumies lähti takkahuoneesta ja tyttö näki hänen menevän.

[Ailar]

Mielestäni ei voida sanoa, että tytön kertomus sopisi kaikkeen tapahtuneeseen.
Näitä eroavuuksia on esille tuotu pitkin matkaa, joten en niitä nyt tässä ala vatvomaan. Otsikkokin koskee seksuaalirikostuomion purkua, joten paikkakin on väärä.
Pointtini kuitenkin oli se, että ei voida sanoa, että yksi valehtelee koko ajan ja toinen puhuu totta koko ajan. Näin asia tuskin menee.

[Caldera]

Mielestäni ei voida sanoa, että tytön kertomus sopisi kaikkeen tapahtuneeseen.
Näitä eroavuuksia on esille tuotu pitkin matkaa, joten en niitä nyt tässä ala vatvomaan. Otsikkokin koskee seksuaalirikostuomion purkua, joten paikkakin on väärä.
Pointtini kuitenkin oli se, että ei voida sanoa, että yksi valehtelee koko ajan ja toinen puhuu totta koko ajan. Näin asia tuskin menee.

Joo, ketju on tosiaan väärä, mutta Mannerkin on (täältä lukemani mukaan) todennut viimeisimmässä oikeudenkäynnissä, että Annelin olisi täytynyt suggeroida tytölle valemuisto myös ensimmäisestä käynnistä, niin vaikeaa sitä on sovittaa syyttäjän teorioihin. Itsekin teorioita pyöritelleenä voin allekirjoittaa. Tytön kertomuksen suuret linjat vastaavat Annelin kertomusta ja sen huomaa parhaiten kun miettii mitä kaikkea olisi pitänyt tapahtua jos Anneli olisi tekijä, ja miten tapahtumat olisivat pakosta näkyneet tytön kertomuksessa edes jollain tavalla.

[Panu]

LONGPLAY: KKO:n salaamassa Auerin hakemuksessa epäillään valemuistoja ja gynekologin motiiveja

Korkein oikeus päätti keskiviikkona salata lähes kokonaan hakemuksen, jolla Anneli Auer on vaatinut seksuaalirikostuomionsa purkamista. KKO ei aikanaan antanut Auerille valituslupaa Turun hovioikeuden tuomioon, joten se on lainvoimainen.
Tuomionpurkuhakemuksen keskeisin perustelu ovat Long Playn tietojen mukaan asiantuntijalausunnot, jotka Auerin puolustus on hankkinut ruotsalaiselta ja hollantilaiselta professorilta.
Hovioikeus tuomitsi Auerin 27. kesäkuuta 2013 seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista, joiden uhreina olivat hänen neljä lastaan. Hovioikeuden tuomio ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat pääosin salaisia.
Kolme Auerin nuorinta lasta on kertonut äitinsä sekä tämän silloisen miesystävän käyttäneen heitä seksuaalisesti hyväksi ja pahoinpidelleen heitä vuosina 2007–2009. Auerin vanhin, nyt jo täysi-ikäinen lapsi sen sijaan on aina kiistänyt joutuneensa rikosten uhriksi, mutta oikeus ei uskonut häntä.
(Long Play ei tavallisesti kerro rikosten uhrien henkilöyttä, mutta tässä tapauksessa julkisuuteen tuli hyvin pian tieto siitä, keitä he ovat.)
Myös miesystävä tuomittiin enimmäkseen samoista rikoksista vankilaan. Auerin tavoin miesystäväkin kiistää syyllistyneensä niihin rikoksiin, joista hänet tuomittiin. (Long Playn pitkä artikkeli tapauksesta on luettavissa nyt ilmaiseksi.)

Long Playn tietojen mukaan amsterdamilaisen Vrije Universiteit -yliopiston professori P. J. van Koppen katsoo tuoreessa asiantuntijalausunnossaan, että kolmen lapsen kertomukset hyväksikäytöstä ovat hyvin todennäköisesti valemuistoja. Oikeuspsykologi van Koppenin mukaan on paljon todennäköisempää, että lasten kuvaamia asioita ei ole tapahtunut kuin että ne olisivat tapahtuneet.
Lasten todisteluun oikeudessa erikoistunut Göteborgin yliopiston psykologian professori Pär-Anders Granhag puolestaan pitää ”lähinnä olemattomana” mahdollisuutta, että lasten kertomaa seksuaalista hyväksikäyttöä olisi tapahtunut.
Jos lausunnot olisivat olleet käytettävissä Turun hovioikeudessa, Auer olisi puolustuksen mukaan todennäköisesti vapautettu syytteistä. Tällaisiin ratkaiseviin uusiin todisteisiin vetoaminen on yksi harvoista perusteista, joiden nojalla korkeinta oikeutta voi vaatia purkamaan lainvoimaiseen rikostuomioon. (Tuomiota puretaan ani harvoin.)
Auerin asianajajan Juha Mannerin laatimassa purkuhakemuksessa vedotaan myös siihen, että Turun hovioikeus arvioi lasten kertomusten luotettavuutta vastoin vallitsevaa oikeuspsykologista käsitystä.
Tätä mieltä olivat Long Playn tietojen mukaan myös oikeudenkäynnissä todistaneet Pekka Santtila ja Julia Korkman. Santtila on Åbo Akademin psykologian professori ja oikeuspsykologian dosentti, Korkman puolestaan psykologian tohtori, joka työskentelee psykologina Husin lasten ja nuorten oikeuspsykologisessa yksikössä.

Hovioikeus mainitsee tuomiossaan arvet, jotka poliisin pyynnöstä lapset tutkinut gynekologi Minna Joki-Erkkilä löysi vanhimmasta lapsesta ultraviolettivalolla. Joki-Erkkilän mukaan lapsen olkapäissä oli rastin muotoiset arvet. (Nuoremmat lapset kertoivat, että Auer oli viillellyt heitä saatananpalvontamenoissa.)
Oikeus katsoi, etteivät arvet olisi voineet syntyä itsestään. Sen, ettei lapsi itse osannut kertoa, miten arvet olivat syntyneet, tuomarit päättelivät merkiksi hänen kertomuksensa epäluotettavuudesta.
Täysi-ikäiseksi tultuaan Auerin vanhin lapsi kävi yksityisellä ihotautilääkärillä, joka ei dermoskoopilla tekemällään tutkimuksella löytänyt rastin muotoisia arpia. Ihotautilääkärin lausunnon mukaan arvet eivät ajan mittaan katoa. (Dermoskooppi on ihomuutosten tutkimiseen ja diagnosointiin tarkoitettu työkalu.)
Gynekologi Joki-Erkkilän käyttämä ultraviolettivalolaite on valmistajan mukaan tarkoitettu rikospaikkatutkimukseen sekä patologien apuvälineeksi eritteiden löytämistä varten. Sen käytöstä ihomuutosten toteamiseen ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä.
Myös eräitä muita Joki-Erkkilän havaintoja ja käsityksiä arvostellaan purkuhakemukseen liitetyissä lausunnoissa.
(Long Play ei tavoittanut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa työskentelevää Joki-Erkkilää torstaina aamupäivällä.)
Puolustus kyseenalaistaa Long Playn tietojen mukaan hakemuksessaan Joki-Erkkilän puolueettomuuden hyväksikäyttöepäilyjen tutkinnassa. Sen mielestä Joki-Erkkilä on tutkimukset tehdessään ollut henkisessä kriisissä, koska hänen oma lapsensa oli surmattu tammikuussa 2011.
Joki-Erkkilä on julkisesti kertonut tapahtuneesta ja sitä seuranneesta uskoontulostaan. Hän on esiintynyt äärikristittyjen tilaisuuksissa sekä radiokanavalla. Radio Deissä hän kertoi tuntevansa valtavaa vihaa tappajia ja murhaajia kohtaan.
Puolustuksen mielestä tämä tekee Joki-Erkkilästä puolueellisen, koska Aueria vastaan oli samaan aikaan vireillä oikeusjuttu, jossa häntä syytettiin miehensä murhasta. Vaasan hovioikeus totesi Auerin syyttömäksi 19. helmikuuta 2015. Murhasyyte pohjautui paljolti samoihin nuorimpien lasten kertomuksiin, joiden perusteella Auer tuomittiin Turun hovioikeudessa seksuaalirikoksista. Vaasan hovioikeus piti niitä kuitenkin epäluotettavina. Tämä ristiriita on yksi purkuhakemuksen perusteluista.

http://longplay.fi/sidetone/kkon-salaam ... -motiiveja

[kekkuli12345]

On ne kyllä sikoja koko annelin porukka ku jaksaa systemaattisesti yrittää tuhota kaiken mihin koskee, lapsista aikuisiin ja tutuista tuntemattomiin. Jotenki oksettaa koko rinki

[Nicht schuldig]

Mutta tasapuolisuuden vuoksi on otettava huomioon myös se toinen mahdollisuus valemuistoista; vanhin tytär oli tilanteessa, joka oli hänelle täysin mahdoton ymmärtää. Isä tapettiin. Hän kertoi tarinan huppumiehestä, joka tuli ikkunasta ja meni samasta lävestä takaisin.
Onko tilanne ollut se, että koska ikkuna on ollut rikki, pieni tyttö on ilman muuta olettanut, että isän surmaaja tuli sieltä? Eihän tyttö nähnyt surmaajan tuloa.
Pieni tyttö helposti myös menee siihen lankaan, että ajattelee surmaajan poistuvan samaa tietä kuin on tullutkin. Tällöin hän saattaa lujasti uskoa siihen, että surmaaja tuli ja meni rikotusta ikkunasta.
Näinhän esim. taloon tunkeutuneet ryöstäjätkään eivät toimi. He rikkovat ikkunan, työntävät kätensä syntyneestä reiästä ja avaavat oven tai vaihtoehtoisesti tunkeutuvat ikkunasta sisään ja poistuvat ovesta.
Tässäkin tytön kertomuksessa on otettava huomioon tilanne, jossa hän sen kertoi. Jos äiti esim. sanoo lapselle: "Katso, tuolla ikkunan takana menee joulutonttu. Nyt se meni pensaan taa." Lapsi kertoo varmana totuutena asiaa eteenpäin: "Minä näin äitin kanssa ikkunan takana tontun, joka juoksi piiloon pensaan taa."
Lapset yleensä aina luottavat vanhempiinsa. He myös yrittävät parhaansa mukaan saada selityksen karmeille kokemuksilleen. Tuskin tyttönen on tuon yön aikana ehtinyt purkaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kenellekään. Sen jälkeen hän onkin jo ollut aikuisten vietävissä.

Tässä on malliesimerkki tällaisesta imelästä höpinästä, miten "pieni tyttönen" nyt on kokenut kamalan tilanteen ja tässä tilanteessa hän sitten tukeutuu äitiinsä ja uskoo nähneensä vaikka lentävän lautasen, jos äiti niin sanoo. Eräs psykologi oikeudessa selvitti samaa asiaa miten lapsi haluaa suojella äitiään ja sen tähden on niin ristiriitaisessa tilanteessa, että ei halua uskoa äidistään mitään pahaa vaikka joukko näitä ammattilaisia yrittävät tuntitolkulla manipuloida lasta uskomaan, ettei sitä miestä ollutkaan siellä. Jossain vaiheessa joku tuomareista sitten kysyy tältä psykologilta, että entä jos se on totta mitä lapsi kertoo? Psykologi ei ollut ajatellut asiaa siltä kannalta, koska uskoi syyttäjää ja halusi tehdä palveluksen syyttäjälle todennäköisesti omaa ammattiuraansa silmällä pitäen. Se näistä heikompien puolustajista.

Tällaiset tonttujutut kuuluvat alle kouluikäisten lasten maailmaan. Tytär on 9-vuotias eikä mikään pieni tyttönen, joka nyt olisi joutunut mitään käsittämättä johonkin hänelle viritettyyn ansaan. Toki täytyy nyt muistaa, että nämä samat imelät sedät ja tädit ovat olleet valmiita myös syyllistämään tätä pientä tyttöstä murhaan osallisuudesta?

[Ailar]

Tuossa lausunnossa sanotaan, että arvet eivät ajanmittaan katoa. Tarkoitetaanko tässä sitä, että kaikki arvet nähdään tällaisilla erikoistutkimuksilla koko ihmisen iän? Kyllähän normaaliarvet saattavat kadota täysin paljain silmin näkymättömiksi.
Itse jouduin teini-ikäisenä rattijuopon yliajamaksi. Molemmista reisistäni oli koko alalta lähtenyt suorastaan "kerros irti" eli ne olivat täysin auki. Tottakai jälkeenpäin reidet olivat arpia täynnä. Aikuiseksi tultuani reisistäni lähtivät kaikki arvet, eikä niissä näe edelleenkään minkäänlaista jälkeä onnettomuudesta. Lapsen ihohan uusiutuu vielä nopeammin kuin aikuisen.

Tämä poikahan puhui jossakin vaiheessa näistä dildoista. Mietin, miten tuon ikäisen sanavarastoon ylipäätään kuuluu tällainen sana vai miten hän asian alunperin ilmaisi? Kuka hänelle on kertonut, että väline oli dildo nimeltään?
Luin hiljattain mökillä vanhasta lehdestä (Nykyposti tai Apu) jutun, jossa isä oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen n. 9-vuotiasta tytärtään, joka oli tämän seurauksena tullut raskaaksi. Harmi, kun lehti jäi mökille, joten en muista, oliko se Turun seudulla ja oliko tyttö 9 v. vai jopa nuorempi.
Tapaus oli pöyristyttävä. Tyttö oli kertonut ystävilleen, että hän ei pidä siitä, mitä isä hänelle tekee.
Ystävät puolestaan eivät ymmärtäneet, mistä tyttö oikein puhuu.
En tiedä, kertoivatko ystävät vanhemmilleen vai mitä kautta tieto meni opettajille. Nämä kertoivat koulun terveydenhoitajalle, joka otti tytön tutkimuksiin. Hän soitti poliisille asiasta, sillä olihan aivan selvää, että tyttö oli joutunut rikoksen uhriksi.
Poliiseille tulikin vaikeuksia tutkimuksissa; tyttö ei ymmärtänyt lainkaan asiaa, hänen sanavarastoonsa eivät kuuluneet minkäänlaiset käsitteet, joita olisi tarvittu. Tyttö oli luullut, että joka kodissa isät käyttäytyvät näin. Tytölle oli pitänyt opettaa joitakin käsitteitä ja hän sitten piirroksin ja leikkien avulla näytti, mitä isä oli hänelle tehnyt.
Jutussa oli kovin yliolkaisesti puututtu tuohon raskauteen. Otsikossa se mainittiin.
Toki aika on muuttunut. Kertomani tapaus tapahtui muistaakseni 70-luvun alussa. Nykyään lapsille tulvii tietoa netin ja television kautta, eikä enää tarvitse turvautua kavereitten apuun.

[peltirumpu]

Tuossa lausunnossa sanotaan, että arvet eivät ajanmittaan katoa. Tarkoitetaanko tässä sitä, että kaikki arvet nähdään tällaisilla erikoistutkimuksilla koko ihmisen iän? Kyllähän normaaliarvet saattavat kadota täysin paljain silmin näkymättömiksi.

Höpö höpö. Kun ihoon viilletään veitsellä syvä haava, siitä syntyvä arpi näkyy paljaalla silmällä koko elämän. Itselläni on jalassa viiltohaavasta syntynyt arpi, jonka sain alle 10-vuotiaana. Näkyy vieläkin erittäin selvästi paljaalla silmällä. Sen havaitsemiseen ei tarvita puoskareita eikä uv-valoa.

Tämä poikahan puhui jossakin vaiheessa näistä dildoista. Mietin, miten tuon ikäisen sanavarastoon ylipäätään kuuluu tällainen sana vai miten hän asian alunperin ilmaisi? Kuka hänelle on kertonut, että väline oli dildo nimeltään?

Oikeinko tosissasi ihmettelet tuollaista internet-aikakaudella?

[Ailar]

Höpö höpö itsellesi! Kun ei näy, niin ei näy. Jaloissani ei näy arven arpea niissä kohdin, jotka teininä vaurioituivat todella syvältä.
Jalkapöydässäni on arpi, jonka metallilevy leikkasi v.1995.

Halusin tietää, millä sanalla poika toi esille tämän dildon. Sanoiko siis todella "dildo", vai mitä sanoi?

[matahari]

Mutta tasapuolisuuden vuoksi on otettava huomioon myös se toinen mahdollisuus valemuistoista; vanhin tytär oli tilanteessa, joka oli hänelle täysin mahdoton ymmärtää. Isä tapettiin. Hän kertoi tarinan huppumiehestä, joka tuli ikkunasta ja meni samasta lävestä takaisin.
Onko tilanne ollut se, että koska ikkuna on ollut rikki, pieni tyttö on ilman muuta olettanut, että isän surmaaja tuli sieltä? Eihän tyttö nähnyt surmaajan tuloa.
Pieni tyttö helposti myös menee siihen lankaan, että ajattelee surmaajan poistuvan samaa tietä kuin on tullutkin. Tällöin hän saattaa lujasti uskoa siihen, että surmaaja tuli ja meni rikotusta ikkunasta.
Näinhän esim. taloon tunkeutuneet ryöstäjätkään eivät toimi. He rikkovat ikkunan, työntävät kätensä syntyneestä reiästä ja avaavat oven tai vaihtoehtoisesti tunkeutuvat ikkunasta sisään ja poistuvat ovesta.
Tässäkin tytön kertomuksessa on otettava huomioon tilanne, jossa hän sen kertoi. Jos äiti esim. sanoo lapselle: "Katso, tuolla ikkunan takana menee joulutonttu. Nyt se meni pensaan taa." Lapsi kertoo varmana totuutena asiaa eteenpäin: "Minä näin äitin kanssa ikkunan takana tontun, joka juoksi piiloon pensaan taa."
Lapset yleensä aina luottavat vanhempiinsa. He myös yrittävät parhaansa mukaan saada selityksen karmeille kokemuksilleen. Tuskin tyttönen on tuon yön aikana ehtinyt purkaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kenellekään. Sen jälkeen hän onkin jo ollut aikuisten vietävissä.

Juuri näin. Lukekaahan nimimerkki Sala kommentit omakohtaisista kokemuksista jotka lippaavat
todella läheltä.
Ei tässä tarvittu lapselle mitään erikoista aivopesua. Hän näki sen hupparin koska äiti niin sanoi ja sen täytyy olla niin. Tuon ikäinen jo tajuaa asioita ja milloin parempi olla "tajuamatta".
Joskus on parempi sulkea totuus mielestään että pysyy kasassa. Häpeä ja lojaalisuus kuuluvat jo 9-vuotiaan tunneskaalaan.

[Vespa velutina]

Jos äiti olisi hakannut isää veitsellä, olisi tyttö mennyt väliin ja kuollut mieluummin itse kuin antanut äidin tappaa isän. Tosiasiassa kaikki neljä mukulaa olisivat roikkuneet itkien äidin käsivarressa, älä lyö isää, älä lyö isää, lopettakaa, isä ootsä kunnossa?

Lapset valvovat, kun vanhemmat riitelevät. He haluavat varmistaa, ettei kummallekaan käy mitenkään, etenkin, jos toinen on jo tunnetusti väkivaltainen. Parin tunnin turpakäräjien päälle iskä löytyisi pää halki ja 70 puukoniskua kropassaan kämpän lattialta, äiti olisi puhelimessa ja kysyisi, oliko se mies vielä siellä. Lapsi tietäisi satavarmasti, ettei mitään miestä ole missään vaiheessa ollutkaan.

On ihan naurettavaa yrittää selittää täysin validi silminnäkijähavainto jotenkin niin, ettei tyttö huomannut kuin hajonneen ikkunan, vähän myöhemmin kidutusmurhatun iskän ja sitten jonkun mielikuvitushahmon, jonka vaatetuksen ja ikkunasta poistumistyylin tämä osaa kuvailla jo hätäpuhelun aikana.

Lapsi ei olisi koskaan antanut isän huutaa tuskissaan samalla tavalla kuin Jukka Lahti, jos äiti häntä olisi mätkinyt. Ei näin olisi tehnyt myöskään nimimerkki "Sala". Kuvitelkaa nyt itse: jos joku perheenjäsen tappaa toista, niin kuka tahansa muu läsnäolija yrittää estää veriteon. Ihan turha myöskään väittää, että Lahti oli tajuton, kun häntä puukotettiin, koska hän on saanut vammansa seisovassa asennossa.

Dildosta sen verran, että dildoja on mainostettu hyvinkin monessa mediassa jo vuosia ja yllättäen poika kertoi dildossa lukeneen "kaalimato.com." Kyseessä on kuitenkin nettikauppa, jossa myydään monen merkkisiä dildoja, mutta tätä ei poika luultavasti ole tiennyt. Tuli vaan mieleen esim. Raptorin kappale "Oi beibi", jota teinit vieläkin mielellään kuuntelevat. Siinä lauletaan mm. "pienenä eno minut aina raiskasi, jollen antanut, seinään paiskasi".

Jotenkin näistä lasten jutuista tulee mieleen hyvin lapsekas mielikuvitus. Raiskataan kaalimato-dildolla ja paiskataan seinään. Kuinka moni pedofiili ylipäätään toimii näin?

Eli riittää, jos lapsi on käynyt kaalimato-sivustolla. Siellä törmää sanaan "dildo" jo etusivulla. Kuvittelevatko hovioikeuden tuomarit, että rikoksentekijä opettaa lapsille nämä sanat? "Nyt äiti työntää tällasen dildon sun peffaan".

[matahari]

Vespa, tyttö ei nähnyt isäänsä kenenkään mätkivän. Hän kuuli vain ikkunan rikkoutumisen ja käväisi katsomassa. Isä komensi hänet takaisin nukkumaan. Ei lapsi nähnyt mitään tilannetta johon olisi tarvinnut mennä väliin.
Mikäli luit ajatuksella Salan tekstit, ymmärrät myös sen että kaiken pahan voi sulkea mielestään. Totuus vain ei tule julki, jos ei oma psyyke asiaa halua käsitellä.