Raisa Räisäsen tapaus vuodelta 1999, Tampere (ketju 2)

[Eilisaamu]

Onko näiden kavereiden haastatteluja ollut koskaan missään lehdissä?
Varmaan seuraavat tätäkin palstaa, luulis jos on ollut läheinen kaveri tämä Raisa...mutta ei ole tainnut kommentoida niistä kukaan koskaan?
Olisi mielenkiintoista kuulla heidän näkemys/epäilys, mitä Raisalle tapahtui.

[mobiililaiteukkeli]

Onko näiden kavereiden haastatteluja ollut koskaan missään lehdissä?
Varmaan seuraavat tätäkin palstaa, luulis jos on ollut läheinen kaveri tämä Raisa...mutta ei ole tainnut kommentoida niistä kukaan koskaan?
Olisi mielenkiintoista kuulla heidän näkemys/epäilys, mitä Raisalle tapahtui.

En minä ainakaan soisi millekkään nettipalstalaisille sitä iloa, että tulisin julkisesti kertomaan heille asioita jotka eivät heille edes kuulu, jos kaveri/ystävä katoaisi. Varmaankin ajattelevat että Raisan vanhemmat ovat jo kertoneet tarpeeksi, voi olla itsesyytöksiä siitä että Raisa jäi kyydistä jne.

[rekkajorma]

Jos olisi halunnut Pirkkalaan ja kaverit menossa Huittisiin niin Pirkkalahan on matkan varrella, jos kyytin olisi mahtunut olisi varmaan kaverit heittänyt sinne. Luulen että Raisa ei vain ole halunnut kyytiin ja kaverit lähteneet. Se olis hyvä tietää onko akku loppunut juuri sen jälkeen kun Raisa jäi yksin vaiko kenties onko puhelin sammunut tahalteen.

[Maijulainen]

Tiedän, että on pilkunviilausta takertua pikkuasioihin, mutta sellainen voi olla joskus ratkaisevampi, kuin uskookaan.

Itse edelleen mietin tuota kuviota, että Raisa ei mahtunut/halunnut auton kyytiin. Hän oli jättänyt (ilmeisesti poikaystävänsä vastaajaan) viestin, että tulee sittenkin kotibileisiin. No, sillä kuviolla hänellä ei siis ole ollut aikomustakaan lähteä ystäviensä matkaan, vaan mennä sinne Pirkkalaan. Miksi hän siis kuitenkin etsi ystäviään myöhemmin Tampereen Seurahuoneelta? Mikäli siis edes oli siellä?

Ja tuo puhelin. Tuohon aikaan ei ollut älypuhelimia vielä, joten akku kesti yleensä monta päivää. Puhelin ei ollut samalla tavalla kehon jatke, kuin nykyään. Raisaa kuvattiin tunnolliseksi nuoreksi tytöksi, joten luultavasti olisi kännykän akkukin ollut ladattu, kun ulos lähtee. Joten miksi se sulkeutui? Kun kuitenkin tavoitteli poikaystäväänsä aiemmin ja oli menossa hänen luokseen. Ja tiedän itse kokemuksesta, että tuohon aikaan asiallinen nuori sai soitettua jostain, jos tarvitsi, jopa kännykkää lainattiin, jos tarve oli. Itsekin joskus soittanut jonkun puhelimesta, jos tullut tarve. Kuitenkaan Raisasta ei sen jälkeen kuultu mitään, kun hän ystävistään erosi.

Siitä syystä haluaisin kavereiden tulevan eetteriin, että heiltä saisi mm. sellaista tietoa, oliko nuorilla tapana liftailla päästäkseen johonkin. Kun nyt Raisasta kaivataan havaintoja, lähinnä keskustan alueelta, hän on voinut saada kyydin vaikka minne. Havaintojen takia olisi tärkeää tietää miten Raisa tuollaisina iltoina yleensä toimi. Kuitenkin tätäkin palstaa voi lukea sellainen henkilö, jolla voisi olla jokin havainto, mutta aivan eri paikasta. Joten kaikki tieto Raisan "käyttäytymisestä" on tärkeää.

Tuossa vaatetuksessa ei ulkona kauaa hypellä, joten jonnekin sisätiloihin pyritään. Miksi siis kukaan ei varmuudella muista Raisaa? Tarkoitan sitä, että jos menisi aikaa tappaakseen lämmittelemään, kyllä silloin jäisi jonkun mieleen, samoin jos haluaisi lainata puhelinta soittaakseen. Mielestäni se kertoo siitä, että hän meni johonkin autoon tai entuudestaan tuttuun paikkaan.

Kyllä mua tuo kaverikuvio kiinnostaa erittäin paljon. Miten se siis tarkalleen ottaen on mennyt?

[Saga72]

Spekua spekua tämäkin ( ja pahoittelut jos on aiemmin jo läpikäyty), mutta entä jos joku näistä Raisan kavereista onkin sukua taksisuharille? Lapsi, lähisukua?)..

[amle]

Tiedän, että on pilkunviilausta takertua pikkuasioihin, mutta sellainen voi olla joskus ratkaisevampi, kuin uskookaan.

Pilkunviilaustahan minäkin olen harrastanut jo monen viestin verran, mutta kun ei tässä oikein muutakaan voi Ja mielenkiintoistahan näitä on pohtia, vaikkei me tätä saadakaan ratkaistua.

Puhelin vaikeni klo 22:18 ja kavereista erottiin klo 23, eikö niin? Onko siitä varmaa tietoa, että akku tosiaan loppui vai oliko tuo klo 22:18 viimeinen puhelu? Koska jos akku olisi loppunut jo ennen kavereista eroamista, olisi kai pysytty yhdessä kaverien kanssa tai edes sovittu joku tapaamispaikka? Kyllä tuon ajan puhelimistakin sai akun loppumaan yhdessä illassa, saattoi olla Raisallakin jo vanhahko puhelin ja akku niistä yleenstä ekana meni. Mutta totta, siihen aikaa puhelinta sai tosiaan lainaan.

Vai laittoiko Raisa tahallaan puhelimen kiinni kavereista erottuaan? Mun mielestä se on jotenkin outoa että Raisa kieltäytyi tästä kaverien autokyydistä, vaikka olisi tarvinnut autokyytiä Pirkkalaan. Okei, ehkä olivat sinne Huittisiin menossa eivätkä halunneet ajaa Pirkkalan kautta.

Tää on pelkkää spekua enkä haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä Raisan läheisille, mutta sen verran epäloogista tuo Raisan käytös on ollut, etten minä ainakaan hoksaa, mihin hän nyt sitten oikeastaan oli menossa kavereista erottuaan. Yksin pyörimään Tampereen keskustaan??? Tulee mieleen, että hänellä olisi ollut vielä joku muu suunnitelma siellä keskustassa ja halusi eroon kavereistaan eikä mennyt Pirkkalaankaan. Ehkä hän halusi tavata uuden ihastuksensa?

Ymmärrän kyllä, etteivät kaverit halua tänne kirjoitella, mutta olisi kiva, uteliaisuus kutkuttaa, saada tietää tarkemmin, miksei mennyt autoon? Se kyllä ymmärrän, ettei halunnut Huittisiin, onhan se aika kaukana. Kuten edellisessä viestissäkin taisin sanoa, niin voihan olla, että Raisan suuntana oli jo koti, sillä eikö hänellä ollut toimitsijavuoro jossain pelissa seuraavana päivänä? Olihan jo aika myöhäkin, klo 23. Bussiin kai sillä 20 markalla olisi päässyt.

[Maijulainen]

No se lähinnä tässä juurikin häiritsee, että mikä on totuus tuosta kavereiden kyytiin menosta? Jos Raisa tosiaan jo halusi kotiin tai poikaystävän luo, olisi hän varmaan sinne mennyt jotenkin. Pyytänyt kyytiä tai mennyt bussilla. Kun mitään havaintoja ei ole kyytiä pummanneesta vähissä vaatteissa olleesta nuoresta tytöstä, eikä kukaan muista lainanneensa puhelintaankaan, olettettavissa on, että Raisa sai joltain kyydin tai lämmittelypaikan. Ja tämä henkilö on katoamisen takana. Muutenhan normaalista autokyydistä olisi ilmoitettu.

Ja lisätietoja kaipaisin siitä, milloin tarkalleen Raisalle on joku yrittänyt soittaa? Luulisi poikaystävän yrittäneen tavoittaa Raisaa, kun tämä ei Pirkkalaan mennytkään. Jos ei ole, niin sitten Raisaa ei ole edes kaivattu sinne. Tässä nyt vaan on niin paljon sekavaa selostusta suuntaan ja toiseen, että jokin johdonmukainen linja olis hyvä saada. Myös tieto siitä, oliko mahdollisesti kavereiden kanssa riitaa tuosta kyydistä vai ei?

Kun ylipäänsä tuo baariin meno kavereiden kanssa, vaikka poikaystävä on toisaalla ja seuraavana päivänä toimitsijanhommat, tuntuu oudolta. Ilman rahaa ja tietoa kyydistä ja minne menee, lähtee keskustaan. Miksi? Oliko kuitenkin joku muu syy?

Tyhjää jauhamistahan tää on, mutta muutakaan ei ole. Itseä vaan tuo juhlimiskuvio mietityttää. Kun ei kuitenkaan kavereidensa kanssa iltaa viettänyt loppuun, eikä ollut kai tarkoituskaan. Joten oliko Raisa sellainen, että meni yleensä poikaystävän luo?

Vanhemmat ovat olleet paljon esillä, mutta he eivät oikeasti tiedä mitä tuolla on kavereiden kesken puhuttu ja miten on käyttäydytty, joten niitä kavereita haluaisi siksikin kuulla tarkemmin. Ja jokin lause tai ele kertoo paljon, sitä ei ehkä silloin ole osannut oikein yhdistää.

[Eilisaamu]

Kyllä juurikin nuita asioita ja tarkennuksia Raisan käyttäytymisestä kaveriporukassa tai iltamenoissa ym minäkin tarkoitin kun sanoin että olisi mukava kuulla kavereiden kommentit. Viimeiset ihmiset kuitenkin jotka todistetusti näki Raisan elossa. Että mikä oli tytöllä meininki?

[amle]

Tietenkin voi olla, etteivät kaveritkaan tiedä juuri enempää. Raisa ei tullut autoon, vaan lähti ehkä tosin vähän oudosti ja kaverit vain olettivat hänen lähteneen Pirkkalaan. Sivumennen sanoen Huittisiin on aika pitkä matka vielä sille iltaa ajaa, tietenkin joku saattoi asua sielläpäin.

Missä päin Raisan koti muuten sijaitsi ajatellen Pirkkalaa ja Tampereen keskustaa? Mahdollisesti hän oli miettinyt loppuillan viettävänsä paikassa, josta pääsisi hyvin kotiin. Luin ketjun alkupäätä ja siellä pohdittiin, että bussit menivät aika huonosti, siis harvoin, Tampereella ja olisi ehkä tullut näköhavaintojakin, mikäli hän olisi bussiin noussut.

Oliko Raisan äiti yrittänyt tavoittaa tytärtään illan aikana? Tuli mieleen taas oma nuoruus, kuinka puhelin laitettiin kiinni, jos vanhemmat yrittivät tavoittaa ja aamulla sanottiin, että akku oli muka loppunut. Eli Raisa on voinut itsekin sulkea puhelimensa, monestakin syystä.

Yks mun teoria on, että Raisalla oli ihastus, jota hän lähti etsimään, tai tapaaminen jonkun kanssa ja hän halusi vain eroon kavereistaan ja poikaystävälle sanoi, että tulee jos saa kyydin. Yritin muuten katsoa kartasta, kun en tunne Tampereen seutua ollenkaan, niin pienen mutkan, mikäli tieverkosto ollut tuolloin samanlainen, se poikkeama Pirkkalaan olisi tehnyt, mikäli Raisa olisi sinne haluttu viedä matkalla Huittisiin.

Sen kakskymppisen antamisen kaverit tietenkin osaisivat selittää. Miksi Raisalle annettiin rahaa kyytiä varten, vaikka olisi voitu antaa kyyti? Joku muisteli Alibin juttua, jonka mukaan Raisa olisi miettinyt, lähteekö kyytiin vai ei. Mitä miettimistä tuossa on, kylmässä säässä? Halusiko Raisa soittaa vielä poikaystävälle tai jollekin muulle? Ehkä akku ei ollutkaan oikeasti loppu...

Mulla on loma ja sadepäivä niin mietin liikaa

[ANDYROM]

En tarkkaan tiedä, mikä oli juhlimisen aihe porukalla. Eihän joukkue tiennyt etukäteen voittavansa, vähän outoa tietoa, että muka lähdettiin juhlimaan voittoa. Tietysti nuoret menivät "baanalle", kuten ehkä ennekin. Raisallakin siisti, lähes juhla-asu, jos oikein ymmärrän.
Kun Raisaa miettii, niin ei muuta voi sanoa kuin ,että aika lailla omaa syytään, että kävi näin, mikä se lopputulos sitten olikaan. Olisihan R voinut tehdä aivan järkiratkaisun, soittaa kotiinsa ja sanoa, että maksatte taksin, jos poikaystävältä siihen ei rahaa irronnut. Mikä syy tätä on tutkia henkirikoksena, eli sekö, että vesistöstä ei ole löytynyt kroppaa?

Uskon tutkijoitten saaneen selvän meriselityksen joukkueelta, eiköhän asianosaisia ole kuultu, sama koskee poikaystävää, ei vaan ole tiedotettu julkisuuteen.
Tässä keskustelussa pitää vain arvailla/ päätellä.

[amle]

Uudessa Kodin kuvalehdessä (numero 11/2013) on Raisan isän haastattelu.

Jos joku puhuisi

Kolmetoista vuotta ja seitsemän kuukautta sitten nuori urheilijatyttö Raisa Räisänen huikkasi isälleen hei-heit ja vilahti sisälle
tutun koripallosalin ovesta. Sen jälkeen Pekka Räisänen ei ole tytärtään nähnyt. Hän on käsitellyt surua hiljaa sisällään, mutta
toivoo, että jonain päivänä joku muu lopettaa vaikenemisensa. Joku, joka tietää mitä Raisalle oikein tapahtui.

Puhelu tulee sunnuntai-iltana. Vuosi on 1999, päivä lokakuun kuudestoista. Tampereen syksy on alkanut poikkeuksellisen lämpimänä,
mutta nyt ilmassa on selvästi talven enteitä. Pekka Räisänen vilkaisee ulkolämpömittaria. Taitaa olla tulossa jo toinen nollakelin yö
peräkkäin.

Se soitto ei vielä saa Pekkaa suunniltaan, mutta pelästyttää. Puhelimessa on hänen entinen vaimonsa, ja asia koskee heidän 16-vuotiasta Raisa-tytärtään, joka asuu äidin luona. Tyttö on lähtenyt edellisenä iltana ulos ystävättärensä kanssa. Siitä on pian vuorokausi, eikä häntä ole kuulunut takaisin.
Isän ensimmäinen ajatus on, että tytär on mennyt jonkun kaverinsa luo yöksi. Vaikka vähän oudolta se tuntuu. Yleensä Raisa ilmoittelee menemisistään.
Tyttö on myös lupautunut toimitsijaksi miesten sunnuntaiseen koripallopeliin, eikä hänellä ole tapana tehdä ohareita.
Raisan äiti on jo ehtinyt soittaa läpi tyttären kavereita ja tehdä poliisille katoamisilmoituksen. Pekka hyppää autoonsa ja ajaa
mökille Teiskoon. Jos Raisa olisi saanut päähänsä mennä sinne. Perille päästyään hän huomaa heti, ettei siellä ketään ole. Ovi on lukossa.
Muutamassa keskustan ravintolassakin Pekka käy Raisan kummisedän kanssa ja näyttää henkilökunnalle Raisan kuvaa. Yksikään ei
muista tyttöä nähneensä. Raisan puhelimeen ei vastaa kukaan.

-Maanantaina kävin kysymässä Raisaa koulusta, mutta ei hän ollut ilmaantunut sinnekään. Silloin minulle tuli hätä, Pekka Räisänen kertoo.
Pekan ääni kuulostaa hengästyneeltä. 1990-luvulla todettu Parkinsonin tauti vaikeuttaa hänen puhettaan ja tekee liikkeet jäykiksi.

Sairaus on myös hävittänyt kasvoilta ilmeet. Jäljellä on yksi, vakava, hiukan surumielinen.
-Mieleen alkoi nousta kaikennäköistä. Jos Raisa oli vaikka lähtenyt menemään jonkun pojan kanssa jonnekin...Pienessä hetkessä ehtii ajatella monta asiaa, kun pelkää.

Raisan ilta
Tämän me tiedämme. Raisa Räisänen oli urheilulukiolainen ja koripallon maajoukkuevalmennettava. Katoamispäivänään Raisa pelasi
koripallo-ottelun Namikan kotisalissa Tampereella. Hän teki yli 20 pistettä, ja hänen joukkueensa voitti pelin. Illalla Raisa vaihtoi
verkkarit minihameeseen, punaiseen hihattomaan toppiin ja mustaan bleiseriin ja lähti toisen tytön kanssa kaupungille.

Siellä oli paljon väkeä, niin kuin aina lauantaisin. Tampereella oli myös pidetty päivällä EU:n oikeus-ja sisäasioiden huippukokous,
jonka takia kaupungissa oli poliiseja kaikkialta Suomesta.
Raisa oli lainannut joltakulta täysi-ikäiseltä henkilöllisyyspaperit. Niiden avulla hän onnistui pääsemään nuorten suosimaan ravintola
Casablancaan. Hän tanssi iltalomalla olleen varusmiehen kanssa, kunnes tämän oli lähdettävä takaisin varuskuntaan. Alkoholiakin Raisa joi, muttei ollut hirveässä humalassa.
Sitten Raisa soitti poikaystävälleen, joka oli mennyt kotibileisiin Pirkkalaan. Raisa arveli, että hänkin voisi tulla sinne, jos vain saisi
jostain kyydin. Puhelu loppui kello 22.18. Sen jälkeen Raisan puhelimesta ei enää soitettu eikä siihen vastattu.

Yhdentoista maissa Raisa erosi ystävättärestään Hämeenkadulla Sokoksen edessä. Ystävätär antoi hänelle 20 markkaa ja lähti poikakaverinsa kyydissä Huittisten Seurahuoneelle. Hän näki vielä, kun Raisa käveli Hämeenkadun yli. Varmat havainnot Raisasta loppuvat siihen.

Isän ja äidin luona
Petsamon omakotialue on tamperelainen idylli. Somia pihoja, hyvin hoidettuja kaksikerroksisia puutaloja toinen toisensa kupeessa.

Suuri osa rakennuksista on noussut metsämaisemaan sotien jälkeen. Niin on Räisästenkin koti. 1950-luvulla samassa harmaaksi rapatussa talossa asui näyttelijä Veikko Sinisalo perheineen.
Tampereen yliopistolliseen sairaalaan on kotoa matkaa vajaat kolme kilometriä. Siellä Raisa syntyi maaliskuussa 1983. Siis 30 vuotta sitten! Pekka Räisäsen, 59, on vaikea kuvitella sitä. Hänelle Raisa on aina 16-vuotias.

-Olin mukana synnytyksessä. Olihan se melkoinen kokemus. Vauvan veri jouduttiin heti vaihtamaan joidenkin vasta-aineiden takia, Pekka kertoo.
Perheeseen kuului jo isoveli äidin aiemmasta liitosta, ja pari vuotta myöhemmin syntyi pikkusisko. Isän muistikuvissa Raisa oli
määrätietoinen ja kiltti lapsi. Sitä hän ei osaa enää vuosien jälkeen sanoa, oliko tämä rauhallinen vai vilkas, tykkäsikö mekoista ja
vaaleanpunaisesta vai oliko enemmän poikatyttö.
-Mutta mukavia lapsia he kaikki olivat. Ja ovat.

Kesäisin reissuttiin perheen kesken kotimaassa. Muutaman kerran käytiin Kuopion takana suvun omistamalla pienellä saarella. Siellä laidunsivat Räisästen kesälampaat ja pitivät huolen siitä, etteivät hylätyt viljelykset kasvaisi umpeen. Raisa ja sisko leikkivät lammaspaimenia.
Parinsadan metrin päässä kotitalosta oli talli, jossa tytöt kävivät ratsastamassa. Heillä oli omat hoitohevosetkin, joille piti hankkia yhtä ja toista tarviketta. Autotalliin on jäänyt niiltä ajoilta purkki valjasrasvaa.
-En ole raaskinut heittää pois. Se on vähän niin kuin muisto.
Vanhempien eron jälkeen tytöt muuttivat äidin luo. Sinne oli matkaa vanhasta kodista vain nelisen kilometriä, joten koulu ja kaverit
eivät vaihtuneet. Joka toisen viikonlopun tytöt viettivät isän ja veljen luona Petsamossa. Saivat he käydä muulloinkin, milloin vain halusivat. Monesti yläkerran huoneissa yöpyi myös kavereita.
-Rutiinit veivät suurimman osan ajasta, kun tytöt olivat meillä. Laitettiin ruokaa ja kuljetettiin koripallopeleihin-ja harjoituksiin.

Yleensä en jäänyt katsomaan pelejä, koska Raisa ei halunnut. Jännitti varmaan.
Vaikka Raisa vietti paljon aikaa koripallosalilla, koulunkäynti ei kärsinyt. Todistuksen keskiarvo oli yhdeksän, ja Pekka muistaa,
että tytöllä oli usein koulukirja mukana harjoituksissa. Mutta osasi Raisa vedättääkin isäänsä, tai siskokset yhdessä. Nuorempi tytär on kertonut siitä Pekalle aikuisena.
-Joskus tytöt sanoivat menevänsä yhden kaverin tykö ja menivätkin toiselle. Sellaista nuoret tekevät.

Yksi tyttöjen tempauksista pääsi jopa pikku-uutiseksi Ilta-Sanomiin. Pitkän ruinaamisen jälkeen Pekka oli antanut heille luvan pitää talossa kotibileet. Tapahtui klassikko: kutsuttuja oli 20, mutta sana lähti kiertämään, ja lopulta pihalla tungeksi kymmenkertainen
määrä nuorisoa. Ja poliisi.
-Onneksi olin jäänyt juhlien ajaksi yläkertaan. Kun tulin alas, siellä oli yksi kaveri työntämässä taskuunsa meidän cd-levyjämme.

Elettiin syyskuuta 1998. Raisa oli 15-vuotias.

Työ auttaa
Paikkauksia. Poistettavia hampaita. Juurihoitoa. Raisan katoamisen jälkeisinä viikkoina ja kuukausina Pekka Räisänen koettaa suunnata tarmonsa hammaslääkärin työhön. Kun keskittyy puhdistamaan ientaskuja, ajatukset ovat edes pätkittäin jossain muualla
kuin pelossa ja kauhussa. Siitäkin huolimatta, että työpaikka on aivan Raisan koulun vieressä. Ja Raisan hymyilevä rippikuva lehtien
lööpeissä ja etusivuilla.
Ystävät lohduttavat, minkä osaavat. Pekka näkee heidän kasvoiltaan, miten vaikeaa se on. Mitä voi sanoa miehelle, jonka lapsi on kadonnut jäljettömiin? Otan osaa? Entä mitä puhuu mies, jonka lapsi on kadonnut? Ja kenelle?
-En minä siitä kovin paljon puhunutkaan. Nykyisen vaimoni kanssa keskustelimme jonkun verran, mutta surua on niin vaikea pukea
sanoiksi...Sitä pitää itse sisällään. Kun ei sitä oikein muille voi purkaa.
Raisan äidin kanssa?
-En ole puhunut. Ei ole kovin paljon puhuttu.

Raisan sisarusten kanssa?
-Ei sitä kovin hyvin pysty lasten kanssa puhumaan. Äitinsä kanssa he ovat enemmän tehneet semmoista surutyötä.
Etenkin pikkusiskolle Raisan katoaminen oli tosi paha paikka. Pekka pääsee Raisan kummisedän kanssa avuksi kadonneiden etsintään erikoistuneen Reino Savukosken veneeseen, kun tämä tutkii Näsijärven rantavesiä koiran, kaikuluotaimen ja vedenalaisen kameran kanssa. Pekasta tuntuu hyvältä, kun hän saa tehdä jotain konkreettista. Hän ei vain osaa sanoa, kumpi pelottaa enemmän: se, että
tytär löytyy järven pohjasta, vai se, että hän jää kadoksiin.
Kotona yksin ollessaan Pekka asettaa levysoittimeen Raisan rakastamaa musiikkia, kuuntelee ja itkee. Jotkut sanoituksista kuulostavat jälkeenpäin hurjilta, niin kuin tamperelaisen Ilona-bändin kappale Näkemiin. Raisa on piirtänyt levyn sisäpussin
täyteen sydämiä.

Toisemme jos kadotamme,
kohtaamme vain unissamme.
Ethän lähde palaamatta?
En voi olla koskematta,
osaa olla sanomatta:
Rakastan sua loputtomiin.

Uutta toivoa
Poliisi jatkaa katoamistapauksen tutkimista. Tutkintalinjoina ovat onnettomuus, henkirikos ja itsemurha. Raisaa etsitään lähivesistä.

Valvontakameroiden nauhoja käydään läpi. Yleisövihjeitä tarkistetaan. Joku on nähnyt ristiverisen miehen taluttavan vaaleaa tyttöä
autoon. Toinen kertoo huomanneensa Raisaa muistuttavan naisen Koskipuistossa keskustelemassa vanhemman naisen kanssa. Ei tuloksia.

Syksyllä 2005 tapaus siirtyy keskusrikospoliisille, joka alkaa tutkia sitä epäiltynä henkirikoksena. Tammikuussa 2009 Raisan rippikuva ilmestyy jälleen lehtien sivuille. Poliisi tiedottaa, että tutkinta on edistynyt.
Poliisia kiinnostaa havainto, jonka mukaan Raisan näköinen nainen on otettu tumman auton kyytiin katoamisyönä kello 23.03. Auto muistuttaa vuoden 1957 Cadillacin Limousine-mallia. On löytynyt uusiakin todistajia. Raisan tuntomerkkeihin sopiva nainen on kävellyt nopein askelin Kuninkaankadulla kello 23.53. Hänellä on ollut pelkät sisävaatteet ja hihaton punainen toppi, vaikka lämpötila oli nollassa.
Lisäksi eräs mies on kertonut tanssittaneensa nuorta, Raisan oloista naista ravintola Seurahuoneella joskus kello 23:n ja 24:n
välillä. Hänen mukaansa nainen oli hyvin kylmissään ja etsi kavereitaan, joiden olisi pitänyt tulla samaan ravintolaan aikaisemmin.
Sitten? Ei mitään.
Tammikuussa 2013 poliisilla on avoinna yhteensä 207:n kadonneeksi ilmoitetun suomalaisen tapaukset. Raisa Räisänen on edelleen yksi heistä.

Paikka surulle
Kun televisiosta näytetään koripalloa. Kun katukuvassa vilahtaa reipas pitkänhuiskea tyttö. Kun lehdessä on pikku-uutinen omille
teilleen lähteneestä teinistä.
-Kyllähän Raisa tulee jatkuvasti mieleen. Vaikka on ajan kuluminen vähän helpottanut, silotellut muistoja, Pekka Räisänen sanoo.
Pekka on huomannut, että asiat tuppaavat myös vähitellen unohtumaan. Tapahtumat, tunteet, surun vaiheet.
-Ehkä sekin on surun kanssa selviämistä, että unohtaa.
Kun Raisan katoamisesta oli kulunut kolme vuotta, Parkinsonin tauti pakotti Pekan jäämään eläkkeelle. Elokuussa 2003 Pekka ja
hänen kihlattunsa Virva menivät naimisiin. Elämään tuli uusi kiintopiste; niin Pekka sen itse ilmaisee. Samana päivänä
kotipuutarhassa juhlittiin myös Pekan vanhempien kultahäitä.
-Äitini rukoilee edelleen joka päivä Raisan puolesta, Pekka mainitsee.

Seuraava etappi koitti neljä vuotta myöhemmin, kun Pekka ja Raisan äiti päättivät hakea tyttärensä kuolleeksi julistamista. Äidille
oli ollut kovaa, kun hän oli aina vain saanut Raisan postia, veroilmoituksenkin joka vuosi.
Pekka näyttää maistraatista lokakuussa 2007 tullutta päätöstä. Se on asiallinen, virkamieskielellä laadittu paperi leimoineen:
Raisa Maria Räisäsen kuolinpäivä on 16.10.2004. Hakemuksen perusteella kadonnutta henkilöä on kutsuttu ilmoittautumaan
Tampereen käräjäoikeudessa viimeistään 4.10.2007. Samalla on kutsuttu kaikkia kadonneesta tietäviä ilmoittamaan tietonsa
tuomioistuimelle. Kutsu on julkaistu Virallisessa lehdessä.

Kun virallinen kuolinpäivä oli kirjattu, vanhemmat saattoivat järjestää muistotilaisuuden. Siellä puhuivat tutut tytöt, Raisan vanhat
pelikaverit ja ystävät. Pekka ei muista heidän sanojaan, mutta liikutuksen hän muistaa.
-Minun piti ottaa kuviakin, mutta unohdin ladata kameran akun. Oli se vähän semmoinen jännittävä tilanne.
Hautapaikkaa Raisa ei saanut, mutta hänen nimensä on kaiverrettuna metallilaattaan Kalevankankaan hautausmaan muistolehdossa.
-Tuntuu helpottavalta, kun sinne voi nyt viedä kynttilän aina pyhäinpäivänä ja jouluaattona. On paikka, johon kohdistaa kaipuunsa.

Ja on siinä ollut sitäkin, että nyt saa lopulta luvan uskoa, ettei Raisa enää palaa.
Mutta elämä jatkuu, ja siihen mahtuu paljon iloa. Nuorempi tytär valmistui juuri juristiksi. Poika on maininnut aikeistaan mennä naimisiin. Pekan talon pienessä vinttikomerossa odottavat siisteissä pinoissa Raisan ja pikkusiskon vanhat lautapelit, potkuhevoset
ja pehmolelut. Kuka tietää, ehkä niille joskus ilmaantuu uusia leikkijöitä.
- Ja kyllä minulla on jäljellä pieni toivo, että katoamistapauskin vielä jollain lailla selviää. Jos vaikka joku tulisi uskoon ja päättäisi
kertoa, mitä Raisalle tapahtui.

Pieni hetki
Lauantai, 16. lokakuuta 1999. Pekka on rautakaupassa, kun hänen puhelimensa soi. Raisa soittaa koripallosalilta. Joukkue pitää

talkoilla kioskia aina, kun Namikalla on peli. Raisalla olisi ollut leipomisvuoro, mutta hän on unohtanut autuaasti koko asian. Siksi
hän pyytää isää hakemaan kaupasta sämpylöitä ja tuomaan ne salille. Rautakaupan vieressä on marketti. Pekka poikkeaa siellä ja ajaa Hämeenpuistoon Namikan tilojen eteen. Raisa tulee autolle tuulispäänä, pitkät hiukset niskaan sidottuina. Hän ottaa sämpylät,
sanoo kiitos ja hei ja kiirehtii saman tien takaisin sisälle.
Joskus käy niin, että kaikkein arkisin pikku episodi osoittautuu elämän käännekohdaksi. Tuon hetken jälkeen Pekka ei ole tytärtään
nähnyt.

Tarja Hirvasnoro

Tuossa haastattelussa sanotaan, että on ollut katoamispäivänä peli ja se on voitettu. Lisäksi tuossa sanotaan, että Raisan puhelimeen ei soitettu eikä vastattu klo 22:18 jälkeen. Ei sanota akun loppumisesta mitään.

[Maijulainen]

Minkä ikäisiä muuten nämä Raisan kaverit olivat?

Itseäni nimittäin edelleen mietityttää tuo Huittisiin meno. Miksi juuri sinne? Ja jos joukossa oli alaikäisiä, niin miksi ajetaan yli 70 kilometrin päähän vain kokeillakseen, pääsevätkö sisälle? Kuitenkin he olivat jo Casablancassa olleet. En voi sille mitään, mutta jotenkin tuo Huittisiin meno on keksitty jälkeenpäin selityksenä miksi Raisa ei kyytiin tullut. Mikä on se todellinen syy?

Raisan vaatetus selittyy myös sillä, että hän halusi antaa itsestään ikäistään vanhemman vaikutelman. Mutta silti ihmettelen, miksi päällysvaatteita ei ollut? Ja kenen idea tuo juhliminen alunperin oli? Jotenkin vaikuttaa siltä, että Raisa ei ollut ihan 100 % tuossa kuitenkaan mukana. Hänellä ei ollut rahaa ja vaatetus oli heikko.

Ehkä poliisi senkin takia tutkii tätä henkirikoksena, kun asiasta on saattanut tulla hyvin ristiriitaista selostusta. Ei vain ole näyttää toteen kuka on tehnyt Raisalle ja mitä.

[Maijulainen]

Ehti tuo amlen viesti tuohon ennen omaani

Siis yhden ystävänsä kanssa Raisa lähtenyt juhlimaan. Ok. Sitten lähteneen Casablancasta ja eronneet Sokoksen edessä noin klo 23. Miksi? Mistä nämä puheet autokyydistä ovat tulleet? Tuossa ei siitä puhuttu mitään. Kyllä hiukan sekavaa on nyt tämä tiedottaminen.

Ja se puhelin. Tuossa siis mainittiin, että ei vastannut. Ja isä siis yritti seuraavana päivänä (ja ilmeisesti maanantainakin) soittaa. Milloin puhelin on sulkeutunut? Siis lopullisesti.

Ja isäkin oli jopa miettinyt sitä, että jos Raisa olisi löytänyt jonkun pojan ja olisi tämän matkassa. Eli sekin mahdollisuus siis olisi. Kertonee jotakin Raisasta, että isä edes tuollaista miettii, vaikka Raisalla oli poikaystävä. Alkaa vahvasti tuntua siltä, että Raisalla oli tosiaan tärskyt jonkun kanssa ja siksi erosi ystävästään.

[mobiililaiteukkeli]

Mielestäni on ihan loogista ettei autoa(aan) lataa ihmisiä täyteen sakkorysäksi kaupungin keskustassa, missä varmasti on useampi silmäpari todistamassa asiaa. Tai vaikka ei loogisuuttaan, niin saattoihan auto olla lainassa (jolloin kaikenlaisen hölmöilyn tarve usein ainakin pienenee), tai kuskilla jo ennestään niin paljon sakkoja/huomautuksia ettei halunnut enää enempää.

[ANDYROM]

Ensinnäkin hieno homma "amle", että laitoit kertauksena tuon Kodin kuvalehden jutun, jossa oli tarkasteltu juttua isän näkövinkkelistä. Kun en ollut lukenut koko viestiketjua läpi, tämä oli kiinnostavaa taustatietoa.

Kertonee jotakin Raisasta, että isä edes tuollaista miettii, vaikka Raisalla oli poikaystävä. Alkaa vahvasti tuntua siltä, että Raisalla oli tosiaan tärskyt jonkun kanssa ja siksi erosi ystävästään.

Muistaakseni oli joku havainto Raisan tyyppisestä kävelijästä, joka meni pitkin askelin, siis aika vauhdilla. Se olisi ollut viimeinen havainto R:sta. Jos joku uusi juttu oli alkamassa, niin kyse on saattanut olla melko lähellä kaupungissa ,joku kämppä, johon mennyt. Silloin selittyisi Raisan kevyt vaatetuskin.

Jos tätä tutkintalinjaa ei ole ajateltu, niin hommaa olisi ( ollut ) ruveta käymään kaikki lähisedun asuintalot läpi, mitä on nähty, onko mattoa kannettu autoon tms.