Niin kuuluu sekin, että poliisilla on oikeus saada tarkastettavakseen henkilöllisyyden ja oleskeluoikeuden osoittavat asiakirjat ilman mitään asiaperustetta, jos keksii mainita taikasanat ”ulkomaalaisvalvonta erillisenä toimenpiteenä”.reijoreipas kirjoitti:Henkilöllisyyden todistaminen perustuu lakiin.Hyperion kirjoitti:Suuri osa tavan sukankuluttajista mieltää poliisin lakiin perustumattomat pyynnöt vaatimuksina, joihin on pakko suostua.
Toteamukseni kuitenkin liittyi täsmälleen siihen mitä siinä lukee, eli tilanteisiin joissa poliisilla ei ole mitään laillista perustetta esittää pyyntöä jostain asiasta. Esim. nyt vaikka paperien kysyminen ilman että kyse olis ulkomaalaisvalvonnasta ja ilman että käsillä olisi mitään yksittäistä poliisitehtävää, johon pyynnön kohteeksi joutunut henkilö liittyisi. Laki ei suoranaisesti estä sellaisessa tilanteessa kysymästä (koska munaton oikeusasiamies esittää vain ”käsityksenään”, ettei poliisin tulisi lakiin perustumatta ja vapaaehtoisuuden pohjalla esittää arvovaltansa vaikutukseen joutuvalle kansalaiselle, että tämä luopuisi jostain oikeudestaan), kuten ei esim. estä ketä tahansa kysymästä vastaantulijalta kengän numeroa. Poliisille vastaamatta jättämistä ei vaan ole siinä tilanteessa sanktioitu. Ei ole pakko vastata.
On pakko, koska pitämättä jättäminen on saktiouhan alaista. Yksilön oikeuksiin kajoavaa sanktiota ei vaan kutsuta rangaistukseksi, vaan esim. turvaamistoimeksi tai yleisten toimivaltuuksien käytöksi (esim. kiinniotto ja ”turvallisuustarkastus”, oikeammin kuitenkin henkilöön kohdistuva etsintä tunnistamiseen tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi).reijoreipas kirjoitti:Ei ole tuollaista pakkoa.Hyperion kirjoitti:asiakirjojen mukanaan pitämisen pakko.
Jos haluaa välttää ettei joudu putkaan ulkomaalaislain perusteella, paperit on pidettävä mukana. Laki antaa poliisille kyllä mahdollisuuden luopua enemmistä toimenpiteistä, jos kysyminen ei tuota tulosta, mutta samalla annetaan erittäin laaja harkintavalta luopuako, vaiko eikö. Viranomaistoiminnan yleiset suhteellisuusperiaatteen vaatimukset tulisivat estäväksi vain, jos asiasta olisi oikeuskäytäntöä. Sellaista kukaan ei ole kyennyt esittämään.
