Murha Meksikossa- Jyri Jaakkola

[Kafka]

Jyri Jaakkolasta en löytänyt hakemalla ketjua, joten aloitin uuden.

Puolisotilaalliset joukot ampuivat suomalaisen ihmisoikeusaktivistin Jyri Jaakkolan Oaxacassa, Etelä-Meksikossa huhtikuussa 2010. Jyrin äiti Eeva-Leena on kuuden vuoden ajan yrittänyt saada poikansa murhaajia oikeuteen vastaamaan teostaan. Juuri nyt Eeva-Leena on kuvausryhmän kanssa Meksikossa. Siellä syntyvä dokumenttielokuva seuraa äidin taistelua poikansa puolesta. Voit seurata suorissa lähetyksissä dokumentin tekoa, kun työryhmä kertoo matkan tilanteista Dokumenttiprojektin Facebook-sivulla.

Jyri Jaakkola osallistui avustussaattueeseen, joka joutui tulituksen kohteeksi, kun se oli viemässä huopia ja lääkkeitä puolisotilaallisten joukkojen saartamaan kylään. Kylän asukkaat olivat pääasiassa Meksikon alkuperäiskansoihin kuuluvia triqui-intiaaneja.

Murha Meksikossa ei ole tavanomainen murhatarina. Dokumentti kertoo hyväntekijästä, joka kuolee puolustaessaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Se kertoo äidistä, joka haluaa saada poikansa murhaajat oikeuteen. Se kertoo yhteiskunnasta, jossa ihmishenki on halpa ja jossa 98 prosenttia murhista jää selvittämättä.

Tarina kertoo äidin tuskasta, joka ei jätä rauhaan. Se kertoo peräänantamattomuudesta, mutta myös epäuskosta ja turhautumisesta, kun Eeva-Leena joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään odottaessaan oikeudenkäynnin alkamista.

”Välillä sitä miettii, että jaksaako laisinkaan enää. Mutta vaikea on antaa periksi, kun on todistusaineistoa, on muutama henkilö vangittuna ja sitten on kymmenen pidätysmääräystä.", Eeva-Leena sanoo taistelustaan.

Äiti joutuu kohtaamaan läpipääsemättömältä tuntuvan verkoston, johon ovat sotkeutuneet niin poliitikot, paikalliset viranomaiset kuin rikolliset. Tämä verkosto ja siihen liittyvä korruptio mahdollistavat ihmisoikeuksien polkemisen taloudellisen hyödyn nimissä. Se myös haittaa demokratian toimintaa ja pitää yllä rankaisemattomuuden kulttuuria Meksikossa."Haluan olla rikkomassa Meksikon rankaisemattomuuden kulttuuria. Tämä meidän tapauksemme voisi toimia esimerkkinä niin päin että rikoksesta seuraakin rangaistus", Eeva-Leena Jaakkola toivoo.

Dokumenttielokuva Murha Meksikossa selvittää, mistä Jyri Jaakkolan murhassa lopulta on kyse. Jyri oli aktivistitovereidensa kanssa menossa puolustamaan kyläläisiä, jotka olivat joutuneet rikollisryhmän mielivallan kohteiksi. Onko kyse lopulta siitä, kuka saa päättää alueen luonnonvaroista vai Meksikoa piinaavasta huumerikollisuudesta eli siitä, kuka korjaa tuottoisien huumeviljelmien sadon ja myyntitulot?

Entä miten käy triqui-intiaanien ikivanhan kulttuurin? Kuihtuuko se silmittömän väkivallan takia, kun rikolliset ottavat haltuunsa alkuperäisväestön asuttamat kylät ja karkottavat niiden asukkaat?

Kuvaaja Jouni Soikkeli tallentaa seuraavan parin viikon aikana tapahtumat Meksikossa - ja dokumenttielokuvan ensi-ilta on lokakuussa 2016 Yle TV1:llä ja Areenassa.

Simo Sipola, dokumentin ohjaaja
SEURAA dokumentin tekoa ja Eeva-Leenan taistelua Meksikossa: Dokumenttiprojektin Facebook-sivuilla on katsottavissa suorissa lähetyksissä kuvausryhmän ja Jaakkolan pohdintoja matkan ja tavoitteiden edistymisestä.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/20 ... a-kuvataan

[Porin]

Ihanko oikeasti 98 prosenttia henkirikoksista jää selvittämättä?
Melko uskomaton luku.
En löytänyt asialle vahvistusta joten pitääpä aloittaa kunnon googlailu.

[Kaito Kid]

Huomasin juuri uutisista, että Jaakkolan tapauksessa on tehty pidätys.

http://yle.fi/uutiset/meksiko_pidatti_j ... yn/8832458

Meksiko pidätti jälleen yhden ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkolan murhasta epäillyn

Jaakkolan autosaattue joutui väijytykseen huhtikuussa 2010. Jaakkolan ja toisen ihmisoikeusaktivistin murhasta Oaxacassa tulee ensi viikolla kuluneeksi kuusi vuotta. Aiemmin on jo pidätetty kolme muuta ihmistä ja seitsemästä muusta on annettu pidätysmääräys.

Meksiko on pidättänyt jälleen yhden ihmisen epäiltynä ihmisoikeusaktivistien Jyri Jaakkolan ja Beatriz Cariño Trujillon murhista, kertoo paikallislehti NVI Noticias.

Jaakkolan ja Cariñon autosaattue joutui väijytykseen huhtikuussa 2010, kun he olivat useiden muiden kanssa matkalla San Juan Copalan kylään Oaxacan osavaltiossa. Jaakkola ja Cariño saivat surmansa ja kymmenen muuta haavoittui.

Aiemmin Meksikon viranomaiset ovat pidättäneet kolme ihmistä murhista epäiltynä. Seitsemästä muusta on annettu pidätysmääräys, mutta heitä ei ole vielä saatu kiinni.

Nyt pidätetty mies on Oaxacan alueella toimineen puolisotilaallisen Ubisort-ryhmittymän entisiä johtajia. Hänet pidätettiin torstaina Sinaloan osavaltiossa Luoteis-Meksikossa ja siirrettiin perjantaina Oaxacan osavaltioon oikeudenistuntoa varten.

Jyri Jaakkolan äiti ja veli ovat parhaillaan Meksikossa. Syyttäjä Hector Joaquin Carrillo Ruiz ja Oaxacan osavaltion kuvernööri Gabino Cué tapasivat heidät, Suomen Meksikon-lähettilään Roy Erikssonin sekä Beatriz Cariñon lesken ja vakuuttivat, että tutkintaa aktivistien murhista jatketaan.

Vähän kyllä tuntuu, että tämä ei kyllä enää selviä vaikka mitä tehtäisiin Muistan joskus lukeneeni pitkän jutun tästä tapauksesta jostain Hesarin sunnuntainumerosta, siitä on kyllä jo paljon aikaa mutta siinä taidettiin juuri haastatella ainakin äitiä ja toimittajat olivat paikan päällä selvittelemässä juttua.

[Kafka]

Uusi pidätys jutussa, mutta entisestäkään ei ole tietoja tainnut mediaan valua.

Suomalaisen Jyri Jaakkolan murhasta epäilty mies pidätettiin Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla keskiviikkoyönä.
Oaxacan osavaltiossa Meksikossa vuonna 2010 murhattujen aktivistien Jyri Jaakkolan ja Alberta Cariñon murhassa on tehty jälleen uusi pidätys, kertoo meksikolainen El Universal -lehti.

Lehden mukaan Meksikon poliisi otti epäillyn miehen kiinni keskiviikkoyönä Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla, Matamorosin, Tamaulipasin ja Brownsvillen kaupungit yhdistävällä raja-asemalla. Miestä epäillään todennäköisestä osallisuudesta veritekoon.

Aktivistit tapettiin 27. huhtikuuta 2010 heidän yrittäessään toimittaa ruokaa avustussaattueessa Triqui-intaaneille saarrettuun San Juan Copolan kylään.

Viimeksi Meksikossa pidätettiin teosta todennäköisin syin epäilty mies huhtikuussa Escuinapassa Sinaloan osavaltiossa.

Myös kolme muuta miestä on pidätetty tekoon liittyen. Yksi heistä on Triquin alueen sosiaalisen hyvinvoinnin yksikön entinen johtaja, kertoo Sistema Radiofónico Informativo uutisessaan.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 25713.html

[Sijaltainen]

Tuossa vanhassa ketjussa on jotain Jaakkolastakin:

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9515

[Luupää]

'
Ketjussa mainittu dokumentti tästä tapauksesta esitetään ykkösellä tänä iltana ja uusintana lauantaina:

YLE TV1: Ma 14.11.2016 klo 21.30

YLE TV1: La 19.11.2016 klo 12.35

[humulus]

Kuvavaroitus:
https://jovenestriquisdecopala.files.wo ... kkola1.jpg

[Valoviikate]

Tämänhän näkee sitten myös Areenasta:
https://areena.yle.fi/1-2691193
Uutterien läheisten toiveita ja toivottomuutta.

[Chefile]

Meksiko on kyllä surullinen maa nykyään: poliisi ja armeija on umpikorruptoitunut, huumejengit pitävät valtaa yllä ja jopa nämä niin sanotut kodinturvajoukot, jotka ovat kyllästyneet kartelleihin ja olevinaan ajaa heitä ulos sieltä, tekee samaan aikaan yhteistyötä kilpailevan kartellin kanssa ja käy huumekauppaa. Samat kodinturvajoukot myös ihan jo pienen vihjeen perusteella hakevat kotoa isän, jonka jalassa roikkuu pieni lapsi tietäen että se taisi olla viimeinen kerta kun isiä näkee. Kiduttavat ja tappavat.

Koko huumeiden vastainen sota on hävitty jo ajat sitten. USAn täytyisi tehdä jotain asialle. Sori offari, täytyi vaan päästä avautuu.

[McCall]

Jaakkola.jpg (69.71 KiB) Katsottu 1263 kertaa

Hämeen Sanomat 27.3.2026 / https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/9326578

”Jyri on ammuttu, Jyri on kuollut" – Eve Jaakkolan elämä pysähtyi yhdessä puhelussa

Eve Jaakkola kirjoitti kirjan aktivistina toimineen poikansa elämästä ja sen karmeasta lopusta.

Kun Eve Jaakkola, 74, kävelee Joensuun ruutukaavalla, muistot tulvahtavat läpi kehon. Koulukadulla on asuttu kolmessa eri osoitteessa. Tuossa on yliopisto, joka oli silloin korkeakoulu. Sieltä hän valmistui kasvatustieteiden maisteriksi.

Ja tuossa on Gävlenlinnan päiväkoti. Siellä pojat Jyri ja Turo olivat hoidossa. Silloin Jaakkolan perheessä elettiin elämän ruuhkavuosia. Niitä onnellisia.

Nämä ajat elävät kaukana muistoissa. Nyt Eve Jaakkola on pitkästä aikaa käymässä Joensuussa.

Ydinperheeseen liittyvät muistot Joensuussa saavat hänet liikuttumaan. Kukapa olisi silloin tiennyt, mitä tämä perhe joutuu myöhemmin kokemaan. Nyt Jaakkola elää Tampereella yksin. Perheestä on jäljellä enää Turo.

Puoliso kuoli kymmenkunta vuotta sitten äkillisesti sydäninfarktiin 67-vuotiaana. Esikoinen Jyri ammuttiin Meksikossa 16 vuotta sitten 33-vuotiaana. Eve Jaakkolan elämä muuttui pysyvästi 27.4.2010.

Jyri Jaakkola oli Meksikossa solidaarisuustyössä. Hän oli mukana humanitaarisessa avustussaattueessa, joka pyrki murtamaan San Juan Copala -nimisen kylän saarron, jotta kylään saataisiin ruokaa ja lääkkeitä ja lapset pääsisivät kouluun.

Jyri Jaakkola.jpg (104.76 KiB) Katsottu 1263 kertaa

Matkan katkaisi kylän saartanut puolisotilaallinen joukko, joka kohdisti aseensa suoraan autoihin. Luodit osuivat tappavasti Jyrin lisäksi toiseen vapaaehtoiseen, meksikolaiseen Betyyn.

Tapahtuma herätti suuren huomion mediassa kansainvälisestikin.

– Kun Jyri lähti Meksikoon, hän kyllä kertoi, että se on vaarallinen maa. Ennen tätä tapahtumaa vaikutti kuitenkin siltä, että tilanne olisi rauhallinen. Emme osanneet pelätä ja varautua uutiseen, joka tavoitti meidät 28. huhtikuuta, Eve Jaakkola kertoo.

Eve Jaakola oli viettämässä keväistä päivää mökillään miehensä ja toisen poikansa Turon kanssa. Miehet olivat lähteneet perkaamaan läheistä metsikköä.

Rikosseuraamuslaitoksessa työskentelevä Eve Jaakkola oli jäänyt tietokoneen äärelle valmistelemaan lähestyvää matkaansa Namibiaan. Tarkoitus oli kouluttaa sikäläistä organisaatiota vapaudessa täytäntöönpantavien rangaistusten kehittämisessä.

– Näin ikkunasta, kun Turo ja mieheni Kola palasivat metsästä oudon näköisinä. He olivat saaneet metsässä puhelun. Turo kävi suoraan luokseni, otti olkapäästä kiinni ja sanoi: "Jyri on ammuttu, Jyri on kuollut."

Tämän vuoden huhtikuussa tapahtuneesta tulee kuluneeksi 16 vuotta. Sinä aikana ei ole päivääkään, etteikö äiti olisi muistellut poikaansa.

Pahin suru kesti pitkään eikä ole loppunut koskaan. Nyt sen kanssa on jo helpompi jo elää. Muistot eivät unohdu, mutta ne voivat haalistua.

Jyrin tarina on niin merkityksellinen, että Eve Jaakkola halusi jakaa tarinansa ja jättää siitä pysyvän muiston. Häneltä ilmestyi tänä keväänä Johnny Knigan kustantamana tietokirja "Poikani on ammuttu", jossa hän kertaa tapahtuneita. Päiväkirjamaisen kerronnan rinnalla kulkee Jyrin tarina.

– Huomasin, että minulle päiväkirjan kirjoittaminen oli hyvä tapa purkaa suruani. Nimesin sen Jyri-päiväkirjaksi. Kirjasin ylös päivittäisiä tunteita ja tapahtumia.

Vaikka Jaakkolan perhettä kohdannut tragedia on suomalaiselle äärimmäisen harvinainen, Eve Jaakkola perustelee kirjaansa sillä, että surun voi aina jakaa.

Kirja on myös tarina äitiydestä ja siitä, miten lapset lopulta tekevät ihan omat valintansa.

 – Surun kokemus yhdistää monia. Halusin kertoa, miten minä sen koin.

Eve Jaakola on käyttänyt lukemattomia tunteja selvittääkseen Meksikon tapahtumia ja hakeakseen oikeutta murhatulle pojalleen.

Hän huomasi, miten erilainen oikeuskäytäntö voi olla verrattuna tuttuun suomalaiseen tapaan. Vuosien aikana hän kävi Meksikossa yhdeksän kertaa.

– Tapahtumalla oli lukuisia todistajia, jotka ennen hyökkäystä tunnistivat aseet kädessä liikkuneet miehet ja kuulivat ammunnat. He eivät kuitenkaan nähneet itse hyökkäystä, joten tuomari ei hyväksynyt heitä todistajiksi.

– Heille ei myöskään annettu todistajansuojaa, mikä luonnollisesti vaikeutti syyllisten nimeämistä. Siitä huolimatta, että kaikki alueella tiesivät, keistä oli kyse. Joukossa oli myös kaksi alaikäistä poikaa.

Miten Joensuussa syntyneestä, tavallisesta pohjoiskarjalaispojasta sitten kasvoi aktivisti, jonka ideologiaan kuului mahdollisimman luontoa kunnioittava elämä, jossa raha ei määritä onnellisuutta.

– Jyri oli jo lapsena pohdiskeleva tyyppi, jolla oli kuitenkin ihan tavallinen kaveripiiri tavallisine harrastuksineen. Kotona toki paljon puhuimme ihmisoikeuksista ja meille tärkeistä arvoista, mutta Jyrissä ne alkoivat resonoida keskimääräistä enemmän.

Kun Jyri oli murrosiässä, äiti ymmärsi konkreettisesti, ettei hän pysty enää entiseen tapaan vaikuttamaan lapsensa elämään. Vähitellen pojan ajatukset alkoivat muuttua entistä radikaalimmiksi.

– Jyrin lähtiessä Meksikoon ajattelin, että en nyt ihan tätä tarkoittanut, kun olin hänelle kantanut kirjoja ja antanut henkisiä eväitä humaaniin ajatteluun. En kuitenkaan voinut kieltääkään. Välithän siinä olisi mennyt poikki, jos olisin alkanut kärjistää asioita.

Yksi asia aiheutti äidin ja pojan välillä toistuvasti erimielisyyksiä. Se oli opiskelu.

– Olin sitä mieltä, että vaikka kuinka haluaisi parantaa maailmaa, kannattaa silti opiskella jokin tutkinto. Välillä Jyri kyllä opiskelikin, mutta aina tuli uusia mielenkiinnon kohteita, jotka sitten vievät mennessään.

Jaakkolan perhe muutti Joensuusta Tampereelle, kun Jyri meni kouluun. Siellä hän varttui aikuiseksi ja muutti myöhemmin siviilipalvelukseen Turkuun, jossa hän sittemmin toimi useissa kansalaisjärjestöissä.

Myös Meksikon yhteiskunnallinen tilanne oli kiinnostanut miestä pitkään.

– Hänen mielestään sosiaaliset ja ekologiset ongelmat huusivat ratkaisuja, jotka edellyttivät radikalismia, Eve Jaakkola kiteyttää poikansa ideologian.

Kirjan kirjoittamisen Eve Jaakkola aloitti vuonna 2020, jolloin Jyrin kuolemasta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Kun Jyrin kuolemasta oli mennyt viisi vuotta, Jaakkola koki, että hän on nyt selvinnyt pahimman surun yli.

– Kuudentena vuotena Jyrin kuolemasta tapahtui toinen pommi, eli mieheni kuoli kotisohvalle sydäninfarktiin. Yritin häntä elvyttää, mutta infarkti oli niin massiivinen, ettei siihen olisi mikään elvytys auttanut.

Tuossa vaiheessa Eve Jaakkola jo tiesi, mitä suru on ja miten se etenee.

– Jos mieheni olisi kuollut vaikka kaksi vuotta Jyrin jälkeen, en olisi jaksanut. Nyt olin jo paremman puolella Jyrin suremisessa, joten pystyin jotenkin käsittelemään sitten tämänkin.

Kirjoittamisen lisäksi liikunta on ollut Eve Jaakkolalle toimiva keino pitää itsensä kasassa.

– Liikunnan tuovat endorfiinit parantavat oloa. Jokainen pienikin hyvä hetki surunkin keskellä on tärkeää.

Nyt kun Jaakkola on eläkkeellä, hänellä on entistä enemmän aikaa pitää kunnostaan huolta.

– Eniten pidän sisäliikunnasta eli käyn aktiivisesti jumpissa. Sen lisäksi kävelen ulkona, mikä sekin virkistää mieltä.

Eve Jaakkola on tehnyt pitkän taistelun Meksikon viranomaisten kanssa, että oikeus voittaisi. Meksikossa se ei onnistunut, ja nyt oikeutta haetaan Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuimesta.

Tällä hetkellä hän ei enää vaadi syyllisille rangaistusta, koska sellainen ei ole enää mahdollista. Nyt päätavoite olisi saada edes jonkinlaista muutosta maan lainsäädäntöön, jotta asiat voisivat edes sitä kautta muuttua paremmiksi.

– Toivon, että valtionkin tukema puolisotilaallinen toiminta estettäisiin. Toivon myös, että todistajille annettaisiin suojelua. Kolmantena tavoitteena on, että alue saataisiin rauhoitettua. Että konfliktit saataisiin ratkaistua ilman väkivaltaa. Tätä olisi Jyrikin toivonut.