Human interest kirjoitti:Mielenkiintoisia pohdintoja NS:lta "oikeusmurhan anatomiasta". Laitan vähän tuonne NS:n tekstin lomaan omia kommentteja:
Jos ”salaliittoa” ja jotain korkean tahon toimijaa aletaan etsimään, muistuttaisin, että ZEM on jo aikanaan ”Ulvilan aikakirjoissa” esittänyt tästä perustellun näkemyksen, joka näyttää pitävän edelleenkin aika hyvin kutinsa. Ajan myötä päivänvaloon on tullut aina vain enemmän yksityiskohtia, joita tarkastelemalla kriittisiin tapahtumiin (esim. syyttäjän, muiden viranomaisten ja median toiminta) saadaan oikeaa perspektiiviä. Olen sitä mieltä, että jos joku salaliitto on, se on varmasti pääpiirteissään sellainen, jollaiseksi ZEM on sen hahmotellut.
.....
Sen kuitenkin sanon, että jos jossain yleensä on olemassa ”salaliitto” Aueria vastaan, se on Satakunnassa. Muualla on todennäköisesti enimmäkseen vain hiljaisia viranomaisia, jotka katsovat, että on omalta kannalta harmittomampaa ja kannattavampaa olla puuttumatta muiden asioihin. Tällöin ei siis ole kysymys mistään salaliitosta tai edes korruptiosta, vaan pelkästä (rikollisen) leväperäisestä viranhoidosta. Olisihan se ihan kiva ajatella, että nämäkin ”päänsä pois kääntäneet” viranomaiset voitaisiin jotenkin saada tilille laiminlyönneistään. Turha toivo, tietysti.
Tähän nimimerkki Human Interestin ajatuksia herättävään kirjoitukseen muutamia mietteitä lisää:
Alun perinhän tarina kulki niin, että kolme poliisia istui päiväkahvilla ja sai idean, uhrin vaimoa pitäisi tutkia lisää. Sitten he päätyvät tekemään jonkinlaisen muistion tai muistilapun ajatuksistaan. Tutkinnanjohtaja ei noteeraa tätä poliisimiesten ajatusta riittävästi vaan jatkaa omalla tutkintalinjallaan.
Seuraavaksi tilanne eskaloituu vaimon kannalta katsottuna, kun alkuperäisen tutkinnanjohtajan linjaa ei suvaittu (kuten tämä Sternin artikkelin mukaan oli kertonut saksalaiselle toimittajalle) vaan seuraava tutkinnanjohtaja aloitti omasta pääepäillystään eli tästä uhrin vaimosta, jota alun perin asiaa muutamaa tunnin miettineet poliisimiehet olivat ehdottaneet. Se, että ensimmäinen tutkintaryhmä sai vapaat kädet toimia, ja ongelmat olisivat alkaneet vasta myöhemmin, ei näytäkään niin varmalta kuin se voisi ulkopuolisen silmin vaikuttaa.
Seuraavaksi tapahtui niin, että ennen kuin oikeus oli edes todennut uhrin vaimoa syylliseksi, oli toinen tutkinnanjohtaja jo päätellyt hänen olevan syyllinen. Tässä vaiheessa alkaa herätä kysymyksiä. Jos kyseessä olisi ollut ”salaliitto”, täytyisi siis seuraavan tutkinnanjohtajan olla edes jollakin tavalla ollut tietoinen tästä, koska muussa tapauksessa hänen olisi täytynyt vakuuttua vaimon syyllisyydestä muilla keinoilla. Varmoja todisteita ei kuitenkaan ollut silloin eikä ole tullut myöhemminkään esille. Se herättää tiettyä ihmetystä mistä tällainen kiire loppujen lopuksi johtui. Oliko se todellakin vain sattumaa?
Olen huomannut, että aina kun sohaisee tätä muurahaispesää, tulee esille aika kummallisia asioita esim. Human Interestin mainitsemat ”hiljaiset viranomaiset”. Kieliikö se siitä, että jonkun mielestä on ollut parasta antaa ymmärtää, että asioihin ei kannattaisi sekaannuttaisi? Vaiko onko kysymyksessä oikeasti vain ihmisen tapa reagoida. Olen aika varma siitä, että jos tämän surman taustalla olisi ollut jotain muuta kuin esim. se naapurin hurjistunut mies, sen voisi tulkita näistä viranomaisten ja muiden tahojen esim. psykologit, lääkärit, tuomarit, juristit, syyttäjät, tutkinnanjohtajat, poliisit – omasta käytöksestään. Mitä enemmän vihjeitä tulee siitä, että joku olisi sopivasti vetämässä köysistä, sitä todennäköisempää olisi se, että asioilla voisi olla joku yhteinen nimittäjä.
Sen takia on vaikeaa sanoa, että onko jonkun käytös vain ”kummallista” tai poikkeavaa verrattuna muihin tapahtumiin, joissa henkilö on ollut mukana. Yhtenä esimerkkinä nk. ”luonnollisesta syystä” voisi ottaa vaikka ikääntyneen tutkinnanjohtajan murhatutkimuksessa näin yleisellä tasolla.
Jos tutkinnanjohtajalla ei olisi mitään henkilökohtaista syytä pitää syytettyä syyllisenä, tuskin hän näin tekisikään, jos nojautuisi ainoastaan ristiriitaisiin todisteisiin, joista ei kuitenkaan voi vetää selviä johtopäätöksiä. Miksi tällainen henkilö tekisi jopa ylimääräistä työtä tai antaisi nimeään tällaiseen prosessiin jonkun syyllistämiseksi?
On kuitenkin olemassa muutama tällainen luonnollinen syy, jotka voivat oikeasti johtaa tekemään jonkinlainen suurimittainen erehdys juuri siinä vaiheessa, kun ihmisellä on paljon kokemusta ja paljon ammattitaitoa. Tällaisia tapahtumia on tutkittu nk. finanssikriisin jälkeen, jossa siis kysymys oli suuren luokan jopa maailmanlaajuisen kriisin syntymisestä ja siitä miten tätä ei oikeasti havaittu aiemmin. Kansantaloustieteen puolelta löytyy tutkimuksia aiheesta, joilla on samankaltaisuuksia muihinkin sellaisiin tapahtumiin, joihin liittyy paljon ihmisiä ja joita ei voi täysin järjellä selittää.
Kyseessä murhatutkimuksessa saattaa olla kertakaikkinen ”black out”. Tilanne, joka on ollut liian vaativa. Jos tutkinnanjohtaja oli pitkän uran tehnyt ammatti-ihminen, joka toimi hetkeä ennen eläkkeelle lähtöään, tämäkin ilmiö tunnetaan. Liika rauhallisuus ja vaaran tunteen puuttuminen voivat johtaa katastrofeihin.
Siinä saatetaan vain haistella tuulia, jonka mukana mennään ja on menty tähänkin saakka jo pidempään. Ulospäin tällaisen ihmisen kuva saattaa vaikuttaa aivan päinvastaiselta. Hän on impulsiivinen, reagoi nopeasti ja tekee hyvin paljon asioita juuri tämän tietyn asian suhteen, johon hänellä on mielenkiinto ja jonka hän on itse valinnut, koska hän on siinä tilanteessa, jossa hän voi tehdä valintoja. Hänellä on kuvitelma, että kaikki on hallinnassa, todellisuudessa hänellä ei ole mitään hallinnassa, hän ei edes kykene erottamaan ulkopuolella itsestään tapahtuvia asioita. Tällainen ihminen voi muuttua huomaamattaan härkäpäiseksi sonniksi, joka kulkee eteenpäin voimalla ja vauhdilla ja energiaa osoittaen sinne tänne ilmaa puskien.
